Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Sporttimekko joustocollarista

Tulipa hyvä mieli, kun sai vihdoin ommeltua pitkään ompelulistalla olleen vaatteen. Ihastuin Utuliinin Metsä-kuosiin yli pari vuotta sitten kässämessuilla. En kuitenkaan tuolloin syystä tai toisesta malttanut ostaa kyseistä kangasta. Kuinka ollakaan, sain myöhemmin siskoltani lahjakortin Utuliinin verkkokauppaan. Tiesin heti, mitä sieltä tilaisin. Nyt kangas on sitten virunut pitkään esipestynä kangaslaatikossa, enkä vain ole saanut aikaiseksi toteuttaa visiotani. Hyvä kuitenkin, että sain kankaan tuolloin tilattua, sillä enää tätä kuosia ei edes taida saada Utuliinilta.

Ihan ei pitkähihainen joustocollarimekko taida olla se kaikkein kesäisin mekkoversio, mutta onpahan kerrankin ajoissa valmiina syksyä varten. Toisaalta tämän kevään kelit ovat olleet sen verran koleat, että taitaa tälle mekolle käyttöä tulla vielä tässä ennen syksyäkin. 

Mekon kaavana käytin yhtä lempikaavoistani, Ommellisen Sporttimekkoa. Olen ommellut samalla kaavalla aiemmin yhden trikoisen mekon ja yläosan Sporttipaita-kaavalla kolme hupparia. Entuudestaan siis tiesin kauluksen olevan todella runsas. Halusin siitä hieman matalamman, jolloin sain 2 metrisen joustocollaripalasen riittämään mekkoon. Myös kaavaan merkattujen hihojen mitoista jouduin hieman nipistämään. En tiedä, onkohan minulla jotenkin standardia lyhemmät kädet, vai onko kaava suunnattu pitkäkätisille, sillä vaikka leikkelin hihat kaavaa lyhempinä, oli niissä silti reilusti kääntövaraa hihansuilla.

Ommellisen kaavat ovat siitä kivoja, että niiden mukana tulee ohjevideo, jossa näkee prosessin vaihe, vaiheelta. Toki olisin varmasti osannut tämän nyt jo ommella ilman ohjevideotakin, mutta silti oli jotenkin kiva kaivaa ompleun rinnalle ohjevideo varmistamaan prosessia. Ilman videota olisin saattanut myös oikaista pari yksityiskohtaa, kuten esimerkiksi pienet tikkaukset taskujen ylä- ja alareunoihin. Noilla pienillä puolentoista sentin tikkauksilla, jotka ohjasivat taskupussit asettumaan nätisti mekon etupuolelle, oli kuitenkin viimeistelyilmeen kannalta yllättävänkin iso merkitys. 

Palloyökkäri

Tyttärelläni oli selkeä visio kesäpyjamasta -Sen mallista, materiaalista sekä siitä, että haluaa ehdottomasti ommella sen itse. Kun neiti oli valinnut materiaaliksi liukkaan ja plurun lycran, alkoi äitiä hiukan jännittää. Lisäksi valitun kankaan kuosi meni niin, että molemmilla hulpioreunoilla oli isot pallot. Kankaan keskustaa kohti pallot asteittain pienenivät pilkuiksi. Tämä tarkoitti sitä, että koska isot pallot haluttiin topin helmaan, tuli kangas leikata ns. väärään langansuuntaan. Jännitysmomenttia toi lisäksi se, etten itsekään ole koskaan ommellut spagettiolkaimia, saati sitten tällaisesta liukkaasta luirusta.

Shortsien kaavaksi valittiin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Sammal-shortsit. Koska hinku itse tekemiselle oli kova, tyttäreni sai itse alusta asti piirtää kaavat paperille ja myös leikellä kankaat. Kankaan keskustan pilkkuosion leveys riitti onneksi juuri sopivasti shortsien osuudeksi. Lahkeen käänteitä lukuunottamatta shortsit saumuroitiin, joten niiden ompelu sujui neidiltä suht mutkattomasti. Lahkeen käänteisiin testasimme uudesta ompelukoneestani jousto-ommelta, joka sekin toimi aika kivasti.

Toppiin en löytänyt neidin visioon sopivaa valmiskaavaa, joten sellainen piti itse piirrellä vanhan topin pohjalta. Sitten alkoikin spagettiolkainpähkäily. Totesin, että vaikka topin kaavoitusta lukuun ottamatta olin melko pitkälti pitäytynyt tässä pyjamaprojektissa lähinnä työnjohdollisessa roolissa, olisi tuo spagettiolkainten ompelu kuitenkin minun tehtäväni. Helpoin tie olisi ehkä ollut käyttää valmista foe-nauhaa, jolla olisi sitten samalla kantannut nuo topin reunukset, mutta tätä metodia en valinnut. Sen sijaan leikkelin hulpioiden reuna-alueilla olevista vaaleanpunaisista kaistaleista (lähinnä hukkakaistaleet ennen varsinaisen pallokuvioinnin alkamista) n. 3-4 cm leveät pitkät kaistaleet, jotka saumuroin topin yläosan reunoihin. Kaula-aukolla ja selkäpuolella tuon kaistaleen sai melko kivasti taiteltua ensin takapuolelle ja vielä kertaalleen kankaan reuna taitteen alle piiloon. Ompelin taitteet kiinni etupuolelta läheltä saumaa suoralla ompeleella samalla kangasta hieman venyttäen. Totesin tuon kaistaletta kiinnittävän saumurisauman antavan aika kivasti tukea taitoksille, joten järkeilin, että käyttäisin sitä hyödyksi myös noissa spagettiolkaimissa, vaikkei olkaimen rakenne sinällään saumurisaumaa tarvitsisikaan. Olkaimia tehdessä ompelin siis ensin kaistaleen sopivanmittaiseksi rinkulaksi, jonka kiinnitin saumuoimalla kädentielle. Jatkoin saumuriommelta kaistaleen reunaa pitkin myös tuossa olkainosuudessa. Näin sain tukevammin taiteltua käänteet saumuriompeleen ympärille. Kangas on siis kauttaaltaan nelin kerroin taiteltu, niin että kankaan reunat jäävät taitteelle piiloon. Yllättävän hyvä tuli, vaikken alussa ollut itsekään ollenkaan vakuuttunut idean toimivuudesta. Vanhalla ompelukoneella ei olisi tarvinnut edes yrittää näin kapean ja liukkaan soiron nelinkerroin ompelua.

Yhteistuumin topin helmaan päätettiin vielä lisätä leveä resorikaitale. Tämän sai neiti jälleen itse toteuttaa.

Ihan ei ollut projektia aloittaessa itselläkään selvillä, miten tulisimme sen maaliin saattaamaan, mutta toisaalta tavallaan lohtua antoi se, että kun otin topin kaavoitukseen suuntaa antavaa osviittaa neidin vanhasta H&M:n topista, totesin kyseisen topin olevan kaikkea muuta kuin symmetrinen. Ostotoppi tuntui vetävän joka saumasta kieroon, eivätkä mitat vastapuolella olleet likimainkaan identtiset. Vaan onpa tuo ostotoppikin päälle asettunut, ehkä se ei siis olisi niin justiinsa tämänkään yökkärin topin kanssa. Ja hyvähän tästä lopulta tuli. Ja on käyttäjälleen mieluinen, kun sai itse visioida ja toteuttaa.