torstai 14. joulukuuta 2017

Kukonaskellapaset


Pari vuotta sitten tein Lankavan ilmaisohjetta mukaillen kukonaskelsukat. Piti joululahjaksi tehdä toiset samanlaiset, mutten tarkistanut aiemmin käyttämääni puikkokokoa ja silmukkamäärää. Fiilispohjalta aloitin varren 60 silmukalla 2,5 puikoilla. Jonkun matkaa neulottuani totesin, että neulomuksestani tuli sukan varreksi liian piukka. Purkamaankaan en viitsinyt ryhtyä, joten oli muutettava suunnitelmaa lennosta. Mieheni mukaan omistan noin 200 paria villasukkia, lapasia aika paljon vähemmän, niistäkin enemmistö taitaa olla äitini neulomia. Villasukkien kohdalla lennosta soveltaminen sujuu jo rutiinilla, mutta eiköhän lapasetkin ilman ohjetta onnistuisi. Eipä kai niissä muuten mitään ihmeellistä tulisi eteen, mutta kuvion sovittamisesta peukaloon tai kärjen kavennuksiin minulla ei ollut oikein valmista strategiaa mietittynä, päätin ratkoa ne sitten matkan varrella.


Hyvät näistä tuli, kärsivällisyyteni ei vain oikein riitä tarkan ohjeen ylös kirjaamiseen ja koitin soveltaa toisen lapasen ainakin suunnilleen samalla tavalla kuin tuon ensimmäisenkin. Kuvion raidoitus toki helpottaa rivien laskemista ja kevennusten tai peukalon aloituskohta oli niiden avulla suht helppo laskea. Koska annan nämä lapaset pukin konttiin, kirjaan tähän vielä jälkikäteen lähinnä itseäni varten ylös viitteelliset ohjeet siltä varalta, että haluaisin joskus toiset samantapaiset tehdä. (Oikeastaan harmaa villakangastakkini kaipaisi kaveriksi harmaavalkoisia lapasia... ehkä joskus sitten sellaiset).

Peruskuvio noudattaa kolmessa rivissä 4 silmukan rytmiä:
1. rivi: neulo 2, nosta 2
2. rivi: neulo 2, neulo nostetut silmukat ristiin (neulo vasemmalta puikolta järjestyksessään toinen silmukka takareunasta ja sen jälkeen etummainen silmukka etureunasta, tiputa puikolta samaan aikaan.
3. rivi: neulo kaikki oikein

Kolmen rivin jälkeen vaihtuu väri ja periaatteessa sama kuviointi, mutta eri rytmiin:
1. rivi: nosta 2, neulo 2 jne... Tuossa ylempänä linkittämässäni Lankavan ohjeessa tarkempi ohje tästäkin.

Peukalo:
Poimi kymmenenneltä mustalta raidalta 3. riviltä 10 silmukkaa odottamaan langalle. Aloittaessa peukalon neulomisen, poimin aukon reunoilta yhteensä 14 silmukkaa, peukku neulottu siis 24 silmukalla.

Kärkikavennukset:
Aloita kavennukset 20. raidan 3. riviltä. 1. ja 3. puikon alussa ylivetokavennus, 2. ja 4. puikon lopussa 2 yhteen. (välillä joutuu vähän kavennuksia soveltamaan, jotta osuu paremmin kuvioon, esim silmukannostokierroksilla en tehnyt puikon loppuun 2 yhteen kavennusta, vaan nostin takimmaisen silmukan etummaisen yli.) Toista kavennuksia joka toisella rivillä, kunnes 20 silmukkaa jäljellä. Neulo lopuista silmukoista sauma silmukoimalla. Silmukointi on aluksi vähän hidasta puuhaa, mutta harjoituksen myötä alkaa tämäkin mennä jo rutiinilla eikä tarvitse ohjevideosta luntata. Jonkin verran sukan kärkiä päättelen samalla metodilla.


Lankana Novitan Nalle. Lapanen on aika napakka, väljempään malliin kannattaa valita kolmosen puikot. Vähän nämä on karheahkot, seuraavat ehkä pehmeämmällä langalla.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tai, no... mekko


Kaino... Tai... no... mekko. Kainolta tuli aikoinaan kokeiluerä puuvillaneuloksia myyntiin. Tilasin silloin Auroraa, enkä ole sen koommin Kainon neuloksia myynnissä bongannutkaan. Kangas oli taas niiiiin ihana, että sitä piti pitkään varastossa jemmata ennen kuin uskalsi palasiksi leikellä. Joulun ja itsenäisyyspäivän lähestyessä kalenteriin alkoi tulla kaikenlaista hieman juhlavampaa tilaisuutta, johon halusin pukea jotain trikoomekkoa parempaa. Sain vihdoin ommeltua Auroran mekoksi asti. Jotenkin oli kuitenkin tätä ommellessa planeetat väärissä asennoissa. Jos joku asia saattoi mennä pieleen, se tämän mekon kanssa varmasti meni.


Ensin meni pieleen kaavoitus. Piti tulla hihallinen malli, vaan näyttikin hihoilla pöljältä ja muunsin mallin lennosta liivimekkotyyliseksi. Hieman jännitti tuo muokkaus, kun oli palaset toisen mallin mukaan jo leikellyt.


Sitten kävi näin. WTF??? Niin vain kummatkin neulat irtosivat kesken ompelun. Ihan olin itse muutama kuukausi sitten vaihtanut saumurin neulat. Täydellisesti sopivaa työkalua en siihen hätään löytänyt, joten kiristin sellaisella ruuvarilla, joka käteen sattui, ja joka nyt jollain tapaa edes hommassa toimi. Hyvin niilläkin kiristyksillä muutama kuukausi surauteltiin. Mieheni kävi hakemassa autotallista kuusiokulma-avaimen ja pyöritteli silmiään, kun näki millä olin neulat alkujaan kiristänyt. :)

Kun kone saatiin jälleen kuntoon, saumuroin helman, käänsin kertaalleen taitteelle ja huolittelin kaksoisneulalla. Kamala tuli. Pääntiellä ja hiha-aukoilla metodi toimi, mutta helmapa kupristi kummasti. Oli vinokin vielä. Purkuun meni. Ihan hirveää hommaa mustan langan purkaminen mustapohjaisesta neuloksesta. Leikkelin helman suoraksi. Nyt oli sitten edestä kuvio vinossa. Takaa menee hyvin, mutta ilmeisesti olen alkujaankin leikannut tuon etukappaleen jotenkin vinoon kuvioonsa nähden.  Vähemmän kuitenkin häiritsi kuvion vinous kuin helman vinous. Taittelin helman tällä kertaa kaksinkertaiselle taitteelle, josko sillä tuo helman kupruilu korjaantuisi. Älysin kuitenkin koesovittaa ennen ompelua. Nyt oli sitten pituus pöljä. Juuri tuossa polven kohdalla. Typerältä näytti päällä. Piti olla alkujaan vähän polven alle, mutta helman korjailujen ja kaksoistaitosten myötä lyheni hölmöön mittaan. Täytyi lyhentää lisää, että olisi edes vähän polven yläpuolella tuo helma.

Kangas on kyllä ihana, ja kyllä tällä mekolla koulun ja tarhan juhlat on juhlittu, mutta seuraavan Kaino-mekkoni taidan ostaa valmiina. Tämän prosessin jälkeen ymmärrän myös oikein hyvin, jos ei Kainolta jatkossakaan haluta laittaa neuloksia myyntiin harrastelijaompelijoiden tunaroitavaksi. :D

lauantai 2. joulukuuta 2017

Tarinakalenteri


Löysin Oranssia-blogista ihastuttavan satuhierontatarinakalenterin. Tarinakalenteria varten oli ommeltava kalenteri, jonka taskuihin voisi päivän tarinat sujauttaa. Ajatus 24 pikkuruisen taskun huolitteluista ei oikein innostanut, joten päätin oikaista ja ommella aina koko rivin yhtenäisestä suikaleesta.


Jostakin joskus on tarttunut matkaan tällaisia kangaskaupan näytetilkkuja. Ullakolla ovat olleet pitkään jouten. Tällaiseen askarteluun olisivat juuri omiaan. Koska tilkkumateriaalia oli enemmän kuin riittävästi, päätin samalla vaivalla ommella tarinakalenterin myös siskontytölleni. Taustakankaiksi hyödynsin aikaisemmista ompeluksista yli jääneitä jämäpalasia.


Joulunjälkeisestä alesta olen jonain vuonna ostanut tuollaisia tarrakiinnityksellä varustettuja kalenterin numerolaattoja. Halvalla kun oli saanut, olin niitäkin ostanut kaksin kappalein. Paitsi että kummastakin laatasta olivat innokkaat pikkuapulaiseni käyneet jossain vaiheessa liimailemassa hajanaisia numeroita omiin askarteluihinsa. Päätin paikkailla puuttuvia numeroita koristenapein. Numerolaatat ja napit kiinnitin taskuihin kangasliimalla.



lauantai 25. marraskuuta 2017

Anna lapsesi valita kangas


Nykyään tyttäreni viihtyy hyvin kangaskaupassa. Yleensä hän bongailee kangaspakkojen joukosta juuri sellaisia kankaita, joita ei itsellä tulisi mieleen katsoakaan. Välillä myös ostan näitä tyttäreni valitsemia kankaita. Tällä kertaa neiti ihastui tuollaiseen hopeanhohtoiseen lilaan kankaaseen. Taaskaan en olisi osannut sellaista itse ostaa, mutta lopulta siitä tuli aika kivat legginsit!


Legginssikaava on oma muokkaukseni. Kaikki kokeilemani valmiit laggarikaavat ovat olleet neidille liian väljiä. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen lopulta saanut muokattua sopivan napakan kaavan.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Himmelikortti


Kerrankin olin joulukorttiaskartelujen suhteen ajoissa. Yleensä tuo jää sellaiseksi kiireessä tehtäväksi paniikkiaskarteluksi, kun yhtäkkiä tajuaakin joulukorttien viimeisen lähetyspäivän olevan käsillä. Tällä kertaa ajoissa olemista toki avitti poikani korvatulehdus. Pari ylimääräistä kotoilupäivää sisätiloissa on juuri oivallista aikaa askartelulle. Sisätilakomennus ei ollut pojalleni ollenkaan mieleen, varsinkin kun edellisyön aikana maisema oli vaihtanut väriä. Edellisenä päivänä heräteostoksena Tokmannin tarjouksesta ostamani bling-bling-tarrat innostivat etenkin pikkusiskoa askartelupuuhien pariin. Glitterkynillä intoutui korvatulehduspotilaskin piirtelemään, vaikka timangitarrani eivät häntä kiinnostaneetkaan.


Alunperin joulukorttivisioni oli ommella ompelukoneella jotenkin jotakin kortteihin, ehkä himmeli..? Sitten muistin viime keväänä ompelukuvaperiaatteella askartelemani origamipeurakortin ja mietin, miksi surauttaa viivat ompelukoneella, kun tällainen geometrinen muoto olisi yksinkertaisinta toteuttaa pisteestä pisteeseen kirjomalla. Idean saatuani, tein muutamia "koevedoksia" eri värein ja enemmillä ja vähemmillä timangeilla. Totesin mustan langan olevan ensinnäkin liian paksua tähän hommaan ja kauppaan en nyt tässä tilanteessa sitä varten lähtisi. Harmahtava pohja näytti jotenkin arvokkaammalta kuin punainen, joten jatkoon sarjatuotantoa varten päätyivät harmahtava pohja, valkoinen lanka ja paljon bling-blingiä. :)


Sarjatuotantoa helpottaakseni tein tällaisen sabloonan, jonka avulla pistelin korttipohjiin reiät himmelin kulmiin. Himmelin muoto oli helpointa toteuttaa niin, että tein ensin himmeät apuviivat pysty- ja vaaka-akseleille. Akselien risteämiskohtaan piirsin vinoneliön sekä pystyakselille kärkipisteet ylös ja alas. Vinoneliön kulmista yhdistin viivat kohti kärkipisteitä.


Rei'itettyyn korttipohjaan liimasin ensin nuo kaksi himmelin takimmaisen kulman timangia, jotta saan kolmiulotteista vaikutelmaa luoden takakulman "kristallit" jäämään langan taakse. Sitten vain kirjotaan himmelin muoto esiin hyödyntäen sabloonalla valmiiksi tehtyjä reikiä.


Kristallien liimauksessa ja tarra-arkista irrottamisessa nelivuotiaan assistenttini pikkuruiset sormet olivat oivallinen apu.


Lopuksi viimeistelin kortin valkoisella tussilla. Alareuna näytti pelkällä valkoisella tekstillä kuitenkin vähän bliisulta ja korvasin O-kirjaimet isoilla timanteilla.




perjantai 17. marraskuuta 2017

Robottipaita


Pojalle piti ommella tarhakuvauksiin uusi paita. Eskarilainen alkaa olemaan jo aika tarkka siitä, millainen kuosi milloinkin on in. Tällä kertaa tämä robottikuosi oli poikani ehdoton suosikki. Ihan ei tuo hihojen vihreä sävy osu noihin robottien vihreisiin tehostesävyihin, mutta eipä tähän hätään muunkaan sävyistä vihreää varastoista löytynyt, joten näillä mennään. Lopulta sävyero vihreissä ei ainakaan käyttäjää itseään haittaa.


Kaavana Blaa Blaa (OB 1/2016). Robottikangasta jäi vielä sen verran, että siitä saanee vielä toiseenkin paitaan ainakin tehostehihat.

torstai 16. marraskuuta 2017

Plan B



Olen menossa viikonloppuna Tampereen kädentaitomessuille, sitä ennen kangaslaatikkoon oli saatava hieman lisää tilaa, jotta voisi sitten taas hyvillä mielin ostella lisää kankaita. :) Penkoessani kangaslaatikkoa eteen tuli mm. tämä harmaavalkoinen kukkakangas. Taisin ostaa sen joskus kauan sitten sillä ajatuksella, että olisin tehnyt siitä itselleni topin. Heräteosto, ilman kaavoja saati tarkkoja laskelmia kankaan menekistä. Jotenkin olin ostohetkellä nihkeillyt määrässä ja kangasta oli lopulta hitusen liian vähän topin tekoa varten.

Päätin, että kangas oli joka tapauksessa marinoitunut kangaslaatikossa aivan liian kauan ja nyt olisi aika tehdä siitä jotain. Taitoin kankaan korkeussuunnassa kaksinkerroin ja surautin tilkusta tuubihuivin. Eipä tuohon kovin montaa minuttia kulunut, mutta kauanpa tuota piti varastossa jemmata.