Rapusukat

 
Koulullamme käy vuosittain useitakin Erasmus-vieraita ja perinteeksi on muodostunut lahjoittaa jokaiselle Erasmus-vieraalle villasukat. Sukkia neulotaankin pitkin vuotta talkoilla ja koulun henkilökunnan lisäksi projektiin on osallistettu mummoja ja kotiväkeä. Pari vuotta sitten voitin Eurajoen kunnan järjestämän villasukkien suunnittelukilpailun rapuaiheisilla villasukilla. Rapu siksi, että se on koristanut kunnan vanhaa vaakunaa ja on edelleenkin monen seuran logossa. Myös koulumme maskotti on Mr Krapu.

Näitä rapusukkia onkin tullut neulottua jo useammat. Kun kaipaan simppeliä neulottavaa vaikkapa reissuneuleeksi autoon mukaan otettavaksi, puikoilla on usein keskeneräiset Mr Krapu -sukat. Tällä kertaa olin laittanut rapusukat puikoille vaaleammansinisen sävyssä kuin normaalista. Tein sukkiin myös lyhemmät varret kuin aiemmin, sillä en ollut ihan varma vaaleansinisen jämälangan riittävyydestä. Tekeleet ovat kulkeneet mukana jo muutamallakin autoreissulla. Tällä viikolla nappasin neulepussukan kaveriksi myös päivystykseen. Näin juhannuksen jälkeen päivystyksessä saikin odotella hulppeat viisi ja puoli tuntia! Ilman neuletta olisi varmaan pää räjähtänyt aulan televisiosta pyöriviin TV Shopeihin ja Onnen arpoihin. Mutta tulivatpahan ainakin sukat valmiiksi. Onneksi olin ennakoinut ja varannut neulepussukkaan myös toisen keskeneräisen projektin, joka sekin pääsi jo hyvään vauhtiin ennen kuin pääsin vihdoin vastaanotolle.

Rapusukkien lankana käytetty jämävarastoista löytyneitä Nalleja, puikot nro 2,5.

Dither-sukkien jalanjäljillä

 
Ravelrystä bongasin Dither-socks mallin. Tykästyin sukkien ideaan, jossa väri vaihtuu sulavasti toiseksi tuollaisen tiplukuvioinnin kautta. Tuttuun tapaan lähdin tekemään Dithereitä kuitenkin omalla tavallani ohjetta sen enempää lukematta, mallipiirrosta seurasin kylläkin. Alkuperäiset Dither-sukat on toteutettu kolmella värillä ja pidemmillä varsilla, mutta koska näistä oli alunperin tarkoitus tulla joululahjat velipojalle ja projektin kanssa alkoi tuolloin olemaan jo vähän hoppukin, oikaisin hieman ja päätin tehdä Ditherit lyhemmillä varsilla ja paksummasta langasta.

Katselin jämälagoista sopivaa värikomboa ja päädyin vaaleansinisen ja mustan Seiskaveikan yhdistelmään sekä nron 3,5 puikkoihin. Arvoin mutulla varren silmukkamääräksi 56. Aikalailla kantapääkavennusten jälkeen kävi kuitenkin selväksi, ettei näistä tulisi miesten sukkia. Värien vaihtumiskohta asettui nilkan/kantapään seudulle, jossa neulos muodostui melko napakaksi. Tuo joka toinen mustaa, jokatoinen sinistä -neulos ei ihan hirveästi joustanut. Päätin muuttaa suunnitelmaa. Velipoika ei saisikaan joululahjaksi villasukkia, ainakaan tänä vuonna. Näistä tulisi naisten tai lasten sukat. Siihen päätökseen loppui myös kiire. Ja kun suunnitelma muuttui, hiipui tavallaan vähän motivaatiokin. Sukat jäivät useiksi viikoiksi puolitiehen.

Neuloin toisen sukan valmiiksi ja toistakin aloitin hyvälle mallille, kunnes sitten väliin kiilasi kiireellisempiä projekteja, mm. tuo mieheni 50-vuotislahjaksi neulottu villapaita. Sen jälkeen aloitin tässä välissä jo vanttuuprojektin, säärystimet sekä mohairvillapaidan, mikä sekään ei mitä ilmeisemmin koskaan päädy villapaidaksi, vaan mahdollisesti tuubihuiviksi. Ehkä. Sekin on jäänyt keräämään motivaatiota. Mohairtekeleen tarinasta sitten ehkä tuonnempana, jahka saan sen edes jossain muodossa päätökseen. Vähitellen alkoi ärsyttää puolitiehen jääneet sukat. Niinpä otin keskeneräiset sukat mukaan reissuneuleeksi Erasmus-matkalleni. Mennen tullen junamatkoilla ehtisi neulomaan, vaikka puikkoja ei lentokoneeseen mukaan ottaisikaan.

Järkeilin, että sukkien loppuun saattaminen olisi nopea homma, olihan toinen sukka jo valmiina ja toinenkin hyvän matkaa kantapäässä asti. En oikein itsekään tiedä mitä tuon kantapään kiilakavennusten kanssa kävi. Ensimmäinen sukka sujahti aika sujuvasti, mutta jälkimmäisen kanssa takkusi. Ensin laskin kavennettavien silmukoiden määrän jotenkin väärin ja olin neulonut suoria kierroksiakin jo jonkin matkaa, kun "pluskuvion" alkaessa tajusin, ettei silmukkamäärä täsmää. Purin ainakin 7 kierrosta palatakseni kiilakavennusten alkuun. Ajattelin, ettei tuossa kiilakavennuksissa isompaa ongelmaa tule, kun kuvio on pelkkää joka toinen mustaa, jokatoinen sinistä, mutta jotenkin onnistuin siinäkin sotkemaan nuo värit niin, että hetken päästä purin sukkaa toistamiseen. Miten ihmeessä olin saanut tuon ensimmäisen sukan sujumaan tuosta nuin vain ilman isompia ongelmia?

Näiden sukkien kanssa tuli siis kirjaimellisesti otettua oppia kantapään kautta: Ensi kerralla tee tähän malliin tiimalasikantapää! Ja sellainenhan saattoi hyvinkin tuossa alkuperäisessä ohjeessa ollakin, vaan kun en sitä lukenut. Järkeilin, että koska teen paksummilla puikoilla vahvemmasta langasta, ei ohjeen seuraamisessa olisi järkeä, kun silmukkamäärät olisivat joka tapauksessa eri. Lisäksi tuo alkuperäinen malli on toteutettu kolmella värillä, jolloin tuo kanpää asettuu kuvioinnissa eri kohtaan. Mallipiirros itsessään on toki aika simppeli, neljällä jaollinen kuvio, jonka oppii muistamaan aika nopeasti ulkoa.

Huovutetut Laavu-vanttuut

Villapaitojen jämälangoista neuloin Neulova Kettu - Värikkäitä neuleita -kirjan ohjeella Laavu-vanttuut. Kävi vain niin hassusti, että vahingossa huovuttelin näitä vähän turhankin reippaasti. Tarkoitus oli siis neuloa itselle tiiviit talvilapaset. Laitoin valmiit lapaset 40 asteen konepesuun muun pyykin joukkoon. Tungin lapasten sisään pienet muovipussit, jotta eivät huovu keskeltä kiinni. Ajatus oli huovutusvaiheessa pysäyttää kone suht pienin väliajoin tarkastaakseni huopumistilanteen. Ensimmäinen tarkastus oli 15 minuutin konepesun jälkeen -Tuolloin ei ollut tapahtunut vielä juurikaan mitään. Sitten tapahtui herpaantuminen. Ryhdyin varmaan johonkin arkiseen askareeseen ja yhtäkkiä huomaankin edellisestä huopumistsekkauksesta kuluneenkin jo melkein 30 minuuttia. Hups. Pienethän näistä tuli. Tai muuten hyvät, mutta korkeuden puolesta jää vähän kanftiksi. Peukku tuntuu hyvältä, mutta tuo kärkiosa jää liian lyhyeksi, eivätkä sormet mahdu ihan suoristumaan. 

Jo neulomisvaiheessa mielessä kävi, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi neuloa tuohon kärkiosaan vielä vähän lisää pituutta, kun jotenkin näyttivät hiukan töpösiltä. Pitäydyin kuitenkin ohjeessa. Näin jälkiviisaana voi todeta, että tuon huovutusnukahduksen olisi ehkä pystynyt paikkaamaan sillä, että olisin alunperin neulonut kärkeen muutaman rivin lisää. Noh... Aika nopeastihan nämä valmistuivat. Ehkä neulon vielä toiset niin, että lisään kärkeen kerroksia -Ja vahdin konehuovutusta tarkemmin!

Joka tapauksessa pääsivät huopumaan varmaan enemmän kuin ohjeessa oli tarkoitettu, sillä Neulovan ketun kirjassa nuo varren raidat ja "tiplut" näkyvät selkeästi vielä huovutuksen jälkeenkin, itsellänihän nuo sekoittuvat huovutuksen jälkeen aika tavalla mustaan pohjaväriin. Saattaa olla toki niinkin, että käyttämäni Vikingin Hobbygarn huopuu ärhäkämmin kuin ohjeen Alafosslopi.

Aulankoneule

Laskin taannoin langan menekin Hallasuomu-neuleeseeni ihan pieleen -tai pikemminkin en ilmeisesti laskenut ollenkaan. Vaihdoin vain sen enempää ajattelematta ohjeessa suositellun Alafosslopin Viking Garnin Hobbygarniksi, koska neuletiheys langoissa meni suht liki. En vain tajunnut katsoa, että Hobbygarnissa on painoonsa nähden metrimääräisesti paljon enemmän lankaa ja niinpä kun olin tilannut lankoja Alafosslopille ohjeistetun grammamäärän, lankoja jäikin yli aika tavalla. Nuo Hallasuomusta yli jääneet langat toimivat lähtökohtana tälle Aulankoneuleelle, jonka neuloin miehelleni syntymäpäivälahjaksi. Mustaa Hobbygarnia toki jouduin ostamaan lisää, mutta kaikki nuo kaarrokkeen sinisävyiset langat ovat omasta paidastani yli jääneitä lankoja. Nytpä voimme sitten talvilomalla "samistella" värimaailmaltaan samansävyisissä villapaidoissa.

Aulankoneuleen ohje on aivan ihanasta Neulova Kettu -Värikkäitä neuleita -kirjasta, jonka ostin itse itselleni joululahjaksi. Minusta ehdottomasti luontevampi tapa neuloa villapaitoja on ylhäältä alas suunta. Ilahduttavasti tässä kirjassa neuleohjeet on suunniteltu juurikin ylhäältä alas neulottaviksi!

Mieheni ei oikein pidä korkealle kaulaan ulottuvista kauluksista ja niinpä modasin pääntiestä väljemmän. Poolokauluksen sijaan tein siis rullautuvan pääntien. Alkuperäisessä ohjeessa Aulankoneuleen kuvio on tehty kolmella eri värillä. Ja itse asiassa ostin alunperin kuvioon myös kolmannen värin. Ostovaiheessa oranssi (joka on mieheni lempiväri) tuntui hyvältä idealta tehosteväriksi. Neuloin kaarrokkeen alun siis useammalla värillä -Ja kuvasta päätellen näköjään myös erilaisella pääntiellä. Kaarrokkeen edetessä tuo oranssi alkoi kuitenkin häiritä silmääni. Myös neuletiheys hiukan huolestutti. Aiemmin neulomassani Neuloosiskon Hallasuomussa Hobbygarnin ja ohjeessa mainitun Alafosslopin neuletiheys osui suht liki. Oletin siis, että näin olisi nytkin. Mutta ainakin tuossa kaarrokkeen kirjoneuleessa neuletiheyteni oli ohjetta tiheämpää. Niinpä päädyin purkamaan tuon ensimmäisen variaation. Päätin neuloa kuvion ainoastaan sinisin sävyin. Samalla vaihdoin työhön isomman puikkokoon. Mielestäni purku oli täysin oikea päätös.

Kun neuloo lahjaksi, on neuleen koko ja istuvuus aina hieman arvoitus, kun ei pysty välillä sovittamaan paitaa. Toki yritin mittailla huppareista mittoja, mutta yhtään villapaitaa mieheni ei ennen tätä omistanut. Koska tuon neuletiheyden kanssa oli hiukan päänvaivaa, päätin varmuuden vuoksi neuloa yhden koon isommassa koossa kuin normaalisti. Tämä oli hyvä päätös, neuleesta tuli juuri sopiva.

Lanka: Viking Garn Hobbygarn
Puikot: Kaarrokkeen kirjoneule 7, sileällä 6,5 ja resorit 4,5

Kuusisukat

Päätin neuloa jouluiset villasukat hyödyntäen Seiskaveikan jämälankanössäköitä. Aika pian lankojen värimaailman pohjalta ideaksi nousi vartta kiertävä kuusikuvio, joten ryhdyin selailemaan Pinterestistä erilaisia kuusikaavioita. Kivoimmat mallit eivät kuitenkaan oikein tuntuneet sopivan tuohon villasukkani 56 silmukan kehälle, joten lopulta päätin luoda ideakuvien pohjalta omanlaiseni fuusion kuusesta. Piirtelin ilmaisella Stitch Fiddle -ohjelmalla kahdeksan silmukan levyisen kuusen mallipiirroksen. Pitkiä langanjuoksuja minimoidakseni suunnittelin riveille 3, 5 ja 14 silmukan noston, jolloin näillä kierroksilla ei tarvitse kuljettaa mukana tuota vihreää lankaa ollenkaan. 

Sukat on neulottu Seiskaveikasta 3,5 nron puikoilla. Varren yläosaan neuloin 12 kierrosta 1 oikein, 1 nurin joustinta, mallipiirroksen jälkeen neuloin muutaman rivin vielä sileää ja nilkkaan 15 kerrosta  2 oikein, 2 nurin joustinta ennen kantapääkavennuksia. Kantapääkavennusten yhteydessä kavensin jalkaosan silmukkamääräksi 52.

70-vuotissukat

 
Alkuvuosi on käsitöiden suhteen ollut melko hiljaiseloa. Laitoin kuitenkin puikoille uudet villasukat, jotka annoin tädilleni 70-vuotislahjaksi. Selailin netistä inspiraatiokuvia erilaisiin kirjoneulesukkiin ja törmäsin vanhaan Neulologinen häiriö -blogin postaukseen, josta sitten ammensin ohjeen sukkiin. Tapani mukaan toki sovelsin tätäkin ohjetta omanlaisekseni.

Viimekertaisista nirkkoreunussukista onkin vierähtänyt aikaa. Muistelin sen olevan jotenkin tuskaisan hidasta nysväämistä, mutta päätin kuitenkin antaa sille uuden mahdollisuuden. Yllätyin positiivisesti, kun tuo luonnistikin lopulta aika nopeasti ja sutjakkaasti. Lieneekö sitten langan ja puikkojen vahvuudella merkitystä, kun nämä sukat neuloin Seiskaveikasta 3,5 nron puikoilla ja ne edelliset nirkkoreunat tein kakkosen puikoilla fingering-vahvuisesta langasta. Vanhaa blogipostausta kurkatessani totesin, että myös nirkkoreunustekniikka oli noissa edellisissä nirkkoreunussukissa erilainen. Neulologinen häiriö -blogin ohjeistus oli jotenkin suoraviivaisempi. Tuo Drops-designin nirkkoreunusohje saattaa olla hitusen huomaamattomampi nurjalta, mutta kukapa tuota nurjaa puolta kovinkaan tarkoin tiirailee.

Alkuperäisen ohjeen kukkakuviointi pelikuvavärein on hauska, mutta en halunnut sukista aivan noin pitkävartisia ja rehellisyyden nimissä epäilin myös tehostevärin langan riittävyyttä, joten karsin toisen kukkakuvion pois. Sukkien tummanharmaan pohjavärin kanssa sointui kivasti yhteen yksinään hiukan haljakka vanha lupiinivärjäyksen jälkiväri. Aikanaan hain noita vaaleita värisävyjä Kalevala-peittoihin (joita olen virkannut itse värjäämistäni langoista nyt jo kolme). Hailakka mintunvihertävä väri on Kalevala-peittoprojekteista yli jäänyt nössäkkä. Itse asiassa sukissa on kahtakin eri värierää, sillä kukkaosio ja i-cord-nauha on neulottu samasta sävystä ja alempi raidoitus hieman harmahtavammalla vihertävän sävyllä. Samaisista Kaleva-peittoprojekteista yli jääneitä lupiinivärjäyksiäni sekin.

Rauma-sukat

 
Viime talvena aloin neuloa Rauma-sukkia, jotka valmistuivat tosin vasta kesällä. Projekti venyi, sillä laitoin kutimen välillä syrjään, kun sukkien tehosteväriksi valitsemani harmahtavan vihreä sävy alkoikin tuntua liian platkulta. Olin jo projektia aloittaessa päättänyt hyödyntää Rauma-sukissa mahdollisimman paljon itse värjäämiäni lankoja, sillä pehmeät pastellinsävyt sopivat mielestäni hyvin Vanhan Rauman henkeen. Kun sitten sain tämän kesän lupiinivärjäyksistä mielestäni niin paljon parempaa turkoosia sävyä, päätin jo heti alkukesästä neuloa uudet Rauma-sukat. Kovin joutuisasti eivät nämäkään silti valmistuneet, mutta tässä nyt lopulta ovat. Postaushistoriaani tarkastellessa ilmenee molempien Rauma-sukkien kohdalla tuttu kaava: Aloitin Rauma-sukat, mutta kiireellisemmällä aikataululla neuloin siinä välissä yhdet lahjaksi menevät Eurajoki-sukat. 

Edelliset Rauma-sukat nimesin Sinnepäin Rauma-sukiksi, sillä en lähimainkaan kaikilta osin noudattanut ohjetta. Näissä sukissa seikkailin ohjeen vieressä oikeastaan vielä enemmän. Sukat on neulottu ohjetta ahuemmalla langalla (pääosin Nallea tai kutakuinkin Nallen vahvuista, mitä nyt värjäysnössäköistäni millloinkin on sattunut väreihin osumaan). Puikkokokona oli 2,5. Ohuemmasta langasta ja pienemmistä puikoista johtuen silmukkamäärä on ohjetta isompi (72) ja siksi myös talojen määrä on alkuperäistä isompi. Edellisissä Rauma-sukissa vahvistui myös se tosiasia, että silmukointi ei vain ole minun juttuni. Päätin siis karsia silmukoinnin minimiin näissä sukissa. Käytännössä vain ovet ja raatihuoneen kellotorni on silmukoitu, ikkunat on neulottu mustalla. Talojen koristerimoitukset on niin ikään neulottu valkoisina kerroksina. Joistakin taloista jätin rimoituksen pois, jos olisi näyttänyt mittasuhteiltaan pöljältä yhden rivin korotus.

Valtaosa väreistä on näissäkin sukissa itse värjäämiäni (pois lukien musta, vaaleansininen, sinisen talon katon kirkas oranssi sekä punainen ovi). Värien lähteinä on ainakin lupiinia (turkoosit ja harmahtavan vihreät sävyt), verihelttaseitikkiä (punaoranssit ja persikan sävyt), avokadoa (vanha roosa), järviruokoa (kirkas vihreä), omenapuun lehtiä (keltainen) sekä lakastuneita kielon lehtiä (vaalea oranssi). Vaaleanvihreä katto jäi vähän mysteeriksi itsellenikin, epäilen jonkin sortin suolaheinää. 

Sinnepäin Rauma-sukat

 
Rauman kaupungin sivuilla julkaistiin viime talvena Rauma-sukkien ohje. Innostuin heti mallista. Vanhan Rauman puutalojen värimaailmaan pystyisi hyödyntämään itse värjäämiäni pieniä lankanössäkäitä tosi hyvin. Aloitinkin sukat talvella, mutta jäivät kesken, kun tuli muutama muu kiireellisempi projekti väliin. Aluksi projektin keskeytti siskoni nelikymppiset, jonne Rauma-sukkien inspiroimina päätin improvisoida nämä Puu-Käpylä-sukat. Sitten Eurajoki kiilasi Rauman edelle. Osallistuin alkuvuodesta Eurajoki-aiheiseen neulesuunnittelukilpailuun ja voitin suunntelmallani sukkakategorian. Alkuperäinen suunnitelmani kaipasi kuitenkin pientä viilausta ja lisäksi haluttiin ohje myös miesten sukkakokoon, joten pika-aikataululla laitoin puikoille vielä toiset Eurajoki-sukat, vaikka Rauma-sukkani odottivat keskeneräisinä loppuun saattamistaan. Ja saivatkin odottaa keskeneräisinä vielä pitkään, sillä Eurajoki-sukkien jälkeen mieleen tuli syksyllä aloittamani Kalevala-peittoprojekti. Taannoinen kyynärpäävaivani kummittelee edelleen (lähinnä omassa päässäni) ja aloin järkeillä, että peittoprojektia on syytä jatkaa, mikäli haluan saada sen varmasti maaliin juhannukseksi. Jos vaikka kävisikin niin, että kyynärpää jälleen ärtyisi ja joutuisin jossain kohtaa pitämään taukoja virkkaamisesta.

 Kun nämä "kiireellisemmät" projektit tuli ensin saatettua maaliin, päätin lopulta laittaa puikoille jälkimmäisenkin Rauma-sukan. Projektia aloittaessa olin päättänyt hyödyntää sukissa niin paljon itse värjäämiäni lankoja, kuin mahdollista. Tässä kohtaa alkoi jo semisti harmittaa värivalinta. Tämän kesän lupiinivärjäyksieni turkoosi sävy olisi nimittäin sopinut Rauma-sukkien pääväriksi niin paljon paremmin kuin tuo talvella varastoistani löytynyt vihertävä sävy. Lupiinivärjäystä tosin sekin, mutta tainnut väripata päästä turhan kuumaksi, kun on kääntynyt väri noin vihreäksi). Mutta koska ensimmäinen sukka oli jo valmiina, päätin jatkaa kuitenkin samoin värein.

Nimesin sukat sinnepäin Rauma-sukiksi, sillä värivalintani eivät aivan vastaa ohjeen värejä. Ja jos totta puhutaan, löytyyhän näistä aika paljon kaikkea muutakin ohjeen vierestä sooloilua. Ensinnäkin olen käyttänyt ohjetta pienempiä puikkoja ja ohuempaa lankaa, minkä vuoksi sukkien silmukkamäärä on 60 silmukan sijaan 72. Taloja on siis sukissani hiukan enemmän kuin alkuperäisohjeessa. Jalkaterässä yksi kokonaan uusi talorivistökin. Koska jalkaterässä olen kaventanut silmukkamäärän 64 silmukkaan, kantapohjan keskelle sukissani tulee muita kapeampi talo. Kärki- ja kiilakavennukset tein niin ikään eri tekniikalla kuin ohjeessa.

Olisi pitänyt soveltaa vieläkin enemmän. Harmitus tuli nimittäin silmukointivaiheessa. Tavoistani poiketen olin intuitioni vastaisesti noudattanut ohjetta ja jättänyt ikkunat silmukoitaviksi mustalla langalla. Virhe. Ihan hirveän aikaa vievää nyhräämistä tuo silmukoiminen, eikä lopputuloskaan ole mielestäni yhtä siisti kuin mitä olisi tullut kirjoneulomalla (Puu-Käpylä-sukissa kirjoneuloin ikkunat mustalla, mielestäni siistimpi näin ja ikkunat valmistuvat samaa tahtia neuleen edetessä).

Sen verran tässä nyt jäi asioita harmittamaan, että täytynee ehkä vielä joku päivä laittaa puikoille toisetkin Rauma-sukat tuolla tämänkesäisellä lupiinivärjäyksellä. Seuraavalla kerralla ajattelin kirjoneuloa nuo talojen ikkunat.

Puu-Käpylä-sukat

Olin pääsiäisen alla viikon sairaslomalla ja kotona istuskellessa oli aikaa tarttua kutimeen. Somessa vastaan tuli vähän aikaa sitten juskaistujen Rauma-villasukkien ohje. Ryhdyin penkomaan värjäämiäni lakoja ja laitoin puikoille hiukan sovelletuin värein Vanha Rauma -sukat. Ensimmäistä sukkaa neuloessa mieleen tuli kuitenkin ajatus vastaavantyyppisten sukkien neulomisesta Puu-Käpylä-teemalla. Olin pääsiäiseksi menossa Käpylässä asuvan siskoni luokse ja järkeilin, että ehtisin vielä nipin napin suunnitella ja neuloa synttärilahjaksi myös Puu-Käpylä-sukat. Vanha Rauma -sukista valmistui siis vain toinen, toinen pari valmistuu sitten joskus myöhemmin.

Siinä missä Vanha Rauma on melko pastellinsävyinen, Puu-Käpylän perusilmeenä on mielestäni enemmän maanläheiset värit. Koska värjäyskopassani oli melko pieni nössäkkä veriseitikillä saatua tiilenpunaista väriä (mikä sinällään olisi ollut aivan loistava värivalinta Puu-Käpylän värimaailmaan), jouduin päävärin osalta turvautumaan marketin värivalikoimaan. Värjäämäni langat olivat pääosin Nallea, joten hakusessa oli maanläheinen punaisen sävy, mutta kävikin niin, että Prisman hyllyiltäpä ei näin keväällä löytynytkään ainuttakaan punasävyistä sukkalankaa sopivan vahvuisena. Päädyin sitten ostamaan sukkien pääväriksi oranssia. Toimii sekin. Ja tavallaan antoi ihan pirteän ilmeen muuten pehmeämmille kasvivärjäyssävyilleni. Todettakoon, että sukissa musta, tummanharmaa ja vaaleansininen ovat myöskin markettivärejä, muut itse värjäämiäni sävyjä.

Olin siis neulonut jo yhden sukan Rauma villakista, joissa mustat ikkunat silmukoitiin. Tiesin silmukoinnin olevan hidasta ja aikataulu tiukka. Päätin näissä Käpylä-sukissa tehdä ikkunatkin kirjoneuloen. Ainoastaan ovet on jälkikäteen silmukoitu, koska niissä olisi tullut tarpeettoman pitkiä langanjuoksuja ja toisaalta mukana kuljetettavia värejä olisi tuolloin parhaimmillaan tullut jo neljä. Sukista tuli ainakin lämpimät, nyt kun kierroksilla on paikoin kuljetettu kolmeakin väriä.

Rauma-villasukat on suunniteltu 60 silmukalle, kolmosen puikoilla. Itse käytän Nallessa mieluummin nron 2,5 puikkoja ja tällöin 60 silmukkaa kirjoneulesukissa (joiden jousto on vähäisempi kuin yksiväristen) tuntui liian pieneltä silmukkamäärältä. Modasin siis jos Rauma-sukkiini 72 silmukkaa ja totesin, ettei se ainakaan liikaa ollut. 72 silmukalla aloitin nämäkin Puu-Käpyläsukat. Tuo 72 silmukkaa määrittikin sitten varren kuvioiden jaot. Suunnittelin varteen siis 12 silmukalla jaolliset talot. Silmukkamäärämatematiikalla talojen julkisivuun tuli 5 ikkunaa. Näin jälkikäteen ajatellen semisti harmittaa, olisi pitänyt tehdä tarkempi taustatyö. Pääsiäisenä Käpylässä kävellessä panin nimittäin merkille, että talojen julkisivuissa oli yleensä parillinen määrä ikkunoita (2, 4, 6 tai jopa 8). Toki onhan noissa sukissa ikkunamäärältään parillisiakin taloja ja varsinkin jalkateräosiossa, jossa kantapääkavennusten jälkeen kierroksella on enää 64 silmukkaa. Toisaalta tuossa jalkateräosiossa talojen kuviojakojen ei tarvinnut mennä aivan tasan, sillä kierroksen vaihtumiskohta on pohjassa ja tein joidenkin talomallien kohdalla vaihtumiskohtaan kapeamman talon kuin muualle.

Tein jonkinlaista talojen luonnostelua etukäteen, mutta lopulta päädyin muuttamaan niitä lennosta, eikä purkuhommiltakaan aina vältytty, kun intoa oli enemmän kuin logiikkaa tai malttia. Sukat kuitenkin valmistuivat juuri ja juuri ajallaan.

Villapaita retrolangoista

 

Talviloman viettoon päästiin uuden retrolankapaidan kanssa. Paidan lähtökohtana toimivat vuosia laatikossa marinoituneet perintölangat. Omissa jemmoissa nuo ovat lojuneet kymmenkunta vuotta, sitä ennen edesmenneellä anopillani jonkin verran kauemmin. Patonsin Jumper Wool sekä Rondo lienevät peruja aina 80-luvun alkupuolelta asti. Vyötteestä päätellen Novitan Woolkin vanhempaa erää, sillä se uudemmalla vyötteellä varustettukin on jo ehtinyt poistua tuotannosta.

Mieheni perhe asui 80-luvun alkupuolella Libyassa, lankoja antaessaan anoppini epäili beigen Jumper Woolin olevan peruja noilta ajoilta. Ainakaan vyötteessä ei ole sanaakaan suomea, joten voi pitää hyvinkin paikkansa. Lankojen tarina tekee paidasta itselleni erityisen tärkeän. Paidan ohjeeksi valikoitui Drops Designin Heim. Lähinnä siitä syystä, että kyseinen malli osui edes jotenkuten lähelle langantiheyksiä, mutta etenkin siksi, että kaarrokkeen yläosa on tässä mallissa tyystin eri värillä kuin paidan pohjaväri. En nimittäin ollut alkuunkaan varma, miten pitkälle Jumper Woolia riittäisi. Kasarivyötteessä kun ei ollut halaistua sanaakaan esim. siitä, montako metriä lankaa kerässä on. Päätin, etten ostaisi paitaa varten yhtään uutta lankakerää (eipä silti, ettäkö noita lankoja enää mistään olisi lisää saanut ostettuakaan). Kaarrokkeen raitalangat ovat turkoosia alpacaa lukuun ottamatta yksittäisiä nössäköitä. Hjertegarnin alpacaa löytyi useampi kerä. Varasuunnitelmana järkeilin, että jos beige pohjaväri loppuisi kesken, tekisin resorit turkoosilla alpacalla ja tarvittaessa voisin soveltaa kuvioita myös hihansuihin ja helmaan. Varasuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä lanka riitti hyvin. Jäi vielä vähän ylikin.

Koska langat olivat keräilyerä vähän sitä sun tätä, eivät ne olleet vahvuudeltaan aivan identtisiä. Saati, että neuletiheys olisi prikulleen osunut ohjeeseen. Lisäilinkin kaarrokkeeseen silmukoita vähän fiilispohjalta. Siihen nähden istuvuus yllätti itsenikin. 12-vuotias poikani totesi paitaa sovittaessani: "Aika hyvä. Teiks perstuntumalla?" Otin kohteliasuutena. :D En ole mikään erityinen konkari villapaitojen neulomisessa, mutta onnistunut projekti antaa kyllä lisää itsevarmuutta lähteä soveltamaan ohjeen vierestä myös tällä saralla.

Piipahdimme joulun välipäivinä Tallinnassa, itselleni pakollinen etappi tuolla oli visiitti Karnaluksissa. Ostokset sinällään jäivät yllättävänkin maltillisiksi, sillä en ostanut yhtään lankaa enkä kangasta. Sen sijaan päivitin pyöröpuikkovarastoni uusiin. Täytyy kyllä sanoa, että kannatti. Neuletuntuma Knit Pro Zingeillä oli tosi hyvä! Kyseinen paita neulottu kolmosen Zingeillä.

Sinivalkoisia jämälankoja

Koulullemme on jälleen viikon päästä saapumassa Erasmus+ -vieraita Ranskasta ja Espanjasta. Perinteeksi on jo käynyt neuloa ulkomaalaisille vieraille talkoilla villasukkia, joten kaivelin jälleen sinivalkoisia jämälankojani. Löytyi ainakin Nallea ja jotakin sarjaa Jukolan Veljeksistä. Ei siis sitä perinteistä Seiskaveikkaa, vaan olisiko tuo nyt Aapoa. Mielestäni ei ole enää edes tuotannossa, joten jämänöttösistä aikakin hankkiutua eroon.

Kirjoneuleen pohjana käytin Drops Designin Highland Hikersia. Tapani mukaan soveltaen tottakai. Halusin sukista hieman mallia pitkävartisemmat ja vaihdoin alaosaan tummemman sinisen, sillä tuota Aapoa(?) ei olisi koko sukkien matkalta kuitenkaan riittänyt. Värin vaihtumiskohdan alle lisäilin vielä omasta päästäni yhden valkoisen raitakuvion.

Alkuperäisohje on ohuemmalle langalle ja pienemmin puikoin (käytin 3,5), joten tein 39 koon sukat 35/37 koon silmukkamäärin.  Kuvioinnin alaosassa ja yksivärisen osuuden alkaessa kaventelin mutulla varresta silmukoita. jotta ei jää liian lörpöksi.

Mysteerisukkakalenteri

Olen parina vuotena aikaisemmin saanut siskoltani joululahjaksi villasukkakalenterin, jonka luukuista on paljastunut mysteerilankoja villasukkavärkeiksi. Sukkia on neulottu sitä mukaa, kun luukusta on lanka paljastunut (*klick* mysteerisukat nro 1), (*klick* mysteerisukat nro 2). Varastoihini on päässyt kertymään itse värjäämistäni langoista pieniä jämänössäköitä sitä mukaa, kun olen värjäyslangoista jotain projekteja itse neulonut. Päätin tehdä noista jämänössäköistä joulukalenterit siskolleni ja ystävälleni. Toisen Seiskaveikka-nössäköistä ja toisen Nalle-nössäköistä. Luukusta paljastuu myös pieni lappu, joka kertoo, millä kasvilla tai sienellä väri on saatu aikaan.

Kerin ja punnitsin nössäkät n. 10 gramman keriksi. Ensimmäiseen luukkuun laitoin kokonaisen mustan lankakerän. Ajatus oli, että sukkien kärjet, kantapäät ja varren yläreunan joustinneule neulotaan mustalla. Lisäksi jokaisen mysteerivärin väliin tulee mustaa, joka nostaa värjätyn langan sävyn paremmin esiin. Ohjeet itse projektiin jätin melko viitteelliseksi antaen neulojalle lopulta valinnanvapauden tekeekö simppelit raitasukat vai lähteekö soveltamaan päivän värillä jotakin kuviota mustalle pohjalle. Sukkien lopputulos on siis mysteeri myös itselleni riippuen siitä, mitä ikinä neulojat päätyvät langoilla tekemäänkään.

Perussukkaa uudella tvistillä

Noista edellisistä Marttojen Purjein-sukista piti alunperin tulla villurit Erasmus+ -vieraaksi saapuvalle espanjalaisopettajalle, vaan kun varsi näytti liian kaposelta ja väripalettiinkin lipsahti ajattelemattomuuksissa Viron lipun värit, hylkäsin tuon ajatuksen (ja itse asiassa, kun nyt katson näitä kuvia, ainakin tässä valotuksessa tuo tummansininen näyttää taas melkein mustalta, että aika liki Viron värimaailmoja ollaan näidenkin kuvien perusteella. Oikeasti tuo raita on tummansininen). Oli siis laitettava puikoille uudet sukat. Koska projektilla kuitenkin on tietty deadline, päätin ottaa jonkin suht simppelinoloisen ohjeen. Ja mielellään sellaisen, mihin saisi jollain tapaa ujutettua Suomesta muistuttavia värejä.

Tiina Kaarelan Puikkomaisterin sukkasirkus -kirjasta minulla on tällä hetkellä itselleni puikoilla puolitiessä Lentävät Ladyt, mutta tähän väliin tuli tämä Erasmus-vieraille lupaamani sukkaprojekti. Selailin tuota Puikkomaisterin sukkasirkus-kirjaa uudelleen ja tykästyin Fakiiri Tomi -sukkien kantapäähän. Kokonaisuutenakin malli näytti suht simppeliltä ja suht helposti neulottavalta. 

Lankalaatikoiden kätköjä ammentaessa vastaan tuli pari korkkaamatonta kerää vaaleahkon sinistä Novitan Impivaara-sukkalankaa, herra ties koska ja mitä projektia varten ostettu. Näppituntumalla vahvuus jotakin Nallen ja Seiskaveikan välimaastoa. Silmiin osui kuitenkin vyötteestä tuoteseloste: villa, AKRYYLI ja polyamidi. Lankojen ostosta lienee pitkä aika, tai sitten olen saanut ne jostakin lahjoituksena. Tietoisesti en nykyään itse enää osta akryylilankoja. Tai enemmänhän tuossa on villaa kuin akryyliä, mutta silti. Päätin kuitenkin korkata langat näihin villasukkiin, jospa Espanjan ilmaston käyttökerroilla ajaisi asiansa tämäkin sekoiteyhdistelmä. 

Impivaara on lankana paksumpaa kuin Fakiiri Tomien ohjeessa käytetty lanka, joten suurennan puikkokoonkin 3,5:teen (osin myös jouduttaakseni neuleprojektia). Loin kuitenkin varteen ohjeenmukaisen 60 silmukkaa ja varressa tuo ihan passelilta näyttääkin. Jalkaterän osalta epäilyttää, että tuolla silmukkamäärällä jäisi ehkä turhankin väljäksi. Päätän alkaa soveltaa. Varren viimeisellä kierroksella kavennan tasaisin välein 6 silmukkaa ja neulon jalkaosan ohjeesta poiketen sileänä neuleena. Paksumpi lanka kun ei tuossa oikean ja nurjan pintakuviona mielestäni asetu yhtä kauniisti kuin mallissa ohuemman langan ja pienempien puikkojen kanssa.

Mallin juju on kuitenkin tuo kiilamaisesti raidoitettu kantapäämalli, johon saan nyt ujutteua niitä viitauksia Suomi-väreistä. Sovellan vähän siinäkin, sillä mielestäni neljä kantaraitaa jää jotenkin vähän vajaanoloiseksi näillä silmukoilla. Teen vielä viidennen raidan. Kyseinen lyhennetyin kerroksin toteutettu kantapäämalli on itselleni uusi, mutta näyttää varsin pätevältä ja on suht simppelikin. Tavoilleni uskollisena toki vähän soveltaen tämänkin. Paitsi että neuloin tuohon tuon viidennen raidan, tein mutulla kummallekin puolelle vielä perinteisestä kantapäämallista tuttuja kiilakavennuksia kolmella kerroksella. Kaventelin näillä pois raitakerrosten jälkeiset sivusta poimimani kolme silmukkaa (ja ohjeessa noita sivupoimintakin tosin oli vain kaksi). 

Kantamalli menee varmasti jatkoon myös toisia projekteja ajatellen. Uusi idea lähti heti mielessä kytemään. Langatkin siihen löytyisivät jo valmiiksi lankalaatikosta marinoituneina. Nyt kun käsi jälleen kestää paremmin neulomista (kunhan muistaa pitää neuloessa välipäiviä), mieleen alkaa näköjään pulpahdella taas ideoita uusista neuleprojekteista. Tosin To do -lista pääni sisällä tuntuu karttuvan nopeampaa tahtia kuin ehdin niitä ideoita toteuttaa.

Purjein villurit

Facebookin Villasukat villitsee ryhmässä on viimeaikoina pyörinyt Marttojen Purjein sukkamallilla tehtyjä raitasukkia. Malli näytti ihan hauskalta ja simppeliltä, nopealta neulottavalta, joten päätin penkoa jämälankavarantoja ja sommitella niistä jonkun väriyhdistelmän. Koulullemme on pääsiäisen jälkeen tulossa  Erasmus+ toiminnan myötä neljä espanjalaista opettajaa Job Shadowing -vierailulle. Päätimme lahjoittaa heille Suomi-vierailusta muistoksi villasukat ja lupauduin neulomaan yhdet miesten koon sukat. Näistä piti tulla ne. Vaan ei tullut. Ensinnäkin tajusin aika varhaisessa vaiheessa vartta neuloessani, että miesten sukkaa varten olisi saanut luoda enemmän aloitussilmukoita. En viitsinyt enää purkaa, vaan päätin tehdä sukat loppuun naisten koossa. Toisekseen epähuomiossa olin näköjäöän täysin tarkoituksettomasti neulonut varteen Viron lipun, joskin ylösalaisena, mutta kuitenkin. Ei ehkä sitten kuitenkaan niin hyvä idea, jos tarkoitus oli olla muisto nimenomaan Suomen vierailusta.

 

Toisaalta tyttäreni partioryhmässä on parhaillaan menossa arpojen myyntitalkoot ja lippukunta kaipaa arpavoittoja. Ehkä lahjoitan nämä Purjein-sukat sinne. Nimensä puolesta sukat ainakin sopivat meripartion arpavoitoiksi.

Lankana Seiskaveikan jämänöttöset, puikot nro 3,5.