Serkun tyttöni kirjoitti ylioppilaaksi nyt syksyllä. Juhlat piti olla tässä jo aiemmin, mutta ylläripylläri perheeseen saapuikin tuolloin kutsuman kuokkavieras, joka siirsi juhlia parilla viikolla eteenpäin. Uusi juhla-ajankohta ei valitettavasti perheellemme sopinut, joten päätin laittaa kortin postiin. Tai ainakin tarkoitus oli laittaa kortti postiin. Sitten tapahtui jotain mystistä. Kortti katosi. Ja tässä kohtaa katoaminen tapahtui todennäköisesti jo ennen postia. Postiluukulle päästessä korttia ei nimittäin enää ollut missään. Pienen pieni mahdollisuus toki on, että olen tunkenut sen epähuomiossa joulukorttipussukkaan, jotka myös postitin samalla kertaa. Ja että kortti on vielä matkalla. Mielestäni kuitenkin nimen omaan katsoin, ettei kortti eksyisi joulukorttipussukoihin, sillä halusin sen ehtivän ajoissa perille.
Tässä kohtaa täytyy tosin sanoa, että onneksi olin näin joulun alla jo valmiiksi hieman skeptinen postin toimintavarmuuteen ja olin päättänyt laittaa muistamisen menemään MobilePaylla enkä kirjekuoressa. Taisi pilkka osua omaan nilkkaan, sillä todennäköisempää on, että kortin katoamisesta olen vastuussa ihan minä itse, eikä postilaitos. Kortteja postilaatikolle viedessä oli aikamoinen myräkkä. Ehkäpä kortti on lennähtänyt avoimesta kortteja pursuavasta käsilaukustani jo matkalla postilaatikolle. Niin tai näin, kyseinen kuva taitaa olla enää ainoa jäljellä oleva dokumentti tästä kortista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti