Helsinki-kassi

 

Kaupasta ei löytynyt riittävän isoa lahjakassia (paitsi Ryhmä Hau -kuvioisena) 50-vuotislahjaksi virkkaamalleni torkkupeitolle, joten sellainen piti ommella itse. Kassin kankaaksi valitsin Riina Kuikan suunnitteleman Helsinki-kuosin. 

Lahjan saaja ei enää asu Helsingissä, mutta on asunut lapsena Katajanokalla, jonne kuosissa on viittauksia mm. tuossa maailmanpyörässä sekä Uspenskin katedraalin siluetissa. 

Kassi on ommeltu Vallilan sivuilta löytyvän ohjeen mukaan. Mittoja tosin justeerasin vähän itse "paremmin paketointiin sopivaksi". Leikkelin kankaasta 60 cm x 60 cm palaset. Hihnapalasia levensin sentillä eli tein hihnoista 8 cm + 68 cm. Yläreunan taitteen tein leveämpänä kuin ohjeessa (n. 5 cm). Melko iso kassi tuli tästäkin, vaikka ohjeessa korkeutta olisi ollut vielä 10 cm lisää. 

Lopputulos on aika kiva. Juhannuskamoja kaupan muovisiin kestokasseihin pakatessa tuli mieleen, että miksiköhän tällaista isoa kangaskassia (kangaskasseja) ei ole tullut koskaan itselle ommeltua? Ehkä joku päivä. Josko vaikka Vanha Rauma kuosilla. :)

Mysteerisukkakalenteri

Olen parina vuotena aikaisemmin saanut siskoltani joululahjaksi villasukkakalenterin, jonka luukuista on paljastunut mysteerilankoja villasukkavärkeiksi. Sukkia on neulottu sitä mukaa, kun luukusta on lanka paljastunut (*klick* mysteerisukat nro 1), (*klick* mysteerisukat nro 2). Varastoihini on päässyt kertymään itse värjäämistäni langoista pieniä jämänössäköitä sitä mukaa, kun olen värjäyslangoista jotain projekteja itse neulonut. Päätin tehdä noista jämänössäköistä joulukalenterit siskolleni ja ystävälleni. Toisen Seiskaveikka-nössäköistä ja toisen Nalle-nössäköistä. Luukusta paljastuu myös pieni lappu, joka kertoo, millä kasvilla tai sienellä väri on saatu aikaan.

Kerin ja punnitsin nössäkät n. 10 gramman keriksi. Ensimmäiseen luukkuun laitoin kokonaisen mustan lankakerän. Ajatus oli, että sukkien kärjet, kantapäät ja varren yläreunan joustinneule neulotaan mustalla. Lisäksi jokaisen mysteerivärin väliin tulee mustaa, joka nostaa värjätyn langan sävyn paremmin esiin. Ohjeet itse projektiin jätin melko viitteelliseksi antaen neulojalle lopulta valinnanvapauden tekeekö simppelit raitasukat vai lähteekö soveltamaan päivän värillä jotakin kuviota mustalle pohjalle. Sukkien lopputulos on siis mysteeri myös itselleni riippuen siitä, mitä ikinä neulojat päätyvät langoilla tekemäänkään.

Joulukorvikset lahjaksi

Viime hetken ideana ja viimeisen illan näpertelynä askartelimme tyttäreni kanssa joulukorviksia kiitokseksi opettajalle ja iltiksen tädeille. Näistä tuli aika kivoja pienellä vaivalla ja nopeasti.

Taittelimme korviksille pienet talviset kortit, joiden sisään ekaluokkalainen raapusti jouluntoivotukset sydämien kera. Oikeanlaisen korttitaustan ja kimallepallon valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Piti huolellisesti puntaroida millainen tyyli kenellekin sopii. :)

Korvispohjina käytimme hopeoituja korviskoukkuja. Jostain kuulin, että tuo hopeapinnoite ei välttämättä ole kestävyydeltään kaikkein paras mahdollinen, mutta toisaalta nämä taitavat olla aika sesonkikorvikset, joten pinnoite kestänee varmasti sen mitä pitääkin. Itse korvis valmistui nopeasti minikokoisista joulupalloista. Napsautimme tuon ripustushärvelin ulos pallosta, pujotimme korviskoukun lenkkiin ja ripustin takaisin palloon. Done! Korvikset aseteltiin roikkumaan korttiin kiinni ja taustapuolelle napsautettiin tuollainen pieni silikonilukko pitämään koukun paikoillaan.

Sulovileniyksissäni ostin vuosi tai kaksi sitten Lidlistä joulun jälkeisestä poistomyynnistä pilkkahintaan tuollaisen DIY-joulukalenterisetin. Kalenteria siitä ei näköjään koskaan tule, sillä valmiiksi rasian muotoon stanssatut kuviokartongit päätyivät korvisten lahjapakkauksiksi. Olivat juuri täydellisen kokoisia.

Yksisarvissynttärit

Aiempina vuosina on vietetty Frozen-synttäreitä, merenneitosynttäreitä ja keijusynttäreitä, tänä vuonna teemana olivat yksisarviset. Melkein aina olemme saaneet viettää kesäsynttärit kauniissa auringon paisteessa, jolloin aktiviteetit on voinut paljolti siirtää ulkotiloihin. Nyt hieman jännitti, sillä tämä päivä piti olla tällä erää viimeisiä helle- ja poutapäiviä. Aamu alkoi kuitenkin sateen merkeissä, onneksi iltapäivään mennessä sade lakkasi ja saimme kuin saimmekin kauniin hellepäivän ja allasbileet. Helle on ihana... paitsi ehkä kermavaahdon kanssa kikkaillessa.

Yksisarviskakusta tuli tehtyä treeniversio jo oikeana synttäripäivänä viikko sitten. Tuolloin kuorrutin kakun sankarin toiveen mukaan kinuskilla. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä se kinuskikuorrute. Reseptin mukaan piti tulla vaalea kinuski, mutta keittelin sitä ilmeisesti liian pitkään, sillä vaaleus muuttui vaaleanruskeaksi. Hätäpäissäni yritin taittaa vaaleanruskeaa elintarvikevärillä vaaleanpunertavaan, sillä seurauksella, että kinuskini väri muistutti lähinnä keitettyä rapua. Tällä kertaa ajattelin pelaavani varmemman päälle -Päällystin kakun kermalla. Paitsi, että kermavaahto, kesähelle ja tuollainen marketin nestemäinen elintarvikeväri ei ehkä sekään ole järin hyvä yhdistelmä. Eipä tuokaan päällyste nyt hirmuisen kaunis ole. Missäköhän pidettäisiin sellaisia "Näin onnistun kakun kuorruttamisessa" -alkeiskursseja kakkutumpeloille?

 Edellisessä yksisarviskakussa käytin koristeissa aika paljon marenkeja ja huomasin, että ne vetistyivät aika pian kakun päällä ärsyttävän nihkeiksi. Tällä kertaa käytin marengista ainoastaan sarven ja korvat, harjakiehkurat pursottelin kermavaahdosta.

Tyttäreni halusi sateenkaarimuffinseja, koska katselimme Pinterestistä yhdessä A Mixture of Mediums -blogin postausta ihanista sateenkaarikoristeista. Sellaisiahan piti kokeilla. Öööö... No... melkein. Tai no jotain sinne päin. Ja tuo kerma taaskin... Olisi varmaan pitänyt tehdä voikreemistä. Mutta kermavaahtoa oli valmiina ja alkoi tulla hivenen kiirekin. Nuo sateenkaaret ajattelin vain lopuksi taivuttavani pilvenhattaroiden päälle tuosta nuin vaan. Paitsi, että ei. Taivutetulla sateekaarella oli oma tahto. Se tahtoi oieta, singota oietessaan nuo kermapilvihattarat mennessään. Nirhasin veitsellä muffinseihin viillot, joihin survoin nuo sateenkaaren päät. Kermapilvet olivat sen jälkeen no... survotun näköisiä. Muffinssipohjana käytin lemppariporkkanamuffinssireseptiäni. Joskin vähensin voin määrän 200 grammasta 150 grammaan, toimi melkein paremmin vähemmällä rasvalla. Maku näissä oli erinomainen, ulkonäössä toivomisen varaa.

Sateenkaaren värejä yhdistelin myös hedelmävartaisiin. Kun yksi synttärivieraista oli allerginen kotimaisille viljoille, maidolle ja kananmunalle (ja aika monelle muullekin), oli hivenen haasteita keksiä tarjottavaa. Nämä vartaat kävivät myös moniallergikolle. Vartaissa on aamulla takametsästä poimittuja mustikoita, punaisia ja vihreitä viinirypäleitä, mansikoita sekä meloniraudalla muotoiltuja palleroita cantaloupe- ja hunajameloneista. Helppoja, maukkaita ja kivan näköisiä.

Ja koska teemana olivat yksisarviset, oli pöydässä myös suklaisia yksisarvisen sarvia.

Yksisarviset seikkailivat myös kattauksessa...

...ja kaverilahjoissa.

Herkuttelun jälkeen pidettiin allasbileet. Melkein ostin allasbileitä varten yksisarvisuimalelunkin, mutta oli sen verran ryöstöhintainen, että bileissä mentiin nyt tällä kertaa yksisarvisen sijaan yksisiipisellä. Flamingoparka joutui viime viikolla kokemaan kovia ja häneltä amputoitiin toinen siipi. Urheasti lintupolo kesti kuitenkin tänäänkin lapsikatraan käsittelyssä.

Ensi vuotta... tai ehkä jo ensi syksyä varten Note to myself: Lapset eivät syö kakkua. Eikä leivoksia. Synttäripöydästä katoavat limut, karkit, popparit ja sipsit. Ja juhlien jälkeen jääkaappi tursuaa näitä kermahöttöleivoksia.

Hämärähommia

Tiedetään, kestävän kehityksen hengessä turhaa pakkaamista tulisi välttää. Mutta joka päivä ei jaksa pelastaa maailmaa. Paketit kuuluvat jouluun ja varmasti tässä maailmassa tulee tehtyä paljon pahempiakin syntejä. Minusta osa lahjojen antamista on niiden pakkaaminen, joskin nykyään tuon paketoinnin joutuu tekemään salaa hämärän aikaan, kun talo on jo muuten hiljentynyt.

Kaunis paketti tuo mielestäni lisäarvoa pienemmällekin lahjalle. Tyttäreni joulupukille kirjoittamassa kirjeessä luki yhtenä kohtana omenaponnarit. Täsmällinen toive. :) Sattumalta satuin jostakin pop up -kaupasta (jonka nimeä en muista) bongaamaan ihan älyttömän söpöt omppuponnarit. Tigerista löysin tuollaisia pahvisia "karamellirasioita". Juuri täydellisen kokoisia omppupomppureiden paketiksi. Pienen pienestä lahjasta tuli aika söpö. :)

Laiskalle pakkaajalle sopiva boksi on myös tuollainen Tigerin magneettikiinnityksellä toimiva pahvinen rasia. Pentikin huopaiset joulukoristeet päätyivät pikkupakettien koristuksiksi. Tonttujen yöstä niitä ostin pari pakettia siltä varalta, että täytyisi joskus jokin pieni jouluvieminen jollekin hätäpäissään äkkiä keksiä. En sitten lopulta keksinytkään kenelle antaisin, joten hajautin metsän väen pakettien koristeiksi.

 

Joulupaketteihin päätyi tänä vuonna jonkin verran itse tehtyjä pellavaisia juttuja (niistä sitten postausta joulun jälkeen). Pellavaisten pakettien rekvisiitaksi sopi siis paremmin kuin hyvin tuollainen Halpa Hallista löytämäni pellavanauha.  Mitta paketin ympäryksestä ja ompelukoneella saumat yhteen. Reunan jätin suosiolla tuollaiseksi huolettoman huolittelemattomaksi. 

Lapsuudenkodissani lahjat pakattiin aina kierrätyspapereihin. Joulun jälkeen äitini keräsi paperit talteen ja seuraavana vuonna enemmän tai vähemmän ruttuisista joulupapereista kääräistiin uudet paketit. En muista, että pakettikorttejakaan olisi juuri käytetty, yleensä paperista vedettiin yli edellisen vuoden saajan nimi ja kirjoitettiin uusi tilalle. Usein niissä oli monta vuosikertaa yli vedettyjä nimiä. Ekologista ehkä, mutta...  no, toistaiseksi en ole tuolle tielle lähtenyt.

Merenneitosynttärit

Näitä 5-vuotissynttäreitä on päivittäin laskettu puolentoista kuukauden ajan. Muistaakseni ensimmäisellä kysymyskerralla laskimme synttäreihin olevan 45 yötä. Siitä asti on tuota lukemaa laskettu PÄIVITTÄIN! Asia on pienelle tytölle selvästi tärkeä. Ja mielelläänhän näitä järjestää. Näin lomalla ollessa taitaa välillä karata järjestelypuuhat käsistä äidiltäkin. Ja sitten on vielä Pinterest, jota selaillessa ideoiden määrälle ei olekaan enää mitään rajaa. :)

Viime vuonna juhlimme Frozenin merkeissä, tänä vuonna teemaksi valikoitui merenneito. Vuosia sitten Aasian reppureissuilta matkamuistoiksi keräilemäni simpukan kuoretkin pääsivät vihdoin rekvisiitaksi. :)

 Kesällä on ihana järjestää ulkosynttäreitä. Pihalle on niin paljon helpompi kehitellä aktiviteetteja ja sinne mahtuu ääntä ja melskettä. Merenneidot (ja näkit) pääsivät välillä paljuun pulahtamaan. Pihalle oli kätketty merenalainen aarre, jota yhdessä etsittiin. Aarrearkusta jokainen vieras sai itselleen muistoksi jalokiven.

Aarteita etsittiin myös hiekkalaatikolta, jonne hautasin gnocchi-pastasta ja hajonneesta helminauhasta askarreltuja helmisimpukoita. Kolmeen simpukkaan oli kätketty arvokkain valkoinen helmi, lopuissa simpukoissa piileskeli ruskea helmi.

Mummi, jota itse synttärisankari ei koskaan ehtinyt näkemään, on kauan sitten ommellut nyt jo lähes aikuisille serkkutytöille upean merenneidon pyrstön. Serkuilta tuo aarre on nyt päätynyt meille. <3 Festaripatjan päällä pääsi köllöttelemään merenneitona.

Kaupat ovat pullollaan valmista Frozen-tavaraa, selvästikään merenneitoteema ei ole yhtä trendikäs. Koristuksia oli siis askarreltava itse (minusta se mieluisin vaihe synttärivalmisteluissa) :) Ajankäytöllisestihän tuollaisessa nysväämisessä ei ole järjen häivääkään, mutta kerrassaan mukavaa puuhaa silti.

Moni ideoista lähtee materiaaleista käsin. JättiRätin vaaleansininen paljettikangas päätyi merenneidon pyrstöiksi mukien kylkeen. Pilttipurkit tuunattiin samalla kankaalla pieniksi kukkamaljakoiksi, joihin yhdessä synttärisankarin kanssa kävimme poimimassa kukkia.

Synttärisankarin oma toive oli pullon pyöritys, se kehen pullo osoittaa, antaa vuorollaan lahjan. Paljettikankaan avulla tuunasin tyhjän Fresita-pullon merenneidon pyrstöksi. Tai ainakin yritelmälksi sellaisesta. :D

Sopivansävyisiä kaverilahjapussukoita ei löytynyt. Päädyin ostamaan valkoisia, saisi niistä sitten tuunattua mieleisensä. Askartelukaapissa on ikuisuuden pyörinyt lajitelma kohokuvioisia sinisävyisiä koristepapereita. Niistä leikkelin pussukoihin merenneidon pyrstöjä (poikani totesi niiden näyttävän enemmän kissoilta. Totta. Vain häntä puuttuu) :D Kissavaikutelmaa hälventääkseni väritin pyrstön ympärille vettä ja laitoin pieniä hopeisia strasseja pärskeiksi.

Pussukoiden sisään sujahti karkkiaskit ja pieniä mereneläviä.

Synttäreiden haasteellisin osio oli kakku. Siitä piti kuulemma tulla merenneitokaukku. Tottakai. Kuinkas muutenkaan. Mutta sokerimassa ja minä... PURSOTUS ja minä... Ei vain kertakaikkiaan ole minun juttuni. Olisihan kaupasta toki löytynyt valmiiksi sellainen Ariel-kuvainen kakunpäällinen, mutten oikein ole sellaisten fani. Sitä paitsi sain ryssittyä sen ainoankin kerran, kun sellaista joskus kokeilin. Jääkaapissa halkesi koko kuva. Tällä kertaa jätin Arielin suosiolla kauppaan. Se tarkoitti toisen peikon kohtaamista. Oli askarreltava sokerimassasta merenneidon pyrstö. En voi käsittää, miten joku saakin siitä massasta (ja marsipaani on ihan yhtä paha ...pahemman makuista vain) väkerrettyä sileäpintaisia muotonsa pitäviä täydellisiä otuksia. Ei ole täydellinen tuo pyrstö. Parin grillivartaan avulla pysyi sentään muodossaan, ilman tukia alkoi hiljalleen lösähtää koko pyrstö. Ja pursotus... Voi hyvänen aika... Pikkusiskon kanssa usein vitsailemme, kumpi saakaan karmeampaa pursotusjälkeä aikaan. Aika tasoissa mennään... Joku joskus sanoi, että laktoositonta kermaa olisi vaikeampi pursottaa. Elintarvikevärin lisäämisen jälkeen massa muuttui entistä kökömmäksi. Laitetaan sitten vaikka niiden piikkiin. xD Mutta meren aaltoja nuo ovat esittävinään.

 Minun taitotasolleni helpompia oli toteuttaa minicroissantit valmistaikinasta. Niiden sisään käärin puolikkaan metwurstsiivun. Nuo valmistaikinacroissantit ovat siitäkin käteviä, kun ovat maidottomia. Näin löytyy helposti tarjottavaa myös maidottomille synttärivieraille. Coctailtikkujen ja irtosilmien kera niistä tuli oikein lystikkäitä rapuja. :)

Maidotonta tarjottavaa saa helposti myös muffinseista. Muffinssireseptejä on pilvin pimein, osa niistä erinomaisen kuohkeita ja osa ihan kuivaa puppua. Koskaan en muista laittaa itselleni ylös, mikä resepteistä olikaan toimiva ja mikä meni rosvosektorille. Tällä kertaa sovelsin itse oman maidottoman reseptin useita reseptejä vertailemalla. Näistä tuli peräti maukkaita ja kuohkeita. Taltion tuon reseptin siis itsellenikin tänne blogiin.

Maidottomat mustikkamuffinsit (n. 20 kpl)

2 munaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl vanilijasokeria
2 tl kardemummaa
0,5 tl suolaa
100 g maidotonta leivontamargariinia
2 dl kaurajuomaa
1,5 dl mustikoita

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Jauhoseos sekoitetaan vaahtoon. Massaan lisätään sulatettu margariini, kaurajuoma sekä mustikat (itse käytin ihan pakastemustikoita). Taikina sekoitetaan hyvin ja annostellaan pieniin muffinivuokiin. Paistetaan uunin keskitasolla 200 asteessa  n. 15-17 min.

Halutessaan muffinit voi kuorruttaa esim. tuorejuustolla tai  maidottomat versiot vaikkapa vispautuvalla kaura- tai soijavalmisteella.

Leivonnassa oikaisin tällä kertaa pikkuleivissä. Tasangon simpukan kuorta muistuttavat sitruunapikkuleivät päätyivät tuorejuusto-kermakreemillä ja hopeahelmillä tuunattuina juhlapöydän helmisimpukoiksi.

Popparikulhon koristeeksi väkersin paprikasta ravun. Suolakalat pääsivät "uiskentelemaan" pallomaljakkoon ja jättimäinen simpukankuori toimi karkkikulhona.

Lopulta päivän kruunasi upea sää. Puoli päivää ensin jännitin tuleeko sade, jota sääennusteet hieman lupailivat. Kolmen aikaan päätin, että sade ei tule. Ei saa tulla. Ei ole satanut koko kesänä, joten ei sataisi tänäänkään. Uhmakkaasti aloin pystyttää paviljonkikatosta sadetta enteilevien pilvien alle. Katoin pöydän ja virittelin viirit ja koristeet. Sadepilvet väistyivät ja vieraiden saapuessa saimme auringon paisteen. :)

Jo joutui armas aika...

Uskomatonta miten nopeasti aika rientää. Vastahan meille lähettivät kutsun eskariin. Äidille jonkin asteen kriisin paikka oli taannoin sekin, eihän meillä asunut kuin pieniä lapsia... ja eskarikutsuja lähettävät! Nyt on esikoisella jo eskaritodistus kädessään ja ensi syksynä edessä ekaluokka. Kuin huomaamattaan on vuosi taas humahtanut, monta taitoa karttunut -ja hammasta irronnut. :) Eskareiden kevätjuhlaan askartelin opettajille pienet paketit kiitoksena kuluneesta vuodesta. Ihan huippu henkilökuntaa ovat kaikki tyynni ja varmasti kiitoksensa ansainneet.

Kääräisin hieman kiiltävänhohtoista puuvillalankaa eri kokoisten puuhelmien ympärille (nakkisormista helpottaa huomattavasti, kun työntää puuhelmen kerintävaiheessa tikun tai sukkapuikon nokkaan). Pujottelin minilankakerät siimaan kolmen kerän ketjuiksi. Kerien väliin pujottelin pari pientä lasihelmeä erottamaan kerät toisistaan. Keriessä lanka kannattaa neulalla pujotella silloin tällöin lankojen alta, jotta kerästä tulee tiiviimpi. Ilman pujottelua lanka lipsahtaa helposti löysille lenkeille ja kerä lähtee purkaantumaan.

Kääräisin kaulakorut kortin reunukseen ja sujautin kortit koruineen pieniin pussukoihin. Korteiksi tulostin kuvat harvahampaisesta eskarilaisen hymystä. Myös pikkusisko halusi antaa tarhan tädeille kortit, joissa olisi hänen kuvansa. Samanlaiset lankakeräkorut lähtivät myös tarhan tädeille kiitokseksi kuluneesta vuodesta.

Lahjapussukoiden toinen puoli koristeltiin uniikein taideteoksin.

Osa "tädeistä" sai lankakeräkorvikset. Värivalinnat olivat lasten päättämiä sen mukaan, minkä värisiä vaatteita "opet" heidän mukaansa tykkäsivät käyttää. :)

Hyvän mielen paketit

Piti tehdä tämä postaus jo ennen joulua, mutta kaikessa kiireessä lopulta jäi. Tulee nyt sitten vähän joulupostausta vielä joulun jälkeenkin.

Yritän pitää kangashankinnoissa edes jonkinlaisen tasapainon, kaksi isoa muovilaatikkoa. Toisessa on ne isommat tai korkkaamattomat kankaat ja toiseen kerääntyy leikeltyjä epämääräisen kokoisia ja muotoisia kankaan palasia, joista saisi vielä ommeltua jotain. Ainakin pienille lapsille. Paitsi ettei meillä enää asu ihan pieniä lapsia... Aika ajoin ystäville toki syntyy vielä nyyttejä ja silloin on kiva kaivella tilkkulaatikon uumenista niitä ihanimpien kuosien jämäpaloja, joista vielä saa minikokoisia vaatteita ommeltua.

Tuo tilkkulaatikko on taas ääriään myöten täynnä. Sinne tarvittiin tilaa, joten sain ajatuksen jämäpalojen hyötykäyttöön. Monilla paikkakunnilla järjestetään aina joulun alla Joulupuu-keräys. Hyvän mielen kampanjalla kerätään joululahjoja niille lapsille, joilla asiat eivät syystä tai toisesta ole aivan parhain päin. Monasti on pitänyt siihen osallistua, mutta sitten on kaikessa joulukiireessä jäänyt ja yhtäkkiä sitä huomaa, että viimeinen pakettien jättöpäivä meni jo. Tällä kertaa päätin ehtiä ajoissa. Ompelin tilkkulaatikon aarteista pikkuisille paketinsaajille pehmoisia peketteja. Enempäänkin olisi ollut materiaalia, mutta aika kävi taas tiukille. Ehkä ensi jouluksi aloitan tämän hyvän mielen projektin hyvissä ajoin etukäteen. Tai vaikka aina, kun tilkkulaatikko tuntuu tursuavan ja sinne pitäisi saada tilaa. Tai kun jotakin ihanaa kuosia jää yli omien tarpeiden, eikä keksi, mitä siitä vielä ompelisi. :)

Kuvan paketit eivät oikeastaan liity tuohon joulupuukeräykseen. Kiireessä jäi ottamatta pakettikuvat lapsille menevistä nyssäköistä ja päätin niputtaa tähän samaan postaukseen joulujuttuja enemmänkin. Joulu kun kerran menikin jo. Jouluperinteisiini kuuluu käynti joulumarkkinoilla. Jos ei muuta, niin joulupöytään sieltä sillit ostan. Tällä kertaa ostin myös nahkarukkaset itselle ja lapsille. Nahkarukkaskojulla oli myynnissä myös parin euron nahkatilkkupussukoita. Ihan taas en tiennyt mitä niistä askartelisin, mutta kun halvalla sai...

Leikkelin nahkatilkuista koristeita joulupaketteihin. Naskalilla pari reikää kuvion keskelle, pakettinaru  halki ja pujottelu kapean narun läpi. Tuli aika kivoja. :)

Näihin paketteihin päätyi sitten yllätys, yllätys: villasukkia! Kesän värjäyskokeiluista syntyi aika monet raitasukat. Aika meinasi jälleen lahjoja tehtaillessa käydä vähän tiukille, joten tämä malli oli sopivan nopeaa toteuttaa sarjatuotantona. Jokainen sukkapari väriyhdistelmiltään kuitenkin vähän omanlaisensa, vaikka äkkiseltään katsoen samanlaisilta näyttävätkin. Ainakin käytetyt värisävyt ovat uniikkeja.

Tontut olivat syksyllä käyneet ilmeisesti kurkkimassa väjäyspuuhiani sen verran, että joulupukki ymmärrsi tuoda lahjaksi kerintälaitteen. Ensi kesän värjäyspuuhia odotellessa. :)