sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Totoro-kortti


Kun on aikansa tapellut sellaisten keltavartisten muovirimpuloiden kanssa, joista et saa oikein kunnollista otetta mitenkään päin ja joissa tarkkaa työtä tehdessä terä venkoilee minne sattuu, joululahjaksi saamani metallirunkoinen Bahcon veitsi tuntui mattoveitsien aatelilta. Tämä malli istuu muotoilun puolesta todella tukevasti käteen ja terä menee juuri sinne minne pitääkin. Käytön jälkeen terä napsautetaan kahvan sisään suojaan.


Luonnostelin harmaalle paperille Totoron siluetin ja viiltelin siitä ääriviivat pois jättäen muutamiin kohtiin ohuita kiinnikkeitä. Päällipaperin liimasin valkoiselle korttipohjalle. Itse leikkely sujui kunnollisella työkalulla isommitta munauksitta, mutta liimausvaiheessa piti sitten röklätä Totoron otsaan viime metreillä liimatahra. Sovitaan, että se tuo vaikka korttiin lisää persoonallisuutta.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Space invaders -sukat


Tiplusukkien valmistuttua myös poikani halusi itselleen värikkäät pitkävartiset villasukat. Sain vihdoinkin syyn neuloa pitkään Pinterest-taulussani keikkuneet Space Invaders -aiheiset sukat. Kuvioiden haluttiin jatkuvan koko sukan mitan eli lähdin jälleen soveltamaan tuota alkuperäistä Knitty.comin bmp-mallia omaan suuntaani. Samainen bmp löytyy myös Ravelrysta.


Kunnon retropelifiilistelijä olisi toki tehnyt örkkien värit alkuperäisen pelin mukaan, mutta itselläni ne sattuivat nyt valikoitumaan jämälankanöttösten mukaan. Osa väreistä on omia kasvivärjäyskokeilujani. Varsinainen sukkien käyttäjä ei ole turhan tarkka väreistä, kun ei edes kyseistä peliä tiedä. Tietää kyllä, että hahmot juontavat juurensa äidin ja isin lapsuuden peliin, mutta ei ole itse koskaan kyseistä peliä pelannut.


Sukat on neulottu pääosin Nallesta tai vastaavanpaksuisista lankanöttösistä kakkosen puikoilla. Varren yläosassa silmukkamäärä on peräti 91. Kuudennen kuviorivin jälkeen tiivistin örkkien välejä yhdellä silmukalla, jolloin alempana varressa silmukkamääräksi jäi 84. Kantapäähän tultaessa kavensin kantalapun kohdalta 7 silmukkaa lisää, jotta jalkaosasta ei tulisi liian löysä. Kuviot jatkuvat ainoastaan jalkaterän päällä, pohjassa toistuvat väriviivastot. Pojalleni ne ovat ammuksia, joilla avaruusörkkejä ammutaan. :)


Vähän nuo ovat reilun kokoiset ja varresta löysät, mutta jäi kasvun varaa vielä ensi talveenkin.


lauantai 9. maaliskuuta 2019

Sydänpyllyt


Joustofroteetilkuista kasatut sydänpyllyiset pöksyt ovat puolivalmiina pyörineet keskeneräisten töiden joukossa jo hyvän aikaa. Niin pitkään, etten enää edes muista millä kaavalla olen nuo valmistanut. Viimein sain surauteltua niihin nuo resoritkin paikoilleen.


Ei nyt ehkä mikään ompelullinen mestarinäyte, mutta sujahtivat joka tapauksessa kummitädiltä pakettiin osaksi kastepäivän lahjaa. Korttikin sai tyttäreltä kritiikkiä: -Äiti miks sä teit noin aikuisen kortin, vaik Nappi on pieni?

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Palalaarin poimintoja


Aivan kuin kangaslaatikot eivät jo valmiiksi pursuaisi kankaita ja silti onnistuin viime viikolla tekemään heräteostoja Eurokankaan palalaarista. Koska palalaaripoiminnassani ei ollut tuotetietoja, en ihan tarkalleen tiedä mitä tuo kangas on. Paksuudeltaan se muistuttaa joustocollaria, mutta jotenkin ei tuntuisi ihan sitäkään olevan. Joka tapauksessa aika kivan tuntuista. Päätyi tyttärelle paksummiksi leggareiksi. Kuulemma siitä olisi pitänyt tehdä mekko... Kokonaista mekkoa ei rippeistä enää saa, mutta yhdistellen yksiväriseen jämistä voi vielä joku päivä mekko tullakin.


Kaavana leggareissa Paapiin kaavakirjan Liljat. Pilkkukuosi on siinä mielessä kiitollista leggarimatskua, ettei kohdistuksia tarvitse juuri järkeillä. :)


tiistai 26. helmikuuta 2019

Päiväkodin pähein rotsi


Ilves on tällä hetkellä se rakkain unikaveri, joten piti saada myös ilveshuppari. Sellainen, jossa on korvat ja silmät. Ja karvaa. Siinäpä sitten taas äidille hieman talviloma-askaretta pähkäiltäväksi. Eipä löytynyt ilveskuosia kauppojen kangasvalikoimista, joten oli pakko soveltaa leopardikankaasta.


Eurokankaasta löytyi tuollaista "lyhytkarvaista" leopardikuosia. Sellaistahan oli sitten saatava. Uuuh... ei ehkä olisi ollut ihan äitinsä ykkösvalinta, mutta...  No... mitäpä sitä ei tyttärensä eteen tekisi. Eurokankaasta suunnistin Henkkamaukkaan ja kappas, puotihan oli puolillaan jos jonkinlaista villieläinjäljitelmää. Nähtävästi on siis tultu jo siihen pisteeseen, että 5-vuotias tytär on pukeutumisasioissa äitiään huomattavasti trenditietoisempi. :D



Koska hupparissa piti olla korvat, selailin Ottobreni läpi ja 6/2016 lehdestä löysin pupukorvaisen Dalmatian Rabbit mallin. Äkkiäkös pupun korvat ilveksen korviksi muuttaisi. Ompelin lyhennettyihin pupun korviin mustasta paksusta fleecestä tupsut vuorin ja päällikankaan väliin.


Ilveksillä taitaa kyllä olla kellanoranssit silmät, mutta tämä yksilö sattuu nyt olemaan sinisilmäistä sorttia. Sopivankokoisia lävistettäviä silmiä olisi löytynyt tummanruskeina, mutta ei kellanoransseina. Siniset olivat pirtsakammat. Pyöreät silmät eivät vain olleet kovinkaan kissamaiset, joten ennen silmien kiinnitystä aplikoin niiden ympärystät hieman viirumaisiksi. Silmien kiinnitystapit olivat aika pitkät, joten typistin ne pihdeillä huomattavasti matalammiksi. Itse kiinnitysosat jäivät piiloon tuonne vuorin ja päällikankaan väliin.


Noita korvia ja silmälisäyksiä lukuun ottamatta kuvittelin vielä tässä vaiheessa pitäytyväni ohjeessa, mutta... Ensimmäisessä sovitusvaiheessa totesin hupparin olevan helmasta aika leveä. Pituutta sen sijaan olisi voinut olla hiukan enemmänkin. Alkuperäisohjeessa helma sekä etukappaleiden ja hupun reunat huolitellaan resorikaitaleella. Jotta saisin huppariin hiukan lisää pituutta ja helmaa hieman supulle, päätin laittaa helmaan resorin.


En ollut myöskään kovin innoissani hupun ja etukappaleiden reunojen kanttaamisesta, joten päätin soveltaa hieman lisää. Ompelin vetoketjun suoraan etukappaleisiin ilman tuota reunojen kanttausta. Myös vetoketjun mitta meni uusiksi, koska helmassa oli nyt reilummin pituutta.  


 Ohjeessa hupun kiinnitys ohjeistettiin siten, että sauma jäisi niskaan näkyviin. Halusin sauman jäävän vuorin ja päällikankaan väliin piiloon. Päätin soveltaa ohjetta hieman lisää. Jossain kohtaa huomasin tehneeni taas sen verran monta harha-askelta alkuperäisohjeesta, että lopulta huppua kiinnittäessä meinasivat aivot nyrjähtää, mutta pääsin kuin pääsinkin haluamaani lopputulokseen.


Huomenna päiväkotiin suunnistaa leopardikuosiin pukeutunut iloinen ilves. :D


sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Raitahuppari


Majapuun kaksipuoleisesta luomuinterlockista syntyi talviloman viimemetreillä pojalle uusi huppari. Kangas oli ihanaa, toinen puoli petroolin sävyinen ja toinen harmahtavan vihreä! Tosi kivan tuntuista ommella ja pitää päällä. Tästä tuli heti yksi poikani lempivaatteista.


Koska kangas oli kaksipuoleista, siitä pystyi paloja kääntelemällä mallailemaan erilaisia väriyhdistelmiä hupun, hihojen ja taskun väriä muunnellen. Poikani sai itse suunnitella, minkä värisenä minkäkin osan paidasta halusi. Tilasin tuota samaa kangasta myös oranssin sävytteisenä sillä ajatuksella, että jonain päivänä myös pikkusiskonsa saisi samantapaisen hupparin. Näiden kahden kankaan jämäpaloista voikin sitten syntyä jos jonkinlaista väriyhdistelmäpläjäystä.


Kaavana hupparissa on uusimman lasten Ottobren 1/2019 See You Soon. Tuntui olevan varsin toimiva kaava. Paitsi helmaresorin mitta kaavassa oli hämmentävä, ilmeisesti joko ohjeessa tai kaavassa oli virhe, enkä näin ollen tehnyt helmaresoria ohjeen mitoilla, vaan laiskuuttani käytin suoraan tuubiresosin oman leveyden, kun se tuntui silmämääräisesti olevan aika lähellä sitä, mitä pitikin.


 Helmaresoria lukuun ottamatta tein kaiken ihan ohjeen mukaan, kerrankin!

torstai 21. helmikuuta 2019

Jämäkankaasta juhlamekoksi


Muutama viikko sitten iski jälleen kangashulluus, kun eksyin Majapuun sivuille tammialen viimeisinä päivinä. Ostoskoriin napsui jos jonkinlaista kangasta. Yksi heräteostoksistani oli tämä vaaleanpunainen luomupuuvillaneulos. Hetken mielijohteesta halusin siitä itselleni mekon ja laitoin neulosta tilaukseen hiukan toista metriä. Paketin saavuttua mietin, mitä ihmettä päässäni oli tilaushetkellä liikkunut? Enhän koskaan käytä vaaleanpunaisia vaatteita ja että vielä neulosta! Edellisen kerran neulosta ommellessani likipitäen kaikki, mikä vain voi mennä pieleen, myös meni Kainon puuvillaneuloksen kanssa pieleen.


Tyttäreni ilmoitti heti kankaan nähdessään, että haluaisi siitä mekon. Mutta olin tilannut neulosta sen verran reilun palan, että pikkutyttöjen mekkoja siitä tulisi heti kerralla useampi. Tilannetta aprikoidessa päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassani ja hypätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle: Ompelisin siitä itselleni VAALEANPUNAISEN mekon. Mahdollisista jämätilkuista voisin yrittää kyhätä vielä jotain tyttärelleni. Liivimekon kaava on muunnelmani vanhojen mekkojen pohjalta.


Jämäneuloksesta riitti materiaalia pienen mekon yläosaan. Kangastilkku kourassa suuntasin Jätti-Rättiin ja löysin sieltä juuri sopivansävyistä puuvillatrikoota mekon helmaksi. Kolmen euron lisäinvestoinnilla sain tehtyä neuloksen jämistä mekon myös tyttärelle. Mekon yläosan kaavan piirsin Henkkamaukan hellemekosta. Helman korkeudeksi muodostui summanmutikalla kolmen lattialankun leveys, ihan vain koska lankkuja pitkin kaava oli helppo piirtää suoraan. :D Näistä tuli lopulta aika kivat! Ehkäpä parin viikon päästä samistelemme näissä mekoissa tulevan kummipoikani ristiäisissä. :) Ja tätä luomupuuvillaneulosta oli ihan superkiva ommella! Ehkäpä selätin tässä samalla nyt neulosompelukammoni.