tiistai 6. syyskuuta 2022

Pientareiden jäljillä

Hissukseen olen viritellyt taas neuleprojekteja nyt kun kyynärpää näyttää kestävän ainakin jossain määrin neulomista. Kesällä inspiroiduin instassa vastaan tulleista Pientare-sukkien ideasta, siis noista varteen kirjotuista kukkasista. Olimme tuolloin juuri lähdössä asuntoauton kanssa reissuun ja ajatus omannäköisistään pientaresukista matkaneuleprojektina tuntui hyvältä idealta. Siinähän nuo tien pientareet neulomisen lomassa vilisisivät taustalla. En halunnut reissuneuleprojektiin orjallisesti noudatettavaa ohjetta, joten sinällään näissä ei ole alkuperäisinspiraation lähteensä kanssa juuri muuta yhteistä kuin tuo idea varteen kirjotuista kukkasista. Improvisoin ojan pientareita matkan varrella neuleeseen kirjaamatta ylös muistiinpanoja, joten identtisiä eivät ole edes sukkaparit keskenään..

Kesän kasvivärjäysprojektina oli järviruoko, josta sain erilaisia jälkivärejä käyttäen monenlaisia vihreän sävyjä. Kukkasten taustalla käytetty ruskeaan taittava vihreä on hierakoista peräisin. Jalkaosan raidoitus on neulottu vuorotellen kahdesta eri kerästä, liukuvärjätystä vaaleita ja tummia kohtia sisältävästä kerästä sekä keskivihreästä järviruokoerästä.


Lankana Novitan Nalle, puikot nro 3. Jokin aivopieru kävi aloitussilmukoita luodessa, kun alunperin loin varteen peräti 80 silmukkaa. Ehkä liian pitkä neuletauko, että tuntuma on hukassa tai sitten olen viime aikoina neulonut lähinnä fingeringpaksuista kirjoneuletta. Purkamaan en kesken kaiken enää ryhtynyt, mutta kaventelin noita ylimääräisiä silmukoita sitten varren edetessä pois. Vähän noissa kavennuskohdissa varsi vetää ärsyttävästi "montulle", mutta arkisukiksi näitä lähinnä ajattelinkin.


 Myös varteen kirjottujen kukkasten värit ovat peräisin omista värjäysprojekteistani; löytyy ainakin koivunlehteä, tarhakäenkaalia, krappia, verihelttaseitikkiä ja kurkumaa. Näistä kylläkin kurkuman värinkesto tuntui olevan melkoisen heikko.

maanantai 5. syyskuuta 2022

Tilkkutalkoot

Kun on taipumus jemmailla niitä melko pieniäkin epämääräisen muotoisia jämäriekaleita, tilkkulaatikko tuntuu pursuavan kroonisesti yli äyräiden. Tällä kertaa ammensin tilkkulaatikon uumenia sillä ajatuksella, että joistakin kuoseista ja riekaleista pääsisi vihdoin lopullisesti eroon.


Pilkkutrikoo, joka jo alunperinkin tarttui matkaan Eurokankaan palalaarista heräteostoksena, tuli tällä kertaa koko lailla hyödynnettyä. Riekaleesta sai taiteiltua parit pikkarit ja yhden topin.

Pikkarikaava on piirrelty vanhoista käytöstä jo poistuneista housuista. Ennen roskiin laittamista leikkelin vanhat hyvin istuvat pikkarit palasiksi ja jäljensin niistä kaavat talteen. Niin ikään topin kaava itse piirrelty uikkarin topin pohjalta.



Samanlaisen palasiksi leikeltyjen vanhojen alkkareiden kaavajäljennöksen tein myös itselleni. Materiaalina plurun tuntuinen joustava ribbineuloksen jämä toimi pikkareissa yllättävän hyvin. Istuvat kivasti jalkaan, vaikkakin kuvassa näyttää reunoiltaan lörpöttävän.  


sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Farkkucollarit


Poikani ei ole oikein koskaan tykännyt pitää farkkuja. Ovat kuulemma liian jäykät ja joustamattomat. Mutta kun likipitäen kaikki housut ovat verkkareita tai vähintäänkin collareita, sitä äitinä kaipaa joskus edes jotakin vaihtelua housuvalikoimaan. Tein kompromissin. Ompelin taskulliset pitkät housut joustavasta farkkucollarista. Nosh ei ole enää vuosiin myynyt kankaita, mutta kangasmyyntejä lopettaessaan tuli tilattua farkkucollaria.

Farkkucollarin pitkän jemmaamisen taustalla on oikeastaan eräänlainen kaavapelko. Toimivan housukaavan testaaminen jännittää jotenkin enemmän kuin uuden paita- tai mekkokaavan kokeileminen. Ja kaikesta housukaavapelosta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, päätin sitten lopulta lähteä leikkelemään pitkään marinoidun kankaan omaa kaavasovellusta käyttäen. Viime kesänä modasin Ottobren Sporty Day -bermudakaavasta (OB 3/2017) caprimittaiset housut. Caprit ovat olleet kovassa käytössä ja kaavamodaukseni siis ilmeisen toimiva. Alkuperäiskaavaa modattu siis paitsi lahkeen pituuden, myös vyötärön osalta, sillä alkuperäiskaavaan on lisätty vyötärökaitale, jonka sisään leveä kuminauha on jemmattu. Tuosta omasta modauksestani pidensin edelleen lahkeita täyspitkäksi asti. Lopputuloksena suoralahkeiset taskuilla varustetut collarit. Housujen etuosassa farkkuja mukaillen valehalkio. Muilta osin farkkucollarit olivat kuulemma hyvät, mutta lahkeiden leveys sai kritiikkiä pyöräillessä.
 

lauantai 3. syyskuuta 2022

Siiri-tunika

Kun kuosi on kiva, ei kaavaan kaipaa ihmeellisiä kikkailuja. Kyse on kai vähän samasta ilmiöstä kuin villasukkien kanssa; jos lanka itsessään on kirjava/monisävyinen, eivät sukat kaipaa palmikoita tai muita pintastruktuureja. Sopivan simppeli ja konstailematon tunikakaava löytyi PaaPiin kaavakirja lapsille -kirjasta. 


Värinä valkoinen tunika on kouluikäiselle toki aina vähän riskaapeli valinta, mutta kyseinen joustocollari on pyörinyt kangaslaatikoissa sen verran pitkään, että oli aika ommella se pois kuleksimasta. En enää edes muista mistä kuosi on tilattu. Hassu juttu, että vaikka olevinaan jo pitkään on asettanut itselleen erään sortin kankaiden ostokieltoja ennen kuin edelliset on ommeltu pois -Tai ainakin kangasvarastot merkittävästi pienentyneet, jostain syystä noita kangastilauksia vain aina silloin tällöin putkahtaa postissa... 

perjantai 2. syyskuuta 2022

Treenisetti tyttärelle

 

Tyttäreni palaili kesätauon jälkeen jälleen lasten tankotanssin pariin. Treenivaatteet vain kaipasivat päivitystä tähän kauteen. Löysin varastoistani kauan sitten kässämessuilta matkaan tarttuneen 50 cm:n palasen harmaata kuositrikoota. Alunperin ostin tuon muistaakseni lasten teepparikankaaksi. Paitsi ettei 50 cm ole enää hetkeen korkeutensa puolesta oikein riittänyt edes teepparin materiaaliksi. Niinpä palanen on jäänyt jouten pyörimään, enkä ole oikein keksinyt siitä mitään järkevää ommeltavaa.

Lopulta tuo aina ennen liian knaftilta tuntunut palanen riittikin sekä housuihin että toppiin. Lyhensin vanhasta tutusta PaaPiin Lilja-legginsien kaavasta lahkeet mutulla sen mitä kankaan korkeus antoi myöden. Toisaalta tankotanssissa ei olisi haitannut, vaikka olisivat lahkeet olleet vieläkin astetta lyhyemmät.

Topin kaavan piirtelin vanhan uikkarin topin pohjalta luonnostellen jotain sinne päin. Ompelin leveän kuminauhan sekä legujen vyötärölle että topin alareunaan. Topin muut reunat kanttailtu mustalla foe nauhalla.

lauantai 27. elokuuta 2022

Pantteripaita

Pantterikangas pyöri kangaslaatikossa pitkään korkkaamattomana, mutta nyt kun sain siitä ommeltua ensin veljentytölle paidan, leikkelin samalla vaivalla teepparin osat myös oman tyttären paitaan. Kuosista jäi vielä pienet riekaleet jonkin tulevaisuuden projektin resori- tai kanttauskaitaleiksi. 


Sinänsä paidassa ei ole mitään ihmeellisisä kikkailuja. Pohjakaavana käytin LillaLumin Ilonaa, koska siitä sattui olemaan sopivassa koossa peruspaidan kaavat piirreltynä. Modasin paidan mutulla lyhythihaiseksi malliksi ja karsin Ilonan karvalakkiasetuksiin jättäen siitä pois kaikki frillat ja rusetit. 


maanantai 22. elokuuta 2022

Bampipaita


Veljentytön paita- ja tunikaompeluja aloitellessa tilkkulaatikosta huutelivat myös bampikangas ja tuollainen vanhan vihreän sävyinen trikooriekaile. Kertoivat haluavansa pariksi. Vaikka synttärit olivatkin isosiskolla, pitihän sitä silti vähän ommella myös pikkusiskolle, ihan vain siitä ilosta, että vauvoille ompelu on kuitenkin melko harvinaista herkkua. Kyseistä bampikangasta löytyy myös tilkkupeitosta, jonka ompelin keväällä samaiselle neitoselle nimiäislahjaksi.

Uutena kaavana testasin Ottobren (4/2016) Lil' Bearia. Tai eihän tuo toki uusi kaava ole, kun se on julkaistu noin vanhassa lehdessä, mutta minulle uusi tuttavuus. Vaikutti ihan toimivalta.


sunnuntai 21. elokuuta 2022

Kaavoihin kangistuen

Näin loppukesästä ompelukone ja saumuri ovat saaneet olla aika rauhassa, kun töiden alkaminen on jälleen haitannut harrastustoimintaa. :D Viikonloppuna vietettiin kuitenkin veljentytön 2-vuotissynttäreitä ja aloin viikolla jälleen kaivella pitkästä aikaa kangaslaatikoita.

PaaPiin luottokaavalla Myyryllä syntyi pantteripaita ilman suurempia kikkailuja. Ompelutauon jälkeen on aina varma valinta palautella virettä takuuvarmoilla luottokaavoilla ja perusompelulla. Yleensä tuo ompelun alkuverryttely on tosin tullut tehtyä PaaPiin Lilja-leggareilla, mutta tällä kertaa vähän poikettiin kaavasta ja aloiteltiin Myyryllä. Samaisesta PaaPiin kaavakirjasta tosin molemmat niin Lilja kuin Myyrykin.


Bonuksena ompelin samaiselle synttärisankarille jämäkankaista tunikan. Pienille ihmisille ommellessa on aina pakko mullistaa myös tilkkulaatikko sillä ajatuksella, että sieltä joku kangasriekale huutelisi ommelluksi tulemistaan. Tällä kertaa huutelivat kirjava raitatrikoo ja raitoihin rimmaava turkoosi palanen. Tuo raitatrikoo on pyörinyt laatikossa pitkään. Alunperin ostin sen jo kauan sitten kässämessuilta leggarikankaaksi. Vasta kotiin päästyä huomasin, että kankaassa olikin vaakaraidoituksen sijaan pystyraidoitus. Suunnitelmat menivät uusiksi, en halunnut pystyraitaleguja. Sittemmin siitä on leikelty tehoste-efektejä, helmoja, hihoja ja resorikaitaleita vähän sinne ja tänne. Silti kangasta on tuntunut riittävän ja riittävän. Vähän tässäkin emmin, voinko ommella kankaan väärään langansuuntaan, jotta saan tunikaan vaakaraidat. Päätin, että voin. Melkoisen joustavalta tuo kuitenkin tuntui molempiin suuntiin.



Raitatunikan kaavanakin vanha tuttu Ottobren (4/2016) Roses on Grey. Hieman lyhensin helmaa alkuperäisestä kaavasta, sillä halusin tästä nimenomaan tunikamittaisen enkä mekkoa. 

lauantai 23. heinäkuuta 2022

Järviruokovärjäyksiä

Lähes vuoden vihoitellut kyynärpää alkaa vihdoin näyttää tokenemisen merkkejä. Ja koska neulominen piiitkästä aikaa on jälleen tuntunut hyvältä, sain inspiraation kesän ensimmäiseen värjäysprojektiin. Järviruokojen röyhyt ovat parhaimmillaan ja retki järven rantaan tuottikin tuliaisina ison nipun röyhyjä. Värjäyksen suhteen järviruoko on kyllä yksi lempparikasveistani. Väriä liemessä tuntuu riittävän ja riittävän. Näyttää kasvi antavan mukavasti myös erilaisia vihreän sävyjä. 

Viime vuonna järviruo'ot tuottivat mielestäni enemmän keltaisempaan taittavaa vihreätä. Tai saattoi toki johtua eri puretuksestakin. Viime vuonna puretin raparperilla, mutta koska muurahaiset ovat tyystin tuhonneet raparperikasvustoni, oli tällä kertaa turvauduttava puretuksen suhteen ostotavaraan. Nämä ovat siis alunalla puretettuja.

Tummin vihreä on ensimmäisestä erästä, loput jälkivärejä ja niiden jälkivärejä. Parilla vyyhdillä kikkailin myös liukuvärjäystä pitämällä vyyhdin toista päätä vain hetken liemessä. 

Poimin järven rannalta myös pariakin sorttia hierakoita, joskus muistan saaneeni kyseisillä, tai ainakin samannäköisillä melkoisen ärtsyä limenvihertävää. Ei tällä kertaa. Melko keltaiseksi tuo hierakkaliemi kääntyi. Todennäköisesti olivat eri lajiketta vaikka samalta paikalta samanoloisia olevinaan poimin. Rusehtava lanka on puolestaan tyttäreni väripaletista. Hän intoutui keräilemään kotipihaltamme lajitelman erinäisiä kukkia ja rikkaruohoja, näistä keittelimme myös liemet. Todennäköisesti suurin osa väristä on peräisin lakastuneista samettikukan kukinnoista.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2022

Ihan perus


Konstailematon musta teeppari on juuri niin yksinkertainen, että sen voisi periaatteessa nopeasti surauttaa melkeinpä koska vaan. Ja todennäköisesti lähes aina siihen löytyisi kankaatkin omista varastoista. Ja juuri siksipä sitä ei varmaan ole koskaan aiemmin tullut ommeltuakaan. No nyt on. Ihan perus, jokapaikanpaita.

Kangas tässä mustaa ribbineulosta, ei sitä lötköintä mallia vaan aika napakkaa versiota. Kaavaksi valitsin itse modaamani uumalta kapenevan, mutta silti väljän neljän sauman kimonohihamallin. Saman, mikä tässä edellisessäkin teepparissani.

tiistai 5. heinäkuuta 2022

Hissun kissun vaapula vissun


Kun hellepäivien keskellä on yksikin vähän vilpoisampi päivä, on hyvä tehdä villasukkapostaus. :) Näiden sukkien valmistuminen on kestänyt ikuisuuden. Siltä se ainakin tuntuu. Ei siksi, ettäkö olisivat olleet jotenkin erityisen vaativat tai vaikeat tehdä, vaan lähinnä siksi, että sitkeästi kiukutteleva kyynärpääni on laittanut neulomisharrastukseni lähes totaalisesti jäihin viime elokuusta lähtien. Eipä tuo vieläkään kunnossa ole, mutta pieninä pätkinä silloin tällöin kärsii jo vähän neuloakin, kunhan hissukseen tekee.

Suurimmalle koetukselle vaivan kanssa on joutunut pääkoppa. Neulominen kun on ollut näihin asti mitä parhain terapiamuoto. Ja kun samaan aikaan samaisen viheliäisen vaivan vuoksi on jättänyt toisen päännollausmetodin astangajoogankin tauolle, on välillä meinannut olla pinna kireällä. 


Mutta siinä ne nyt ovat, vuoden verran tekeillä olleet villasukat! Jippii! Jonkin sortin työvoitto kai tämäkin. Ei taida aivan ennätys olla villasukkien vitkastelussa, mutta ei kovin kauaskaan jää. Aiemmat ikuisuusprojektit ovat tosin jumittaneet lähinnä projekteihin liittyvän motivaatiopulan vuoksi.


Kalanruotoa muistuttava kuvio on poimittu Lämpöisiä lapasia ja suloisia sukkia -kirjasta. Kirjassa tuolla kuviolla tosin oli tehty lapaset, mutta lainasin ideaa villasukkiin, joihin ohje tulee onneksi vielä suoraan selkäytimestä. Sukat on neulottu 2,5 puikoilla, muistaakseni 80 silmukalla. Musta pohjaväri on Taito Pirkanmaalta ostettua Kirjopirkkaa. Vihertävänharmahtava kuvio on samettijalalla värjäämääni Venlaa, ehkä jokin jälkiväri. Kuvissa väri taittaa nyt enemmän harmaaseen, mutta todellisuudessa on enemmän vihertävänsävyistä.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Hellepaita

Monta vuotta sitten tilasin Poppanavakalta Ylläri-Pylläri akkainpaketin. Ylläripussi sisälsi paljon tosi kivoja kankaita, joista monet lähtivät toteutukseen pian paketin saapumisen jälkeen. Jotkut palaset sen sijaan eivät joko värinsä tai kokonsa puolesta tuntuneet antavan inspiraatiota oikein mihinkään suuntaan. Tällaisten joukossa oli puolen metrin palanen tummanruskeaa ohuehkoa trikoota, tuntuman perusteella ehkä puuvillamodaalia.

Pyykkejä viikatessa vastaan tuli viime kesänä ompelemani röyhelöpaita, jonka materiaali oli niin ikään tuon kyseisen possupussin satoa. Paita on ollut paljon käytössä ja päätin ommella samanlaisen, mutta pykälää isommassa koossa. Koska tuo viimekesäisen paidan kaavakin oli mutulla apinoitu valmispaidan pohjalta, suurentelin kaavaa fiilispohjalta vähän sieltä ja täältä.


Valmiissa paidassa väri ei näytä ollenkaan pahalta, vaikka tuskin olisin itse osannut ostaa tyttärelle tämänväristä paitaa.

lauantai 2. heinäkuuta 2022

Klainaripussukka

Pakkailin eilen illalla poikani kamppeita kolmipäiväiseen jalkapalloturnaukseen, kun tajusin, ettei pojallani ole omaa toilettipussukkaa. Hätäpäissäni aloin sellaista ompelemaan kymmenen jälkeen illalla. Isommalla järjellä ja paremmalla suunnittelulla olisi voinut tehdä tuosta heti kerralla isomman mitoiltaan, mutta tällä kertaa tuli nyt mutulla tämän kokoinen. Mitat perustuivat ihan puhtaasti klainarikankaan kuosittelun korkeuteen. Mittojensa puolesta toimittanee ehkä jatkossa joskus kynäpenaalin virkaa. Tällä kertaa reissuun tarvittiin nyt kuitenkin säilytyspussukka lähinnä hammasharjalle, -tahnalle ja pienelle saippuaputkilolle. Ne tuohon kokoonkin sai näppärästi mahtumaan.



Pussukassa on vuorina kosteussulkukangas ja päällinen paksumpaa puuvillaa. Erilaisia pussukoiden ompelumetodeja on useita, tällä kertaa pää tuntui louskuttavan tyhjää ja koska tarkoitus oli surauttaa pikaompelu, päätin etsiä ihan varmuuden vuoksi jonkin nopean tutorialin aivopierujen välttämiseksi. Katrin Tilkkukaupan Pussukan ompeluohje osui ensimmäisenä silmään enkä jaksanut selailla sen enempää muita variaatioita. Mentiin sillä. Sen verran pää toimi sentään vielä iltamyöhäänkin, että älysin leikellä tuon kuosillisen päällikankaan kahdesta eri palasesta (toisin kuin tutorialissa ohjeistetaan), jotta klainarit eivät olisi toisella puolella pussukkaa ylösalaisin.

perjantai 1. heinäkuuta 2022

Perfect match


Muistan tilanneeni tuon raitakankaan kauan sitten. Siihen aikaan, kun poikani paidan ompelemiseen kankaan korkeudeksi riitti vielä 50 cm. No ei riitä enää. Jostain syystä kyseinen raitakangas on vain jäänyt pyörimään laatikkoon vuosiksi. Ylitse pursuavia kangaslaatikoitani läpi käydessä raitakankaalle löytyi täydellinen pari. Yksivärinen ruskean trikoon jämä, jonka sävy osui lähes täydellisesti ruskeisiin raitoihin. Kumpaakin oli sen verran knaftisti, ettei niistä yksinään olisi tämän kokoista paitaa tullut. Raitatrikoo jäi vajaaksi korkeuden puolesta ja ruskea palanen oli muuten vain sen verran epämääräinen riekaile, ettei siitäkään olisi enää hihoja saanut tetristeltyä. Yhdistelmänä nämä kaksi kangasta aika kivat.

Kaavana tässä Simply Basic (OB 1/2021) tällä kertaa pitkähihaisena versiona. Kaavan mukaan olisivat nuo hihat jääneet tässäkin kanftin mittaisiksi, mutta usein olen joutunut lyhentelemään kaavojen mukaan mitoitettuja hihoja, joten otin riskin ja leikkelin hihat raitatrikoosta, vaikkei pituus aivan kaavan mittoihin riittänytkään. Päätin jatkaa hihoja tarvittaessa resorikaitaleella. Mutta eipä tarvinnut, hihat olivat juuri passelin mittaiset näin. Pääntien kanttaukseen käytin raitatrikoon turkoosia raitaa.

torstai 30. kesäkuuta 2022

Waves-toppi


Joustamattomien materiaalien ompelu on aika lailla mukavuusalueeni ulkopuolella. Ärsyttää, kun työstäessä reunat rispaantuvat, jokainen mitta on osuttava prikulleen, kun pientäkään heittoa mitassa ei saa enää venyttämällä justeerattua kohdilleen. Jostakin on kuitenkin tarttunut matkaan pilkullinen palalaaripoiminta, joustamatonta viskoosia luulisin. Tuollaista kevyttä plurua, joka on näille keleille juuri passelia päälle pantavaa.

 

Järjestelin vanhoja Ottobre-lehtiäni ja kävin samalla läpi, mikä voisi olla sopiva kaava tällaiselle kankaalle, jota määrällisesti oli n. 60 cm. Waves-toppi (OB 3/2017) osui silmään. Melko simppeli väljä malli, jossa sivujen solmimislirpukkeiden myötä oli kuitenkin jokin juju. Piti tehdä aluksi ihan ohjeen mukaan, mutta... En saanut pääntiekaitaletta asettumaan haluamallani tavalla. Etenkin tuo etuosan v-linja tuotti tuskaa.
Pakkasi jäämään rumpulle ja takaamin jostain kohtaa joku paikka irvisti. Purin ensimmäisen version. Purin toisenkin version. Heitin koko pariin kertaan ratkotun pääntiekaitaleen hevon kuuseen. Päätin lopulta vain kääntää reunat tuplakäännöksin sisään.

Sitten en löytänyt niskaan sopivaa nappia. Iltamyöhällä kun ompelee, eivät kaupatkaan ole auki. Enkä ehkä yhden vaivaisen napin takia olisi muutenkaan vaivautunut lähtemään. Päätin ommella niskaan pienet solmimisnauhat.


Helman suhteenkin päätin hieman sooloilla. Tähkäpään mekon kanssa pääsin hyvään vauhtiin ompelukoneeni rullapäärmepaininjalan kanssa ja päätin sitten kokeilla rullapäärmäystä tähän pluruun. Ihan hyvä idea -Ensimmäiseen pesuun asti. Fiksumpana olisin varmaan huolitellut nuo reunat siksakilla ennen rullapäärmäystä, mutta jäipä sitten tekemättä. Ensimmäisen pesun jälkeen asia kostautui. Sieltä täältä helmasta haritti pieniä langan pätkiä rullapäärmeen lomasta. Tai sitten en taaskaan vain osannut tätä rullapäärmepaininjalan kanssa touhuamista. Ratkojalle oli jälleen töitä. Purin koko helmapäärmäyksen. Surautin alahelman saumurilla. Sen jälkeen reuna olikin liian paksu tuolle rullapäärmepaininjalalle. Kääntelin sitten lopulta helmankin tuplakäännöksin sisään. Että ei tullut joustamattomien rispaantuvien kankaiden fania tälläkään kertaa, kun pääntien tein kolmeen kertaan ja helman kahteen kertaan. Tai sitten pitäisi vain treenailla näitäkin matskuja paljon, paljon useammin.