Kukonaskelia

Joulun alla neuloin lahjaksi kukonaskelkuvioiset lapaset Nallesta. Lapaset tuli vähän vahingossa, sillä sukkia aloitin, mutta ajattelemattomuuksissani liian pienellä silmukkamäärällä. Lennosta vaihdoin sukanvarsista lapasiin. Poikani tykästyi noihin lahjaksi menneisiin lapasiin niin, että päätin neuloa hänelle omat lapaset. Langaksi valitsin Novitan Sointua. Ihan uusi tuttavuus minulle. Positiivinen sellainen. Konepestävää 100% villaa, ihanan pehmeää! Tosi kivaa neulottavaa.

Silmukkamääränä näissä poikani lapasissa on 40, puikot nro 3,5. Pintaneuleen malli on Lankavan  ilmaisohjeesta, Lapasten ohje omasta päästä sovellettu.

Näistä tuli niin kivat, että pitihän sitä itsellekin neuloa. Harmaa lanka jälleen Sointua, valkoinen Novitan Baby Woolia. Konepestävää 100% merinovillaa, joskaan ei niin pehmeää kuin tuo Sointu. Vähän yllätys minulle, olisin kuvitellut että tuo, jos jokin nimen omaan olisi pehmeää. Soinnusta oli valitettavasti olemassa aika vähän värivaihtoehtoja. Tietenkään puhtaanvalkoista ei ollut, luonnonvalkoista olisi löytynyt, mutta näytti jotenkin tunkkaiselta tuon harmaan kaverina. No ei tuo Baby Woolkaan nyt huonoa ole...

Omissa lapasissani silmukkamääränä resorissa on 40, mutta kuvio-osaan lisäsin silmukkamääräksi 48. Äkkiseltään aika paljolta vaikutti lapasiin näinkin paksulla langalla, mutta toisaalta kukonaskelkuvio ei ristiin neulottujen silmukoiden vuoksi jousta yhtä paljon kuin tavallinen neulos. Juuri passelit tulivat.

Kukonaskellapaset

Pari vuotta sitten tein Lankavan ilmaisohjetta mukaillen kukonaskelsukat. Piti joululahjaksi tehdä toiset samanlaiset, mutten tarkistanut aiemmin käyttämääni puikkokokoa ja silmukkamäärää. Fiilispohjalta aloitin varren 60 silmukalla 2,5 puikoilla. Jonkun matkaa neulottuani totesin, että neulomuksestani tuli sukan varreksi liian piukka. Purkamaankaan en viitsinyt ryhtyä, joten oli muutettava suunnitelmaa lennosta. Mieheni mukaan omistan noin 200 paria villasukkia, lapasia aika paljon vähemmän, niistäkin enemmistö taitaa olla äitini neulomia. Villasukkien kohdalla lennosta soveltaminen sujuu jo rutiinilla, mutta eiköhän lapasetkin ilman ohjetta onnistuisi. Eipä kai niissä muuten mitään ihmeellistä tulisi eteen, mutta kuvion sovittamisesta peukaloon tai kärjen kavennuksiin minulla ei ollut oikein valmista strategiaa mietittynä, päätin ratkoa ne sitten matkan varrella.

Hyvät näistä tuli, kärsivällisyyteni ei vain oikein riitä tarkan ohjeen ylös kirjaamiseen ja koitin soveltaa toisen lapasen ainakin suunnilleen samalla tavalla kuin tuon ensimmäisenkin. Kuvion raidoitus toki helpottaa rivien laskemista ja kevennusten tai peukalon aloituskohta oli niiden avulla suht helppo laskea. Koska annan nämä lapaset pukin konttiin, kirjaan tähän vielä jälkikäteen lähinnä itseäni varten ylös viitteelliset ohjeet siltä varalta, että haluaisin joskus toiset samantapaiset tehdä. (Oikeastaan harmaa villakangastakkini kaipaisi kaveriksi harmaavalkoisia lapasia... ehkä joskus sitten sellaiset).

Peruskuvio noudattaa kolmessa rivissä 4 silmukan rytmiä:
1. rivi: neulo 2, nosta 2
2. rivi: neulo 2, neulo nostetut silmukat ristiin (neulo vasemmalta puikolta järjestyksessään toinen silmukka takareunasta ja sen jälkeen etummainen silmukka etureunasta, tiputa puikolta samaan aikaan.
3. rivi: neulo kaikki oikein

Kolmen rivin jälkeen vaihtuu väri ja periaatteessa sama kuviointi, mutta eri rytmiin:
1. rivi: nosta 2, neulo 2 jne... Tuossa ylempänä linkittämässäni Lankavan ohjeessa tarkempi ohje tästäkin.

Peukalo:
Poimi kymmenenneltä mustalta raidalta 3. riviltä 10 silmukkaa odottamaan langalle. Aloittaessa peukalon neulomisen, poimin aukon reunoilta yhteensä 14 silmukkaa, peukku neulottu siis 24 silmukalla.

Kärkikavennukset:
Aloita kavennukset 20. raidan 3. riviltä. 1. ja 3. puikon alussa ylivetokavennus, 2. ja 4. puikon lopussa 2 yhteen. (välillä joutuu vähän kavennuksia soveltamaan, jotta osuu paremmin kuvioon, esim silmukannostokierroksilla en tehnyt puikon loppuun 2 yhteen kavennusta, vaan nostin takimmaisen silmukan etummaisen yli.) Toista kavennuksia joka toisella rivillä, kunnes 20 silmukkaa jäljellä. Neulo lopuista silmukoista sauma silmukoimalla. Silmukointi on aluksi vähän hidasta puuhaa, mutta harjoituksen myötä alkaa tämäkin mennä jo rutiinilla eikä tarvitse ohjevideosta luntata. Jonkin verran sukan kärkiä päättelen samalla metodilla.

Lankana Novitan Nalle. Lapanen on aika napakka, väljempään malliin kannattaa valita kolmosen puikot. Vähän nämä on karheahkot, seuraavat ehkä pehmeämmällä langalla.

Pipoja ja lapasia...

Kaverini vinkkasi Kestovaippakaupasta tilattavan kosteussulkukankaan olevan oivallinen materiaali lapasten ompelussa. Kankaan tilasinkin jo kauan sitten, mutta toteutuksen asteelle Lapaset pääsivät vasta nyt.

Mallailin lasten lapasten kokoa kaavapaperille ja piirtelin lapaskaavat Pinterestistä selailemieni ideakuvien avulla. Peukun alla/ranteessa tässä kaavassa on jonkin verran ylimääräistä. Saumuroin tuon ylimääräisen osan pois resoria kiinnittäessäni. Nuppineulojen kohdalle leikkelin pienet hakkimerkit. Aluksi ompelin kämmenpuolen palaset yhteen kämmenen poikki seuraten peukun linjaa hakkimerkkiin asti. Sen jälkeen asetin kämmenpuolen ja selkämyspuolen oikeat puolet vastakkain ja ompelin sivusauman, Peukun kohdalla täytyy vähän taittaa peukkua sisään, ettei ota kiinni sivusaumoihin.

Vuorikappale ommellaan samalla tavalla. Sitten hanskat asetetaan päällekkäin nurjat puolet vastakkain asetellen peukut paikoilleen. Saumuroin tässä vaiheessa suuaukoilta vuorin kiinni päällikankaaseen. Leikkelin sopivan kokoisen resoririnkulan ja saumuroin sen taitettuna suuaukkoon kiinni ajaen samalla edellisen saumurisauman pois, jolloin tuo ylimääräinen osa ranteesta lyhenee.

Kun resorin saumuroi riittävän lähelle peukkua, hanskat istuvat käteen aika napakasti. Tokikaan kosteussulkukangas ei ominaisuuksiltaan vastaa kurahanskaa, mutta pienen syyskosteuden pitää kyllä, jolloin vuori pysyy kuivana vaikka pinta hieman kosteutta ottaisikin.

Tyttäreni näki siskontytölle ompelemani rusettilapaset ja halusi myös samanlaiset. Olin jo ehtinyt ommella ensimmäisen lapasversion ilman rusettia, joten pakko oli ommella vielä toisetkin hanskat. Näissä kiristin rusetin keskiosan tampin sijaan kapealla trikoosuikaleella, jonka kiersin rusetin ympärille kahteen kertaan ennen solmimista. Tässä versiossa rusettiin jää siis tuollaiset pienet narut. Sen verran tiuhaan tahtiin saa hanskoja toki näillä keleillä pyykkikoneen kautta pyöräyttää, että hyvähän näitä on olla useampi pari.

Rusettilapasten kaveriksi ompelin myös sen rusettipipon. Tällä kertaa isommassa koossa kuin tuo siskontytölle päätynyt ensimmäinen versio. :)

Myös isoveli sain oman piponsa. Pitkään suunnitteilla ollut Noshin lippapipo pääsi viimein toteutukseen. Tupsun sijaan laitoin päälaelle mustan koristenapin, sillä tupsu ei olisi kovin käytännöllinen pyöräilykypärän alla.

Äiti kyllä tykkää tuosta lippapipon mallista, mutta käyttäjänsä ei ole täysin vakuuttunut. Vieroksuu pipon ja lippiksen välimuotoa. Ilmoitti tämän olevan kotipipo, sillä tarhassa muut ihmettelisivät. Lippa on kuulemma liian lyhyt. Pipoksi näyttää hassulta lipan kanssa. Käyttäjän mielipidettä täytynee kunnioittaa. :)

Syyssöpistelyä

 

Syysilmojen saavuttua oli aika päivittää lasten pipo- ja hanskatilannetta. Monilla pikkutytöillä on nyt näkynyt tuollaisia rusettipipoja. Päätin myös tehdä tyttärelleni sellaisen. Kokomallailuun käytin Noshin ilmaista lippapipokaavaa. Päädyin kokoon M. Tuo Noshin kaava sisältää saumavarat ja mielestäni sen huomion kokoa vanhaan pipoon vertaillessa -tai sitten en. Joka tapauksessa piposta tuli liian pieni. Syitä pipon kiristämiseen voi toki olla moniakin. Ensinnäkin se, mitä en ottanut kokoa mallaillessa huomioon, on että Noshin kaavassa on taite, tuossa rusettimallissahan pipo kootaan kahdesta erillisestä kappaleesta, jotta rusetin saa kiinnitettyä sivusaumoihin. Toinen, mitä en huomioinut, oli se, että tuo rusetti otsalla ei venykään samalla tavalla kuin normaali pipo venyisi. Niin tai näin, pieni tuli. Onneksi on olemassa pikkuruinen siskontyttö. :)

Vastikään puoli vuotta täyttänyt siskontyttöni saa siis postissa syysyllätyksen (joka ei taidakaan olla ylläri, sikäli, kun siskoni lukee tämän postauksen ennen postipaketin perille ehtimistä). Settiin päätin surauttaa myös samaan tyyliin toteutetut vuorilliset trikootumput. Idea rusettitumppuihin lähti selaillessani KiKiDuu-blogin ihania ompeluksia. Kaavan tumppuja varten piirtelin itse.

Jiji-lapaset

Pikkusiskolle tehdyt Hello Kitty -lapaset aiheuttivat isoveljessä lapaskateuden. Velipojankin oli saatava kissalapaset. Ja nimen omaan punaiset sellaiset. Mutta Hello Kitty ei oikein tuntunut poikamaiselta aihepiiriltä. Ostin vähän aikaa sitten Prismasta läjän Studio Ghiblin leffoja. Halvalla kun sai. Nyt on sitten pyörinyt telkkarissa Ghibli-maraton. Siitä lähti ajatus Jiji-lapasiin.

Kikin lähettopalvelussa seikkailleen Jiji-kissan huumori ja veikeä ulkonäkö upposivat ainakin äitiin. Pinterestiin laitettu hakusana Jijistä tuotti ihan mukavasti osumia. Tällaisesta hamahelmikaaviosta muunsin lopulta Jijin paremmin pikkupojan lapasiin sopivaan mittakaavaan.

Itse kissa on jälleen tehty lapasiin jälkikäteen kirjailemalla. Hännästä tein lopulta pidemmän kuin tuossa piirtämässäni kaaviossa. Olisi ehkä saanut olla sittenkin lyhempi, mutta olkoon nyt näin. Jälkikäteen kun katsoo lapasia rinnakkain, olisi tuon hännän voinut toisessa lapasessa tehdä vastakkaiselle puolelle... Mutta tällaiset näistä nyt tuli ja pääasia että omistaja oli tyytyväinen.

Lapaset neulottu Novitan Nallesta kolmosen puikoilla. Silmukkamääränä 36. Kissa on kirjailtu Seiskaveikasta.

Hello Kitty -lapaset

Isoveli sai kurahanskojen alle pesukarhutumput, pikkusiskolle oli tehtävä Hello Kitty -lapaset.

Piiloon!

Lankana punainen Novitan Nalle sekä valkea Seiskaveikka. Puikot nro 3,5. Tumput neulottu 28 silmukalla. Hello Kitty tehty jälkipistoin ja kukkaset virkattu Dropsin baby alpacasta.

Pesukarhut

 

 

Kurahanskojen alle tarvittiin villatumput. Lapasten teko ei ole oikein erikoisalaani. Ei ole ollut tarvetta, sillä äitini on erikoistunut kuviolapasten neulomiseen. Äidiltä on yleensä tullut kuviolapaset koko suvulle. Lasten koot olivat kuitenkin äitinikin varastoista kortilla, joten lapaset oli siis tehtävä.

Ohjetta en viitsinyt lähteä etsimään, vaan perinteiseen tapaani aloin itse soveltamaan, ei kai lapasten teko nyt niin monimutkaista voinut olla? Ei se olekaan, jos pysähtyy edes hetkeksi järkeilemään. Siinä vaiheessa kun ihastelin valmiita tuotoksiani, tajusin tehneeni kaksi saman käden lapastaa! Jei... Hetken mietin, josko tekisin vielä kolmannen, niin olisi jo valmiiksi varapari sille hukkaan menevälle tumpulle. Mutta sitten taas... murphyn lain mukaan se hukkaan menevä lapanen olisi kuitenkin juuri sen käden lapanen, johon olisi vain yksi tumppu. Äh, päädyin purkamaan toisesta lapasesta kärjen ja neulomaan tuon huipun uudelleen.

 

Aluksi niistä piti tulla vain tällaiset yksinkertaiset. Eikä niissäkään varsinaisesti mitään vikaa ollut, paitsi että äitini tekemien kuviolapasten jälkeen olivat vain tavattoman tylsät...

Sitten muistin nähneeni joskus Ravelryssä sellaiset söpöt pesukarhulapaset. Peukku oli sopivasti raidallinen näissäkin, joten voisihan näitä koittaa tuunata jälkipistoin. Otin ruutupaperia ja aloin luonnostella pesukarhun naamaa.

Ja siitä se sitten lähti...

...Paitsi että pakollinen virhe mahtui näihinkin. Tässä vaiheessa huomasin toisessa silmässä olevan laskuvirheen. Pah. Purkuun.

Lankana Novitan seiskaveikka. Puikot nro 3,5. Lapanen neulottu 32 silmukalla. Muuten tuli ihan ok, mutta tuo peukun alkamiskohdan ja resorin väli voisi olla hieman lyhempikin. Ensi kerralla sitten...

Alpaca tumput

Apukuskineulojana tulee automatkoilla neulottua kesälläkin. Viime aikoina emme juurikaan ole kotona ehtineet olemaan, kun kalenteri täyttyy mökkeilystä ja pienistä kesälomareissuista. Ompelukone on saanut pölyttyä rauhassa, mutta kutimet on helppo ottaa mukaan reissullekin.

Nämä tumput päätyivät minulle puolivalmiina. Lähtötilanne oli tässä. Kassista löytyi langat, toinen tumppu peukkua vaille valmiina ja toisesta tumpusta varsi valmiina. Ohjetta ei ollut. Vuoden päivät on tuo neulekassi odottanut inspiraatiota. Nyt päätin valmistaa tumput loppuun. Mustassa langassa on hyvät ja huonot puolensa. Silmukoiden laskeminen mustasta pörröisestä neuleesta oli enemmän tai vähemmän haastavaa. Toisaalta yksittäinen silmukka ei myöskään valmiista työstä loista silmään, jos parit eivät täysin identtisiä ole. Eivätkä ole. Jo pelkästään kahden eri neulojan erilainen käsiala tekee niistä hieman erilaiset, onneksi tässä suhteessa musta pörröinen lanka on armollinen.

Ensimmäistä kertaa tein tumppuja, joissa peukalo tehdään lisäämällä sivuun silmukoita. Istuivat käteen aika mukavasti. Taidan tehdä toistekin. Jospa seuraavalla kerralla ihan ohjeellisen version.

Tumput on neulottu kaksinkertaisella langalla puikoilla nro 7. Lankoina Viking Alpaca superfine sekä toinen hyvin ohut, pehmeä ja pörröinen, ehkä jotain mahairlankaa. Toisen langan vyötettä ei kassista kuitenkaan löytynyt.  Yhdessä nuo kaksi lankaa tekevät tumpuista hyvin pehmeät ja varmasti lämpimät. En ole vielä päättänyt päätyvätkö omaan käyttöön vai kenties pukin konttiin pehmeäksi paketiksi. Kun lämpömittari näyttää varjossa +22C, tumppujen käyttö ei tunnu tällä hetkellä kovin ajankohtaiselta :D.