torstai 23. kesäkuuta 2022

Ilonasta mekoksi

LillaLumin Ilona-paidan kaavalla on tullut tehtyä jo muutamiakin paitoja. Tällä kertaa halusin tuollaisen Ilonan niskarusetin mekon selkään, joten modasin paitakaavaa mutulla mekoksi.

Vähän alkoi jo itseäkin epäilyttää, tuleeko mekkoon liikaa kaikkea, kun on niskarusetti, on frillahihat ja on hulmuhelmat, vaikkei kangasta nyt aivan kellohelmaan riittänytkään. Nappinjan Raindrops-kuosi on kuitenkin melko maltillinen, joten eiköhän tuohon vähän frilloja ja fyrryjä mahdu.

Mallailin valmiista paidasta kohdan, josta haluaisin helman suunnilleen alkavan. Tuo Nappinjan puuvillamodaali oli kuitenkin melkoisen "lötköä" kangasta, mikä sinällään fyrryjen laskeutumisen kannalta on hyvä asia, mutta samalla tuli myös eräs muuttuja, jota en osannut aivan oikein ennakoida. Helman paino venyttää yläosaa, jolloin tuo vyötärölinja laskeutuu alemmas, kuin olin alunperin suunnitellut. Toisaalta tämä seikka tuonee mekolle lisää käyttöikää, kun mahtuu todennäköisesti hyvin vielä ensi kesänäkin. Tuo helmakappale on kaikessa yksinkertaisuudessaan pelkkä kankaan levyinen suorakaide, joka on rypytyslangan avulla rypytetty yläosaan sopivaksi.



Hihojen reunat huolittelin tiheällä siksakilla. Mekon väriin sointuvaa lankaa ei juuri siihen hätään sattunut olemaan ja kangaskauppakin oli kiinni, joten päätin käyttää mustaa ompelulankaa kanttauksiin ja huolitteluun. Hmm... ehkä olisi voinut odottaa seuraavaan päivään sen kangaskaupan aukeamistakin. 😄

keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Neljän sauman teeppari

Porisssa käydessäni poikkesin ensimmäistä kertaa Nappinjan myymälässä. Monta kertaa on tuo ekskursio pitänyt jo aiemminkin tehdä, mutta jostain syystä on jäänyt. Pois lähtiessä ostosten summaa katsellessa totesin tosin, että parempi ehkä jatkossakin asioida ennemmin verkkokaupan kautta, itse paikan päällä meinasi kangashulluus iskeä, kun kaikki ihanuudet olivat silmien edessä.

Kyseinen mosaiikkikuvioinen kangas oli yksi heräteostoksista. Alunperin ostin sen ennemminkin tyttären kesämekkoa ajatellen, mutta sitten aloinkin mallailla sitä itselleni. Jonkin mielenhäiriön saattelemana olen alkanut yhä enenevässä määrin katsella vaaleanpunaisia vaatteita, jotka aiemmin ovat olleet itselleni melko No, no -kategoriassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että surautinkin kankaasta itselleni teepparin.



 Halusin paidasta väljän, mutta en täysin laatikkomaista. En ole koskaan itselleni teepparia ommellut, joten valmiista toimivasta kaavasta ei ollut ideaa. Ajatus kimonohihaisesta mallista alkoi kyteä. Sovitin vanhaa itse kaavoittamaani kimonohihaista mekkoa rullaten siitä helman vyötärölle. Näytti yllättävän toimivalta, joten ryhdyin kaivelemaan esiin mekon kaavoja. Modasin siitä vain helman pois. Malli on uuman kohdalta hieman kapeneva, mutta silti rennon väljä.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2022

Kesäcaprit joustocollarista

Caprimittaiset housut eivät taida tänäkään vuonna olla kovin trendikkäät, sillä en sellaisia ainakaan kaupoissa näe. Eikä näy niiden kaavojakaan lehdissä. Tykkään kuitenkin caprimittaisista housuista, Suomen kesä kun on arvaamaton ja nämä ovat passelit kesähousut vaikka sattuisi sitten vähän viileämpikin päivä. Koska sopivaa kaavaa ei taaskaan mistään löytynyt, päätin modata itse Ottobren Sporty Day -bermudahousuista (OB 3/2017) haluamanilaiset kesähousut.


Sporty Day on alkujaan ehkä sporttisempi malli, selkeästi lyhemmät lahkeet ainakin. Alkuperäisessä kaavassa vyötärölle on ommeltu leveä kuminauha, halusin astetta fiinimmät housut, joten ompelin tuosta tummansinisestä joustocollarista vyötärökaitaleen, jonka sisään sitten pujotin leveän vyötärökuminauhan.


Etutaskuja suurensin hieman, sillä kaavan taskut näyttivät omaan silmääni melko matalilta. Ja kun taskut ovat kovin matalat, on niillä taipumus pullahtaa ikävästi ulos. Etutaskujen "sisävuori" on melko ohutta trikoota, sillä pelkäsin taskuosita tuleva liian paksut joustocollarista ommeltuina.  


Tuli aika kivat, saatan ommella tällä kaavalla toisetkin kesähousut. Muistiinpanona itselleni, lisätyn vyötärökaitaleen ansiosta housujen yläosaa on varaa hitusen laskea.

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Lisää kesäpaitoja

Jonkinlaisen kasvupyrähdyksen myötä iso liuta poikani vaatteita on viime aikoina jäänyt vähän kittanoiksi. Kesäpaitatilanne kaipasi siis kipeästi päivitystä. Aiemmin käyttämäni perusteepparin kaava loppui pari pykälää liian pieneen kokoon, joten oli aika etsiä uusi perusteepparin kaava.

En oikein koskaan malta testailla uutta kaavaa kovin fiineillä kankailla, kun koko ja istuvuus ovat arvoituksia, joten ryhdyin jälleen kaivelemaan tilkkulaatikon uumenia. Vastaan tuli tummansininen trikoon jämäpalanen. Sen verran knafti, että siitä sai nipin napin etu- ja takakappaleen, mutta hihoihin kangasta ei enää riittänyt. Aivan laatikon pohjalta löytyi palanen vaaleansinistä kangasta, ei aivan perustrikoota, vaan muistutti enemmänkin jonkinlaista teknistä kangasta. Värit kuitenkin rimmasivat kivasti yhteen, joten leikkelin siitä hihat. 


Kun Ottobren Simple Basic -kaava (1/2021) oli testatattu ja toimivaksi todettu, uskalsin vihdoin leikellä poikani itsensä Nappinjasta valitseman peliohjainkankaan.


Tilkkulaatikosta löytyi vielä riekale peliohjainkankaan vihreään sävyyn rimmaavaa trikoota, jolla kanttasin pääntien. Paidoista tuli tosi mieluisat.





 

perjantai 17. kesäkuuta 2022

Raglanhihainen jalispaita

Testailin uutta raglanhihaista teepparikaavaa jämäkankailla. Ottobren Saturday (3/2021) vaikutti ihan pätevältä kaavalta yksivärisen ja kuosikankaan yhdistelyyn. Samalla tuli käytettyä melkein viimeiset rippeet liekehtivästä jalkapallokuosista. Kaava menee ehdottomasti jatkoon jämäkankaita hyödyntäessä. Tykkään etenkin tuosta raglanhihan kaarevasta linjasta, mielestäni kivampi kuin täysin suora hihan saumalinja.



 

sunnuntai 12. kesäkuuta 2022

Karavaanari, karavaanari...

Kesäpaidan ompeleminen kummipojalle alkaa jo muodostua jonkinlaiseksi kesäperinteeksi. Kolmevuotiaan kokoisiin teeppareihin löytyykin vielä kivasti materiaalia tilkkulaatikon antimista. Tällä kertaa paitakuosiksi valikoitui karavaanarikankaan jämät, perheensä kun on täksi kesäksi hankkinut asuntoauton. :)

Kaavana paidassa Osma (Paapiin kaavakirja lapsille).


Oman pojankin kesäpaitatilanne vaatisi kiperästi päivitystä, joten sadepäivien koittaessa lienee tuloillaan lisää teepparipäivityksiä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Hukkapalapussukka

Välillä jonkin pienen ja yksinkertaisen projektin aloittaminen kestää hirmuisen kauan. Tyttäreni sai vetoraudat jo monta kuukautta sitten. Piti tuolloin talvella jo ommella pieni vuorillinen pussukka, jossa rautoja voisi kuljettaa yökyläilyreissuilla. Aika monta reissua on kuitenkin jo tehty ilman tuota pussukkaa, mutta parempi kai myöhään kuin ei silloinkaan.


Leikkelin palasetkin pussukkaan jo pari kuukautta sitten tilkkuja pyöritellessä, mutta itse ompelemisen aloittaminen vain jostain syystä jäi. Päällinen on sporttitopeista yli jäänyttä lycraa, vuori kosteussulkukangasta, ylijäämätilkkuja sekin.

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Sporttileguja

 

Perinteeksi on käynyt selättää kässäjumeja leggariompelulla. Tätä kikkaa koitin nytkin, asialle kun sattui akuutti tarvekin, sillä cheerleadingin kevätnäytökseen tarvittiin yksivärisen mustat trikoot. Sellaisia kyllä lipastosta löytyi. muttei ainoitakaan ehjiä tai lahkeistaan riittävän pitkiä. Vilkaisu kangaslaatikoihin tuotti laihan tuloksen, mustaa lycraa löytyi, mutta liian knaftisti, joten matka vei kangaskauppaan. Olin melko ylpeä itsestäni, sillä kerrankin selvisin ulos kaupasta täsmäostoksella pelkästään musta lycra mukanani!

Kaavaksi valitsin Paapiin luottokaavan Liljan. Pyörittelin edessäni myös kangaslaatikosta kaivamaani liian knaftia lycrapalasta. Turhautti sulloa sitä takaisin tilkkulaatikkoonkaan. Pienellä miettimisellä päätin, että saisihan siitäkin legut, kunhan jatkaisi lahkeita leveillä resorikaitaleilla. Lopulta surautin siis mustia sporttileguja kaksin kappalein.

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Prinsessa Tähkäpään asu

Joskus täydellinen floppi johtaakin palkitsevaan onnistumiseen. Tyttäreni esiintyi alkukuusta musiikkiopiston viulukonsertissa. Konserttia varten halusin ommella mekon. Jokin suunnitteluvaiheessa/kangasvalinnassa/mallin valinnassa kuitenkin vinksahti tuolloin pahasti pieleen. Mekosta tuli mummolan yöpaita, joka sai aika nopeasti purkutuomion. Kangasta tuli kuitenkin ostettua aika reilusti, tai oikeastaan ostovaiheessa huomatun reiän vuoksi sitä tuli minulle hyvityksenä reilusti enemmän kuin olin ollut mekkoa varten alunperin ostamassa.

Yöpaitamaisesta mekosta puretut hihat päätyivät sellaisenaan mutulla kaavoitettuun puseroon. Siitä tuli kiva ja käyttäjälleen mieluinen. Tyttäreni alkoi heti myös mallailla purettua helmaosaa ja kertoi haluavansa siitä prinsessaleikkejä varten hameen. Kankaan väri huuteli voimakkaasti Rapunzelia. Hmmm... Miksipä ei, olihan koulun vappunaamiaisetkin kohta tuloillaan.

Googlen kuvahaulla tutkiskelin Tähkäpään mekon linjoja. Sitten marssin kangaskauppaan hypistelemään ja etsimään asuun sopivia tilpehöörejä. Violetti organza kertoi haluavansa puhvihihoiksi sekä tuomaan helmaan lisää volyymiä. Kullanhohtoinen nyöri valikoitui miehustan nyöritykseen. Omista varastoista löytyi lisäksi Lumikin mekosta yli jäänyttä kultaista koristenauhaa, jolla päädyin lopulta kanttaamaan pääntien reunat.

Valmista kaavaa mekkoon ei tietenkään ollut, joten kaavoitus tapahtui vahvasti fiilispohjalta. Toisaalta lasten rooliasujen kaavoittaminen on sikäli jotenkin armollista puuhaa, ettei jokaisen yksityiskohdan viimeistely olisi välttämättä niin justiinsa. Luotin siihen, että työ tekijäänsä neuvoo, kun tekee vaan. Ja neuvoikin. 

Lumikki-mekosta viisastuneena tiesin, että tuollaisen kolmiomaisen linjan tekeminen miehustan ja helman rajalle olisi kokomekossa haastavaa, sillä helman paino ainakin Lumikin mekossa veti miehustan kangasta niin, että kiilamainen muoto (leikkauksesta huolimatta) loisti valmiissa mekossa poissaolollaan. Niinpä päätin tehdä mekon kaksiosaisena. Toisaalta tämä ratkaisu helpotti myöskin tuota organzahörhelön kiinnitystä vyötärölle. Organzahörhön reunojen viimeistelyä varten tulin käyttäneeksi myös kohta 20 vuotta täysin jouten ollutta rullapäärmepaininjalkaa. Alusta asti sellainen on ompelukoneen tarvikeboksissa lojunut, mutta koskaan aikasemmin en ole moista tarvinnut, tai ehkä olisin tarvinnut, mutta jostain syystä en ole älynnyt ottaa käyttöön. Rehellisyyden nimissä todettakoon, ettei rullapäärmäysjälki näin ensimmäisellä kerralla ole kaikin paikoin täysin tasaisen priimaa, mutta riittävän hyvää tähän projektiin.

Miehustan mittasuhteisiin käytin osviittana aiemmin ompelemani jumppatopin pohjaa. Jälkikäteen tarkasteltuna se voisi olla hivenen lyhyempikin, koska jää nyt vähän rypylle. Olkoon. Etukappaleeseen mallailin hieman ylöspäin levenevän kiilan. Nyörien satiininauhaiset pujotuslenkit on ommeltu tuon kiilan saumojen väliin. Eniten päänvaivaa koko asussa tuotti tuo kolmiomainen miehustan alareuna. Varmaan tuollaisen rakenteen toteuttamiseen on olemassa jokin älyttömän kätevä kikkakutonen, mutta jostain syystä päähäni ei nyt säteillyt mitään kovin näppärää ja yksinkertaista kikkaa. Lopputulos kuitenkin näyttää kutakuinkin siltä miltä pitääkin, vaikka toteutuksen olenkin tehnyt todennäköisesti jotenkin tosi monimutkaisesti kikkaillen.

Puhvihihoihin muistelin myöskin osviittaa Lumikin mekosta. Piirtelin hihan muodon vapaalla kädellä yrittäen arvioida mittasuhteita. Yllätyin itsekin, miten hyvin ne lopulta asettuivat. Hihat on tasaisesti laskostettu olkapäiltä ja hihansuiden päärmeeseen ujutin kuminauhan rypyttämään hihansuut oikeanlevyisiksi. 


Viimeinen päänvaiva oli Tähkäpään letin askarteleminen. Päädyin melko simppeliin ratkaisuun, jossa solmeilin ponnaririnkulaan pitkiä langanpätkiä. Novitan Huopanen tuntui toimivan tässä aika kivasti. Yläkuvassa tuo on nyt säilytystä varten taas letitetty palmikoksi, mutta itse letin kiinnitys toimii niin, että letti on ensin avattava kokonaan auki. Hiukset sidotaan rinkulalla ponnarille ja aletaan letittää lankoja omien hiusten lomassa palmikolle. Hiusten loputtua lettiä jatketaan pelkillä langoilla. Vaatii hieman aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta eipähän ainakaan jatkoletti pääse tipahtamaan.


Tämä projekti oli kyllä itsellekin äärimmäisen palkitseva. Lopputuoksesta tuli hienompi kuin uskalsin itse edes toivoakaan. Purkuun joutunut hukkapala päätyi uuteen käyttötarkoitukseen (nooo... joutui tähän ostamaan vähän lisäkangastakin) ja sai ratkoa monta eteen tulevaa pähkinää, kun valmista ohjetta tai kaavaa ei ollut.

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 3

 

Tilkkulaatikkoa ammentaessa vastaan tuli myös leveäraitaista paksuhkoa neulosta. Kun tilkkuriekaletta oikein tetristeli, niistä sai nipinnapin soviteltua Raggae-jumpsuitin (OB 1/2016). Neulos itsessään on melko paksuhkoa ja kummaltakin puolelta täysin samanlaista, joten en tällä kertaa vuorittanut huppua. Toki tuo keskisauma hupun sisällä jäi nyt näkyviin, mutta haitanneeko tuo ketään? Raitaneulostilkut tuli aika lailla viimeistä piirua myöden hyödynnettyä, sillä taskuosien leikkaamiseen ei neulosta enää riittänyt. Toisaalta, kun varastoista sattui löytymään lähes täydellisesti keltaisen raidan kanssa rimmaavaa vaaleankeltaista trikoota, ovat nuo taskuosat mielestäni kivemmatkin yksivärisinä. Toki tuolla keltaisella olisi voinut hupunkin vuorittaa, mutta jäi nyt tekemättä.



Kangastilkun knaftiudesta johtuu myös yksityiskohta kanttausten väreissä. Kaikkiin kanttauksiin ei riittänyt samaa raidoitusväriä. Niinpä taskun- ja hihansuut on kantattu tummanlilalla kaitaleella ja nappilista sekä hupunreunat vaaleanlilasta raidasta leikatulla kaitaleella. Jos neulosta olisi ollut enemmän, olisin sovitellut myöskin nuo lahkeensuiden resorit osumaan muun raidoituksen kanssa samaan järjestykseen, mutta koska palaset on leikelty juurikin tasan siitä, mistä kangasta suinkin sattui riittämään, vaihtuu noissa lahjeresoreissa raitojen järjestys ja itse asiassa suuntakin. Toisinpäin resorit laittaessa olisi tullut kaksi keltaista raitaa vierekkäin.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 2

Tilkkulaatikkoa inventoidessa vastaan tuli melko tavalla mintunvihertävänsävyisiä pieniä palasia ja koska olin tilkunhävitystalkoissani päässyt jo hyvään vauhtiin, päätin ommella veljentytölle vielä jämäpaloista tilkkupeiton. Osa kuositilkuista oli juurikin hädin tuskin sen kokoisia, että niistä sai tuollaisen 20 cm x 20 cm neliön leikeltyä, mutta kun kuosi on ollut ihana, on niitäkin palasia täytynyt jemmailla. Ihmekös, että tilkkulaatikko on aina ääriään myöten täynnä. Ja sitä se tuntuu olevan edelleenkin, vaikka tässä on olevinaan urakalla koittanut sinne tilaa harventaa. 


Tilkunleikkelyvimmoissani leikkelin tilkkuja alunperin paljon enemmänkin kuin tähän peittoon lopulta päätyi. Fiksuahan toki olisi ollut välillä hieman mallailla leikkelemiäni palasia. Arvatkaas mallailinko? No en. Sitä olevinaan halusi mahduttaa peittoon kaikkia ihania kuoseja. Paitsi, ettei tuo ajatus palasia paikoilleen mallaillessa enää tuntunutkaan ollenkaan niin hyvältä idealta. Lopputulos näytti melkoiselta sillisalaatilta, järjestipä tilkut miten tahansa. Lopulta typistin tilkkupeiton kokoa alkuperäissuunnitelmasta ja rajasin värimaailman mintunvihertäväksi. Ehkäpä joskus surautan vielä toisen vaaleanpunasävyisen tilkkupeiton, siihen ainakin palasia olisi nyt valmiiksi leikeltynä.

En ole koskaan aikaisemmin ommellut tilkkupeittoa. Lähtökohtaisesti ajattelin sen olevan nopea projekti, varsinkin kun bongasin m3niemi:n instastoresita näpsäkän tutorialin tilkkupeiton ompelua varten. Taas näytti, että tuosta nuin vaan. Periaatteessa näin menikin, mutta aika hidasta puuhaa se silti oli, varsinkin, kun sattuu inhoamaan silittämistä. Ja nuo trikootilkuthan tykkäävät rullaantua, mikä teki palasten mallailusta ja silittämisoperaatiosta hidasta. M3niemin niksi oli silittää tilkut kiinni tukikankaaseen. Näppärää. Paitsi, että satuin ostamaan varmaankin maailman paskimmalla liimapinnalla varustettua tukikangasta. Hirmuisella nuppineulailulla sain lopulta nuo rullautuvat tilkut soviteltua haluamilleni paikoille. Ja hirmuisen kivahan olisi ollut. että sen neulausoperaation jälkeen olisi voinut vain silittää tilkut kiinni taustaan, kuten tuossa tutorialissa näytti suit sait sujuvan. Ja sitten vain taittaa saumalinja kerrallaan ja surauttaa menemään. Vaan mitäpä tapahtui minun tilkuilleni. Ei tarttunut liimapinta ei. Reunat halusivat edelleen irvistellä. Silitin ja silitin... Tuskaisen hitaan silitysoperaation jälkeen kun palaset näyttivät vihdoin edes jotenkuten kiinnittyneiltä, aloin varovasti nostaa kangasta, jolloin osa tilkuista tippuili tukikankaasta tai vähintääkin repsotti puolesta välistä. Lopulta olivat neulattuina siinä maailman paskimmassa tukikankaassa kiinni. Muutaman voimasanan saattelemana sain lopulta ompelunkin suoritettua, joskin tässä vaiheessa olin tyytyväinen siitä ratkaisusta, että päätin jo aiemmin karsia tilkkujen määrää alkuperäissuunnitelmastani.

Note to myself: Jos sitten ikinä päätänkään ommella sitä vaaleanpunasävytteistä tilkkupeittoa, osta parempaa tukikangasta!


Tilkkupeiton taustaa varten ostin tuollaista harmahtavan vihertävää neulosta (?), toinen puoli neulosta, toinen puoli vähän hennon teddykarvamainen. En laittanut väliin erikseen vanua, sillä tuon taustakankaan toinen puoli oli itsessään pehmoisen muhkea. Taustan ylijäämätilkuista ompelin vielä pehmopupun itse piirretyin kaavoin.


En halunnut pupulle "irtoavia" osia, joten päätin kirjoa silmät mustalla puuvillalangalla. Piti ihan googlettaa mikä mahtoi olla käyttämäni piston nimi. Taitokeskuksen ohjevideon mukaan näyttäisi olevan varsipistoja. Mummini opetti aikoinaan kirjomista ja olen lapsena jonkin verran kirjonutkin, joskaan nuo pistojen viralliset nimitykset eivät oikein ole jääneet muistiin, liekö niitä koskaan oikein opetellutkaan. Aplikoinnit reunustin pykäpistoin.

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 1

 

Veljentytön nimiäisten kynnyksellä innostuin inventoimaan tilkkulaatikkoa. Kaikenlaistahan sieltä löytyikin, soiroa ja kaistaletta, joista sai kuin saikin ommeltua vielä vauvan vaatteita. Ensimmäisenä käsiin tarttui Nappinjan Romantic bambin jämät, joista ompelin Paapiin Hippu-kaavalla bodyn.

Seuraavaksi pengoinkin tilkkulaatikkoa sillä ajatuksella, että löytyisi jonkinlainen väripari Romantic bambin sävyihin. Vaalean lilasta trikoosta ompelin Wau up high (OB 1/2021) pohjakaavaa käyttäen pöksyt. Viimeaikoina on tullut ommeltua LillaLumin rusettipaitoja ja niinpä lähti ajatus kokeilla samantapaista rusetti-ideaa myös housujen vyötäröön. Tein vyötärökappaleeseen molemmille sivuille saumat. Sivusaumoihin upotin housujen etuosaan tulevan rusettikappaleen. Vyötärökaitale itsessään oli ehkä aavistuksen lörpän tuntuista ja tuo etuosan rusetti toi oikeastaan aika mukavasti myös jämäkkyyttä housujen vyötäröön. Erillistä kuminauhaa en näihin enää lisännyt. Alkuperäinen vyötärökaitale tuntui rusetin kanssa liian korkealta, joten madalsin tuota resoriosaa alkuperäiskaavasta.

perjantai 15. huhtikuuta 2022

Pikkuneidin pääsiäissetti


Ompelin veljentytölle pääsiäisen kunniaksi keltaisen vauvan setin. Nämä mini-ihmisten vaatteet on siitä kivoja ommella, että näihin pystyy hyödyntämään pienempiäkin tilkkuja. Tosin järki ei ollut mukana näitä leikellessä. Tuota keltaista FoxBoxia oli ilmeisesti liiankin iso palanen, sillä epähuomiossa leikkelin etuakkappaleen kankaan taitteelta ja tuli sitten kaksi keskenään peilikuvia olevia etukappaleita. En kuitenkaan viitsinyt ommella kahta samankuosista bodya samalle vauvalle, joten tuo ylimääräinen etukappale odottakoon joskus jotakin toista käyttäjää. Paitsi että tällä tiedolla ei ole lähipiirissä vauvoja syntymässä. 


Jos ei ollut järki mukana bodyn osia leikellessä, ei se ollut fölissä housun osiakaan saksiessa. Housuista piti alunperin tulla mustapilkulliset, mustalla resorilla. Leikeltyäni etu- ja takakappaleet, tarkastelin niitä paremmassa valossa. Kappaleet oli leikelty väärään langansuuntaan. 🙈 Mustapilkullista kangasta oli jo lähtökohtaisesti sen verran knafti palanen, ettei sitiä riittänyt uusiksi etu- ja takakappaleiksi. Tein suunnitelmaan muutoksen ja leikkelin pieleen menneistä osista vyötärö- ja lahkeensuuresorit. Itse pöksyosat keltaisesta trikoosta.


Bodyn kaavana Paapiin Hippu (Paapiin kaavakirja lapsille), Housujen kaavana Ottobren (1/2021) Way Up High 56-kokoiseksi modattuna.


Lahjasetin kaveriksi askartelin pääsiäisen kunniaksi pinkin pupukortin. :) 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Plan B, mekosta puseroksi

Tämä on tarina siitä miten suunnitelmat muuttavat muotoaan ja joskus suunnitelman eläessä lopputulos pääsee yllättämään tekijän itsensäkin. Tyttärelläni oli viime viikolla esiintyminen musiikkiopiston kevätkonsertissa. Viime vuonna ompelin itse esiintymisasun ja ajatus itse tehdystä esiintymisasusta alkoi viime metreillä kutkuttamaan, vaikka periaatteessa esiintymisasu olisi tällä kertaa löytynyt jo valmiiksikin. Lähdin kangaskauppaan fiilistelemään, josko sieltä joku kangas huhuilisi niin, että haluaisi lähteä matkaan. Huhuilikin. Jätti-Rätistä mukaan tarttui vähän lycrantapaista hitusen kiiltävää marjapuuronväristä kangasta. Valmista kaavaa ei ollut etukäteen mietittynä, joten päätin ottaa kangasta reilummin, hinta kun ei päätä huimannut. Kankaan leikkuuvaiheessa siitä paljastui 10 cm ennen antamaani mittaa suurehko reikä. Leikattu aukko keskellä kangasta. Kuulemma kankaan laaduntarkistusta varten kankaasta leikataan keskeltä palanen. Myyjä leikkasi kankaan poikki reiän jälkeen ja oli aloittamassa uutta mittausta. Ehdotin, että ottaisin tuon jo leikatun osion, koska mitta jäi niin vähän vajaaksi sattumanvaraisesti päästäni heittämästä kankaan menekkiarviosta ja reiän mitalta kangasta tulisi nyt puolisen metriä lisää, joskin tuossa osiossa oli keskellä iso aukko. Järjestely sopi myyjälle, sain kankaan vielä palalaarihinnoittelulla, eli lopulta koko lystille hintaa kertyi alle 5 euroa.

Reiluhko kagasmäärä ja varsin huokea hinta madalsivat kynnystä lähteä kokeilemaan uutta kaavaa. Epäonnistumisen pelkokaan ei ollut suuren suuri, sillä varasuunnitelma esiintymisasusta löytyi valmiina kaapista. Ensimmäinen YRITELMÄ oli Star Night-mekko (OB 6/2020). Kaavan ja kyseisen kankaan yhdistelmä alkoi epäilyttää jo ompeluvaiheessa, ensimmäinen sovitus vahvisti epäilyn: Ei jatkoon! Mekko muistutti enemmän mummolan yöpaitaa kuin konsertin esiintymismekkoa. Jonkin aikaa sitten instassa näkemäni vinkkivideo saumuriompeleen nopeasta ja helposta purkamisesta pääsi testiin. Lopulta alkuperäisestä mekosta jatkoon pääsivät vain hihat. 

Yli jääneestä kankaasta leikkelin mutulla improvisoiden uudet etu- ja takakappaleet. Mekko vaihtui väjähköön puseroon. Kangas laskeutui nätisti ja päätin ommella myös helmaan samankaltaisen leveän resorikaitaleen kuin hihansuissakin.

Periaatteessa paita valmistui juuri ennen konserttia, mutta toinen esiintymisasu (itse ommeltu mekko rakkaan villatakin kanssa) olivat jo valmiiksi silitettyinä, joten tällä ei lopulta koserttiin päädytty, kiva ja käyttäjälleen mieluinen pusero kuitenkin.


Romukoppaan päätyneestä mekkoideasta tyttärelleni jäi kuitenkin kytemään ajatus prinsessa Tähkäpään asusta. Pois ratkotusta mekon helmasta tulee kuulemma työstää prinsessamekko. Kutkuttava ajatus sekin. Tavallaan hauska improvisoida silloin, kun suuria paineita epäonnistumisestakaan ei ole. Kuka tietää, ehkä tästä hetken mielijohteesta käteen jääneestä kankaasta päätyy toteutukseen vielä Plan C, prinsessa Tähkäpään mekko. :)