Mario Partyt

 

Tavallaan vähän haikein mielin kirjoittelen tätä postausta näistä teemasynttäreistä. Kuopukseni täytti juuri kymmenen ja toivoi teemaksi Nintendon Mario Party -peliä. Isoveljen kanssakin oli sovittu, että kymppisynttärit olisivat viimeiset isommat lasten teemasynttärit. Kauhea vähtihän näiden näpertelyssä toki aina on, mutta toisaalta tykkään ihan hirmuisesti juuri tällaisesta näpräämisestä ja ideoimisesta. Toisaalta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan...

Kakun suhteen mentiin tällä kertaa oikoreittiä. Loistoideasta kiitos siskolleni! Yksi Mario Partyn kentistä on nimeltään Peach's Birthday Cake ja halusin kakun mukailevan kentän ulkomuotoa. Alunperin olin leipomassa perinteistä täytekakkua (jota nykyajan lapset eivät kylläkään edes juuri syö), mutta sitten siskoni ehdotti jäätelökakkua. Ihan paras idea, paitsi sen vuoksi, että jäätelökakkua lapset söivät, mutta myös siksi, että kakku oli huomattavasti nopeampi valmistaa. Tai no, vähän pakkokin oli valmistaa nopeasti, jottei ehdi sulaa. Ennen koristelua olin toki tarkasti valmistellut koristeet ja pursotteet esille. Kakun pohjana on vierekkäin kaksi "mansikkajäätelötiiltä", näsitä reunat pyöristetty. Kolmannesta paketista muotoilin päällikerroksen. Pursotteina käytin vaaleanpunaista ja valkoista tuorejuusto-kermavaahtoa. Reunuskeksit on liimattu pursotusvaahdolla. 

Sokerimassa-askartelu ei lukeudu suosikkeihin, mutta löysin Yoshiin muovailuvahatutorialin ja lähdin sellaista sokerimassasta väkertämään. Synttärisankari itse askarteli samoista väreistä kakun reunalle sokerimassaisen Luigin.

Jos minulta kysytään, suklaata ei koskaan voi olla liikaa. Päädyin siis kuorruttamaan mansikoita suklaalla. Pienellä sokerimassa- ja geelivärituunauksella niistä tuli Goomba-hahmoja. Osa niistä päätyi koristamaan mansikkaista juustokakkua, osa  jäi coctailtikun nokassa hunajamelonin puolikkaan päälle naposteltaviksi suupaloiksi. Yläkuvassa tosin vielä tuunaamattomina.

Parhaiten lastenkutsuilla tuntuvat tekevän kauppansa juurikin erilaiset naposteltavat. Grillivartaisiin pujotelluista mansikoista ja viinirypäleistä syntyi Piranha Planteja. Hunajameloneja ei enää ollut, joten tökin lihansyöjäkasvit ompun puolikkaaseen. Hunajameloni olisi ollut parempi, ompun puolikas oli sen verran pieni ja kevyt, että viritelmästä tuli aika kiikkerä. Ennen tarjoilupöytään menoa koko viritelmä jo kertaalleen kippasikin ja kuvan oton jälkeen tuunasin ompun alareunaan vielä coctailtikuilla mansikoista ja viinirypäleistä reunuksen, jotta painopiste siirtyi alemmas. 

Grillitikkujen nokkaan tuunailin myös vaahtokarkeista muutaman Boon. Suurin osa vaahtiksista tosin päätyi tarjoilukulhoon ihan sellaisenaan. Toisaalta grillitikut toimivat tässä tapauksessa myös oivallisina ottimina. 

Näpertelynaposteluosaston jatkeeksi kaiversin vesimelonista vielä Chain Chompin. Aikoinaan turailin vastaavalla idealla merirosvosynttäreille vesimelonihain.

Hedelmät ovat kivoja synttärinaposteluja siitäkin syystä, että sopivat usein myös erityisruokavalioisille. Näissäkin synttäreissä tuli miettiä tarjoiluihin maidottomia, munattomia ja gluteenittomia vaihtoehtoja. Erimenu-palvelun kautta lähdin kokeilemaan tähän kategoriaan sopivaa kauraista banaani-suklaapiirasta. No. Ei nyt ehkä rakenteellisesti itseä vakuuttanut, vaikka lapset näitäkin söivät. Omaan makuuni ehkä turhankin makea tuo banaaninen pohja. Jätin lopulta siitä tuon suklaakuorrutteenkin pois, ja koristelin vain M&M-napeilla (joskaan eivät ole maidottomia, mutta osa palasista oli erillään ilman noita suklaarakeita). En ole mikään konkari munattomissa leivonnaisissa, mutta jotenkin tuntuu, että tuo banaaninen pohja jäi liian tahmaiseksi. Tuntui jotenkin raa'anomaiselta, vaikka päädyin lopulta paistamaan piirakkaa paljon pidempään kuin ohjeessa. Ei mikään mestariteos, mutta tulipahan nyt itse Mariokin tarjoiluihin näperrettyä.

Gluteenitonta leivontaa -kirjasta bongasin munattoman keksireseptin, jonka modasin myös maidottomaksi. Näihin olisi kuulunut laventelia, mutta sellaista ei löytynyt, sovelsin ohjeesta poiketen osan jauhoista kookosjauhoiksi, joten näistä tuli sitten vaniljaisia ja kookoksisia Super Stareja. Yllättävänkin hyvin pysyivät kasassa.

Synttärisankari itse toivoi kekkereihin erilaisia pieniä kisoja (limbokisa, air track -temppukisa, tarkkuusheittokisa, ilmapallon poksautuskisa, aarteenetsintä...). Minikisojen palkinnoiksi voittajat saivat tähdenmuotoisia helmiä, sillä tähtiähän itse Mario Partyssakin yritetään kerätä.

Viimehetken ideana tuunasin tarjoiltavat juomat uusiin etiketteihin. Juhlapöydässä oli greippilimun sijaan Boo-limua, Muumilimun sijaan Birdo-limua, cokiksen sijaan Goomba-limua ja päärynälimu muuntautui Yoshi-limuksi.

Tavanomaiset yksiväriset kertisastiat muuntautuivat pienellä askartelulla pelin teeman mukaisiksi. Jokainen sai valita itselleen mieluisan pelihahmon, jolloin oli helppo tunnistaa kenen muki tai karkkikippo oli kyseessä. 

Pokemon Go -synttärit

 

Vaikka käsityöt ovat olleet kiukuttelevan kyynärpään vuoksi tauolla, sain sentään järjesteltyä poikani toivomat Pokemon Go -synttärit. Näitä synttäreitä varten tulikin samalla opiskeltua aimo annos kokonaan uudesta maailmasta. Eläissäni en ole kyseistä peliä pelannut, mutta jälkikasvuni opasti pelin saloihin suurella tarmolla ja samaiseen peliin hurahtanut työkaverini sitten paikkaili loput aukot sivistyksessäni.

Päätin pitää synttärit tällä kertaa työpaikallani, sillä koulun piha tarjosi oivan miljöön pokejahdille (pihasuunnistus), poketornin valloitukselle (kaupunkisota ministadikalla) ja loppuraidille, joka pidettiin luokassani Pokemon-teemaisen pakohuoneen merkeissä. Vieraat kisailivat leikkimielisesti toisiaan vastaan väritiimeissä kuten oikeassakin Pokemon Go pelissä toimitaan. Loppuraidissa eli pakohuoneosiossa tiimit toimivat yhdessä yhteistä "vihollista" vastaan eli yrittivät saada kukistettua jättikokoisen Mewtwo-hahmon.

Peli alkoi pihasuunnistuksella. Tai oikeastaan kyse ei ollut varsinaisesta suunnistuksesta, sillä karttaa ei ollut. Olin kätkenyt koulun ympäristöön 25 Pokemon-hahmon kuvat ja tiimien piti etsiä niistä mahdollisimman monta tiimikorttiinsa. Jokaisessa hahmokortissa oli myös tarkistuskirjain, joka tuli ilmoittaa pelin ohjaajalle eli minulle saapuessaan tiimikortille. Jos hahmon löytäjä osasi nimetä hahmolle oikean tarkistuskirjaimen, kirjasin heidän tiimikorttiinsa hahmolle CP-pisteet. Hahmolle sai isommat CP-pisteet, jos onnistui löytämään kyseisen hahmon ensimmäisenä. Eri hahmoilla oli myös erilaisia CP-pisteitä, legendaarisista hahmoista sai isommat pisteet, mutta ne olivat myös vaikeammissa piiloissa. Normihahmoista oli tarjolla pienempiä pisteitä, mutta hahmot oli helpompi löytää.

Monien vieraiden mielestä juuri pihasuunnistus oli hauskin osio synttäreistä. Eniten pihasuunnistuksessa pisteitä kerännyt tiimi sai vallattua pokesalin (eli ministadikan). Hävinnyt tiimi sai haastaa voittajajoukkueen kaupunkisotaan, mutta suunnistuksen voittaneella joukkueella oli etulyöntiasema salin puolustuksessa, sillä he saivat pallojen lisäksi käyttöönsä myös kilvet.

Kaupunkisotimisen jälkeen siirryimme luokkaani, jonne olin rakentanut Pokemon-teemaisen pakohuoneen. Pöytä oli katettu, mutta kaikki tarjoilut oli kätketty numerokoodattujen lukkojen taakse. Lasten tuli ratkoa erilaisia nokkeluutta vaativia pulmatehtäviä saadakseen tarjoilut yksi kerrallaan esille.

Pokedexistä oli iso apu pihasuunnistuskortteja ja erilaisia pakohuoneen vihjelappuja valmistellessa. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löytyi myös melko paljon kaikenlaista Pokemon-aiheista valmista matikkamatskua, mm. tällainen Pokemon-koordinaatisto, jonka ympärille kehittelin yhden pulmatehtävistä.

Puzzlemakerin Cryptogramilla valmistelin pokehahmojen nimiin perustuvan tehtävän, joka antoi eri kirjaimille erilaisia numeroarvoja. Lähes kaikille vieraille Pokemon Go oli tuttu peli, joten tiesivät aika paljon pokehahmojen nimiä ja osasivat muutamien vihjeiden perusteella päätellä oikeiden hamojen nimet.

Ilmoitustaululle oli aseteltu "koristeeksi" erivärisiä pokepalloja. Vieraiden täytyi hoksata, että pokepallon yläosa kääntyi ja sen alta paljastui sanallinen matikkatehtävä.

Muutamiin ilmapalloihin oli niin ikään kätketty sisälle numerolappu.

Eräässä lukossa oli kiinni iso avain, jolla pääsi luokkani ullakkokomeroon. Ullakkokomerossa oli kätkettynä limut sekä iso pahvinen Mewtwo-hahmo (poikani lempihahmo Pokemon Go -pelissä). Olin jemmannut tuota isoa pahvilaatikkoa aina joulusta asti sillä ajatuksella, että siitä voisi johonkin askarteluprojektiin vielä joskus olla hyötyä. Nyt oli. Monta kertaa olin sitä kyllä jo pois heittämässäkin, onneksi en heittänyt! Nyt se sai toimia tarkkuusheiton maalitauluna -hieman tuunattuna tosin. Seinällä oli lappu, jossa kerrottiin, että kakku tuotaisiin pöytään, kun vieraat olisivat onnistuneet heittämään 50 000 pistettä. Ainoastaan pallot puuttuivat. Nekin piti ansaita.

Jokaiseen laukkuun oli kätketty herkkujen (karkit, sipsit, keksit...) lisäksi yksi magneettikirjain. Kun kaikki lukot oli avattu, vieraat saivat muodostettua keräämistään kirjaimista salasanan, jolla saivat viimeiseen Mewtwo-hahmoa vastaan käytävään taistoon pallot.

Kattausta varten tulostelin Pokemon-kuvioisia kuppikakkujen koristeita, joita sitten liimailin punaisiin pahvimukeihin ja valkoisiin karkkikulhoihin. Jokaiselle vieraalle oli oma hahmonsa, jolloin mukit ja karkkikipot eivät menneet vieraiden kesken sekaisin.



Jotta oman paikan löytäminen ei olisi liian helppoa, oli vieraiden istumapaikat nimetty Pokemon-nimien mukaan.

Kaverilahjapussukat koristelin tulostetuin pokepalloin. Pussukan sisällä oli tottakai pieni superpallo ja karkkia!

Minecraft-synttärit

 

Teemasynttäreiden järjestäminen lapsille on jokavuotinen perinteemme. Meillä on aiemmin juhlittu merenneitoina, merirosvoina, ninjagoina, keijuina sekä Frozen-, yksisarvis- ja partioteemoilla. Tänä kesänä tyttäreni halusi Minecraft-synttärit.

Synttäreiden suunnittelu lähtee yleensä samalla kaavalla. Lapsen kanssa yhdessä ideoidaan teema. Sitten seikkaillaan Pinterestin ihmeellisessä maailmassa, fiilistellään ja tallennellaan sieltä teemaan sopivia ideoita. Annetaan ideoiden hautua. Askarrellaan, hortoillaan kattaus-, karkki- ja keksihyllyillä, leivotaan, koristellaan ja tuunataan. Ja joka vuosi synttäreiden jälkeen totean, että eiväthän ne lapset syöneet juuri mitään leivonnaisia. Lupaan itselleni, että seuraaville synttäreille en kyllä leivo. Leivon kuitenkin. Ja joka vuosi tuo koristeiden ja kattausrekvisiitan nysväys lähtee laukalle. Mutta on se kyllä ihan hirmuisen kivaa puuhaa! 

Tänä vuonna laukkavaihde lähti käyntiin mukien teippauksella. Olin ostanut vihreitä ja pinkkejä karkkikippoja ja pahvimukeja. Tarkoitus oli teippailla vihreisiin kippoihin mustalla teipillä creepereiden naamoja ja pinkkeihin tyyliteltyjä possun naamoja. Mutta... possuihin tarvitsin hiukan pinkkiä teippiä kärsään. Kaivoin esiin koriste- ja washi-teippilaatikkoni ja siitä se ajatus sitten lähti... Kun kerran käytettävissä oli kokonainen värilajitelma erilaisia teippejä, päätin testata miltä näyttäisivät Steven ja Alexin naamat mukeissa teipattuina. Kauhea vähti. Olin jo päättänyt, että, teippaisin mukeihin sittenkin vain creepereitä. Kunnes vierelle istahti eräs melkein 8-vuotias neitokainen. "Äiti mikä hahmo seuraavaksi tehdään?"

Sain pikakurssin Minecraft-hahmoista. Sain kuulla, että Alex on tyttö ja hänellä kuuluisi olla ponnari (oikeasti luulin Alexia pojaksi). 🙈 Tyttäreni korjasi tekemääni hahmoa lisäämällä tälle ponnarin (ponnarin kanssa tuli kyllä paljon hienompi!). Tutustuin myös Endermaniin. Ja skeletoneihin. Ja zombeihin. Ja valkoiseen tulta syöksevään hahmoon, jonka nimeä en enää edes muista. Ja yhtäkkiä olimme yhdessä teipanneet ne kaikki. Sitten tuli mieleen, että jospa teippaisi jokaiselle vieraalle ihan omanlaisensa hahmomukin! Jollain toisellahan olisi saattanut käydä mielessä mukien nimikointi ihan vain vaikka kirjoittamalla tussilla nimi mukin kylkeen...

Aloimme teippailla eläinhahmoja. Aluksi ihan vain helppoja ja nopeita; kana, lammas... 

Kunnes melkein huomaamatta olimmekin teippailleet kokonaisen eläintarhan kissoista, ketuista, jääkarhuista, pandoista ja oseloteista lähtien. Yhtäkkiä teippailtuja hahmomukeja oli enemmän kuin synttäreille kutsuttuja vieraita! 😂 Äiti-tytär -laatuaikaa parhaimmillaan. 💕

Koska leivonnaisia jää AINA synttäreiden jälkeen yli, minimoin leivonnan. En leiponut kakkua. Siis kaverisynttäreille, koska synttärivieraat eivät sitä kuitenkaan syö. (Onkohan meidän lapset jotenkin outoja, kun tykkäävät täytekakusta..?) Ja koska omat lapseni rakastavat kakkua, täytyihän ennen kaverisynttäreitä ihan oikeana synttäripäivänä toki kakku leipoa. Pitäydyin Minecraft-teemassa ja samalla pystyin tekemään testiversiot parista kaverisynttäreille aikomistani tarjoiluista. Kakku oli sankarin toiveiden mukainen: suklaa-mansikkakakku kermavaahtoreunuksin. Tuohon kakkuun päätyi koristeiksi testileivontani, josta ohje alempana.

Eräs vieraista on moniallergikko ja piti keksiä maidoton, munaton ja vehnätön tarjoiltava. Ajattelin testata Pinterestistä bongattuja vaahtokarkki-riisimuroleivoksia. Muuten ihan kiva Pinterest-poiminta, paitsi että tuo video ei aukene. Ainesosat on kuitenkin lueteltu tuohon sivupaneeliin ja koska taipumukseni on olla ohjeiden noudattamisen suhteen muutenkin suurpiirteinen niin kokeilin vaahtisriisimurominecraftleivoksia, mutta pienemmillä mittasuhteilla. Tavoilleni uskollisena about mitoin, jotain sinne päin. Voin korvasin kookosrasvalla, jotta sain leivoksista maidottomia.

Sulatin aluksi kökön kookosrasvaa kattilassa, lisäsin siihen vaahtokarkit ja sulatin massan tahmeaksi mössöksi. Lisäsin riisimurot. Aika tahmaista puuhaa. Massa tarttui kiinni lusikkaan. Vuorasin pienen lasivuuan leivinpaperilla ja kaavin massan siihen. Tasoitus lusikalla ei onnistunut, koska tahmasi kiinni. Pahasti. Kaikkeen. Repäisin toisen palan leivinpaperia ja aloin sillä painella massakekoa levyksi. Toimi, ja lopulta massan muotoilu olikin leivinpaperin avulla tosi helppoa.

Sitten tuli mieleen, että sama ideahan voisi toimia ihan perinteisellä riisisuklaatekniikalla. Tekisinkin nuo muut värikerrokset alimman vaahtokarkkimassan päälle riisisuklaamaisesti. Ala-asteella leivoin riisisuklaata ja muistelin sen olleen suht helppoa. Jep. Kokeiluni perusteella voisin melkein kirjoittaa reseptikirjan miten riisisuklaata EI kannata tehdä. Listasin pahimmat mokat tähän. Ihan vaan vastaisuuden varalle:

VIRHE NRO 1: Älä kuumenna kookosrasvaa liian kuumaksi! -> tomusokeri/kaakao paakkuuntuu tiukaksi rakeiseksi kököksi, joka tarraa kattilan pohjaan kiinni kuin tauti.

VIRHE NRO 2: Jos haluat VIHREÄÄ massaa, älä mene hätäpäissäsi nakkaamaan tomusokerin sekaan kaakaojauhetta.

VIRHE NRO 3: Katso elintarvikevärin päiväys. Vanhaksi menneestä vihreästä väripullosta saat sinistä.

VIRHE NRO 4: Älä nakkaa elintarvikeväriä suoraan kookosrasvalitkuun. -> Väri ei sekoitu, vaan jää palluroina kellumaan sulaneen kooskosrasvan pintaan.

Ruskea riisisuklaakerros meni siis tokalla yrittämällä maaliin, vihreä neljännellä. Eli aika monta välitiskausta. Tuossa onnistuneessa vihreästä kokeiluerässä värjäsin muuten riisimurot vihreäksi ennen kattilaan laittoa. Imaisi aika paljon väriä, mutta eipä jääneet väripallurat kellumaan kookosrasvan pintaan. Testierä näytti hyvältä. Massa jähmettyi kivasti jääkaapissa ja "kerroskakku" maistui hyvältä. Sai synttärisankarilta peukun ja leveän hymyn. Kun sitten käytin tuota testierääni kakun koristeena ja leikkelin siitä miniblockeja, huomasin, että vaahtokarkkipohja pysyi hyvin kasassa, mutta riisisuklaakerroksilla oli taipumus murtua ja kerrokset lähtivät helposti irtoilemaan. Eli... lopulta tein kaverisynttärileivokset pelkästään vaahtokarkkireseptillä. Sääennuste lupaili tähän mennessä kesän kuuminta päivää ja näin sieluni silmin, miten riisisuklaaperiaatteella kasatut kerrokset lähtisivät valumaan kookosrasvan sulaessa auringon paahteessa. Tässä siis resepti noihin vaahtokarkkiversioihin:

Vaahtokarkki-riisimuroleivokset (vehnätön, maidoton, munaton)

1. kerros:

n. 8 rkl kookosrasvaa (sulata kattilassa miedolla lämmöllä)

n. 6 kourallista vaahtokarkkeja (ehkä n. 200 g) (lisää kattilaan ja hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet kookosrasvan joukkoon.

4 - 5 muumimukillista riisimuroja (sekoita vaahtokarkkimassan joukkoon)

Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Käytä massan levityksessä apuna leivinpaperia. Massa tahmaa kiinni likipitäen kaikkeen muuhun, paitsi ei leivinpaperiin. Kun olet painellut massan tasaiseksi kerrokseksi, ripottele pinnalle "louhittavia jalokiviä" eli haluamasilaisia irtokarkkeja.

2. kerros 

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookosrasvaan 3 rkl kaakaojauhetta. Kaakaojauhe tuntui imevän hieman tuota kookosrasvaa itseensä, joten lisäilin rasvaa muutaman kökön kattilaan vaahtokarkkeja hämmentäessäni.

Levitä ruskea massa ensimmäisen kerroksen päälle leivinpaperin avulla.

 

3. kerros

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookos-vaahtokarkkimassaan vihreää elintarvikeväriä. Jos haluat ärtsymmän vihreän, värjää vielä osa riisimuroista elintarvikevärillä vihreäksi ennen massaan laittamista (riisimurot imaisevat aika paljon väriä).

Levitä vihreä massa leivinpaperin avulla ruskean kerroksen päälle. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa lopuksi haluamasi kokoisia neliöitä ja kokoa niistä minemaisema.

Summa summarum. Huoneenlämmössä tekisin päällimmäisen kerroksen varmaan edelleen riisisuklaaperiaatteella (vaahtisversio tahmaa ihan pikkuisen sormiin, riisisuklaa ei niinkään), mutta hellepäivän ratkaisuna vaahtiskerrokset ehdottomasti parempi ratkaisu. Pidimme ulkosynttärit kesän kuumimpana hellepäivänä ja vaahtis-riisimuro-Minecraft-maisema pysyi muodossaan, eivätkä palaset juurikaan edes tahmanneet toisiinsa kiinni! 

Kaiken testileivontasekoilun jälkeen päätin minimoida kaiken muun leivonnan. Aluksi piti leipoa mokkapaloja, jotka koristelisin sokerimassalla possuiksi. En leiponut. Ostin pussillisen Fasupaloja. Puolitin keksipatukan keskeltä kahtia kahdeksi kuutioksi ja kuorrutin ne sokerimassalla possuiksi. Ei olla sokerimassan kanssa oikein tavattu olla kavereita, joten sikälikin tämä pienemmän mittakaavan sokerimassanäpertely oli hermoja säästävämpi ratkaisu. Näistä miniminepossuista tuli kyllä aika söpöjä. 😁

Kaikki muu tarjoiltava painottuikin karkki/napostelulinjalle. Tulostin netistä valmiita Minecraft-symboleja, jotka liimailin karkkikippojen kylkeen (mm. täältä ja täältä). Suomeksi en jaksanut alkaa noita tekstejä enää vääntämään. Enkku alkaa nykyään jo ekalla, joten vieraat opetelkoon uutta sanastoa. 😁

Lopulta juurikin nämä karkki- ja napostelukulhot tyhjenivät vieraiden suihin ensimmäisinä.

Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin myös Minecraft-bingon. Koska lapsillamme on tuollainen bingoarvontahärveli, tulostin myös bingopohjat. Kaverilahjapussukoiden sijaan vieraat saivat tänä vuonna bingossa voittamiaan pieniä karkkinössäköitä...

...joiden antaminen ihan sellaisenaan olisi tietenkin ollut ihan liian yksinkertaista. Aivoni tuntuvat suoltavan ehtymättömän määrän erinäisiä aikaa vieviä nypertelyä ja nysväämistä vaativia tuunauksia, niinpä tälläkin kertaa tyttären synttärilahjaksi saamasta Littlest PetShop -pakkauksesta, syntyi pöhkö idea. Päätin tuunata lelupakkauksen karkkiautomaatiksi. Pakkauksen alkuperäisidea kun on toimia jonkinlaisena onnenpyöränä, josta pyöräytetään yksi yllärilelu kerrallaan. Nyt siitä sai pyöräyttää voittamansa bingopalkinnon. Paikkoja onnenpyörässä tosin on vain seitsemän, joten sitä piti aina välillä täyttää.

Yksisarvissynttärit

Aiempina vuosina on vietetty Frozen-synttäreitä, merenneitosynttäreitä ja keijusynttäreitä, tänä vuonna teemana olivat yksisarviset. Melkein aina olemme saaneet viettää kesäsynttärit kauniissa auringon paisteessa, jolloin aktiviteetit on voinut paljolti siirtää ulkotiloihin. Nyt hieman jännitti, sillä tämä päivä piti olla tällä erää viimeisiä helle- ja poutapäiviä. Aamu alkoi kuitenkin sateen merkeissä, onneksi iltapäivään mennessä sade lakkasi ja saimme kuin saimmekin kauniin hellepäivän ja allasbileet. Helle on ihana... paitsi ehkä kermavaahdon kanssa kikkaillessa.

Yksisarviskakusta tuli tehtyä treeniversio jo oikeana synttäripäivänä viikko sitten. Tuolloin kuorrutin kakun sankarin toiveen mukaan kinuskilla. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä se kinuskikuorrute. Reseptin mukaan piti tulla vaalea kinuski, mutta keittelin sitä ilmeisesti liian pitkään, sillä vaaleus muuttui vaaleanruskeaksi. Hätäpäissäni yritin taittaa vaaleanruskeaa elintarvikevärillä vaaleanpunertavaan, sillä seurauksella, että kinuskini väri muistutti lähinnä keitettyä rapua. Tällä kertaa ajattelin pelaavani varmemman päälle -Päällystin kakun kermalla. Paitsi, että kermavaahto, kesähelle ja tuollainen marketin nestemäinen elintarvikeväri ei ehkä sekään ole järin hyvä yhdistelmä. Eipä tuokaan päällyste nyt hirmuisen kaunis ole. Missäköhän pidettäisiin sellaisia "Näin onnistun kakun kuorruttamisessa" -alkeiskursseja kakkutumpeloille?

 Edellisessä yksisarviskakussa käytin koristeissa aika paljon marenkeja ja huomasin, että ne vetistyivät aika pian kakun päällä ärsyttävän nihkeiksi. Tällä kertaa käytin marengista ainoastaan sarven ja korvat, harjakiehkurat pursottelin kermavaahdosta.

Tyttäreni halusi sateenkaarimuffinseja, koska katselimme Pinterestistä yhdessä A Mixture of Mediums -blogin postausta ihanista sateenkaarikoristeista. Sellaisiahan piti kokeilla. Öööö... No... melkein. Tai no jotain sinne päin. Ja tuo kerma taaskin... Olisi varmaan pitänyt tehdä voikreemistä. Mutta kermavaahtoa oli valmiina ja alkoi tulla hivenen kiirekin. Nuo sateenkaaret ajattelin vain lopuksi taivuttavani pilvenhattaroiden päälle tuosta nuin vaan. Paitsi, että ei. Taivutetulla sateekaarella oli oma tahto. Se tahtoi oieta, singota oietessaan nuo kermapilvihattarat mennessään. Nirhasin veitsellä muffinseihin viillot, joihin survoin nuo sateenkaaren päät. Kermapilvet olivat sen jälkeen no... survotun näköisiä. Muffinssipohjana käytin lemppariporkkanamuffinssireseptiäni. Joskin vähensin voin määrän 200 grammasta 150 grammaan, toimi melkein paremmin vähemmällä rasvalla. Maku näissä oli erinomainen, ulkonäössä toivomisen varaa.

Sateenkaaren värejä yhdistelin myös hedelmävartaisiin. Kun yksi synttärivieraista oli allerginen kotimaisille viljoille, maidolle ja kananmunalle (ja aika monelle muullekin), oli hivenen haasteita keksiä tarjottavaa. Nämä vartaat kävivät myös moniallergikolle. Vartaissa on aamulla takametsästä poimittuja mustikoita, punaisia ja vihreitä viinirypäleitä, mansikoita sekä meloniraudalla muotoiltuja palleroita cantaloupe- ja hunajameloneista. Helppoja, maukkaita ja kivan näköisiä.

Ja koska teemana olivat yksisarviset, oli pöydässä myös suklaisia yksisarvisen sarvia.

Yksisarviset seikkailivat myös kattauksessa...

...ja kaverilahjoissa.

Herkuttelun jälkeen pidettiin allasbileet. Melkein ostin allasbileitä varten yksisarvisuimalelunkin, mutta oli sen verran ryöstöhintainen, että bileissä mentiin nyt tällä kertaa yksisarvisen sijaan yksisiipisellä. Flamingoparka joutui viime viikolla kokemaan kovia ja häneltä amputoitiin toinen siipi. Urheasti lintupolo kesti kuitenkin tänäänkin lapsikatraan käsittelyssä.

Ensi vuotta... tai ehkä jo ensi syksyä varten Note to myself: Lapset eivät syö kakkua. Eikä leivoksia. Synttäripöydästä katoavat limut, karkit, popparit ja sipsit. Ja juhlien jälkeen jääkaappi tursuaa näitä kermahöttöleivoksia.