Sitruunasukat

 

Alkukesän värjäyspuuhissa syntynyt koivunlehtien antama sitruunankeltainen väri inspiroi neulomaan sitruunasukat. Sitruskuvio on alunperin peräisin Pomona-sukista (Novitan Arabia-lehti).  Jonkinlainen ajatuskatko kävi kuitenkin vision ja toteutuksen suhteen. Visio oli lyhempivartisista sukista. Jostain syystä laskin kuitenkin silmukkamäärän aiemmin neulomieni pitkävartisten Pomona-sukkien pohjalata. Novitan alkuperäisohjehan on pienemmällä silmukkamäärällä, sillä se on tehty paksummalle langalle ja isommille puikoille kuin tuo oma Pomona-versioni, jotka nekin neuloin itse värjäämistäni langoista. Jälkiviisaanan todettakoon, että olisi saanut jättää yhden sitruunakuvion pois. Nyt sukkiin täytyi neuloa aika pitkät varret, jotta löysähkö yläosa pysyy ryhdissään. 

Sukat on neulottu Novitan Nallesta nro 2,5 puikoilla. Varressa on peräti 102 silmukkaa. Aloittaessa se tuntui hyvältä määrältä, sillä omaan poikkeuksellisen paksut pohkeet ja usein on saattanut käydä niin, että varsinkin kirjoneuleen kanssa kuvio saattaa pohkeesta hieman kiristää. Halusin nätisti asettuvan kiristämättömän sitruunakuvion. Kiristämätön siitä toden totta tulikin, mutta ehkä jopa turhankin löysä. Sitruunakuvion jälkeen kaventelin varresta tasaisin välein 6 silmukkaan kerrallaan. Ensimmäinen kavennus on heti kuvion päättymiskerroksen jälkeen noiden sitruunojen väliin jäävien "hippujen" välissä. Tämän jälkeen kavensin samassa kohtaa vartta vielä viisi kertaa aina raidoituksen joka toisella valkoisella kerroksella, niin että kavennusten väliin jäi 14, 13, 12, 11 ja lopuksi 10 silmukkaa. Nilkkaan tullessa puikoilla oli siis 66 silmukkaa. Kantapääkavennuksissa tiputin jalkaosan silmukkamääräksi 58.

Pirteän keltaisina tuovat mukavasti aurinkoista tunnelmaa syksyn viileneviin päiviin.

Palokuntasukat

Poikani liittyi vuoden vaihteessa vapaaehtoiseen palokuntaan. VPK tarjoaa varusteet, mutta kengissä käytettävät villasukat tulevat omasta takaa. Villasukkiahan meidän taloudesta toki löytyy, silti uuden harrastuksen myötä poikani esitti toiveen nimenomaan palokunta-aiheisista villasukista. Koko alkuvuosi on vain sattunut olemaan pokkeuksellisen kiireinen ja niinpä käsityötkin ovat tältä vuodelta jääneet tosi vähiin. Kauaa ei enää villasukkia saappaissa tarvitakaan, mutta onneksi juuri ja juuri ehtivät valmistua vielä tälle kaudelle.

Sukkiin haluttiin paloauto. Selailin aluksi Pinterestistä potentiaaliset paloautokaaviot, mutta mikään valmiista malleista ei oikein tuntunut iskevän, niinpä ryhdyin suunnittelemaan omaa paloautokuviota. Valitettavasti neulomissuuntaa ajatellen piirtelin tuon kaavion väärinpäin (siis jos neuloo sukat varresta varpaaseen periaatteella, kuten itse tein.) Suht helposti tuon kuvion kuitenkin pystyi meuloessa vinksauttamaan mielessään, niin että kuvion seuraaminen onnistui, vaikka väärinpäin onkin.

Näin jälkiviisaana täytyy todeta, että sukkien varressa olisi saanut olla muutama lisäsilmukka tai isompi puikkokokokin olisi auttanut asiaa. Kirjoneule, jossa on suht pitkiäkin langanjuoksuja, ei ihan hirveästi jousta ja niinpä tuo varsi on 66 silmukalla vähän turhankin napakka. Kuvio asettuisi nätimmin, jos väljyyttä olisi hitusen enemmän. Sukat on neulottu Nallesta nron 2,5 puikoilla. Veikkaan, että kolmosen puikot olisivat tuoneet tarvittavan väljyyden. 

Nyt kun postausta kirjoittaessa katson tuota mallipiirrosta, huomaan, että olen unohtanut silmukoida sukkiin ajo- ja hälytysvalot! 

Nilkan liekkiosan mallin bongasin Pinterestistä ja sattui osumaan melko hyvin silmukkajakoonkin. Sukkiin käytetyt langat löytyivät kaikki jämälankakorista, joten projektia varten ei tarvinnut ostaa yhtään uutta lankaa.

70-vuotissukat

 
Alkuvuosi on käsitöiden suhteen ollut melko hiljaiseloa. Laitoin kuitenkin puikoille uudet villasukat, jotka annoin tädilleni 70-vuotislahjaksi. Selailin netistä inspiraatiokuvia erilaisiin kirjoneulesukkiin ja törmäsin vanhaan Neulologinen häiriö -blogin postaukseen, josta sitten ammensin ohjeen sukkiin. Tapani mukaan toki sovelsin tätäkin ohjetta omanlaisekseni.

Viimekertaisista nirkkoreunussukista onkin vierähtänyt aikaa. Muistelin sen olevan jotenkin tuskaisan hidasta nysväämistä, mutta päätin kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden. Yllätyin positiivisesti, kun tuo luonnistikin lopulta aika nopeasti ja sutjakkaasti. Lieneekö sitten langan ja puikkojen vahvuudella merkitystä, kun nämä sukat neuloin Seiskaveikasta 3,5 nron puikoilla ja ne edelliset nirkkoreunat tein kakkosen puikoilla fingering-vahvuisesta langasta. Vanhaa blogipostausta kurkatessani totesin, että myös nirkkoreunustekniikka oli noissa edellisissä nirkkoreunussukissa erilainen. Neulologinen häiriö -blogin ohjeistus oli jotenkin suoraviivaisempi. Tuo Drops-designin nirkkoreunusohje saattaa olla hitusen huomaamattomampi nurjalta, mutta kukapa tuota nurjaa puolta kovinkaan tarkoin tiirailee.

Alkuperäisen ohjeen kukkakuviointi pelikuvavärein on hauska, mutta en halunnut sukista aivan noin pitkävartisia ja rehellisyyden nimissä epäilin myös tehostevärin langan riittävyyttä, joten karsin toisen kukkakuvion pois. Sukkien tummanharmaan pohjavärin kanssa sointui kivasti yhteen yksinään hiukan haljakka vanha lupiinivärjäyksen jälkiväri. Aikanaan hain noita vaaleita värisävyjä Kalevala-peittoihin (joita olen virkannut itse värjäämistäni langoista nyt jo kolme). Hailakka mintunvihertävä väri on Kalevala-peittoprojekteista yli jäänyt nössäkkä. Itse asiassa sukissa on kahtakin eri värierää, sillä kukkaosio ja i-cord-nauha on neulottu samasta sävystä ja alempi raidoitus hieman harmahtavammalla vihertävän sävyllä. Samaisista Kaleva-peittoprojekteista yli jääneitä lupiinivärjäyksiäni sekin.

Sinnepäin Ludwigit

 
Aloin neuloa hiukan kiireisellä aikataululla miehelleni joululahjaksi villasukkia. Piti etsiä jokin simppeli ja nopeasti neulottava malli, jossa kuitenkin olisi jokin pieni juju. Mieleen tuki taannoinen Ravelry-poiminta Ludwig-sukista. Ohjetta tähän hätään nyt ei ollut, mutta silmäillen painoin idean mieleen ja ajattelin soveltavani jotain samansuuntaista.

Järkeilin, että idea on simppeli ja helposti sovellettavissa lennosta erilaisille silmukkamäärille. Vaan yllättävän paljon sai laskeskella, miten tuon kuvion saisi asettumaan edes jotenkin symmetrisesti Seiskaveikalle 3,5 nron puikoilla järkevään silmukkamäärään. Varsinaista kirjoneulettahan malliin ei tule, sillä mustat pystyraidat on saatu aikaan silmukan nostoin. Eli periaatteessa sukat on neulottu vain kahden kerroksen väriraidoituksin, jolloin jousto pysyy parempana kuin kirjoneuleessa ja silmukkamäärän pystyi pitämään melko pienenä (52). Pientä silmukkamäärää puolsi knafti aikataulu sekä se, että halusin sukista melko napakat. No eipä siitä sitten samanlainen kuvio tullut kuin esikuvassaan, joka on mitä ilmeisemmin neulottu paljon ohuemmalla langalla ja pienemmin puikoin. Tässä ajassa sai nyt tällaista.

Värimaailman inspiraationa toimi uusi raidallinen kissanpentumme, joka mielellään avusti myös itse neuleprojektissa. Vaikka yllättävän rauhassa kissa antoi langan ja puikkojen olla. Pelkäsin paljon pahempaa hyökkäilemistä. Kissa kyllä tuntuu pitävän puikkojen kilinästä ja hakeutuu usein lähettyville silloin, kun neulon. Parkkeeraa kuitenkin useimmiten vain syliin tai nojatuolin käsinojalle torkkumaan. Kissanpentu on viettänyt ensimmäiset viikkonsa vanhempieni hoidossa ja on mitä ilmeisemmin siis tottunut pienestä pitäen kudinpuikkojen kilinään äitini neuloessa. Vaaleanruskea sävy on itse männynsuomuorakkailla värjäämäni. Sellaisenaan yksinään vähän platku väri, mutta mustan kaverina toimii oikein hyvin.

Moottoripyöräsukat

Lankoni täytti loppusyksystä 50 vuotta. Lupasin neuloa hänelle 50-vuotislahjaksi toiveidensa mukaiset villasukat, jotka tosin toimitin perille vasta jouluksi. Lankomiehen toiveet olivat aika väljät: mustat/mustahkot. Halusin kuitenkin sukkiin mukaan jotain persoonallista. Mieheni oli bongannut netin syövereistä kuvan moottoripyöräaiheisista sukista ja koska sankari omistaa Harley Davidsonin, päätin mukailla kuvan pohjalta oman versioni harrikkasukista. Valitettavasti alkuperäinen kuvion suunnittelija ei käynyt Pinterest-kuvasta ilmi.

Sukat neulottu Novitan Seiskaveikasta 3,5 nron puikoin. Alunperin ostin mustan kaveriksi astetta tummemman sävyisen harmaaan, mutta projektia aloittaessa totesin kontrastin olevan liian pienen ja niinpä vaihdoin kuvioväriksi keskiharmaan.

Rauma-sukat

 
Viime talvena aloin neuloa Rauma-sukkia, jotka valmistuivat tosin vasta kesällä. Projekti venyi, sillä laitoin kutimen välillä syrjään, kun sukkien tehosteväriksi valitsemani harmahtavan vihreä sävy alkoikin tuntua liian platkulta. Olin jo projektia aloittaessa päättänyt hyödyntää Rauma-sukissa mahdollisimman paljon itse värjäämiäni lankoja, sillä pehmeät pastellinsävyt sopivat mielestäni hyvin Vanhan Rauman henkeen. Kun sitten sain tämän kesän lupiinivärjäyksistä mielestäni niin paljon parempaa turkoosia sävyä, päätin jo heti alkukesästä neuloa uudet Rauma-sukat. Kovin joutuisasti eivät nämäkään silti valmistuneet, mutta tässä nyt lopulta ovat. Postaushistoriaani tarkastellessa ilmenee molempien Rauma-sukkien kohdalla tuttu kaava: Aloitin Rauma-sukat, mutta kiireellisemmällä aikataululla neuloin siinä välissä yhdet lahjaksi menevät Eurajoki-sukat. 

Edelliset Rauma-sukat nimesin Sinnepäin Rauma-sukiksi, sillä en lähimainkaan kaikilta osin noudattanut ohjetta. Näissä sukissa seikkailin ohjeen vieressä oikeastaan vielä enemmän. Sukat on neulottu ohjetta ahuemmalla langalla (pääosin Nallea tai kutakuinkin Nallen vahvuista, mitä nyt värjäysnössäköistäni millloinkin on sattunut väreihin osumaan). Puikkokokona oli 2,5. Ohuemmasta langasta ja pienemmistä puikoista johtuen silmukkamäärä on ohjetta isompi (72) ja siksi myös talojen määrä on alkuperäistä isompi. Edellisissä Rauma-sukissa vahvistui myös se tosiasia, että silmukointi ei vain ole minun juttuni. Päätin siis karsia silmukoinnin minimiin näissä sukissa. Käytännössä vain ovet ja raatihuoneen kellotorni on silmukoitu, ikkunat on neulottu mustalla. Talojen koristerimoitukset on niin ikään neulottu valkoisina kerroksina. Joistakin taloista jätin rimoituksen pois, jos olisi näyttänyt mittasuhteiltaan pöljältä yhden rivin korotus.

Valtaosa väreistä on näissäkin sukissa itse värjäämiäni (pois lukien musta, vaaleansininen, sinisen talon katon kirkas oranssi sekä punainen ovi). Värien lähteinä on ainakin lupiinia (turkoosit ja harmahtavan vihreät sävyt), verihelttaseitikkiä (punaoranssit ja persikan sävyt), avokadoa (vanha roosa), järviruokoa (kirkas vihreä), omenapuun lehtiä (keltainen) sekä lakastuneita kielon lehtiä (vaalea oranssi). Vaaleanvihreä katto jäi vähän mysteeriksi itsellenikin, epäilen jonkin sortin suolaheinää. 

Mr Krapu -sukat

Suunnittelin viime talvena Eurajoki-sukat, joissa vartta kiertää rapuaiheinen neulekuvio. Mr Kapu on myös koulumme maskotti ja perinteisesti annamme aina koulussamme vierailleille Erasmus-kävijöille villasukat lahjaksi. Näiden sukkien piti oikeastaan valmistua jo aiemmin syksyllä, kun saimme kouluumme vieraaksi neljä tsekkiläistä opettajaa. No eivät valmistuneet, mutta syysloman koittaessa sain nämäkin nyt vihdoin viimeisteltyä. Odottavat sitten valmiina jo seuraavia vieraita.

Tällä kertaa jätin aikaa säästääkseni Eurajoki-sukista Eurajoki-tekstin pois, koska tosiaan alunperin kuvittelin saavani nämä valmiiksi tsekkiläisille vieraillemme. No, vieraat kävivät ja sukat jäivät puolitiehen. Sen jälkeen viimeistelyllä ei ollutkaan enää kiire. Toimivat mielestäni aika kivasti ilmankin tuota Eurajoki-tekstiä. Melkein jopa kivemmat näin.

Hauskaa, miten joskus jonkun kuvion näkee ihan eri tavalla, miten itse on sen ajatellut. Jokirapu on siis eräänlainen Eurajoen "maskotti" ja siksi suunnittelin sukkiin rapukuvion. Tyttäreni katseli valmiita sukkia ja kysyi, miksi olen neulonut sukkiin hirvenpäitä. :D Nyt kun asiaa katsoo eri näkökulmasta, pienellä modauksella jokiravusta saisi tosiaan aika helpostikin tehtyä sarvipään.

Sukat neulottu Nallesta 2,5 puikoilla. Sukkien ohje (Eurajoki-tekstillä tosin) löytyy täältä.

Sinnepäin Rauma-sukat

 
Rauman kaupungin sivuilla julkaistiin viime talvena Rauma-sukkien ohje. Innostuin heti mallista. Vanhan Rauman puutalojen värimaailmaan pystyisi hyödyntämään itse värjäämiäni pieniä lankanössäkäitä tosi hyvin. Aloitinkin sukat talvella, mutta jäivät kesken, kun tuli muutama muu kiireellisempi projekti väliin. Aluksi projektin keskeytti siskoni nelikymppiset, jonne Rauma-sukkien inspiroimina päätin improvisoida nämä Puu-Käpylä-sukat. Sitten Eurajoki kiilasi Rauman edelle. Osallistuin alkuvuodesta Eurajoki-aiheiseen neulesuunnittelukilpailuun ja voitin suunntelmallani sukkakategorian. Alkuperäinen suunnitelmani kaipasi kuitenkin pientä viilausta ja lisäksi haluttiin ohje myös miesten sukkakokoon, joten pika-aikataululla laitoin puikoille vielä toiset Eurajoki-sukat, vaikka Rauma-sukkani odottivat keskeneräisinä loppuun saattamistaan. Ja saivatkin odottaa keskeneräisinä vielä pitkään, sillä Eurajoki-sukkien jälkeen mieleen tuli syksyllä aloittamani Kalevala-peittoprojekti. Taannoinen kyynärpäävaivani kummittelee edelleen (lähinnä omassa päässäni) ja aloin järkeillä, että peittoprojektia on syytä jatkaa, mikäli haluan saada sen varmasti maaliin juhannukseksi. Jos vaikka kävisikin niin, että kyynärpää jälleen ärtyisi ja joutuisin jossain kohtaa pitämään taukoja virkkaamisesta.

 Kun nämä "kiireellisemmät" projektit tuli ensin saatettua maaliin, päätin lopulta laittaa puikoille jälkimmäisenkin Rauma-sukan. Projektia aloittaessa olin päättänyt hyödyntää sukissa niin paljon itse värjäämiäni lankoja, kuin mahdollista. Tässä kohtaa alkoi jo semisti harmittaa värivalinta. Tämän kesän lupiinivärjäyksieni turkoosi sävy olisi nimittäin sopinut Rauma-sukkien pääväriksi niin paljon paremmin kuin tuo talvella varastoistani löytynyt vihertävä sävy. Lupiinivärjäystä tosin sekin, mutta tainnut väripata päästä turhan kuumaksi, kun on kääntynyt väri noin vihreäksi). Mutta koska ensimmäinen sukka oli jo valmiina, päätin jatkaa kuitenkin samoin värein.

Nimesin sukat sinnepäin Rauma-sukiksi, sillä värivalintani eivät aivan vastaa ohjeen värejä. Ja jos totta puhutaan, löytyyhän näistä aika paljon kaikkea muutakin ohjeen vierestä sooloilua. Ensinnäkin olen käyttänyt ohjetta pienempiä puikkoja ja ohuempaa lankaa, minkä vuoksi sukkien silmukkamäärä on 60 silmukan sijaan 72. Taloja on siis sukissani hiukan enemmän kuin alkuperäisohjeessa. Jalkaterässä yksi kokonaan uusi talorivistökin. Koska jalkaterässä olen kaventanut silmukkamäärän 64 silmukkaan, kantapohjan keskelle sukissani tulee muita kapeampi talo. Kärki- ja kiilakavennukset tein niin ikään eri tekniikalla kuin ohjeessa.

Olisi pitänyt soveltaa vieläkin enemmän. Harmitus tuli nimittäin silmukointivaiheessa. Tavoistani poiketen olin intuitioni vastaisesti noudattanut ohjetta ja jättänyt ikkunat silmukoitaviksi mustalla langalla. Virhe. Ihan hirveän aikaa vievää nyhräämistä tuo silmukoiminen, eikä lopputuloskaan ole mielestäni yhtä siisti kuin mitä olisi tullut kirjoneulomalla (Puu-Käpylä-sukissa kirjoneuloin ikkunat mustalla, mielestäni siistimpi näin ja ikkunat valmistuvat samaa tahtia neuleen edetessä).

Sen verran tässä nyt jäi asioita harmittamaan, että täytynee ehkä vielä joku päivä laittaa puikoille toisetkin Rauma-sukat tuolla tämänkesäisellä lupiinivärjäyksellä. Seuraavalla kerralla ajattelin kirjoneuloa nuo talojen ikkunat.

Eurajoki-sukat

Työnantajani Eurajoen kunta järjesti alkuvuodesta neulesuunnittelukilpailun, jossa oli omat kategoriat villasukille ja lapasille. Tässä on tullut vuosien saatossa neulottua muutamatkin sinivalkoiset sukat koulussamme vierailleille Erasmus+ -vieraille. Niinpä päätin osallistua tuohon neulesuunnittelukisaan sillä ajatuksella, että seuraavat ulkomaan vieraat saisivat lahjaksi kenties minun suunnittelemani kunnan nimikkosukat. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että voitin tuon sukkakategorian.

Sukkien ensimmäinen versio valmistui jo helmikuussa, mutta ohjeen hienosäätö ja virallinen julkaiseminen on ottanut aikansa. Jostain syystä myös postauksen teko otti aikansa, vaikka ohje ja kuvat olivatkin valmiina. Alkuperäisessä versiossa Eurajoki-tekstin takaosassa oli tuollaisia valkoisia tipluja. Sittemmin neuloin vielä toiset sukat, joihin testineulojan palautteen pohjalta vaihdoin tekstin taakse virtaavan joen.

Kun kisa julkaistiin, syntyi heti ajatus rapukuviosta. Jokirapu on itse asiassa peräisin Eurajoen vanhasta vaakunasta ajalta ennen kuntaliitosta. Vaikka nykyisessä vaakunassa rapua ei enää ole, on rapu säilynyt tunnuksena edelleen monissa eurajokisten yhdistysten logoissa. Keskustan liikenneympyrässä komeilee niin ikään iso rapuveistos. Myös koulumme maskotti Mr Krapu on tottakai rapu.

Jokirapukuvion valintaan vaikutti myös henkilökohtaiset syyni. Vaikka itse en eurajokinen olekaan, olen asunut lapsuuteni joen varrella ja jo pienestä pitäen isäni opetti minut ravustamaan. Ravustuskauden alku oli aina odotettua aikaa, sillä saimme veljeni kanssa pitää rapujen myynnistä kertyneet tuotot. Ala-asteikäisinä rapukaupalla saamamme tienistit olivat meille lapsille vuoden "päätulonlähde". Muistan ravustuksen olleen aina myös hyvin jännää. Meillä oli muutamia rapumertoja, mutta niistä puuttui jännitys. Enimmäkseen ravustimme tikuilla, joihin oli sidottu n. parin metrin kalastajalanka. Langan päähän sidottiin syötti, yleensä palanen pakastettua särkeä (aiemmin kesällä ongituista kaloista särjet aina pakastettiin ravunsyöteiksi, petokalat eivät tähän virkaan käyneet). Syöttilanka heitettiin rantaveteen ja tikku iskettiin kiinni rantaheinikkoon. Tällaisia tikkusyöttejä laitettiin illan hämärtyessä jokirantaan paljon. Rannassa kierrettiin kokemassa tikkuja lipon kanssa (lippo oli pitkän puuvarren päässä oleva pyöreä kehikko, jonka sisällä oli verkko). Kun langan nosti, siitä pystyi sormien välissä tuntemaan oliko syötissä rapuja ruokailemassa. Jos oli, piti varovaisesti kauhaista lipolla syötin alta samalla kun lankaa nostaa varovasti. Jos ajoitus oli pielessä tai lipolla kolhaisi kiviin, karkasivat ravut syötin ääreltä eikä saalista sillä kierroksella tullut. Kierroksia jatkettiin usein yömyöhään ja saman syötin äärelle saattoi tulla aina uusia rapuja. Saaliiksi saadut ravut mitattiin ja alamittaiset (alle 10 cm) ravut päästettiin takaisin jokeen kasvamaan.

Muistan, miten isosetäni opetti minua punomaan kalaverkkoa, jotta sain valmistettua ravustuslippoja itse. Hän vuoli puusta sukkulan, jota käytettiin verkon tekemiseen. Enää en tosin taitaisi osata kalaverkkoa punoa. Vaikka äkkiäkös sellaisenkin taidon nykyään varmaan Tuubista uudelleen mieleen palauttaisi. 

Ohje on suunniteltu Novitan Nalle-langalle nron 2,5 puikoilla. Koot löytyy niin naisten kuin miesten sukkiinkin. Ohje löytyy PDF-muodossa täältä. 

Puu-Käpylä-sukat

Olin pääsiäisen alla viikon sairaslomalla ja kotona istuskellessa oli aikaa tarttua kutimeen. Somessa vastaan tuli vähän aikaa sitten juskaistujen Rauma-villasukkien ohje. Ryhdyin penkomaan värjäämiäni lakoja ja laitoin puikoille hiukan sovelletuin värein Vanha Rauma -sukat. Ensimmäistä sukkaa neuloessa mieleen tuli kuitenkin ajatus vastaavantyyppisten sukkien neulomisesta Puu-Käpylä-teemalla. Olin pääsiäiseksi menossa Käpylässä asuvan siskoni luokse ja järkeilin, että ehtisin vielä nipin napin suunnitella ja neuloa synttärilahjaksi myös Puu-Käpylä-sukat. Vanha Rauma -sukista valmistui siis vain toinen, toinen pari valmistuu sitten joskus myöhemmin.

Siinä missä Vanha Rauma on melko pastellinsävyinen, Puu-Käpylän perusilmeenä on mielestäni enemmän maanläheiset värit. Koska värjäyskopassani oli melko pieni nössäkkä veriseitikillä saatua tiilenpunaista väriä (mikä sinällään olisi ollut aivan loistava värivalinta Puu-Käpylän värimaailmaan), jouduin päävärin osalta turvautumaan marketin värivalikoimaan. Värjäämäni langat olivat pääosin Nallea, joten hakusessa oli maanläheinen punaisen sävy, mutta kävikin niin, että Prisman hyllyiltäpä ei näin keväällä löytynytkään ainuttakaan punasävyistä sukkalankaa sopivan vahvuisena. Päädyin sitten ostamaan sukkien pääväriksi oranssia. Toimii sekin. Ja tavallaan antoi ihan pirteän ilmeen muuten pehmeämmille kasvivärjäyssävyilleni. Todettakoon, että sukissa musta, tummanharmaa ja vaaleansininen ovat myöskin markettivärejä, muut itse värjäämiäni sävyjä.

Olin siis neulonut jo yhden sukan Rauma villakista, joissa mustat ikkunat silmukoitiin. Tiesin silmukoinnin olevan hidasta ja aikataulu tiukka. Päätin näissä Käpylä-sukissa tehdä ikkunatkin kirjoneuloen. Ainoastaan ovet on jälkikäteen silmukoitu, koska niissä olisi tullut tarpeettoman pitkiä langanjuoksuja ja toisaalta mukana kuljetettavia värejä olisi tuolloin parhaimmillaan tullut jo neljä. Sukista tuli ainakin lämpimät, nyt kun kierroksilla on paikoin kuljetettu kolmeakin väriä.

Rauma-villasukat on suunniteltu 60 silmukalle, kolmosen puikoilla. Itse käytän Nallessa mieluummin nron 2,5 puikkoja ja tällöin 60 silmukkaa kirjoneulesukissa (joiden jousto on vähäisempi kuin yksiväristen) tuntui liian pieneltä silmukkamäärältä. Modasin siis jos Rauma-sukkiini 72 silmukkaa ja totesin, ettei se ainakaan liikaa ollut. 72 silmukalla aloitin nämäkin Puu-Käpyläsukat. Tuo 72 silmukkaa määrittikin sitten varren kuvioiden jaot. Suunnittelin varteen siis 12 silmukalla jaolliset talot. Silmukkamäärämatematiikalla talojen julkisivuun tuli 5 ikkunaa. Näin jälkikäteen ajatellen semisti harmittaa, olisi pitänyt tehdä tarkempi taustatyö. Pääsiäisenä Käpylässä kävellessä panin nimittäin merkille, että talojen julkisivuissa oli yleensä parillinen määrä ikkunoita (2, 4, 6 tai jopa 8). Toki onhan noissa sukissa ikkunamäärältään parillisiakin taloja ja varsinkin jalkateräosiossa, jossa kantapääkavennusten jälkeen kierroksella on enää 64 silmukkaa. Toisaalta tuossa jalkateräosiossa talojen kuviojakojen ei tarvinnut mennä aivan tasan, sillä kierroksen vaihtumiskohta on pohjassa ja tein joidenkin talomallien kohdalla vaihtumiskohtaan kapeamman talon kuin muualle.

Tein jonkinlaista talojen luonnostelua etukäteen, mutta lopulta päädyin muuttamaan niitä lennosta, eikä purkuhommiltakaan aina vältytty, kun intoa oli enemmän kuin logiikkaa tai malttia. Sukat kuitenkin valmistuivat juuri ja juuri ajallaan.

Sinivalkoisia jämälankoja

Koulullemme on jälleen viikon päästä saapumassa Erasmus+ -vieraita Ranskasta ja Espanjasta. Perinteeksi on jo käynyt neuloa ulkomaalaisille vieraille talkoilla villasukkia, joten kaivelin jälleen sinivalkoisia jämälankojani. Löytyi ainakin Nallea ja jotakin sarjaa Jukolan Veljeksistä. Ei siis sitä perinteistä Seiskaveikkaa, vaan olisiko tuo nyt Aapoa. Mielestäni ei ole enää edes tuotannossa, joten jämänöttösistä aikakin hankkiutua eroon.

Kirjoneuleen pohjana käytin Drops Designin Highland Hikersia. Tapani mukaan soveltaen tottakai. Halusin sukista hieman mallia pitkävartisemmat ja vaihdoin alaosaan tummemman sinisen, sillä tuota Aapoa(?) ei olisi koko sukkien matkalta kuitenkaan riittänyt. Värin vaihtumiskohdan alle lisäilin vielä omasta päästäni yhden valkoisen raitakuvion.

Alkuperäisohje on ohuemmalle langalle ja pienemmin puikoin (käytin 3,5), joten tein 39 koon sukat 35/37 koon silmukkamäärin.  Kuvioinnin alaosassa ja yksivärisen osuuden alkaessa kaventelin mutulla varresta silmukoita. jotta ei jää liian lörpöksi.

Alien-sukat

12-vuotias poikani ilmoitti joulun alla haluavansa uudet villasukat. Poikani on tykästynyt näihin pitkävartisiin Space invaders -sukkiin, mutta ne ovat jäänet jo auttamattomasti liian pieniksi. Pitkävartisia kuitenkin toivottiin nytkin. Olkoon joulukiireet sitten millaiset tahansa, mutta jos tuonikäinen poika sanoo haluavansa joululahjaksi villasukat, sellaisethan pitää tehdä. Aluksi mietin malliksi jotakin Star Wars -henkistä, mutta sitten Ravelryssä tuli vastaan nämä The truth is out there -sukat. Mieleen tuli heti keväällä ostamani ärtsyn vihreä Seiskaveikka, josta siis alunperin piti tulla kevään euroviisuhuumassa Kaksosflikkojen ohjeella Käärijähihat. Toisin kävi. Projektista oli ehtinyt puikoille jo toinen hiha, kun sitten mursin sormeni. Neulomalla poikani vappuasu ei olisi millään valmistunut. Piti vaihtaa suunnitelmaa lennosta ja päädyin ompelemaan Käärijähihat, se kun luonnisti jotenkuten murtuneellakin sormella. Projektista jäi kuitenkin yli monta kerää limenvihreää lankaa. Alien-sukkiin sain hukattua yhden noista ärtsyistä langoista ja samalla avaruusteema poikani villasukissa sai jatkoa.

Alkuperäisohje on ohuemmalle langalle, mutta sovelsin kuvion seiskaveikalle sopivaksi. Koska pohkeessa silmukkamäärä saa olla nilkkaa ja jalkaterää reilumpi, varren yläosassa alienin pää on silmukan verran leveämpi (silmien välissä kaksi silmukkaa), säären puolivälissä kaventelin silmien välin vain yhden silmukan levyiseksi. Yläosassa korotin alienin otsaa niin ikään yhdellä rivillä, jotta päästä tulee pitkulaisempi. Liian pyöreä pään muoto sai alienin muistuttamaan enemmän hymiötä kuin kuin avaruusoliota.

Loin varteen 70 silmukkaa ja neuloin 3,5 puikoilla 10 krs 1 oikein, 1 nurin joustinta + 1 musta oikein rivi ennen kuvion aloittamista. Varren ympäri kiertää samassa tasossa aina 5 alienin päätä ja osittain alhaalta limittäin toiset 5 päätä. Kun alienin pään leveys ylhäällä on 10 silmukkaa ja varren alaosassa 9 silmukkaa, kapenee ympärysmitta nilkkaa kohti kymmenellä silmukalla pelkästään kaventamalla noita alienin päitä yhden silmukan verran. Koska kavennukset tapahtuvat kadessa eri tasossa tulee yhdelle kierrokselle ensin 5 silmukkakavennusta ja 10 riviä myöhemmin limittäisen alienpääkuvion alkaessa toiset 5 kavennusta. Silmukkamäärän supistaminen uppoaa siis varteen melko huomaamattomasti. 

Alkuperäisinspiraatiosukista poiketen neuloin pohjan raidallisena. Näin sain kantapääkavennusten yhteydessä kavennettua jalkaosan silmukkamäärän vielä 60 silmukasta 54 silmukkaan.

Mysteerisukkakalenteri

Olen parina vuotena aikaisemmin saanut siskoltani joululahjaksi villasukkakalenterin, jonka luukuista on paljastunut mysteerilankoja villasukkavärkeiksi. Sukkia on neulottu sitä mukaa, kun luukusta on lanka paljastunut (*klick* mysteerisukat nro 1), (*klick* mysteerisukat nro 2). Varastoihini on päässyt kertymään itse värjäämistäni langoista pieniä jämänössäköitä sitä mukaa, kun olen värjäyslangoista jotain projekteja itse neulonut. Päätin tehdä noista jämänössäköistä joulukalenterit siskolleni ja ystävälleni. Toisen Seiskaveikka-nössäköistä ja toisen Nalle-nössäköistä. Luukusta paljastuu myös pieni lappu, joka kertoo, millä kasvilla tai sienellä väri on saatu aikaan.

Kerin ja punnitsin nössäkät n. 10 gramman keriksi. Ensimmäiseen luukkuun laitoin kokonaisen mustan lankakerän. Ajatus oli, että sukkien kärjet, kantapäät ja varren yläreunan joustinneule neulotaan mustalla. Lisäksi jokaisen mysteerivärin väliin tulee mustaa, joka nostaa värjätyn langan sävyn paremmin esiin. Ohjeet itse projektiin jätin melko viitteelliseksi antaen neulojalle lopulta valinnanvapauden tekeekö simppelit raitasukat vai lähteekö soveltamaan päivän värillä jotakin kuviota mustalle pohjalle. Sukkien lopputulos on siis mysteeri myös itselleni riippuen siitä, mitä ikinä neulojat päätyvät langoilla tekemäänkään.

Pantterisukat

 
Loppukesästä sain päähäni, että tarvitsen syksyksi ehdottomasti leopardikuvioiset sukat. Ajatus lähti oikeastaan itse värjäämästäni okransävyisestä langasta. Väri on saatu lakastuneista omenapuun lehdistä. Ohjetta leopardisukkiin ei ollut, mutta Pinterest-seikkailuni antoi osumaksi Crafting for weeks -sivustolta ilmaisen leopardikaulurin kaavion. 72 silmukalla jaollinen kaulurikaavio oli fingering-vahvuiselle langalle varpaista varteen aloittaessa juuri passeli silmukkamäärä myös sukkiin. Varsiosuudella silmukoita voisi työn edetessä mutulla lisäillä sinne ja tänne, jotta varren leveys riittää pohkeeseen. Päätin soveltaa silmukoiden lisäyksen työn edetessä.

Nappinjan kesäalesta tilasin niin ikään Panther Dots -kuosillista viskoosia. Mielessäni siinsi Helmat-kirjan ihanat hulmuhelmaiset mekot. Hetken jo huolestuin yhtäkkisestä innostuksestani eläinkuoseihin. Uumoilin sen olevan selkeä oire keski-ikäistymisestäni. Aina ennen olin vähän naureskellut täti-ihmisten suosimille eläinkuoseille, ja huomasin nyt itsekin havittelevani sellaisia. KÄÄK! Ja sitten... Lokakuun alussa postiluukusta kolahti uusin Suuri Käsityö -lehti. Kuinka ollakaan, heti kannessa komeili pantterikuosinen pitkä viskoosimekko ja LUMILEOPARDIVILLASUKAT! En siis ollutkaan (pelkästään) kovaa vauhtia tätimäistymässä, vaan olin selkeästi (kerrankin) käsityömaailman trendien aallonharjalla. Noo... Nähtäväksi tosin jää, millä aikataululla sen viskoosimekon saan ommeltua. Ehkä trendi on mennyt jo ohi sen toteutuessa, mutta ainakin ajatuksen tasolla olin mukana trendeissä. Ajatuksen tasolla olin kaavaillut tuon viskoosimekkonikin tosin valmistuvan jo syyskuun aikana, jotta olisin saanut sen mukaan matkalleni kesäiseen Etelä-Ranskaan. Nimesin matka oli ja meni, se viskoosimekko ehkä sitten ensi kesäksi. Ehkä.

Nuo leopardisukat sentään valmistuivat nyt syksyksi, vaikka edelleen joudun kuulostelemaan kyynärpäätäni ja hieman säännöstelemään neulomistani. Nyt on taas parempi vaihe menossa, mutta jos innostuu liikaa neulomaan, palataan taas takapakkia. Ärsyttävää. Työkaverini vinkkaamista fasciamanipulaatiohoidoista on onneksi ollut apua ja toivon mukaan parin vuodentakaista neulomisen totaalistoppia ei enää pääse syntymään.

Sukista tuli kivat. Eivät ole täysin identtiset, sillä varressa olen vähän fiilispohjalta kuvioita mukaillen lisäillyt silmukoita niin, että varren yläosassa silmukkamäärä on 84. Toisaalta tällaisessa kuviossa ei oikeastaan ole mitään väliä, etteivät täplät ole täysin identtisiä keskenään. Värjäämäni lanka on muistaakseni Novitan Venlaa (en ollut sitä lankaan tai muistiinpanoihini merkannut, mutta näppituntumalla sanoisin Venlaksi). Musta lanka on ihanan pehmeää Hot Socksin kasmirvivahteista Pearlia. Puikot nro 2,5.

Jalanpohjaosan tein raidallisena, ihan vain koska raidoitus on nopeampaa kuin tuon kaavion seuraaminen. Kaavion seuraamisessa ehdoton juttu oli muuten staattinen muistilappu, jonka avulla oikealla rivillä pysyminen helpottui huomattavasti! Olevinaan olin tarkka lankadominanssin suhteen, mutta tuo raitaosuus paljastaa aika armottomasti ajatuskatkot. Ne kierrokset, joilla keltaisen ja mustan langan keskinäinen järjestys etusormellani on jostain syystä kääntynyt päinvastoin, erottuvat selkeästi tummempina raitoina.