sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Minikutimet


OMG... Pinterestiä selaillessa törmäsin niiiiiin kivaan ideaan, että sitähän oli pakko testata heti. Näistä rintaneuloista tuli ihan hillittömän söpöjä. Alkuperäisidea kaulakoruna on bongattu täältä. Joskus yksinkertaiset ideat ovat niitä parhaita. Ja näiden tekoon kului maksimissaan vartti.


Tällainen ylisöpö pikkulahja vaatii toki ylisöpön paketin. Kuinka ollakaan, bongasin tänään kauppareissulla minikokoisia peltisiä matkalaukkuja! Pakkohan niitäkin oli ostaa. :) Yksi tällainen matkalaukullinen pieniä itsetehtyjä juttuja lähtikin jo samana päivänä reissuun myöhästyneenä syntymäpäivälahjana neulomista rakastavalle pikkusiskolleni. <3


Kun inspiraatio iskee, on hyvä, että kaikki tykötarpeet löytyivät valmiiksi omista kaapeista: muutama lainahelmi tyttären puuhelmivalikoimasta, helmien sävyihin sopivia puuvillalankoja, isoja nappeja, coctailtikkuja ja rintaneulan pohjia.


Pyörittelin puuvillalankaa napin ympärille kunnes nappi ei enää paistanut läpi. Viimeisten kierrosten avulla "sidoin" rintaneulanpohjan napin takapuolelle. Lopuksi taustaan hieman erikeeperkäsittelyä varmistamaan neulan paikallaan pysymisen. Napsaisin coctailtikut toisesta päästä poikki ja kastoin tylpän pään erikeeperiin, helmi paikoilleen ja "puikot lankakeriin". Ta-daa!



lauantai 25. maaliskuuta 2017

Napit vastakkain



Kaikenlaista kun hamstraa, niille keksii aina joskus käyttöäkin. Tähän nappikorukokeiluuni kulminoituu kaiken maailman hamstrausten yhdisteleminen. Jostain on joskus tullut ostettua pussillinen nappeja. Yhtään saman parin nappia sieltä ei löydy, mutta värit rimmaavat keskenään. Tällaiseen projektiin juuri omiaan. Tiimarin loppuunmyynnistä kahmin aikoinaan kympillä muovikassin täyteen tavaraa. Tuossa Tiimarikassillisessa mukana oli mm. vaaleanpunaista ja beigeä nahkanauhajäljitelmää. Nyt tuli niillekin viimein käyttöä.

Viime talvena kävin Prahassa. Eräässä matkamuistoputiikissa oli niin ihana lasihelmiesillepano, etten vain voinut vastustaa kiusausta, vaikken oikein koskaan ole mikään korutehtailija ollutkaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka innostuu... Isoissa ruukuissa oli värimaailmoittain lajiteltuja lasihelmiä. Niistä sai tuollaiseen karamellipussukkaa muistuttavaan tötteröön kauhoa mieleisensä määrän. Olo oli kuin karkkikaupassa. Olisi tehnyt mieli kauhoa pussillinen vähän jokaisesta ruukusta. Lopulta toppuuttelin itseni pitäytymään yhdessä pussukassa. Valitsin pinkkiä. Kun ajattelin, että tyttären kanssa askarrellaan. Taisikin päätyä äidin askarteluihin. :)


Nyt tuli sitten korutehtailtua oikein urakalla. Oikeastaan aika koukuttavaa. :) Kädentaitomessuilta otin asiakseni pysähtyä korukojuillekin. Löytyi sellaisia tarvikkeita, joiden olemassa olosta en tähän asti tiennytkään. Osa niistä päätyi messukassiini. Sellaista paksun siiman näköistä läpinäkyvää melko jämäkkää kuminauhaa. Ja puristushelmia. En niistäkään tiennyt, kun en ollut koskaan tarvinnut. Epäilen, että jatkossa tarvitsen. Aika monessakin projektissa. :) Tämä ideakin jäi kytemään messuilta. Muistan jossain nähneeni tämän nappi-idean. Näköjään jäi alitajuisesti vaivaamaan enemmän kuin arvasinkaan, koska kotona piti asiaa kokeilla.


Aluksi lähdin vain kokeilemaan tällaista nappikaulakorua. Napit on pujotettu juurikin sellaiseen siimannäköiseen paksuun ja jämäkkään kuminauhaan. Alku suljettu puristushelmellä. Ja tyveen muotoilin pienen silmukan niin ikään puristushelmeä käyttäen. Kuinka kätevää!


...Sitten tuli ajatus kokeilla korvakorujakin samalla idealla. Tulipas niistäkin aika kivat! ...Ja koska näiden tekoon koukuttui ja materiaalejakin oli yllin kyllin, tuli ajatus, että tällaisiahan voisi antaa joskus vaikkapa lahjaksikin. Postipaketissa kulkeutuisi kätevästi tällainen pieni itse tehty juttu. Ja taas muistin jotain mitä olin joskus jostakin poistomyynnistä pilkkahintaan hamstrannut "jos vaikka joskus tarvitsisi" -ajatuksella. Sellaisia pieniä soivia rasioita. No eivät enää soineet. Tarpeeksi kauan kun kaapeissaan panttaa, menee niistä näköjään patterit. Aikoinaan soivat, kun kannen avasi. Söpöjä ne silti olivat. Ja juuri passelin kokoisia korurasioiksi.


Voisi kai tällaisen setin askarrella vaikkapa äitienpäivälahjaksikin?

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Mummolan tuntua


Kun on lapsena leikkinyt kangaspuiden alla, ja edelleenkin suuri osa huushollini matoista on äitini kutomia, en vain voinut ohittaa tätä kangasta. Verson Puodin Mummolan tuntu -kangas halusi välttämättä lähteä matkaani Turun kädentaitomessuilta.


Pinkki väri hieman yllätti itsenikin. Mutta kiva siitä tuli. :) Jos olisin verkkokaupasta tilannut, olisin varmasti tilannut kangasta niityn vihreänä. Mutta livenä tuo viininpunainen/pinkki oli paljon kivempi. Vihreä oli jotenkin liian ärtsy, paikoin melkeinpä neonvärisen räiskyvä. 80-luvun nähneenä olen päättänyt, että neonvärit osaltani saavat olla ja pysyäkin 80-luvulla.

 
Kangas oli trikooksi yllättävänkin jämäkkää. Ei kovinkaan paksua, muttei venynyt juurikaan suuntaan eikä toiseen. Jämäpaloista saisi kursittua kasaan ehkä nippanappa pirteät leggarit tyttärelle, mutta kankaan materiaali ei taida olla omiaan leggareihin. Ehkäpä jonkinlainen samistelutunika täytyy vielä ommella tyttärellekin. Väri on ainakin mieluinen hänelle.

Kaavana vanha tuttu itse soveltamani mekko/tunikakaava. Jostain syystä sain kuitenkin tällä kertaa taistella hihojen kanssa. Itse piirtämä kaavani on ehkä ollut hieman suurpiirteinen ja nyt kun kankaassa ei ollut joustoa juuri nimeksikään, epätäsmällisyydet kaavassa korostuivat. Kertaalleen irrotin hihat ja hieman suurensin hiha-aukkoa kainaloista. Kävi mielessä jo muuttaa suunnitelmaa lennosta ja tehdä kokonaan hihaton liivimekko. Purkaminen kuitenkin kannatti. Paljon parempi tuli toisella yrittämällä. (Note to myself: Jos hiha ei vaikuta hyvältä neulaamisvaiheessa, se tuskin on sitä ompelun jälkeenkään -> Vähemmällä pääsee, kun muokkaa ja tuunaa ENNEN ompelua.)

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Sirkusmekko


Kävin viikonloppuna pyörähtämässä Turussa kädentaitomessuilla. Messutuliaisina matkaan tarttui liuta kangaspalasia. Toinen toistaan ihanampia kuoseja kun pääsee hypistelemään, tulee lopulta valinnan vaikeus. Haluaisi palasen sieltä ja toisen täältä. Aika monta palaa messukassiin sujahtikin. :) Hassua, miten nyt silmä osui aivan eri kankaisiin kuin nettikaupoista tilaillessa. Muutama kuosi jäi jälkeen päin vielä harmittamaankin... olisi sittenkin pitänyt ostaa...

Täydentelin kangasvarastoani myös yksivärisin ja raidallisin trikoin. Etenkin Kangaskapinalla oli varsin sopuhintaisia peruskankaita. Määrämittaan leikellyt palaset oli kääräisty rullalle. Kuvittelin napanneeni mukaan metrin palasen monikäyttöistä pastellinsävyistä. poikkiraitakangasta. Kotona vasta tajusin ostaneeni pystyraitaa!


Alkuperäsissuunnitelma poikkiraidallisista monen vaatteen kanssa mätsäävistä raitaleggareista menikin uusiksi. Pystyraitahousut pastellin sävyissä tuovat mieleeni lähinnä flanellipyjaman housut. Ehkä ei... Mutta mitä ihmettä pystyraidasta sitten tekisi?


Näköjään minulle käy niin, että kun kangas on superihana, en maltakaan ommella siitä mitään ja kangas kytee pitkään laatikossa. Mutta kun tulee tälläinen pienoinen huti, alankin heti omepelemaan. Kun ei haittaa, jos meneekin pieleen. Tällä kertaa ompeluaikaakin järjestyi kummasti keskelle arkea, kun vesirokko vol 2 ilmoitti sunnuntaina palanneensa tähän torppaan. Edellisestä kettumekosta jäi juuri sopiva palanen, josta saisi nippa nappa mekon yläosan. Päätin yhdistää lilaan pohjaväriin pastellipystyraidat. Lopputulos on vähän sirkuksen kirjava. Tarhamekoksi ihan pirteä.


Mutta mitä muuta tästä kankaasta oikein keksisi? Joustaa kyllä aika reilusti molempiin suuntiin, eli kokeilen ehkä joskus uhmata langan suuntaa ja ommella tästä sittenkin jotain poikkiraitaa. Kanttauksessa tuollainen pystyraita näyttää aika veikeältä. Mutta julmetun monta paitaa, mekkoa ja bodya saa kyllä tuolla kangasmäärällä kantattua. :D

Paidan etuosaan aplikoin raitakankaasta pienen sydämen. En ole ihan varma olisiko ollut lopulta kivempi ilman, mutta siinäpähän nyt on. Kaavana käytin jälleen omin muunnoksin Ottobren Paperplanea (OB 3/2016). Tai ei tuosta alkuperäisestä kaavasti ihan kauhean paljoa jäänyt jäljelle, kun kaula-aukko on modattu ja pienennetty roisisti, hihat ovat omaa sovellustani ja helmakaitalekin on ommeltu kaavasta poiketen summanmutikanpituiseksi leikellystä suorakaiteenmuotoisesta palasesta. Framillonilla rypytin helman oikeaan vyötärömittaansa.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Sama kangas -kolme versiota


Kettukangasta tuli marinoitua kangaslaatikossa pitkään. Muistan hankkineeni tämän kankaan ensimmäisessä nettikaupasta tekemäni tilauksen yhteydessä. Piti ommella siitä tyttövauvalle jotain. Nyt tuo tyttövauva on 3-vuotias. Tulipahan viimein ommeltua. :) Innostuin lopulta kankaasta niin, että sain siitä kolme erilaista settiä.


Tyttärelleni lilasävyinen mekko. Kaava on modattu Ottobren (OB 3/2016) Paperplane mekosta. Muistin kaula-aukon alkuperäisessä mallissa olevan liian iso ja pienensin sitä takaa ja vähän edestäkin. Enemmän olisi saanut vielä pienentää edestä. Mekon yläosa on 98, helmaosan leikkasin koon 128 mekosta. Hihat sovelsin omasta päästä.


Kettukangasta päätyi tähän mekkoon lopulta vain etuosaan. Lilan trikoon kanssa toimii aika kivasti ja mekko oli käyttäjälleen mieluinen.


Siskontyttöni täyttää kohta yksi. Hänelle ompelin tunikamekon pinkeillä hihoilla. Kaava modattu Ottobren (4/2016) Two-In-One -mekosta. Tein pelkän mekon ilman alkuperäsimallin bodyosaa. Helmaan lisäsin vähän pituutta myös.

Alunperin tämä kangas löytyi kangaslaatikon uumenista viisivuotiaan poikani toimesta. Hän ilmoitti haluavansa siitä paidan. Hmmm... Ei olisi tullut äidille ensimmäisenä mieleen, mutta lopulta tästä kankaasta tuli tosi pirtsakka paita myös pojalle!


Tummansinisellä selällä ja hihoilla kankaan tunnelma muuttuu ihan erilaiseksi kuin pinkillä tai lilalla tehosteella. Kaavana Ottobren (2016/1?) Blaa Blaa -paita lyhythihaiseksi modattuna.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Batman-puku



Tiistai-illalla sain pojaltani tilauksen, 5-vuotias oli piirtänyt kuvan batman-puvusta. Sellaisen hän haluaisi. Sellainen äitin tulisi ommella. Piirustus oli toki tarkka ja hieno, piirtäjä itsekin oli siitä selvästi ylpeä, äitin täytyi kuitenkin hakea vielä vauhtia toteutukseen Ompeluelämää-ryhmästä, josta tulikin muutamia kivoja vinkkejä ja uskalsin ilman erityisempiä kaavoja lähteä batmanpukuprojektiin.


Odottavan aika on pitkä. Äitin kangasvarastoista kun ei heti löytynyt riittävästi mustaa trikoota. Ompelutyön aloittaminen siirtyisi siis ainakin seuraavaan päivään. Lupasin töiden jälkeen käydä kangaskaupassa. Harvoin on äitiä odotettu yhtä hartaasti töistä kotiin.


Paita ja housut olivat helppo juttu. Halusin niistä erilliset, jotta asua voisi käyttää myös tavallisena tarhavaatteena, yhdessä tai erikseen. Paitaan käytin vanhasta paidasta soveltamaani omaa kaavaa ja housuihin omilla taskumuokkauksillani muunneltua Ottobren luottokaavaani Happy Champia (OB 6/2014). Paidan etumukseen ja housujen takataskuun aplikoin batman-logon.


Eniten päänvaivaa tuotti huppu. Aluksi mietin vaihtoehtoa hupparista. Lopulta päädyin kuitenkin ompelemaan huppuosan kokonaan erikseen. Tämä oli myös poikani toive. Lopulta hupun toteutusperiaate olin varsin yksinkertainen. Ompelin isosta suorakaiteenmuotoisesta palasesta tuubin (pitkän sellaisen, koska hupussa on myös vuorikangas). Periaate on huppuun on samanlainen kuin vaikkapa noissa Kimperin pipoissa, isompana vain.


Tuubin päät saumuroin nurjalta yhteen niin, että takasauma asettuu keskelle, käänsin tuubin ja leikkelin vanulevystä kolmiot, jotka ompelin lyhemmiltä sivuiltaan hupun sisään kulmiin. Ompelin myös vuoriosasta päädyt yhteen ja sulloin vuorin hupun sisään. Asettelin vuorioasta nuo kulmat korviin vielä lisätäytteeksi ja ompelin lopuksi korvien "tyviosat" kiinni hieman kaarevasti pään muotoa mukaillen. Vähän korvat vielä lerpattivat sivulle ja tuunailin niitä muutamalla pistolla hieman enemmän korvamaisemmaksi ruttuun, jolloin pysyivät myös parmmin pystyssä. Silmäaukot ja alaosa on ensin siksakattu ja leikattu sitten auki.


Viitan kankaaksi löysin tuollaista hieman kiiltäväpintaista hyvin laskeutuvaa ohutta plurua. En edes ehtinyt kanttaamaan viittaan, kun se solmittiin käyttöön. Hyvin on leikeissä pysynyt mukana ilman huolitteluakin. :)

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Tätimekko

 

Varma merkki keski-ikäistymisestä lienee se, kun yhtäkkiä tätikangas alkaakin näyttää hyvältä. Taannoin olimme ystäväni kanssa kangaskaupassa, hän bongasi kangaspakkojen joukosta tämän kankaan ja sanoi sen näyttävän aivan minulta. Ensireaktioni kankaasta oli "Whaaat..? Tätikangas? Minun näköinen?!" Itsessään tuo mustavalkoisuus kyllä miellytti silmääni, mutta kankaan pinta... sellaista kohokuviota... -Siis ilmiselvää tätikangasta! Koska yhteisen kangaskauppaekskursiomme tavoitteena oli laajentaa tuttavuuttani erilaisissa kangasmateriaaleissa, päätin ystäväni yllytyksestä ostaa kangasta. Eipä se juuri mitään maksanutkaan.

Kankaan materiaalista ei ole mitään hajua. Äkkiseltään näyttää joustamattomalta, vaan ei. Kangas onkin yllättäin melko paksua ja joustavaa. Ja sitten on nuo hieman nukkamaiset mustat koholla olevat viivat, en edes saa päähäni sellaisen nukkamaisen pinnan nimitystä. Mummolan sohvista tuttua... plyysi? Valkoinen pohja on sileää, ehkäpä jopa aivan aavistuksen kiiltäväpintaista neulosta.

Alunperin ajattelin kääntäväni kaula-aukon ja hihansuut kokonaan nurjalle, lopulta päädyin kuitenkin tekemään niihin kanttauksen mustalla trikoolla. Mitä todennäköisemmin tulen pitämään tätimekkoani mustan neuletakin kanssa ja nuo mustat kanttaukset tuntuivat tuovan mekkoon lisää ryhtiä. Kaava on muokattu omasta vanhasta liivimekosta. Mekko on sellaista päälle sujautettavaa mallia eikä siinä ole vetoketjua, jätin sen siksi tahallaan hieman väljäksi. Tuo kankaan materiaalikin hieman epäilytti, etukäteen pelkäsin sen olevan mahdollisesti hiostavaa ja myös siksi halusin mekkoon väljyyttä. Vaan väärässä olin jälleen. Mekko tuntui päällä yllättävän mukavalta -tai ehkä juuri tuosta väljyydestä johtuen. :)