Mummun herkkukakku

Lasteni (ja minunkin) ehdoton kakkusuosikki on äitini tekemä rusinakakku. Lapset ovat nimenneet sen tekijänsä mukaan mummun herkkukakuksi. :) Vuoden vaihteessa kysyin viimein äidiltäni reseptin kakulle. Kakku on helppo leipoa vaikkapa lasten kanssa yhdessä, sillä munia ei vatkata, vaan kaikki ainekset ainoastaan sekoitetaan keskenään.

Resepti oli kuulemma alunperin jonkin kahvipaketin kyljestä, vaikkei kakussa kahvia olekaan. Äitini on sitä jonkin verran muokannut omanlaisekseen. Äidiltä saamani mitat olivat vähän suurpiirteisiä, saneli ulkomuistista alkuperäisen reseptin mitat, mutta kertoi samalla ottaneensa hieman omia vapauksia reseptin aineksissa ja mittasuhteissa. Ensimmäisen version leivoin aika pitkälti tuon alkuperäisreseptin mukaan, eikä siitä tullut ollenkaan niin mehevä, kuin äitini leipomasta kakusta. Ennen seuraavaa kakun leipomista oli otettava tarkentava puhelu äidille ja selvitettävä, mitä tarkalleen ottaen olivat nämä hänen mainitsemansa soveltamiset reseptissä. Tässä toisessa versiossa pääsin jo ainakin hyvin lähelle äitini leipoman kakun makua ja koostumusta.

Päätin siis kirjata tuon sovelletun reseptin itselleni muistiin tänne blogiin. Irralliset paperilappuset kun tuntuvat allekirjoittaneelta menevän aina hukkaan. Toivon mukaan resepti pysyy täällä tallessa ja ehkä siitä on iloa jollekin muullekin herkkusuulle. Varoituksen sanana todettakoon orjallisen tarkasti reseptien mittasuhteita noudattaville, että väljyyttä löytyy vielä tässäkin reseptiversiossa, sillä kaikkia aineita en minäkään mitannut piirun tarkasti.

MUMMUN HERKKUKAKKU

2 kananmunaa
vajaa 3 dl sokeria (ehkä n.2 3/4 dl)
150 g sulatettua voita
1 kermaviili
1 dl rusinoita + n. 1dl rusinoiden keitinvettä
reilu 4 dl vehnäjauhoja
2 tl kardemummaa
2tl kanelia
1 tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta

Keitä rusinoita n. 5 min. Kaada ylimääräinen vesi pois ja jätä rusinoiden pohjalle arviolta n. 1 dl keitinvettä. Anna vähän aikaa jäähtyä. Munat ja sokeri sekoitetaan kevyesti keskenään (ei siis vatkata). Lisää joukkoon voisula, kermaviili sekä rusinat + neste. Sekoita 3½ desiin jauhoja leivinjauhe, sooda, kaneli ja kardemumma. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita hyvin. Lisää loput jauhot asteittain tunnustellen taikinan koostumusta. Jauhojen määrä riippuu kai vähän siitä, paljonko tuota keitinvettä jätti rusinoille. Oikea jauhomäärä on silloin, kun taikina jää melko notkeaksi, muttei ole kuitenkaan aivan läpeensä löysää.

Voitele kakkuvuoka ja ripottele reunoille korppujauhoja tai mannasuurimoita. Paista kakkua uunin alatasossa 175 asteessa n. 50 minuuttia.

En tiedä mikä merkitys on ainesosien järjestyksellä, mutta ensimmäisellä kerralla laitoin jauhot ennen rusinoita, voita ja kermaviiliä, kun taas jälkimmäisellä kerralla lisäsin jauhoseoksen vasta viimeisenä. Joka tapauksessa jälkimmäinen versio oli maultaan huomattavasti ensimmäsitä makoisampi ja mehukkaampi. Alkuperäisohjeessa tuo rusinoiden keitinvesi valutetaan pois, mutta äitini totesi ettei ole sitä "niin tarkasti kaatanut pois". Ensimmimmäisellä kerralla kaadoinkin sen lähes kokonaan pois, jälkimmäisellä kerralla jätin rusinoiden joukkoon nestettä reilusti. Ilmeisesti juuri tuo rusinoiden keitinvesi tekee kakusta mehukkaan ja kuohkean.