Hedwig-paita

Kesäkelit antavat odottaa itseään, toisaalta koleahko kesäsää kutsuu kaivamaan esiin ompelukoneet. Kankaisen pöllötrikoon pöllöt muistuttivat kovasti Harry Potterin Hedwigiä, joten ompelin siitä kesäpaidan Potterista pitävälle siskontytölleni. Perusteeppari Osma-kaavalla (Paapiin kaavakirja lapsille).

Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Holkkihihapaita omin kaavoin

Kaivoin vihdoin pääsiäisloman aikana ompelukoneet esille ja sain ommeltua itselleni uuden kesäteepparin. Kangasta oli aika knafti pala ja päätin siksi tehdä holkkihihapaidan. Kaava on omaa sinnepäin mallailua. Muistelin, että trikoopalanen olisi Ommelliselta ostettu ja googlailin kuosille nimeä. Hauska yhteensattuma oli, että myöskin Ommellisen sivuilla tästä samasta Ikuisuus-kuosista ja väristä oli esimerkkinä juurikin holkkihihainen Lempipaita-kaavalla ommeltu holkkihihainen teeppariversio. Omani olin tosin ommellut omin sovelletuin kaavoin ennen kuin näin tuota Ommellisen verkkokaupassa olevaa paitaa.

Mutulla leikkelin paidan leveyden ja pituuden vähän turhankin reilulla kädellä, eikä sen helma lopulta asettunutkaan päälle niin laskeutuen kuin olisin halunnut. En kuitenkaan jaksanut lähteä enää saksimaan helmaa, sillä olin siihen jo helmapäärmeenkin ommellut, joten päätin kokeilla ujuttaa helmapäärmeeseen kapean kunauhan ja tein kumpparin avulla liian reilusta helmasta pussimaisen. Pussihelmaisena toimii huomattavasti paremmin kuin suoran helman kanssa. Saatan laittaa tämän vahinkokokeilun jatkoon toisellakin kertaa.

 

Tunika itse valitusta kuosista

 

Tyttäreni on kokenut kasvupyrähdyksen ja monet lempitunikoista on käynyt auttamattomasti pieniksi. Tai ovat alkujaan olleet tunikamallisisa, mutta ovat pikkuhiljaa muuttuneet enemmän paidoiksi kuin tunikoiksi. Mutta vaikka tunikamallissa helma antaisikin anteeksi kasvupyrähdystä, jäävät niissä hihat auttamattomasti lyhyiksi. Vanhoista lempivaatteista luopuminen ottaa kuitenkin joskus koville. Lupasin ommella uuden samanlaisen tunikan itse valitsemastaan kankaasta.

Neiti valitsi kässämessuilta kankaaksi Versonpuodin joustocollarin. Valitettavasti kuosin nimestä ei ole hajuakaan. En löytänyt kyseistä kuosia enää postausta kirjoittaessani Versonpuodin sivuilta. Lupaus samanlaisen tunikan ompelusta pieneksi jääneen tilalle osoittautui sekin mutkikkaammaksi kuin oletin. Tyttö oli nimittäin kasvanut ulos Paapiin Kaavakirja lapsille -kirjan mitoituksista, jotka päättyivät kokoon 140. Kaavoja selaillessa päätin sitten soveltaa jotain vähän samantapaista, joskin suunnitelma vähän muotoutui  matkan varrella. 

Leikkelin kankaan aluksi A-linjaiseksi Siiri-tunikan tavoin. Lopulta päädyimme kuitenkin yhteistuumin tuollaiseen pidempään paitaan, jossa on alhaalla alaresori. Olin leikannut alunperinkin helman sen verran pitkänä, että lyhensin helmaa roimasti ja lyhensin pois leikatusta siivusta helmaresorin.

Klainarihuppari

Perinteitä kunnioittaen ompelin tänäkin vuonna kummipojalle synttärilahjaksi hupparin. Klainarikangas on valittu syksyn kässämessuilta Kankaisen kojulta. Pitkään pohdin tummansinisen ja oranssin vaihtoehdon välillä, mutta lopulta oranssi pohjaväri näytti jotenkin pirteämmältä. Mielestäni sopii pienen pojan huppariin oikein kivasti.

Kirjaimellisesti kaavoihin kangistuen valitsin kaavaksi saman kuin viime vuodenkin synttärihuppariin eli Ottobren Safari wildsin (OB 1/2019) (tosin isommassa koossa). Alkuperäinen kaava on vetoketjullinen malli, mutta tähän hätään ei nyt ollut sopivanmittaista ja -väristä takkihupparia, joten viimevuotiseen tapaan modasin kaavan perushuppariksi.

Joulun alla tuli ommeltua joululahjoja melko paljonkin. Jotenkin tuli jo vähän sellainen ompeluähky ja hetken jo järkeilin synttärihuppariperinteen skippaamista tänä vuonna. Lopulta ompelu tuntui kuitenkin oikein mukavalta, kunhan vain sai ensin piirreltyä kaavat ja leikeltyä kankaat. Se on mielestäni aina kaikkein "työläin" vaihe. Kaavojen piirtely- ja leikkuuvaiheessa kissanpentumme oli juuri niin innokas apuri, kuin ennakkoon aavistelinkin. Katti näyttäisi siis olevan paljon kiinnostuneempi rapisevista kaavapapereista kuin kutimista.

Kissapyjama

 
Joululoman ensimmäisenä päivänä meille muutti uusi perheenjäsen, lemmikkikissa Bob. Bob on joululahja vanhemmiltani. Heillä on maatilalla useampiakin ulkokissoja, mutta Bob halusi heti pienestä pitäen sisäkissaksi. Syksyn pentuna ulkoilmat alkoivat varmasti käydä viileiksi ja niinpä sisäkissaksi päästyään Bobia ei kummemmin ulkoilut enää kiinnostaneet. Lapset ovat halunneet lemmikkiä jo pitkään ja meillä onkin aiemmin ollut pari kissavanhusta, joskin nyt on vierähtänyt jo useampi vuosi ilman lemmikkejä. Bobin meille muuton pidimme lapsilta salassa aivan loppuun saakka, vaikka Bobia olimmekin toki käyneet mummulassa useita kertoja katsomassa.

Kissanpennun myötä kissa-aihe on syksyn mittaan ollut meillä paljon esillä ja niinpä valikoin tyttären pyjamakankaaksi kissakuvioisen viskoositrikoon.  Housut niin ikään mustaa viskoositrikoota.

Paita on ommeltu Ottobren Rauhaa-kaavalla ((OB 1/2024). Laskeutuvalle viskoositrikoolle Rauhaa-kaava toimi oikein hyvin rennon väljäksi yöpaidaksi. Pyjamahousujen kaavaksi valitsin Ottobren Ralaxed Leopard -joogahousut (OB 6/2022). Muutoin kiva malli, mutta vyötärökaitaleesta sai kaventaa aika reilusti ja jäi siltikin vyötäröltä löysäksi. Ei kuulemma yökkäreissä haittaa. Ohjeessa tosin ohjeistettiin ompelemaan vyötärölle kuminauhan. En halunnut sellaista yökkäreihin laittaa, koska mallissa on korkea vyötärökaitale, jonka ajattelin sellaisenaan riittävän pitämään yökkärit ylhäällä. Kavensin kaitaletta siis jo lähtökotaisesti surutta, mutta olisi saanut kaventaa vieläkin reilummalla kädellä.

Traktoripaita

Poikani on viimeaikoina innostunut kovasti maatalouteen liittyvistä asioista. Hyvä ystävänsä asuu maatilalla ja pelailevat yhdessä usein mm. Farming Simulator -peliä. Itse olen aikanaan myös maatilalla kasvanut ja vaikka vanhempani ovatkin jättäneet maanviljelyksen jo useita vuosia sitten, on kotitilallani edelleen navettarakennukset ja työkoneet olemassa. Kuluneen vuoden aikana papan kanssa onkin tutkittu työkoneita aivan uudella innostuksella. Tilukset ja metsäpalstat on kävelty läpi ja juteltu maanviljelykseen liittyvistä käytännön asioista ja työtavoista. Tähän maatalousinnostukseen liittyen ostin kässämessuilta Lempikankaan kojulta traktoriaiheisen silityskuvan.

Surautin pojalle joululahjaksi perusteepparin (Simply Basic, OB 1/2021), johon kiinnitin etumukseen tuon traktorin kuvan. Olisihan tuon varmasti suoraankin voinut laittaa, mutta näköjään ei tällä kertaa. Ehkäpä otan tulevan vuoden tavoitteeksi opetella kiinnittämään silityskuvan ja ompelumerkit suoraan. Ne kun tuppaavat näköjään aina jotenkin vinksahtavan vinoon, kun  iitä jälkeenpäin tarkastelee. Poika olisi varmasti toivonut joululahjaksi oikeaa traktoria, mutta joutuu nyt tällä kertaa tytyymään pelkkään traktoripaitaan. :D 

Squishmellow-paita

 
Squishmellows-hahmot vetoavat tällä hetkellä kovasti alakouluikäisiin tyttöihin. Kässämessuilla Lempikankaan kojun silityskuvavalikoimasta jäikin käteen Squishmellows-hahmoarkki, josta käytin yhden siskontyttöni joululahjapaitaan. Paidan kaavaksi valitsin tutun Lilla Lumin Ilona-kaavan, josta tein tällä kertaa olkfrillaversion.

Olkafrillojen kanssa olikin hiukan ohjelmaa. Lähinnä omaa huolimattomuuttani. Kangas oli melko ohutta ja ohjeesta poiketen ompelin frillat kaksinkertaisina, sillä en halunnut frillojen reunoihin päärmettä. Ompelin paitaa iltamyöhään hiukan huonossa valossa. Jälkimmäistä frillaa framilonnauhalla poimuttaessa tajusin ommelleeni frillan toisen puolen kankaan nurinpäin. Periaatteessa asia ei varmasti olisi juurikaan haitannut frillan alapinnassa, sillä eron nurja ja etupuolen välillä huomaa ainoastaan kankaan pintastruktuurin hienoisesta erosta. Asia kuitenkin häiritsi itseäni suunnattomasti. Päätin purkaa molemmat frillat. Molemmat sen vuoksi, että toisen frillan uudelleenompelu pienensi frillan kokoa. Onneksi en sentään ollut ehtinyt vielä ommella tuota toista frillaa kiiinni olkasaumaan. 

Toisen puolen frillan poimutus ei ole aivan symmetrisesti. Vaivaa semisti. En kuitenkaan jaksanut enää purkaa, sillä muilta osin hiha istui paikoilleen nätisti. Todennäköisesti asiaa ei välttämättä edes huomaa kukaan muu kuin minä.

Paidan kankaana roosanvärinen Poppanavakan perustrikoo, jota sattui kangaslaatikosta valmiiksi löytymään. Silityskuva-arkille jäi vielä käyttämättä pienempiä hahmoja, joilla voi sitten koristaa tulevaisuudessa kenties muita projekteja. 

Edellisen vuoden kässämessuilta jäi käteen erilaisia ompelumerkkejä. Mielestäni tuo yksisarvismerkin tunnelma sopi tähän paitaan täydellisesti, joten ompelin vielä lopuksi helmaan pienen yksityiskohdan. Ompelujäljeltään ei ole tuon epäsymmetrisen frillapoimutuksen vuoksi aivan priimaa, mutta tulihan tästä silti aika söpö. Eikä ole tuo ompelumerkkikään aivan suorassa. Söpöys antanee anteeksi pari stiblua...

Perinteiset kalapaidat

Ensimmäisinä joululahjaompeluksina surautin jo useamman vuoden jouluperinteen mukaisesti samanlaiset kalastuspaidat isälleni ja pojalleni. Saavat sitten ensi kesänä jälleen kalastella papan kanssa samanlaisissa teeppareissa. Tällä kertaa Tampereen kässämessuilta valikoitui kuosiksi Versonpuodin Aaltojen aarteet. Kyseinen trikoo tuntui ainakin ompeluvaiheessa ihanan pehmeältä. Tykkään myös kuosin vähän rustiikkisesta värimaailmasta.

Pojan paitakaavana Ottobren Simply Basic (OB 1/2021). Joskin poika alkaa kasvaa jo ulos noista Ottobren lastenkokoisiksi mitoitetuista malleista. En kuitenkaan jaksanut lähteä etsimään uutta kaavaa miesten kaavoista (joita  itse asiassa omistan ylipäätään tosi vähän), joten suurentelin paitaan hiukan mutulla lisää leveyttä. Isäni paidan ompelin niin ikään vanhalla tutulla mieheni paidasta suurpiirteisesti piirrellyllä teepparikaavalla. Mutta täytyisi varmaan ottaa ihan asiakseen etsiä jokin hyvä ja toimiva miestenkokoinen peruspaidan kaava.

Peruspaita

Kässämessuviikonlopun lähestyessä sitä alkaa penkoa varastoista edellisen vuoden ompelematta jääneitä messuostoksia. Yksi tällaisista oli tuo turkoosi "graffitikuvioinen" kangas, josta vihdoin sain nyt ommeltua pojalle perusteepparin. Kangas on mahdollisesti tarttunut matkaan Kankaisen kojulta (?) suht huokeaan hintaan. Ehkä. Täysin varma en asiasta ole, mutta etäinen muistikuva viittaisi tuohon suuntaan.

Kaavana tässä Ottobren Simly Basic. Konstailematon paitakaava, johon tosin lisäsin mutulla hiukan leveyttä. Väljä t-paita kun on tällä hetkellä mieleinen. Pääntien keltaisen tehostevärin poika sai valita itse. Välillä oikein mukava ommella jotain aivan yksinkertaista perusvaatetta ilman mitään kikkailuja. Lähinnä tämä on kai tällainen dokumentaarinen postaus, josta pystyy tarvittaessa tarkistamaan  millä kaavalla ja milloin paita on tullut ommeltua.

Hämähäkinseittitoppi

 Naamiaisasujen tekeminen on hauskaa puuhaa. Tänä syksynä heräsin kylläkin tosi myöhään koko naamiaisasuajatukseen. Ajattelin ensin, että hyödynnämme edellisten vuosien naamiaisasuja, mutta sitten satuinkin selailemaan omaa Pinterestiäni, jonne olin joskus tallentanut ohjeen hämähäkiseittitopista. 

Vaikka tyttäreni järjestämiin halloweenjuhliin oli enää muutama päivä aikaa ja kaikki valmistelut, siivouksesta puhumattakaan olivat vielä aivan levällään, päätin silti alkaa virkkaamaan hämähäkinseittitoppia. Illalla tottakai, jolloin lankakauppojen valikoimakin on rajallinen. Suuntasin ensimmäisenä Rustaan, sillä muistelin siellä nähneeni suht huokeaan hintaan puuvillalankoja. Oikeassa olin. Tai oikeastaan oli puuvillan ja akryylin sekoitusta. Normaalisti kiertäisin kaukaa akryylisekoitteet, mutta tällaiseen projektiin varmaan ihan passeli. 50 gramman kerä maksoi alle pari euroa. Otin varmuuden vuoksi neljä, joista viimeinen jäi kokonaan korkkaamatta.

Puuvilla-akryylisekoitelanka Coco pääsi jopa yllättämään ominaisuuksillaan. Lankaa oli miellyttävä virkata, eikä tuntuma ollut ollenkaan niin "muovinen", mitä etukäteen ajattlin. Verkko ei myöskään ole sähköinen, mitä pelkäsin. Puuvilla näköjään tasapainottaa aika hyvin tuota akryyliä. Toppi valmistui parissa illassa ja on virkattu nron 3,5 koukulla.

Sivusilmällä vilkuilin tuota Urbaki Crochet -sivustolta löytyvää tutorialvideota, mutta tavoilleni uskollisena aloin jossain kohtaa jälleen soveltaa omiani. Verkon ensimmäiset kerrokset virkkasin kuten ohjeessa: pylväitä ja ketjusilmukoita, siten, että jokaisella kierroksella pylväiden väliin lisätään kaksi ketjusilmukkaa enemmän kuin edellisellä kierroksella. Viiden kerroksen jälkeen verkon suurentuessa päätin tehdä tuplapylväitä ja lisäsin nyt tuplapylväiden väliin jäävää ketjusilmukkojen määrää jokaisella kierroksella aina kolmella. Hihat sovelsin ihan omalla perstuntumalla.

Virkkasin toppia lähtökohtaisesti tyttärelleni halloweenasuksi ja mallailin hihojen ja hartialeveyden mitat tyttären mukaan. Varsinainen topin kokoon kursiminen ajoittui kuitenkin viimeiseen iltaan ennen naamiaisia ja jäi niin myöhäiseksi, että tyttäreni oli jo nukkumassa. Koska toppi tuntui rakenteensa vuoksi varsin joustavalta ja väljältä, päätin kokeilla kokoon kursittua toppia itseni päälle. Mahtui. Siinä missä toppi oli tyttärelleni 3/4-hihainen, oli se toki minulle lyhythihainen, mutta toimi sellaisenakin varsin mainiosti.

Päätin aamulla töihin lähtiessä yllättää oppilaani sujauttamalla hämähäkinseittitopin itseni päälle. Tiedossa oli nimittäin hämähäkkiaiheista puuhaa. Viimeistelin hämppylookin pään päälle kootulla nutturalla, johon lisäsin piipunkrassista jalat ja muoviset koristesilmät. 

Asukokonaisuuden olisi kruunannut hämähäkki- tai hämähäkinseittikorvikset. Ehkä täytyy ensi vuodeksi vielä sellaiset värkätä.

Kardemummapaita

 
Kardemummapaidan ompeluprosessi oli oikeastaan sarja huonoja päätöksiä. Sinänsä malli ei ole mitenkään monimutkainen, mutta syystä jos toisestakin ratkojalle oli matkan varrella käyttöä. Alunperin kaivoin ompelukoneet esille sillä ajatuksella, että ompelisin itselleni Ommellisen  kaavalla Sporttimekon pitkään jemmaamastani Utuliinin Metsä-joustocollarista. Kunnes tajusin, etten ollutkaan esipessyt kangasta. Laitoin Metsän pesukoneeseen ja kaivelin kangaslaatikosta esiin yksivärisen esipestyn joustocollarin, jolle aloin pohtia kaavaa. Etäisesti mieleeni muistui Suuri Käsityö -lehden (9/24) muhkeahihainen paitakaava, josta olin joskus pohtinut modaamavani mekon. Yksivärinen joustocollari olisi juuri passeli tällaisen kaavamuutoksen testaukseen ja onnistuessaan siitä tulisi ehkä kiva joulumekko.

No ei tullut. Mekkoa. Muutaman mutkan kautta paita tuli kuitenkin, vaikka jossain vaiheessa meinasin jo heittää pyyhkeen kehään. Projektia aloittaessa mieleen tuli viimekesäinen mekkosekoiluni, jossa en ollut etukäteen tutkinut kokotaulukkoa. Tällä kertaa päätin olla viisaampi ja tutkailla ensin Suuren Käsityön kokotaulukkoa. Mittataulukon mukaan koko keikkui enemmän L kuin M koon puolella. Perstuntumalla olisin tehnyt M-koon, mutta tavoistani poiketen ajattelin noudattavani kerrankin kokotaulukkoa. Eipä olisi kannattanut, olisi pitänyt luottaa enemmän intuitioon. Tässä kohtaa jälkiviisaana voin todeta myös, että kokoa valitessa olisi kannattanut käyttää pieni hetki somettamiseen, jolloin olisi selvinnyt, että kaava on todellakin tehty reilulla mitoituksella. Mutta kuten sanottu, skippasin somettamisen, vaiensin takaraivolla huhuilevan järjen äänen ja luotin kokotaulukkoon. Piirtelin kaavat L-koossa jatkaen paidan helmaan vielä perstuntumalla reilusti pituutta ajatellen tekeväni resorihelmaisen mekon.

Ensisovitus näytti teltalta. Leikkelin ensi töikseni raskaalta näyttävän helman pois. Ehkä malli toimisi sittenkin paremmin vähän ylisuurena paitana. Alkuperäiskuvissakin malli näyttää melko väljältä paidalta. Eipä tuo nyt merkittävästi parantunut. Järkyttävän iso tekeleeni oli edelleen. Yön yli joutui pohtimaan jaksaisinko todellakin ratkoa saumat alkutekijöihinsä vai yrittäisinkö lahjoittaa paidan jollekin eteenpäin. Seuraavana päivänä päätin kuitenkin ratkoa, sillä kuvassa paidan kaava näytti kivalta ja halusin selvittää, olisiko kaava kuitenkin käyttökelpoinen, mutta reilusti pienemmässä koossa. Piirtelin uudet kaavat tällä kertaa S-koon mukaan ja pienensin kertaalleen ratkotut palaset nyt pari kokoa pienemmäksi. Helmaa en jaksanut ratkoa. Haudattuani mekkomallin, olin kuitenkin jättänyt paidan helman kymmenisen senttiä pidemmäksi kuin alkuperäisessä kaavassa. Lantiolla saisi minun puolestani jäädäkin väljyyttä. Pienensin siis paidan yläosan S-kokoon siten, että paita levenee vyötäröltä tasaisesti L-koon leveyteen.

Kokokikkailujen myötä pääntien muoto ei ollut enää sama kuin alkuperäisessä kaavassa, enkä alunperinkään ollut kovin innostunut pääntien resorista. Niinpä modasin pääntielle vain simppelin päärmeen kaksoisneulalla. Kaiken purkamisen ja nyhräämisen jälkeen tästä tuli lopulta aika kiva. Ja edelleen jäin vähän pohtimaan tämäntapaisia hihoja yhdistettynä resorihelmaiseen mekkoon... Jospa sittenkin joskus lähtisin vielä kokeilemaan sitä mekkoakin, mutta pienemmässä koossa.

Satumetsä-setti

Viikonloppuna juhlittiin veljentytön nelivuotissynttäreitä. Perinteisesti olen aina ommellut pienille synttärisankareille jotain, mihin saa hyödynnettyä kangastilkkuja. Levittelin tälläkin kertaa tilkkulaatikosta potentiaalisenkokoiset ja -näköiset palaset esille ja aloin etsiä yksiväristen trikoiden joukosta kuoseihin sopivia väripareja. Esiin nousi Mira Malliuksen suunnittelema Satumetsä ja sille pariksi pitkään kangaslaatikossa pyörinyt petroolinvärinen trikoo.

Ompelin viime vuonna tästä samasta kuosista siskontytölle tunikan, mutta silloin pinkein tehostevärein. Hassua, miten koko kankaan ilme muuttuu, kun vaihtaa tehosteväriä. Muistan, miten jo viime vuonna yritin etsiä kuosille nimeä. En löytänyt, sillä kuosi oli jo ehtinyt poistua Majapuun valikoimista. Hakuammuntana koitin jälleen googlailla Mira Malliuksen kuoseja, kun 11-vuotias tyttäreni tuli selän taakse kurkkimaan. Ihmetteli mitä oikein teen ja pyöritteli silmiään: "Mikset sä vaan laita tota kuvaa Google Lensiin?" Aivan. Niinpä. Eipä tullut mieleen. Ja oikeassahan tyttäreni oli, kuosin nimi löytyi hetkessä: Satumetsä!

Paidan kaavaksi valikoitui tällä kertaa Paapiin kaavakirjasta Varpu. Olisin tykännyt tuosta Blå Blommasta, millä tein viimevuotisen tunikankin, mutta kangasta ei ollut riittävästi. Oikeastaan Satumetsä-kuosi kului jopa niin loppuun, ettei siitä riittänyt enää taskuihin tai kaulukseen. Taskuissa petroolin väri näyttää melkeinpä harkitulta yksityiskohdalta, vaikka todellisuudessa yksiväriset taskut ovat siksi, ettei kangasta riittänyt. Hihansuuresoritkin ovat hieman alkuperäiskaavaa pidemmät, koska jouduin sniiduilemaan tuossa kankaassa.

Varpu-kaavaa en ollut aiemmin testannut. Taskut ovat kyllä kivat ja pikkuihmiset yleensä aina arvostavat vaatteissa taskuja. En ole ihan varma, mitä mieltä olen tuosta kauluksesta. Jos Satumetsää olisi ollut enemmän, olisin ehkä tehnyt kauluksen kuosillisesta kankaasta. Tällä kertaa ei tarvinnut miettiä, kun kuosia ei ollut. Sinällään niin Satumetsä-kuosi kuin korkeampi kauluskin sopivat varmasti syksyyn, mutta nähtäväksi jää, mitä mieltä itse käyttäjä on tuosta korkeasta kauluksesta. Melko löysältä tuo kyllä vaikuttaa, eli tuskin ainakaan pahasti kinnaa.

Petroolinväristä trikoota oli aika reilusti, joten surautin siitä vielä paidalle kaveriksi leggarit Lilja-kaavalla. Tuokin kaava löytyy samaisesta Paapiin kaavakirjasta. Koska itse ommeltujen leggareiden kanssa joutuu usein vähän pähkäilemään, miten päin tulevat jalkaan, ompelin legujen takasaumaan ompelumerkin helpottamaan tyttöä laittamaan housut oikein päin jalkaan.

Ahvenpaita

 
Perinteisesti olen aina ommellut kummipojalle uuden kesäteepparin. Tänä kesänä kesäteepparin ompelu vain viivästyi tavanomaista pidemmälle. Keväällä ja alkukesästä vaivasi ompelujumi, enkä saanut kaivettua koneita esille. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, omalta osaltaan ompelujumia aiheutti polven nitkautus, sillä näihin asti sekä kaavojen piirtely, että kankaiden leikkuu ovat tapahtuneet ergonomisesti olohuoneen lattialla kontaten ja kyykistellen. Väänsin polveni alunperin kiipeillessä ja lopullisesti vihlaisi, kun viikkoa myöhemmin kyykistyin leikkelemään kankaita tyttäreni kevätjuhlamekkoon. Ei ole vanhaksi tulemista, kun saa polvensa hajalle ompeluhommissa. Eipä tuo polvi edelleenkään kyykistelystä tykkää ja nyt olen sitten joutunut opettelemaan kankaiden leikkuuta pöytätason päällä. 

Kaikkine mutkineenkin viimeviikkoinen viskoosimekkoprojektini sai vihdoin ompelujumin väistymään. Vastoinkäymisistä huolimatta ompelu tuntui oikeastaan aika kivalta! Paitsi, että noiden mekkokikkailujen ja kaavamuunnosten jälkeen kaipasin jotakin hyvin simppeliä ommeltavaa. Sellaista, joka tulee jo lähes tulkoon selkäytimestä. Kummipojan kesäteeppari oli juuri passeli projekti tämän!

Tilkkulaatikkoa tutkiessa vastaan tuli soiro Ommelkuplan Ahvenlampi-trikoota. Toissa jouluksi ompelin siitä perinteiset kalapaidat pojalleni ja isälleni. Ylijäämäsoirosta sai juuri sopivasti leikeltyä palaset pikkupojan kesäteeppariin. Kaveri oli vastikään saanut ihka ensimmäisen kalansa virvelillä, joten kuosikin taitaa sopia kesäpuuhiinsa mainiosti. Kaavan pohjana tässä Paapiin kaavakirjan Osma.

Kotoilupaituli

Pikkusisko täytti joku aika sitten 40. Piti mennä yhdessä juhlistamaan synttäreitä, mutta ärsyttävästi suunnitelmat menivätkin uusiksi sairastelun vuoksi. Tämäkin postaus on siis viivästynyt lahjan toimituksen siirryttyä. Ompelin hänelle synttärilahjaksi itse suunnittelemallani printillä kotoilupaitulin. Käyttääköhän kukaan enää missään sanaa paituli? Mutta siis se sellainen pitkähkö teepparin ja yöpaidan välimalli, joka on omiaan vaikkapa kutimien kanssa kotoiluun. Siskoni on intohimoinen neuloja, joten Knit Happens -teksti oli mielestäni passeli juuri hänelle. Sinänsähän tuo Knit Happens -slogan ei tietenkään ole omakeksimäni, mutta printin layoutin suunnittelin itse ilmaisella Adobe Express -ohjelmalla. Marraskuun kässämessuilla Kotoa-kangaskaupalla oli messutarjous, jossa sai käydä printtaamassa silityskalvolle etukäteen suunnittelemiaan kuvia. Oletin, että Cricut-pisteelle olisi ollut jonoa, mutta mitä vielä, pääsin printtaamaan lähes heti. Mielessä on toki ollut kirjoittaa joulupukillekin, josko jonain päivänä saisi itselleenkin ihan oman Cricutin tai vastaavan elektronisen leikkurin. 😁

En ole kauheasti silityskalvoja käyttänyt, joten vähän aluksi jännitti, miten saisin kaivettua nuo kaikki lankakerän kolot nätisti pois, mutta homma sujui yllätävänkin sutjakasti ja kuvasta tuli mielestäni siisti. Tähän hommaan toki myydään ihan omia erillisiä työvälineitäkin, jotka muistuttavat ulkonäöltään lähinnä hammaslääkärin instrumentteja (ehkä myös hinnaltaan?), mutta itse käytin ihan vain nupparia.

Kaavana paitulissa käytin Suuressa Käsityö -lehdessä (11-12/2023) julkaistua Jujunan yöpaitakaavaa. Vähän modattuna tottakai. Halusin helmasta pitkähkön ja kaarevan, mutta en aivan niin pitkää, millainen pitkän yöpaidan mallissa oli. Lyhensin siis pitkän yöpaidan kaavaa helmastaan lyhemmäksi, vaikka itse helman muoto aika lailla samanlainen onkin, kuin alkuperäiskaavassa.

Hihaan kiinnitin vielä pienen diy-merkin lähinnä sillä ajatuksella, että vaate sinällääm on toki itse tehty, mutta pystyn näkemään siskoni myös käyttävän paitaa jatkossa lukuisten diy-projektien äärellä kutimet sylissään.