Taskucollari

 

Poikani halusi collaripaidan ilman huppua. Aloin siis etsiä kaavaa, jossa olisi kuitenkin jokin pieni juju. Löysin viisi vuotta vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä (8/2020) kaavan raglanhihaiseen miesten huppariin, jossa oli edessä tuollainen vinoleikkaus ja tasku. Jätin kaavasta hupun pois ja modasin siihen perus resoripääntien (avarsin ihan vähän pääntietä isommaksi). Tein lisäksi pienen muokkauksen taskuun, sillä alkuperäiskaavassa tasku oli melko pieni. Tuntuu, että poikani ei taida juuri penaaleja käyttää, sillä housun taskuista löytyy yhtenään lyijykyniä, pyyhekumeja ym. tavaraa. Vetoketjullinen tasku on myös hyvä puhelimelle ja nappikuulokkeiden kotelolle. Päätin siis suurentaa taskun kokoa koko tuon alaosan levyiseksi eli hyödynsin etukappaleen alaosan kaavaa sellaisenaan taskupussin kaavaksi.

Koko tuon vetoketju/taskuosan ompelu oli ohjeessa mielestäni jotenkin epäselvästi kirjoitettu, joten päätin unohtaa ohjeen lukemisen ja ompelin paidan mutulla järkeillen. Sen verran monta kertaa olen vetoketjuja ommellessa kironnut venyvää kangasta ja epäsiistiä lopputulosta, että päätin silittää tukikankaasta kaistaleet kohtiin, joihin vetoketju ommellaan, vaikka ohjeessa ei tällaista mainittukaan. Oli varmasti fiksu veto, sillä vetoketjun ompelu sujui suht nätisti. Ohjeesta poiketen tein tuohon etukappaleen vinoon saumaan myös tikkaukset koko leveydeltä. 

Koulussa kavereilta oli tullut paidasta kehuja ja oli kyselty, mistä paita on ostettu. Poika oli näyttänyt helmaan ommeltua "Can't Buy This" -ompelumerkkiä. Mukavaa, että teinillekin vielä kelpaa äidin ompelukset. Keltainen joustocollari on ostettu vuosia sitten kässämessuilta, mutta ei hajuakaan kenen valikoimista on tarttunut matkaan. Tuolloin pojallani oli haave keltaisista collegehousuista, mutta olevinaan en löytänyt sopivaa collegehousujen kaavaa ja housut ovat jääneet ompelematta. Tällaiseen huputtomaan collegepaitaan palanen riitti juuri sopivasti. Hyvä että toiveissa oli nimenomaan huputon paita, sillä hupullisen kanssa olisi materiaali loppunut kesken.

Olemme poikani kanssa nykyään aika samankokoiset ja niinpä sovitin itsekin paitaa sillä ajatuksella, josko ompelisi vaikka itsellekin joskus samaisella kaavalla paidan. Kotitöitä tehdessä kuuntelen usein äänikirjaa, ja ympäri taloa suhatessa välillä puhelimen kantama loppuu, kun puhelin on eri kerroksessa tai kokonaan eri puolella taloa. Tällainen taskullinen collari olisi siis varsin kätevä kotoilupaidaksikin, kun puhelin kulkisi tuossa taskussa aina mukana. Lisäksi paita tuntui istuvan päälle aika kivasti.