Kummipojan kesäteepparit

Kummipojan perinteinen kesäteeppari antoi odottaa toteutustaan jopa tavanomaistakin pidemmälle kesää. En aio kuitenkaan lainata tähän väliin erään porilaisen bändin puhkikulutettua kesäbiisiä, vaikka sen kertosäe ehkä tähän paikkaan sopisikin. Olen kuitenkin vannonut kyseisen biisin ikuiseen soittokieltoon, joten jääköön tuo kertsi siteeraamatta. Ja todettakoon vain, että ehtihän nämä vielä hyvinkin tämän kesän helteille. 

Koska kesäteepparin toimitus viivästyi, päätin hyvitykseksi surautella teeppareita jopa kaksin kappalein.Tai pikemminkin vielä parempi syy ommella teeppareita kaksin kappalein, oli jämätilkkujen rajallinen koko. Tuo hämähäkkimiesteepparin kangas on jämäpala muutamia vuosia sitten pojalleni ompelemasta kesäpaidasta. Tilkku riitti juuri ja juuri 128 koon teeppariin. Tai ei edes koko teeppariin, mutta etu- ja takakappaleet siitä sai. Tilkkulaatikosta sattui kuitenkin löytymään lähes täydellisesti hämppymiehen naamion väriin sointuva punainen trikootilkku, joten päätin ommella hihat siitä. Erivärisistä hihoista lähti ajatus raglanhihaisesta mallista. Raglanhihaisen paidan valmiiksi piirrellyt kaavat sattuivat jopa löytymään kaavakansiostani haluamassani koossa. Ottobren (1/2016) Blaa Blaa -paita on tosin alkujaan pitkähihainen paita, mutta äkkiäkös sen lyhythihaiseksi modaa. Tuli aika kiva.

Kangastilkkuja läpi käydessä vastaan tuli  myös tuollainen kellertävä apinakuosinen kangas. Tarttui joskus matkaan Kankaiselta (mistä taitaa olla peräisin myös tuo hämppykangaskin). Printin toinen reuna oli valkokeltaraidoidettu, toinen reuna yksivärinen. Tuon yksivärisen keltaisen osion keskellä oli apinaprintti. Kaksiväristä kesäteepparia olin siitä alunperinkin kaavaillut, mutta vasta tilkkua mallaillessa tajusin, ettei siitäkään palasesta kovin isoa paitaa saisi, että parempi surauttaa sekin pois alta nyt tämän kesän paidaksi. 

Printtipalanen oli sen verran matala, ettei siitä olisi riittänyt hihoja kokonaan keltaisesta eikä kokonaan raidallisesta osiosta. Niinpä tuo raglanhihamalli oli ratkaisu tähänkin pulmaan. Mallailin hihojen kaavat kankaalle siten, että väri vaihtuisi yksivärisestä raidalliseen keskellä olkalinjaa. Keskityin asettelemaan hihojen keskilinjaa tarkasti tuohon värityksen vaihtumiskohtaan -Ja kieltämättä siinä aika hyvin onnistuinkin... Mutta... Siinä samalla unohdin tyystin kohdistaa hihojen raidoitusten värit. Vahingossa tuo ensimmäinen hiha sattui kuitenkin osumaan hyvin liki takakappaleen raitoja. Paitsi että värit olivat väärinpäin. Tarkoituksella leikkelin sitten tuon toisenkin hihan vastakkaisin värein.

Mallailu jotenkin pääsi unohtumaan myös tuon apinan suhteen. Taaskin keskityin mallailemaan apinaa tarkasti etukappaleen keskilinjaan ja unohdin miettiä, mikä olisi sopiva korkeus apinalle. Liian alashan tuo apina lopulta sitten valahti, kun en älynnyt apinan korkeuteen leikkuuvaiheessa kiinnittää edes huomiota. Ärsyttävän harmillinen aivopieru.

Irvikissan inspiroima yöpaita

 
En ole oikein pitkään aikaan omistanut varsinaista yöpaitaa. Pitkät yöpaidat tuppaavat kääriytyä kainaloihin ja siksi arvostan mieluummin väljempiä teeppareita. Vilukissana kovin kepeät satiinitopit eivät myöskään koskaan ole olleet oikein minun juttuni. Kissat sen sijaan ovat ja itse asiassa aika usein sellainen parkkeeraakin yöksi jalkopäähän. Niinpä halusin ommella yöpäaidan Irvikissan elämänviisauksilla. Irvikissalta olisi toki löytynyt useitakin erilaisia kuuluisia lainauksia, mutta jotenkin tämä "I'm not Crazy, My Reality is just Different than Yours."  puhutteli eniten.

Paidan kaavan pohjana käytin Jujunan yöpaitakaavaa (Suuri Käsityö 11-12/2023), mutta lyhensin mallia ja tein pari muutakin muokkausta. Etuosan koristelin Irvikissakuviolla, jonka leikkelin elektronisella leikkurilla ruusukultaisesta silityskalvosta jo toukokuussa. Vision loppuun saattaminen vain otti taas aikansa. Paitaan valikoitui melko napakkaa mustaa trikoota, koska sellaista nyt sattui varastosta valmiiksi löytymään. Näin jälkikäteen mietittynä yöpaidassa olisi ehkä toiminut paremmin sellainen ohuempi trikoo, mutta toisaalta paidasta tuli aika kiva. Saatanpa käyttää tätä väljänä teepparina muulloinkin kuin yökkärinä.

Parempaa collaria

Sitä tulee näköjään pukeutumisessa aina vähän sellaisia kausia. Monta vuotta mentiin mekkokautta, mutta nyt on menossa enemmänkin sellainen collaripaitakausi. Aikansa kun pyörii samoissa collaripaidoissa, sitä alkaa kaipaamaan vaihtelua, vaikkei vanhoissakaan sinällään kai mitään vikaa olisi (Tai no... ensimmäinen sporttipaita alkaa kyllä olemaan jo vähän hihansuista puhki hiutunut). Varastosta löytyi entuudestaan mustaa joustocollaria ja kuuluisan Kardemumma-paidan kaavatkin löytyivät valmiiksi piireltyinä, joten päätin surauttaa mustan Kardemumman (Suuri Käsityö 9/24).

Aiemmasta Kademumma-paidastani tiesin, että malli on väljää mitoitusta, joten tein tässäkin paidassa yläosan S-koon mukaan ja levensin helmaa mutulla vastaamaan kokoa tai paria isompaa. Pituutta olisi ehkä saanut olla pari-kolme senttiä enemmän. Ehkä. 

En ole mikään pääntieresorien fani, joten modasin tästäkin paidasta pääntien omanlaisekseni. Käänsin vain reunan nurjalle ja tikkasin kaksarilla kiinni. Hyvin on toiminut tuossa edellisessäkin Kardemummassa.

Sinällään yksivärinen joustocollaripaita entuudestaan tutulla kaavalla ei kai ole mitään ihan hirmuista uutuusrevittelyä, mutta tykkään paidan mallista. Muhkeat hihat tuovat muuten simppeliin paitaan heti näyttävyyttä ja musta väri on aika monikäyttöinen, huiveilla ja muilla asusteilla helposti muunneltavissa. Lisäksi paita on äärimmäisen mukava päällä! Tykkään.

Aulankoneule

Laskin taannoin langan menekin Hallasuomu-neuleeseeni ihan pieleen -tai pikemminkin en ilmeisesti laskenut ollenkaan. Vaihdoin vain sen enempää ajattelematta ohjeessa suositellun Alafosslopin Viking Garnin Hobbygarniksi, koska neuletiheys langoissa meni suht liki. En vain tajunnut katsoa, että Hobbygarnissa on painoonsa nähden metrimääräisesti paljon enemmän lankaa ja niinpä kun olin tilannut lankoja Alafosslopille ohjeistetun grammamäärän, lankoja jäikin yli aika tavalla. Nuo Hallasuomusta yli jääneet langat toimivat lähtökohtana tälle Aulankoneuleelle, jonka neuloin miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Mustaa Hobbygarnia toki jouduin ostamaan lisää, mutta kaikki nuo kaarrokkeen sinisävyiset langat ovat omasta paidastani yli jääneitä lankoja. Nytpä voimme sitten talvilomalla "samistella" värimaailmaltaan samansävyisissä villapaidoissa.

Aulankoneuleen ohje on aivan ihanasta Neulova Kettu -Värikkäitä neuleita -kirjasta, jonka ostin itse itselleni joululahjaksi. Minusta ehdottomasti luontevampi tapa neuloa villapaitoja on ylhäältä alas suunta. Ilahduttavasti tässä kirjassa neuleohjeet on suunniteltu juurikin ylhäältä alas neulottaviksi!

Mieheni ei oikein pidä korkealle kaulaan ulottuvista kauluksista ja niinpä modasin pääntiestä väljemmän. Poolokauluksen sijaan tein siis rullautuvan pääntien. Alkuperäisessä ohjeessa Aulankoneuleen kuvio on tehty kolmella eri värillä. Ja itse asiassa ostin alunperin kuvioon myös kolmannen värin. Ostovaiheessa oranssi (joka on mieheni lempiväri) tuntui hyvältä idealta tehosteväriksi. Neuloin kaarrokkeen alun siis useammalla värillä -Ja kuvasta päätellen näköjään myös erilaisella pääntiellä. Kaarrokkeen edetessä tuo oranssi alkoi kuitenkin häiritä silmääni. Myös neuletiheys hiukan huolestutti. Aiemmin neulomassani Neuloosiskon Hallasuomussa Hobbygarnin ja ohjeessa mainitun Alafosslopin neuletiheys osui suht liki. Oletin siis, että näin olisi nytkin. Mutta ainakin tuossa kaarrokkeen kirjoneuleessa neuletiheyteni oli ohjetta tiheämpää. Niinpä päädyin purkamaan tuon ensimmäisen variaation. Päätin neuloa kuvion ainoastaan sinisin sävyin. Samalla vaihdoin työhön isomman puikkokoon. Mielestäni purku oli täysin oikea päätös.

Kun neuloo lahjaksi, on neuleen koko ja istuvuus aina hieman arvoitus, kun ei pysty välillä sovittamaan paitaa. Toki yritin mittailla huppareista mittoja, mutta yhtään villapaitaa mieheni ei ennen tätä omistanut. Koska tuon neuletiheyden kanssa oli hiukan päänvaivaa, päätin varmuuden vuoksi neuloa yhden koon isommassa koossa kuin normaalisti. Tämä oli hyvä päätös, neuleesta tuli juuri sopiva.

Lanka: Viking Garn Hobbygarn
Puikot: Kaarrokkeen kirjoneule 7, sileällä 6,5 ja resorit 4,5

Aarniometsä-huppari

Kässämessujen tuliaisina matkaan tarttui Verson puodilta Aarniometsä-joustocollaria. Perinteisesti olen ommellut alkuvuodesta syntyneelle kummipojalleni synttärilahjaksi uuden hupparin. Poikkeusta en tehnyt tälläkään kertaa. Myös kaavaksi valikoitui tuttu Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019) perushuppariksi modattuna. Samaisella kaavalla olen tainnut ommella kummipojan pari aiempaakin hupparia ja ovat olleet mieluisia. Mitäpä sitä siis hyväksi havaittua kaavaa vaihtamaan. 

Safari Wilds on tosin alkujaan taskullinen takkimallinen huppari, mutta joulunajan sarjaompeluksia tehdessä olen yksinkertaistanut mallin perushuppariksi ja tällä kertaa jätin myös tuon etutaskun pois. Kuosi oli jotenkin niin kiva, etten malttanut rikkoa miehustan yhtenäistä pintaa taskulla. Koska olen jättänyt hupparista vetoketjun pois, olen modannut huppukappaleita hieman alkuperäistä leveämmäski, jotta saan hupun menemään edestä hieman ristikkäin.

Messutarjouspalanen oli hiukan isompi, kuin olisin tarvinnut (1,2 m), joten kuosista jäi vielä sellainen hassunkokoinen palanen. Kuka ties hyödynnän tilkun vielä joskus johonkin toiseen huppariin mustan joustocollarin kaverina...

Siskosten söpistelypaidat

 
Tänä vuonna kässämessujen söpöimmät kuosit löytyivät mielestäni Kotoa Kangaskaupan loossilta. Olin jo ostamassa Kisut ja kausivalot -trikoota, kun bongasinkin samaisen kissamirrin myös silityskuvista -Ilman jouluvaloja! Kisumisu, Hattara -kuosissa tuo samainen kissa olisi myös ollut ilman niitä jouluvaloja, mutta kyseisen printin kisumisu oli pienemmässä koossa kuin Kausivalot-kuosissa. Niinpä päätinkin ostaa kisumisun silityskuvana ja koska messuilla oli tarjous kahdesta silityskuvasta edullisempaan hintaan, pitihän sitä valita myös toinen silityskuva. Näistä tuli aika ihanat paidat veljentytöille.

Omasta kangaslaatikostani löytyi valmiiksi sopivan sävyiset yksiväriset trikoot näiden söpöjen silityskuvien kaveriksi, joten samalla tuli hiukan tilaa pullollaan olevaan kangaslaatikkoon. Tuo nuoremman neidin vaaleanpunainen trikoo tuli käytettyä koko lailla viimeistä piirua myöten. Kankaan korkeus riitti juuri 110-kokoisen pitkähihaisen paidan ompeluun. Oli siis aikakin käyttää kangas pois, sillä ensi jouluna olisi jo jäänyt tuo palanen kanftiksi.

Paidat ommeltu Ottobren Pikkuveli-kaavalla (OB 1/2024). Vaikutti hyvin simppeliltä peruspaitakaavalta. Toisaalta, kun paitojen juju on juurikin tuo söpö silityskuva, mitäpä siitä kaavassa kikkailuja tarvitaankaan.

Jatkoa kalapaitaperinteeseen

 

Papan ja pojan kalapaidat ovat kuuluneet joululahjaperinteisiini jo viiden vuoden ajan. Yhtenä marraskuun lopun kädentaitomessujen agendana onkin bongata aina uusi kalakuosi tähän joululahjaprojektiin. Tällä kertaa samistelukalastuspaidat syntyivät Versonpuodin Lohen nappasin kuosista. Ompelu tosin jäi sen verran viime tinkaan, että kääräisin paidat pakettiin lähes saman tien valmistuttuaan. Papan kalapaidasta ei siis tullut napattua kuvaa lainkaan. Tähän pojan kalapaitaan modasin kaavan aiemmin syksyllä ompelemani raglanhihaisen collarin  kaavasta. Paita kyllä istuu pojalle tosi hyvin, mutta jälkeenpäin jäin pohtimaan, oliko raglanhihainen kaava sittenkään se paras mahdollinen valinta tällaiseen kuosilliseen teeppariin. Papan paidan ompelin samalla vanhalla itse modaamallani teepparikaavalla, millä olen ommellut aiempien vuosienkin kalastuspaidat.

Taskucollari

 

Poikani halusi collaripaidan ilman huppua. Aloin siis etsiä kaavaa, jossa olisi kuitenkin jokin pieni juju. Löysin viisi vuotta vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä (8/2020) kaavan raglanhihaiseen miesten huppariin, jossa oli edessä tuollainen vinoleikkaus ja tasku. Jätin kaavasta hupun pois ja modasin siihen perus resoripääntien (avarsin ihan vähän pääntietä isommaksi). Tein lisäksi pienen muokkauksen taskuun, sillä alkuperäiskaavassa tasku oli melko pieni. Tuntuu, että poikani ei taida juuri penaaleja käyttää, sillä housun taskuista löytyy yhtenään lyijykyniä, pyyhekumeja ym. tavaraa. Vetoketjullinen tasku on myös hyvä puhelimelle ja nappikuulokkeiden kotelolle. Päätin siis suurentaa taskun kokoa koko tuon alaosan levyiseksi eli hyödynsin etukappaleen alaosan kaavaa sellaisenaan taskupussin kaavaksi.

Koko tuon vetoketju/taskuosan ompelu oli ohjeessa mielestäni jotenkin epäselvästi kirjoitettu, joten päätin unohtaa ohjeen lukemisen ja ompelin paidan mutulla järkeillen. Sen verran monta kertaa olen vetoketjuja ommellessa kironnut venyvää kangasta ja epäsiistiä lopputulosta, että päätin silittää tukikankaasta kaistaleet kohtiin, joihin vetoketju ommellaan, vaikka ohjeessa ei tällaista mainittukaan. Oli varmasti fiksu veto, sillä vetoketjun ompelu sujui suht nätisti. Ohjeesta poiketen tein tuohon etukappaleen vinoon saumaan myös tikkaukset koko leveydeltä. 

Koulussa kavereilta oli tullut paidasta kehuja ja oli kyselty, mistä paita on ostettu. Poika oli näyttänyt helmaan ommeltua "Can't Buy This" -ompelumerkkiä. Mukavaa, että teinillekin vielä kelpaa äidin ompelukset. Keltainen joustocollari on ostettu vuosia sitten kässämessuilta, mutta ei hajuakaan kenen valikoimista on tarttunut matkaan. Tuolloin pojallani oli haave keltaisista collegehousuista, mutta olevinaan en löytänyt sopivaa collegehousujen kaavaa ja housut ovat jääneet ompelematta. Tällaiseen huputtomaan collegepaitaan palanen riitti juuri sopivasti. Hyvä että toiveissa oli nimenomaan huputon paita, sillä hupullisen kanssa olisi materiaali loppunut kesken.

Olemme poikani kanssa nykyään aika samankokoiset ja niinpä sovitin itsekin paitaa sillä ajatuksella, josko ompelisi vaikka itsellekin joskus samaisella kaavalla paidan. Kotitöitä tehdessä kuuntelen usein äänikirjaa, ja ympäri taloa suhatessa välillä puhelimen kantama loppuu, kun puhelin on eri kerroksessa tai kokonaan eri puolella taloa. Tällainen taskullinen collari olisi siis varsin kätevä kotoilupaidaksikin, kun puhelin kulkisi tuossa taskussa aina mukana. Lisäksi paita tuntui istuvan päälle aika kivasti.

Palomiespaita

Loppukesällä poikkesin Nappinjan myymälässä ja silmiini osui tällainen palomieskuosi, sillä poikani harrastaa VPK:ta. Fire fighter -trikoosta syntyi perusteeppari. Pojan kasvaessa edelliset perusteeppareiden kaavat alkavat käydä knafteiksi. Ajatuksena oli löytää toimiva kaava miesten peruspaitaan. Otin kokeiluun Ottobren (7/2017) pitkähihaisen Every Man's Basic -paidan kaavat. Alkuperäiskaavassa on hieman tyylihifistelyä olkalinjoissa ja siinä on myös rintatasku. Tein paidasta kuitenkin tällaisen hyvin pelkistetyn "karvalakkimallin" ja jätin siitä pois olkapäiden koristeleikkaukset, rintataskun ja modasin hihat lyhyiksi. Ilman tyylikikkailuja halusin siis ensin testata kaavan istuvuuden. Jatkossa kaavaa voisi sitten hifistellä noilla olkalinjan persoonallisilla leikkauksilla, mikäli osoittutuu istuvaksi. Pojan mukaan tuntuma oli perusteeppari. Jotenkin mielestäni nuo hihat jäävät kuitenkin hiukan kaposiksi. En ole varma päätyykö kaava sittenkään jatkoon.

Kangasta jäi sen verran, että surautin jämistä vielä kalsarit. Kaavana näissä vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Näissäkin tuo poikien suurin koko alkaa käymään jo hiukan knaftiksi, joten perstuntumalla lisäsin kaavaan hiukan lisää leveyttä sivusaumoihin. Typistin hiukan myös lahkeiden pituudesta.

Hallasuomu-villapaita

 

Viime syksynä sain siskoltani synttärilahjaksi Neuloosisko -neuleita metsästä ja mereltä -kirjan. Sopivasti vuoden päästä sain vihdoin valmiiksi ensimmäisen neuleeni kyseisestä kirjasta. Langat siihen tilasin toki jo viime talvena Lankamaailman alesta, mutta itse toteutus alkoi vasta tänä syksynä. Kirja ohjeistaa langaksi Istexin Alafosslopin, mutta itse käytin ystäväni vinkkaamana Viking Garnin Hobby Garnia, siinä kun langan vahvuus osui riittävän liki tuota Alafosslopia. Lankoja tilatessa kävi tosin aivopieru, sillä vaikka noissa langoissa langan vahvuus osui melko liki, en huomannut verrata lankojen painoa. Kävi niin, että samaan grammamäärään mahtui metrillisesti paljon enemmän Hobby Garnia kuin Alafosslopia, joten kun tilasin lankoja grammamääräisesti kirjan ohjeistaman määrän, jokaista väriä jäi reilusti yli. Parempi tietysti näin päin kuin että olisi jäänyt vajaaksi.

Paita on neulottu ohjeen mukaisesti alhaalta ylöspäin. Tykkään kuitenkin neuloa villapaidan mieluummin ylhäältä alaspäin, sillä silloin pystyy paremmin mallailemaan mittoja. Hihat olisivat voineet olla ihan vähän lyhyemmätkin. Samoin helma olisi ehkä toiminut paremmin lyhempänä. Nyt paita asettuu päälle melkein paremmin jos tuon helman kääntää alhaalta kaksinkerroin. Kaarroke on suht ok, mutta olisi ehkä istunut vielä inan paremmin 2-3 senttiä matalammalla kaarrokkeella.

Jos neulon vielä joskus toisen Hallasuomun, taidan uhmata ohjetta ja aloittaa ylhäältä alaspäin. Tässä uhmasin ohjetta sen verran, että neuloin pääntien rullautuvaksi, vaikka ohjeessa olisi ollut resori. Kaarrokkeen kuviosta tykkään kyllä tosi paljon.

Lankana Viking Garnin Hobby Garn (8 + 3 + 2 kerää). Puikot nro 6. Resori 4,5 nron puikoilla.

Hedwig-paita

Kesäkelit antavat odottaa itseään, toisaalta koleahko kesäsää kutsuu kaivamaan esiin ompelukoneet. Kankaisen pöllötrikoon pöllöt muistuttivat kovasti Harry Potterin Hedwigiä, joten ompelin siitä kesäpaidan Potterista pitävälle siskontytölleni. Perusteeppari Osma-kaavalla (Paapiin kaavakirja lapsille).

Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Holkkihihapaita omin kaavoin

Kaivoin vihdoin pääsiäisloman aikana ompelukoneet esille ja sain ommeltua itselleni uuden kesäteepparin. Kangasta oli aika knafti pala ja päätin siksi tehdä holkkihihapaidan. Kaava on omaa sinnepäin mallailua. Muistelin, että trikoopalanen olisi Ommelliselta ostettu ja googlailin kuosille nimeä. Hauska yhteensattuma oli, että myöskin Ommellisen sivuilla tästä samasta Ikuisuus-kuosista ja väristä oli esimerkkinä juurikin holkkihihainen Lempipaita-kaavalla ommeltu holkkihihainen teeppariversio. Omani olin tosin ommellut omin sovelletuin kaavoin ennen kuin näin tuota Ommellisen verkkokaupassa olevaa paitaa.

Mutulla leikkelin paidan leveyden ja pituuden vähän turhankin reilulla kädellä, eikä sen helma lopulta asettunutkaan päälle niin laskeutuen kuin olisin halunnut. En kuitenkaan jaksanut lähteä enää saksimaan helmaa, sillä olin siihen jo helmapäärmeenkin ommellut, joten päätin kokeilla ujuttaa helmapäärmeeseen kapean kunauhan ja tein kumpparin avulla liian reilusta helmasta pussimaisen. Pussihelmaisena toimii huomattavasti paremmin kuin suoran helman kanssa. Saatan laittaa tämän vahinkokokeilun jatkoon toisellakin kertaa.

 

Tunika itse valitusta kuosista

 

Tyttäreni on kokenut kasvupyrähdyksen ja monet lempitunikoista on käynyt auttamattomasti pieniksi. Tai ovat alkujaan olleet tunikamallisisa, mutta ovat pikkuhiljaa muuttuneet enemmän paidoiksi kuin tunikoiksi. Mutta vaikka tunikamallissa helma antaisikin anteeksi kasvupyrähdystä, jäävät niissä hihat auttamattomasti lyhyiksi. Vanhoista lempivaatteista luopuminen ottaa kuitenkin joskus koville. Lupasin ommella uuden samanlaisen tunikan itse valitsemastaan kankaasta.

Neiti valitsi kässämessuilta kankaaksi Versonpuodin joustocollarin. Valitettavasti kuosin nimestä ei ole hajuakaan. En löytänyt kyseistä kuosia enää postausta kirjoittaessani Versonpuodin sivuilta. Lupaus samanlaisen tunikan ompelusta pieneksi jääneen tilalle osoittautui sekin mutkikkaammaksi kuin oletin. Tyttö oli nimittäin kasvanut ulos Paapiin Kaavakirja lapsille -kirjan mitoituksista, jotka päättyivät kokoon 140. Kaavoja selaillessa päätin sitten soveltaa jotain vähän samantapaista, joskin suunnitelma vähän muotoutui  matkan varrella. 

Leikkelin kankaan aluksi A-linjaiseksi Siiri-tunikan tavoin. Lopulta päädyimme kuitenkin yhteistuumin tuollaiseen pidempään paitaan, jossa on alhaalla alaresori. Olin leikannut alunperinkin helman sen verran pitkänä, että lyhensin helmaa roimasti ja lyhensin pois leikatusta siivusta helmaresorin.

Klainarihuppari

Perinteitä kunnioittaen ompelin tänäkin vuonna kummipojalle synttärilahjaksi hupparin. Klainarikangas on valittu syksyn kässämessuilta Kankaisen kojulta. Pitkään pohdin tummansinisen ja oranssin vaihtoehdon välillä, mutta lopulta oranssi pohjaväri näytti jotenkin pirteämmältä. Mielestäni sopii pienen pojan huppariin oikein kivasti.

Kirjaimellisesti kaavoihin kangistuen valitsin kaavaksi saman kuin viime vuodenkin synttärihuppariin eli Ottobren Safari wildsin (OB 1/2019) (tosin isommassa koossa). Alkuperäinen kaava on vetoketjullinen malli, mutta tähän hätään ei nyt ollut sopivanmittaista ja -väristä takkihupparia, joten viimevuotiseen tapaan modasin kaavan perushuppariksi.

Joulun alla tuli ommeltua joululahjoja melko paljonkin. Jotenkin tuli jo vähän sellainen ompeluähky ja hetken jo järkeilin synttärihuppariperinteen skippaamista tänä vuonna. Lopulta ompelu tuntui kuitenkin oikein mukavalta, kunhan vain sai ensin piirreltyä kaavat ja leikeltyä kankaat. Se on mielestäni aina kaikkein "työläin" vaihe. Kaavojen piirtely- ja leikkuuvaiheessa kissanpentumme oli juuri niin innokas apuri, kuin ennakkoon aavistelinkin. Katti näyttäisi siis olevan paljon kiinnostuneempi rapisevista kaavapapereista kuin kutimista.