Gluteeniton kardemummakakku

Olen pitkään metsästänyt hyvää reseptiä helppoon ja mehevään kahvikakkuun. Yleensä lähden selailemaan tavallisia reseptejä ja sitten muuntelen niistä mutulla gluteenittomia versioita välillä onnistuen ja välillä sitten taas ei. Useimmiten kahvikakkujen kanssa on tullut ongelmaksi se, että kohoavat uunissa turhankin hyvin ja repeävät sitten rumasti pohjastaan. Mutta nyt onnistuin vihdoin kakussa, joka on paitsi helppo ja mehevän herkullinen, eikä paistojälkikään tökkinyt. Piti siis kirjata ohje ylös vastaisuuden varalle, kun en kuitenkaan hetken päästä muista mitä reseptiä käytin alkuinspiraatiossa ja miten sitä lopulta muuntelin. Alkuperäinen ohje on bongattu Kakkuviikari-blogista, jos kakun haluaa siis tehdä perinteisenä ei gluteenittomana versiona.

Gluteeniton kardemummakakku

2 munaa
2½-3 dl sokeria
2,5 dl kermaa
125 g voisulaa
2 dl Sunnuntain gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1 dl kaurajauhoa
½ dl hienoa riisijauhoa
½ dl mentelijauhetta
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2½ tl kardemummaa

gluteenitonta korppujauhoa

Sekoita munat ja sokeri keskenään puuhaarukalla, ei tarvitse vatkata. Sulata voi ja lisää kerma voisulaan. Yhdistä voi-kermaseos muna-sokeriseokseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi jauhoseos taikinamassaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Paista uunin alatasolla 175 asteessa n. 45 min. Kokeile kakun kypsyys tikulla.

Kakusta tulee ihanan mehevä ja kardemummainen. Kaurajauho + mantelijauhe tekevät siitä melko helposti murenevan, varsinkin jos kakkua syö heti paiston jälkeen. Seuraavana päivänä kakku pysyy paremmin kasassa, mikäli malttaa odottaa seuraavaan päivään. 

Irvikissan inspiroima yöpaita

 
En ole oikein pitkään aikaan omistanut varsinaista yöpaitaa. Pitkät yöpaidat tuppaavat kääriytyä kainaloihin ja siksi arvostan mieluummin väljempiä teeppareita. Vilukissana kovin kepeät satiinitopit eivät myöskään koskaan ole olleet oikein minun juttuni. Kissat sen sijaan ovat ja itse asiassa aika usein sellainen parkkeeraakin yöksi jalkopäähän. Niinpä halusin ommella yöpäaidan Irvikissan elämänviisauksilla. Irvikissalta olisi toki löytynyt useitakin erilaisia kuuluisia lainauksia, mutta jotenkin tämä "I'm not Crazy, My Reality is just Different than Yours."  puhutteli eniten.

Paidan kaavan pohjana käytin Jujunan yöpaitakaavaa (Suuri Käsityö 11-12/2023), mutta lyhensin mallia ja tein pari muutakin muokkausta. Etuosan koristelin Irvikissakuviolla, jonka leikkelin elektronisella leikkurilla ruusukultaisesta silityskalvosta jo toukokuussa. Vision loppuun saattaminen vain otti taas aikansa. Paitaan valikoitui melko napakkaa mustaa trikoota, koska sellaista nyt sattui varastosta valmiiksi löytymään. Näin jälkikäteen mietittynä yöpaidassa olisi ehkä toiminut paremmin sellainen ohuempi trikoo, mutta toisaalta paidasta tuli aika kiva. Saatanpa käyttää tätä väljänä teepparina muulloinkin kuin yökkärinä.

Kesätanttuja

 
Jätti-Rätin konkurssimyynnistä jäi käteen tällaista söpöä ja aika kevyttä sinertävää trikoota (muun muassa... jäi sieltä toki metritolkulla kaikkea muutakin kangasta, mutta niistä sitten ehkä tuonnempana, jahka projektit ensin valmistuvat). Arvelin, että alle kouluikäiset veljentyttöni arvostaisivat näitä leikkipuistossa temmeltäviä pupuja, kissoja ja mitä lie oravia, joten surautin trikoosta heille kepeät kesätantut.

Kaavaksi valikoitui vuoden 2022 Ottobresta (3/2022) simppeli perusmekko Holiday Smile. Itselleni ihan uusi kaavatuttavuus. Omaan silmään näyttää ehkä hitusen leveältä mallilta, mutta paha sanoa, miltä sitten päällä näyttää, kun sovituskappaleet asuvat parin tunnin päässä. Toisaalta saahan tuollainen kevyt kesätanttu ollakin hiukan väljempää mitoitusta. Ja aika söpöthän näistä samistelumekoista kyllä tuli. Nyt saisi sitten tulla ne helteet!

Pitsisomisteinen kesätoppi

 
Kolusimme toukokuussa Jätti-Rätin konkurssimyyntiä yhdessä tyttäreni kanssa ja pakko myöntää, että hyvä kun otin neidin mukaan. Enpä olisi enää osannut ennakoida, millaiset vaatteet ja kankaat tällä hetkellä ovatkaan neidin mieleen. Värimaailman puolesta suosiossa tuntuivat olevan tummansiniset sekä pastellinsävyiset kankaat. Kyseiseen kesätoppiin neiti valitsi itse materiaalit ja mallikin on täysin hänen visioimansa. Valmista kaavaa tähän ei ollut, joten improvisoin topin kaavan vanhasta spegettiolkainmekosta. Tuo etuosan rypytys tosin hiukan muutti mallia erilaiseksi, mitä itse oletin.

Toppi on siis äidin ja tyttären yhteistyön tulosta. Design on tyttären, kaavoitus äidin käsialaa. Tytär sai itse leikellä kankaat ja suoritti suurimman osan ompelutyöstäkin ohjeideni mukaan. Mutta nuo peijakkaan spagettiolkaimet tuottavat edelleen voimasanoja. Tiesin spagettiolkainten ompelun jo entuudestaan kinkkiseksi nysväämiseksi ja siksipä ehdotinkin heti suosiolla, että minä ompelisin olkaimet. Vaaleankeltainen trikoo tuntui aika plurulta kankaalta, joten järkeilin, että olisi hyvä idea tukea olkaimia sisään ommellulla framillonnauhalla. 

En nyt osaa sanoa oliko hyvä vai huono idea. Framillonin seurauksena olkaimiin tuli tuollainen pieni rypytys. Enpä sitten tiedä venytinkö sittenkin ompeluvaiheessa tahattomasti framillonia vai venahtiko tuo lötkö trikoo hiukan ommellessa. En nyt ihan hirveästi noista rypyistä olkaimissa välittäisi, mutta jos ajattelee posin kautta, niin toisaalta olkainten rypyt hiukan hämäävät sitä tosiasiaa, ettei tuo plurujen ohuiden olkainten ompelujälki kaikin paikoin ihan priimaakaan ole. Ja mikäli tuolla ei olisi sitä framillonia, olisivat olkaimet todennäköisesti venahtaneet liian pitkiksi. Topin takaosan yläreunan käänteeseen ommeltiin niin ikään framillonia. Edessä sitä ei ole, sillä joustamaton pitsi tukee kyllä etureunaa. Näin jälkiviisaana voisi todeta, että tuon etukappaleen rypytyksen olisi ehkä kannattanut tehdä ennen pitsin ompelua, sillä rypytyksen jälkeen tuo joustamaton pitsi alkoi keskeltä hieman töröttää. Fiksasimme sen parilla alareunan pistolla. Lopulta topista tuli tyttärelle tosi mieluinen ja meni heti käyttöön.