Kännykkäpussi jämäkankaista

Melkein kuukauden päivät ehdin kulkea töissä rikkinäisen käsveskan kanssa ennen kuin sain aikaiseksi niinkin simppelin ompeluksen kuin uuden kännykkäpussin. Näin jälkeenpäin sitä miettiikin, että miksi ihmeessä asian aloittaminen kesti niin pitkään. Projektiin kun löytyi kaikki tarvittavat materiaalitkin omista kaapeista, kun vain hetken malttoi penkoa varastoja.

Kännykkäpussin materiaaliksi valikoitui jämäkankaista soiro Vallilan Helsinki-kuosia. Vuori syntyi kesällä ommellun pellavamekon ylijäämätilkuista. Kaavoitus oli yhtä kuin A5-kokoisen paperin mallailu jämäkankaiden päälle. A5-paperin ympärille jätin hiukan reilummat saumavarat.

Hihna on hyödynnetty sellaisenaan siitä vanhasta rikkinäisestä käsveskasta. Hihnojen kiinnitystä varten ompelin pussukan yläsaumaan lenkit mustasta kanttinauhasta.

Simppeli peruspussukka, johon mahtuu sujauttamaan juuri kaksi kännykkää -oma ja työluuri. 

Kolean kesäillan huivi

Jostakin alelaarista tarttui taannoin matkaan tuollainen liesu kangas ilman sen suurempaa visiota lopputulemasta. Heinäkuun vilpoiset kelit toivat merkityksen tuolle alekangaspoiminnalle. Olimme ystävien kanssa lähdössä koleassa säässä kesäteatteriin. Pikasurautuksena ompelin aleliesun tuubihuiviksi lämmittämään kaulaa ja niskaa. Ja hyvä oli, kun ompelin, vilu olisi tullut ilman huivia.

Värein puolesta kangas on aika neutraali. Toimii ainakin tuon aiemmin omplemani mustan Kardemumma-paidan kanssa. Toisaalta tummempi ruskea sävy osuu myös aika liki alkukesällä ostamani pitkän hameen kanssa.

Rippirusetti

Tänään vietettiin esikoisen rippijuhlia. Toissailtana ompelin pojalle vielä korkkikankaasta rusetin juhla-asuun. Rusetista tuli kyllä ihan kiva ja visuaalisesti rusetti olisi kai pojalle kelvannutkin, mutta lopulta se ei kuitenkaan käyttöön päätynyt, sillä kauluspaidan ylänapin kiinni pitäminen tuntui kuulemma ahdistavalta. 😄 Mutta tulipa ommeltua.

Olen aiemmin ommellut pari korkkikankaista rusettia joululahjaksi ja meinasin tuosta nuin vaan tarkistaa ohjeen Ruususuu ja Huvikumpu -blogista, mistä olen alunperin rusetin ohjeen napannut, mutta kappas, blogihan ei ollutkaan enää voimissaan. Löysin kuitenkin edellisten rusettien jäljiltä vanhat kaavat ja leikkelin niiden mukaan. Oikeastaan eniten päänvaivaa oli tuosta kiinnikkeen ompelusta. Laitoin tähän kuvan myös tuosta tällä kertaa järkeilemästäni ratkaisusta, josko menisi ensi kerralla pienemmällä pähkäilyllä, mikäli tässä nyt vielä joskus rusetteja tulee tehtailtua.

 

Pitsineulesäärystimet

 
Tyttäreni toivoi kevättalvella valkoisia säärystimiä. No, talvi meni, mutta säärystimet valmistuivat kevääksi, tai ehkäpä sitten ensi talveksi. Katselimme yhdessä hieman ideakuvia ja päädyimme siihen, että säärystimet toteutettaisiin palmikko- tai pitsineuleena. Mitään yhtä selkeää hittiohjetta ei tullut vastaan, joten kaivoin kirjahyllystä esiin Japanilaiset neulemallit - 260 erilaista kiehtovaa pintaneulemallia -kirjan, joka ei varsinaisesti sisällä ohjeita valmiisiin vaatekappaleisiin, mutta on täynnä erilaisia palmikko- ja pitsineulemalleja.

Selailimme yhdessä kirjaa ja tyttäreni valitsi sieltä säärystimien pintaneuleeksi nron 45 lehtimallisen pitsineuleen. Loin valkoisesta Nalle-langasta 72 silmukkaa nro 2,5 puikoilla. Neuloin 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta 20 kierrosta säärystinten alkuun ja loppuun. Joustinneuleessa oikeiden silmukoiden parissa ensimmäinen on aina neulottu kiertäen oikein, jolloin joustinneuleesta tulee mielestäni kauniimpi. Joustinneuleosion jälkeen lisäsin työhön tasaisin välein 15 silmukkaa ja varsinainen pitsineuleosio on neulottu 87 silmukalla, joskaan tuo lehtipitsimalli ei sellaisenaan tuohon silmukkamäärään mene tasan. Modasin lehtipitsimallia niin, että tuon leveän lehtikuvion molemmin puolin on mallin 2 nurjasta silmukasta poiketen aina 4 nurjaa silmukkaa. Lehtikuvioinen pitsimallikerta (modattuna 29 silmukkaa) toistuu kierroksella kolme kertaa.

Tyttäreni ei halunnut säärystimistä kovin korkeita ja oikeastaan aika lailla sattumalta säärystinten korkeus valikoitui sellaiseksi, että niihin riitti juuri ja juuri yksi kerä Nallea.

Korvistehtailua

Äidin ja tyttären korupajassa lähti syntymään useampiakin korviksia, kun yhdistelimme molempien korutarvikkeet. Oppilaani yleensä aina kiinnittävät huomiota uusiin korviksiini, joten turailin tyttären helmistä opekorvikset.

Nämä avocado-osat tarttuivat puolestaan matkaan taannoin kässämessuilta. Jalostus korviksiksi asti on vain ottanut aikansa.

Valkoiset silikonihelmet ovat pyörineet korutarvikelaatikossani vielä paljon avocadojakin kauemman, vuosikausia. Jotain tällaisia varmaan visioin alunperinkin, mutta jostain syystä toteutus on jäänyt roikkumaan vuosiksi.

Nämä helmikoristeiset nappikorvakorut ovat puolestaan kokonaan tyttäreni käsialaa. Tai autoin korupiikin lenkin muotoilussa, mutta muilta osin visio ja toteutus tyttäreni.

Kun näitä korviksia tässä nyt lähti syntymään useampiakin, piti miettiä korujen säilytystäkin uusiksi. Ikeassa silmään osuivat tuollaiset pinottavat matalat keramiikkakupit -Alunperin kai kissan ruokakupeiksi tarkoitettuja, mutta minusta näyttivät pinottuna tornina aika kivalta. Ostin kolme ja tein niistä keraamisen korusäilytystornin.

Huovutetut Laavu-vanttuut

Villapaitojen jämälangoista neuloin Neulova Kettu - Värikkäitä neuleita -kirjan ohjeella Laavu-vanttuut. Kävi vain niin hassusti, että vahingossa huovuttelin näitä vähän turhankin reippaasti. Tarkoitus oli siis neuloa itselle tiiviit talvilapaset. Laitoin valmiit lapaset 40 asteen konepesuun muun pyykin joukkoon. Tungin lapasten sisään pienet muovipussit, jotta eivät huovu keskeltä kiinni. Ajatus oli huovutusvaiheessa pysäyttää kone suht pienin väliajoin tarkastaakseni huopumistilanteen. Ensimmäinen tarkastus oli 15 minuutin konepesun jälkeen -Tuolloin ei ollut tapahtunut vielä juurikaan mitään. Sitten tapahtui herpaantuminen. Ryhdyin varmaan johonkin arkiseen askareeseen ja yhtäkkiä huomaankin edellisestä huopumistsekkauksesta kuluneenkin jo melkein 30 minuuttia. Hups. Pienethän näistä tuli. Tai muuten hyvät, mutta korkeuden puolesta jää vähän kanftiksi. Peukku tuntuu hyvältä, mutta tuo kärkiosa jää liian lyhyeksi, eivätkä sormet mahdu ihan suoristumaan. 

Jo neulomisvaiheessa mielessä kävi, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi neuloa tuohon kärkiosaan vielä vähän lisää pituutta, kun jotenkin näyttivät hiukan töpösiltä. Pitäydyin kuitenkin ohjeessa. Näin jälkiviisaana voi todeta, että tuon huovutusnukahduksen olisi ehkä pystynyt paikkaamaan sillä, että olisin alunperin neulonut kärkeen muutaman rivin lisää. Noh... Aika nopeastihan nämä valmistuivat. Ehkä neulon vielä toiset niin, että lisään kärkeen kerroksia -Ja vahdin konehuovutusta tarkemmin!

Joka tapauksessa pääsivät huopumaan varmaan enemmän kuin ohjeessa oli tarkoitettu, sillä Neulovan ketun kirjassa nuo varren raidat ja "tiplut" näkyvät selkeästi vielä huovutuksen jälkeenkin, itsellänihän nuo sekoittuvat huovutuksen jälkeen aika tavalla mustaan pohjaväriin. Saattaa olla toki niinkin, että käyttämäni Vikingin Hobbygarn huopuu ärhäkämmin kuin ohjeen Alafosslopi.

Säätöjen sivutuotteina korviksia

Testailin 3d-tulostimelle jälleen erilaisia tulostussäätöjä kokeilemalla mm. miten lämpötilojen säätäminen vaikuttaa tulostusjälkeen. Alustan lämpötilan nosto tasoitti jonkin verran tuota pohjan struktuuria, vaikkei se vieläkään aivan tasainen ole. Säätötestailujen yhteydessä tulostin siskontytölle kissahuppariin sointuvat korvikset samaisella kissakuviolla, josta aiemmin leikkasin huppariin silityskalvon. Kovasti mieluisat tuntuivat olevan nämäkin kisut. 

Mustan filamentin sain jo toimimaan suhtkoht ok, mutta läpikuultavan keltaisen filamentin kanssa on vielä harjoiteltavaa. Läpikuultava materiaali tuntuu jotenkin käyttäytyvän hieman eri tavalla kuin nuo peittävät materiaalit. Jostain syystä noihin keltaisella läpikuultavalla filamentilla tulostettuihin töihin tuntuu jäävän aina hirveästi tuollaisia hiuksenhienoja huituja. Testisäätöjä tehdessä printtasin keltaisella läpikuultavalla filamentilla lankakeräkorvikset. Näidenkin mallikuva svgrepo-sivustolta ladattu.

Kevätpipoja jämätilkuista

Pääsiäinen tuli ihan vain kotoiltua ja niinpä sain kaivettua pitkästä aikaa saumurin esiin. Kangasvarastoja läpi käydessä vastaan tuli pari joutavankokoista tilkkua, joista ajattelin ompelupuuhia esiin viritellessäni surauttaa lämmittelyksi parit kevätpipot. Pesin paksumpia pipoja talvivarastoon ja  kevätpipoja esiin kaivaessa totesin vanhojen trikoopipojen olevan koko lailla kulahtaneita.

Pinkistä kankaasta olen taannoin ommellut itselleni teepparin ja sinivalkoinen ohut joustocollari on jämiä tyttären tunikasta, joka sekin on jo aikoja sitten jäänyt pieneksi. Sinivalkoista kangasta ei riittänyt kuin päälliosaan, joten vuoriksi valikoin vielä vanhempaa vaaleansinistä ohutta trikoota.

Kaava on aika lailla omaa mutusovellusta vanhoja pipoja apuna käyttäen. Koko alkuvuosi on ollut niin hiljaista ompelupuuhien suhteen, että tälläinen nopea välityö oli paikallaan muita projekteja alulle virittäessä, Toisista pääsiäisompeluista sitten tuonnempana.

Hämähäkinseittitoppi

 Naamiaisasujen tekeminen on hauskaa puuhaa. Tänä syksynä heräsin kylläkin tosi myöhään koko naamiaisasuajatukseen. Ajattelin ensin, että hyödynnämme edellisten vuosien naamiaisasuja, mutta sitten satuinkin selailemaan omaa Pinterestiäni, jonne olin joskus tallentanut ohjeen hämähäkiseittitopista. 

Vaikka tyttäreni järjestämiin halloweenjuhliin oli enää muutama päivä aikaa ja kaikki valmistelut, siivouksesta puhumattakaan olivat vielä aivan levällään, päätin silti alkaa virkkaamaan hämähäkinseittitoppia. Illalla tottakai, jolloin lankakauppojen valikoimakin on rajallinen. Suuntasin ensimmäisenä Rustaan, sillä muistelin siellä nähneeni suht huokeaan hintaan puuvillalankoja. Oikeassa olin. Tai oikeastaan oli puuvillan ja akryylin sekoitusta. Normaalisti kiertäisin kaukaa akryylisekoitteet, mutta tällaiseen projektiin varmaan ihan passeli. 50 gramman kerä maksoi alle pari euroa. Otin varmuuden vuoksi neljä, joista viimeinen jäi kokonaan korkkaamatta.

Puuvilla-akryylisekoitelanka Coco pääsi jopa yllättämään ominaisuuksillaan. Lankaa oli miellyttävä virkata, eikä tuntuma ollut ollenkaan niin "muovinen", mitä etukäteen ajattlin. Verkko ei myöskään ole sähköinen, mitä pelkäsin. Puuvilla näköjään tasapainottaa aika hyvin tuota akryyliä. Toppi valmistui parissa illassa ja on virkattu nron 3,5 koukulla.

Sivusilmällä vilkuilin tuota Urbaki Crochet -sivustolta löytyvää tutorialvideota, mutta tavoilleni uskollisena aloin jossain kohtaa jälleen soveltaa omiani. Verkon ensimmäiset kerrokset virkkasin kuten ohjeessa: pylväitä ja ketjusilmukoita, siten, että jokaisella kierroksella pylväiden väliin lisätään kaksi ketjusilmukkaa enemmän kuin edellisellä kierroksella. Viiden kerroksen jälkeen verkon suurentuessa päätin tehdä tuplapylväitä ja lisäsin nyt tuplapylväiden väliin jäävää ketjusilmukkojen määrää jokaisella kierroksella aina kolmella. Hihat sovelsin ihan omalla perstuntumalla.

Virkkasin toppia lähtökohtaisesti tyttärelleni halloweenasuksi ja mallailin hihojen ja hartialeveyden mitat tyttären mukaan. Varsinainen topin kokoon kursiminen ajoittui kuitenkin viimeiseen iltaan ennen naamiaisia ja jäi niin myöhäiseksi, että tyttäreni oli jo nukkumassa. Koska toppi tuntui rakenteensa vuoksi varsin joustavalta ja väljältä, päätin kokeilla kokoon kursittua toppia itseni päälle. Mahtui. Siinä missä toppi oli tyttärelleni 3/4-hihainen, oli se toki minulle lyhythihainen, mutta toimi sellaisenakin varsin mainiosti.

Päätin aamulla töihin lähtiessä yllättää oppilaani sujauttamalla hämähäkinseittitopin itseni päälle. Tiedossa oli nimittäin hämähäkkiaiheista puuhaa. Viimeistelin hämppylookin pään päälle kootulla nutturalla, johon lisäsin piipunkrassista jalat ja muoviset koristesilmät. 

Asukokonaisuuden olisi kruunannut hämähäkki- tai hämähäkinseittikorvikset. Ehkä täytyy ensi vuodeksi vielä sellaiset värkätä.

Pinkit päivät

Helmikorviksien tehtaileminen sai jatkoa, kun kaivoin esiin vuosia sitten Prahasta ostamani lasi- ja kivihelminössäkän. 2016 kävimme mieheni kanssa Prahassa. Muistelin, että jossakin vanhan ja uuden kaupungin rajamailla oli tuolloin putiikki, jossa myytiin lasi- ja kivihelmiä karkkikauppamaiseen tyyliin. Putiikissa oli isoissa lasimaljoissa väreittäin lajiteltuja helmiä, joita sai pienellä karkkikauppakauhalla lastata kolmionmuotoisiin pusseihin. Pussukka punnittiin ja hinta määräytyi painon mukaan. Heinäkuisella Prahan reissullani yritin kovasti löytää tuota samaista putiikkia. En löytänyt. Ehkäpä koko putiikkia ei enää ole edes olemassa. Onhan tässä välissä ollut koronavuodetkin, jotka varmasti ovat olleet melkoinen koitos turistiputiikeille. Harmi. Kyseinen putiikki kun ei ollut mikään perus souvenir shop, vaan pikemminkin tyylikäs käsitöiden ja askartelun ystävän karkkikauppa, melkeinpä kirjaimellisesti.

Pussukan helmivalikoima on melko kirjavaa, vaikkakin värimaailma onkin suht yhtenäinen. Veikkaan, että vastaavia pussukoita olisi heinäkuisella Prahan reissullani lähtenyt matkaani useampaakin väriä, jos vain olisin kyseisen putiikin bongannut.

Lasi- ja kivihelmet ovat muovisia versioita jonkin verran painavampia, mutta mielestäni myös persoonallisempia. Näistä kuutionmallisista helmistä kootuista korviksista tuli lempparini.

Sydämenmuotoisia helmiä pussukasta löytyi muutamia. Jokainen niistä oli kuitenkin hieman erisävyinen tai raidoitukseltaan erilainen. Tämäkin toi mielestäni vain lisää persoonallisuutta ja korostaa käsityön leimaa.

Helmeilyä

Tyttäreni on innostunut erilaisten helmikorujen tekemisestä ja helmityömaa onkin meillä ollut esillä viikottain. Eräänä iltana opetin tyttärelleni, miten tuollaisista metallipiikeistä saa pihdeillä taiteltua korujen osia ja jämähdin itsekin helmityömaan äärelle. Kaivelin oman korutarvikelaatikkoni esiin ja malliksi tein valkoiset helmikorvakorut. Helmet ovat peräisin katkenneesta vanhasta kaulanauhasta -Mikälie lehden tilaajalahja ollut aikoinaan. Tyttäreni näperteli samaisella idealla nuo vaaleansiniset korvikset.

Koska omaksikin yllätyksekseni olen tänä syksynä töihin lähtiessä jopa muistanut vaihdella asun värien mukaan korviksia, päätin samalla näperrellä toisetkin korvikset. Kaivelin esiin tilpehöörilaatikostani vuosia sitten Fimo-massasta näpertelemiäni helmiä. Kyseiset Fimo-massahelmet on askarreltu aikoinaan Espanjassa eräässä Erasmus+ -reissulla toteutetussa työpajassa. Helmien jatkojalostus koruiksi asti otti näköjään useamman vuoden. Kierteiset Fimo-helmet eivät olleet keskenään aivan identtisiä, mutta eipä tuo haittaa. Näkyypähän ainakin yksilöllinen käsityön leima.

Ja sitten teimme kolmannet. Ja neljännet. Korujen tekeminen yhdessä tyttären kanssa oli tosi kivaa yhteistä puuhaa. Nyt tosin täytyisi sitten varata aika lävistäjälle, jotta tyttärenikin saisi vihdoin pitkään toivomansa korvikset. Jotenkin sitä on muka aina ollut huono aika korvien rei'itykselle. Kesällä menisi rei'ityksen vuoksi uimiset mönkään. Kesän jälkeen puolestaan cheerleading-harrastus haittaa reikien ottamista, sillä harkkoihin ei saisi mennä korvisten kanssa. Joskus ne on kuitenkin otettava, eikä sellaista "hyvää aikaa" kai koskaan oikein tule. Ehkä sitten vain käymme lävistäjällä ja teippaamme hoitokorvikset harkkoihin jonkin aikaa. Nyt on ainakin valmiiksi askarreltuna repertuaaria korvisvalikoimaan.

Kohta täytyy varmaan alkaa miettiä jotain järkevää säilytysjärjestelmää näille koruille, mikäli korviksia alkaa tulemaan sarjatuotantona. :)

Peikonlehtikorvikset

Osallistuin heinäkuussa Prahassa Building Digital Competences -kurssille, jossa yhtenä harjoitustyönä suunnittelin ja 3d-printtasin peikonlehtikorvikset. Aika kauan tosin kesti, että sain viimein askarreltua korviksiin nuo kiinnikkeet. Joka syksy taidan päättää, että tänä vuonna alan oikeasti panostamaan asusteisiin ja vaihtelen korviksia fiiliksen ja asun mukaan. -Olen tuon jopa kahtena aamuna töihin lähtiessä nyt muistanut ja sain heti asiasta oppilailta palautettakin. Joskin pahoin pelkään, että ensimmäisen viikon jälkeen kuljen taas niissä samoissa jokapaikan korviksissa, joita ei tarvitse ottaa yöksi pois.

Kurssilla käytetty printteri oli eri mallinen kuin koulumme printteri. Tulostusjälki alapinnastaan on näissä Prusalla tulostetuissa sileämpi kuin koulumme Adventurer 4 -tulostimella. Mielestäni tuo Prusan tulostusalusta oli myöskin sileämpi kuin koulumme laitteessa ja tulostustyö lähti siitä jokseenkin vaivattomasti irti. Päällipinta kutakuinkin samanlaista kuin koulumme tulostimella. Kurssin vetäjä Petra vinkkasi, että tuota päällipintaa, jossa tulostusjälki paremmin näkyy, voisi koittaa tasoittaa jollakin liuottimella (sikäli kun kielimuurin yli asian oikein ymmärsin). En kokeillut... Riittävän hyvät näinkin.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut juuri näiden korvisten sävyisestä vihreästä viskoosimekosta. Täytynee varmaan laittaa tanttukangaskin tilaukseen, kun mekkoon sopivat korviksetkin tuli kerran jo printattua. Melko lähellä tätä väriä löytyy jo valmiiksi kangaslaatikon kätköistä, mutta trikoona. Jospa saisin viimein tuon useamman kuukauden marinoituneen Utuliinin Metsä-trikoonkin nyt ommeltua.
 

Helsinki-kassi

 

Kaupasta ei löytynyt riittävän isoa lahjakassia (paitsi Ryhmä Hau -kuvioisena) 50-vuotislahjaksi virkkaamalleni torkkupeitolle, joten sellainen piti ommella itse. Kassin kankaaksi valitsin Riina Kuikan suunnitteleman Helsinki-kuosin. 

Lahjan saaja ei enää asu Helsingissä, mutta on asunut lapsena Katajanokalla, jonne kuosissa on viittauksia mm. tuossa maailmanpyörässä sekä Uspenskin katedraalin siluetissa. 

Kassi on ommeltu Vallilan sivuilta löytyvän ohjeen mukaan. Mittoja tosin justeerasin vähän itse "paremmin paketointiin sopivaksi". Leikkelin kankaasta 60 cm x 60 cm palaset. Hihnapalasia levensin sentillä eli tein hihnoista 8 cm + 68 cm. Yläreunan taitteen tein leveämpänä kuin ohjeessa (n. 5 cm). Melko iso kassi tuli tästäkin, vaikka ohjeessa korkeutta olisi ollut vielä 10 cm lisää. 

Lopputulos on aika kiva. Juhannuskamoja kaupan muovisiin kestokasseihin pakatessa tuli mieleen, että miksiköhän tällaista isoa kangaskassia (kangaskasseja) ei ole tullut koskaan itselle ommeltua? Ehkä joku päivä. Josko vaikka Vanha Rauma kuosilla. :)