Elektronisen leikkurin testailua

Kyllä kaikkea sitä päätyykin ompelemaan... Porilainen työkaverini sai lapsen ja päätimme työporukan kesken muistaa häntä Ässät-aiheisella lahjalla. Eräs kollegani ompeli mustat pöksyt, toinen neuloi punamustat töppöset. Minun osuudekseni tuli ommella teemaan sopiva body. Oli siis aika tarttua härkää sarvista ja ottaa vihdoinkin ottaa haltuun koululle tilaamani Brotherin elektroninen ScanNCut-leikkuri, jonka käyttöönotto on syksyn kiireissä viivästynyt.

Työkaverini kanssa päätimme hypätä heti syvään päätyyn ja leikkurin logiikkaan perehdyttyämme kokeilimme printin tekemistä samantien kaksivärisenä. Ihan kivastihan tuo onnistuikin. Aihe nyt toki on mitä on, mutta... No, onneksi itselläni ei kuitenkaan ole mitään kovin fanaattista fanisuhdetta Rauman Lukkoon, eli sikäli pystyin tämänkin printin suht vaivattomasti sulattamaan.

Bodyn kaavana käytin Paapiin Hippua, jolla olen aiemminkin bodeja ommellut. Aluksi hieman harmitti, ettei Raumalta löytynyt neppareita mustina. Mutta lopulta nuo kirkkaat nepparit eivät sitten kuitenkaan häirinneet ollenkaan niin paljon, kuin alunperin ajattelin. 

Printin kiinnitys sujui melko kivasti. Ensin prässäsimme tuon mustan ja sen päälle valkoisen reunuksen. Prässäyksen suhteen oli vain oltava riittävän kärsivällinen. Aluksi näytti, ettei kuvio tarttuisi, mutta kuvion pitikin antaa kunnolla jäähtyä ennen suojakalvon poistamista. Toinen jännityksen aihe tuli, kun punainen trikoo näytti tummuvan tosi paljon lämpöprässin alla. Onneksi kankaan väri kuitenkin pikku hiljaa jäähtyessään tasoittui, eikä prässistä jäänyt rajoja, vaikka aluksi lämpöprässin rajat näyttivät todella selkeiltä. 

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 1

 

Veljentytön nimiäisten kynnyksellä innostuin inventoimaan tilkkulaatikkoa. Kaikenlaistahan sieltä löytyikin, soiroa ja kaistaletta, joista sai kuin saikin ommeltua vielä vauvan vaatteita. Ensimmäisenä käsiin tarttui Nappinjan Romantic bambin jämät, joista ompelin Paapiin Hippu-kaavalla bodyn.

Seuraavaksi pengoinkin tilkkulaatikkoa sillä ajatuksella, että löytyisi jonkinlainen väripari Romantic bambin sävyihin. Vaalean lilasta trikoosta ompelin Wau up high (OB 1/2021) pohjakaavaa käyttäen pöksyt. Viimeaikoina on tullut ommeltua LillaLumin rusettipaitoja ja niinpä lähti ajatus kokeilla samantapaista rusetti-ideaa myös housujen vyötäröön. Tein vyötärökappaleeseen molemmille sivuille saumat. Sivusaumoihin upotin housujen etuosaan tulevan rusettikappaleen. Vyötärökaitale itsessään oli ehkä aavistuksen lörpän tuntuista ja tuo etuosan rusetti toi oikeastaan aika mukavasti myös jämäkkyyttä housujen vyötäröön. Erillistä kuminauhaa en näihin enää lisännyt. Alkuperäinen vyötärökaitale tuntui rusetin kanssa liian korkealta, joten madalsin tuota resoriosaa alkuperäiskaavasta.

Pikkuneidin pääsiäissetti

Ompelin veljentytölle pääsiäisen kunniaksi keltaisen vauvan setin. Nämä mini-ihmisten vaatteet on siitä kivoja ommella, että näihin pystyy hyödyntämään pienempiäkin tilkkuja. Tosin järki ei ollut mukana näitä leikellessä. Tuota keltaista FoxBoxia oli ilmeisesti liiankin iso palanen, sillä epähuomiossa leikkelin etuakkappaleen kankaan taitteelta ja tuli sitten kaksi keskenään peilikuvia olevia etukappaleita. En kuitenkaan viitsinyt ommella kahta samankuosista bodya samalle vauvalle, joten tuo ylimääräinen etukappale odottakoon joskus jotakin toista käyttäjää. Paitsi että tällä tiedolla ei ole lähipiirissä vauvoja syntymässä. 

Jos ei ollut järki mukana bodyn osia leikellessä, ei se ollut fölissä housun osiakaan saksiessa. Housuista piti alunperin tulla mustapilkulliset, mustalla resorilla. Leikeltyäni etu- ja takakappaleet, tarkastelin niitä paremmassa valossa. Kappaleet oli leikelty väärään langansuuntaan. 🙈 Mustapilkullista kangasta oli jo lähtökohtaisesti sen verran knafti palanen, ettei sitiä riittänyt uusiksi etu- ja takakappaleiksi. Tein suunnitelmaan muutoksen ja leikkelin pieleen menneistä osista vyötärö- ja lahkeensuuresorit. Itse pöksyosat keltaisesta trikoosta.

Bodyn kaavana Paapiin Hippu (Paapiin kaavakirja lapsille), Housujen kaavana Ottobren (1/2021) Way Up High 56-kokoiseksi modattuna.

Lahjasetin kaveriksi askartelin pääsiäisen kunniaksi pinkin pupukortin. :) 

Hippuja

 

Nämäkin vauvalahjat tuli ommeltua jo jokin aika sitten, mutta postaus on jälleen viipynyt. Bodyt on tehty hyväksi toteamallani Hippu-kaavalla (PaaPiin kaavakirja lapsille). Tähän malliin saa kivasti hukattua pienempiäkin palasia tilkkulaatikosta.

Ompelin ensin nuo pöksyt Verson Puodin Nurinkurin-trikoon jämistä. Aikoinaan ompelin tuosta kuosista itselle mekon. Trikooksi kankaassa on yllättävän vähän joustoa, joten valitsin kaavaksi jo aiemmin väljäksi toteamani mallin Diagonalin (OB 6/2016). Alkuperäismallissa on tosin kuminauhavyötärö, mutta näihin modasin kuminauhan sijaan leveän resorikaitaleen.

Vähän ehkä riskillä päätin ommella myös pöksyihin sointuvan bodyn. Riskillä sikäli, ettei tuo Nurinkurin-kangas tosiaankaan ole joustavimmasta päästä, mutta toisaalta Hippu-bodyn malli on aika kiitollisen oloinen puettavaksi, vaikka kankaassa olisi vähän vähemmänkin joustoa.

Hippu-bodeja

 

Viikon sisällä lähipiiristämme kuului vauvauutisia kahdeltakin eri suunnalta. Koska töiden alku odotetusti hieman häiriköi käsityöharrastustani, koitin ennakoida vauvalahjoja ompelemalla tilkkulaatikon kätköistä bodeja jo ennen vauvojen syntymää. Sukupuolesta vain ei ompeluvaiheessa ollut aivan varmuutta, joten koitin valikoida suht sukupuolineutraaleja värejä ja kuoseja. Nyt tiedän, että tyttöjä tuli. Molempiin perheisiin.

Kaavana käytin PaaPiin Hippu-bodya (PaaPiin kaavakirja lapsille). Tuo etukappaleen hieman erilainen leikkaus mahdollistaa niiden tosi pientenkin tilkkujen hyödyntämisen. Nämä kaksi kuosia tulivat nyt aika lailla viimeisiä rippeitään myöden hyödynnettyä. Tosin tilkkulaatikon uumenista riittäisi materiaalia vielä moniin pikkiriikkisiin bodeihin, joten saattaapi olla, että näitä tässä vielä syntyy lisää. Siis tilkkubodeja, ei vauvoja. :D

Hippu-bodyn myötä pääsin melkeinpä jopa kaveriksi noiden neppareiden kanssa. Tähän asti neppareiden kiinnitys on ollut yksi inhokkipuuhistani. Nämä jotenkin sujahtivat suht luontevasti paikoilleen. Ehkä tässäkin harjoitus tekee, jos ei nyt ihan mestaria, niin ainakin vähemmän tunaroivan.

Pieni merirosvo

Jämäkankaista ompelin kummipojalleni kesäisen merirosvosetin. Bodyn kaavana toimi Bampimetsä lyhythihaiseksi muunneltuna (OB 1/2018). En ollut aikaisemmin kyseistä bodymallia ommellut ja hieman tuo kaula-aukko vaikuttaa reilulta. Käyttämäni resorikaan ei ollut kovinkaan napakkaa, mikä ei asiaa ainakaan auttanut. Body annettiin käyttäjälleen pienellä muokkausvarauksella siltä varalta, ettei kaula-aukko toimikaan.

Shortsien kaavana oli Running Birds (OB 3/2019). Tätäkään kaavaa en ollut etukäteen testannut ja arpapeliksi jäi näidenkin housujen istuvuus, kun sovituskappale ei ollut paikan päällä kokeilemassa pöksyjä. Shortsien takaosaan lisäsin Lidlin merirosvoaiheisen silityskuvan.

Draamalaamaa sateenkaaren väreissä

Ompelukone on saanut olla viime viikot hiljaiselossa. Ennen joulua alkoi kiukutella, niin, ettei ompelujälki ollut kaksista. Puntaroin, olisiko teini-ikään ehtinyt 15-vuotias Janomeni ensi kertaa huollon tarpeessa. Vaan kun en saanut aikaiseksi kuskata huoltoon. Tai oikeastaan työpävät joulun jälkeen ovat venyneet kurjan pitkiksi. Tässä kaupungissa ei viiden jälkeen paljon tarvitse ompelukoneita huollattaa. Nurkkaan on kapistus jäänyt käyttämättömänä pölyttymään.

Viikonlopuksi tuli tarve ommella jotain pieniä vauvaviemisiä. Järkeilin, ettei tuo huolto enää tällä aikataululla ehtisikään, vaikka olisin saanut sen ajoissa liikkeeseen kuskattua. Ei auttanut kuin istua alas ja turailla koneen äärellä itse hieman tavallista pidempään. Tuloksena oli jumalaton määrä erilaista säätämistä ja vielä jumalattomampi määrä pölyä koneen syövereistä. Ja lopulta se kelvollinen tikkikin löytyi!

Rupesin oikein järkeilemään, mitä olin koneella viimeksi taistellut. Muistelin, että tuolle samaiselle, silloin vielä syntymättömälle vauvalle (jolle siis nyt oli tarve ommella vauvaviemisiä) ompelin baby showereihin draamalaamasetin sateenkaaren väreissä. Viime tingan kiireessä silloinkin. Pari suheroa kuvaa ehdin setistä ottaa, mutten koskaan tehnyt niistä postausta. Sittemmin surautin saumurilla joulupakettiin tuosta samaisesta laamakankaasta myös leggarit siskontytölleni, jolla uhmaiän myötä on melkoisia draama queen -elkeitä. :) Kuvaamatta ovat nekin.

Lähipäivinä varmasti kuvaa tuosta ompelujumin jälkeisestä tuotoksesta. :)

Minivaatteita

Vauvauutiset ovat siitä kivoja, että niiden myötä pääsee hyödyntämään tilkkulaatikon uumenista kaikenlaisia epämääräisiä jämäpaloja. Tuttavaperheelle syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva. Vauvatuliaiset ovat kuitenkin jääneet toimittamatta. Lähiaikoina edessä ovat myös eräät baby showerit, joten päätin ottaa minivaatteiden ompelusta pienen urakan.

Noshin Tyrskyistä syntyi bodyja tutulla ilmaiskaavalla. Jotenkin sitä vain tottuu käyttämään samoja tuttuja ja testattuja kaavoja kerta toisensa jälkeen. Ompelijan näkökulmasta tykkään tästä mallista, sillä pääntiessä on väljyyttä ilman nepparikiinnityksiä. Tällä kertaa sain tosin nuo alanepparit kiinnitettyä ilman voimasanoja. Ehkä siihenkin hommaan jossain vaiheessa tottuu.

Mira Malliuksen Kolmen kopla alkaa olemaan nyt viimeistä piiruaan myöten hyödynnetty, kun kankaan jämistä syntyi vielä omalla kaavalla minimekko sekä Little houses -pöksyt (Ottobre 1/2012). Pöksyihin muunsin kaavasta poiketen vyötärölle resorin.

Mekossa on erittäin löyhästi mukailta Tiny Triangles -mekon (Ottobre 3/2016) yläosaa. Taannoin tein tuolla kaavalla mekon siskontytölle. Tuosta mekosta tuli jotenkin pöljän mallinen, kokoonsa nähden kamalan lyhyt ja leveä. Nyt n. 56 kokoon käytin aiemmin piirtämääni 68 koon yläosaa rankasti muunneltuna. Jätin hihat kokonaan pois ja kaventelin leveyttä reilusti tuolta hiha-aukkojen reunoilta. Alkuperäisessä mallissa hiha-aukot kaartuvat jotenkin kummallisen leveiksi. Helma on oma muunnelmani. Halusin Malliuksen kuosin erottuvan, joten runsaan rypytyksen sijaan tein helmaan vain muutaman laskoksen. Eipä tuo joustocollari kovin pienelle rypytykselle olisi taipunutkaan.

Kummastakin näistä kankaista olen aiemmin ommellut vaatteita tyttärelleni. Nyt vierekkäin aseteltuna parivaljakko näyttää kovin poikamaisen sävyisiltä. Vielä kun ei näiden bodyjen käyttäjästä tiedä, kumpaa sukupuolta tulokas mahtaa olla.

Kettubody

Se tunne, kun on eilen saanut pitää sylissään alle viikon vanhaa tyttövauvaa... Voi suloisuutta! <3 Hassua miten nopeasti sitä unohtaa kuinka pieni ja kevyt vastasyntynyt ihanuus onkaan.

Kavereille syntyvissä vauvoissa on se hyvä puoli, että itselle jää vieläpä aikaa ommella pika-aikataululla supersöpöjö minivaatteita. Omalle nyytille ei tuolloin oikein ollut aikaa (eikä tainnut olla taitoakaan) ommella. Minivaatteisiin saa mukavasti miksailtua tilkkulaatikkoon kertyneitä pikku palasia. Rintaan aplikoin vielä hihakankaasta pienen ketun.

Bodyn kaavana netistä löytyvä saksalainen ilmaiskaava. Tuota samaa bodykaavaa olen käyttänyt useasti aiemminkin. Ihan vain siitä syystä, että inhoan neppareiden kiinnitystä ja tässä mallissa pääntie on ilman neppareita ollen silti helposti puettava.

Housut on muokattu Ottobren Diagonalista (OB 1/2016). Kuminauhan sijaan tein vyötärölle resorin. Housujen materiaalina on joustofrotee. Ei ehkä se kaikkein tyttömäisin väri, mutta näin Suomi 100 juhlavuonna voi kai tytönkin pukea sinivalkoisiin. Ja tuo tilkkulaatikon uumenista löytynyt tummansininen löysi kaverin bodyn hihoissa käytetystä kettukankaasta.

Origamimekko

 

Ompelin siskontytölle joululahjaksi bodymekon Ottobren (4/2016) Two-In-One -kaavalla. Ohjeessa hihansuille olisi tullut joustonauha, halusin mieluummin keltaiset kanttaukset. Vähän myös lyhensin hihoja kaavan mitoista. Ohjeessa mekkoon olisi tullut kaksi alareunastaan pyöreään taskua, tähän laitoin vain yhden, malliltaan hieman kulmikkaamman taskun..

Aika vähän olen ommellut mitään vuorillista, eikä tässäkään varsinaisesti vuoria ollut, silti aivot meinasivat välillä nyrjähtää jo pelkästään tuon päällekkäin ommeltavan body- ja mekko-osan kanssa. Ohjetta joutui siis seuraamaan tavanomaista tarkemmin, kun oma järki ei aina sanonut miten kankaat tulisi asetella ja missä järjestyksessä saumat tulisi ommella.

Pienelle pojalle

 Viikonloppuna huomasin ajatusten väkisinkin karkaavan työasioihin. Työasioiden päästä häätämiseksi on olemassa kaksi erinomaisen tehokasta keinoa: Kaivaa esiin ompeluvälineet tai aloittaa kirjoneule. Kumpaakin kokeilin. Bodyt pienelle miehen alulle valmistuivat jo viikonloppuna, kirjoneuleeseen olen tarttunut iltaisin töiden jälkeen. Tänään työasioiden päästä häädön hoitanee tuo pieni miehen alku, jota pääsen tänään ensimmäistä kertaa ystäväni luo tapaamaan. :)

Kaavana bodyissa jälleen tuo aiemminkin käyttämäni netistä printattava ilmaiskaava. Pääntie ilman neppareita. Ompeluelämää-ryhmässä joku joskus teki galluppia siitä, mikä on ompelemisessa tylsin vaihe. Minulle se on tuo nepparien kiinnitys ja siksi koitan parhaani mukaan vältellä neppareita.

Melkein kesä

 Säät ovat todellakin hellineet viime päivinä. Eilen jouduin toteamaan, että tällä kelillä villasukat ovat auttamattomasti liian lämpimät -jopa minulle. :) Parasta kuitenkin, että sattui aurinkoisten päivien putki samaan aikaan neljän perättäisen vapaapäivän kanssa! Tuli melkein kesäfiilis, vaikka kuukausi varsinaiseen kesäloman alkuun vielä onkin. Oli pakko avata olohuoneen pariovet ja ulkoistaa koko ompelupiste terassille. Ei ollenkaan hullumpi ompeluhuone! Pakko nauttia jokaisesta auringonsäteestä, Suomen kesä kun on arvaamaton, eikä koskaan tiedä montako lämmintä ja aurinkoista päivää siihen osuu. Tuntuu ihan huikealta ajatella, että vain alle kaksi viikkoa sitten kaivoin auton aamulla 10 cm lumikerroksen alta.

Ompelun ohella pelailtiin välillä jalkapalloa ja puhalleltiin saippuakuplia. Mummun äitienpäiväkorttikin tuli askarreltua kauniissa auringonpaisteessa. Samalla innostuin itsekin askartelemaan kortin pienelle miehelle.

Hyvä ystäväni sai pari päivää sitten pojan. Vauvauutiset ovat erinomainen syy penkoa tilkkulaatikkoa. Epämääräisenkokoisista ja -muotoisista palasista kun saa vastasyntyneen koossa yhdisteltyä vielä kaikenlaista. Pikkusiskoni kertoi aiemmin ompelemani medaljonkibodyn olevan ihan passelin mallinen, joten käytin tuota samaa netistä löytyvää ilmaiskaavaa tähänkin bodyyn. Käytössäni oleva kangaspala oli vain sen verran pieni, ettei kangasta riittänyt pitkiin hihoihin. Auringon mukavasti lämmittäessä päätin tehdä tästä luhythihaisen mallin. Toivottavasti lämpimiä ja aurinkoisia päiviä riittäisi siis vielä kosolti tälle keväälle ja kesälle.

Medaljonkisetti vauvalle

Alunperin yksi motiivi blogin pitämiselle oli se, että opettelisin ompelemaan.Tuttu ja turvallinen kudin on tainnut kuitenkin viime kuukausina olla enemmän käsillä kuin ompelukset. Vierailu pikkusiskon vauvamasua ihailemassa sai kuitenkin taas ompelukipinän syttymään. Vauvanvaatteissa kun on se hyvä puoli, että niitä saa kasattua aika pienistäkin tilkuista ja epämääräisillä tilkuilla uskaltaudun paremmin kokeilemaan jotain uutta. Menee sitten syteen tai saveen. Pitkälti olen ompeluksissani pitäytynyt paita ja tunika linjalla. Nyt päätin kokeilla siihenkin jotain uutta. Uusimmassa Ottobressä oli hauskannäköinen Blaa blaa -paita alikeompeluna toteutettuna. Camee-kankaan tilkkuja minulta löytyi sekä keltaisella että harmaalla pohjalla. Testiin siis medaljongin ompelu alikeompelutekniikalla.

Tuo alikeompelu onnistui mielestäni peräti aika hyvin! Ehdottomasti käytän tätä tekniikkaa toistekin aplikoinneissa. Pitkään mietin, jätänkö medaljongin noin, vai kirjailenko siihen ketjun tehden medaljongista riipuksen. Lopulta päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Sopivan ohutta mustaa puuvillalankaa kun ei ollut käsillä, kirjailin ketjun kaksinkertaisella ompelulangalla linnunsilmäpistoin. Jopas siitäkin on aikaa, kun viimeksi on jotain käsin kirjaillut! Niinkin yksinkertaisen asian kuin linnunsilmäpiston järkeily otti aikansa. Ensimmäinen ketjuversio menikin purkuun, sillä jälki ei ollut mielestäni kyllin tasainen.

Edellisessä Reggae jumpsuit ompeluksessani kokeilin ensimmäsitä kertaa kiinnittää tuollaisia painonappeja. Totesin, että ei ollut minun lajini. Vika saattoi tosin osittain olla myös noissa Lidlin napeissa. Eivät ehkä parasta mahdollista laatua. Täytynee antaa pikkusiskolle vauvanvaatteiden "varaosina" kourallinen painonappeja. Luotto Lidlin nappien laatuun kun ei ole ihan paras mahdollinen. Joka tapauksessa vähentääkseni painonappien määrää, halusin etsiä bodykaavan, jossa olisi tuollainen joustava, mutta napiton pääntie. Pikainen seikkailu Pinterestin ihmeelliseen maailmaan toi osumaksi saksalaissivuston, josta löytyivät ilmaiseksi printattavat pdf-kaavat juuri etsimälleni bodymallille. Kokovariaatioitakin oli peräti ruhtinaallisesti alkaen aina koosta 46!

Kaava kun oli tyystin uusi, enkä tiennyt mallin istuvuudesta päätin testata sitä kankaaseen, jolla ei olisi niin väliä. Poppanavakasta tuli taannoin tilattua auringonkukanväristä puuvillaneulosta. Kangas oli saapuessaan hienoinen pettymys. Kuvaruudulla väri näytti kirkkaammalta kuin todellisuudessa oli. Vähän tuollainen bliisu väri mielestäni. Mutta mustilla kanttauksilla siihen saisi edes vähän särmää. Aika pluruakin kangas oli. Tälläpä sitten päätin kokeilla uutta tekniikkaa ja uutta kaavaa. Plurun kankaan päätin sitten vielä kantata sillä plurummalla mustalla resorilla, mitä varastoistani löytyi, jottei vahingossakaan tulisi ompeluvaiheessa venutettua kangasta. Siitä huolimatta (vaiko kenties juurikin plurun kankaan ja plurun resorikankaan yhdistelmästä johtuen) kanttaukset tuntuivat jäävän enemmän tai vähemmän löpsöiksi. Ensimmäisen hihansuun laitoin kokonaan purkuun.. Seuraava huono päätös oli kantata tuo hihansuu jo ennen hihansuun ompelua. Aina aiemmin olen kantannut hihansuut vasta lopuksi resoririnkulalla. Ja niin taidan tehdä jatkossakin, nimimerkillä neljäs kerta toden sanoo hihan ompelussa. Hihan saumaa ommellessani kun alempi kangas venyi ja liukui saumurin paininjalan alla niin että hihansuulle jäi aina kynnys. Ei se täydellinen ole nytkään, mutta olkoon. Tuskastuin kankaan kanssa niin, että aloin epäillä miten muodottomaksi koko body mahtaa kulahtaa muutaman pesun jälkeen.

Note to my self: Osta vain laadukkaita materiaaleja!

Sivusta seuraileva mieheni totesi, että onpas kauhea vähti yhdestä bodysta. Niinpä. Varsinkin, kun en itsekään ole ollenkaan vakuuttunut sen laadukkuudesta. No, ainakin on taas ompelukokemuksia rikkaampi...

Itse bodyn kaava vaikutti pienin muutoksin ihan toimivalta. Ehkä hieman leveältä ja lyhyehköltä (?) minun silmääni, eli aika reilusti surauttelin saumurilla sivusaumasta leveyttä pois. Pituuden puolesta käyttäisin jatkossa jopa numeroa isompaa kaavaa. Nyt tein bodyn 56-kokoisena. Ilman 56-kokoista vertailubodya sanoisin koon muistuttavan enemmän kokoa 50. Mutta täysin silmämääräisenä arviona siis. Senkokoista vertailubodya kun ei huushollista enää löytynyt. 

Kaksivuotias tyttärenikin alkoi testailla valmiin bodyn nappien pitävyyttä. Ilmeisesti oli sivusta seuraillut hänkin tuskailujani nappien kanssa, sillä nappien availemisen jälkeen totesi silmät loistaen: "Ei irtonnu äiti!"

Samanlaisen medaljonkibodyn tilasi itselleenkin, koska tämä todettiin sovituksessa liian pieneksi. :) Niinpä niin. Ainakin kaksivuotiaan mielestä tuo medaljonkiriipus paidassa on kova juttu. Tuota keltaista kangastakin riittäisi yllinkyllin toista paitaa varten. Kokonaan toinen juttu on, saanko inspiraatiota taistella enää tämän kankaan kanssa.

Medaljonkibodyn kaveriksi päätin ommella vielä harmaasta camee-kankaan tilkuista pöksyt. Kuvioiden sommittelu tilkuista leikeltynä ei tosin ole paras mahdollinen :/ Syksyllä ompelin samaisesta kankaasta itselleni mekon, siitä onkin tullut yksi lempivaatteistani. Tämän kankaan laatu on ainakin hyväksi testattu! Housujen kaava on uusimman Ottobren Diagonal-kaavasta muokattu. Vähän ehkä leveä malli? Vai teinköhän vyötärölle resorikaitaleen liiankin tiukkana? Taas pitäisi olla se sovituskappale. Ohjeessa tuohon olisi tullut kuminauhavyötärö. Kuminauhan pituus käskettiin mitata vauvasta. Niinpä. Muistelepa sitten kahdenvuodentakaisen nyytin vyötärönympärystä. Minun nyytti kun taisi olla vieläpä aika sutjakkaa mallia.

Ajatuksena medaljonkibodyn ja camee-housujen yhdistelmä tuntui paremmalta kuin oikeastaan olikaan. Yhdessä ehkä vähän too much? Vaiko kenties jo yksinäänkin... Vähän sellainen kitsch-henkinenhän varsinkin tuo body on. :) Uniikkina kappaleena ei kylläkään kitschin tyyliin tusinatavaraa, mutta tuo idea... korunahan camee on jo itsessäänkin aika klisee. Housut taitaisivat olla kivammat ihan perusvalkoisen bodyn kanssa.

Menköön tämä kokemus ainakin ompelukokemuksen kartuttamisena, vaikka itse tuotos varmasti jakaa mielipiteitä. Ja alikeompelusta jäi ainakin hyvät fiilikset. Plurun kankaan ompelusta ei niinkään.