Värien leikkiä

Ystäväni täytti keväällä 50. Kaveriporukalla järjestimme hänelle ulkoilutusviikonlopun, mutta halusin antaa myös jonkun konkreettisen lahjan. Niinpä askartelin 50-vuotiskortiksi villasukkalahjakortin. Synttärisankari saisi lahjaksi jälkitoimituksella villasukat itse valitsemastaan langasta. 

Sisällytimme ulkoilutusviikonloppuun siis visiitin lankakauppaan. Täysin haluamansalaista lankaa ei kuitenkaan tuolloin löytynyt, mutta myöhemmin sain synttärisankarilta toiveen Lankamaailman nelisäikeisestä Knitpron Terra Symfonie -merinosukkalangasta. Lanka oli kieltämättä ihananpehmeää neulottavaa.

Tällaisessa monivärisessä langassa pintakuviot tai palmikot eivät yleensä oikein pääse oikeuksiinsa. Niinpä päätin pitää mallin hyvin simppelinä. Jotta sileän sukan neulomisessa olisi kuitenkin itselle jokin pieni juju, päätin kokeilla itselleni uutta tapaa neuloa villasukat. Paljon olen lukenut magic loop -tekniikasta, mutten ole koskaan aiemmin kokeillut. Nämä sukat on siis neulottu 2,5 pyöröpuikoilla aloittaen varpaasta varteen (mm. Taito-lehdellä selkeitä tutorialeja tähän). Kantapää on toteutettu tiimalasikantapäänä ja varressa on ihan perus 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta. Silmukkamäärä näissä 45 koon sukissa on 72 silmukkaa.

Parempaa collaria

Sitä tulee näköjään pukeutumisessa aina vähän sellaisia kausia. Monta vuotta mentiin mekkokautta, mutta nyt on menossa enemmänkin sellainen collaripaitakausi. Aikansa kun pyörii samoissa collaripaidoissa, sitä alkaa kaipaamaan vaihtelua, vaikkei vanhoissakaan sinällään kai mitään vikaa olisi (Tai no... ensimmäinen sporttipaita alkaa kyllä olemaan jo vähän hihansuista puhki hiutunut). Varastosta löytyi entuudestaan mustaa joustocollaria ja kuuluisan Kardemumma-paidan kaavatkin löytyivät valmiiksi piireltyinä, joten päätin surauttaa mustan Kardemumman (Suuri Käsityö 9/24).

Aiemmasta Kademumma-paidastani tiesin, että malli on väljää mitoitusta, joten tein tässäkin paidassa yläosan S-koon mukaan ja levensin helmaa mutulla vastaamaan kokoa tai paria isompaa. Pituutta olisi ehkä saanut olla pari-kolme senttiä enemmän. Ehkä. 

En ole mikään pääntieresorien fani, joten modasin tästäkin paidasta pääntien omanlaisekseni. Käänsin vain reunan nurjalle ja tikkasin kaksarilla kiinni. Hyvin on toiminut tuossa edellisessäkin Kardemummassa.

Sinällään yksivärinen joustocollaripaita entuudestaan tutulla kaavalla ei kai ole mitään ihan hirmuista uutuusrevittelyä, mutta tykkään paidan mallista. Muhkeat hihat tuovat muuten simppeliin paitaan heti näyttävyyttä ja musta väri on aika monikäyttöinen, huiveilla ja muilla asusteilla helposti muunneltavissa. Lisäksi paita on äärimmäisen mukava päällä! Tykkään.

Lököhousut

Joskus ei kaavat osu ihan nappiin tai edes liki sinne päinkään. Niin kävi näiden housujen kanssa. Ompelin housut itse asiassa jo helmikuussa, mutta päätyivät muutamaksi kuukaudeksi vaatelipaston perimmäiseen nurkkaan mököttämään. Kaivoin ne sieltä lopulta esiin ja tein niin paljon muutoksia, etten tiedä, paljonko näihin lopulta jäi enää alkuperäisestä kaavasta jäljelle. Täysin tyytyväinen en ole edelleenkään, mutta ainakin kotilököhousuina ovat modauksen jälkeen käytössä olleet.

 

Alunperin oli siis tarkoitus ommella tyttärelle juhlavammat leveälahkeiset mustat housut. Neiti alkaa olemaan jo sen kokoinen, että kiikutaan lasten ja aikuisten kokojen välimaastossa. Silmään osui tällä kertaa aikuisten puolelta Suuri Käsityö -lehden Säihke-housut (SK  11-12/24). En kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut, miten tuo aikuisten 34 koon malli istuisi tyttärelle, joten päätin tehdä koeversion tummansinisestä trikoosta. Hyvä että tein. Malli ei istunut ensinkään. Lähtökohtaisesti malli oli aivan liian iso - joka puolelta, leveydessä ja pituudessa. Jo alunperinkin kaavat leikattuani kauhistelin leveyttä, kun vertasin neidin mittoihin. Lahkeissa ei ole sivusaumaa, joten ennen kankaan leikkaamista, taittelin kaavaan keskelle poimun, niin että housut kapenivat molemmilta puolilta n. 3 cm siitä kohtaa, missä sivusauma olisi, jos sellainen olisi. Vaikka laskujeni mukaan housut kapenivat nyt alkuperäisestä 34 koon mitoista leveyden puolesta jo 6 cm, olivat ne edelleen valtavan leveät ja vyötäröltä aivan liian isot. Lahkeista lyhensin niin ikään heti suosiolla muutaman sentin pois.

Koska näistä testiversioista oli lähtökohtaisestikin tarkoitus tulla lököhousut, järkeilin, että yritän korjata tuota vyötärön leveyttä lisäämällä vyötärölle samasta kankaasta tuollaisen leveän housujen päälle taitettavan resorikaitaleena toimivan suikaleen. Leikkasin yläosan poikki jonkin verran vyötärötaitteen alapuolelta ja saumuroin taitettavan kaitaleen paikoilleen. Edelleen liian isot ja huonosti istuvat. Tässä kohtaa nakkasin tekeleen laatikon perälle häpeämään ja korjausmotivaatiota odottamaan.

Alkuviikosta tyttäreni kyseli, missä lököhousut olivat? Kaivoin ne esiin ja aloin uudelleen modaamaan. Ensitöikseni leikkelin vyötäröltä resorikaitaleen irti. Vyötäröosio oli aivan liian korkea, joten madalsin vyötäröltä edestä pois n. 5 cm, takaa hieman vähemmän. Haaroistakaan kousut eivät istuneet kovin nätistä ja neiti valitti, että reisien kohdalta sisäsaumat tuntuvat ärsyttäviltä. Pujotin lahkeet päällekkäin ja saumuroin haarakaarroketta mutulla hieman jyrkemmäksi (omaan silmääni etenkin kaavojen takaosan kaarre näytti kummallisen loivalta). Kavensin vyötärökaitaleelta 3-4 cm leveyttä pois ja saumuroin kaitaleen takaisin paikoilleen toivoen parasta. Parempi, mutta vyötäröltä olisi saanut ottaa korkeutta pois vieläkin reilummin. Edelleen tuo etumus on liian korkea ja housut jäävät lököttämään jotenkin liian alas. Tikkasin lahkeiden sisäsaumojen saumavarat kiinni, jotta eivät hankaisi reisiä. Parani kuulemma hiukan, mutta eivät edelleenkään maailman mukavimmat päällä. Olkoon. Luovutan tämän kaavan muokkaamisen. Säihke-kaava ei jatkoon. 

Helmikorvikset osana synttärikorttia

Viime viikonloppuna tapasin vanhan opiskelukaverini, jolla sattui olemaan juuri parin päivän päästä syntymäpäivä. Halusin antaa hänelle lahjaksi jotain pientä, mikä sujahtaisi illan ajaksi kätevästi käsilaukkuun. Niinpä värkkäsin pika-askarteluna hänelle lahjaksi helmistä korvikset. Korvikset ripustin pienillä silikonitateilla osaksi itse askartelemaani syntymäpäiväkorttia. 

Olen ostanut tämän helmipussukan vuosia sitten Prahasta. Putiikki oli kuin karkkikauppa! Isot lasimaljat olivat täynnä väreittäin lajiteltuja lasi- ja kivihelmiä, joista pienellä kauhalla sai koota punnittavaan pussukkaan haluamansalaisen helmilajitelman.

Rippirusetti

Tänään vietettiin esikoisen rippijuhlia. Toissailtana ompelin pojalle vielä korkkikankaasta rusetin juhla-asuun. Rusetista tuli kyllä ihan kiva ja visuaalisesti rusetti olisi kai pojalle kelvannutkin, mutta lopulta se ei kuitenkaan käyttöön päätynyt, sillä kauluspaidan ylänapin kiinni pitäminen tuntui kuulemma ahdistavalta. 😄 Mutta tulipa ommeltua.

Olen aiemmin ommellut pari korkkikankaista rusettia joululahjaksi ja meinasin tuosta nuin vaan tarkistaa ohjeen Ruususuu ja Huvikumpu -blogista, mistä olen alunperin rusetin ohjeen napannut, mutta kappas, blogihan ei ollutkaan enää voimissaan. Löysin kuitenkin edellisten rusettien jäljiltä vanhat kaavat ja leikkelin niiden mukaan. Oikeastaan eniten päänvaivaa oli tuosta kiinnikkeen ompelusta. Laitoin tähän kuvan myös tuosta tällä kertaa järkeilemästäni ratkaisusta, josko menisi ensi kerralla pienemmällä pähkäilyllä, mikäli tässä nyt vielä joskus rusetteja tulee tehtailtua.

 

Pitsineulesäärystimet

 
Tyttäreni toivoi kevättalvella valkoisia säärystimiä. No, talvi meni, mutta säärystimet valmistuivat kevääksi, tai ehkäpä sitten ensi talveksi. Katselimme yhdessä hieman ideakuvia ja päädyimme siihen, että säärystimet toteutettaisiin palmikko- tai pitsineuleena. Mitään yhtä selkeää hittiohjetta ei tullut vastaan, joten kaivoin kirjahyllystä esiin Japanilaiset neulemallit - 260 erilaista kiehtovaa pintaneulemallia -kirjan, joka ei varsinaisesti sisällä ohjeita valmiisiin vaatekappaleisiin, mutta on täynnä erilaisia palmikko- ja pitsineulemalleja.

Selailimme yhdessä kirjaa ja tyttäreni valitsi sieltä säärystimien pintaneuleeksi nron 45 lehtimallisen pitsineuleen. Loin valkoisesta Nalle-langasta 72 silmukkaa nro 2,5 puikoilla. Neuloin 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta 20 kierrosta säärystinten alkuun ja loppuun. Joustinneuleessa oikeiden silmukoiden parissa ensimmäinen on aina neulottu kiertäen oikein, jolloin joustinneuleesta tulee mielestäni kauniimpi. Joustinneuleosion jälkeen lisäsin työhön tasaisin välein 15 silmukkaa ja varsinainen pitsineuleosio on neulottu 87 silmukalla, joskaan tuo lehtipitsimalli ei sellaisenaan tuohon silmukkamäärään mene tasan. Modasin lehtipitsimallia niin, että tuon leveän lehtikuvion molemmin puolin on mallin 2 nurjasta silmukasta poiketen aina 4 nurjaa silmukkaa. Lehtikuvioinen pitsimallikerta (modattuna 29 silmukkaa) toistuu kierroksella kolme kertaa.

Tyttäreni ei halunnut säärystimistä kovin korkeita ja oikeastaan aika lailla sattumalta säärystinten korkeus valikoitui sellaiseksi, että niihin riitti juuri ja juuri yksi kerä Nallea.

Korvistehtailua

Äidin ja tyttären korupajassa lähti syntymään useampiakin korviksia, kun yhdistelimme molempien korutarvikkeet. Oppilaani yleensä aina kiinnittävät huomiota uusiin korviksiini, joten turailin tyttären helmistä opekorvikset.

Nämä avocado-osat tarttuivat puolestaan matkaan taannoin kässämessuilta. Jalostus korviksiksi asti on vain ottanut aikansa.

Valkoiset silikonihelmet ovat pyörineet korutarvikelaatikossani vielä paljon avocadojakin kauemman, vuosikausia. Jotain tällaisia varmaan visioin alunperinkin, mutta jostain syystä toteutus on jäänyt roikkumaan vuosiksi.

Nämä helmikoristeiset nappikorvakorut ovat puolestaan kokonaan tyttäreni käsialaa. Tai autoin korupiikin lenkin muotoilussa, mutta muilta osin visio ja toteutus tyttäreni.

Kun näitä korviksia tässä nyt lähti syntymään useampiakin, piti miettiä korujen säilytystäkin uusiksi. Ikeassa silmään osuivat tuollaiset pinottavat matalat keramiikkakupit -Alunperin kai kissan ruokakupeiksi tarkoitettuja, mutta minusta näyttivät pinottuna tornina aika kivalta. Ostin kolme ja tein niistä keraamisen korusäilytystornin.