sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Agnes-neule


Kävin läpi lankalaatikkojani sillä ajatuksella, että pyrin keksimään olemassa oleville langoille toteutettavia projekteja. Osa langoista on virunut laatikoissa vuosi tolkulla. Osan olen itse hamstrannut, kun on ollut mielessä jokin projekti, joka sitten syystä tai toisesta on kuitenkin jäänyt vaille lopullista toteutusta. Paljon on myös sellaisia lankoja, jotka olen saanut. Edesmennyt anoppini oli käsityöihmisiä, hänen jäämistöstään minulle on päätynyt mm. saumuri ja iso kasa lankoja.

Neuletakkiprojektiin valikoin luonnonvalkoiset merinolangat, jotka vuosia sitten sain anopilta joululahjaksi. Lahjan saadessa poikani oli vauvaiässä, lahjan antajan ajatus oli varmastikin, että tekisin niistä jotakin pienelle pojalleni. Vaan eipä tuolloin ollut aikaa sillä tavalla istahtaa kutimien äärelle, kun nyt kun lapset ovat jo isompia. Vauvaneuleprojekti ei koskaan päässyt toteutukseen asti.


Lankaa oli 200g ja pikaisen googlettelun tuloksena selvisi, ettei kyseistä lankaa enää olisi missään lisää saatavilla. Hieman riskillä valitsin toteutettavaksi ohjeeksi Dropsin Agnes-neuletakin. Lankani ei aivan täsmännyt Agneksen ohjeen lankaan, mutta oli vahvuudeltaan kuitenkin edes vähän sinne päin. Ohjeen mukaan 200g lankaa pitäisi riittää, käyttämäni lanka oli hieman tuota ohjeen lankaa paksumpaa ja metrimääräisesti sitä olisi vähemmän kuin tuossa 200 grammassa Dropsin Sky-lankaa. Päätin keksiä jonkin soveltavan ratkaisun, mikäli työn edetessä näyttää siltä, että lanka loppuu kesken.

Malli on ylhäältä alas neulottu ja helman pituuden tässä tapauksessa määrittelikin käytettävissä olevan langan määrä. Parit neuletakit olen aiemmin tehnyt, mutta varsinaista rutiinia tällaisten neuleiden tekemiseen itselläni ei ole, joten tavoistani poiketen pitäydyin tällä kertaa aika lailla ohjeessa. Lopputuloksesta tuli ihan kiva ja tätä oli kiva neuloa. Anoppini ei koskaan ehtinyt nähdä pojantyttärensä syntymää, mutta ehti nähdä suurimman osan raskausajasta. Uskoisin, että hän olisi iloinen antamiensa lankojen päätymisestä lopulta pojantyttärensä neuletakiksi. 💗



Lankana Wendyn Merino Pure ultra soft wool Double Knitting, menekki 200 g (koko 122/128),  puikot nro 4.

Neuletakki oli saajalleen mieleinen. Tyttäreni tilasi heti uuden neuletakin, tällä kertaa värikkään mallin. Sekalaisesta lankaseurakunnastani ei kuitenkan löytynyt samanvahvuisista langoista haluttua värirepertuaaria, joten projektini pienentää lankavarastoja sai heti takapakkia, sillä marssimme tyttäreni kanssa lankakaupoille ostamaan uusia lankoja värikästä neuletakkia varten. :D

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Kirjottu heijastin


Erasmus-hankkeen myötä saamme parin viikon päästä koulullemme vieraita Euroopasta. Hankkeemme yhtenä keskeisenä sisältönä ovat taiteen eri muodot. Sisällytimme teeman sisään käsityöt, sillä maailmalla suomalaista käsityön opetuksen perinnettä pidetään arvossa. Viime vuosina myös kotimaassamme on käyty paljon keskustelua suomalaisen käsityön opetuksen suunnasta. Ops-uudistuksen myötä tapahtunut kovien ja pehmeiden materiaalien yhdistäminen yhden ja saman oppiaineen alle, on herättänyt paljon kritiikkiä. Idea taustalla on jalo, lopputulos ei niinkään. Käytännössä kovien ja pehmeiden materiaalien yhdistäminen on romahduttanut lasten ja nuorten kiinnostuksen valita käsitöitä valinnaisaineeksi. Se "toinen puolisko" käsitöistä koetaan usein enemmän tai vähemmän pakkopullaksi, johon ei motia löydy.

Erasmus-viikon työpajaamme valikoimme kuitenkin esimerkkikäsityön pehmeiden materiaalien saralta. Projekti tuli olla suht simppeli ja melko nopeasti toteutettavissa. Päädyimme etupistoin kirjailtavaan heijastimeen. Heijastin siksi, että sekin taitaa olla koko lailla suomalaisten juttu. Pitkä kaamosaika selittänee meillä heijastinten suosiota. Toisaalta tuleepa se pimeys muuallakin päin maailmaa iltaisin, eli tarpeellinen kapistus kaikkialla.


Linkitän postaukseeni tekemäni englanninkielisen tutorialin. Normaalisti blogipostaukseen en jaksaisi näin yksityiskohtaista vaiheohjeistusta tehdä, mutta koska tuollaisen tutorialin joka tapauksessa työasioiden puitteissa hanketta varten tein, liitän sen nyt tänne blogin allekin. Heijastin tutorial


Prototyypistä viisastuneena todettakoon, että tuo valitsemani kiinnitysratkaisu ei ole ehkä se järkevin mahdollinen. Käytin protossani tuollaista minikokoista avainrengasta, jonka sitten kikkailin ruuvimeisselin avulla tuohon paksuun huopaan tehtyyn reikään. Prosessin aikana tuo peijakkaan rinkula sinkoutui aika moneen otteeseen milloin minnekin. Vinkki: Hermoja säästääksesi valitse kiinnitysmekaniksi mieluummin vaikkapa lukollinen pieni palloketju. Tai vaikka sitten ihan perinteinen lanka ja hakaneula.

Toinen prototyyppitestauksessa havaittu huomio oli se, että kirjailtava kuvio kannattaa pitää mieluummin simppelinä kuin monimutkaisena. Ajatus oli tuoda heijastimiin mukaan suomalaista kansanperinnettä ja valitsin toisen kirjailuaiheen karjalaisista malleista. Jouduin kuitenkin itsekin karsimaan tuosta linnusta yksityiskohtia. Malli ei olisi ollut kovinkaan käytännöllinen koulussa toteutettavaksi. Mielestäni tuo pelkistetympi lumihiutale toimii paremmin.

lauantai 11. tammikuuta 2020

Kettutöppöset


Ompelin joululahjaksi kummipojalle kettu-jumpsuitin. Jumpsuitin kaveriksi neuloin oranssista merinolangasta kettutöppöset. Töppösten inspiraation lähteenä toimi Kun äiti kelaa -blogin kettumaiset neuleet. Loin kakkosen puikoille 60 silmukkaa ja lähdin kokeilemaan mitä sillä silmukkamäärällä syntyy. Löyhästi seurailin Kun äiti kelaa -blogin ohjeistusta ja koitin soveltaa sitä fingering paksuiselle langalle fiilispohjalta. Tällaiset syntyivät. Ensimmäiset neulomani "junasukat". :)


Lanka ei varsinaisesti ole sukkalankaa, mutta neuloin lokakuussa tyttärelleni kettukaulahuivin ja mitoitin langan tarpeen tuolloin hiukan pieleen, joten ketun väristä TeeTee Helmeä oli lankavarastoissa käytettävissä. Tokkopa tuo aikuisen sukassa kovinkaan paljon kulutusta kestäisi, mutta epäilen, että pikkumiehen jalka kasvanee sitä vauhtia että tähän virkaan lanka toivon mukaan sopii. Aloin tekemään sukkaan vahvistettua kantapäätä ihan vaan vaihtelun vuoksi. Jotenkin ajatuksissani jatkoin pohjan neulomista vahvistettuna neuleena kantapään jälkeenkin, enkä sitten viitsinyt enää purkaa. Menköön koko pohja samalla formaatilla. Koskaan en ole sukkiin koko pohjallista vahvistettua neuletta neulonut, mutta puoli vahingossa tuli näköjään sekin nyt kokeiltua.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Lahjasukat


Työkaverini oli neulonut meille kaikille joululahjaksi villasukat! 💜 Naisille oli pitsineuleiset ja miehille jussipaitakuvioiset. Ihan huikeeta! Ja mikä työmäärä! Uusien pitsineulesukkieni innoittamana päätin kaivella neulekorini pohjia, jossa tiedän lojuvan parikin piiitkäaikaista keskeneräistä pitsineuleprojektia. Ensimmäinen keskeneräinen projektini on puolivälissä, toinen sukka valmis ja jälkimmäinen aloittamatta. Toinen projekti oli aivan alkutaipaleella. Kutimella oli vaaleanharmaa alku, josta oli tarkoitus tulla tällaiset Kierteellä sukat, mutta pitkävartisena. Olemme jo useana vuonna viettäneet välipäivät ja uuden vuoden kylpylässä. Nappasin kylpyläreissulle mukaan tuon alkutaipaleella olevan vaaleanharmaan pitsineulesukkien alun. Aika nopeasti kuitenkin muistin, miksi työ oli alunperin hautautunut neulekorin pohjalle. Siinä oli liikaa aloitussilmukoita ja varsi oli jäämässä lörpöksi. Purin.

Malli ei oikein muutenkaan tuntunut enää sopivan pitkävartisiin sukkiin. Kaiken kukkuraksi huomasin jättäneeni kotiin palmikkoneuleisiin tarvittavan apupuikon (tai siis puisen coctailtikun, joka mielestäni toimii silmukoiden siirtämisessä parhaiten, sillä se ei luista). Hammastikkuja olisi varmasti saanut jostain huoltoasemalta, mutta lopulta purkuhommien jälkeen meni moti koko malliin. Autossa ryhdyin tutkimaan mukanani olevia lahjaksi saamiani sukkia. Malli oli tosi kiva ja neulepintaa tutkiessani huomasin sen olevan vieläpä melko yksinkertaisesti toteutettu. Pitsineulekuvio oli toteutettu pelkästään langankierroin ja kavennuksin. Sellaisen saisi toteutettua ilman apupuikkoakin. Tuli hinku kokeilla, osaisinko neuloa vastaavanlaista pintaa ilman neulekaaviota pelkästään seuraamalla lahjasukkani kuvioita. Osasin! Kuvio oli kaiken lisäksi yllättävän nopeaa neulottavaa. Koukutuin kuviosta niin, että päädyin lopulta neulomaan kokonaiset sukat aika pikavauhtia. :) Lahjasukissa kärkikavennukset oli hauskasti toteutettu, tuo pitsikuvio sulautui kauniisti kavennuksiin.


Nyt on sitten kahdet hyvin samankaltaiset sukat, sillä lahjaksi saamani sukatkin ovat harmaat. Nämä toiset sukat onkin kiva antaa lahjana eteen päin. Lahjasukkien inspiroimina lahjasukkina. :) Kerrankin ystävänpäivälahjani on ajoissa valmiina!

Lankana Seiskaveikka, puikot nro 3,5. Silmukkamäärä 52.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Joulukalenterisukat 2019


Sain siskoltani jälleen lahjaksi sukkajoulukalenterin. Tänä vuonna sukkien valmistus ei vain aivan pysynyt aikataulussaan, joten sukkien julkaisu venähti tämän vuoden puolelle. Sukkien malli oli sinänsä simppeli, mutta jostain syystä päädyin näiden sukkien kanssa poikkeuksellisen paljon purkuhommiin. Sukat aloitettiin varpaasta yksivärisellä osuudella. Normaalisti aloitan varresta, joten tuo varpaasta aloitus piti tutorialvideon avulla palautella mieleen. Järkeilin, että koska joka tapauksessa joutuisin palauttamaan mieliin tuon kärjestä aloittamisen, kokeilisin sitten kerta heitolla jotain kokonaan uutta silmukoiden luomistapaa ja valitsin tekniikan, jota en ollut aiemmin käyttänyt. Kokeilin aluksi kahdeksikkoaloitusta kerran. Purin. kokeilin toisen kerran. Purin jälleen. Kokeilin vielä kolmannen kerran, kun ajattelin, että harjoitus tekisi mestarin. Ei tehnyt. Purin tuon kolmannenkin version, sillä en ollut tyytyväinen kahdeksikkoaloitusteni silmukoiden kireyteen. Lopulta turvauduin aiemminkin käyttämääni huomaamattomaan silmukoiden aloitusreunaan. Kyseisen tekniikan tutorialvideon katsoin Dropsin sivuilta. Käyttämäni lanka oli varsin ohutta fingering paksuista lankaa, joten loin kakkosen puikoille alkuun 12 (tai oikeastaan 24 aloitussilmukkaa), joita lähdin joka toisella kierroksella lisäilemään kunnes puikoilla oli yhteensä 72 silmukkaa.


Kärkilisäysten jälkeen aloitin raidoitukset. Uusi raitaväri paljastui joulukalenteripussukoista aina parillisina päivinä. Ohjeen mukaan sukkiin tulisi jokaisella värillä kuusi kahden kerroksen korkuista raitaa niin, että raidat menevät aluksi vuorotelleen edellisen värin kanssa ja lopuksi seuraavan värin kanssa. Neuloin sukkia kaksilla puikoilla, jotta sukat etenisivät samaa tahtia. Päästyäni toiseen raitaväriin, huomasin, ettei luukuista tullut lankamäärä aivan riittänytkään kuuteen raitaan. Jouduin jälleen purkuhommiin. Päätin neuloa jokaisella värillä vain viisi raitaa, jotta saisin langat riittämään. Oikeastaan viidellä raidalla tuo värien vaihtuminenkin asettui tasaisemmin.

Homma sujui aika sutjakkaasti aina tuohon kantapäähän asti. Halusin, että kantapääväri menisi puoliksi raidoitettuna päällekkäin jalkaosan viimeisen värin ja varsiosan ensimmäisen värin kanssa, joten kantapään aloituskohta määrittyi vähän raitojen asettumisen mukaan. Ensimmäisellä kerralla arvioin jalkani liian pieneksi. Saatuani ensimmäisen sukan kantapääosan valmiiksi, jouduin jälleen purkuhommiin. Kun lisäsin tuon jalkaosaan vielä yhden päivän värin ennen kantapään alkua, kahden perättäisen raidan värit olivat kovin samankaltaiset eikä raidoitus olisi näkynyt kovinkaan selkeästi. Tässä kohtaa tein kalenteriin pienen huijauksen. Kaivelin tuon kantapäätä edeltävän tumman langan omista jämälankanössäköistäni ja lisäsin sillä jalkaosaan lisää pituutta. Oikean pituisen jalkaosan kanssa tuo tiimalasikantapääkin (Suuri Käsityö -tutorial) asettui ihan nätisti.


Toisen sooloiluni joulukalenterisukkiin tein ennen päätösresoria. Tuota kärjessä ja kantapäässä käytettyä neonkeltaista lankaa jäi aika reilusti yli, joten päätin neuloa siitä vielä yhden ylimääräisen raidoituksen sukan varteen. Kokonaisuus on aika pirtsakka. :)

torstai 2. tammikuuta 2020

Vuosikooste 2019


Monissa käsityöblogeissa vuoden ensimmäinen postaus on jonkinlainen koostekatsaus menneeseen vuoteen. Itse en ole aiemmin tällaista tehnyt, mutta tänä vuonna tein poikkeuksen. Tässä siis pieni läpileikkaus vuodesta 2019.

Käsitöiden saralla eniten julkisuutta sai varmasti äidin ja tyttären yhteinen Tilkkuöttis-projekti. Osallistuimme tyttäreni kanssa viime kesänä Ommel 2019 -festareiden pehmolelutyöpajaan. Työpajassa tutustuimme Yle Oppimisen toimittajaan Eve Mantuun, joka oli tekemässä artikkelisarjaa aivoista. Yhtenä osiona artikkelisarjassa oli käsitöiden tekemisen merkitys aivojen kehitykselle. Hieman sattumalta tyttäreni pääsi Hyvä sinä, joka neulot, nikkaroit tai askartelet! Käsityöt ovat herkkua aivoille -artikkelin "keulakuvaksi". Syyslomalla Eve kävi vielä kotonamme kuvaamassa ja haastattelemassa eskarilaista tytärtäni uudelleen. Meillä oli oikein hauska kuvauspäivä ja lopulta joulukuun lopulla ilmestynyt artikkeli oli kerrassaan mainio. Kiitos Eve, että saimme olla matkassa mukana!


Vuonna 2019 tuli omalla mittapuullani virkattua poikkeuksellisen paljon. Vuoden 2019 postauksista eniten lukukertoja ja lukijakommentteja sai postaukseni Kalevala Cal -peitosta, jonka virkkasin äidilleni 70-vuotislahjaksi itse värjäämistäni langoista. Koska lahja meni tärkeälle ihmiselle ja kyseiseen projektiin kaikki värjäykset mukaan lukien kului myös ehdottomasti eniten aikaa, on tuo Kalevala-peitto myös oma suosikkini viime vuoden kaikista käsitöistäni.


Lisääntynyt virkkaus näkyi vastaavasti neulomusten puolella poikkeuksellisen vähäisinä neuleprojekteina. Vuoden aikana kertyneistä neulomuksista oma suosikkini on niin ikään kasvi- ja sinivärjätyistä langoista neulomani Värjäyksen värikartta villasukat. Sinällään näissä sukissa ei neulomisen kannalta katsottuna ole mitään ihmeellistä ja raitasukka itsessään valmistuu nopeasti. Aikaa vievin osio näissäkin on ollut lankojen värjäys. Jokainen raita on peräisin eri värin lähteestä tai ainakin eri värjäyserästä.


Värjäyksistä kuluneen vuoden suosikkiväreikseni muodostui tarhakäenkaalilla saadut sävyt. Yläkuvassa keskirivin toinen ja kolmas vasemmalta.


Ompeluksista viime vuoden suosikkini on vuoden viimeinen postaus kummipojalle ompelemastani Kettujumpsuitista. Tuo kangas on vain niin ihana. Ja pikkuihmisten vaatteet nyt ylipäätäänkin ovat aika söpöjä. <3


Suosikkinäpertelyni vuoden varrelta oli tyttären keijusynttärit. Ei nyt ehkä ole aivan käsityökategoriaa, mutta käsillä väkertämistä kuitenkin. Lasten synttäreitä on hauska valmistella ja päästää mielikuvituksensa valloilleen suunnitellessaan ruuista erilaisia visuaalisia elementtejä.


Vuonna 2019 käsitöistä kokonaan postaamatta jäi pandamekko, jonka pikasurautin ennen kesälomareissuamme Ommel-festareilta joltain ruotsalaiselta kojulta ostamastani pandakankaasta. Mekko piti kuvata kesälomareissullamme Euroopassa. Vaan kuinkas sitten kävikään, hellepäivät reissun aikana jäivät hyvin vähiin, eikä mekkoa tullut lopulta kuvattua tai tehtyä siitä postausta. Liitetään tuo "unohtunut" mekkokin lopulta sitten tämän vuosikatsauksen loppuun.
 
Kaiken kaikkiaan vuoden 2019 aikana postauksia ilmestyi vähemmän kuin aiempina vuosina. Toivottavasti vuonna 2020 ehtisi toteuttaa ja saisi aikaan jälleen paljon uusia käsitöitä.

torstai 26. joulukuuta 2019

Kettujumpsuit


Itse tehdyt joululahjat jäivät tänä vuonna harmittavaisen vähiin. Jotenkin tämä syksy ja alkutalvi vain menivät niin, ettei vain saanut aikaiseksi. Kohta 1-vuotiaalle kummipojalle sain kuitenkin ommeltua kettujumpsuitin.


Kangas on ihana. Bongasin sen edelliskeväänä Turun kädentaitomessuilta joltain kojulta. Olisin ostanut isommankin palan (olisin varmaan ommellut itselle tunikan :D), mutta tuo 60 cm:n pätkä oli ainoa mitä tuolloin oli jäljellä. Marinoin sitten kangastilkkua toista vuotta, kunnes keksin mitä siitä ompelisin.


Kaavana tässä on Ottobren Marsupial 4/2017. Kaavan mukaan kangasta kyseiseen kokoon olisi tarvittu 80 cm. Kaavat leikeltyäni totesin, että saisin kuitenkin tuon 60-senttisen kettucollarin riittämään melko hyvin. Lahkeista jäi vähän knaftiksi, mutta kompensoin tilannetta laittamalla ekstraleveät resorit lahkeensuihin. Kaava oli kiva, etenkin tykkään tuosta etumuksen vinosta vetskarista. Takakappaleen keskisauma ehkä hiukan häiritsee tällaisessa kuosikankaassa.


Ohjeen mukaan huppu on vuoriton ja reunoiltaan kantattu resorikaitaleella. Halusin siihen kuitenkin tuollaisen pirtsakan oranssin vuorin, mutten paksua resorikanttausta reunaan. Päädyin tällaiseen varsin yksinkertaiseen ratkaisuun, jossa leikkasin hupun päällikankaan etureunastaan kaavaa reilummaksi ja käänsin etureunan vuorin päälle. Kaksaritikkauksella hupun reunasta tuli siisti ja aika tukevan oloinen.