Kummipojan kesäteepparit

Kummipojan perinteinen kesäteeppari antoi odottaa toteutustaan jopa tavanomaistakin pidemmälle kesää. En aio kuitenkaan lainata tähän väliin erään porilaisen bändin puhkikulutettua kesäbiisiä, vaikka sen kertosäe ehkä tähän paikkaan sopisikin. Olen kuitenkin vannonut kyseisen biisin ikuiseen soittokieltoon, joten jääköön tuo kertsi siteeraamatta. Ja todettakoon vain, että ehtihän nämä vielä hyvinkin tämän kesän helteille. 

Koska kesäteepparin toimitus viivästyi, päätin hyvitykseksi surautella teeppareita jopa kaksin kappalein.Tai pikemminkin vielä parempi syy ommella teeppareita kaksin kappalein, oli jämätilkkujen rajallinen koko. Tuo hämähäkkimiesteepparin kangas on jämäpala muutamia vuosia sitten pojalleni ompelemasta kesäpaidasta. Tilkku riitti juuri ja juuri 128 koon teeppariin. Tai ei edes koko teeppariin, mutta etu- ja takakappaleet siitä sai. Tilkkulaatikosta sattui kuitenkin löytymään lähes täydellisesti hämppymiehen naamion väriin sointuva punainen trikootilkku, joten päätin ommella hihat siitä. Erivärisistä hihoista lähti ajatus raglanhihaisesta mallista. Raglanhihaisen paidan valmiiksi piirrellyt kaavat sattuivat jopa löytymään kaavakansiostani haluamassani koossa. Ottobren (1/2016) Blaa Blaa -paita on tosin alkujaan pitkähihainen paita, mutta äkkiäkös sen lyhythihaiseksi modaa. Tuli aika kiva.

Kangastilkkuja läpi käydessä vastaan tuli  myös tuollainen kellertävä apinakuosinen kangas. Tarttui joskus matkaan Kankaiselta (mistä taitaa olla peräisin myös tuo hämppykangaskin). Printin toinen reuna oli valkokeltaraidoidettu, toinen reuna yksivärinen. Tuon yksivärisen keltaisen osion keskellä oli apinaprintti. Kaksiväristä kesäteepparia olin siitä alunperinkin kaavaillut, mutta vasta tilkkua mallaillessa tajusin, ettei siitäkään palasesta kovin isoa paitaa saisi, että parempi surauttaa sekin pois alta nyt tämän kesän paidaksi. 

Printtipalanen oli sen verran matala, ettei siitä olisi riittänyt hihoja kokonaan keltaisesta eikä kokonaan raidallisesta osiosta. Niinpä tuo raglanhihamalli oli ratkaisu tähänkin pulmaan. Mallailin hihojen kaavat kankaalle siten, että väri vaihtuisi yksivärisestä raidalliseen keskellä olkalinjaa. Keskityin asettelemaan hihojen keskilinjaa tarkasti tuohon värityksen vaihtumiskohtaan -Ja kieltämättä siinä aika hyvin onnistuinkin... Mutta... Siinä samalla unohdin tyystin kohdistaa hihojen raidoitusten värit. Vahingossa tuo ensimmäinen hiha sattui kuitenkin osumaan hyvin liki takakappaleen raitoja. Paitsi että värit olivat väärinpäin. Tarkoituksella leikkelin sitten tuon toisenkin hihan vastakkaisin värein.

Mallailu jotenkin pääsi unohtumaan myös tuon apinan suhteen. Taaskin keskityin mallailemaan apinaa tarkasti etukappaleen keskilinjaan ja unohdin miettiä, mikä olisi sopiva korkeus apinalle. Liian alashan tuo apina lopulta sitten valahti, kun en älynnyt apinan korkeuteen leikkuuvaiheessa kiinnittää edes huomiota. Ärsyttävän harmillinen aivopieru.

Kolean kesäillan huivi

Jostakin alelaarista tarttui taannoin matkaan tuollainen liesu kangas ilman sen suurempaa visiota lopputulemasta. Heinäkuun vilpoiset kelit toivat merkityksen tuolle alekangaspoiminnalle. Olimme ystävien kanssa lähdössä koleassa säässä kesäteatteriin. Pikasurautuksena ompelin aleliesun tuubihuiviksi lämmittämään kaulaa ja niskaa. Ja hyvä oli, kun ompelin, vilu olisi tullut ilman huivia.

Värein puolesta kangas on aika neutraali. Toimii ainakin tuon aiemmin omplemani mustan Kardemumma-paidan kanssa. Toisaalta tummempi ruskea sävy osuu myös aika liki alkukesällä ostamani pitkän hameen kanssa.

Camilla-mekko

Toukokuussa kolusimme tyttären kanssa yhdessä Jätti-Rätin konkurssimyynnistä kankaita. Neiti valitsi itselleen mekkoa varten tämän sinisen viskoosikankaan. Taaskaan en olisi itse osannut tähän kuosiin päätyä, mutta näköjään tyttö tietää tyylinsä ja mekko näyttää kivalta.

Helpoimman kautta tyttö ei äitiä tällä kertaa ompeluhommissa päästänyt, sillä kaavaksi neiti valitsi Mekkotehtaan Helmat-kirjasta Camillan. Itse olisin saattanut päätyä johonkin hieman yksinkertaisempaan malliin, mutta tulipa samalla opeteltua hieman uusia tekniikoita. Joskin joustamattoman kankaan ompelu jo sinälläänkin menee hieman oman mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä normaalisti ompelen enimmäkseen joustavia materiaaleja.

Uusista tekniikoista mainittakoon esimerkiksi tuollainen kuminauhapoimutuksen ompelu. Jostain syystä ajatus siitä, että alalankana toimii kumilanka, on aina jollain tapaa kuumottanut. Eikä se ihan ykkösellä maaliin mennytkään. Ensimmäiseen testitilkkuun kerin tuon kumilangan ilmeisesti liian löysästi puolalle, sillä lopputulos ei tuonut kovinkaan kummoisia rypytyksiä, lähinnä poimuja alalangalle. Kun venytin kumilankaa puolatessa kireämmälle, sain lopulta tuon mekon selkäosan rypytyksen ommeltua. Hihansuita rypyttäessä tuli sitten jälleen tuollainen löysempi poimutus, vaikka mielestäni olin kiristänyt alalankaa puolatessa reilusti. Sain asian fiksattua kuitenkin ilman purkuhommia pienin kikkailuin. 

Toinen uusista tekniikoista oli piilovetoketjun ompelu. Onnistui riittävän liki ilman erillistä piilovetoketjupaininjalkaakin. Vyötärösaumakohdasta tuo vetoketju hieman pilkistää, mutta on onneksi suht samaa väriä mekon tummemman sinisen pohjan kanssa, eikä tuo ainakaan omaa silmää häiritse.

Tavoistani poiketen pitäydyin melko lailla ohjeessa, joskin jätin mekon helmaosasta vuorin pois. Helmaosan liittämisen ja piilovetoketjun ompelun suhteen ohjeistus oli mielestäni muutenkin jotenkin vähän epämääräisempi, joten tein sitten mutulla sillä tavoin kuin itse parhaaksi katsoin. Piilovetoketjun ompeluun ilman erikoispaininjalkaa löytyi onneksi selkeä Youtube-tutorial.

Helmat-kirjassa kankaan menekki arvioidaan mielestäni yläkanttiin, sillä tälläkin kertaa kangasta kului vähemmän kuin ohjeessa. Tai sitten olen vain mestari sniiduilemaan kankaita leikatessa. Painoa helmalle tuli silti yllättävänkin paljon. Jos nyt jotain jälkikäteen muuttaisin, niin kiristäisin hihoja kannattelevia kuminauhoja tiukemmalle kuin mitä tällä hetkellä ovat. Ohjeesta poiketen liitin hihat ennen helman ompelua. Nyt tiedän, miksi olisi kannattanut noudattaa annettua ompelujärjestystä. Helman paino nimittäin venytti yläosaa valumaan hieman alemmas kuin kuin tuossa hihojen mallailuvaiheessa oletin. Koska hihoja kannattelevat kuminauhat saisivat olla pykälää kireämmät, saattavat välillä hihat valahtaa olkapäiltä. Toinen hiukan ärsyttävä seikka on, että mekon valuessa rintsikoiden yläosa saattaa hieman pilkistää tuosta edestä. Vähän pohdin, auttaisikohan asiaa, jos ompelisin tuohon eteen tummansinisen pitsin, jolloin etuosan yläreuna hieman nousisi. Toisaalta se tuskin juurikaan auttaa hihojen valahtamista. Ehkä täytyy vain hiukan purkaa hihojen olkareunusta ja kiristää kuminauhoja tiukemmalle.

Rapusukat

 
Koulullamme käy vuosittain useitakin Erasmus-vieraita ja perinteeksi on muodostunut lahjoittaa jokaiselle Erasmus-vieraalle villasukat. Sukkia neulotaankin pitkin vuotta talkoilla ja koulun henkilökunnan lisäksi projektiin on osallistettu mummoja ja kotiväkeä. Pari vuotta sitten voitin Eurajoen kunnan järjestämän villasukkien suunnittelukilpailun rapuaiheisilla villasukilla. Rapu siksi, että se on koristanut kunnan vanhaa vaakunaa ja on edelleenkin monen seuran logossa. Myös koulumme maskotti on Mr Krapu.

Näitä rapusukkia onkin tullut neulottua jo useammat. Kun kaipaan simppeliä neulottavaa vaikkapa reissuneuleeksi autoon mukaan otettavaksi, puikoilla on usein keskeneräiset Mr Krapu -sukat. Tällä kertaa olin laittanut rapusukat puikoille vaaleammansinisen sävyssä kuin normaalista. Tein sukkiin myös lyhemmät varret kuin aiemmin, sillä en ollut ihan varma vaaleansinisen jämälangan riittävyydestä. Tekeleet ovat kulkeneet mukana jo muutamallakin autoreissulla. Tällä viikolla nappasin neulepussukan kaveriksi myös päivystykseen. Näin juhannuksen jälkeen päivystyksessä saikin odotella hulppeat viisi ja puoli tuntia! Ilman neuletta olisi varmaan pää räjähtänyt aulan televisiosta pyöriviin TV Shopeihin ja Onnen arpoihin. Mutta tulivatpahan ainakin sukat valmiiksi. Onneksi olin ennakoinut ja varannut neulepussukkaan myös toisen keskeneräisen projektin, joka sekin pääsi jo hyvään vauhtiin ennen kuin pääsin vihdoin vastaanotolle.

Rapusukkien lankana käytetty jämävarastoista löytyneitä Nalleja, puikot nro 2,5.

Gluteeniton kardemummakakku

Olen pitkään metsästänyt hyvää reseptiä helppoon ja mehevään kahvikakkuun. Yleensä lähden selailemaan tavallisia reseptejä ja sitten muuntelen niistä mutulla gluteenittomia versioita välillä onnistuen ja välillä sitten taas ei. Useimmiten kahvikakkujen kanssa on tullut ongelmaksi se, että kohoavat uunissa turhankin hyvin ja repeävät sitten rumasti pohjastaan. Mutta nyt onnistuin vihdoin kakussa, joka on paitsi helppo ja mehevän herkullinen, eikä paistojälkikään tökkinyt. Piti siis kirjata ohje ylös vastaisuuden varalle, kun en kuitenkaan hetken päästä muista mitä reseptiä käytin alkuinspiraatiossa ja miten sitä lopulta muuntelin. Alkuperäinen ohje on bongattu Kakkuviikari-blogista, jos kakun haluaa siis tehdä perinteisenä ei gluteenittomana versiona.

Gluteeniton kardemummakakku

2 munaa
2½-3 dl sokeria
2,5 dl kermaa
125 g voisulaa
2 dl Sunnuntain gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1 dl kaurajauhoa
½ dl hienoa riisijauhoa
½ dl mentelijauhetta
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2½ tl kardemummaa

gluteenitonta korppujauhoa

Sekoita munat ja sokeri keskenään puuhaarukalla, ei tarvitse vatkata. Sulata voi ja lisää kerma voisulaan. Yhdistä voi-kermaseos muna-sokeriseokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi jauhoseos taikinamassaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 45 min. Kokeile kakun kypsyys tikulla.

Kakusta tulee ihanan mehevä ja kardemummainen. Kaurajauho + mantelijauhe tekevät siitä melko helposti murenevan, varsinkin jos kakkua syö heti paiston jälkeen. Seuraavana päivänä kakku pysyy paremmin kasassa, mikäli malttaa odottaa seuraavaan päivään. 

Irvikissan inspiroima yöpaita

 
En ole oikein pitkään aikaan omistanut varsinaista yöpaitaa. Pitkät yöpaidat tuppaavat kääriytyä kainaloihin ja siksi arvostan mieluummin väljempiä teeppareita. Vilukissana kovin kepeät satiinitopit eivät myöskään koskaan ole olleet oikein minun juttuni. Kissat sen sijaan ovat ja itse asiassa aika usein sellainen parkkeeraakin yöksi jalkopäähän. Niinpä halusin ommella yöpäaidan Irvikissan elämänviisauksilla. Irvikissalta olisi toki löytynyt useitakin erilaisia kuuluisia lainauksia, mutta jotenkin tämä "I'm not Crazy, My Reality is just Different than Yours."  puhutteli eniten.

Paidan kaavan pohjana käytin Jujunan yöpaitakaavaa (Suuri Käsityö 11-12/2023), mutta lyhensin mallia ja tein pari muutakin muokkausta. Etuosan koristelin Irvikissakuviolla, jonka leikkelin elektronisella leikkurilla ruusukultaisesta silityskalvosta jo toukokuussa. Vision loppuun saattaminen vain otti taas aikansa. Paitaan valikoitui melko napakkaa mustaa trikoota, koska sellaista nyt sattui varastosta valmiiksi löytymään. Näin jälkikäteen mietittynä yöpaidassa olisi ehkä toiminut paremmin sellainen ohuempi trikoo, mutta toisaalta paidasta tuli aika kiva. Saatanpa käyttää tätä väljänä teepparina muulloinkin kuin yökkärinä.

Kesätanttuja

 
Jätti-Rätin konkurssimyynnistä jäi käteen tällaista söpöä ja aika kevyttä sinertävää trikoota (muun muassa... jäi sieltä toki metritolkulla kaikkea muutakin kangasta, mutta niistä sitten ehkä tuonnempana, jahka projektit ensin valmistuvat). Arvelin, että alle kouluikäiset veljentyttöni arvostaisivat näitä leikkipuistossa temmeltäviä pupuja, kissoja ja mitä lie oravia, joten surautin trikoosta heille kepeät kesätantut.

Kaavaksi valikoitui vuoden 2022 Ottobresta (3/2022) simppeli perusmekko Holiday Smile. Itselleni ihan uusi kaavatuttavuus. Omaan silmään näyttää ehkä hitusen leveältä mallilta, mutta paha sanoa, miltä sitten päällä näyttää, kun sovituskappaleet asuvat parin tunnin päässä. Toisaalta saahan tuollainen kevyt kesätanttu ollakin hiukan väljempää mitoitusta. Ja aika söpöthän näistä samistelumekoista kyllä tuli. Nyt saisi sitten tulla ne helteet!