perjantai 16. helmikuuta 2024

Villapaita retrolangoista

 
Talviloman viettoon päästiin uuden retrolankapaidan kanssa. Paidan lähtökohtana toimivat vuosia laatikossa marinoituneet perintölangat. Omissa jemmoissa nuo ovat lojuneet kymmenkunta vuotta, sitä ennen edesmenneellä anopillani jonkin verran kauemmin. Patonsin Jumper Wool sekä Rondo lienevät peruja aina 80-luvun alkupuolelta asti. Vyötteestä päätellen Novitan Woolkin vanhempaa erää, sillä se uudemmalla vyötteellä varustettukin on jo ehtinyt poistua tuotannosta.

Mieheni perhe asui 80-luvun alkupuolella Libyassa, lankoja antaessaan anoppini epäili beigen Jumper Woolin olevan peruja noilta ajoilta. Ainakaan vyötteessä ei ole sanaakaan suomea, joten voi pitää hyvinkin paikkansa. Lankojen tarina tekee paidasta itselleni erityisen tärkeän. Paidan ohjeeksi valikoitui Drops Designin Heim. Lähinnä siitä syystä, että kyseinen malli osui edes jotenkuten lähelle langantiheyksiä, mutta etenkin siksi, että kaarrokkeen yläosa on tässä mallissa tyystin eri värillä kuin paidan pohjaväri. En nimittäin ollut alkuunkaan varma, miten pitkälle Jumper Woolia riittäisi. Kasarivyötteessä kun ei ollut halaistua sanaakaan esim. siitä, montako metriä lankaa kerässä on. Päätin, etten ostaisi paitaa varten yhtään uutta lankakerää (eipä silti, ettäkö noita lankoja enää mistään olisi lisää saanut ostettuakaan). Kaarrokkeen raitalangat ovat turkoosia alpacaa lukuun ottamatta yksittäisiä nössäköitä. Hjertegarnin alpacaa löytyi useampi kerä. Varasuunnitelmana järkeilin, että jos beige pohjaväri loppuisi kesken, tekisin resorit turkoosilla alpacalla ja tarvittaessa voisin soveltaa kuvioita myös hihansuihin ja helmaan. Varasuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä lanka riitti hyvin. Jäi vielä vähän ylikin.

Koska langat olivat keräilyerä vähän sitä sun tätä, eivät ne olleet vahvuudeltaan aivan identtisiä. Saati, että neuletiheys olisi prikulleen osunut ohjeeseen. Lisäilinkin kaarrokkeeseen silmukoita vähän fiilispohjalta. Siihen nähden istuvuus yllätti itsenikin. 12-vuotias poikani totesi paitaa sovittaessani: "Aika hyvä. Teiks perstuntumalla?" Otin kohteliasuutena. :D En ole mikään erityinen konkari villapaitojen neulomisessa, mutta onnistunut projekti antaa kyllä lisää itsevarmuutta lähteä soveltamaan ohjeen vierestä myös tällä saralla.


Piipahdimme joulun välipäivinä Tallinnassa, itselleni pakollinen etappi tuolla oli visiitti Karnaluksissa. Ostokset sinällään jäivät yllättävänkin maltillisiksi, sillä en ostanut yhtään lankaa enkä kangasta. Sen sijaan päivitin pyöröpuikkovarastoni uusiin. Täytyy kyllä sanoa, että kannatti. Neuletuntuma Knit Pro Zingeillä oli tosi hyvä! Kyseinen paita neulottu kolmosen Zingeillä.

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Sinivalkoisia jämälankoja

Koulullemme on jälleen viikon päästä saapumassa Erasmus+ -vieraita Ranskasta ja Espanjasta. Perinteeksi on jo käynyt neuloa ulkomaalaisille vieraille talkoilla villasukkia, joten kaivelin jälleen sinivalkoisia jämälankojani. Löytyi ainakin Nallea ja jotakin sarjaa Jukolan Veljeksistä. Ei siis sitä perinteistä Seiskaveikkaa, vaan olisiko tuo nyt Aapoa. Mielestäni ei ole enää edes tuotannossa, joten jämänöttösistä aikakin hankkiutua eroon.

Kirjoneuleen pohjana käytin Drops Designin Highland Hikersia. Tapani mukaan soveltaen tottakai. Halusin sukista hieman mallia pitkävartisemmat ja vaihdoin alaosaan tummemman sinisen, sillä tuota Aapoa(?) ei olisi koko sukkien matkalta kuitenkaan riittänyt. Värin vaihtumiskohdan alle lisäilin vielä omasta päästäni yhden valkoisen raitakuvion.

Alkuperäisohje on ohuemmalle langalle ja pienemmin puikoin (käytin 3,5), joten tein 39 koon sukat 35/37 koon silmukkamäärin.  Kuvioinnin alaosassa ja yksivärisen osuuden alkaessa kaventelin mutulla varresta silmukoita. jotta ei jää liian lörpöksi.



maanantai 8. tammikuuta 2024

Huppari vohvelitrikoosta

 
Lempikankaan vihertävää vohvelitrikoota on tullut hillottua ainakin pari vuotta. Tästä piti kai ajatuksissani alunperin tulla nappilistallinen pitkähihainen paita pojalleni. Mutta syystä tai toisesta en koskaan sellaista saanut aikaiseksi ja sittemmin alkoi epäilyttää, mahtaisiko kangasmääräni edes enää riittää poikani pitkähihaisen paitaan. Todennäköisesti ei riittäisi. Vaihdoin suunnitelmaa. Surautin vohvelitrikoosta hupparin kummipojalle 5-vuotislahjaksi. Tai ehkä tätä ei aivan surautukseksi parane sanoa. Tiukalla aikataululla kun ompelee, yleensä aina tulee jotain mutkia matkaan, eikä tämä ollut asian suhteen poikkeus. Ensinnäkin en tahtonut oikein millään saada saumurini säätöjä kohdilleen tämän vohvelitrikoon kanssa. Aivan priimaa ei sisäsauma mielestäni nytkään ole, mutta lopulta meni hermo ja päätin, että olisi erinäisten säätöjen jälkeen riittävän hyvä. Toinen ongelma tuli, kun säätöturhaumassani yritin saada lopulta nopeasti valmista. No... tuo vohvelitrikoohan näyttää prikulleen samalta molemmin puolin. Hupun laskokset ommeltuani tajusin, että olin ommellut laskokset niin, että lakisaumaa yhdistellessä olikin sitten kaksi saman puolen huppukappaletta. Ratkottava matka ei onneksi ollut suuri. Ärsytys kylläkin, sillä noiden saumasäätöjen kanssa oli jo aikaa tuhraantunut ihan riittämiin.

Hupun vuoriksi valikoitui tilkkulaatikon robottikuosinen jemmakangas, josta riitti mallailemalla nipin napin palaset huppukappaleisiin. Kaavaksi valikoitui Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019), joka on alunperin kylläkin vetoketjullinen malli, mutta pelkistin tähän perushuppariksi. Ihan hyvä niin. Todennäköisesti olisin tässä projektissa saanut sen vetoketjunkin jotenkin vinoon röklättyä.

lauantai 6. tammikuuta 2024

Kännykkäpusseja korkkisomisteella


Ompelin aiemmin syksyllä itselleni uuden kännykkäpussin. Tarpeeseen tuli, sillä olen käyttänyt sitä nyt päivittäin töissä. Näppärä pikku veska, johon mahtuu juuri parikin puhelinta, työpuhelin ja oma. Ajattelin sitten surauttaa joululahjaksi samantapaiset kännykkäpussit siskolle ja parille opeystävälleni. Nyt on vihdoin viimeisetkin joululahjat toimitettu perille asti ja jatkossa siis postauksissa vaihteeksi jotakin muutakin kuin joululahjadokumentaariota


Tuon oman pussukan tosin leikkelin ja ompelin fiilispohjalta sen enempiä miettimättä. Pari kohtaa tekisin nyt toisin. Ja teinkin. Nämä versiot ompelin pelkistetymmällä kaavalla (jonka peräti piirtelin itselleni mahdollista jatkokäyttöä varten muistiinkin!). Ostin kässämessuilta puoli metriä korkkikangasta ja päätin kokeilla korkkikangassomisteita kännykkäpusseihin. Palalaarista ostettua mustaa pellavasekoitetta löytyi varastoista edelleen, samoin mustaa vuorikangasta. Eikä niitä oikeastaan tällaisiin pikkuprojekteihin paljoa kulukaan. Parit mustat vetoketjut ostin ja muutaman metrin tuollaista lituskaista nauhaa olkahihnaksi.

Korkkisomisteita tein kahta mallia. Pelkistetymmän vinokaitaleen ja pilvenhattaraversion. Pilvenhattaraiseen malliin idea ammennettu Punatukka ja kaksi karhua -blogista, josta pilevenhattarasomisteella toteutettu astetta monimutkaisempi olkalaukku.

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Asusteita korkkikankaasta

 
Ostin kässämessuilta korkkikangasta ja joulun alla aloin googlata ideoita erilaisiin korkkikangasprojekteihin. Silmään osui Ruususuu ja Huvikumpu -blogista ohje korkkikangasrusetteihin. Sellaisia piti kokeilla. Tein aluksi ohjeen mittojenmukaisen rusetin. Omaan silmääni siitä tuli aika reilun kokoinen. Tulkoon siitä miehen rusetti. Pienensin seuraavaan projektiin mittoja paremmin lasten rusetiksi sopivaksi. Lasten rusetin mitat 21 x 7 cm. Keskiosan pienensin vain silmämääräisesti mutulla tuosta alkuperäisohjeen koosta. Ohjeessa rusetin kääntöaukko ommellaan umpeen käsin. Näin teinkin. Ensimmäisen osalta. Lastenkokoisissa ruseteissa oikaisin. Kääntöaukko jää joka tapauksessa piiloon tuon keskiosan alle, joten surautin kääntöaukon (tai pikemminkin koko sauman) siksakilla. 

Ompelin pienempiä rusetteja kaksi. Toisesta turailin kummipojalle rusetin ja toisen pujotin keskiosastaan mustaan ostopantaan. Ruususuu ja Huvikumpu -blogissa vinkataan yksinkertaisempi versio rusetin kiinnityksestä: hakaneulalla kiinni paidan kaulukseen. Jotenkin tuo tuntui lahjaksi tarkoitettuihin rusetteihin liian "kototekoiselta hätäratkaisulta". Halusin kunnollisen kiinnitysmekanismin. Ongelmaksi vain muodostui noiden pienten klipsien hankkiminen. Kotikaupungistani sellaisia kun ei kangaskaupasta löytynyt. Hetken jo mietin vanhojen rintsikoiden uhraamista, mutta päädyin kuitenkin jouluostosreissulla piipahtamaan vielä naapurikaupungin Nappi ja nauha liikkeessä, josta sitten onneksi löytyikin klipsejä, kiristimiä ja kiinnikkeitä useampaakin leveyttä. 

Ajatus oli ommella korkkikankaiset somisteet siskoni perheelle. Isille oli nyt rusetti ja tyttärelle rusettipanta, vielä piti siskolle keksiä jotakin. Ehkä korkkikangassomisteinen pieni käsveska... Sitten bongasin Madame BC:n blogista hauskat korkkikankaiset korvikset. Päätin kokeilla sellaisia. 

Yksinkertaisena pisaraläpyskät tuntuivat jotenkin tosi heppoisilta. Ei sillä, ettäkö korvisten nyt kovin massiiviset täytyisi ollakaan, mutta kokeilin silti liimata kaksi korkkipalasta vastakkain. Parempi. Korvikset kaipasivat kuitenkin vähän lisää särmää. Tai ehkä vain väriä. Rusetissa ja pannassa toistuvaa mustan ja korkin teemaa jatkaen päätin lisätä hieman mustaa korviksiinkin. Kaivoin esiin mustan tekonahkatilkkuni ja leikkelin siitä samanlaiset vastakkain liimatut kaksipuoleiset pisarat, korkkisia hieman isompina tosin. Kuvista nyt vähän huonosti käy ilmi, mutta pisarat oavt siis pienen ketjun päihin kiinnitetyt ja ketju roikkuu keskiosastaan korviskoukuissa, jolloin pisarat heiluvat ketjun päissä erillään toisistaan, vaikka näissä kuvissa hämäävästi näyttääkin melkein kuin korkkipisarat olisi liimattu mustalle taustalle.


lauantai 30. joulukuuta 2023

Alien-sukat


12-vuotias poikani ilmoitti joulun alla haluavansa uudet villasukat. Poikani on tykästynyt näihin pitkävartisiin Space invaders -sukkiin, mutta ne ovat jäänet jo auttamattomasti liian pieniksi. Pitkävartisia kuitenkin toivottiin nytkin. Olkoon joulukiireet sitten millaiset tahansa, mutta jos tuonikäinen poika sanoo haluavansa joululahjaksi villasukat, sellaisethan pitää tehdä. Aluksi mietin malliksi jotakin Star Wars -henkistä, mutta sitten Ravelryssä tuli vastaan nämä The truth is out there -sukat. Mieleen tuli heti keväällä ostamani ärtsyn vihreä Seiskaveikka, josta siis alunperin piti tulla kevään euroviisuhuumassa Kaksosflikkojen ohjeella Käärijähihat. Toisin kävi. Projektista oli ehtinyt puikoille jo toinen hiha, kun sitten mursin sormeni. Neulomalla poikani vappuasu ei olisi millään valmistunut. Piti vaihtaa suunnitelmaa lennosta ja päädyin ompelemaan Käärijähihat, se kun luonnisti jotenkuten murtuneellakin sormella. Projektista jäi kuitenkin yli monta kerää limenvihreää lankaa. Alien-sukkiin sain hukattua yhden noista ärtsyistä langoista ja samalla avaruusteema poikani villasukissa sai jatkoa.

Alkuperäisohje on ohuemmalle langalle, mutta sovelsin kuvion seiskaveikalle sopivaksi. Koska pohkeessa silmukkamäärä saa olla nilkkaa ja jalkaterää reilumpi, varren yläosassa alienin pää on silmukan verran leveämpi (silmien välissä kaksi silmukkaa), säären puolivälissä kaventelin silmien välin vain yhden silmukan levyiseksi. Yläosassa korotin alienin otsaa niin ikään yhdellä rivillä, jotta päästä tulee pitkulaisempi. Liian pyöreä pään muoto sai alienin muistuttamaan enemmän hymiötä kuin kuin avaruusoliota.

Loin varteen 70 silmukkaa ja neuloin 3,5 puikoilla 10 krs 1 oikein, 1 nurin joustinta + 1 musta oikein rivi ennen kuvion aloittamista. Varren ympäri kiertää samassa tasossa aina 5 alienin päätä ja osittain alhaalta limittäin toiset 5 päätä. Kun alienin pään leveys ylhäällä on 10 silmukkaa ja varren alaosassa 9 silmukkaa, kapenee ympärysmitta nilkkaa kohti kymmenellä silmukalla pelkästään kaventamalla noita alienin päitä yhden silmukan verran. Koska kavennukset tapahtuvat kadessa eri tasossa tulee yhdelle kierrokselle ensin 5 silmukkakavennusta ja 10 riviä myöhemmin limittäisen alienpääkuvion alkaessa toiset 5 kavennusta. Silmukkamäärän supistaminen uppoaa siis varteen melko huomaamattomasti. 

Alkuperäisinspiraatiosukista poiketen neuloin pohjan raidallisena. Näin sain kantapääkavennusten yhteydessä kavennettua jalkaosan silmukkamäärän vielä 60 silmukasta 54 silmukkaan.

perjantai 29. joulukuuta 2023

Kissatunika

 
Tilasin aikoinaan tuon pantterikuosin ja sen värimaailmaan sointuvan joustocollarin samaan aikaan Nappinjalta. Visiona oli huppari, jonka hupun vuori olisi pantterikuosia. Vaan sitten kävi niin, että innostuin ompelemaan tuosta pantterikuosista (jota mielestäni olin kyllä tilannut sikses reilusti) paritkin tyttöjen paidat. Koko alkuperäisvisio hautautui, kun pantterikuosia ei sitten enää ollutkaan jäljellä kuin pienet rippeet. Ei edes sitä hupun vuorien vertaa. 

Edelleen pantterikuosi kuitenkin mielestäni toimi hyvin tuon yksinään ehkä vähän bliisunväriseksi jäävän yksivärisen joustocollarin kanssa. Tuli visio hyödyntää ne pienimmätkin pantterin jämät alikeompelutekniikkaa käyttäen. Ompelin siis ekaluokkalaiselle siskontytölleni joululahjaksi kissatunikan.

Tunikan peruskaavana toimii Paapiin Siiri. Kissan pään tulostin netistä ja leikkelin printtikuvan pohjalta samanmuotoisen palasen pantterikuosia jättäen muutaman millin saumanvarat. Mallailin kissan pään sopivalle kohdalle ja asettelin sen nurjalle puolelle pantterikuosi collarin nurjaa vasten. Asettelin päälle suorakaiteenmallisen palasen tukikangasta niin, että tukikankaan reunat tulivat reilusti kissa-aplikaation yli. Kun sislitin tukikankaan paikoilleen, myös kissan pää kiinnittyi tukikankaan avulla taustaansa, jolloin ompelu helpottuu eikä erillisiä neulaamisia tarvittu. Ompelin kissan pään suoralla tikillä nurjalta n. 2-3 millin päästä kuvion reunasta. Käänsin työn oikeinpäin ja leikkelin joustocollarista kissan pään sisäosan pois jättäen ompeleen reunaan n. 2 milliä kangasta.

Lisäilmeen tuomiseksi modasin tunikan hihansuihin resorit pantterikuosista (alkuperäisessä Siiri-kaavassa hihansuuresoreja ei ole). Huolittelin myös pääntien pantterikaitaleella. Kokonaisuudesta tuli aika kiva. Joskin jälkeenpäin mietin, oliko nuo hihansuuresorit jopa jo liikaakin. Olisiko kokonaisuus ollut kivempi yksivärisin kääntein..?

Alikeompelu on aika simppeli ja hauska aplikointitekniikka, jota on kuitenkin tullut melko harvakseltaan käytettyä. Ehkä täytyisi käyttää enemmän. Jospa tästä lähtisi vaikka lisää ideoita hautumaan.