Rapusukat

 
Koulullamme käy vuosittain useitakin Erasmus-vieraita ja perinteeksi on muodostunut lahjoittaa jokaiselle Erasmus-vieraalle villasukat. Sukkia neulotaankin pitkin vuotta talkoilla ja koulun henkilökunnan lisäksi projektiin on osallistettu mummoja ja kotiväkeä. Pari vuotta sitten voitin Eurajoen kunnan järjestämän villasukkien suunnittelukilpailun rapuaiheisilla villasukilla. Rapu siksi, että se on koristanut kunnan vanhaa vaakunaa ja on edelleenkin monen seuran logossa. Myös koulumme maskotti on Mr Krapu.

Näitä rapusukkia onkin tullut neulottua jo useammat. Kun kaipaan simppeliä neulottavaa vaikkapa reissuneuleeksi autoon mukaan otettavaksi, puikoilla on usein keskeneräiset Mr Krapu -sukat. Tällä kertaa olin laittanut rapusukat puikoille vaaleammansinisen sävyssä kuin normaalista. Tein sukkiin myös lyhemmät varret kuin aiemmin, sillä en ollut ihan varma vaaleansinisen jämälangan riittävyydestä. Tekeleet ovat kulkeneet mukana jo muutamallakin autoreissulla. Tällä viikolla nappasin neulepussukan kaveriksi myös päivystykseen. Näin juhannuksen jälkeen päivystyksessä saikin odotella hulppeat viisi ja puoli tuntia! Ilman neuletta olisi varmaan pää räjähtänyt aulan televisiosta pyöriviin TV Shopeihin ja Onnen arpoihin. Mutta tulivatpahan ainakin sukat valmiiksi. Onneksi olin ennakoinut ja varannut neulepussukkaan myös toisen keskeneräisen projektin, joka sekin pääsi jo hyvään vauhtiin ennen kuin pääsin vihdoin vastaanotolle.

Rapusukkien lankana käytetty jämävarastoista löytyneitä Nalleja, puikot nro 2,5.

Värien leikkiä

Ystäväni täytti keväällä 50. Kaveriporukalla järjestimme hänelle ulkoilutusviikonlopun, mutta halusin antaa myös jonkun konkreettisen lahjan. Niinpä askartelin 50-vuotiskortiksi villasukkalahjakortin. Synttärisankari saisi lahjaksi jälkitoimituksella villasukat itse valitsemastaan langasta. 

Sisällytimme ulkoilutusviikonloppuun siis visiitin lankakauppaan. Täysin haluamansalaista lankaa ei kuitenkaan tuolloin löytynyt, mutta myöhemmin sain synttärisankarilta toiveen Lankamaailman nelisäikeisestä Knitpron Terra Symfonie -merinosukkalangasta. Lanka oli kieltämättä ihananpehmeää neulottavaa.

Tällaisessa monivärisessä langassa pintakuviot tai palmikot eivät yleensä oikein pääse oikeuksiinsa. Niinpä päätin pitää mallin hyvin simppelinä. Jotta sileän sukan neulomisessa olisi kuitenkin itselle jokin pieni juju, päätin kokeilla itselleni uutta tapaa neuloa villasukat. Paljon olen lukenut magic loop -tekniikasta, mutten ole koskaan aiemmin kokeillut. Nämä sukat on siis neulottu 2,5 pyöröpuikoilla aloittaen varpaasta varteen (mm. Taito-lehdellä selkeitä tutorialeja tähän). Kantapää on toteutettu tiimalasikantapäänä ja varressa on ihan perus 2 oikein, 2 nurin -joustinneuletta. Silmukkamäärä näissä 45 koon sukissa on 72 silmukkaa.

Dither-sukkien jalanjäljillä

 
Ravelrystä bongasin Dither-socks mallin. Tykästyin sukkien ideaan, jossa väri vaihtuu sulavasti toiseksi tuollaisen tiplukuvioinnin kautta. Tuttuun tapaan lähdin tekemään Dithereitä kuitenkin omalla tavallani ohjetta sen enempää lukematta, mallipiirrosta seurasin kylläkin. Alkuperäiset Dither-sukat on toteutettu kolmella värillä ja pidemmillä varsilla, mutta koska näistä oli alunperin tarkoitus tulla joululahjat velipojalle ja projektin kanssa alkoi tuolloin olemaan jo vähän hoppukin, oikaisin hieman ja päätin tehdä Ditherit lyhemmillä varsilla ja paksummasta langasta.

Katselin jämälagoista sopivaa värikomboa ja päädyin vaaleansinisen ja mustan Seiskaveikan yhdistelmään sekä nron 3,5 puikkoihin. Arvoin mutulla varren silmukkamääräksi 56. Aikalailla kantapääkavennusten jälkeen kävi kuitenkin selväksi, ettei näistä tulisi miesten sukkia. Värien vaihtumiskohta asettui nilkan/kantapään seudulle, jossa neulos muodostui melko napakaksi. Tuo joka toinen mustaa, jokatoinen sinistä -neulos ei ihan hirveästi joustanut. Päätin muuttaa suunnitelmaa. Velipoika ei saisikaan joululahjaksi villasukkia, ainakaan tänä vuonna. Näistä tulisi naisten tai lasten sukat. Siihen päätökseen loppui myös kiire. Ja kun suunnitelma muuttui, hiipui tavallaan vähän motivaatiokin. Sukat jäivät useiksi viikoiksi puolitiehen.

Neuloin toisen sukan valmiiksi ja toistakin aloitin hyvälle mallille, kunnes sitten väliin kiilasi kiireellisempiä projekteja, mm. tuo mieheni 50-vuotislahjaksi neulottu villapaita. Sen jälkeen aloitin tässä välissä jo vanttuuprojektin, säärystimet sekä mohairvillapaidan, mikä sekään ei mitä ilmeisemmin koskaan päädy villapaidaksi, vaan mahdollisesti tuubihuiviksi. Ehkä. Sekin on jäänyt keräämään motivaatiota. Mohairtekeleen tarinasta sitten ehkä tuonnempana, jahka saan sen edes jossain muodossa päätökseen. Vähitellen alkoi ärsyttää puolitiehen jääneet sukat. Niinpä otin keskeneräiset sukat mukaan reissuneuleeksi Erasmus-matkalleni. Mennen tullen junamatkoilla ehtisi neulomaan, vaikka puikkoja ei lentokoneeseen mukaan ottaisikaan.

Järkeilin, että sukkien loppuun saattaminen olisi nopea homma, olihan toinen sukka jo valmiina ja toinenkin hyvän matkaa kantapäässä asti. En oikein itsekään tiedä mitä tuon kantapään kiilakavennusten kanssa kävi. Ensimmäinen sukka sujahti aika sujuvasti, mutta jälkimmäisen kanssa takkusi. Ensin laskin kavennettavien silmukoiden määrän jotenkin väärin ja olin neulonut suoria kierroksiakin jo jonkin matkaa, kun "pluskuvion" alkaessa tajusin, ettei silmukkamäärä täsmää. Purin ainakin 7 kierrosta palatakseni kiilakavennusten alkuun. Ajattelin, ettei tuossa kiilakavennuksissa isompaa ongelmaa tule, kun kuvio on pelkkää joka toinen mustaa, jokatoinen sinistä, mutta jotenkin onnistuin siinäkin sotkemaan nuo värit niin, että hetken päästä purin sukkaa toistamiseen. Miten ihmeessä olin saanut tuon ensimmäisen sukan sujumaan tuosta nuin vain ilman isompia ongelmia?

Näiden sukkien kanssa tuli siis kirjaimellisesti otettua oppia kantapään kautta: Ensi kerralla tee tähän malliin tiimalasikantapää! Ja sellainenhan saattoi hyvinkin tuossa alkuperäisessä ohjeessa ollakin, vaan kun en sitä lukenut. Järkeilin, että koska teen paksummilla puikoilla vahvemmasta langasta, ei ohjeen seuraamisessa olisi järkeä, kun silmukkamäärät olisivat joka tapauksessa eri. Lisäksi tuo alkuperäinen malli on toteutettu kolmella värillä, jolloin tuo kanpää asettuu kuvioinnissa eri kohtaan. Mallipiirros itsessään on toki aika simppeli, neljällä jaollinen kuvio, jonka oppii muistamaan aika nopeasti ulkoa.

Lammaslaumasukat

 

Lankavarastoa läpi käydessä vastaan tuli tuollainen harmahtavan beige korkattu Seiskaveikkakerä. Beigen langan kaveriksi mielestäni sopi tuollainen Pinterestistä bongattu lammaskatrasmalli. Pinterest-poiminta ei oikein johda kyseisen mallin alkuperäislähteille, enkä siis tiedä mallin alkuperäistä nimeä tai suunnittelijaa. Pikainen Ravelryn selauskaan ei antanut osumia tälle mallille. Pinterest-kuvan pohjalta piirtelin kuitenkin ruutupaperille oman versioni lammaslaumasta. Malli oli kahdeksalla jaollinen ja loin silmukkamääräksi 56 silmukkaa. Tuo edellisten kuusisukkieni malli joustinneuleesta nilkassa tuntui aika istuvalta, joten päätin neuloa näihinkin sukkiin sellaisen. Ennen  2 oikein, 2 nurin -joustinneuleen aloittamista neuloin mallipiirroksen jälkeen vielä muutaman rivin sileää neuletta ja kavensin viimeisellä sileän kierroksella silmukkamääräksi 52. 

Korkatun Seiskaveikkakerän riittävyys oli projektia aloittaessa hiukan arvoitus ja niinhän siinä kävi, että jälkimmäisen sukan kohdalla lanka sitten loppui kesken. Onneksi kyseistä väriä sattui olemaan myynnissä edelleen. Joskin tarkkaan katsoessa uudessa ja vanhassa langassa on pieneoinen sävyero, niinpä siirryin uuteen lankakerään asteittaittain neuloen muutaman kierroksen ajan vuorokierroksin vanhalla ja uudella kerällä. No, jos tarkoitus oli päästä eroon epämääräisistä korkatuista lankakeristä, niin sen suhteen tässä ei nyt edistytty, sillä edelleen tämän projektinkin jälkeen nurkissa pyörii nyt uusi korkattu beigenvärinen Seiskaveikka. Mutta tulihan näistä silti aika ihanan söpöt lammassukat ja istuvat jalkaan älyttömän hyvin!

Sitruunasukat

 

Alkukesän värjäyspuuhissa syntynyt koivunlehtien antama sitruunankeltainen väri inspiroi neulomaan sitruunasukat. Sitruskuvio on alunperin peräisin Pomona-sukista (Novitan Arabia-lehti).  Jonkinlainen ajatuskatko kävi kuitenkin vision ja toteutuksen suhteen. Visio oli lyhempivartisista sukista. Jostain syystä laskin kuitenkin silmukkamäärän aiemmin neulomieni pitkävartisten Pomona-sukkien pohjalata. Novitan alkuperäisohjehan on pienemmällä silmukkamäärällä, sillä se on tehty paksummalle langalle ja isommille puikoille kuin tuo oma Pomona-versioni, jotka nekin neuloin itse värjäämistäni langoista. Jälkiviisaanan todettakoon, että olisi saanut jättää yhden sitruunakuvion pois. Nyt sukkiin täytyi neuloa aika pitkät varret, jotta löysähkö yläosa pysyy ryhdissään. 

Sukat on neulottu Novitan Nallesta nro 2,5 puikoilla. Varressa on peräti 102 silmukkaa. Aloittaessa se tuntui hyvältä määrältä, sillä omaan poikkeuksellisen paksut pohkeet ja usein on saattanut käydä niin, että varsinkin kirjoneuleen kanssa kuvio saattaa pohkeesta hieman kiristää. Halusin nätisti asettuvan kiristämättömän sitruunakuvion. Kiristämätön siitä toden totta tulikin, mutta ehkä jopa turhankin löysä. Sitruunakuvion jälkeen kaventelin varresta tasaisin välein 6 silmukkaan kerrallaan. Ensimmäinen kavennus on heti kuvion päättymiskerroksen jälkeen noiden sitruunojen väliin jäävien "hippujen" välissä. Tämän jälkeen kavensin samassa kohtaa vartta vielä viisi kertaa aina raidoituksen joka toisella valkoisella kerroksella, niin että kavennusten väliin jäi 14, 13, 12, 11 ja lopuksi 10 silmukkaa. Nilkkaan tullessa puikoilla oli siis 66 silmukkaa. Kantapääkavennuksissa tiputin jalkaosan silmukkamääräksi 58.

Pirteän keltaisina tuovat mukavasti aurinkoista tunnelmaa syksyn viileneviin päiviin.

Palokuntasukat

Poikani liittyi vuoden vaihteessa vapaaehtoiseen palokuntaan. VPK tarjoaa varusteet, mutta kengissä käytettävät villasukat tulevat omasta takaa. Villasukkiahan meidän taloudesta toki löytyy, silti uuden harrastuksen myötä poikani esitti toiveen nimenomaan palokunta-aiheisista villasukista. Koko alkuvuosi on vain sattunut olemaan pokkeuksellisen kiireinen ja niinpä käsityötkin ovat tältä vuodelta jääneet tosi vähiin. Kauaa ei enää villasukkia saappaissa tarvitakaan, mutta onneksi juuri ja juuri ehtivät valmistua vielä tälle kaudelle.

Sukkiin haluttiin paloauto. Selailin aluksi Pinterestistä potentiaaliset paloautokaaviot, mutta mikään valmiista malleista ei oikein tuntunut iskevän, niinpä ryhdyin suunnittelemaan omaa paloautokuviota. Valitettavasti neulomissuuntaa ajatellen piirtelin tuon kaavion väärinpäin (siis jos neuloo sukat varresta varpaaseen periaatteella, kuten itse tein.) Suht helposti tuon kuvion kuitenkin pystyi meuloessa vinksauttamaan mielessään, niin että kuvion seuraaminen onnistui, vaikka väärinpäin onkin.

Näin jälkiviisaana täytyy todeta, että sukkien varressa olisi saanut olla muutama lisäsilmukka tai isompi puikkokokokin olisi auttanut asiaa. Kirjoneule, jossa on suht pitkiäkin langanjuoksuja, ei ihan hirveästi jousta ja niinpä tuo varsi on 66 silmukalla vähän turhankin napakka. Kuvio asettuisi nätimmin, jos väljyyttä olisi hitusen enemmän. Sukat on neulottu Nallesta nron 2,5 puikoilla. Veikkaan, että kolmosen puikot olisivat tuoneet tarvittavan väljyyden. 

Nyt kun postausta kirjoittaessa katson tuota mallipiirrosta, huomaan, että olen unohtanut silmukoida sukkiin ajo- ja hälytysvalot! 

Nilkan liekkiosan mallin bongasin Pinterestistä ja sattui osumaan melko hyvin silmukkajakoonkin. Sukkiin käytetyt langat löytyivät kaikki jämälankakorista, joten projektia varten ei tarvinnut ostaa yhtään uutta lankaa.

70-vuotissukat

 
Alkuvuosi on käsitöiden suhteen ollut melko hiljaiseloa. Laitoin kuitenkin puikoille uudet villasukat, jotka annoin tädilleni 70-vuotislahjaksi. Selailin netistä inspiraatiokuvia erilaisiin kirjoneulesukkiin ja törmäsin vanhaan Neulologinen häiriö -blogin postaukseen, josta sitten ammensin ohjeen sukkiin. Tapani mukaan toki sovelsin tätäkin ohjetta omanlaisekseni.

Viimekertaisista nirkkoreunussukista onkin vierähtänyt aikaa. Muistelin sen olevan jotenkin tuskaisan hidasta nysväämistä, mutta päätin kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden. Yllätyin positiivisesti, kun tuo luonnistikin lopulta aika nopeasti ja sutjakkaasti. Lieneekö sitten langan ja puikkojen vahvuudella merkitystä, kun nämä sukat neuloin Seiskaveikasta 3,5 nron puikoilla ja ne edelliset nirkkoreunat tein kakkosen puikoilla fingering-vahvuisesta langasta. Vanhaa blogipostausta kurkatessani totesin, että myös nirkkoreunustekniikka oli noissa edellisissä nirkkoreunussukissa erilainen. Neulologinen häiriö -blogin ohjeistus oli jotenkin suoraviivaisempi. Tuo Drops-designin nirkkoreunusohje saattaa olla hitusen huomaamattomampi nurjalta, mutta kukapa tuota nurjaa puolta kovinkaan tarkoin tiirailee.

Alkuperäisen ohjeen kukkakuviointi pelikuvavärein on hauska, mutta en halunnut sukista aivan noin pitkävartisia ja rehellisyyden nimissä epäilin myös tehostevärin langan riittävyyttä, joten karsin toisen kukkakuvion pois. Sukkien tummanharmaan pohjavärin kanssa sointui kivasti yhteen yksinään hiukan haljakka vanha lupiinivärjäyksen jälkiväri. Aikanaan hain noita vaaleita värisävyjä Kalevala-peittoihin (joita olen virkannut itse värjäämistäni langoista nyt jo kolme). Hailakka mintunvihertävä väri on Kalevala-peittoprojekteista yli jäänyt nössäkkä. Itse asiassa sukissa on kahtakin eri värierää, sillä kukkaosio ja i-cord-nauha on neulottu samasta sävystä ja alempi raidoitus hieman harmahtavammalla vihertävän sävyllä. Samaisista Kaleva-peittoprojekteista yli jääneitä lupiinivärjäyksiäni sekin.

Sinnepäin Ludwigit

 
Aloin neuloa hiukan kiireisellä aikataululla miehelleni joululahjaksi villasukkia. Piti etsiä jokin simppeli ja nopeasti neulottava malli, jossa kuitenkin olisi jokin pieni juju. Mieleen tuki taannoinen Ravelry-poiminta Ludwig-sukista. Ohjetta tähän hätään nyt ei ollut, mutta silmäillen painoin idean mieleen ja ajattelin soveltavani jotain samansuuntaista.

Järkeilin, että idea on simppeli ja helposti sovellettavissa lennosta erilaisille silmukkamäärille. Vaan yllättävän paljon sai laskeskella, miten tuon kuvion saisi asettumaan edes jotenkin symmetrisesti Seiskaveikalle 3,5 nron puikoilla järkevään silmukkamäärään. Varsinaista kirjoneulettahan malliin ei tule, sillä mustat pystyraidat on saatu aikaan silmukan nostoin. Eli periaatteessa sukat on neulottu vain kahden kerroksen väriraidoituksin, jolloin jousto pysyy parempana kuin kirjoneuleessa ja silmukkamäärän pystyi pitämään melko pienenä (52). Pientä silmukkamäärää puolsi knafti aikataulu sekä se, että halusin sukista melko napakat. No eipä siitä sitten samanlainen kuvio tullut kuin esikuvassaan, joka on mitä ilmeisemmin neulottu paljon ohuemmalla langalla ja pienemmin puikoin. Tässä ajassa sai nyt tällaista.

Värimaailman inspiraationa toimi uusi raidallinen kissanpentumme, joka mielellään avusti myös itse neuleprojektissa. Vaikka yllättävän rauhassa kissa antoi langan ja puikkojen olla. Pelkäsin paljon pahempaa hyökkäilemistä. Kissa kyllä tuntuu pitävän puikkojen kilinästä ja hakeutuu usein lähettyville silloin, kun neulon. Parkkeeraa kuitenkin useimmiten vain syliin tai nojatuolin käsinojalle torkkumaan. Kissanpentu on viettänyt ensimmäiset viikkonsa vanhempieni hoidossa ja on mitä ilmeisemmin siis tottunut pienestä pitäen kudinpuikkojen kilinään äitini neuloessa. Vaaleanruskea sävy on itse männynsuomuorakkailla värjäämäni. Sellaisenaan yksinään vähän platku väri, mutta mustan kaverina toimii oikein hyvin.

Moottoripyöräsukat

Lankoni täytti loppusyksystä 50 vuotta. Lupasin neuloa hänelle 50-vuotislahjaksi toiveidensa mukaiset villasukat, jotka tosin toimitin perille vasta jouluksi. Lankomiehen toiveet olivat aika väljät: mustat/mustahkot. Halusin kuitenkin sukkiin mukaan jotain persoonallista. Mieheni oli bongannut netin syövereistä kuvan moottoripyöräaiheisista sukista ja koska sankari omistaa Harley Davidsonin, päätin mukailla kuvan pohjalta oman versioni harrikkasukista. Valitettavasti alkuperäinen kuvion suunnittelija ei käynyt Pinterest-kuvasta ilmi.

Sukat neulottu Novitan Seiskaveikasta 3,5 nron puikoin. Alunperin ostin mustan kaveriksi astetta tummemman sävyisen harmaaan, mutta projektia aloittaessa totesin kontrastin olevan liian pienen ja niinpä vaihdoin kuvioväriksi keskiharmaan.

Rauma-sukat

 
Viime talvena aloin neuloa Rauma-sukkia, jotka valmistuivat tosin vasta kesällä. Projekti venyi, sillä laitoin kutimen välillä syrjään, kun sukkien tehosteväriksi valitsemani harmahtavan vihreä sävy alkoikin tuntua liian platkulta. Olin jo projektia aloittaessa päättänyt hyödyntää Rauma-sukissa mahdollisimman paljon itse värjäämiäni lankoja, sillä pehmeät pastellinsävyt sopivat mielestäni hyvin Vanhan Rauman henkeen. Kun sitten sain tämän kesän lupiinivärjäyksistä mielestäni niin paljon parempaa turkoosia sävyä, päätin jo heti alkukesästä neuloa uudet Rauma-sukat. Kovin joutuisasti eivät nämäkään silti valmistuneet, mutta tässä nyt lopulta ovat. Postaushistoriaani tarkastellessa ilmenee molempien Rauma-sukkien kohdalla tuttu kaava: Aloitin Rauma-sukat, mutta kiireellisemmällä aikataululla neuloin siinä välissä yhdet lahjaksi menevät Eurajoki-sukat. 

Edelliset Rauma-sukat nimesin Sinnepäin Rauma-sukiksi, sillä en lähimainkaan kaikilta osin noudattanut ohjetta. Näissä sukissa seikkailin ohjeen vieressä oikeastaan vielä enemmän. Sukat on neulottu ohjetta ahuemmalla langalla (pääosin Nallea tai kutakuinkin Nallen vahvuista, mitä nyt värjäysnössäköistäni millloinkin on sattunut väreihin osumaan). Puikkokokona oli 2,5. Ohuemmasta langasta ja pienemmistä puikoista johtuen silmukkamäärä on ohjetta isompi (72) ja siksi myös talojen määrä on alkuperäistä isompi. Edellisissä Rauma-sukissa vahvistui myös se tosiasia, että silmukointi ei vain ole minun juttuni. Päätin siis karsia silmukoinnin minimiin näissä sukissa. Käytännössä vain ovet ja raatihuoneen kellotorni on silmukoitu, ikkunat on neulottu mustalla. Talojen koristerimoitukset on niin ikään neulottu valkoisina kerroksina. Joistakin taloista jätin rimoituksen pois, jos olisi näyttänyt mittasuhteiltaan pöljältä yhden rivin korotus.

Valtaosa väreistä on näissäkin sukissa itse värjäämiäni (pois lukien musta, vaaleansininen, sinisen talon katon kirkas oranssi sekä punainen ovi). Värien lähteinä on ainakin lupiinia (turkoosit ja harmahtavan vihreät sävyt), verihelttaseitikkiä (punaoranssit ja persikan sävyt), avokadoa (vanha roosa), järviruokoa (kirkas vihreä), omenapuun lehtiä (keltainen) sekä lakastuneita kielon lehtiä (vaalea oranssi). Vaaleanvihreä katto jäi vähän mysteeriksi itsellenikin, epäilen jonkin sortin suolaheinää. 

Mr Krapu -sukat

Suunnittelin viime talvena Eurajoki-sukat, joissa vartta kiertää rapuaiheinen neulekuvio. Mr Kapu on myös koulumme maskotti ja perinteisesti annamme aina koulussamme vierailleille Erasmus-kävijöille villasukat lahjaksi. Näiden sukkien piti oikeastaan valmistua jo aiemmin syksyllä, kun saimme kouluumme vieraaksi neljä tsekkiläistä opettajaa. No eivät valmistuneet, mutta syysloman koittaessa sain nämäkin nyt vihdoin viimeisteltyä. Odottavat sitten valmiina jo seuraavia vieraita.

Tällä kertaa jätin aikaa säästääkseni Eurajoki-sukista Eurajoki-tekstin pois, koska tosiaan alunperin kuvittelin saavani nämä valmiiksi tsekkiläisille vieraillemme. No, vieraat kävivät ja sukat jäivät puolitiehen. Sen jälkeen viimeistelyllä ei ollutkaan enää kiire. Toimivat mielestäni aika kivasti ilmankin tuota Eurajoki-tekstiä. Melkein jopa kivemmat näin.

Hauskaa, miten joskus jonkun kuvion näkee ihan eri tavalla, miten itse on sen ajatellut. Jokirapu on siis eräänlainen Eurajoen "maskotti" ja siksi suunnittelin sukkiin rapukuvion. Tyttäreni katseli valmiita sukkia ja kysyi, miksi olen neulonut sukkiin hirvenpäitä. :D Nyt kun asiaa katsoo eri näkökulmasta, pienellä modauksella jokiravusta saisi tosiaan aika helpostikin tehtyä sarvipään.

Sukat neulottu Nallesta 2,5 puikoilla. Sukkien ohje (Eurajoki-tekstillä tosin) löytyy täältä.

Sinnepäin Rauma-sukat

 
Rauman kaupungin sivuilla julkaistiin viime talvena Rauma-sukkien ohje. Innostuin heti mallista. Vanhan Rauman puutalojen värimaailmaan pystyisi hyödyntämään itse värjäämiäni pieniä lankanössäkäitä tosi hyvin. Aloitinkin sukat talvella, mutta jäivät kesken, kun tuli muutama muu kiireellisempi projekti väliin. Aluksi projektin keskeytti siskoni nelikymppiset, jonne Rauma-sukkien inspiroimina päätin improvisoida nämä Puu-Käpylä-sukat. Sitten Eurajoki kiilasi Rauman edelle. Osallistuin alkuvuodesta Eurajoki-aiheiseen neulesuunnittelukilpailuun ja voitin suunntelmallani sukkakategorian. Alkuperäinen suunnitelmani kaipasi kuitenkin pientä viilausta ja lisäksi haluttiin ohje myös miesten sukkakokoon, joten pika-aikataululla laitoin puikoille vielä toiset Eurajoki-sukat, vaikka Rauma-sukkani odottivat keskeneräisinä loppuun saattamistaan. Ja saivatkin odottaa keskeneräisinä vielä pitkään, sillä Eurajoki-sukkien jälkeen mieleen tuli syksyllä aloittamani Kalevala-peittoprojekti. Taannoinen kyynärpäävaivani kummittelee edelleen (lähinnä omassa päässäni) ja aloin järkeillä, että peittoprojektia on syytä jatkaa, mikäli haluan saada sen varmasti maaliin juhannukseksi. Jos vaikka kävisikin niin, että kyynärpää jälleen ärtyisi ja joutuisin jossain kohtaa pitämään taukoja virkkaamisesta.

 Kun nämä "kiireellisemmät" projektit tuli ensin saatettua maaliin, päätin lopulta laittaa puikoille jälkimmäisenkin Rauma-sukan. Projektia aloittaessa olin päättänyt hyödyntää sukissa niin paljon itse värjäämiäni lankoja, kuin mahdollista. Tässä kohtaa alkoi jo semisti harmittaa värivalinta. Tämän kesän lupiinivärjäyksieni turkoosi sävy olisi nimittäin sopinut Rauma-sukkien pääväriksi niin paljon paremmin kuin tuo talvella varastoistani löytynyt vihertävä sävy. Lupiinivärjäystä tosin sekin, mutta tainnut väripata päästä turhan kuumaksi, kun on kääntynyt väri noin vihreäksi). Mutta koska ensimmäinen sukka oli jo valmiina, päätin jatkaa kuitenkin samoin värein.

Nimesin sukat sinnepäin Rauma-sukiksi, sillä värivalintani eivät aivan vastaa ohjeen värejä. Ja jos totta puhutaan, löytyyhän näistä aika paljon kaikkea muutakin ohjeen vierestä sooloilua. Ensinnäkin olen käyttänyt ohjetta pienempiä puikkoja ja ohuempaa lankaa, minkä vuoksi sukkien silmukkamäärä on 60 silmukan sijaan 72. Taloja on siis sukissani hiukan enemmän kuin alkuperäisohjeessa. Jalkaterässä yksi kokonaan uusi talorivistökin. Koska jalkaterässä olen kaventanut silmukkamäärän 64 silmukkaan, kantapohjan keskelle sukissani tulee muita kapeampi talo. Kärki- ja kiilakavennukset tein niin ikään eri tekniikalla kuin ohjeessa.

Olisi pitänyt soveltaa vieläkin enemmän. Harmitus tuli nimittäin silmukointivaiheessa. Tavoistani poiketen olin intuitioni vastaisesti noudattanut ohjetta ja jättänyt ikkunat silmukoitaviksi mustalla langalla. Virhe. Ihan hirveän aikaa vievää nyhräämistä tuo silmukoiminen, eikä lopputuloskaan ole mielestäni yhtä siisti kuin mitä olisi tullut kirjoneulomalla (Puu-Käpylä-sukissa kirjoneuloin ikkunat mustalla, mielestäni siistimpi näin ja ikkunat valmistuvat samaa tahtia neuleen edetessä).

Sen verran tässä nyt jäi asioita harmittamaan, että täytynee ehkä vielä joku päivä laittaa puikoille toisetkin Rauma-sukat tuolla tämänkesäisellä lupiinivärjäyksellä. Seuraavalla kerralla ajattelin kirjoneuloa nuo talojen ikkunat.

Eurajoki-sukat

Työnantajani Eurajoen kunta järjesti alkuvuodesta neulesuunnittelukilpailun, jossa oli omat kategoriat villasukille ja lapasille. Tässä on tullut vuosien saatossa neulottua muutamatkin sinivalkoiset sukat koulussamme vierailleille Erasmus+ -vieraille. Niinpä päätin osallistua tuohon neulesuunnittelukisaan sillä ajatuksella, että seuraavat ulkomaan vieraat saisivat lahjaksi kenties minun suunnittelemani kunnan nimikkosukat. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että voitin tuon sukkakategorian.

Sukkien ensimmäinen versio valmistui jo helmikuussa, mutta ohjeen hienosäätö ja virallinen julkaiseminen on ottanut aikansa. Jostain syystä myös postauksen teko otti aikansa, vaikka ohje ja kuvat olivatkin valmiina. Alkuperäisessä versiossa Eurajoki-tekstin takaosassa oli tuollaisia valkoisia tipluja. Sittemmin neuloin vielä toiset sukat, joihin testineulojan palautteen pohjalta vaihdoin tekstin taakse virtaavan joen.

Kun kisa julkaistiin, syntyi heti ajatus rapukuviosta. Jokirapu on itse asiassa peräisin Eurajoen vanhasta vaakunasta ajalta ennen kuntaliitosta. Vaikka nykyisessä vaakunassa rapua ei enää ole, on rapu säilynyt tunnuksena edelleen monissa eurajokisten yhdistysten logoissa. Keskustan liikenneympyrässä komeilee niin ikään iso rapuveistos. Myös koulumme maskotti Mr Krapu on tottakai rapu.

Jokirapukuvion valintaan vaikutti myös henkilökohtaiset syyni. Vaikka itse en eurajokinen olekaan, olen asunut lapsuuteni joen varrella ja jo pienestä pitäen isäni opetti minut ravustamaan. Ravustuskauden alku oli aina odotettua aikaa, sillä saimme veljeni kanssa pitää rapujen myynnistä kertyneet tuotot. Ala-asteikäisinä rapukaupalla saamamme tienistit olivat meille lapsille vuoden "päätulonlähde". Muistan ravustuksen olleen aina myös hyvin jännää. Meillä oli muutamia rapumertoja, mutta niistä puuttui jännitys. Enimmäkseen ravustimme tikuilla, joihin oli sidottu n. parin metrin kalastajalanka. Langan päähän sidottiin syötti, yleensä palanen pakastettua särkeä (aiemmin kesällä ongituista kaloista särjet aina pakastettiin ravunsyöteiksi, petokalat eivät tähän virkaan käyneet). Syöttilanka heitettiin rantaveteen ja tikku iskettiin kiinni rantaheinikkoon. Tällaisia tikkusyöttejä laitettiin illan hämärtyessä jokirantaan paljon. Rannassa kierrettiin kokemassa tikkuja lipon kanssa (lippo oli pitkän puuvarren päässä oleva pyöreä kehikko, jonka sisällä oli verkko). Kun langan nosti, siitä pystyi sormien välissä tuntemaan oliko syötissä rapuja ruokailemassa. Jos oli, piti varovaisesti kauhaista lipolla syötin alta samalla kun lankaa nostaa varovasti. Jos ajoitus oli pielessä tai lipolla kolhaisi kiviin, karkasivat ravut syötin ääreltä eikä saalista sillä kierroksella tullut. Kierroksia jatkettiin usein yömyöhään ja saman syötin äärelle saattoi tulla aina uusia rapuja. Saaliiksi saadut ravut mitattiin ja alamittaiset (alle 10 cm) ravut päästettiin takaisin jokeen kasvamaan.

Muistan, miten isosetäni opetti minua punomaan kalaverkkoa, jotta sain valmistettua ravustuslippoja itse. Hän vuoli puusta sukkulan, jota käytettiin verkon tekemiseen. Enää en tosin taitaisi osata kalaverkkoa punoa. Vaikka äkkiäkös sellaisenkin taidon nykyään varmaan Tuubista uudelleen mieleen palauttaisi. 

Ohje on suunniteltu Novitan Nalle-langalle nron 2,5 puikoilla. Koot löytyy niin naisten kuin miesten sukkiinkin. Ohje löytyy PDF-muodossa täältä. 

Puu-Käpylä-sukat

Olin pääsiäisen alla viikon sairaslomalla ja kotona istuskellessa oli aikaa tarttua kutimeen. Somessa vastaan tuli vähän aikaa sitten juskaistujen Rauma-villasukkien ohje. Ryhdyin penkomaan värjäämiäni lakoja ja laitoin puikoille hiukan sovelletuin värein Vanha Rauma -sukat. Ensimmäistä sukkaa neuloessa mieleen tuli kuitenkin ajatus vastaavantyyppisten sukkien neulomisesta Puu-Käpylä-teemalla. Olin pääsiäiseksi menossa Käpylässä asuvan siskoni luokse ja järkeilin, että ehtisin vielä nipin napin suunnitella ja neuloa synttärilahjaksi myös Puu-Käpylä-sukat. Vanha Rauma -sukista valmistui siis vain toinen, toinen pari valmistuu sitten joskus myöhemmin.

Siinä missä Vanha Rauma on melko pastellinsävyinen, Puu-Käpylän perusilmeenä on mielestäni enemmän maanläheiset värit. Koska värjäyskopassani oli melko pieni nössäkkä veriseitikillä saatua tiilenpunaista väriä (mikä sinällään olisi ollut aivan loistava värivalinta Puu-Käpylän värimaailmaan), jouduin päävärin osalta turvautumaan marketin värivalikoimaan. Värjäämäni langat olivat pääosin Nallea, joten hakusessa oli maanläheinen punaisen sävy, mutta kävikin niin, että Prisman hyllyiltäpä ei näin keväällä löytynytkään ainuttakaan punasävyistä sukkalankaa sopivan vahvuisena. Päädyin sitten ostamaan sukkien pääväriksi oranssia. Toimii sekin. Ja tavallaan antoi ihan pirteän ilmeen muuten pehmeämmille kasvivärjäyssävyilleni. Todettakoon, että sukissa musta, tummanharmaa ja vaaleansininen ovat myöskin markettivärejä, muut itse värjäämiäni sävyjä.

Olin siis neulonut jo yhden sukan Rauma villakista, joissa mustat ikkunat silmukoitiin. Tiesin silmukoinnin olevan hidasta ja aikataulu tiukka. Päätin näissä Käpylä-sukissa tehdä ikkunatkin kirjoneuloen. Ainoastaan ovet on jälkikäteen silmukoitu, koska niissä olisi tullut tarpeettoman pitkiä langanjuoksuja ja toisaalta mukana kuljetettavia värejä olisi tuolloin parhaimmillaan tullut jo neljä. Sukista tuli ainakin lämpimät, nyt kun kierroksilla on paikoin kuljetettu kolmeakin väriä.

Rauma-villasukat on suunniteltu 60 silmukalle, kolmosen puikoilla. Itse käytän Nallessa mieluummin nron 2,5 puikkoja ja tällöin 60 silmukkaa kirjoneulesukissa (joiden jousto on vähäisempi kuin yksiväristen) tuntui liian pieneltä silmukkamäärältä. Modasin siis jos Rauma-sukkiini 72 silmukkaa ja totesin, ettei se ainakaan liikaa ollut. 72 silmukalla aloitin nämäkin Puu-Käpyläsukat. Tuo 72 silmukkaa määrittikin sitten varren kuvioiden jaot. Suunnittelin varteen siis 12 silmukalla jaolliset talot. Silmukkamäärämatematiikalla talojen julkisivuun tuli 5 ikkunaa. Näin jälkikäteen ajatellen semisti harmittaa, olisi pitänyt tehdä tarkempi taustatyö. Pääsiäisenä Käpylässä kävellessä panin nimittäin merkille, että talojen julkisivuissa oli yleensä parillinen määrä ikkunoita (2, 4, 6 tai jopa 8). Toki onhan noissa sukissa ikkunamäärältään parillisiakin taloja ja varsinkin jalkateräosiossa, jossa kantapääkavennusten jälkeen kierroksella on enää 64 silmukkaa. Toisaalta tuossa jalkateräosiossa talojen kuviojakojen ei tarvinnut mennä aivan tasan, sillä kierroksen vaihtumiskohta on pohjassa ja tein joidenkin talomallien kohdalla vaihtumiskohtaan kapeamman talon kuin muualle.

Tein jonkinlaista talojen luonnostelua etukäteen, mutta lopulta päädyin muuttamaan niitä lennosta, eikä purkuhommiltakaan aina vältytty, kun intoa oli enemmän kuin logiikkaa tai malttia. Sukat kuitenkin valmistuivat juuri ja juuri ajallaan.