Tonttulakkeja rusetilla ja ilman

 
Olen yrittänyt olla tässä vähän kaukaa viisas pitkin syksyä ja miettiä jo valmiiksi, mitä käsitöitä lasten harrastusten tiimoilta eteen tuleviin joulumyyjäispöytiin voisi viedä. Lokakuussa innostuin valamaan myyjäisiä ajatellen räsymattokynttilöitä vanhoista kynttilän jämistä. Sitten tuli mieleen suht nopea ja sesonkiin sopiva myyntiartikkeli: tonttulakit.

Kolusin kangas- ja tilkkulaatikkoni, joista kieltämättä löytyi yllättävän vähän mitään jouluhenkistä kangasta. Tuollaisen punavalkoisen mitäliekeinokuitusekoitetrikoopalasen löysin. Olisi juuri omiaan tähän projektiin. Punaista velouria olin niin ikään ostanut joskus huokeaan hintaan kirpputoripöydästä tietämättä sen tarkemmin mitä siitä tekisin. Nyt tiesin. 

Kaavakirjastostani löysin perustonttulakin kaavan, jolla olen joskus surauttanut tonttulakit omille lapsille. En ollut kaavaan kirjannut mitään merkintää mistä mahtaa olla peräisin. Ehkä olen itse piirtänyt sen jonkun ostotonttulakin pohjalta. Näyttipä netissä olevan ladattavissa useitakin erilaisia ilmaiskaavoja tonttulakeille, mutten jaksanut niitä printata, kun valmiiksi piirretty kaava itseltäkin löytyi. Selailin hieman netistä ideakuvia erilaisista tonttulakkivariaatioista ja päädyin tekemään punaiset velourmyssyt rusetillisina, kuviolliset ilman rusettia. Rusettiin ei sinällään ollut kaavaa. Mutulla leikkelin isomman ja pienemmän suorakaiteenmuotoisen palasen, joista sitten taittelin rusetit. Itse asiassa jokainen rusetti taitaa olla hieman eri kokoinen, sillä ensimmäisen myssyn rusetti oli ehkä turhankin iso, seuraaviin vähän pienensin viistäen saumurilla tarkoituksella hieman reilummat saumavarat pois. Rusetin keskiosa on kietaistu myssyn reunaresorin ympäri ennen resorin kiinnitystä, jolloin se resoria ommellessa kiinnittyy samalla paikalleen. Rusettiosa on on sitten vain pujotettu paikoilleen ja ommeltu käsin muutamalla pistolla kiinni.

Halusin myssyihin tiukujen sisään tupsut. Sellaiset olisi toki itsekin voinut tehdä, mutta menin tällä kertaa helpoimman kautta. Punavalkoisiin kiinnitin valkoiset akryylipompomit. Rusettimalleihin turailin pienet vaaleanpunaiset tekoturkistupsut Tokmannin poistotuotteista mukaan tarttuneesta avaimenperästä. Avaimenperäksi kyseinen hässäkkä olisi mielestäni jäätävän iso ja epäkäytännöllinen, mutta halusinkin siitä vain nuo tekoturkistupsut, jotka yksittäin ostettuina olisivat maksaneet varmasti huomattavasti enemmän.

Jämäpaloista syyspipoja

Puolen metrin kangaspalasta saa näköjään juuri ommeltua 110-kokoisen t-paidan ja pipon. Hukkapaloja ei muutamaa riekaletta lukuun ottamatta juurikaan jää. Jämäpaloista sisarukset saivatkin Siiri ja Myyry -aiheiset syyspipot.

Kuvissa käytetty vanha kehys jäi käteen eilisellä kirpputorikierroksella. Vähän jo liitokset kulmissa irvistävät ja ajan patina näkyy pokissa. Juuri niin kuin pitääkin. Kolmen euron sijoitukseksi hauska löytö.

Haasteellisinta oli saada molemmat sisarukset kuvauksen ajaksi saman kehyksen sisään kurkistamaan. :) Lopulta lupaus kekseillä lahjomisesta tepsi ja sain toteutettua visioni sisaruskuvasta kehysten sisällä.

Pipot saumuroitu suorakaiteenmuotoisista palasista. Takana keskellä yksi sauma. Putkilon päät saumuroitu yhteen ja toinen pää putkilosta käännetty pipon sisään.

Origamimekko

Poikkesimme tänään katsomassa pariviikkoista pientä prinsessaa. Nopeastipa sitä unohtaa miten pieniä vastasyntyneet ovat! Viemisinä veimme aiemmin virkkaamaani vauvanhatun. Kaveriksi vauvalahjalle tarvittiin kortti pikku prinsessalle. Taittelin aikoinaan oman tyttären ristiäiskutsuihin samanlaiset origamimekot. Mekon taitteluun löytyy selkeä ohjevideo you tubesta.

Kotimatkalla poikkesimme kirpputorille tyhjentämään loossimme. Loossia tyhjentäessä poikani toi minulle lelun. Lelua palauttaessa oikeaan osoitteeseensa tein löydön! Poikani valitsemassa loossissa oli lelujen lisäksi läjäpäin Ottobre-lehtiä! Ei nyt ihan tämän vuoden mallistoa, mutta muutama lehti jäi silti käteen kotiin viemisiksi. Kesälomareissumme jälkeen taitaa lähteä muutama malli testiompeluun.

Pääsiäistunnelmissa

Kevääksi ja pääsiäiseksi varsinkin on kiva pukea jotain pirteän keltaista. Jostain syystä lastenvaatteiden valikoimassa ei kuitenkaan kovinkaan paljon näe tuota pirtsakkaa väriä. Taannoin kirpputorilta bongasin tuollaisen keltaoranssin retroliinan. Oli aika laittaa liina palasiksi!

Pöytäliinan uusi elämä

 En kuitenkaan osannut päättää käyttäisinkö liinasta tuon kulmissa olevan ruutuosan vai sivujen keskelle jäävän raitaosan. Joten leikkelin palaset sekä ruutua että raitaa. Tuleepahan lisää ompelutreeniä. Sitä paitsi en ollut koskaan tehnyt vuorellista mekkoa, joten toinen kappale mahdollisia ompelussa tahpahtuvia aivopieruja varten. :) Vuoriksi päätyi varaston perukoilta pari vanhaa keltasävyistä tyynyliinaa. Materiaaleista ei siis juurikaan syntynyt kuluja, meni syteen tai saveen. Napitkin kun ovat niin ikään kirpputorilöytönä tehdystä euron jättikokoisesta nappipussista.

ruutua ja raitaa...

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Joksin kummassakin tapauksessa neuloin tuon vuorin eri tavoin. Ensimmäisessä mekossa hieman vaikeammin ja jälkimmäisessä sitten niin kuin se olisi heti aluksikin pitänyt järkeillä. Lopputulos kuitenkin kutakuinkin samanlainen. Fiksumpi jos olisin ollut, olisin leikellyt tuon vuorin heti aluksi hieman lyhemmäksi, niin olisi helman käännös taittunut nätimmin, nyt jouduin kääntämään vuorin helmaa sen verran enemmän, että joissakin kohtaa tuli vuoriin pari mutrua. Korjaan myöhemmin, jos jaksan. Pääsiäinen mennään nyt kuitenkin hieman mutrullaan olevalla vuorilla. Ja päällikangas joka tapauksessa näyttää hyvältä kummassakin.

Ritaripuku

Lainasin pari viikkoa sitten äidiltäni Suuri Käsityö -lehden (5-6/13), jossa oli lasten rooliasuja. Ajatuksena oli kokeilla niistä ehkä joskus jotain. Perjantain kirpputorikierroksella silmiin osui kangaspala: 4m hopeanhohtoista trikoota 2€ (tai mitä lienee joustavaa kangasta, minulle kaikki joustavat kankaat ovat trikoota). Trikoo, minä ja ompelukone emme kylläkään ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta tuolla kangasmäärällä ja tuohon hintaan jää kyllä reilusti harjoitteluvaraakin. Mielessä välkkyi ajatus metallinhohtoisesta ritariasusta!

Lohikäärmeen kesyttäjä

Jo ensimmäiset tikit palauttivat mieleeni miksi yleensä kierrän trikoot kaukaa. Ymmärsin myös miksi kankaan alkuperäinen omistaja halusi päästä siitä eroon: kangas rullautui, venyi ja paukkui joka suuntaan. Ompelujälki ei ole järin kaunista, mutta onneksi puvun käyttäjä ei ole turhan kriittinen sen suhteen. Tuskinpa ritarileikkien tiimellyksessä ehtii ompelujälkeä tarkastelemaan.

Tervetuloa linnaani!

Alahelmaa ommellessa konekin alkoi esittää vastalauseita ja jostain syystä alalanka alkoi temppuilla. Tikin jälki ei ollut kunnollista edes puuvillatilkkuun kokeillessa. Höh. Uudelleenlangoitus ei auttanut. Höh. Ompelukoneen manuaalikin hukassa. Höh.

Jälkiviisastuneena..?
Jälkiviisaana menin ja googletin "trikoon ompelu", nopeastipa selvisi heti pari asiaa mistä olisi ehkä ollut hyvä ottaa selvää jo ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen. Opetus 1: jousto-ommel. Jousto-ompeleesta olin kyllä kuullut, mutta kun se manuaali oli hukassa niin tohkeissani en jaksanut selvittää miten koneestani sellainen löytyy, varsinkaan kun en edes tiennyt miltä tuon jousto-ommeltikin kuuluisi näyttää. Siksakilla ja suoralla on tähänkin asti pärjätty. Opetus 2: pallokärkinen neula. -Never heard. Minun neulavalikoimassani kaikissa näytti kyllä olevan terävä kärki. Tavallinen neula kuulemma tekee sellaisia reikiä trikooseen, että saumat lähtevät muutaman pesun jälkeen irvistelemään. No josko tuo nyt pysyisi kasassa sen aikaa kun ritarileikit jaksavat innostaa. Seuraavalla kerralla sitten jälleen hieman viisaampana. Ehkä. Trikoon ompelua lienee syytä vielä jonkin verran harjoitella ennen kuin alan tekemään jäljelle jääneestä reilusta 3 metristä pikkusiskolle linnanneitoasua.

Retrotunika

retrokangas

Kirpputorikierroksella silmiin osui veikeä retrokangas. Kuvio oli aika rouhea ja pitkään pohdin otanko vai enkö. Hinta oli kuitenkin niin halpa, että tarttui matkaan. Ehtiihän sitä sitten miettiä mitä siitä tuunaisi...

retrotunika

...kankaasta inspiraatioon. Pienen tytön äitinä olen hurahtanut tunikamekkoihin. Etenkin retrokankaiset mekot ovat pikkutytöillä niiiin söpöjä, että pakkohan sitä oli itsekin kokeilla. Kaavat sovelsin Lindexistä ostetusta maatuskatunikasta. Elämäni ensimmäinen ommeltu tunikamekko!

twins :)

Koska kangas oli kaksipuoleinen, toinen puoli vihreällä ja toinen sinisellä taustalla, ajatuksena oli aluksi tehdä tunikasta kääntötunika, jota voisi fiiliksen mukaan käyttää sini- tai viherpohjaisena. Kangas oli kuitenkin sen verran paksua, että kaksipuoleisena tunikasta olisi tullut aivan liian raskas. Olin kuitenkin jo leikannut ja puolitiehen ommellutkin palat kääntötunikaa varten. Toteutukseen päätyi siis kaksi erillistä tunikaa. Toinen vihertävä, toinen sinertävä, joskin kuvissa kummatkin näyttävät sinertäviltä. Kangastakin jäi vielä yllin kyllin uusia inspiraatioita odottamaan.