Aulankoneule

Laskin taannoin langan menekin Hallasuomu-neuleeseeni ihan pieleen -tai pikemminkin en ilmeisesti laskenut ollenkaan. Vaihdoin vain sen enempää ajattelematta ohjeessa suositellun Alafosslopin Viking Garnin Hobbygarniksi, koska neuletiheys langoissa meni suht liki. En vain tajunnut katsoa, että Hobbygarnissa on painoonsa nähden metrimääräisesti paljon enemmän lankaa ja niinpä kun olin tilannut lankoja Alafosslopille ohjeistetun grammamäärän, lankoja jäikin yli aika tavalla. Nuo Hallasuomusta yli jääneet langat toimivat lähtökohtana tälle Aulankoneuleelle, jonka neuloin miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Mustaa Hobbygarnia toki jouduin ostamaan lisää, mutta kaikki nuo kaarrokkeen sinisävyiset langat ovat omasta paidastani yli jääneitä lankoja. Nytpä voimme sitten talvilomalla "samistella" värimaailmaltaan samansävyisissä villapaidoissa.

Aulankoneuleen ohje on aivan ihanasta Neulova Kettu -Värikkäitä neuleita -kirjasta, jonka ostin itse itselleni joululahjaksi. Minusta ehdottomasti luontevampi tapa neuloa villapaitoja on ylhäältä alas suunta. Ilahduttavasti tässä kirjassa neuleohjeet on suunniteltu juurikin ylhäältä alas neulottaviksi!

Mieheni ei oikein pidä korkealle kaulaan ulottuvista kauluksista ja niinpä modasin pääntiestä väljemmän. Poolokauluksen sijaan tein siis rullautuvan pääntien. Alkuperäisessä ohjeessa Aulankoneuleen kuvio on tehty kolmella eri värillä. Ja itse asiassa ostin alunperin kuvioon myös kolmannen värin. Ostovaiheessa oranssi (joka on mieheni lempiväri) tuntui hyvältä idealta tehosteväriksi. Neuloin kaarrokkeen alun siis useammalla värillä -Ja kuvasta päätellen näköjään myös erilaisella pääntiellä. Kaarrokkeen edetessä tuo oranssi alkoi kuitenkin häiritä silmääni. Myös neuletiheys hiukan huolestutti. Aiemmin neulomassani Neuloosiskon Hallasuomussa Hobbygarnin ja ohjeessa mainitun Alafosslopin neuletiheys osui suht liki. Oletin siis, että näin olisi nytkin. Mutta ainakin tuossa kaarrokkeen kirjoneuleessa neuletiheyteni oli ohjetta tiheämpää. Niinpä päädyin purkamaan tuon ensimmäisen variaation. Päätin neuloa kuvion ainoastaan sinisin sävyin. Samalla vaihdoin työhön isomman puikkokoon. Mielestäni purku oli täysin oikea päätös.

Kun neuloo lahjaksi, on neuleen koko ja istuvuus aina hieman arvoitus, kun ei pysty välillä sovittamaan paitaa. Toki yritin mittailla huppareista mittoja, mutta yhtään villapaitaa mieheni ei ennen tätä omistanut. Koska tuon neuletiheyden kanssa oli hiukan päänvaivaa, päätin varmuuden vuoksi neuloa yhden koon isommassa koossa kuin normaalisti. Tämä oli hyvä päätös, neuleesta tuli juuri sopiva.

Lanka: Viking Garn Hobbygarn
Puikot: Kaarrokkeen kirjoneule 7, sileällä 6,5 ja resorit 4,5

Agnes-merinoneule

 
Neuloin taannoin 6-vuotiaalle tyttärelleni Dropsin Agnes-neuleen ja tykästyin malliin. Niinpä lähes heti kohta perään tyttäreni ollessa nyt 6.-luokalla neuloin uuden Agnes-neuleen. Langaksi valikoitui Dropsin Merino Extra Fine, lähinnä siksi, että sitä sattui olemaan tarjouksessa Puuilossa ja kyseinen lanka oli vahvuudeltaan riittävän liki tuota alkuperäisen ohjeen ehdottamaa Sky-lankaa. Lasten ollessa pieniä, neuloin tuosta Dropsin Merino Extra Fine langasta parit villahousut ja tuntuivat ainakin silloin kestävän käytössä aika kivasti nuhjuuntumatta. Muistaakseni taisin myös konepestä kyseisiä pöksyjä. Nyt en ole ihan varma raaskinko kuitenkaan laittaa tätä neuletta konepesuun, vaikka lanka superwash-ominaisuudella onkin varustettu.

Neuletakki neulotaan ylhäältä alas neuleena, mikä onkin itselleni ehdottomasti mieluisampi suunta neuloa villapaitaa. Likimain pitäydyin ohjeessa, joskin alkuvaiheessa vilkuilin ilmeisesti ohjetta turhan harvakseltaan, sillä tuohon pääntielle lipsahti enemmän ainaoikein kierroksia kuin ohjeessa.

Muistaakseni tein langan menekkiä varten oikein laskelmiakin sen suhteen, että ostamani lankamäärän piti periaatteessa riittää. Periaatteessa. 50 gramman Sky-kerällä näytti olevan lankaa n. 190 metriä, kun taas Merino Extra Fine -kerällä n. 105 metriä. Kun ohjeessa käskettiin 200 gramma Sky-lankaa, ostin omalla matemaattisella logiikallani 400 grammaa merinoa. Jostain syystä 8 kerää ei kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin jälkimmäistä hihaa varten ostamaan vielä yhdeksännen kerän. Onneksi sattui olemaan samanlaista värierää. En tiedä, jostain syystä näitten villapaitojen osalta langanmenekkiarvioni tuntuvat heittävän aina häränpyllyä, teen sitten laskelmat tai en. Yleensä on käynyt juurikin näin päin, että arvioin langan menekin hiukan alakanttiin, joskin edellistä villapaitaani Hallasuomua neuloessa tilasin sitten lankaa rutkasti enemmän kuin oli tarve.

Ohje Drops Agnes-neule
Lanka Drops Merino Extra Fine (9 kerää kokoon 152)
Puikot nro 4

Hallasuomu-villapaita

 

Viime syksynä sain siskoltani synttärilahjaksi Neuloosisko -neuleita metsästä ja mereltä -kirjan. Sopivasti vuoden päästä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen neuleeni kyseisestä kirjasta. Langat siihen tilasin toki jo viime talvena Lankamaailman alesta, mutta itse toteutus alkoi vasta tänä syksynä. Kirja ohjeistaa langaksi Istexin Alafosslopin, mutta itse käytin ystäväni vinkkaamana Viking Garnin Hobby Garnia, siinä kun langan vahvuus osui riittävän liki tuota Alafosslopia. Lankoja tilatessa kävi tosin aivopieru, sillä vaikka noissa langoissa langan vahvuus osui melko liki, en huomannut verrata lankojen painoa. Kävi niin, että samaan grammamäärään mahtui metrillisesti paljon enemmän Hobby Garnia kuin Alafosslopia, joten kun tilasin lankoja grammamääräisesti kirjan ohjeistaman määrän, jokaista väriä jäi reilusti yli. Parempi tietysti näin päin kuin että olisi jäänyt vajaaksi.

Paita on neulottu ohjeen mukaisesti alhaalta ylöspäin. Tykkään kuitenkin neuloa villapaidan mieluummin ylhäältä alaspäin, sillä silloin pystyy paremmin mallailemaan mittoja. Hihat olisivat voineet olla ihan vähän lyhyemmätkin. Samoin helma olisi ehkä toiminut paremmin lyhempänä. Nyt paita asettuu päälle melkein paremmin jos tuon helman kääntää alhaalta kaksinkerroin. Kaarroke on suht ok, mutta olisi ehkä istunut vielä inan paremmin 2-3 senttiä matalammalla kaarrokkeella.

Jos neulon vielä joskus toisen Hallasuomun, taidan uhmata ohjetta ja aloittaa ylhäältä alaspäin. Tässä uhmasin ohjetta sen verran, että neuloin pääntien rullautuvaksi, vaikka ohjeessa olisi ollut resori. Kaarrokkeen kuviosta tykkään kyllä tosi paljon.

Lankana Viking Garnin Hobby Garn (8 + 3 + 2 kerää). Puikot nro 6. Resori 4,5 nron puikoilla.

Villapaita retrolangoista

 

Talviloman viettoon päästiin uuden retrolankapaidan kanssa. Paidan lähtökohtana toimivat vuosia laatikossa marinoituneet perintölangat. Omissa jemmoissa nuo ovat lojuneet kymmenkunta vuotta, sitä ennen edesmenneellä anopillani jonkin verran kauemmin. Patonsin Jumper Wool sekä Rondo lienevät peruja aina 80-luvun alkupuolelta asti. Vyötteestä päätellen Novitan Woolkin vanhempaa erää, sillä se uudemmalla vyötteellä varustettukin on jo ehtinyt poistua tuotannosta.

Mieheni perhe asui 80-luvun alkupuolella Libyassa, lankoja antaessaan anoppini epäili beigen Jumper Woolin olevan peruja noilta ajoilta. Ainakaan vyötteessä ei ole sanaakaan suomea, joten voi pitää hyvinkin paikkansa. Lankojen tarina tekee paidasta itselleni erityisen tärkeän. Paidan ohjeeksi valikoitui Drops Designin Heim. Lähinnä siitä syystä, että kyseinen malli osui edes jotenkuten lähelle langantiheyksiä, mutta etenkin siksi, että kaarrokkeen yläosa on tässä mallissa tyystin eri värillä kuin paidan pohjaväri. En nimittäin ollut alkuunkaan varma, miten pitkälle Jumper Woolia riittäisi. Kasarivyötteessä kun ei ollut halaistua sanaakaan esim. siitä, montako metriä lankaa kerässä on. Päätin, etten ostaisi paitaa varten yhtään uutta lankakerää (eipä silti, ettäkö noita lankoja enää mistään olisi lisää saanut ostettuakaan). Kaarrokkeen raitalangat ovat turkoosia alpacaa lukuun ottamatta yksittäisiä nössäköitä. Hjertegarnin alpacaa löytyi useampi kerä. Varasuunnitelmana järkeilin, että jos beige pohjaväri loppuisi kesken, tekisin resorit turkoosilla alpacalla ja tarvittaessa voisin soveltaa kuvioita myös hihansuihin ja helmaan. Varasuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä lanka riitti hyvin. Jäi vielä vähän ylikin.

Koska langat olivat keräilyerä vähän sitä sun tätä, eivät ne olleet vahvuudeltaan aivan identtisiä. Saati, että neuletiheys olisi prikulleen osunut ohjeeseen. Lisäilinkin kaarrokkeeseen silmukoita vähän fiilispohjalta. Siihen nähden istuvuus yllätti itsenikin. 12-vuotias poikani totesi paitaa sovittaessani: "Aika hyvä. Teiks perstuntumalla?" Otin kohteliasuutena. :D En ole mikään erityinen konkari villapaitojen neulomisessa, mutta onnistunut projekti antaa kyllä lisää itsevarmuutta lähteä soveltamaan ohjeen vierestä myös tällä saralla.

Piipahdimme joulun välipäivinä Tallinnassa, itselleni pakollinen etappi tuolla oli visiitti Karnaluksissa. Ostokset sinällään jäivät yllättävänkin maltillisiksi, sillä en ostanut yhtään lankaa enkä kangasta. Sen sijaan päivitin pyöröpuikkovarastoni uusiin. Täytyy kyllä sanoa, että kannatti. Neuletuntuma Knit Pro Zingeillä oli tosi hyvä! Kyseinen paita neulottu kolmosen Zingeillä.

Rauma-neule

Rauma-neuleeni aloittaminen ja sitä myötä myöskin sen valmistuminen on viivästynyt, kun en lähes vuoteen pystynyt neulomaan lainkaan. Täysin kunnossa ei tuo kyynärpää edelleenkään ole, mutta vähän kestää jo neulomista. Niinpä tätä paitaa on neulottu pitkään ja hartaasti pienissä erissä kesästä asti. Työn jäljestä (tai käsialan hienoisesta epätasaisuudesta) kyllä huomaa, ettei neuletuntuma pitkän tauon jälkeen ole aivan vielä entisellään, mutta sainpahan valmiiksi! Ja tästä tuli kyllä ihana!

Halusin paidan ennen muuta sisäkäyttöön, niinpä vaihdoin langan ohjeesta suositellusta Myrskyluodon Villan hahtuvalangasta merinoksi. Puikkokokoa joutui hieman justeeraamaan, kun lanka ei mennyt aivan yks yhteen ohjeen langan kanssa. Neuloin paidan lopulta 4,5 nron puikoilla, jotta sain mallitilkun osumaan mittoihin. Tämä oli ensimmäinen alhaalta ylöspäin aloittamani villapaita ja jotenkin jännitti paljon enemmän kuin ylhäältä alaspäin neuloessa. Neuloin paidan M-koossa. En halunnut paidasta lantion kohdalta "makkarankuorta", ja laskelmani silmukkamääristä ja neuleen leveydestä lantion kohdalla arvelutti. Mutulla lisäsin siis aloitukseen 16 silmukkaa, jotka kaventelin sitten vyötärön kohdilla kyljistä tasaisin välein pois, jotta sain paidan uuman kohdalta kapeammaksi ja silmukkaluvun täsmäämään kaarrokkeen kuvioon. 4,5 puikoilla tuosta neuloksesta tuli kuitenkin sen verran joustavaa, että periaatteesta tuota lantiolisäystä ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä.

Kaarrokkeen jälkeen pääntie tuntui nousevan kohtalaisen ylös, koska pienirintaisena leveyttä ei tuohon kaarrokkeen etuosaan liikaa vanu. Poolokaulusta en halunnut ja arvelutti, että normaali joustinkauluskin saattaisi nousta liikaa kaulalle. Niinpä päädyin tekemään paitaan rullautuvan pääntien, mikä tuntuu kyllä varsin mukavalta päällä.

Kun koko neuleprojektin aloittaminen kyynärpäävamman vuoksi viivästyi, oli aikaa vertailla ja puntaroida erilaisia värivaihtoehtoja.  Tykästyin valkoisen ja okran yhdistelmään. Lopulta päädyin sitten mahdollisesti juurikin siihen kaikkein epäkäytännöllisempään väriyhdistelmään: valkoiseen pohjaväriin. Ja nytpä tyttärenikin ilmoitti haluavansa valkoisen neulepaidan! Että taidetaan sitten pestä villapyykkiä oikein urakalla, jahka saan tyttären villapaidan joskus puikoille.

Lankana Rico Designin Essentials Soft Merino. Ostin valkoista pohjaväriä ohjeen mukaiset 500g, mutta tuosta jäi yli puolitoista kerää. Keltaista kului reilu kerällinen.

Villapaita retrolangoista

Yksi tämän vuoden kässätavoitteistani on villapaidan neulominen itselle. Toinen tavoite on varastojen tyhjennys. Päätin yhdistää nuo kaksi tavoitetta, sillä lankalaatikot tursuavat osin omia hankintoja, osin saatuja lankoja. Aika tarkalleen kahdeksan vuotta sitten kävimme anoppini kanssa haikein mielin läpi hänen lankavarastojaan. Tuolloin oli jo selvää, ettei hän niitä tulisi enää tarvitsemaan. Hän halusi lahjoittaa lankavarastonsa minulle. Surun keskellä en noista langoista oikein mitään osannut silloin tehdä, enkä varmaan vauva-arjen pyörteissä olisi oikein ehtinytkään neulomaan. Sittemmin satunnaisia keriä on noista anopin langoista päätynyt pienempiin projekteihin. Mukana oli paljon uusia lankoja, mutta myös tosi vanhoja keriä. Huolellisesti säilytettyinä nuo vanhatkin langat olivat kuitenkin kaikki hyväkuntoisia ja täysin käyttökelpoisia.

Vyötteen perusteella arviolta vanhimpia lankoja olivat Hyvilla Oy:n Rondo Hertat, 100% montevideo-villaa -Mitä se sitten ikinä lieneekään, ehkä urugualaista alkuperää olevaa lampaanvillaa..? Pikainen googlaus johdatti Rondo Hertta -osumat 60-70 -luvuille. Suurella todennäköisyydellä langat saattavat olla siis jopa itseäni vanhempia.

Tuota vaaleanharmaata Rondo Herttaa oli useita keriä, vain osassa oli enää vyöte tallella ja osa keristä näytti siltä, kuin niistä olisi jo hieman neulottu. Fiksuhan olisi tässä kohtaa punninnut nuo langat, mutta mitäpä tein minä? -Luotin silmämääräiseen noin arvioon ja laskeskelin lankoja olevan suunnilleen 350 - 400 grammaa. Selailin Drops Designin sivuja etsien villapaitamallia, johon kyseinen lankavahvuus ja -määrä täsmäisi. Mitään neuletiheyttähän näihin retrovyötteisiin ei oltu painettu, ilmeisesti sellainen olisi tuohon maailman aikaan ollut turhaa hifistelyä. Ja koska testitilkun neulominen ei kuulu toimintatapoihini (ajan hukkaa, sovelletaan tilanteet sitten sitä mukaa, kun pulmia tulee vastaan), luotin tässäkin langan hypistelyyn perustuvaan kaikkitietävään mutuun toivoen parasta, peläten pahinta. Aivan ylitsevuotavainen itsevarmuuteni ei kuitenkaan ollut, sillä koskaan aiemmin en ollut aikuisten kokoista villapaitaa neulonut. Projektiin lähdettiin työ tekijäänsä opettakoon -mentaliteetilla...

 Malliksi valikoitui lopulta Drops Designin Winter Bride. Tuohon kaarrokkeen täyspatenttineuleeseen humpsahti kuitenkin odotettua paljon enemmän lankaa. Jo tässä vaiheessa alkoi olla selvää, etteivät retrolankani tulisi riittämään koko villapaitaan. Piti alkaa miettiä vaihtoehtoja akuuttiin lankapulaan. Mistään kyseistä Rondo Herttaa ei takuulla enää saisi, edes Ravelry ei antanut ainuttakaan osumaa kyseiselle langalle. Yksi vaihtoehto olisi neuloa paidasta lyhythihainen. Öööö... ei. Tästä piti tulla nimenomaan lämmin paita, mihin kääriytyä pakkasella. Mitä ideaa olisi lyhythihaisessa villapaidassa? Toinen vaihtoehto oli neuloa liukuva sävyn vaihto helmaan ja hihansuihin. Tässäkin puntaroin olisiko parempi valita selkeästi pohjaväristä erottuva sävy vai jotain mikä olisi kuitenkin melko lähellä alkuperäistä sävyä. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun, sillä halusin paidan pääfokuksen olevan kaarrokkeen patenttineuleessa enkä helman langanvaihdoksessa. Kerien sävyerioja vertaillessa päädyin ostamaan vaaleanharmaata TeeTee Pallasta.

Helmassa ja hihansuissa neuloin muutamien kerrosten ajan vuorosävyin. Hieman valaistuksesta riippuen langanvaihdoksen kyllä erottaa, mutta mielestäni se ei kuitenkaan liikaa pomppaa silmille. Lopputuloksesta tuli oikeastaan parempi kuin uskalsin edes odottaa.

Malli on kiva ja paidasta tuli ihana. Lankojen tarina tekee siitä erityisen rakkaan. Pääpiirteittäin pitäydyin ohjeessa. Helman alaosaan lisäilin hieman omia silmukoita ohjeesta poiketen. Matkan varrella hieman hämmennystä herätti se, että sileään osuuteen päästyäni laskin, että tuo paidan neuletiheys (27/39) heittää jonkin verrankin ohjeessa annettusta neuletiheydestä (24/32). Niin tai näin ohjeen silmukkamäärillä ja tuolla omalla neuletiheydelläni paidasta tuli kuitenkin ihan passelin kokoinen. Koska paidan mitat ja ohjeessa annetut senttimitat tuntuivat neuletiheyden heitosta huolimatta täsmäävän hyvin lähelle, en lähtenyt kikkailemaan puikkokoolla vaan neuloin paidan loppuun asti kolmosen puikoilla. Jos jotain tekisin toisin, saattaisin seuraavalla kerralla hieman nostaa kainalolinjaa ylemmäs. Ja tietenkin punnitsisin langat etukäteen! Tajuttuani, etteivät langat tulisi millään riittämään, otin vaa'an esiin ja huomasin, että itse asiassa vyötteissä ilmoitettu grammamäärä ei alkujaankaan ollut pitänyt paikkansa, sillä korkkaamattomissakin kerissä oli ainoastaan 46 grammaa ilmoitetun 50 gramman sijaan. Toisekseen, kun punnitsin valmiin paidan, painoa oli 450 g, kun Dropsin ohjeen mukaan M-kokoon olisi riittänyt 350 grammaa. Joten vaikka olisin punninnut retrolangat etukäteen ja vaikka niitä olisi ollut ohjeessa ilmoitettu grammamäärä, olisin todennäköisesti joutunut lankaostoksille joka tapauksessa.