Lisää sytykkeitä

Tein aiemmin poikani jalkapallojoukkueen joulumyyjäisiin munakennoista vesivärein tuunattuja sytykkeitä. Tuunattuja sytykkeitä lähti myös muutamien ystävien ja sukulaisten joulupaketteihin. Isojen munakennojen "leikkuujätteet" alkoivat muistuttaa kovasti Star Warsista tuttua hahmoa. Niinpä tuunasin ylijäämäpalaset Yodaksi.

Tavallisten munakennojen palasista piti tulla kettuja. Nämä ketut taitavat kylläkin muistuttaa enemmän Muumilaakson Nipsua. 😄

Isojen munakennolevyjen "kupit" ovat tavallisia kennoja matalampiprofiilisia. Näistä pyöreämmistä muodoista tuunasin pandakarhuja. Valkoista pohjaväriä joutui tosin sutimaan useamman kerroksen, jotta alkuperäinen kellanvihreä kenno peittyi.

Steariiniin dippaaminen onkin näissä se nopein vaihe, eniten aikaa kuluu leikkaamiseen ja yksityiskohtien maalaamiseen. Ajallisestihan näiden tuunaamisessa ei varmastikaan ole järjen häivääkään, mutta tulihan näistäkin nyt aika söpöjä.

Tuunatut sytykkeet

Jokin aika sitten bongasin Facen Kierrätysideoita-ryhmässä Sirpan huippuhienoiksi tuunaamiin hiiri- ja kettuaiheisiin sytykkeisiin. Ajatus sytykkeiden teosta on kytenyt jo pidemmän aikaa ja varastoon olin erimallisia munakennoja jo jonkin aikaa jemmannutkin inspiraatiota odottelemaan. Sirpan tekemät eläinhahmoiset sytykkeet ja poikani jalisjoukkueen joulumyyjäiset olivat tuo kipinä ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen. 

Leikkelin kennoista käyttötarkoitukseen kelpaavat osat ja yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni avustuksella tuunailimme hahmoja akvarellivärein sopivansävyisiksi. Erimuotoisista osista lähti muotoutumaan vähän eri hahmoja. Työläin vaihehan näissä on tuo leikkaaminen, koristelu onkin sitten ihan kevyttä ja mukavaa puuhastelua.

Siitä normikennosta syntyivät ensimmäiset hiirihahmot. Näistä en pohjaväriä edes maalaillut, vaan kennon oma väri toimi hiiren pohjavärinä. Korvien sisustat ja valkeat silmänympärykset maalattu. Silmät ja kuono viimeistelty mustalla tussilla.

Perusmunakennon kansiosan reunoilta (ei kaikissa malleissa) löytyy tuollainen pieni muotoilu. Huutelivat haluavansa muuntautua pupujen muotoon, joten kannen suorasta osasta leikkelin niille korvat.

Niiden kaupan peruskennojen lisäksi jemmasta löytyi muutama iso munakennolevy (entinen työkaverini toimitti niissä välillä munia omasta kanalastaan). Näissä levyissä tuo profiili on kaupan kennoja matalampi ja pyöreämpi. Kennolevyjen reunat kolmiomaisine muotoiluineen kertoivat halauvansa possuiksi.

Kennolevyjen keskiosat tuli tuunattua pyöreänaamaisiksi nallekarhuiksi.

Isojen kennolevyjen rakenne oli muutamista reunakohdista tuettu tuollaisella reunaan ulottuvalla tukirakenteella. Tuo tukirakenne näytti aivan leijonien tai karhujen kuonolta. Näistä tuli omia lemppareitani. Harmi vain, että näihin materiaalia oli kaikkein vähiten, sillä yhdestä isosta kennostosta löytyi aina neljä tuollaista tukiuloketta.

Koristelun jälkeen dippasin hahmot valkoisista kynttilänjämistä sulatetussa steariinissa. Leikkuujätettä rullailien hiirten kuonon sisään lisäsytykkeeksi. Steariinin kanssa "liimailin" lisäkiemuroita myös noiden muiden hahmojen nurjalle puolelle, jotta palavaa materiaalia on pelkkää koristeltua etuosaa enemmän. Steariinin sulatuksessa käytin kirpparilta askartelutarkoitukseen ostamaani pikkukattilaa, jota käytin viime vuonna myös räsymattokynttilöiden valamisessa.

Valmiit tuotteet pussitin joulumyyjäisiä varten pieniin lahjapussukoihin. Etiketteihin pätkät tutuista joululauluista, Nisse-polkassa  kun on mainittu melkoinen repertuaari eläinkuntaa aina hiiristä pupuihin ja nalleihin. Possupussien kylkeen printtailin tietenkin Porsaita äidin oomme kaikki -katkelmat. Hyvin olivat tehneet kauppansa.

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 1

 

Veljentytön nimiäisten kynnyksellä innostuin inventoimaan tilkkulaatikkoa. Kaikenlaistahan sieltä löytyikin, soiroa ja kaistaletta, joista sai kuin saikin ommeltua vielä vauvan vaatteita. Ensimmäisenä käsiin tarttui Nappinjan Romantic bambin jämät, joista ompelin Paapiin Hippu-kaavalla bodyn.

Seuraavaksi pengoinkin tilkkulaatikkoa sillä ajatuksella, että löytyisi jonkinlainen väripari Romantic bambin sävyihin. Vaalean lilasta trikoosta ompelin Wau up high (OB 1/2021) pohjakaavaa käyttäen pöksyt. Viimeaikoina on tullut ommeltua LillaLumin rusettipaitoja ja niinpä lähti ajatus kokeilla samantapaista rusetti-ideaa myös housujen vyötäröön. Tein vyötärökappaleeseen molemmille sivuille saumat. Sivusaumoihin upotin housujen etuosaan tulevan rusettikappaleen. Vyötärökaitale itsessään oli ehkä aavistuksen lörpän tuntuista ja tuo etuosan rusetti toi oikeastaan aika mukavasti myös jämäkkyyttä housujen vyötäröön. Erillistä kuminauhaa en näihin enää lisännyt. Alkuperäinen vyötärökaitale tuntui rusetin kanssa liian korkealta, joten madalsin tuota resoriosaa alkuperäiskaavasta.

Räsymattokynttilät

Ajatuksen tasolla tämä projekti on kytenyt jo pitkään. Olen jemmaillut kynttilän jämiä, keräillyt kynttilätarjottimelta ne isoimmat jäähtyneet valumat samaan jämäpussiin. Säilönyt vinoksi valahtanutta ulkolyhdyn jättikynttilää. Jemmaillut tyhjiä Pringles-purnukoita. Ihan vain sillä ajatuksella, että jonain päivänä haluan kokeilla räsymattokynttilöiden valamista. 

Viritin takapihalle oman sulatuspisteeni. Eri tölkkeihin sulattelin vesihauteessa erivärisiä kynttilöitä. Aluksi tässä oli käytössä isompi kattila, johon mahtui useampi tölkki kerrallaan, värjäyskattilani. Kunnes tajusin, että steariinia tihkui pikkuhiljaa maitotölkin läpi ja alkoi kertyä kattilan reunaan. En halunnut pilata värjäyskattilaani ja vaihdoin kattilaksi pienemmät askartelukattilani, jolla ei oikeastaan olisi mitään väliä. Jo valmiiksi hidas puuhastelu hidastui entisestään. Toisaalta edellisen värikerroksen tuli jäähtyä, ennen kuin uutta kerrosta valutti pintaan, joten sinä aikana ehti tosin noita jäähtyneempiäkin tölkkejä sulatella vesihauteessa uudelleen. Huomasin, että jos lieriöön kaatoi liian vilpoisan kynttilämassan, se ei kiinnity kunnolla edelliseen kerrokseen. Toisaalta jos edellinen kerros ei ehdi riittävästi jähmettyä ennen uutta kerrosta, värikerrokset sekoittuvat.

Mieheni tuli seuraamaan puuhastelujani. Hän kehitti vaihtoehtoisen strategian, jotenkin miehekkäämmän. Steariinin pystyi sulattamaan tohon avulla hetkessä. Sulatusastiana toimi alumiinitölkki, kynttilää valettiin toiseen alumiinitölkkiin, sillä jemmatut Pringles-purkit loppuivat. Kynttilämassan kaataminen pihtien avulla tulikuumasta tölkistä valuastiaan oli tosin jonkin verran hankalampaa kuin massan valuttaminen vesihauteessa lilluneesta maitotölkistä. Pidemmän päälle myös tuo ohut alumiinitölkki alkoi kärsiä kuumuudesta ja sulatusastiaa tuli uusia vähän väliä. Lopulta mieheni hitsasi metalliputkesta sulatusastian. 

Ja tulihan näitä... Näköjään punaisia, harmaita ja valkoisia kynttilöitä tullut polteltua eniten. Toisaalta värimaailma sointuu lähestyvään joulun aikaan. Valkoisella pystyi miksaamaan olemassa olevasta isommasta muodottomaksi valuneesta punaisesta kynttilästä vaaleampia sävyjä. Osa jämistä oli tuoksukynttilöitä. Yritin miksata vain yhtä tuoksua yhteen kynttilään.

Kynttilän jämiä jäi tosin vieläkin. Ehkäpä kokeilen joku päivä vielä sytykeruusujen tekemistä. Niitäkään kun en ole koskaan tehnyt, vaikka valmistusperiaatteen ainakin kuvittelen tietäväni.

Minecraft-synttärit

 

Teemasynttäreiden järjestäminen lapsille on jokavuotinen perinteemme. Meillä on aiemmin juhlittu merenneitoina, merirosvoina, ninjagoina, keijuina sekä Frozen-, yksisarvis- ja partioteemoilla. Tänä kesänä tyttäreni halusi Minecraft-synttärit.

Synttäreiden suunnittelu lähtee yleensä samalla kaavalla. Lapsen kanssa yhdessä ideoidaan teema. Sitten seikkaillaan Pinterestin ihmeellisessä maailmassa, fiilistellään ja tallennellaan sieltä teemaan sopivia ideoita. Annetaan ideoiden hautua. Askarrellaan, hortoillaan kattaus-, karkki- ja keksihyllyillä, leivotaan, koristellaan ja tuunataan. Ja joka vuosi synttäreiden jälkeen totean, että eiväthän ne lapset syöneet juuri mitään leivonnaisia. Lupaan itselleni, että seuraaville synttäreille en kyllä leivo. Leivon kuitenkin. Ja joka vuosi tuo koristeiden ja kattausrekvisiitan nysväys lähtee laukalle. Mutta on se kyllä ihan hirmuisen kivaa puuhaa! 

Tänä vuonna laukkavaihde lähti käyntiin mukien teippauksella. Olin ostanut vihreitä ja pinkkejä karkkikippoja ja pahvimukeja. Tarkoitus oli teippailla vihreisiin kippoihin mustalla teipillä creepereiden naamoja ja pinkkeihin tyyliteltyjä possun naamoja. Mutta... possuihin tarvitsin hiukan pinkkiä teippiä kärsään. Kaivoin esiin koriste- ja washi-teippilaatikkoni ja siitä se ajatus sitten lähti... Kun kerran käytettävissä oli kokonainen värilajitelma erilaisia teippejä, päätin testata miltä näyttäisivät Steven ja Alexin naamat mukeissa teipattuina. Kauhea vähti. Olin jo päättänyt, että, teippaisin mukeihin sittenkin vain creepereitä. Kunnes vierelle istahti eräs melkein 8-vuotias neitokainen. "Äiti mikä hahmo seuraavaksi tehdään?"

Sain pikakurssin Minecraft-hahmoista. Sain kuulla, että Alex on tyttö ja hänellä kuuluisi olla ponnari (oikeasti luulin Alexia pojaksi). 🙈 Tyttäreni korjasi tekemääni hahmoa lisäämällä tälle ponnarin (ponnarin kanssa tuli kyllä paljon hienompi!). Tutustuin myös Endermaniin. Ja skeletoneihin. Ja zombeihin. Ja valkoiseen tulta syöksevään hahmoon, jonka nimeä en enää edes muista. Ja yhtäkkiä olimme yhdessä teipanneet ne kaikki. Sitten tuli mieleen, että jospa teippaisi jokaiselle vieraalle ihan omanlaisensa hahmomukin! Jollain toisellahan olisi saattanut käydä mielessä mukien nimikointi ihan vain vaikka kirjoittamalla tussilla nimi mukin kylkeen...

Aloimme teippailla eläinhahmoja. Aluksi ihan vain helppoja ja nopeita; kana, lammas... 

Kunnes melkein huomaamatta olimmekin teippailleet kokonaisen eläintarhan kissoista, ketuista, jääkarhuista, pandoista ja oseloteista lähtien. Yhtäkkiä teippailtuja hahmomukeja oli enemmän kuin synttäreille kutsuttuja vieraita! 😂 Äiti-tytär -laatuaikaa parhaimmillaan. 💕

Koska leivonnaisia jää AINA synttäreiden jälkeen yli, minimoin leivonnan. En leiponut kakkua. Siis kaverisynttäreille, koska synttärivieraat eivät sitä kuitenkaan syö. (Onkohan meidän lapset jotenkin outoja, kun tykkäävät täytekakusta..?) Ja koska omat lapseni rakastavat kakkua, täytyihän ennen kaverisynttäreitä ihan oikeana synttäripäivänä toki kakku leipoa. Pitäydyin Minecraft-teemassa ja samalla pystyin tekemään testiversiot parista kaverisynttäreille aikomistani tarjoiluista. Kakku oli sankarin toiveiden mukainen: suklaa-mansikkakakku kermavaahtoreunuksin. Tuohon kakkuun päätyi koristeiksi testileivontani, josta ohje alempana.

Eräs vieraista on moniallergikko ja piti keksiä maidoton, munaton ja vehnätön tarjoiltava. Ajattelin testata Pinterestistä bongattuja vaahtokarkki-riisimuroleivoksia. Muuten ihan kiva Pinterest-poiminta, paitsi että tuo video ei aukene. Ainesosat on kuitenkin lueteltu tuohon sivupaneeliin ja koska taipumukseni on olla ohjeiden noudattamisen suhteen muutenkin suurpiirteinen niin kokeilin vaahtisriisimurominecraftleivoksia, mutta pienemmillä mittasuhteilla. Tavoilleni uskollisena about mitoin, jotain sinne päin. Voin korvasin kookosrasvalla, jotta sain leivoksista maidottomia.

Sulatin aluksi kökön kookosrasvaa kattilassa, lisäsin siihen vaahtokarkit ja sulatin massan tahmeaksi mössöksi. Lisäsin riisimurot. Aika tahmaista puuhaa. Massa tarttui kiinni lusikkaan. Vuorasin pienen lasivuuan leivinpaperilla ja kaavin massan siihen. Tasoitus lusikalla ei onnistunut, koska tahmasi kiinni. Pahasti. Kaikkeen. Repäisin toisen palan leivinpaperia ja aloin sillä painella massakekoa levyksi. Toimi, ja lopulta massan muotoilu olikin leivinpaperin avulla tosi helppoa.

Sitten tuli mieleen, että sama ideahan voisi toimia ihan perinteisellä riisisuklaatekniikalla. Tekisinkin nuo muut värikerrokset alimman vaahtokarkkimassan päälle riisisuklaamaisesti. Ala-asteella leivoin riisisuklaata ja muistelin sen olleen suht helppoa. Jep. Kokeiluni perusteella voisin melkein kirjoittaa reseptikirjan miten riisisuklaata EI kannata tehdä. Listasin pahimmat mokat tähän. Ihan vaan vastaisuuden varalle:

VIRHE NRO 1: Älä kuumenna kookosrasvaa liian kuumaksi! -> tomusokeri/kaakao paakkuuntuu tiukaksi rakeiseksi kököksi, joka tarraa kattilan pohjaan kiinni kuin tauti.

VIRHE NRO 2: Jos haluat VIHREÄÄ massaa, älä mene hätäpäissäsi nakkaamaan tomusokerin sekaan kaakaojauhetta.

VIRHE NRO 3: Katso elintarvikevärin päiväys. Vanhaksi menneestä vihreästä väripullosta saat sinistä.

VIRHE NRO 4: Älä nakkaa elintarvikeväriä suoraan kookosrasvalitkuun. -> Väri ei sekoitu, vaan jää palluroina kellumaan sulaneen kooskosrasvan pintaan.

Ruskea riisisuklaakerros meni siis tokalla yrittämällä maaliin, vihreä neljännellä. Eli aika monta välitiskausta. Tuossa onnistuneessa vihreästä kokeiluerässä värjäsin muuten riisimurot vihreäksi ennen kattilaan laittoa. Imaisi aika paljon väriä, mutta eipä jääneet väripallurat kellumaan kookosrasvan pintaan. Testierä näytti hyvältä. Massa jähmettyi kivasti jääkaapissa ja "kerroskakku" maistui hyvältä. Sai synttärisankarilta peukun ja leveän hymyn. Kun sitten käytin tuota testierääni kakun koristeena ja leikkelin siitä miniblockeja, huomasin, että vaahtokarkkipohja pysyi hyvin kasassa, mutta riisisuklaakerroksilla oli taipumus murtua ja kerrokset lähtivät helposti irtoilemaan. Eli... lopulta tein kaverisynttärileivokset pelkästään vaahtokarkkireseptillä. Sääennuste lupaili tähän mennessä kesän kuuminta päivää ja näin sieluni silmin, miten riisisuklaaperiaatteella kasatut kerrokset lähtisivät valumaan kookosrasvan sulaessa auringon paahteessa. Tässä siis resepti noihin vaahtokarkkiversioihin:

Vaahtokarkki-riisimuroleivokset (vehnätön, maidoton, munaton)

1. kerros:

n. 8 rkl kookosrasvaa (sulata kattilassa miedolla lämmöllä)

n. 6 kourallista vaahtokarkkeja (ehkä n. 200 g) (lisää kattilaan ja hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet kookosrasvan joukkoon.

4 - 5 muumimukillista riisimuroja (sekoita vaahtokarkkimassan joukkoon)

Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Käytä massan levityksessä apuna leivinpaperia. Massa tahmaa kiinni likipitäen kaikkeen muuhun, paitsi ei leivinpaperiin. Kun olet painellut massan tasaiseksi kerrokseksi, ripottele pinnalle "louhittavia jalokiviä" eli haluamasilaisia irtokarkkeja.

2. kerros 

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookosrasvaan 3 rkl kaakaojauhetta. Kaakaojauhe tuntui imevän hieman tuota kookosrasvaa itseensä, joten lisäilin rasvaa muutaman kökön kattilaan vaahtokarkkeja hämmentäessäni.

Levitä ruskea massa ensimmäisen kerroksen päälle leivinpaperin avulla.

 

3. kerros

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookos-vaahtokarkkimassaan vihreää elintarvikeväriä. Jos haluat ärtsymmän vihreän, värjää vielä osa riisimuroista elintarvikevärillä vihreäksi ennen massaan laittamista (riisimurot imaisevat aika paljon väriä).

Levitä vihreä massa leivinpaperin avulla ruskean kerroksen päälle. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa lopuksi haluamasi kokoisia neliöitä ja kokoa niistä minemaisema.

Summa summarum. Huoneenlämmössä tekisin päällimmäisen kerroksen varmaan edelleen riisisuklaaperiaatteella (vaahtisversio tahmaa ihan pikkuisen sormiin, riisisuklaa ei niinkään), mutta hellepäivän ratkaisuna vaahtiskerrokset ehdottomasti parempi ratkaisu. Pidimme ulkosynttärit kesän kuumimpana hellepäivänä ja vaahtis-riisimuro-Minecraft-maisema pysyi muodossaan, eivätkä palaset juurikaan edes tahmanneet toisiinsa kiinni! 

Kaiken testileivontasekoilun jälkeen päätin minimoida kaiken muun leivonnan. Aluksi piti leipoa mokkapaloja, jotka koristelisin sokerimassalla possuiksi. En leiponut. Ostin pussillisen Fasupaloja. Puolitin keksipatukan keskeltä kahtia kahdeksi kuutioksi ja kuorrutin ne sokerimassalla possuiksi. Ei olla sokerimassan kanssa oikein tavattu olla kavereita, joten sikälikin tämä pienemmän mittakaavan sokerimassanäpertely oli hermoja säästävämpi ratkaisu. Näistä miniminepossuista tuli kyllä aika söpöjä. 😁

Kaikki muu tarjoiltava painottuikin karkki/napostelulinjalle. Tulostin netistä valmiita Minecraft-symboleja, jotka liimailin karkkikippojen kylkeen (mm. täältä ja täältä). Suomeksi en jaksanut alkaa noita tekstejä enää vääntämään. Enkku alkaa nykyään jo ekalla, joten vieraat opetelkoon uutta sanastoa. 😁

Lopulta juurikin nämä karkki- ja napostelukulhot tyhjenivät vieraiden suihin ensimmäisinä.

Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin myös Minecraft-bingon. Koska lapsillamme on tuollainen bingoarvontahärveli, tulostin myös bingopohjat. Kaverilahjapussukoiden sijaan vieraat saivat tänä vuonna bingossa voittamiaan pieniä karkkinössäköitä...

...joiden antaminen ihan sellaisenaan olisi tietenkin ollut ihan liian yksinkertaista. Aivoni tuntuvat suoltavan ehtymättömän määrän erinäisiä aikaa vieviä nypertelyä ja nysväämistä vaativia tuunauksia, niinpä tälläkin kertaa tyttären synttärilahjaksi saamasta Littlest PetShop -pakkauksesta, syntyi pöhkö idea. Päätin tuunata lelupakkauksen karkkiautomaatiksi. Pakkauksen alkuperäisidea kun on toimia jonkinlaisena onnenpyöränä, josta pyöräytetään yksi yllärilelu kerrallaan. Nyt siitä sai pyöräyttää voittamansa bingopalkinnon. Paikkoja onnenpyörässä tosin on vain seitsemän, joten sitä piti aina välillä täyttää.

Joulukorvikset lahjaksi

Viime hetken ideana ja viimeisen illan näpertelynä askartelimme tyttäreni kanssa joulukorviksia kiitokseksi opettajalle ja iltiksen tädeille. Näistä tuli aika kivoja pienellä vaivalla ja nopeasti.

Taittelimme korviksille pienet talviset kortit, joiden sisään ekaluokkalainen raapusti jouluntoivotukset sydämien kera. Oikeanlaisen korttitaustan ja kimallepallon valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Piti huolellisesti puntaroida millainen tyyli kenellekin sopii. :)

Korvispohjina käytimme hopeoituja korviskoukkuja. Jostain kuulin, että tuo hopeapinnoite ei välttämättä ole kestävyydeltään kaikkein paras mahdollinen, mutta toisaalta nämä taitavat olla aika sesonkikorvikset, joten pinnoite kestänee varmasti sen mitä pitääkin. Itse korvis valmistui nopeasti minikokoisista joulupalloista. Napsautimme tuon ripustushärvelin ulos pallosta, pujotimme korviskoukun lenkkiin ja ripustin takaisin palloon. Done! Korvikset aseteltiin roikkumaan korttiin kiinni ja taustapuolelle napsautettiin tuollainen pieni silikonilukko pitämään koukun paikoillaan.

Sulovileniyksissäni ostin vuosi tai kaksi sitten Lidlistä joulun jälkeisestä poistomyynnistä pilkkahintaan tuollaisen DIY-joulukalenterisetin. Kalenteria siitä ei näköjään koskaan tule, sillä valmiiksi rasian muotoon stanssatut kuviokartongit päätyivät korvisten lahjapakkauksiksi. Olivat juuri täydellisen kokoisia.

Robin Hoodin asu

 

Koulun naamiaisissa on kirjallisuusteema ja pikkusisko sai jo halloween-asuksi Pahattaren puvun,  isoveljelle ompelin Robin Hoodin kostyymin. Ei ehkä mikään kovin kammottava halloween-asu, mutta tarvitseeko lasten naamiaisissa aina niin karmivia asuja ollakaan.

Kävimme poikani kanssa yhdessä valitsemassa kankaat asuun. Paitaan ostimme vihreää collaria, viittaan, nuolikotelon päällystämiseen ja hihansuihin löysimme hieman nahkajäljitelmänomaista lycraa. Housuiksi kelpasivat (ja vieläpä mahtuivat!) jo pari vuotta sitten omplemani joustofroteehousut.

Paidan pohjana käytin modattuna Ottobren (1/2019) See You Soonin hupparikaavaa. Jätin paidasta hupun ja helmaresorin pois. Samalla myös pidensin helmaa ja leikkelin siihen nuo robinhoodimaiset lovet. Periaatteessa paita on naamiaisten jälkeen modattavissa tavalliseksi See You Soon -huppariksi. Tai värinsä puolesta miksipä ei tuunaamalla vaikkapa överiksi joulupaidaksi. 😆 

Hupulliseen viittaankaan ei yllättäin löytynyt valmista kaavaa, joten päätin modata sellaisen itse. Osviittana käytin kauan sitten Lidlistä vappuasuksi ostettua sammakkoviittaa. Sattumalta See You Soon -hupparin huppuosa sopi aivan täydellisesti Lidlin viitan kanssa yhteen.

Joitakin vuosia sitten ostimme pojallemme Krakovasta puisen jousipyssyn, nuolia siihen tosin on tallella enää yksi ja nuolikotelokin on hukkunut jonnekin ajan saatossa. Toisaalta kouluun tuskin saa ottaa jousipyssyä ja nuolia, mutta koska Robin Hoodin asuun aika oleelliseksi rekvisiitaksi kuuluvat nimen omaan jousipyssy ja nuolet, tuunasimme mieheni kanssa feikkinuolet ja siihen kotelon.

"Nuolet" ovet n. 25 cm pituisia pajutikkuja, joihin kuumaliimasin halkaistuja sulkia (Jep, näit ja luit aivan oikein. Kyllä, toiset halkovat hiuksia, minä sulkia. 😂). Ja jotta ei tulisi mieleen kokeilla, miten nuo lyhyet tikut saisi jousipyssyllä singottua, kuumaliimasin nuo "nuolet" vielä varmuuden vuoksi kiinni puukiekkoon. Tuo puukiekko toimii myös oleellisena nuolikotelon päällisen kiinnitysosana. Päällipussi ikään kuin tulpataan tuolla kiekolla kiinni putkeen. 

Ajankäytöllisestihän tässä projektissa ei ollut taaskaan järjen häivääkään, mutta näiden rooliasujen väkertäminen on kyllä älyttömän kivaa puuhaa. Eikä taatusti tule naamiaisissa toista samanlaista pukua vastaan. Naamiaisasuihin ostettujen kankaiden jämäpaloista syntyi lisäksi syysloman sateisina päivinä kahdet legginsit ja barbeille syysmallisto vol 2. Että eivät menneet hukkaan nekään sadepäivät tai jämäpalat. Jämäkangasprojekteista postausta tuonnempana, kunhan saan ensin kuvattua ne.