Raitahaalari

 

Olen tehnyt aiemmin muutamatkin Raggae-haalarit (OB 1/2016) koossa 56. Alkoi melkein naurattaa, kun muistiinpanoja ylös kirjatessa tajusin, että tämäkin kaava on vuoden 2016 Ottobresta, näköjään yksi jos toinenkin joululahjaompeluksistani on kaavojen puolesta tuota vuosikertaa. Kaava on ollut tykätty myös lahjan saajien keskuudessa. Kälyltäni tuli toive, josko tuolla kaavalla onnistuisi haalari vielä isommassakin koossa. Onnistuihan se. En tiedä onko tämä 86 koon haalari aivan yhtä söpö kuin nuo vastasyntyneiden minihaalarit, mutta toivon mukaan lämmin ja käytännöllinen tämäkin.

Ompelin haalarin aikoja sitten Majapuulta tilaamastani kaksipuoleisesta raitaneuloksesta. Siitä on pitänyt tulla huppari tyttärelle, mutta en ole saanut aikaiseksi. Totesin, että neulos oli nyt marinoitunut riittävän pitkään kangaslaatikossa ja olisi tullut aika ommella se pois kuleksimasta. Raitojen ja pohjan väri vaihtuu päinvastaiseksi neuloksen toisella puolella. Lahkeen resoreissa ja taskujen suulla kikkailin päinvastaisilla väreillä kääntämällä kankaan niissä toisin päin. Värien puolesta tämä oranssinsävyinen haalari sopi aika kivasti tuon edellisessä postauksessa esittelemäni söpistelypaidan kanssa. :)

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 3

 

Tilkkulaatikkoa ammentaessa vastaan tuli myös leveäraitaista paksuhkoa neulosta. Kun tilkkuriekaletta oikein tetristeli, niistä sai nipinnapin soviteltua Raggae-jumpsuitin (OB 1/2016). Neulos itsessään on melko paksuhkoa ja kummaltakin puolelta täysin samanlaista, joten en tällä kertaa vuorittanut huppua. Toki tuo keskisauma hupun sisällä jäi nyt näkyviin, mutta haitanneeko tuo ketään? Raitaneulostilkut tuli aika lailla viimeistä piirua myöden hyödynnettyä, sillä taskuosien leikkaamiseen ei neulosta enää riittänyt. Toisaalta, kun varastoista sattui löytymään lähes täydellisesti keltaisen raidan kanssa rimmaavaa vaaleankeltaista trikoota, ovat nuo taskuosat mielestäni kivemmatkin yksivärisinä. Toki tuolla keltaisella olisi voinut hupunkin vuorittaa, mutta jäi nyt tekemättä.

Kangastilkun knaftiudesta johtuu myös yksityiskohta kanttausten väreissä. Kaikkiin kanttauksiin ei riittänyt samaa raidoitusväriä. Niinpä taskun- ja hihansuut on kantattu tummanlilalla kaitaleella ja nappilista sekä hupunreunat vaaleanlilasta raidasta leikatulla kaitaleella. Jos neulosta olisi ollut enemmän, olisin sovitellut myöskin nuo lahkeensuiden resorit osumaan muun raidoituksen kanssa samaan järjestykseen, mutta koska palaset on leikelty juurikin tasan siitä, mistä kangasta suinkin sattui riittämään, vaihtuu noissa lahjeresoreissa raitojen järjestys ja itse asiassa suuntakin. Toisinpäin resorit laittaessa olisi tullut kaksi keltaista raitaa vierekkäin.

Kevätjumppis

Kulunut vuosi on ollut vähän nihkeä käsitöiden saralla, ei pelkästään ompelujumia vaan ehkä ylipäätään käsityöjumia. Palasin kuitenkin hipelöimään talvilomalla inventoimiani kankaita. Tätä mintunvihreää joustocollaria tuli muutama vuosi sitten tilattua (ehkä Majapuulta..?). Ajatus oli varmaan tehdä siitä jotain omalle pojalle, mutta nyt tuntui, että aika oli jotenkin ajanut sen ohi. Väri tai kuosi tai jokin siinä ei tuntunut enää 8-vuotiaan pojan kankaalta. Olisi se varmasti tyttärelleni kelvannut, mutta päätin kuitenkin surauttaa siitä keväisen jumpsuitin kummipojalleni. Oikeastaan valmiina vaatteena kangas näyttääkin taas paljon kivemmalta, vaikka jokin siinä olevinaan aluksi vähän tökki.

Erityisen ylpeä olen tällä kertaa kohdistuksista. Kankaita leikellessä hieman arvelutti, että oliko sittenkään hyvä veto valita raitakankaan kaavaksi vinovetskarista raglanhihaista jumppista. Mutta kohdistukseni menivätkin paremmin kuin osasin edes toivoa (no ehkä tuossa vetskarin yläreunaa kohti on hieman toivomisen varaa, mutta...) Takasauma ja sivusaumat menivät lähes nappiin, eivätkä nuo hihojen kohdatkaan näytä hullummilta.

Kaavana toimi Ottobren Marsupial 4/2017. Sama, jolla ompelin joulukuussa samaiselle pojalle kettujumppiksen. Laiskuuttani en jaksanut piirtää astetta isompaa kaavaa vaan leikkelin kankaat taas hiukan summanmutikalla suurentaen. Lähinnä selkäosan pituutta lisäsin, toivottavasti en liikaa. Omien lasten jumppisajalta muistan kuitenkin, että ärsyttävintä oli se, jos jumppiksen mallissa selkäosa oli liian lyhyt. Toivottavasti ei nyt ihan lökömallia tullut kuitenkaan. Silmämääräisesti yritin kaavasta katsoa suunnilleen saman verran lisäystä kuin seuraavaan kokoon olisi tullut, mutta nämä minun käsityöni ovat aina vähän suurpiirteisiä.

Marsupialin alkuperäiskaavassa hupussa ei ole vuoria. Halusin sellaisen kuitenkin laittaa. Samalla sain hyödynnettyä Noshin mintunvihreän Tyrskyn lähes viimeistä piiruaan myöten. Resorikaitaleita ei Tyrskyn jämistä enää olisi saanut edes leikeltyä ja toisaalta yksivärinen trikoo toimii kyllä siinä virassa kuviollista paremmin. Melko lähelle sattui kuitenkin tuo resorikaitaleidenkin väri hupun vuorin pohjaväriin verrattuna.

Kettujumpsuit

Itse tehdyt joululahjat jäivät tänä vuonna harmittavaisen vähiin. Jotenkin tämä syksy ja alkutalvi vain menivät niin, ettei vain saanut aikaiseksi. Kohta 1-vuotiaalle kummipojalle sain kuitenkin ommeltua kettujumpsuitin.

Kangas on ihana. Bongasin sen edelliskeväänä Turun kädentaitomessuilta joltain kojulta. Olisin ostanut isommankin palan (olisin varmaan ommellut itselle tunikan :D), mutta tuo 60 cm:n pätkä oli ainoa mitä tuolloin oli jäljellä. Marinoin sitten kangastilkkua toista vuotta, kunnes keksin mitä siitä ompelisin.

Kaavana tässä on Ottobren Marsupial 4/2017. Kaavan mukaan kangasta kyseiseen kokoon olisi tarvittu 80 cm. Kaavat leikeltyäni totesin, että saisin kuitenkin tuon 60-senttisen kettucollarin riittämään melko hyvin. Lahkeista jäi vähän knaftiksi, mutta kompensoin tilannetta laittamalla ekstraleveät resorit lahkeensuihin. Kaava oli kiva, etenkin tykkään tuosta etumuksen vinosta vetskarista. Takakappaleen keskisauma ehkä hiukan häiritsee tällaisessa kuosikankaassa.

Ohjeen mukaan huppu on vuoriton ja reunoiltaan kantattu resorikaitaleella. Halusin siihen kuitenkin tuollaisen pirtsakan oranssin vuorin, mutten paksua resorikanttausta reunaan. Päädyin tällaiseen varsin yksinkertaiseen ratkaisuun, jossa leikkasin hupun päällikankaan etureunastaan kaavaa reilummaksi ja käänsin etureunan vuorin päälle. Kaksaritikkauksella hupun reunasta tuli siisti ja aika tukevan oloinen.

Jälleen yksi jämäkangasprojekti

Päästyäni eroon ompelujumista aloin ammentamaan tilkkulaatikkoa. Ruskeaa joustofroteeta löytyi reilumpi pala kapeana soirona. Totesin sen riittävän hyvin Raggae jumpsuitiin (OB 1/2016). Aikanaan tein samaisella kaavalla siskontytölle jumpsuitin jämätilkuista.

Hupun ja taskujen vuorikangas löytyivät niin ikään tilkuista. Vielä noista joustofroteen jämistä saisi ehkä pehmokarhun jumpsuitin kaveriksi, joten jemmasin tuonkin kangasriekaleen vielä takaisin tilkkulaatikkoon siltä varalta, että se pehmoleluinspiraatiokin vielä jonain päivänä iskee. Ehkä. Tai sitten ei.

Kaavan mukaan peppuun olisi tullut sellainen kaarrokepala. Laiskuuttani en alkanut kaarroketta askartelemaan. Se olisi pitänyt tehdä tuosta keltaisesta trikoosta, joka oli kuitenkin aika lailla ohuempaa kuin joustofrotee. Jätin pois. Olisihan siitä ehkä voinut tehdä laiskemman version aplikoimalla kaarrokkeen vain tuohon päälle. Mutta nyt on tällainen pelkistetympi versio.

Näin jälkeen päin miettien tuosta olisi ehkä tullut söpömpi lisäämällä huppuun pienet nallen korvat ja peppuun pienen töpöhännän... Mutta eipä tullut ommellessa mieleen.

Bambiyökkärit

Selätin ompelujumin minikoisella jumpsuitilla. Bambi-kangas on ostettu kässämessuilta Verson Puodin kojulta, kaavana tässä on Ottobren Pumpulipilvi (OB 1/2018). Tapani mukaan eksyin paikoin ohjeen viereen. Ohjeessa lahkeen- ja hihansuut on kantattu, minä surautin resorit. Jotenkin mittasuhteiltaan kädet näyttivät hieman töpöiltä ja resoreilla tuli hihoihin pientä lisäpituutta. Silmämääräinen arvioni voi toki mennä metsäänkin, kun ei ole sovituskappaletta, mutta pikkuisen pitkät tai pussittavat hihat on silti parempi vaihtoehto kuin pikkuisen knaftit hihat. Haarakappaleen ompelukaan ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja mitä ilmeisemmin tästä syystä myöskään lahkeensuut eivät sivusaumoja kohdistaessa osuneet aivan tasan. Jouduin hieman tasaamaan lahkeiden pituutta, jolloin resorilla sai paikkailtua tuotakin tilannetta.

Vetoketjun suojakappaleen muoto ja ompeluohje eivät oikein käyneet järkeeni. Päädyin hieman googlettelemaan ja löysin suojapalaongelmaan selkeän tutorialin Nurkassa hurisee -blogista. Tein sitten sen ohjeen mukaisen suojapalan. Olisihan tuon voinut resoristakin tehdä, että uppoaisi paremmin tuohon valkoisen vetoketjun ja valkoisen kanttauksen väliin, mutta jostain syytä tein näköjään bambikankaasta. No, ehkäpä tuohonkaan epäkohtaan ei kiinnitä huomiota kukaan muu kuin minä.

Vetoketjun laittamisessa onkin sitten aina oma jännityksensä. Usein tulen suosiolla valikoineeksi ohjeita, joissa ei vetoketjua edes ole. Tähän lähdin sellaista nyt laittamaan. Ei tuo kohdistus nyt ihan kiville karahtanut, mutta jäi siihen silti hieman toivomisen varaa. Oppiikohan tämän homman joskus, jos oikein paljon harjoittelee?

Söpistelyä jämätilkuista

Vierailu siskon luona sai aikaan söpistelyvillityksen. Talviloman ajankuluksi kaivoin esiin ompeluvermeet ja tilkkulaatikon. Epämääräisen kokoisista ja muotoisista palasista saisi ommeltua vielä vaikka mitä minikokoista vaatetta pikkusiskon masuasukille.

Uusimmassa lasten Ottobressä (OB 1/2016) oli söpö Reggae jumpsuit. Aurinkoisita Happy Champeista yli jääneet joustofroteetilkut riittivät juuri ja juuri 56 koon jumpsuitiin. Viime kesänä ostin Hellappulta tilkkusäkin, paperikassiin sai sulloa niin paljon tilkkuja, kun sai mahtumaan. Hellapuun tilkkusäkin uumenista löytyivät auringonkukkakuosiset tilkut, joista sai juuri ja juuri leikeltyä taskut ja hupun vuorin. Kaavassa olleeseen erilliseen peppukappaleeseen eivät auringonkukkatilkut enää riittäneet, joten tein haalarin ilman tuota peppukappaletta. Ihan kiva ilmankin.

Koska kangasta oli vain vähän, palaset tuli leikeltyä mistä kohtaa sopivan osan sai sommiteltua. Täysin sattumaa oli, että taskunsuille näkyviin tulevat palaset osuivat tismalleen symmetrisesti!

Itse ompelu sujui suht sutjakkaasti. Sitten olikin nepparien kiinnityksen aika. Muistelin, että joskus kauan sitten tuli Lidlistä ostettua setti, joka sisälsi tuollaisia neppareita ja pihdit niiden kiinnitykseen. Päädyin kuitenkin vielä ostamaan tuollaisia Prymin mustia neppareita, joilla saisi samalla myös ilmettä nappilistaan. Prymin nepparit olivat liian isoja Lidlin pihdeille. Työvälineeksi siis autotallista vasara. Onneksi älysin testata neppareita ensin tilkkuun, sillä eihän tuo kiinnitys mennyt ihan Strömsöön malliin. Prymin ohjeen mukaan kankaaseen tuli ensin lävistää reikä. Virhe. Nepparin kiinnityksen jälkeen tuo lävistetty reikä alkoi muutaman nepsuttelun jälkeen venyä ja koko neppari irtosi kankaasta (tosin tilkussa ei ollut tukikangasta taustalla, toisin kuin tuossa haalarin nappilistassa). Uusi testi ilman lävistystä niin, että hakkasin nepparin suoraan kankaan läpi. Paljon toimivampi ratkaisu, mutta neppari itsessään tuntui aika järeältä. Käytössä tuollaisten jäykkien neppareiden avaaminen voisi alkaa ärsyttää. Lidlin nepparit testitilkkuun kokeiluun. Pihdeistä huolimatta sain niissäkin ensimmäisen lävistettyä miten sattuu ja ensimmäisellä avauskerralla vastakappale jäi heti neppariin kiinni. Joka tapauksessa oikein lävistettynä tuo Lidlin malli tuntui toimivammalta, joskin ulkonäöltään ehkä tylsempi. Lopputulokseen olen yllättävänkin tyytyväinen, vaikka tuo nepparien kiinnitys aikamoista ähräämistä olikin. Harjaantuukohan tähänkin touhuun jos tarpeeksi paljon neppareiden kanssa ährää?

Liian piiitkä villahaalari...

Pitkään tekeillä ollut villahaalari on viimeistelyä vaille valmis. Malli on mukailtu Novitan Lapsen haalarista. Värikkään raidalliset lasten neuleet näyttävät pirteiltä ja varastoihin oli kertynyt erinäinen värilajitelma seiskaveikan lankoja. Aloittaessani en kuitenkaan tullut ajatelleeksi, miten tylsää on noiden kymmenien ja taas kymmenien lankojen päättely viimeistelyvaiheessa. Projekti siis todellakin on venynyt, vaikka itse neuletyöt valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Jo aloittaessa päätin tehdä haalarista reilun, sillä en ollut varma valmistuisiko se tämän talven pakkasille (ei valmistunut). Taisin kuitenkin hieman liioitella, sillä haalarista tuli TODELLA reilu.

Muistivirhe? Mittavirhe? -Ostamani vetoketjukin oli 10 cm liian pitkä. Höh.

Ja liian pitkässä villahaalarissa liian pitkällä vetoketjulla on toki myös aivan liian pitkät hihat! Mahdetaankohan tätä haalaria pitää koskaan ilman hihakäännöksiä...