Havukransseja jouluksi

 
OAJ:n paikallisyhdistys järjesti kuluneella viikolla kädentaitoillan, jossa askartelimme havukransseja. Monta kertaa on pitänyt havukranssi jo aiemminkin tehdä ja periaatteessa olen kyllä tekniikan tiennyt, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi. Nyt kun oli valmiiksi joku metsästä jo havutkin poiminut ja oli kaikki tykötarpeet koristelua varten esillä, näitä syntyikin helposti heti kaksin kappalein.

Oikeastaan vaikein osio oli juurikin päättää, mitä laittaa kransseihin koristeeksi. Mennäkkö More is more -periaatteella, vai pitäytyäkö Yksinkertainen on kaunista -linjassa? Katajakranssin pohjaksi valitsin mustan metallirenkaan. Sen koristelusta tuli vähän runsaampi. Ensimmäisenä kiinnitin huomioni noihin söpöihin sienikoristeisiin ja niiden kaveriksi koristevalikoimasta lähti matkaan punaiset marjat.

Kuusikranssin pohjaksi taittelin pajun oksista renkaan. Kuusen oksat sisällään tekivät jo aika näyttävän kranssin, joten päätin jättää sen koristelun pelkistetymmäksi ja liimasin siihen vain muutaman valkeaksi maalatun kävyn.

Joulun makeita herkkuja

Miksailin tänä jouluna pieniksi jouluviemisiksi D.I.Y. keksipurnukoita, jotka sitten koristelin jouluisesti. Leivijauhe ja sooda sekoitettiin vehnäjauhoihin, jonka jälkeen purnukkaan ladottiin kuivat aineet kerroksittain seuraavassa järjestyksessä:

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

n. 1 dl minisuklaarakeita

Purnukan kylkeen liitun pienen lappusen, jossa luki keksien valmistusohje:

Lisää 1 kananmuna ja 100 g voisulaa. Sekoita hyvin ja pyörittele massasta pieniä palleroita. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

Omaan joulupöytään leivoin perinteisen glögikakun, tällä kertaa gluteenittomana versiona.

Pohja:

150 g gluteenittomia digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

4 dl vispikermaa
1 rkl tomusokeria
265 g Philadelphia tuorejuustoa (laktoositon)
100 g Viola vanilijatuorejuustoa
2 dl Skyr vanilijajogurttia (laktoositon)
1 tl kardemummaa
½ - 1 tl piparkakkumaustetta 
5 liivatelehteä
4 rkl glögiä

Kiille (huom. jos teet 26 cm vuokaan, tee kiillettä hiukan reilumpi annos):

3 liivatelehteä
1,5 dl vettä
2,5 dl glögitiivistettä

Koristelu:

granaattiomenan siemeniä
tuoreita kirsikoita
talvisia nomparelleja

Valmistus:

1. Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan  pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon tomusokeri ja mausteet. Sekoita keskenään tuorejuustot sekä jogurtti. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna glögi. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan glögiin yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta 0,5 dl vettä kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan veteen. Kaada glögi ja loput vedet liivateseokseen samalla sekoittaen. Lusikoi kiille hyytyneen kakun päälle erittäin varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vielä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli. Koristele glögijuustokakku juuri ennen tarjoilua granaattiomenan siemenillä, kirsikoilla ja talvisilla nomparelleilla.

Ostin joulun alla Tokmannilta uuden kannellisen irtopohjavuoan. Muuten oikein kätevä, mutta vuoka oli halkaisijaltaan 26 cm ja näköjään tuo 4 dl glögikiillettä jäi tuon kokoiseen vuokaan hiukan knaftiksi, sillä vaalea juustoreos kuultaa hiukan kiilteestä läpi. Ensi kerralla täytyy tehdä reilumpi annos kiillettä, jotta tulee riittävän paksu kerros kakun pintaan. Maun puolesta kakku onnistui erinomaisesti.

Porokortit

Jouluperinteisiini kuuluu postittaa joulukortit aina viime tipassa. Tänä vuonna korttien askartelu meni tosin niin viime tippaan, että meinasin jo skipata koko korttien lähettämisen. Vaan ei antanut luonto periksi. Aina on itse askarrellut joulukortit lähetetty. Niinpä siis tänäkin jouluna.

Kun joulukortit piti postittaa viimeistään torstaina, päätös korttien askartelusta syntyi vasta keskiviikkoiltana siihen aikaan, että auki olivat lähinnä vain isot marketit. Vaan sattuipa laatikoita penkoessa löytymään omasta takaa tuollaiset timanttiset porotarrat, joita olin kaukaa viisaasti jonain vuonna halvalla ostanut jouluntarvikkeiden poistomyynnistä. Myös punaiset tekstitarrat löytyivät ihan omasta askartelulaatikosta. Viime hetken Cittari-käynnille jäi siis ainoastaan poimia sopivanväriset kartongit matkaan.

Kortit syntyivät siis pika-aikataululla sarjatuotantona. Malli määräytyi tällä kertaa oikeastaan noista käytettävistä olevista materiaaleista. Simppeli, helppo ja nopea toteuttaa. Jokaisessa kortissa on omanlaisensa jouluinen tervehdys tai pieni katkelma joululaulusta.

Siihen nähden, että tänä vuonna tuska korttien suhteen meinasi iskeä jo liian myöhäiselle jätetystä aikataulusta, näistä hätäisesti värkätyistä korteista tuli lopulta aika kivoja.

Kullanhohtoinen joulumekko

 Joulumekon ompeleminen itselle on ollut mielessä jo useamman vuoden, mutta sopivaa kangasta ei oikein ole tullut vastaan. Tämä Kankaisen joulukangas kuitenkin huuteli kädentaitomessuilla haluavansa tulla ommelluksi joulumekoksi. Kerrankin sain ommeltua sen peräti ajoissa. Epäilen, että mikäli olisi jättänyt viime tippaan, olisi saattanut joulukiireiden alla jäädä helposti omplemattakin.

Kaavana tässä Ottobreen Ladder Stripes (5/2017) helmastaan hieman kapeammaksi modattuna. Samaisella kaavalla olen ommellut yhden lempimekoistani. Neuloksen kanssa kyseinen kaava toimii tosi kivasti leveähelmaisenakin, mutta trikoolla mielestäni parempi hieman kapeammalla helmalla. Toisaalta vielä suurempi syy helman kavennukseen oli kankaan riittävyys. Pari metriä kangasta olisi riittänyt hyvinkin, ellei kankaan suunnalla olisi merkitystä. Halusin kuitenkin asetella sen samaan suuntaan molemmilta puolilta, jolloin helman leveydestä piti karsia, jotta kankaan sai riittämään.

Aluksi hieman jännitti, tuntuisivatko nuo painetut kultapallot jotenkin tönköiltä, mutta loppupeleissä kangas laskeutuu aika kivasti ja on sisäpinnaltaan ihanan pehmeää. Kultaprinttien kestävyys jää nähtäväksi. Ainakin esipesun läpäisivät hyvin ja tokkopa joulumekkoa iahn hirveän montaa kertaa vuodessa kuitenkaan tulee puettua, joten eiköhän tuo asiansa aja.

Jonkin aikaa puntaroin hihojen pituutta. Olin vähällä modata niistä 3/4-mittaiset, mutta lopulta päätin jättää pitkiksi. Hiha on sen verran napakka, että periaatteessa sen saa halutessaan "kääräistyä" aika nätisti myös 3/4-mittaan. 

Suklainen appelsiinijuustokakku

 
Jossakin instan feedissä tuli vastaan hirmuisen kivannäköinen video, jossa cake pops -massasta ja mantelilastuista muovailtiin nopeasti ja helposti suklaaseen dipattava käpy. Tuli heti ajatus, että sellaistahan piti kokeilla joulupöydän juustokakun koristeeksi. Kokeilinkin, joskaan lopputulos ei ollut ollenkaan yhtä viimeistellyn oloinen, eikä prosessi lopulta käynyt ollenkaan niin sukkelasti kuin videolla. Alunperin näitä käpyjä piti tulla kaksi. Mutta toisesta tuli niin susiruma, ettei se koskaan päätynyt kakkuun asti.

Kävyn pohja on muovailtu murennetusta maustekakun siivusta, johon sekoitin hiukan tuorejuustoa. Palluraan tökin mantelilastuja (jotka muuten murenivat tai katkeilivat heposti käsiin, mitä sitäkään ei tapahtunut videolla). Kun käpy oli saavuttanut ulkomuotonsa, dippasin sen sulassa suklaassa, kuten videolla ...paitsi, että minulla sulaa suklaata oli liian vähän, eikä käpy kokonaan mahtunut suklaasulaan. Kävyn paino sulan suklaan myötä muodostui myöskin niin isoksi, että käpy tipahti tuosta grillitikkuvartaastaan suklaaseen ja ongin sen sitten sieltä. Ehkä suklaamassani oli liian paksuakin, ei sitä tasaisesti ja peittävästi mennyt noihin kaikkiin kolosiin. Kikkailin puolisuklaisen kävyn takaisin grittikun nokkaan, josta se tuppasi pyörähtämään koko ajan pois. Tässä kohtaa tarvitsin jo apukädenkin. Pitelemään toisella coctailtikulla käpyä vastaan estäen käpyä luiskahtamasta pois tikun nokasta. Kaadoin suklaata noihin paljaaksi jääneisiin kohtiin. Ja lopputuloksen kannalta suklaata on varmaan kävyssä vähän liiankin paksu kerros. Ja mitä tulee siihen toiseen käpyyn... Tämän ensimmäisen ähräyksen jälkeen ajattelin, että kai tähän olisi jokin helpompikin tapa. Hätäpäissäni turailin tomusokerista, vedestä ja kaakaomassata ruskean tahnan, jossa dippasin käpyä. Tahna jäi koloihin, mutta manteleiden huipuilta se hiljalleen valui pois. Kävystä tuli epätasainen. Ja vaaleampi kuin yltiösukalinen parinsa. Dippailin uudelleen. Ja uudelleen. Koko saamarin käpy mureni lopulta kahteen osaan. Olkoon. Luovutin. Yksi käpy riittäköön. Ja seuraavaan kakkuun keksisin mahdollisesti jonkin muun koristelutavan. Tai... kokeilisin suklaakäpyjä esim. tämän videon mukaan (jonka bangasin vasta tätä postausta tehdessä). Tähän konstiin ehkä jopa minä kykenisin ilman suurempiä sähläyksiä. Ehkä.

Mutta ellei ähräämistäni suklaakävyn osalta lasketa, muilta osin kakku onnistuin vallan hyvin. Tyypilliseen tapaani vilkaisin reseptiä ja otin siitä osia, mutta sävelsin loput. Pohjareseptinä käytin Kinuskikissan suklaacrisp-apppelsiinikakkua.

Pohja:

1 pkt (180 g) Fazerina-täytekeksejä
2 dl riisimuroja
40 g voita

Täyte:

3,5 dl kermaa
1 tl vanilijasokeria
2 tl tomusokeria
200 g appelsiinituorejuustoa
200 g vanilijatuorejuustoa
n. 1,5 -2 dl vanilijajogurttia (Skyr)
muutama (maun mukaan) murskattu suklaacrispkarkki (löytyy irtokarkkihyllystä)
5 liivatelehteä
0,5 dl mandariinimehua

Koristelu:

vajaa paketillinen Fazerina suklaapiparkakkuja
suklaakäpyjä? Suositellaan valmistettavaksi jollakin muulla menetelmällä, kuin minun tekeleeni :D
granaattiomenan hippusia
rosmariinin oksa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla pohjasta. Leikkaa leivinpaperista suikaleet myös reunoille. Murskaa täytekeksit. Sekoita murskaan riisimurot ja voisula. Painele massa irtopohjavuuan pohjalle ja laita se jääkaappiin jähmettymään.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä ainakin 5 min. Vatkaa kerma. Mausta vanilijasokerilla ja tomusokerilla. Sekoita tuorejuustot, kerma ja jogurtti keskenään. Mikrota mandariinimehu kuumaksi. Purista liotetut liivatelehdet mehuun yksi kerrallaan. Valuta liivatemassa tasaisesti sekoittaen kakkumassaan. Lisää suklaacrispit. Kaada massa tasaisesti kakkuvuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään. Mieluiten seuraavaan päivään.

Vuoraa reunat Fazerina suklaapiparkakuilla. Koristele kakun päälliosa haluamallasi tavalla.

Spraymaalatut joulukortit

Ostin paketin jouluisia sabloonalevyjä ja ajattelin päästä tänä vuonna kerrankin suht helpolla joulukorttiaskartelujen suhteen. Aika simppeli projektihan tämä olikin, joskin pari muuttujaa piti tässäkin huomioida. Lähinnä työskentelytiloja ja maalihuuruja koskien. 

Spraymaaliksi ostin tuollaista kultaista askartelusprayta. Ajattelin sen olevan aromeiltaan liuotinpohjaisia kevyempää kamaa. No tiedä sitten oliko. Aromit vain erilaiset. Tuohon askartelumaaliin oli lisätty mitä ilmeisemmin jotakin hajusteita. Ainakin se tuoksui hyvin voimakkaasti vanhan miehen partaveden ja hyttysmyrkyn sekoitukselta. Vielä pari päivää kuivuttuaankin pinnasta lähti pyyhkäisemäälä sormeen kullanhohtoa. Että ei ehkä sittenkään maailman onnistunein maalivalinta. Viimeistelin kortit siis lopuksi kuivumisensa jälkeen hiuslakkasuhautuksin, jolloin kultaväriä ei enää irronnut.

Tuo kultaspray loppui odotettua aiemmin. Mieheni kaivoi autotallista vanhan kultaisen akryylimaalipurkin. Ei ehkä aivan priimaa sekään, sillä kullanhohdon sijaan tulos oli hopea. Tai kultaa sai toki "klönteittäin", jos oikein paljon samaan kohtaan suihki. Lopputulos oli tällöin laikukasta pintaa hopean ja kullan välimaastosta. Tulee jotenkin ruosteisen pinnan vivahde.

Päätin suihkia tuota vanhaa akryylimaalia vain ohuen kerroksen. Olkoonkin sitten hopeinen väri. Nyt on sitten kortteja molempaa sorttia, hopeista ja kultaista. Jokainen kortti on hieman omanlaisensa, pieni epätäydellisyys maalipinnan tasaisuudessa on mielestäni pelkkää plussaa. Jos olisivat täysin virheettömiä ja keskenään identtisiä, tulisi liian teollinen vaikutelma ja käsityön leima katoaisi.

Akryylimaalin aromit olivat odotetusti tujut. Sprayasin ne iltapäivällä tyhjässä teknisen työn luokassa etu- ja takaovien ollessa apposen auki. Aamuun mennessä aromit olivat täysin hälvenneet. Ja itse asiassa lopputulema on se, että nuo akryylimaalatut kortit ovat kuivuttuaan täysin hajuttomia, sen sijaan kultaspraykorteissa tuoksahtaa edelleen hennosti Mennenin ja Offin sekoitus. Pahoittelut jo etukäteen kultaisten korttien saajille.

Korttien mitat määritteli aika pitkälti sabloonan koko. Halusin reunoille spraymaalista pienet kehykset, joten korteista tuli sen kokoisia, etteivät mahdu tavalliseen korttikuoreen. C5-kuoreen sujahtavat.

Mysteerisukkakalenteri

Olen parina vuotena aikaisemmin saanut siskoltani joululahjaksi villasukkakalenterin, jonka luukuista on paljastunut mysteerilankoja villasukkavärkeiksi. Sukkia on neulottu sitä mukaa, kun luukusta on lanka paljastunut (*klick* mysteerisukat nro 1), (*klick* mysteerisukat nro 2). Varastoihini on päässyt kertymään itse värjäämistäni langoista pieniä jämänössäköitä sitä mukaa, kun olen värjäyslangoista jotain projekteja itse neulonut. Päätin tehdä noista jämänössäköistä joulukalenterit siskolleni ja ystävälleni. Toisen Seiskaveikka-nössäköistä ja toisen Nalle-nössäköistä. Luukusta paljastuu myös pieni lappu, joka kertoo, millä kasvilla tai sienellä väri on saatu aikaan.

Kerin ja punnitsin nössäkät n. 10 gramman keriksi. Ensimmäiseen luukkuun laitoin kokonaisen mustan lankakerän. Ajatus oli, että sukkien kärjet, kantapäät ja varren yläreunan joustinneule neulotaan mustalla. Lisäksi jokaisen mysteerivärin väliin tulee mustaa, joka nostaa värjätyn langan sävyn paremmin esiin. Ohjeet itse projektiin jätin melko viitteelliseksi antaen neulojalle lopulta valinnanvapauden tekeekö simppelit raitasukat vai lähteekö soveltamaan päivän värillä jotakin kuviota mustalle pohjalle. Sukkien lopputulos on siis mysteeri myös itselleni riippuen siitä, mitä ikinä neulojat päätyvät langoilla tekemäänkään.

Petteri Punakuono -kuppikakut

 

Tyttäreni halusi järjestää kavereilleen pikkujoulut. Tyttö alkaa olemaan jo siinä iässä, että pyörittävät kavereidensa kanssa pikkujoulujen ohjelmatoimistoa sujuvasti keskenään. Oli jouluista pantomiimia, tikkarin piilotusta, tietovisaa ja jos vaikka mitä. Valmisteluihin ja leipomiseen osallistettiin kuitenkin äitiäkin. Seurueessa oli monenlaista allergiaa: piti olla gluteenitonta ja vehnätöntä, laktoositonta, soijatonta, sitrushedelmätöntä ja mielellään vielä suht perunatontakin...

Tuli idea Petteri Punakuono -teemaisista kuppikakuista. Olen kokeillut monenlaisia muffinssireseptejä enemmän tai vähemmän onnistunein lopputuloksin. Välillä koostumus pakkaa jäämään kuivahkoksi, välillä taas on tullut turhan rasvaisensorttinen. Lähdin siis selailemaan erilaisia reseptejä ja tein niistä jäälleen jonkinlaisen yhdistelmän gluteenittomana versiona ottaen osasia vähän sieltä ja täältä. Tästä koostumuksesta tuli mielestäni melko hyvä. Jos siis tykkää tuhdin suklaisesta mausta ja koostumuksesta. Kirjasin sen tähän itselleni ylös, josko joskus toistekin soveltaisi samaa pohjaa uudelleen.

Pohja:

100 g laktoositonta voita

2,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta

1 dl kaakaojauhetta

2 dl sokeria

1 tl vanilijasokeria

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1,5 dl laktoositonta luonnonjogurttia

2 munaa

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kevyesti keskenään munat, jogurtti ja hieman jäähtynyt voisula. Yhdistä muna-jogurtti-voi -massa jauhoseokseen. Sekoita taikina nuolijalla tasaiseksi ja annostele muffinssivuokiin (12 kpl). Paista 175 asteessa n. 15-20 min (Kokeile kypsyys tikulla).

Kuorrute:

2 dl laktoositonta kermaa

100 g Laktoositonta vanilijatuorejuustoa

1 tl tomusokeria

1 tl vanilijasokeria

Koristelu:

N. 75 g laktoositonta suklaata (Esim. Brunberg, Huom! Sisältää soijalesetiiniä, eli jos tarvitsee olla täysin soijaton, sarvet voi jättää pois.)

Tuoreita vadelmia

Mustia koristerakeita

Sulata suklaa ja pursota leivinpaperille sarvia (sula suklaa Minigrip-pussiin ja pieni aukko kulmaan). Jäähdytä suklaasarvet jääkaapissa. Pursota kerma-tuorejuustoseos jäähtyneiden kuppikakkujen päälle. Koristele nenä vadelmista, silmät koristerakeista ja sarvet jähmettyneistä suklaapursotuksista.

Pursotuksia tehdessä huomasin, ettei huushollista löytynyt ainuttakaan pursotuspussia. Onneksi sellaisen saa turailtua myös Minigrip-pusseista. Sulan suklaan annostelin minikokoiseen pussukkaan ja tyttäreni kanssa pursottelimme leivinpaperin päälle poronsarvia, jotka laitettiin jääkaappiin jähmettymään.

En ole mikään superkondiittori, joten tyllavarastonikin näytti olevan melko kepuli tähän tarkoitukseen. Oli lähinnä tähtikuviota, isoa ja pientä, minikokoista pyöreää, tulppaani- ja ruusutyllaa. Mikään niistä ei oikein tuntunut soveltuvan Petterin pursotukseen. Päädyin annostelemaan kerma-tuorejuustomassan tällä kertaa hieman isompaan Minigrip-pussiin, josta leikkasin vain sopivankokoisen kulman auki. Lopuksi tursotin keon päälle pienet korvat, jotka kyllä vähän virheellisesti sijoitin hiukan liian lähelle toisiaan, jäävät nyt paljolti sarvien taakse piiloon. Olisi saanut olla hieman reunempana. Ja perfektionistimpi olisi vaihtanut korvien tursotukseen lituskamman tyllan.

Petterin nenäksi pohdin ensin erilaisia karkkeja. Mutta suklaarakeet eivät olisi olleet laktoosittomia. Candy King -hyllyjen punaiset viinikumivalikoimatkin olivat jotenkin liian isoja ja kökön muotoisia tähän tarkoitukseen (ja jokaisen karkkilaarin tuoteselostuksen lukemisessa hirveä vähti). Sitten tuli mieleen tuttu ja toimiva suklaan ja vadelman liitto. Marssin HeVi-osastolle, josta löytyi tuoreita vadelmia, suklaisen Petterin nenäksi juuri täydellisiä.

Tonttulakkeja rusetilla ja ilman

 
Olen yrittänyt olla tässä vähän kaukaa viisas pitkin syksyä ja miettiä jo valmiiksi, mitä käsitöitä lasten harrastusten tiimoilta eteen tuleviin joulumyyjäispöytiin voisi viedä. Lokakuussa innostuin valamaan myyjäisiä ajatellen räsymattokynttilöitä vanhoista kynttilän jämistä. Sitten tuli mieleen suht nopea ja sesonkiin sopiva myyntiartikkeli: tonttulakit.

Kolusin kangas- ja tilkkulaatikkoni, joista kieltämättä löytyi yllättävän vähän mitään jouluhenkistä kangasta. Tuollaisen punavalkoisen mitäliekeinokuitusekoitetrikoopalasen löysin. Olisi juuri omiaan tähän projektiin. Punaista velouria olin niin ikään ostanut joskus huokeaan hintaan kirpputoripöydästä tietämättä sen tarkemmin mitä siitä tekisin. Nyt tiesin. 

Kaavakirjastostani löysin perustonttulakin kaavan, jolla olen joskus surauttanut tonttulakit omille lapsille. En ollut kaavaan kirjannut mitään merkintää mistä mahtaa olla peräisin. Ehkä olen itse piirtänyt sen jonkun ostotonttulakin pohjalta. Näyttipä netissä olevan ladattavissa useitakin erilaisia ilmaiskaavoja tonttulakeille, mutten jaksanut niitä printata, kun valmiiksi piirretty kaava itseltäkin löytyi. Selailin hieman netistä ideakuvia erilaisista tonttulakkivariaatioista ja päädyin tekemään punaiset velourmyssyt rusetillisina, kuviolliset ilman rusettia. Rusettiin ei sinällään ollut kaavaa. Mutulla leikkelin isomman ja pienemmän suorakaiteenmuotoisen palasen, joista sitten taittelin rusetit. Itse asiassa jokainen rusetti taitaa olla hieman eri kokoinen, sillä ensimmäisen myssyn rusetti oli ehkä turhankin iso, seuraaviin vähän pienensin viistäen saumurilla tarkoituksella hieman reilummat saumavarat pois. Rusetin keskiosa on kietaistu myssyn reunaresorin ympäri ennen resorin kiinnitystä, jolloin se resoria ommellessa kiinnittyy samalla paikalleen. Rusettiosa on on sitten vain pujotettu paikoilleen ja ommeltu käsin muutamalla pistolla kiinni.

Halusin myssyihin tiukujen sisään tupsut. Sellaiset olisi toki itsekin voinut tehdä, mutta menin tällä kertaa helpoimman kautta. Punavalkoisiin kiinnitin valkoiset akryylipompomit. Rusettimalleihin turailin pienet vaaleanpunaiset tekoturkistupsut Tokmannin poistotuotteista mukaan tarttuneesta avaimenperästä. Avaimenperäksi kyseinen hässäkkä olisi mielestäni jäätävän iso ja epäkäytännöllinen, mutta halusinkin siitä vain nuo tekoturkistupsut, jotka yksittäin ostettuina olisivat maksaneet varmasti huomattavasti enemmän.

Räsymattokynttilöitä

 
Syyslomalla järjestelin ulkovarastoa ja vastaan tuli värjäysprojekteissa käyttämäni keittolevy. Yhtään lankavärjäystä ei tullut tälle kesälle tehtyä. Harmitti oma saamattomuus. Vaikka toisaalta ihan järkevää kai sekin, että yrittää välillä keskittyä myös niiden värjättyjen tuotteiden jalostamiseen. Hiljalleen puikoilta on tipahdellut värjätyistä langoista neulottuja sukkia. Olen taustalla aloitellut myös ikuisuusprojektiani nro 3, Kalevalapeittoa värjätyillä langoilla. Koko kesän käyttämättömänä lojuneen keittolevyn takaa pilkisti edellisen kynttiläprojektini tarvikkeita: kirpputorilta ostamani pikkukattila, muodottomaksi sulanut iso ulkokynttilän raato, tyhjiä Pringles-purkkeja sekä eräänlainen "Jonain päivänä" -pussukka, jonne olen jemmaillut poltettujen kynttilöiden jämiä. Päätin että nyt oli se joku päivä. Kukkapenkkien syyslaiton lomassa käynnistin takapihalle pienen räsymattokynttiläpajan.

Jonain päivänä -pussukan värimaailman perusteella kynttilöiden polttoni painottuu näköjään hyvin pitkälti jouluun ja itsenäisyyspäivään: lähinnä erisävyisiä punaisia sekä niitä sinivalkoisia pitkiä itsenäisyyspäivän kynttilöitä, joissa vain pinta kynttilän alaosasta on siniseksi värjätty. Kun sellaisen sulatti, massa värjäytyi vaaleansiniseksi. Sulattelin erivärisiä massoja vesihauteessa omissa purnukoissaan (auki leikatuissa maitotölkeissä), ulkovarastosta kun sattui löytymään myös kierrätykseen menossa oleva vanha paistinpannu, jolle mahtui kätevästi hautumaan neljä tölkkiä kerrallaan. Hidastahan tämä vesihauteessa sulattelu oli, mutta olipahan aikaa turailla siinä lomassa niitä syksyisiä kukkapenkkejä. Prosessivaiheesta ei tällä kertaa tullut napsittua yhtään kuvaa, mutta valamisprosessiin hyviä kuvallisia vinkkejä löytyy mm. Kotohippusia-blogista.

Joulun ja itsenäisyyspäivän fuusioista tuli aika kivoja räsymattokynttilöitä. Joulun alla on lasten harrastusten puitteissa tiedossa ainakin paritkin joulumyyjäiset, päätynevät aikanaan jompaan kumpaan myyjäispöytään. Semisti harmittaa, että tuo keskiosa jäähtyessään painui sydänlangan ympäriltä alas, ehkä olen kaatanut viimeisen kerroksen turhan hätäisesti edellisen päälle, mutta toisaalta käsin tehdyissä kynttilöissä saa pieni epätäydellisyys näkyäkin. Ainakin ovat unikkeja.

Jouluinen glögikakku

 

Blogini ei varsinaisesti ole mikään leivontablogi, eikä siihen taitaisi evääni riittääkään. Viime aikoina tosin suosituimmaksi yksittäiseksi blogitekstiksi on muodostunut äitini rusinakakkuresepti, jonka olen nimennyt Mummun herkkukakuksi, joten oletettavasti blogiani lueskelee myös leivonnasta kiinnostuneita henkilöitä. Ennen muuta blogini on kuitenkin muistikirja minulle itselleni, taltioin tänne vastaisuuden varalle käyttämäni käsitöiden kaavat, ohjeet ja tekniikat, välillä myös onnistuneimmat reseptit. Niin käsitöissä kuin leivonnassakin minulla on usein vaikeuksia pysyä yhdessä ohjeessa. Saatan aloittaa jollakin ohjeella tai reseptillä ja sitten lähden soveltamaan omiani. Resepteissä usein silmäilen erilaisia vaihtoehtoja ja lähden sitten yhdistelemään niistä fiilispohjalta jonkinlaisen uuden version. Joskus se kannattaa, joskus ei. Tällä kertaa kombinaatio osoittautui varsin toimivaksi, joten päätin kirjata sen blogiin muistiin. Kuvat eivät nyt ole mitään järisyttävän upeita, sillä alunperin ei ollut tarkoitus tästä edes blogipostausta tehdä, 9-vuotias tyttäreni räpsi kuitenkin valmiista kakusta juuri ennen tarjoilupöytään viemistä muutaman kuvan, näistä kännykkäräpsyistä valitsin postaukseen pari otosta.

Glögikakun pohjana käytin K-Ruoka -sivuston Mausteisen glögijuustokakun ohjetta, jota sitten fiilispohjalta soveltelin.

Pohja:

150 g piparkakkuja
60 g voita

Täyte:

3,3 dl kermaa
265 g Philadelphia tuorejuustoa (laktoositon)
100 g Viola maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
1 tl vanilijasokeria
1 tl kardemummaa
½ - 1 tl piparkakkumaustetta  
5 liivatelehteä
4 rkl mustaherukkamehua

Kiille:

5 liivatelehteä
1,5 dl vettä
2,5 dl glögitiivistettä

Koristelu:

tuore viikuna
granaattiomenan siemeniä
rosmariinin oksa

Valmistus:

1. Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri ja mausteet. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna mustaherukkamehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta 1 dl vettä kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögitiivisteen ja lopun veden joukkoon samalla sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä hetken aikaa välillä sekoittaen. Lusikoi mehuseosta puoliksi hyytyneen kakun päälle erittäin varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli. Koristele glögijuustokakku juuri ennen tarjoilua viikunalla, granaattiomenan siemenillä ja pienellä rosmariinin oksalla. Itse laitoin rosmariinin oksan halkaistun viikunan päälle, sillä en halunnun rosmariinin voimakkaan maun imeytyvän kiilteeseen.

Joulupallokortit

Perinteisiä joulukortteja lähetetään vuosi vuodelta yhä vähemmän. Itselleni itse tehtyjen joulukorttien askartelu on kuitenkin edelleen jokavuotinen jouluperinne. Ja joka vuosi joulukorttien viimeinen postituspäivä tuntuu tulevan vastaan yhtä nopeasti. Askartelut tuntuvat jäävän aina viime tinkaan.

Yleensä jonkinlainen idea joulukorttien visuaalisesta ideasta on kuitenkin alitajunnassa kytenyt jo jonkin aikaa. Tällä kertaa niin ei ollut. Umpimähkään silmäilin Pinterestissä erilaisia joulukortti-ideoita ja jonkinlaisen kuusivision kanssa lähdin kirjakauppaan kartonkeja hakemaan. Suunnitelmat menivät uusiksi, kun kartonkihyllyn värivalikoimat eivät miellyttäneetkään silmää. Pari hyllyä ammotti kokonaan tyhjyyttään, ehkäpä juuri niissä oli ollut kaipaamiani luonnonläheisiä sävyjä. Nyt hyllyissä oli jäljellä kirkkaat karkkivärit. Niin tai näin. Huomasin läheteväni kirjakaupasta valkoisen ja mustan lehtiön kanssa. Päättäisin sitten kotona, kumpaan väriin liittyen tulisi kortti-idea.

Jostain syystä askartelulaatikkooni on päätynyt melkoinen valikoima erilaisia metallinhohtoisia tusseja, mielestäni paksut Lidlistä ostetut ovat olleet laadukkaimpia ja pitkäikäisimpiä. Sellaiset kalliit ohutkärkiset kulta- ja hopeatussit tuntuvat jämähtävän aina hyvinkin nopeasti.

Piirtelin kartongille kolmenkokoiset ympyrät, joista leikkasin paperiveitsellä sisukset pois. Kartonki toimi sabloonana jonka avulla töpöttelin metallinhohtotusseilla joulupalloja mustalle kartongille. Aluksi piti tehdä vain kultamustia kortteja, mutta sitten löysin laatikoistani myös hopeatekstisiä jouluntoivotuskuvioita. Niihin ei kulta oikein sopinut, joten kokeilin ensin hopeisia palloja ja vähitellen huomasin töpötelleeni vähän kaikenvärisiä joulupalloja.

Jouluntoivotustekstit on liimattu kaksipuoleiselle pehmoteipillä korttiin niin, että se nousee vähän kohoille kortin pinnasta.

Kranssikortit

 

Somen ja sähköisten tervehdysten lisääntyessä perinteiset joulukortit ovat harventuneet vuosi vuodelta. Minulle itse tehdyt joulukortit ovat kuitenkin perinne, josta ainakin toistaiseksi olen halunnut pitää kiinni. Yleensä olen myös kunkin vuoden joulukorttimallista tehnyt jonkinlaisen pienen postauksen (ihan vain itsellekin muistin tueksi, ettei ihan samaa teemaa valitse peräkkäisiin vuosiin). Tämäkin postaus on siis enemmän dokumentaarinen kuin uutta mullistavan idean esittely.

Tänä vuonna kortteihin päätyi akvarellin ja tussauksen sekapläjäys kranssiaiheella. Suht simppeli ja nopea toteuttaa. Kurkistus viime vuoden postaukseen paljasti, että itse asiassa tämänkaltainen malli oli harkinnassa jo viime vuonna, joskin silloin tein testikappaleen pelkästään tussiversiona. Viime vuoden tuotantoon päätyi lopulta solmussa olevat valosarjat, joten tänä vuonna sitten niitä kransseja.