Waves-toppi

Joustamattomien materiaalien ompelu on aika lailla mukavuusalueeni ulkopuolella. Ärsyttää, kun työstäessä reunat rispaantuvat, jokainen mitta on osuttava prikulleen, kun pientäkään heittoa mitassa ei saa enää venyttämällä justeerattua kohdilleen. Jostakin on kuitenkin tarttunut matkaan pilkullinen palalaaripoiminta, joustamatonta viskoosia luulisin. Tuollaista kevyttä plurua, joka on näille keleille juuri passelia päälle pantavaa.

 

Järjestelin vanhoja Ottobre-lehtiäni ja kävin samalla läpi, mikä voisi olla sopiva kaava tällaiselle kankaalle, jota määrällisesti oli n. 60 cm. Waves-toppi (OB 3/2017) osui silmään. Melko simppeli väljä malli, jossa sivujen solmimislirpukkeiden myötä oli kuitenkin jokin juju. Piti tehdä aluksi ihan ohjeen mukaan, mutta... En saanut pääntiekaitaletta asettumaan haluamallani tavalla. Etenkin tuo etuosan v-linja tuotti tuskaa.
Pakkasi jäämään rumpulle ja takaamin jostain kohtaa joku paikka irvisti. Purin ensimmäisen version. Purin toisenkin version. Heitin koko pariin kertaan ratkotun pääntiekaitaleen hevon kuuseen. Päätin lopulta vain kääntää reunat tuplakäännöksin sisään.

Sitten en löytänyt niskaan sopivaa nappia. Iltamyöhällä kun ompelee, eivät kaupatkaan ole auki. Enkä ehkä yhden vaivaisen napin takia olisi muutenkaan vaivautunut lähtemään. Päätin ommella niskaan pienet solmimisnauhat.

Helman suhteenkin päätin hieman sooloilla. Tähkäpään mekon kanssa pääsin hyvään vauhtiin ompelukoneeni rullapäärmepaininjalan kanssa ja päätin sitten kokeilla rullapäärmäystä tähän pluruun. Ihan hyvä idea -Ensimmäiseen pesuun asti. Fiksumpana olisin varmaan huolitellut nuo reunat siksakilla ennen rullapäärmäystä, mutta jäipä sitten tekemättä. Ensimmäisen pesun jälkeen asia kostautui. Sieltä täältä helmasta haritti pieniä langan pätkiä rullapäärmeen lomasta. Tai sitten en taaskaan vain osannut tätä rullapäärmepaininjalan kanssa touhuamista. Ratkojalle oli jälleen töitä. Purin koko helmapäärmäyksen. Surautin alahelman saumurilla. Sen jälkeen reuna olikin liian paksu tuolle rullapäärmepaininjalalle. Kääntelin sitten lopulta helmankin tuplakäännöksin sisään. Että ei tullut joustamattomien rispaantuvien kankaiden fania tälläkään kertaa, kun pääntien tein kolmeen kertaan ja helman kahteen kertaan. Tai sitten pitäisi vain treenailla näitäkin matskuja paljon, paljon useammin.

Ilonasta mekoksi

LillaLumin Ilona-paidan kaavalla on tullut tehtyä jo muutamiakin paitoja. Tällä kertaa halusin tuollaisen Ilonan niskarusetin mekon selkään, joten modasin paitakaavaa mutulla mekoksi.

Vähän alkoi jo itseäkin epäilyttää, tuleeko mekkoon liikaa kaikkea, kun on niskarusetti, on frillahihat ja on hulmuhelmat, vaikkei kangasta nyt aivan kellohelmaan riittänytkään. Nappinjan Raindrops-kuosi on kuitenkin melko maltillinen, joten eiköhän tuohon vähän frilloja ja fyrryjä mahdu.

Mallailin valmiista paidasta kohdan, josta haluaisin helman suunnilleen alkavan. Tuo Nappinjan puuvillamodaali oli kuitenkin melkoisen "lötköä" kangasta, mikä sinällään fyrryjen laskeutumisen kannalta on hyvä asia, mutta samalla tuli myös eräs muuttuja, jota en osannut aivan oikein ennakoida. Helman paino venyttää yläosaa, jolloin tuo vyötärölinja laskeutuu alemmas, kuin olin alunperin suunnitellut. Toisaalta tämä seikka tuonee mekolle lisää käyttöikää, kun mahtuu todennäköisesti hyvin vielä ensi kesänäkin. Tuo helmakappale on kaikessa yksinkertaisuudessaan pelkkä kankaan levyinen suorakaide, joka on rypytyslangan avulla rypytetty yläosaan sopivaksi.

Hihojen reunat huolittelin tiheällä siksakilla. Mekon väriin sointuvaa lankaa ei juuri siihen hätään sattunut olemaan ja kangaskauppakin oli kiinni, joten päätin käyttää mustaa ompelulankaa kanttauksiin ja huolitteluun. Hmm... ehkä olisi voinut odottaa seuraavaan päivään sen kangaskaupan aukeamistakin. 😄

Neljän sauman teeppari

Porisssa käydessäni poikkesin ensimmäistä kertaa Nappinjan myymälässä. Monta kertaa on tuo ekskursio pitänyt jo aiemminkin tehdä, mutta jostain syystä on jäänyt. Pois lähtiessä ostosten summaa katsellessa totesin tosin, että parempi ehkä jatkossakin asioida ennemmin verkkokaupan kautta, itse paikan päällä meinasi kangashulluus iskeä, kun kaikki ihanuudet olivat silmien edessä.

Kyseinen mosaiikkikuvioinen kangas oli yksi heräteostoksista. Alunperin ostin sen ennemminkin tyttären kesämekkoa ajatellen, mutta sitten aloinkin mallailla sitä itselleni. Jonkin mielenhäiriön saattelemana olen alkanut yhä enenevässä määrin katsella vaaleanpunaisia vaatteita, jotka aiemmin ovat olleet itselleni melko No, no -kategoriassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että surautinkin kankaasta itselleni teepparin.

 Halusin paidasta väljän, mutta en täysin laatikkomaista. En ole koskaan itselleni teepparia ommellut, joten valmiista toimivasta kaavasta ei ollut ideaa. Ajatus kimonohihaisesta mallista alkoi kyteä. Sovitin vanhaa itse kaavoittamaani kimonohihaista mekkoa rullaten siitä helman vyötärölle. Näytti yllättävän toimivalta, joten ryhdyin kaivelemaan esiin mekon kaavoja. Modasin siitä vain helman pois. Malli on uuman kohdalta hieman kapeneva, mutta silti rennon väljä.

Kesäcaprit joustocollarista

Caprimittaiset housut eivät taida tänäkään vuonna olla kovin trendikkäät, sillä en sellaisia ainakaan kaupoissa näe. Eikä näy niiden kaavojakaan lehdissä. Tykkään kuitenkin caprimittaisista housuista, Suomen kesä kun on arvaamaton ja nämä ovat passelit kesähousut vaikka sattuisi sitten vähän viileämpikin päivä. Koska sopivaa kaavaa ei taaskaan mistään löytynyt, päätin modata itse Ottobren Sporty Day -bermudahousuista (OB 3/2017) haluamanilaiset kesähousut.

Sporty Day on alkujaan ehkä sporttisempi malli, selkeästi lyhemmät lahkeet ainakin. Alkuperäisessä kaavassa vyötärölle on ommeltu leveä kuminauha, halusin astetta fiinimmät housut, joten ompelin tuosta tummansinisestä joustocollarista vyötärökaitaleen, jonka sisään sitten pujotin leveän vyötärökuminauhan.

Etutaskuja suurensin hieman, sillä kaavan taskut näyttivät omaan silmääni melko matalilta. Ja kun taskut ovat kovin matalat, on niillä taipumus pullahtaa ikävästi ulos. Etutaskujen "sisävuori" on melko ohutta trikoota, sillä pelkäsin taskuosita tuleva liian paksut joustocollarista ommeltuina.  

Tuli aika kivat, saatan ommella tällä kaavalla toisetkin kesähousut. Muistiinpanona itselleni, lisätyn vyötärökaitaleen ansiosta housujen yläosaa on varaa hitusen laskea.

Lisää kesäpaitoja

Jonkinlaisen kasvupyrähdyksen myötä iso liuta poikani vaatteita on viime aikoina jäänyt vähän kittanoiksi. Kesäpaitatilanne kaipasi siis kipeästi päivitystä. Aiemmin käyttämäni perusteepparin kaava loppui pari pykälää liian pieneen kokoon, joten oli aika etsiä uusi perusteepparin kaava.

En oikein koskaan malta testailla uutta kaavaa kovin fiineillä kankailla, kun koko ja istuvuus ovat arvoituksia, joten ryhdyin jälleen kaivelemaan tilkkulaatikon uumenia. Vastaan tuli tummansininen trikoon jämäpalanen. Sen verran knafti, että siitä sai nipin napin etu- ja takakappaleen, mutta hihoihin kangasta ei enää riittänyt. Aivan laatikon pohjalta löytyi palanen vaaleansinistä kangasta, ei aivan perustrikoota, vaan muistutti enemmänkin jonkinlaista teknistä kangasta. Värit kuitenkin rimmasivat kivasti yhteen, joten leikkelin siitä hihat. 

Kun Ottobren Simple Basic -kaava (1/2021) oli testatattu ja toimivaksi todettu, uskalsin vihdoin leikellä poikani itsensä Nappinjasta valitseman peliohjainkankaan.

Tilkkulaatikosta löytyi vielä riekale peliohjainkankaan vihreään sävyyn rimmaavaa trikoota, jolla kanttasin pääntien. Paidoista tuli tosi mieluisat.

 

Raglanhihainen jalispaita

Testailin uutta raglanhihaista teepparikaavaa jämäkankailla. Ottobren Saturday (3/2021) vaikutti ihan pätevältä kaavalta yksivärisen ja kuosikankaan yhdistelyyn. Samalla tuli käytettyä melkein viimeiset rippeet liekehtivästä jalkapallokuosista. Kaava menee ehdottomasti jatkoon jämäkankaita hyödyntäessä. Tykkään etenkin tuosta raglanhihan kaarevasta linjasta, mielestäni kivampi kuin täysin suora hihan saumalinja.

 

Karavaanari, karavaanari...

Kesäpaidan ompeleminen kummipojalle alkaa jo muodostua jonkinlaiseksi kesäperinteeksi. Kolmevuotiaan kokoisiin teeppareihin löytyykin vielä kivasti materiaalia tilkkulaatikon antimista. Tällä kertaa paitakuosiksi valikoitui karavaanarikankaan jämät, perheensä kun on täksi kesäksi hankkinut asuntoauton. :)

Kaavana paidassa Osma (Paapiin kaavakirja lapsille).

Oman pojankin kesäpaitatilanne vaatisi kiperästi päivitystä, joten sadepäivien koittaessa lienee tuloillaan lisää teepparipäivityksiä.