Palloyökkäri

Tyttärelläni oli selkeä visio kesäpyjamasta -Sen mallista, materiaalista sekä siitä, että haluaa ehdottomasti ommella sen itse. Kun neiti oli valinnut materiaaliksi liukkaan ja plurun lycran, alkoi äitiä hiukan jännittää. Lisäksi valitun kankaan kuosi meni niin, että molemmilla hulpioreunoilla oli isot pallot. Kankaan keskustaa kohti pallot asteittain pienenivät pilkuiksi. Tämä tarkoitti sitä, että koska isot pallot haluttiin topin helmaan, tuli kangas leikata ns. väärään langansuuntaan. Jännitysmomenttia toi lisäksi se, etten itsekään ole koskaan ommellut spagettiolkaimia, saati sitten tällaisesta liukkaasta luirusta.

Shortsien kaavaksi valittiin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Sammal-shortsit. Koska hinku itse tekemiselle oli kova, tyttäreni sai itse alusta asti piirtää kaavat paperille ja myös leikellä kankaat. Kankaan keskustan pilkkuosion leveys riitti onneksi juuri sopivasti shortsien osuudeksi. Lahkeen käänteitä lukuunottamatta shortsit saumuroitiin, joten niiden ompelu sujui neidiltä suht mutkattomasti. Lahkeen käänteisiin testasimme uudesta ompelukoneestani jousto-ommelta, joka sekin toimi aika kivasti.

Toppiin en löytänyt neidin visioon sopivaa valmiskaavaa, joten sellainen piti itse piirrellä vanhan topin pohjalta. Sitten alkoikin spagettiolkainpähkäily. Totesin, että vaikka topin kaavoitusta lukuun ottamatta olin melko pitkälti pitäytynyt tässä pyjamaprojektissa lähinnä työnjohdollisessa roolissa, olisi tuo spagettiolkainten ompelu kuitenkin minun tehtäväni. Helpoin tie olisi ehkä ollut käyttää valmista foe-nauhaa, jolla olisi sitten samalla kantannut nuo topin reunukset, mutta tätä metodia en valinnut. Sen sijaan leikkelin hulpioiden reuna-alueilla olevista vaaleanpunaisista kaistaleista (lähinnä hukkakaistaleet ennen varsinaisen pallokuvioinnin alkamista) n. 3-4 cm leveät pitkät kaistaleet, jotka saumuroin topin yläosan reunoihin. Kaula-aukolla ja selkäpuolella tuon kaistaleen sai melko kivasti taiteltua ensin takapuolelle ja vielä kertaalleen kankaan reuna taitteen alle piiloon. Ompelin taitteet kiinni etupuolelta läheltä saumaa suoralla ompeleella samalla kangasta hieman venyttäen. Totesin tuon kaistaletta kiinnittävän saumurisauman antavan aika kivasti tukea taitoksille, joten järkeilin, että käyttäisin sitä hyödyksi myös noissa spagettiolkaimissa, vaikkei olkaimen rakenne sinällään saumurisaumaa tarvitsisikaan. Olkaimia tehdessä ompelin siis ensin kaistaleen sopivanmittaiseksi rinkulaksi, jonka kiinnitin saumuoimalla kädentielle. Jatkoin saumuriommelta kaistaleen reunaa pitkin myös tuossa olkainosuudessa. Näin sain tukevammin taiteltua käänteet saumuriompeleen ympärille. Kangas on siis kauttaaltaan nelin kerroin taiteltu, niin että kankaan reunat jäävät taitteelle piiloon. Yllättävän hyvä tuli, vaikken alussa ollut itsekään ollenkaan vakuuttunut idean toimivuudesta. Vanhalla ompelukoneella ei olisi tarvinnut edes yrittää näin kapean ja liukkaan soiron nelinkerroin ompelua.

Yhteistuumin topin helmaan päätettiin vielä lisätä leveä resorikaitale. Tämän sai neiti jälleen itse toteuttaa.

Ihan ei ollut projektia aloittaessa itselläkään selvillä, miten tulisimme sen maaliin saattaamaan, mutta toisaalta tavallaan lohtua antoi se, että kun otin topin kaavoitukseen suuntaa antavaa osviittaa neidin vanhasta H&M:n topista, totesin kyseisen topin olevan kaikkea muuta kuin symmetrinen. Ostotoppi tuntui vetävän joka saumasta kieroon, eivätkä mitat vastapuolella olleet likimainkaan identtiset. Vaan onpa tuo ostotoppikin päälle asettunut, ehkä se ei siis olisi niin justiinsa tämänkään yökkärin topin kanssa. Ja hyvähän tästä lopulta tuli. Ja on käyttäjälleen mieluinen, kun sai itse visioida ja toteuttaa.

Kesäcaprit joustocollarista

Caprimittaiset housut eivät taida tänäkään vuonna olla kovin trendikkäät, sillä en sellaisia ainakaan kaupoissa näe. Eikä näy niiden kaavojakaan lehdissä. Tykkään kuitenkin caprimittaisista housuista, Suomen kesä kun on arvaamaton ja nämä ovat passelit kesähousut vaikka sattuisi sitten vähän viileämpikin päivä. Koska sopivaa kaavaa ei taaskaan mistään löytynyt, päätin modata itse Ottobren Sporty Day -bermudahousuista (OB 3/2017) haluamanilaiset kesähousut.

Sporty Day on alkujaan ehkä sporttisempi malli, selkeästi lyhemmät lahkeet ainakin. Alkuperäisessä kaavassa vyötärölle on ommeltu leveä kuminauha, halusin astetta fiinimmät housut, joten ompelin tuosta tummansinisestä joustocollarista vyötärökaitaleen, jonka sisään sitten pujotin leveän vyötärökuminauhan.

Etutaskuja suurensin hieman, sillä kaavan taskut näyttivät omaan silmääni melko matalilta. Ja kun taskut ovat kovin matalat, on niillä taipumus pullahtaa ikävästi ulos. Etutaskujen "sisävuori" on melko ohutta trikoota, sillä pelkäsin taskuosita tuleva liian paksut joustocollarista ommeltuina.  

Tuli aika kivat, saatan ommella tällä kaavalla toisetkin kesähousut. Muistiinpanona itselleni, lisätyn vyötärökaitaleen ansiosta housujen yläosaa on varaa hitusen laskea.

Ei aivan ykkösellä maaliin

 

Paidan rekkarikangas on tilattu aikoja sitten Majapuulta, mutta kangas on sittemmin jäänyt lojumaan kangaslaatikon uumeniin. Koko paidan osalta rekkarikuosi tuntui olevan jotenkin liikaa, joten käytin sitä vain etukappaleeseen. Kaavana jälleen lyhythihaiseksi modaamani Plain Basic (OB 1/2019). Tuttu ja turvallinen, tietää mitä tulee.

 Housujen suhteen lähdettiinkin ei niin tutulle rintamalle. Hakusessa on ollut jo jonkin aikaa bermudashortsikaava pojalleni. Uusimmassa Ottobressa näytti vihdoin olevan sellainen, joten pakkohan Everydayn (OB 3/2021) kaavaa oli testata.

Kaavassa on paljon hyvää, mutta jonkin verran siihen jää vielä modattavaakin. Eniten häiritsevät taskut. Jo kaavoja piirtäessä etutaskut vaikuttivat omaan silmääni aika pieniltä, mutta päätin tällä kertaa pitäytyä kaavassa enkä lähtenyt sooloilemaan. Ensituntumani oli oikeassa, etutaskut ovat toden totta aika pienet. Joskaan pahin pelkoni siitä, että liian pienet etutaskut pullahtaisivat käytössä typerästi ulos, ei näyttäisi toteutuvan. Ja ainakin trikoosta ommellessa taskuista tuli sen verran joustavat, että sai niihen näköjään kännykänkin juuri ja juuri sullottua. Kuvaushetkellä olimme pokejahdissa Vanhassa Raumassa, joten sikäli tuo kännykkäkin on kuvissa aika paljon esillä. 

Etutaskuja isommaksi ongelmaksi muodostuivat kuitenkin takataskut. Jo mallailuvaiheessa näyttivät jotenkin pieniltä nekin. Jäin myöskin pohtimaan, pitäisikö taskujen taakse silittää tukikangas, vaikkei ohjeessa niin mainittukaan. Jälkiviisaana todettakoon, että pitäisi. Taskujen koon ja sijoittelun suhteenkaan en kuunnellut sisäistä ääntäni, vaan surautin ne kaavamerkkien mukaan kiinni. Tai yritin ommella. Tukikankaan puuttumisesta johtuen pakkasivat taskut venkoilla paininjalan alla ja lopputulos muistutti pahasti karsastavia silmiä; olivat vinossa ja etäällä toisistaan. Ei hyvä. Kuvausretkellämme takataskut alkoivat niin paljon ärsyttää, että kotiin päästyä tartuin ratkojaan ja revin taskut irti. Jämäkankaista sai leikeltyä tilalle isommat. Tällä kertaa silitin niihin sen tukikankaankin. Parannellussa versiossa taskujen ulko- ja alareunat pysyivät aika lailla entisillä sijoillaan, mutta kokoa suurentamalla sain nostettua ja lähennettyä taskulinjaa. Samalla peittyivät pois ratkottujen taskujen tikkausjäljet. Lopputulos on ainakin omaan silmääni paljon parempi. Tuosta parannellusta versiosta ei tosin ole tässä nyt kuvia. Jätin ihan tarkoituksella nuo alkuperäiset taskukuvat muistuttamaan itseäni, että usein pääsee paljon vähemmällä, kun kuuntelee sisäistä järjen ääntään.

Everydayn ompeluohjeessa oli niin ikään joitain kummallisuuksia. Tuota valehalkion ompeluohjetta en tajunnut alkuunkaan. Tai itse asiassa aluksi yritin siinäkin toimia ohjeen mukaan. Mutta joko ymmärsin sen jotenkin väärin tai sitten ohje oli täyttä huttua, joka tapauksessa purkuun meni siitäkin ensimmäinen yritelmä. Tässä kohtaa ymmärsin onneksi tarttua siihen mutuun (tai no, eipä muutakaan vaihtoehtoa ollut, kun ohjeella en onnistunut). Hain vaatelipastosta valehalkiolliset shortsit ja ryhdyin tutkimaan nurjaa puolta. Mutulla ompelin valehalkion lopulta omalla tavallani. Hyvä tuli. Näyttää ainakin oikealta. Samalla muutin koko housujen kokoamisjärjestystä itselleni tutumpaan/järkeenkäyvämpään järjestykseen.

Summa summarum. Kai näistä lopulta ihan käyttökelpoiset tulivat. Mutta työstöä tuo alkuperäinen kaava vaatii. Haaveissa olisi ommella tämäntapaiset bermudat vielä joustamattomastakin kankaasta, ehkä jostakin pellavasekoitteesta. Sikäli tämäkin kaavan pohja voisi siihen toimia, että tuntuu olevan aika leveää mallia, vyötäröltä ehkäpä jopa liiankin leveää. Jos tätä kaavaa vielä jatkossa käytän, saatan hiukan ottaa leveyttä pois. Ja suurennan noita taskuja sekä edessä että takana.

Uudet treenivaatteet

Kun ei kaupasta löydy sopivaa, pitää tehdä itse. Tyttäreni aloitti syksyllä tankotanssiharrastuksen, urheiluliikkeistä yritimme jo alkusyksystä löytää sopivaa treenitoppia, mutta kaikki mallit tuntuivat olevan joko liian isoja tai muuten vain kertakaikkisen plurua materiaalia. Kun itse tekee, saa sitä mitä tulee. Tällä kertaa tuli ihan hyvät. Alan melkeinpä jopa jo tykästyä lycraan ompelumateriaalina!

Tyttären itsensä valitsemasta kuosista ompelin Lucy In The Sky (OB 4/2016) mekon yläosan kaavaa mukaillen treenitopin. Mustasta lycran jämistä surautin Paapiin Lilja-leggareiden kaavaa mukaillen topin kaveriksi lyhyet treenitrikoot. Lahkeen pituus määrittyi aika pitkälti sen mukaan, miten kangasta oli halloween-asun ja pitkien leggareiden jälkeen jäljellä. Toisaalta olen ymmärtänyt, että tankotanssissa nuo lahkeet voisivat olla lyhyemmätkin, mutta asia on nopeasti korjattavissa, mikäli osoittautuvat liian pitkiksi. Molemmat sekä treenitopin, että trikoot ompelin tarkoituksella pari numeroa tavallista pienemmässä koossa, sillä treeniasu sai olla suht ihomyötäinen.

Kummipojan kesäsetti

Saimme viikonlopuksi kutsun kummipojan kotikaupunkiin "valmiiksi järjesteltyyn turistipäivään". Satakunnan Kansa on kokoamassa artikkelisarjaa maakuntamatkailun edistämiseksi. Kankaanpään kaupunki on omalta osaltaan mukana projektissa ja yhteistyöhön etsittiin lapsiperhettä seikkailemaan pikkukaupungissa. Koska itselläni kesäloma alkaa aina muutamaa viikkoa mieheni kesälomaa aikaisemmin, olen usein tehnyt lasten kanssa alkukesästä omatoimisia päiväretkiä eri kaupunkeihin. Kankaanpäässä olemme kyllä kyläilleet, mutta itse kaupunkiin emme ole koskaan sen tarkemmin tutustuneet, joten valmiiksi järjestellyn ja erityisesti lapsille suunnatun turistipäivän viettäminen siellä kuulosti hauskalta. Ja samalla pääsemme moikkaamaan ihanaa kummipoikaamme.

Koska saimme kutsun turistipäivään ystäväni kautta, päätin kiitokseksi ommella hänen pojalleen viemisiksi pienen kesäsetin. Sain myös hyvän syyn jälleen penkoa läpi tilkkulaatikkoa ja tutkia, löytyisikö sieltä mitään käyttökelpoista jämäpalaa tähän tarkoitukseen. Löytyi.

Teeppari on ommeltu Verson puodin Pulu-kuosin jämistä Ottobren Seashell-kaavan pohjalta (OB 3/2018). Jotain hämärää tuossa kaavassa mielestäni oli, sillä omaan silmääni kaavat näyttivät huikean isoilta. Vertasin leikkaamaani koon 86 kaavaa tyttäreni vanhan teeppariin ja kaava tuntui olevan mileti samaa kokoa Henkkamaukan 110 koon tyttöjen teepparin kanssa. Tilkkulaatikosta penkomallani kangastilkulla ei ollut hirveästi korkeutta, joten lyhensin paitaa surutta sen verran, että sain kankaan riittämään. Leikkuuvaiheessa nipistelin tasapainon vuoksi myös leveyttä pois saumavaroista. Saumurointivaiheessa kavensin sivusaumoista vielä lisää leveyttä pois. Ainakin silmämääräisesti sain mielestäni aikaan suht sopusuhtaisen teepparin, vaikkei ihan kaavojen mukaan olekaan tehty.

Teepparin kaveriksi surautin samaisen lehden kaavoilla Waves-shortsit. Jämäpaloista nekin. Shortsien ja paidan istuvuus jää toistaiseksi arvoitukseksi, sillä sovituskappaletta ei ollut käsillä. Päänvaivaa meinasi aiheuttaa sirkkojen laitto vyötärökaitaleelle. Sain mieheltäni joululahjaksi sirkkapihdit ja paketin mukana oli myös pussillinen sirkkoja. Monta kertaa olen ollut sirkkoja housun vyötäröön tai hupun reunukseen laittamassa, mutta sitten se on aina jäänyt. Tähän shortsimalliin tuli vyötärölle nyöri, joten päätin vihdoin kokeilla sirkkapihtejäni. Valitettavasti paketin mukana ei ollut kuitenkaan minkäänlaista ohjetta sirkkojen kiinnitykseen, joten googletin vain jonkin tutorialin. Kyseisessä tutorialissapas olikin sitten käytetty erilaisia sirkkoja kuin omani. Niissä oli varsinaisen sirkan taakse vastakappale, minun sirkkavalikoimassani oli ainoastaan yhdenlaisia sirkkoja. Ryhdyin testailemaan erilliseen tilkkuun sirkkojen kiinnitystä. Jotenkin videolta oli fiksoitunut päähäni, että sirkka tuli olla kankaan molemmin puolin ja koska pussissa oli ainoastaan yhdenlaisia sirkkoja asettelin ne vastakkain ja puristin pihdeillä kiinni. Kyllä ne siihen kiinnittyivät, mutta... Eihän siitä hyvä tullut. Eikä toisesta eikä kolmannestakaan testikappaleesta. Olin jo heivaamassa koko ajatuksen sirkkojen kiinnityksestä, kunnes päähäni välähti, että eihän tässä minun sirkkamallissani tule mitään vastakappaletta. Tulee vain yksi sirkka ja pihdit liiskaavat sen nurjan puolen muotoonsa. Tunsin itseni melko pöljäksi kun olin aluksi ajatellut asiaa jotenkin liian vaikeasti. Ennen sirkan kiinnitystä silitin nurjalle tukikankaan. Jotenkin tuo resori oli kuitenkin sen verran venyvää sorttia, että testiversioissani sain venytellessä tukikankaan liimaukset osin irtoilemaan. Varmuuden vuoksi ompelin nyörireikien reunoille vielä tiheät siksakit ennen sirkan kiinnitystä. Toivottavasti nyt pysyvät.

Olisi tuo teeppari saanut mittasuhteiltaan olla ehkä inan pidempi, mutta tällä kertaa kankaan korkeus riitti tuohon helman pituuteen. Vastapainona shortsit näyttävät puolestaan olevan melko lailla korkeavyötäröistä sorttia eli jos paidan pituus jää knaftiksi, voi tasapainon vuoksi pöksyjen vyötäröä nostaa kainaloita kohti. :D

Olipa kerran leggarit

Järjestelin lasten vaatelipastoa ja laatikon pohjalta vastaan tuli peräti kolmet polvesta puhki olevat legut. Kun laiskuuttaan ei viitsi paikata puhki menneitä leggareiden polvia, voi päätyäkin tekemään leguista kotishortseja ja barbien maximekkoja.

Aluksi oli tarkoitus ihan vain pätkäistä puhki menneet polviosat poikki ja muuntaa legut kesäisiksi kotishortseiksi. Olin jo heittämässä leikatut osat pois, kun mieleen tuli ajatus tuunata niistä yhdellä saumurin saumalla barbien mekkoja. Lahkeen suusta kun löytyi päärmäyskin jo valmiiksi. Toki tuon mekon helman olisi voinut vielä kääntää ja kaksarilla viimeistellä, mutta tokkopa kukaan leikkijöistä kiinnittää minkäänlaista huomiota siihen, ettei helmaa ole huoliteltu.

Trikoo joustaa sen verran hyvin, että mekko on helppo pujottaa barbien päälle. Kun yläosan kaventaa riittävän pieneksi mekko pysyy napakasti nuken päällä ilman olkaimiakin.

Nuo shortisen lahkeetkin meinasin ensin jättää huolittelematta, mutta päätin lopulta kääntää niistä kuitenkin reunukset ja surauttaa kaksarilla. Nyt on sitten elvytetty vielä käyttöön kolmet risat leggarit ja samalla saivat barbiet uusia mekkoja. Kerrankin oikeasti sellainen 5 minuutin pikatuunaus. :D

Pieni merirosvo

Jämäkankaista ompelin kummipojalleni kesäisen merirosvosetin. Bodyn kaavana toimi Bampimetsä lyhythihaiseksi muunneltuna (OB 1/2018). En ollut aikaisemmin kyseistä bodymallia ommellut ja hieman tuo kaula-aukko vaikuttaa reilulta. Käyttämäni resorikaan ei ollut kovinkaan napakkaa, mikä ei asiaa ainakaan auttanut. Body annettiin käyttäjälleen pienellä muokkausvarauksella siltä varalta, ettei kaula-aukko toimikaan.

Shortsien kaavana oli Running Birds (OB 3/2019). Tätäkään kaavaa en ollut etukäteen testannut ja arpapeliksi jäi näidenkin housujen istuvuus, kun sovituskappale ei ollut paikan päällä kokeilemassa pöksyjä. Shortsien takaosaan lisäsin Lidlin merirosvoaiheisen silityskuvan.

Aurinkoiset kesähousut

Joku aika sitten testasin uusimman Ottobren (3/2017) Summer Kids -kaavaa. Malli oli neidillemme kovin väljä ja jo tuolloin jouduin kaventelemaan housuja reilulla kädellä. Summer Kidsissä etukappale on ommeltu yhdestä palasesta, koska joutuisin alkuperäiskaavaa joka tapauksessa kaventamaan, päätin muokata mallin niin, että etukappale ommellaan kahdesta osasta. Alkuperäiskaavasta ei lopulta tainnut ihan hirveästi jäädä jäljelle. Toisaalta tarkoitukseni olikin muokata kerrankin tyttärelleni hyvin istuvat leggarit

Ompeluharrastukseni ollessa vasta alkutaipaleella, ostin Hellapuusta kympillä tilkkusäkin. Paperikassillisen täyteen sullottuna erinäköisiä, -muotoisia ja -kokoisia kankaita. Sittemmin noita sekalaisia tilkkuja on kertynyt yllin kyllin ihan omistakin ompelujämistä, mutta aika monta projektia on jo syntynyt tuosta kympin kassistakin. Tämä kangas on poimittu juurikin tuolta Hellapuun tilkkusäkistä. Pitkiä kapeita soiroja, joilla ei olisi niin väliksi, jos kaavamuokkauskokeiluni karahtaisivat kiville. Vaan hyvin kävi. Kerrankin onnistuin ompelemaan hyvin istuvat leggarit! Vaikka kangasta oli niukalta, sain vieläpä kuviokohdistuksen edestä ja takaa osumaan aika kivasti. Sivusaumoilla ei niin väliksikään.

Malli tällä kertaa kipsikätisenä. Kuten rosoisista polvistakin huomaa, tälle neidille aina sattuu ja tapahtuu. Onneksi kipsi ei ole paljon neidin menoa haitannut ja kohtapa tuo saadaan toivon mukaan jo poiskin.

Summer Kids caprileggarit

Ompelin eilen illalla pojalleni tilkuista Ryhmä Hau -boksereita, kun tytär tuli ilmoittamaan, että myös hänelle pitää ommella shortsit. Pengottuaan kangaslaatikkoni pohjiaan myöten ja puntaroituaan pitkään eri kuosivaihtoehtoja, löysi hän lopulta Verson Puodin pinkkiä Auringonkukkaa. Siitä pöksyt tuli ommella. Mielessä välähti heti Ompeluelämää-ryhmässä näkemäni legginssien kuviokohdistusmokat. Kyseinen kangas oli juuri sellainen, että huolimattomalla kohdistuksella näistä tulisi kotihousut.

Ajattelin pelata varman päälle ja valitsin kaavaksi uusimman Ottobren (3/2017) Summer Kids mallin. Tuossa etukappale tehdään yhdestä osasta, jolloin hävyttömän etumuksen mahdollisuus poistuisi. Takasaumassakin sain kuvion osumaan aika mukavasti.

Kaavan kanssa sen sijaan oli vähän työstämistä. Puntaroin alunperin teenkö koossa 98 vai 104. Koska neiti on aika sutjakkaa mallia, päädyin kokoon 98. Ensisovituksella pöksyt näyttivät ihan kamalilta, etenkin etumus näytti ihan pöljältä. Päädyin saumuroimaan kummastakin sivusaumasta reilun siivun pois. Toinen sovitus näytti jo paremmalta, mutta turhaa väljyyttä oli edelleen edessä ja lahkeissa. Kavensin sivuja entisestään. Lopulta sain caprileggarit näyttämään kutakuinkin passelilta. Etumukseen jäi edelleen pientä löysyyttä, mikä johtunee tuosta 1-osaiseta etuosasta. Takamus istuu erinomaisesti. Ehkäpä surautan tilkuista vielä toiset shortsit niin että kavennan mallia suosiolla ja tuunaan etuosan kahdesta palasesta.

T-paidasta shortsit

Silittämään ei ehditty, kun testaaja karkasi jo ulos.

Helteet tulivat niin kovalla rytinällä, etten ollut ehtinyt vielä kesävaatevarantoa päivittää oikeaan kokoon. Pojan lököshortsiosasto kaipasi kipeästi täydennystä ja siihen apuja haettiin jälleen isin vanhasta t-paidasta. Kangas oli ihan hyvässä kunnossa, mutta toisesta hihan suusta oli kanttaus ratkennut. Mutta olipahan taas oppitunti trikoon ihmeelliseen maailmaan tämä harjoitelma. Opetus nro 1: Neulan koolla on väliä. Opetus nro 2: Lagankireydellä on väliä. Vielä kun nuo säädöt oppisi joskus tekemään ihan näppituntumalla, ettei tarvitsisi kaikkea hakea umpimähkään kokeilemalla. Opetus nro 3: Taidanpa vielä treenailla trikoon ompelua näillä isisn vanhoilla t-paidoilla ennen kuin ryhdyn tilailemaan niitä ah niin ihania kuviotrikoita.

Tästä lähdettiin

Kaavoja ei taaskaan ollut, joten sellaiset joutui itse tekemään vanhoja shortseja apuna käyttäen. Sanomalehteä oli juuri sopivasti hollilla, joten kaavaluonnokset siihen. Vähän sinne päin piirrellen nuo tulivat, mutta mielestäni katsoin, että sivu- ja haarasaumojen pituudet täsmäisivät kummassakin puoliskossa. Leikkaus oli niin ikään vähän sinne päin periaatteella. Halusin lahkeista pidemmät kuin noissa mallishortseissa ja vyötätöllekin päätin jättää reilusti tunarointivaraa, joten silmämääräisesti leikkasin reiluin ala- ja ylävaroin..

Ajattelin ompelun olevan suht simppeli homma, mutta eihän se taaskaan mennyt niin kuin Strömsössä... Vaihdoin koneeseen pallokärkineulan, säädin samat tikit ja langankireydet kuin edelliselläkin trikooprojektilla. Vielä testiajo tilkkuun ja sitten ompelemaan. Tai sitten ei. Lanka ei vain jostain syystä jäänyt kiinni kankaaseen! Langoitin koneen uudelleen. Ei. Tyhjää surauttelin menemään edelleen. Säädin erilaisen jousto-ompeleen. Ei. Sama homma, tyhjää löi. Arvoin langankireyksiä suuntaan jos toiseenkin. Ei. Kokeilin toiseen testitilkkuun -eri trikoosta ja siinä ommel toimi. Aika salatiedettä tuntui olevan homma tällaiselle ompelukonenoviisille. Viimeisenä oljenkortena päätin vielä vaihtaa koneeseen ohuimman jersey-neulan, mitä pakista löytyi, muuta eroa noilla kahdella trikoolla kun en päällisin puolin keksinyt kuin että tämä johon tikki ei tartu, on vähän ohuempaa. Aamen, johan auttoi neulan vaihto ja tikki alkoi kankaaseen tarttua. Edelleen edessä oli toki arvonta langankireyksien suhteen. Täysin uuno kun olen langankireyden säätelyssäkin, niin yritys ja erehdys metodilla mennään. Lopulta langankireys 6 tuntui sopivimmalta. Ei sekään ehkä aivan oikea ollut, sillä ommellessa ylälanka katkesi muutaman kerran.

Voitte kuvitella, että noiden säätöjen kanssa kun on jo saanut hyvän hien pintaan, ei järki itse ompelussa(-kaan) ole aivan terävimmillään. Järkeilin, että ensin täytyy ommella keskisaumat eteen ja taakse. Joku ihme aivopieru tuli sitten tämän tehtyäni, oikosuluissani sain päähäni, että herttinen sentään nythän ompelinkin etukappaleet yhteen haarasaumojen kohdalta. Tiesin, että tuon kyseisen kaksi eteen ja yksi taakse ompeleen ratkominen olisi tuskaa ja näin ohuessa kankaassa repisin vain kankaan rei'ille. Pikapäätöksenä päätin leikata ompeleen pois. Heti tämän tehtyäni tajusin, että kappas, olin sittenkin alunperin ommellut aivan oikean sauman, jonka leikkasin aivan turhaan! Nyt oli siis edessä kikkailu sen suhteen, että kun etukappaleista on niistetty sentti pois, niin heittoa tulisi sovittaessa niitä yhteen takakappaleiden kanssa.

Ja niinhän sitä tulikin. Jotain häikkää on ilmeisesti käynyt jo leikkausvaiheessa, sillä lahkeessa heitto oli parisen senttiä, samoin vyötäröllä. Luojan kiitos ymmärsin heti alkujaan jättää reilusti tunarointivaraa ylä- ja alavaraan! Sakset käteen ja "pientä" trimmausta toivoen, että leikkelyn jälkeen pituus vielä riittäisi ja shortsit istuisivat myös edestä. Toden totta toivoin myös, että loput itse ompelusta sujuisi ilman tunarointeja. Kun sitten itse en enää räpeltänyt, keksi ompelukone vielä yhden tempauksen. Kesken ompelun ylälanka katkesi. Siinä sinällään ei mitään ihmeellistä ole, mutta kun yritin langoittaa konetta uudelleen, totesin langan jumittuneen jonnekin koneen sisään. Niin ikään neula jumittunut ala-asentoon. Pientä väkivaltaa käyttäen sain vihdoin kammettua sen yläasentoon, jolloin huomasin, että ommellessa lanka oli tehnyt itsellään tiukan solmun tuon ylös ja alas liikkuvan osan (jonka nimeä en tiedä) ympärille! Taitoa vaatii tämäkin...

 
Loppuosa ompelusta sujuikin sitten suht mutkattomasti -Paitsi että tokihan ensimmäisellä yrittämällä sain ommeltua kuminauhan kierteelle. Onneksi se oli kuitenkin helppo fiksata :) Kaikesta räpeltämisestä huolimatta itse lopputulokseen olen yllättävän tyytyväinen. Lahkeiden pituus ja shortsien väljyys on juuri sopiva.

Kuminauhan kireys testattiin pomppulinnassa. Housut pysyivät jalassa niin pomppujen kuin kuperkeikkojenkin aikana. Hiphei!

Tällaisen krokotaskunkin aplikoin shortseja varten, mutta tasku ei sitten koskaan päätynyt shortseihin.