tiistai 26. helmikuuta 2019

Päiväkodin pähein rotsi


Ilves on tällä hetkellä se rakkain unikaveri, joten piti saada myös ilveshuppari. Sellainen, jossa on korvat ja silmät. Ja karvaa. Siinäpä sitten taas äidille hieman talviloma-askaretta pähkäiltäväksi. Eipä löytynyt ilveskuosia kauppojen kangasvalikoimista, joten oli pakko soveltaa leopardikankaasta.


Eurokankaasta löytyi tuollaista "lyhytkarvaista" leopardikuosia. Sellaistahan oli sitten saatava. Uuuh... ei ehkä olisi ollut ihan äitinsä ykkösvalinta, mutta...  No... mitäpä sitä ei tyttärensä eteen tekisi. Eurokankaasta suunnistin Henkkamaukkaan ja kappas, puotihan oli puolillaan jos jonkinlaista villieläinjäljitelmää. Nähtävästi on siis tultu jo siihen pisteeseen, että 5-vuotias tytär on pukeutumisasioissa äitiään huomattavasti trenditietoisempi. :D



Koska hupparissa piti olla korvat, selailin Ottobreni läpi ja 6/2016 lehdestä löysin pupukorvaisen Dalmatian Rabbit mallin. Äkkiäkös pupun korvat ilveksen korviksi muuttaisi. Ompelin lyhennettyihin pupun korviin mustasta paksusta fleecestä tupsut vuorin ja päällikankaan väliin.


Ilveksillä taitaa kyllä olla kellanoranssit silmät, mutta tämä yksilö sattuu nyt olemaan sinisilmäistä sorttia. Sopivankokoisia lävistettäviä silmiä olisi löytynyt tummanruskeina, mutta ei kellanoransseina. Siniset olivat pirtsakammat. Pyöreät silmät eivät vain olleet kovinkaan kissamaiset, joten ennen silmien kiinnitystä aplikoin niiden ympärystät hieman viirumaisiksi. Silmien kiinnitystapit olivat aika pitkät, joten typistin ne pihdeillä huomattavasti matalammiksi. Itse kiinnitysosat jäivät piiloon tuonne vuorin ja päällikankaan väliin.


Noita korvia ja silmälisäyksiä lukuun ottamatta kuvittelin vielä tässä vaiheessa pitäytyväni ohjeessa, mutta... Ensimmäisessä sovitusvaiheessa totesin hupparin olevan helmasta aika leveä. Pituutta sen sijaan olisi voinut olla hiukan enemmänkin. Alkuperäisohjeessa helma sekä etukappaleiden ja hupun reunat huolitellaan resorikaitaleella. Jotta saisin huppariin hiukan lisää pituutta ja helmaa hieman supulle, päätin laittaa helmaan resorin.


En ollut myöskään kovin innoissani hupun ja etukappaleiden reunojen kanttaamisesta, joten päätin soveltaa hieman lisää. Ompelin vetoketjun suoraan etukappaleisiin ilman tuota reunojen kanttausta. Myös vetoketjun mitta meni uusiksi, koska helmassa oli nyt reilummin pituutta.  


 Ohjeessa hupun kiinnitys ohjeistettiin siten, että sauma jäisi niskaan näkyviin. Halusin sauman jäävän vuorin ja päällikankaan väliin piiloon. Päätin soveltaa ohjetta hieman lisää. Jossain kohtaa huomasin tehneeni taas sen verran monta harha-askelta alkuperäisohjeesta, että lopulta huppua kiinnittäessä meinasivat aivot nyrjähtää, mutta pääsin kuin pääsinkin haluamaani lopputulokseen.


Huomenna päiväkotiin suunnistaa leopardikuosiin pukeutunut iloinen ilves. :D


sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Raitahuppari


Majapuun kaksipuoleisesta luomuinterlockista syntyi talviloman viimemetreillä pojalle uusi huppari. Kangas oli ihanaa, toinen puoli petroolin sävyinen ja toinen harmahtavan vihreä! Tosi kivan tuntuista ommella ja pitää päällä. Tästä tuli heti yksi poikani lempivaatteista.


Koska kangas oli kaksipuoleista, siitä pystyi paloja kääntelemällä mallailemaan erilaisia väriyhdistelmiä hupun, hihojen ja taskun väriä muunnellen. Poikani sai itse suunnitella, minkä värisenä minkäkin osan paidasta halusi. Tilasin tuota samaa kangasta myös oranssin sävytteisenä sillä ajatuksella, että jonain päivänä myös pikkusiskonsa saisi samantapaisen hupparin. Näiden kahden kankaan jämäpaloista voikin sitten syntyä jos jonkinlaista väriyhdistelmäpläjäystä.


Kaavana hupparissa on uusimman lasten Ottobren 1/2019 See You Soon. Tuntui olevan varsin toimiva kaava. Paitsi helmaresorin mitta kaavassa oli hämmentävä, ilmeisesti joko ohjeessa tai kaavassa oli virhe, enkä näin ollen tehnyt helmaresoria ohjeen mitoilla, vaan laiskuuttani käytin suoraan tuubiresosin oman leveyden, kun se tuntui silmämääräisesti olevan aika lähellä sitä, mitä pitikin.


 Helmaresoria lukuun ottamatta tein kaiken ihan ohjeen mukaan, kerrankin!

torstai 21. helmikuuta 2019

Jämäkankaasta juhlamekoksi


Muutama viikko sitten iski jälleen kangashulluus, kun eksyin Majapuun sivuille tammialen viimeisinä päivinä. Ostoskoriin napsui jos jonkinlaista kangasta. Yksi heräteostoksistani oli tämä vaaleanpunainen luomupuuvillaneulos. Hetken mielijohteesta halusin siitä itselleni mekon ja laitoin neulosta tilaukseen hiukan toista metriä. Paketin saavuttua mietin, mitä ihmettä päässäni oli tilaushetkellä liikkunut? Enhän koskaan käytä vaaleanpunaisia vaatteita ja että vielä neulosta! Edellisen kerran neulosta ommellessani likipitäen kaikki, mikä vain voi mennä pieleen, myös meni Kainon puuvillaneuloksen kanssa pieleen.


Tyttäreni ilmoitti heti kankaan nähdessään, että haluaisi siitä mekon. Mutta olin tilannut neulosta sen verran reilun palan, että pikkutyttöjen mekkoja siitä tulisi heti kerralla useampi. Tilannetta aprikoidessa päätin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassani ja hypätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle: Ompelisin siitä itselleni VAALEANPUNAISEN mekon. Mahdollisista jämätilkuista voisin yrittää kyhätä vielä jotain tyttärelleni. Liivimekon kaava on muunnelmani vanhojen mekkojen pohjalta.


Jämäneuloksesta riitti materiaalia pienen mekon yläosaan. Kangastilkku kourassa suuntasin Jätti-Rättiin ja löysin sieltä juuri sopivansävyistä puuvillatrikoota mekon helmaksi. Kolmen euron lisäinvestoinnilla sain tehtyä neuloksen jämistä mekon myös tyttärelle. Mekon yläosan kaavan piirsin Henkkamaukan hellemekosta. Helman korkeudeksi muodostui summanmutikalla kolmen lattialankun leveys, ihan vain koska lankkuja pitkin kaava oli helppo piirtää suoraan. :D Näistä tuli lopulta aika kivat! Ehkäpä parin viikon päästä samistelemme näissä mekoissa tulevan kummipoikani ristiäisissä. :) Ja tätä luomupuuvillaneulosta oli ihan superkiva ommella! Ehkäpä selätin tässä samalla nyt neulosompelukammoni.


maanantai 18. helmikuuta 2019

Pari paitaa


T-paitavaraston täydennykseksi syntyi pari peruspaitaa, jotka ovat olleet suunnitteilla jo hyvän aikaa. Toteutus on taas vain antanut odottaa. Kummatkin kuosit Jätti-Rätistä poikani itsensä valitsemia.


Kesään on toki vielä aikaa, mutta toivon mukaan karavaanaripaita sopii vielä kesällä asuntoauton startatessa matkaan. Hassua, miten sitä vuosien saatossa ajatukset muuttuvat. En koskaan kuvitellut että viettäisimme joskus "karavaanarielämää". Nuorempana reppureissut Aasiaan olivat kova juttu. Lasten myötä matkustus noista ajoista on aika tavalla muuttunut. Nykyään reissuille tulee pakattua mukaan ihan järjetön määrä tavaraa ja vaatetta. -Ihan vaan varmuuden vuoksi. Tuon tavaramäärän sullominen on huomattavasti helpompaa asuntoautoon kuin rinkkaan.


Matikkapaidasta luvattiin luntata vastauksia matikan tunnilla. Tätä ei ehkä kannata pukea päivänä, jolloin on matikan koe. :D


Matikkapaidan kaavan pohjana Graphic Prints (OB 3/2017). Muokkasin helmaa hieman lyhyemmäksi ja leveämmäksi poistaen siitä sivuhalkiot.


Karavaanaripaidan kaava Blaa Blaa (OB 1/2016) lyhythihaiseksi muunneltuna.


sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tiplusukat


Näköjään pukkaa lisää perussukkaa. Tämä jämälankaprojekti oli tarkoitus postittaa ystävänpäiväyllätyksenä lahjaksi ystävälle, jonka toiveissa on ollut pitkävartiset villasukat. Ihan eivät nyt ystävänpäiväksi ehtineet, mutta lämmittävät toivottavasti ystävänpäivän jälkeenkin.


Edellisen raidan tiplut on neulottu aina seuraavan raidan värillä. Idea ei ole omani, jossain muistan nähneeni sukat tähän tyyliin tehtynä, mutten löytänyt mallille mitään nimeä tai ohjetta, vaan improvisoin oman muistikuvani varassa. Tai tuskinpa sitä ohjetta olisin lukenut, vaikka sen olisin löytänytkin. :D Sukat on neulottu Seiskaveikan jämistä nelosen puikoilla. Varressa aluksi 60 silmukkaa, nilkkaa kohden vähentelin silmukoita siten, että nilkassa ja jalkaosassa silmukkamäärä oli 54.

Neuloin näihin jälleen tiimalasikantapään, nyt kun tuokin tekniikka alkaa tulla jo soljuvasti selkäytimestä. Melkein sanoisin silti, että tuo tiimalasikantapää istuu paremmin noissa aiemmin pienemmillä puikoilla ohuemmasta langasta neulomissani sukissa. Kärkikavennukset tein joka toisella kierroksella sukan reunoille. Jäljelle jääneet silmukat päättelin neuloen silmukoimalla.


Melko joutuisasti valmistuivat paksusta langasta isoilla puikoilla, vaikkei nyt ihan ystävänpäiväksi ehtineetkään. Omaan jalkaan sovitettuna ovat hiukan liian pienet, mutta eipä ollut kuviin sopivankokoista koipea sovituskappaleeksi. Poikani tosin sovitti näitä myös ja tilasi saman tien itselleenkin pitkävartiset värikkäät villasukat. :) Uudet sukat ovat siis jo puikoilla.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Perusraitaa


Luistimiin tarvittiin uudet sukat. Pitää valmistua nopeasti. Ei saa olla liian paksut. Eipä näissä sitten mitään ihmeellistä jujua olekaan. Perusraitaa. Helppoa ja nopeaa. Tulipa tehtyä.


Lankana Venla, pukot nro 3 (tai 2,5... enpäs muistakaan enää), ois voinut olla pykälää pienemmät. Mutta koska no... isommilla puikoilla saa nopeammin valmista. Ei nyt mikään mestarisuoritus, mutta kaipa nämäkin asiansa ajaa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Liljaa sarjatuotantona


Tulevan kummipojan myötä viimeaikaiset ompelukset ovat kovasti painottuneet vauvanvaateosastolle. Sillä välin oman tyttären leggareiden lahkeet ovat alkaneet käydä harmillisen lyhyiksi. Oli aika päivittää leguvarastoja astetta suurempaan.


 Täydellistä legukaavaa etsiessä olen saanut Ompeluelämää-ryhmästä yleensä aina suositukseksi Paapiin leggarikaavan. Tampereen kässämessuilta viimein ostin itse itselleni joululahjaksi Paapiin kaavakirjan. Asetin testiin tuon suositellun kaavan. Luotin vakaasti suosituksiin ja ompelin heti kerralla sarjatuotantona Lilja-leggareita kolmin kappalein. Perusmalli on ihan ok, tyttäreni vain sattuu olemaan sen verran kaposta mallia, että seuraavalla kerralla taidan hiukan kaventaa lahkeita. Etenkin reiteen jää mielestäni hiukan turhaa väljyyttä.


Kohdistustakin täytyy vielä opetella, ei tuosta nyt ihan katastrofia tullut, mutta on takapuolessa edelleenkin toivomisen varaa, edestä osui aika hyvin. Vaikka taitaa tuollainen siksak-kuvio olla aika mahdoton saada kohdistettua aivan nappiin...


Muuten kovin pelkistettyihin petroolinvärisiin leggareihin ompelin vuodenaikaan sopien pienen Frozen-aiheisen aplikoinnin toiseen lahkeeseen.


Kuvista ei kaksisia tullut. Kuvauspäivä oli suhruisen lumisateinen ja mallikaan ei järin innostunut kuvaussessiosta. Mutta tulipa dokumentoitua nämäkin ompelukset tähän kässäpäiväkirjaan.