Porisssa käydessäni poikkesin ensimmäistä kertaa Nappinjan myymälässä. Monta kertaa on tuo ekskursio pitänyt jo aiemminkin tehdä, mutta jostain syystä on jäänyt. Pois lähtiessä ostosten summaa katsellessa totesin tosin, että parempi ehkä jatkossakin asioida ennemmin verkkokaupan kautta, itse paikan päällä meinasi kangashulluus iskeä, kun kaikki ihanuudet olivat silmien edessä.
Kyseinen mosaiikkikuvioinen kangas oli yksi heräteostoksista. Alunperin ostin sen ennemminkin tyttären kesämekkoa ajatellen, mutta sitten aloinkin mallailla sitä itselleni. Jonkin mielenhäiriön saattelemana olen alkanut yhä enenevässä määrin katsella vaaleanpunaisia vaatteita, jotka aiemmin ovat olleet itselleni melko No, no -kategoriassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että surautinkin kankaasta itselleni teepparin.
Halusin paidasta väljän, mutta en täysin laatikkomaista. En ole koskaan itselleni teepparia ommellut, joten valmiista toimivasta kaavasta ei ollut ideaa. Ajatus kimonohihaisesta mallista alkoi kyteä. Sovitin vanhaa itse kaavoittamaani kimonohihaista mekkoa rullaten siitä helman vyötärölle. Näytti yllättävän toimivalta, joten ryhdyin kaivelemaan esiin mekon kaavoja. Modasin siitä vain helman pois. Malli on uuman kohdalta hieman kapeneva, mutta silti rennon väljä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti