Hallasuomu-villapaita

 

Viime syksynä sain siskoltani synttärilahjaksi Neuloosisko -neuleita metsästä ja mereltä -kirjan. Sopivasti vuoden päästä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen neuleeni kyseisestä kirjasta. Langat siihen tilasin toki jo viime talvena Lankamaailman alesta, mutta itse toteutus alkoi vasta tänä syksynä. Kirja ohjeistaa langaksi Istexin Alafosslopin, mutta itse käytin ystäväni vinkkaamana Viking Garnin Hobby Garnia, siinä kun langan vahvuus osui riittävän liki tuota Alafosslopia. Lankoja tilatessa kävi tosin aivopieru, sillä vaikka noissa langoissa langan vahvuus osui melko liki, en huomannut verrata lankojen painoa. Kävi niin, että samaan grammamäärään mahtui metrillisesti paljon enemmän Hobby Garnia kuin Alafosslopia, joten kun tilasin lankoja grammamääräisesti kirjan ohjeistaman määrän, jokaista väriä jäi reilusti yli. Parempi tietysti näin päin kuin että olisi jäänyt vajaaksi.

Paita on neulottu ohjeen mukaisesti alhaalta ylöspäin. Tykkään kuitenkin neuloa villapaidan mieluummin ylhäältä alaspäin, sillä silloin pystyy paremmin mallailemaan mittoja. Hihat olisivat voineet olla ihan vähän lyhyemmätkin. Samoin helma olisi ehkä toiminut paremmin lyhempänä. Nyt paita asettuu päälle melkein paremmin jos tuon helman kääntää alhaalta kaksinkerroin. Kaarroke on suht ok, mutta olisi ehkä istunut vielä inan paremmin 2-3 senttiä matalammalla kaarrokkeella.

Jos neulon vielä joskus toisen Hallasuomun, taidan uhmata ohjetta ja aloittaa ylhäältä alaspäin. Tässä uhmasin ohjetta sen verran, että neuloin pääntien rullautuvaksi, vaikka ohjeessa olisi ollut resori. Kaarrokkeen kuviosta tykkään kyllä tosi paljon.

Lankana Viking Garnin Hobby Garn (8 + 3 + 2 kerää). Puikot nro 6. Resori 4,5 nron puikoilla.

Sitruunasukat

 

Alkukesän värjäyspuuhissa syntynyt koivunlehtien antama sitruunankeltainen väri inspiroi neulomaan sitruunasukat. Sitruskuvio on alunperin peräisin Pomona-sukista (Novitan Arabia-lehti).  Jonkinlainen ajatuskatko kävi kuitenkin vision ja toteutuksen suhteen. Visio oli lyhempivartisista sukista. Jostain syystä laskin kuitenkin silmukkamäärän aiemmin neulomieni pitkävartisten Pomona-sukkien pohjalata. Novitan alkuperäisohjehan on pienemmällä silmukkamäärällä, sillä se on tehty paksummalle langalle ja isommille puikoille kuin tuo oma Pomona-versioni, jotka nekin neuloin itse värjäämistäni langoista. Jälkiviisaanan todettakoon, että olisi saanut jättää yhden sitruunakuvion pois. Nyt sukkiin täytyi neuloa aika pitkät varret, jotta löysähkö yläosa pysyy ryhdissään. 

Sukat on neulottu Novitan Nallesta nro 2,5 puikoilla. Varressa on peräti 102 silmukkaa. Aloittaessa se tuntui hyvältä määrältä, sillä omaan poikkeuksellisen paksut pohkeet ja usein on saattanut käydä niin, että varsinkin kirjoneuleen kanssa kuvio saattaa pohkeesta hieman kiristää. Halusin nätisti asettuvan kiristämättömän sitruunakuvion. Kiristämätön siitä toden totta tulikin, mutta ehkä jopa turhankin löysä. Sitruunakuvion jälkeen kaventelin varresta tasaisin välein 6 silmukkaan kerrallaan. Ensimmäinen kavennus on heti kuvion päättymiskerroksen jälkeen noiden sitruunojen väliin jäävien "hippujen" välissä. Tämän jälkeen kavensin samassa kohtaa vartta vielä viisi kertaa aina raidoituksen joka toisella valkoisella kerroksella, niin että kavennusten väliin jäi 14, 13, 12, 11 ja lopuksi 10 silmukkaa. Nilkkaan tullessa puikoilla oli siis 66 silmukkaa. Kantapääkavennuksissa tiputin jalkaosan silmukkamääräksi 58.

Pirteän keltaisina tuovat mukavasti aurinkoista tunnelmaa syksyn viileneviin päiviin.

Klasarikimara

 
Inventaario pojan vaatelaatikoihin paljasti jälleen akuutin kalsarivajeen. Moni muu olisi tässä kohtaa käyttänyt elämästään puoli tuntia ja lähtenyt kauppaan ostamaan kalsareita. Minä puolestani kaivan esiin tilkkulaatikon. Tuhtaan ja tetristelen ylijäämäpalasia ja hupsistakeikkaa, yhtäkkiä huomaan, että kalsariprojektin äärellä onkin hujahtanut koko ilta.

Lopputuloksena syntyi neljät uudet kalsarit. Hyvä mieli tästä projektista tuli. Vihreät kalakalsarit ovat ainoat, joihin riitti samaa kangasta kaikkiin palasiin, muut ovat sen verran pienistä jämäpaloista kokoon kursittuja, että niihin oli pakko miksata kahta eri kangasta. Ainakin ovat persoonallisia ja kokemuksesta tiedän, että itse ompelemani kalsarit ovat olleet laadultaan niitä kestävimpiä. Ostokalsarit yleensä rispaantuvat ja repsottavat nopeammin kuin itse ompelemani. Vaikka eipä niissäkään laatu aina ihan priimaa ole, mutta toisaalta pienet kauneusvirheet eivät tässä artikkelissa nyt ihan hirveästi haittaa.

Kaavana kalsareissa vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Mitäpä sitä hyväksi havaitsemaa kaavaa mennä vaihtamaan. Tuttuun tapaan nipistin näistäkin hieman lahkeen suusta pituutta pois, kuten olen tehnyt aiemmillakin kerroilla.

Koivunlehtivärjäyksiä

Monenlaisilla kasveilla ja sienillä olen lankoja värjäillyt, mutta jostain syystä koivunlehdillä värjääminen on aina jäänyt, vaikka olenkin tiennyt koivunlehtien antavan heleän kirkkaan keltaisen värin. Muutama vuosi sitten osallistuin kansalaisopiston kasvivärjäyskurssille, jonne kurssilaiset saivat tuoda myös omia kasveja värjäyskokeiluihin. Kurssi oli aika loppukesästä/alkusyksystä, jolloin värjäyssesongin painopiste taisi kallistua jo enemmän sieniin. Muistan vieneeni kurssille vanhan saunavihdan, mutta en kuitenkaan laittanut koivunlehtiliemeen lainkaan omia lankojani, sillä halusin kokeilla toisten tuomien kasvien värejä. Periaatteessa siis tiesin, millaista väriä koivunlehdistä saa ja koska koivunlehtiä on niin helppo saada, on niillä värjääminen jäänyt ehkä juuri siksi, että on aina ajatellut voivansa värjätä koivunlehdillä koska tahansa.

Muistan lukeneeni, että paras keltainen saadaan alkukesän lehdillä, joten päätin vihdoin toteuttaa tuon koivunlehtivärjäyksen. Lankana näissä Novitan valkoinen ja luonnonvalkoinen Nalle. Värjäsin langat kahdessa erässä. Kuvissa kerien sävyero ei juurikaan näy, mutta ensimmäisen erän lankoihin tuli aavistuksen tummempi, ehkä hitusen vihertävämpään taittava sävy. Tykkäsin enemmän jälkiväristä, joka on aika raikas sitruunankeltainen. Kattilalliosella riivittyjä koivunlehtiä värjäsin 200 g lankaa ja varmasti sillä olisi saanut enemmänkin värjättyä, sillä liemeen tuntui jäävän väriä vielä ihan hyvin. Langat esipuretettu alunalla. 

Culottes-housut joustocollarista

 
Hellemekkoa varten ostettu vihreä viskoosikangas saa edelleen odotella ihan rauhassa lämpimämpiä kelejä. Sen sijaan kaivoin kangaslaatikosta esiin hiekanväristä joustocollaria ja surautuin niistä itselleni culottes-housut, jotka sopivat paremmin tämän kesän vilpoisille ja sateisille ilmoille.

Kaavana näissä luottokaavani Ommellisen Lempihousut. Parit Lempihousut olen jo aiemminkin ommellut, molemmat trikoosta. Ensimmäistä kertaa koitin kaavaa joustocollarille. Tuntuipa tuo toimivat ihan kivasti ohuen joustocollarinkin kanssa. Takaa malli on simppeli ja taskuton.

Kun kolmannet housut ompelee samalla kaavalla, luulisi sitä ompelun luonnistavan jo suht sujuvasti, varsinkin kun Ommellisten kaavojen tukena tulee aina lisänä videotutorial, joka ohjeistaa työvaiheissa eteenpäin. Luulisi, vaan kylläpä sitä purkuhommiin päästiin tämänkin projektin parissa. Surauttelin housuja menemään ehkä liiankin itsevarmoin elkein ja unohdin näköjään hetkeksi aivot narikkaan. Sovitusvaiheessa tajusin ommelleeni vyötärökaitaleen väärinpäin. Vyön solmiminen housujen sisäpuolelle ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä ratkaisulta. Jeejee... ja ratkoja käteen. Ehkäpä seuraavalla kerralla muistan tässä kohtaa myös tarkistaa, että nuo solmimisnauhat asettuvat ulospäin eikä housujen sisään.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kivat näistä tuli. Nyt vähän nakottelisi ommella näiden kaveriksi musta yksivärinen teeppari, jossa saisi olla kuitenkin jokin pieni juju... Mikäköhän sellainen kaava voisi olla?

Hedwig-paita

Kesäkelit antavat odottaa itseään, toisaalta koleahko kesäsää kutsuu kaivamaan esiin ompelukoneet. Kankaisen pöllötrikoon pöllöt muistuttivat kovasti Harry Potterin Hedwigiä, joten ompelin siitä kesäpaidan Potterista pitävälle siskontytölleni. Perusteeppari Osma-kaavalla (Paapiin kaavakirja lapsille).

Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.