Pitsineulesäärystimet

 
Tyttäreni toivoi kevättalvella valkoisia säärystimiä. No, talvi meni, mutta säärystimet valmistuivat kevääksi, tai ehkäpä sitten ensi talveksi. Katselimme yhdessä hieman ideakuvia ja päädyimme siihen, että säärystimet toteutettaisiin palmikko- tai pitsineuleena. Mitään yhtä selkeää hittiohjetta ei tullut vastaan, joten kaivoin kirjahyllystä esiin Japanilaiset neulemallit - 260 erilaista kiehtovaa pintaneulemallia -kirjan, joka ei varsinaisesti sisällä ohjeita valmiisiin vaatekappaleisiin, mutta on täynnä erilaisia palmikko- ja pitsineulemalleja.

Selailimme yhdessä kirjaa ja tyttäreni valitsi sieltä säärystimien pintaneuleeksi nron 45 lehtimallisen pitsineuleen. Loin valkoisesta Nalle-langasta 72 silmukkaa nro 2,5 puikoilla. Neuloin 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta 20 kierrosta säärystinten alkuun ja loppuun. Joustinneuleessa oikeiden silmukoiden parissa ensimmäinen on aina neulottu kiertäen oikein, jolloin joustinneuleesta tulee mielestäni kauniimpi. Joustinneuleosion jälkeen lisäsin työhön tasaisin välein 15 silmukkaa ja varsinainen pitsineuleosio on neulottu 87 silmukalla, joskaan tuo lehtipitsimalli ei sellaisenaan tuohon silmukkamäärään mene tasan. Modasin lehtipitsimallia niin, että tuon leveän lehtikuvion molemmin puolin on mallin 2 nurjasta silmukasta poiketen aina 4 nurjaa silmukkaa. Lehtikuvioinen pitsimallikerta (modattuna 29 silmukkaa) toistuu kierroksella kolme kertaa.

Tyttäreni ei halunnut säärystimistä kovin korkeita ja oikeastaan aika lailla sattumalta säärystinten korkeus valikoitui sellaiseksi, että niihin riitti juuri ja juuri yksi kerä Nallea.

Agnes-merinoneule

 
Neuloin taannoin 6-vuotiaalle tyttärelleni Dropsin Agnes-neuleen ja tykästyin malliin. Niinpä lähes heti kohta perään tyttäreni ollessa nyt 6.-luokalla neuloin uuden Agnes-neuleen. Langaksi valikoitui Dropsin Merino Extra Fine, lähinnä siksi, että sitä sattui olemaan tarjouksessa Puuilossa ja kyseinen lanka oli vahvuudeltaan riittävän liki tuota alkuperäisen ohjeen ehdottamaa Sky-lankaa. Lasten ollessa pieniä, neuloin tuosta Dropsin Merino Extra Fine langasta parit villahousut ja tuntuivat ainakin silloin kestävän käytössä aika kivasti nuhjuuntumatta. Muistaakseni taisin myös konepestä kyseisiä pöksyjä. Nyt en ole ihan varma raaskinko kuitenkaan laittaa tätä neuletta konepesuun, vaikka lanka superwash-ominaisuudella onkin varustettu.

Neuletakki neulotaan ylhäältä alas neuleena, mikä onkin itselleni ehdottomasti mieluisampi suunta neuloa villapaitaa. Likimain pitäydyin ohjeessa, joskin alkuvaiheessa vilkuilin ilmeisesti ohjetta turhan harvakseltaan, sillä tuohon pääntielle lipsahti enemmän ainaoikein kierroksia kuin ohjeessa.

Muistaakseni tein langan menekkiä varten oikein laskelmiakin sen suhteen, että ostamani lankamäärän piti periaatteessa riittää. Periaatteessa. 50 gramman Sky-kerällä näytti olevan lankaa n. 190 metriä, kun taas Merino Extra Fine -kerällä n. 105 metriä. Kun ohjeessa käskettiin 200 gramma Sky-lankaa, ostin omalla matemaattisella logiikallani 400 grammaa merinoa. Jostain syystä 8 kerää ei kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin jälkimmäistä hihaa varten ostamaan vielä yhdeksännen kerän. Onneksi sattui olemaan samanlaista värierää. En tiedä, jostain syystä näitten villapaitojen osalta langanmenekkiarvioni tuntuvat heittävän aina häränpyllyä, teen sitten laskelmat tai en. Yleensä on käynyt juurikin näin päin, että arvioin langan menekin hiukan alakanttiin, joskin edellistä villapaitaani Hallasuomua neuloessa tilasin sitten lankaa rutkasti enemmän kuin oli tarve.

Ohje Drops Agnes-neule
Lanka Drops Merino Extra Fine (9 kerää kokoon 152)
Puikot nro 4

Improvisoidut pitsisukat

Leija-huivin jälkeen uuden huiviprojektin aloittaminen jäi vähän mieleen pyörimään. Yhtenä vaihtoehtona huivimallista mielessä kävi muutaman vuoden takainen "hittihuivi" Villapesupinnat, jossa leikitellään eri lankoja yhdistellen erilaisilla neulepinnoilla. Neulepintojen leikittelystä ajatus kulkeutuikin pari vuotta sitten pukin kontista tulleeseen Neulojan Suureen Silmukkakirjaan (Maria Parry-Jones). 

Kirjasta löytyy mallikuviot 250 erilaiseen neulospintaan. Neulekorissa pyöri "korkattu" kerä luonnonvalkoista Nallea ja hetken mielijohteesta päätin lähteä improvisoimaan siitä tyttärelle pitsisukkia yhdistelemällä erilaisia neulospintoja.

Loin 2,5 nron puikoille 70 silmukkaa. Tein alkuun muistaakseni kolme kerrosta ainaoikeaa, jonka jälkeen neuloin 24 kerrosta simpukkapitsiä. Mallikertojen väliin neuloin yhden oikean kierroksen, joka aikana kavensin silmukkamääräksi 63. Jatkoin vartta pitsisomisteisella joustinneuleella. Sukkien pohja on sileää pintaa, kun taas jalkapöydän päällä jatkuu tuo pitsisomisteinen joustinneule. Kantapääkavennusten yhteydessä vähentelin jalkaterästä muutamia silmukoita, jottei jalkapöydän ympärys olisi liian suuri. Aika harvoin jaksan neuloa vahvistettua kantapäätä, enkä tiedä olisiko se tässäkään ollut tarpeen, mutta ajattelin sen olevan pelkkää sileää neulosta ilmeikkäämpi pinta, joten tein vahvistetut kantapäät lähinnä ulkonäön vuoksi. Pidän itseäni villasukkien suurkuluttajana, enkä ole tainnut saada sukkiani puhki vielä kantapäistä, vaikken juuri koskaan niihin vahvistettua kantapäätä neulokaan. Tiedä sitten kävelenkö jotenkin omituisesti, mutta itselläni ainakin sukat kuluvat puhki päkiältä tai varpaista, ei kantapäistä.

Muilta osin sukista tuli ihan onnistuneet, mutten tekovaiheessa vaivautunut sovittamaan sukkia kertaakaan tyttärelläni, joten lopulta näistä tuli reilusti liian isot. Aika korjannee tämän ongelman. Tai sitten päädyn antamaan nämä pari vuotta vanhemmalle kummitytöllemme. Nyt ei vain taida olla ihan villasukkasesonki (paitsi itselläni tuo sesonki jatkuu läpi vuoden).

Meripihkansävyistä pitsiä

Syksyllä olimme siskoni kanssa Tampereella ja kävimme lankakauppa Nurjassa. Synttärilahjaksi sain valita valikoimasta mieleiseni langan. Ihania sävyjä oli vaikka kuinka, mutta lopulta päädyin valitsemaan Merino singleä meripihkan sävyssä.

Lopulta lanka muuntautui Pirjo Iivosen suunnittelemaksi Leija-huiviksi. Unelmien huivit -kirja on ollut hyllyssä pitkälti toista vuotta, mutta inspiraatio huivin aloittamiseen on antanut odottaa itseään. Malli valikoitui oikeastaan langan riittävyyden mukaan. Ohjeen mukaan Leijaan kuluisi lankaa n. 80 grammaa.  Modasin huivin puoli numeroa isommilla puikoilla ja levensin pitsiosuutta kahdella mallikerralla, joten lopulta lankaa kului reilu 90 grammaa.

Yleensä olen vähän laiska pingottelemaan neuleitani, mutta tällaisessa pitsihuivissa pingotus on melkein välttämätön, jotta huivi saavuttaa lopullisen muotonsa. Pitsineuleosuutta aloittaessa tuli joku aivopieru mallikerrassa ja muutaman kierroksen jälkeen purin tuota pitsireunusta jo kertaalleen pois. Uudelleen aloituksen jälkeen tajusin toisen pitsikierroksen lopussa. että jossain oli jälleen mennyt vikaan, sillä rivi ei päättynyt siihen silmukkaan, mitä mallikerta osoitti. Edellisistä purkuhommista tympääntyneenä en kuitenkaan jaksanut purkaa enää toistamiseen, sillä silmämääräisesti en huivissa mitään isompaa häikkää havainnut. Oikeastaan tajusin tuon virheen vasta pingotusvaiheessa. Huivin pitsikuvion alareuna on siis oikeasta laidastaan hieman erilainen kuin vasemmasta laidastaan. Olkoon. Käytössä ja kaulaan kiedottuna sitä ei  kukaan huomaisi. Harteilla huivia pitäessäkin saa kuviota kyllä todella tarkkaan tihrustaa bongatakseen virheen. 

Malli: Leija, Pirjo Iivosen Unelmien huivit -kirjasta.

Lanka: Nurjan merino single, meripihka.

Pyöröpuikko nro 5.

Työvoitto

 

Joidenkin projektien kanssa vain takkuaa enemmän kuin toisten kanssa. Nämä sukat ovat esimerkki siitä, kun takkuaa enemmän. Todennäköisesti juuri siitä syystä näiden valmistuminen kesti miltei pari vuotta. Siihen toki mahtuu piiitkiä motovaationkeruutaukoja.

Ensimmäisen kerran meni pieleen jo lankojen värjäysvaiheessa. Piti tulla lupiinin kukilla sinistä sävyä, mutta keitokseni pääsi kuumenemaan aivan liikaa. Sinisen sijaan tuloksena oli mitä lie harmahtavan vihertävää.

Malliksi valikoitui Drops Designin Spring Snow. Aloitin ohjeen silmukkamäärillä (72), mutta varsin tuntui aivan liian lörpöltä. Purkuun meni ja vähensin aloituksen silmukoita reilusti luoden lopulta vain 60 silmukkaa. Jostain syystä tuo A2 mallikerta oli tuskastuttavan hidasta neulottavaa. Hitaampaa siitä tuli, kun välillä sekoili kaavion kanssa. Sekoilu jatkui myös sinällään suht simppelissä A3 kaaviossakin, joten purkuhommat tulivat tutuksi. Lopulta meni moti tuohon pitsikaavioon ja päätin oikaista neulomalla jalkateräosan ihan vain perusperttisuoraa. Kuukausien taukojen kautta sain lopulta tuon ensimmäisen sukan taisteltua loppuun, mutta samalla katosi loppukin motivaatio. Kun sitten pariton sukka pyöri pitkälti toista vuotta lankakorissa, päätin viimein tarttua härkää sarvista ja neuloa sille parin. Vuoden alussa laadin itselleni tälle vuodelle kässätavoitteet. Yhdeksi tavoitteeksi kirjasin pitkään horroksessa olleen projektin loppuun saattaminen. Periaatteessa tuon kriteerin olisi täyttänyt myös tuo edellinen postaukseni Kalevalapeiton valmiiksi saattaminen. Mutta kannatti siis kirjata tuo tavoite, sillä nyt sain valmiiksi peräkkäin peräti kaksi pitkään tekeillä ollutta projektia. 

Summa summarum... aikamoista tuskailua oli näiden neulominen, mutta valmista tuli. Näin jälkeenpäin ajatellen tuo aloituksen silmukkamäärän nipistäminen taisi olla vähän turhankin reilu, sillä varresta tuli kaponen. Toisaalta sukka kyllä istuu napakasti jalkaan, mutta paksumpien leggareiden päälle näitä varsia ei tarvitse kiskoa.

Lankana itse värjätty Novitan Venla, puikot nro 2,5.

Jämälankapipo

Lankainventaariossa esiin tuli kerä jos toinenkin sekalaista seurakuntaa ja nyt kun pääsin pipojen neulomisessa vauhtiin, päätin käyttää pari vyötteetöntä vajaata kerää uuteen pipoon. Edellinen Sweet Verbena oli malliltaan kyllä tosi kiva, mutta ohuelti jäi harmittamaan, että mukavuussyistä tuo resori saisi olla aavistuksen löysempi, sillä pidän enemmän löysistä kuin kireistä pipoista.

Lankavyötteistä ei tosiaan ollut enää jälkeäkään, mutta näppituntumalta arvelisin, että tuo tummempi harmaa sävy saattaisi olla Drobsin Baby Alpaca Silkiä. Osa näistä lankalaatikon kätköistä on anopin perintöjä ja ilman vyötteitä langan tarkka tunnistus jää aika arvailuksi. Joka tapauksessa lanka oli tuntumaltaan ohuempaa kuin tuo edelliseen Sweet Verbenaan käyttämäni merinolanka, joten loin aloitussilmukoita reilusti enemmän kuin ohjeessa. Pipo kun saisi olla mielellään sellainen, että niskaan saa jemmattua vaikka nutturan tai vähintäänkin ponnarin. Kun ohje oli siis 120 aloitussilmukalle, loin 150. Ihan ok tuli, vaikka vähempikin silmukkamäärä olisi riittänyt. Tuo pitsikuvioon käytetty lanka oli hieman paksumpaa (ehkä alpakkaa sekin..?), joten en resorin jälkeen tehnyt enää ohjeen mukaisia silmukkalisäyksiä. Langan riittävyys oli taaskin knafti, joten neuloin tähänkin pipoon vain kaksi mallikertaa pitsikuviota. Sikälikin kaksi mallikertaa pitsikuviota oli passeli, että tästä piposta tuli tosiaankin toivomani löysä malli ja kolmas pitsirivi olisi saattanut tehdä piposta niskaan valuvaisen, Nyt kun syvyyttä ei ole liikaa, pipo pysyy löysästä resorista huolimatta aika napakasti paikallaan. Suunnitelmissa oli kyllä neuloa tuo koko resosin jälkeinen yläosa samalla värillä, mutta lanka olisi loppunut kesken. Niinpä pipon laella kavennuskuvio on neulottu samalla tummemman harmaan sävyllä kuin reunaresori.

 Langat tässä pipossa siis mitä sattuu jämälankoja, melko varmalla ehkäarviolla jonkin sortin alpakkaa, malli Drops Designin Sweet Verbena. Puikkokoko resorissa 2,5, muuten 3,5.

Merinovillainen pitsipipo

 

Kun saumuri on huollossa, joulukiireet ohi ja pottuvarpaassa kivulias kynsivallin tulehdus tai vastaava, on aikaa istua alas kutimen äärelle. Ensimmäisenä tuotoksena valmistui pipo Schachenmayrin Merino Extrafine 120 langasta. Ohjeeksi valikoitui Drops Designin Sweet verbena. 

Malli kiva ja suht nopeaa neulottavaa. Ohjeen mukaan tuohon olisi kuulunut keskelle vielä kolmaskin "raitaosuus" mallineuletta, mutta alkoi jännittää langan riittävyys. Jälkiviisaana todettakoon, että todennäköisesti olisi riittänyt, sillä nyt tuosta jälkimmäisestä kerästä jäi lankaa jonkin verran, mutta tuntuu tuo malli toimivan näin kahdellakin "pitsiraidalla".

Tuo resoriosuus voisi ehkä olla himpun löysempi, en ole kovin tiukkapipoista sorttia ja pipo saa mielestäni olla mieluummin vähän väljä kuin kireä. Nyt resori on neulottu ohjeen mukaan 2,5 puikoilla ja muu pipo-osuus 3,5 puikoilla. Lankalaatikkoinventaariossa löytyi sekalainen seurakunta 1-2 kerän suuruisia eriä alpacan ja merinon jämiä, taidan kokeilla lankajämistä vielä toisen Sweet Verbenan, mutta hieman isommalla silmukkamäärällä.

Agnes-neule

Kävin läpi lankalaatikkojani sillä ajatuksella, että pyrin keksimään olemassa oleville langoille toteutettavia projekteja. Osa langoista on virunut laatikoissa vuosi tolkulla. Osan olen itse hamstrannut, kun on ollut mielessä jokin projekti, joka sitten syystä tai toisesta on kuitenkin jäänyt vaille lopullista toteutusta. Paljon on myös sellaisia lankoja, jotka olen saanut. Edesmennyt anoppini oli käsityöihmisiä, hänen jäämistöstään minulle on päätynyt mm. saumuri ja iso kasa lankoja.

Neuletakkiprojektiin valikoin luonnonvalkoiset merinolangat, jotka vuosia sitten sain anopilta joululahjaksi. Lahjan saadessa poikani oli vauvaiässä, lahjan antajan ajatus oli varmastikin, että tekisin niistä jotakin pienelle pojalleni. Vaan eipä tuolloin ollut aikaa sillä tavalla istahtaa kutimien äärelle, kun nyt kun lapset ovat jo isompia. Vauvaneuleprojekti ei koskaan päässyt toteutukseen asti.

Lankaa oli 200g ja pikaisen googlettelun tuloksena selvisi, ettei kyseistä lankaa enää olisi missään lisää saatavilla. Hieman riskillä valitsin toteutettavaksi ohjeeksi Dropsin Agnes-neuletakin. Lankani ei aivan täsmännyt Agneksen ohjeen lankaan, mutta oli vahvuudeltaan kuitenkin edes vähän sinne päin. Ohjeen mukaan 200g lankaa pitäisi riittää, käyttämäni lanka oli hieman tuota ohjeen lankaa paksumpaa ja metrimääräisesti sitä olisi vähemmän kuin tuossa 200 grammassa Dropsin Sky-lankaa. Päätin keksiä jonkin soveltavan ratkaisun, mikäli työn edetessä näyttää siltä, että lanka loppuu kesken.

Malli on ylhäältä alas neulottu ja helman pituuden tässä tapauksessa määrittelikin käytettävissä olevan langan määrä. Parit neuletakit olen aiemmin tehnyt, mutta varsinaista rutiinia tällaisten neuleiden tekemiseen itselläni ei ole, joten tavoistani poiketen pitäydyin tällä kertaa aika lailla ohjeessa. Lopputuloksesta tuli ihan kiva ja tätä oli kiva neuloa. Anoppini ei koskaan ehtinyt nähdä pojantyttärensä syntymää, mutta ehti nähdä suurimman osan raskausajasta. Uskoisin, että hän olisi iloinen antamiensa lankojen päätymisestä lopulta pojantyttärensä neuletakiksi. 💗

Lankana Wendyn Merino Pure ultra soft wool Double Knitting, menekki 200 g (koko 122/128),  puikot nro 4.

Neuletakki oli saajalleen mieleinen. Tyttäreni tilasi heti uuden neuletakin, tällä kertaa värikkään mallin. Sekalaisesta lankaseurakunnastani ei kuitenkan löytynyt samanvahvuisista langoista haluttua värirepertuaaria, joten projektini pienentää lankavarastoja sai heti takapakkia, sillä marssimme tyttäreni kanssa lankakaupoille ostamaan uusia lankoja värikästä neuletakkia varten. :D

Lahjasukat

Työkaverini oli neulonut meille kaikille joululahjaksi villasukat! 💜 Naisille oli pitsineuleiset ja miehille jussipaitakuvioiset. Ihan huikeeta! Ja mikä työmäärä! Uusien pitsineulesukkieni innoittamana päätin kaivella neulekorini pohjia, jossa tiedän lojuvan parikin piiitkäaikaista keskeneräistä pitsineuleprojektia. Ensimmäinen keskeneräinen projektini on puolivälissä, toinen sukka valmis ja jälkimmäinen aloittamatta. Toinen projekti oli aivan alkutaipaleella. Kutimella oli vaaleanharmaa alku, josta oli tarkoitus tulla tällaiset Kierteellä sukat, mutta pitkävartisena. Olemme jo useana vuonna viettäneet välipäivät ja uuden vuoden kylpylässä. Nappasin kylpyläreissulle mukaan tuon alkutaipaleella olevan vaaleanharmaan pitsineulesukkien alun. Aika nopeasti kuitenkin muistin, miksi työ oli alunperin hautautunut neulekorin pohjalle. Siinä oli liikaa aloitussilmukoita ja varsi oli jäämässä lörpöksi. Purin.

Malli ei oikein muutenkaan tuntunut enää sopivan pitkävartisiin sukkiin. Kaiken kukkuraksi huomasin jättäneeni kotiin palmikkoneuleisiin tarvittavan apupuikon (tai siis puisen coctailtikun, joka mielestäni toimii silmukoiden siirtämisessä parhaiten, sillä se ei luista). Hammastikkuja olisi varmasti saanut jostain huoltoasemalta, mutta lopulta purkuhommien jälkeen meni moti koko malliin. Autossa ryhdyin tutkimaan mukanani olevia lahjaksi saamiani sukkia. Malli oli tosi kiva ja neulepintaa tutkiessani huomasin sen olevan vieläpä melko yksinkertaisesti toteutettu. Pitsineulekuvio oli toteutettu pelkästään langankierroin ja kavennuksin. Sellaisen saisi toteutettua ilman apupuikkoakin. Tuli hinku kokeilla, osaisinko neuloa vastaavanlaista pintaa ilman neulekaaviota pelkästään seuraamalla lahjasukkani kuvioita. Osasin! Kuvio oli kaiken lisäksi yllättävän nopeaa neulottavaa. Koukutuin kuviosta niin, että päädyin lopulta neulomaan kokonaiset sukat aika pikavauhtia. :) Lahjasukissa kärkikavennukset oli hauskasti toteutettu, tuo pitsikuvio sulautui kauniisti kavennuksiin.

Nyt on sitten kahdet hyvin samankaltaiset sukat, sillä lahjaksi saamani sukatkin ovat harmaat. Nämä toiset sukat onkin kiva antaa lahjana eteen päin. Lahjasukkien inspiroimina lahjasukkina. :) Kerrankin ystävänpäivälahjani on ajoissa valmiina!

Lankana Seiskaveikka, puikot nro 3,5. Silmukkamäärä 52.

Aallokkoa

Aloitin nämä Coocia A:n Pomatomus-sukat jo kauan sitten keväällä. Jostain syystä taival näitten sukkien kanssa oli varsinaista aallokkoa. Aallokkoa tuo pintaneuloskin minusta muistuttaa. Malli sinällään tuntui suht simppeliltä, sellaiselta, jonka oppii muistamaan ulkoa aika nopeasti. Ja silti - tai ehkä juuri siksi (liiallinen itsevarmuus kostautui) - onnistuin ujuttamaan näihin ihan järkyttävän määrän virheitä. Joskus huomasin virheeni vasta monen kerroksen jälkeen. Jouduin purkamaan hätäisesti tehtyjä neulomuksiani niin moneen kertaan, että jos kaikki puretut kierroksetkin laskettaisiin kasassa olisi varmasti kahden sijaan kolme sukkaa. Olin hillonnut tätä ihanan pehmeää merinolankaa (Cascade Yarns® Heritage Sock Yarn) Tampereen kädentaitomessuilta asti. Olin päättänyt tehdä näistä itselleni "luksussukat" -Ilman virheitä. Välillä tuo purkaminen kuitenkin otti niin paljon päähän, että neulomus pysyi jemmassa pitkiä aikoja. Eipä noita sukankutomisadepäiviäkään tälle kesälle kovin montaa osunut.

Ensimmäistä sukkaa neuloessa alkoi jännittää, että riittääkö lanka. Ahnehdinko sittenkin varresta liian pitkän? Välipunnituksissa jäljellä olevan kerän paino alkoi huveta huolestuttavaa tahtia. Purkuun menisi tuo ensimmäinenkin taisto, jos lanka loppuisi kesken. Samaa värierää ei varmasti mistään saisi, varsinkin kun en edes muista keneltä tuon langan alkujaan ostin.

Tuli näistä lopulta taistelun kautta sukat. Jäi sinne muutama virhekin. Yritin improvisoida ne mahdollisimman hyvin piiloon. Ärsyttävät silti, vaikkei niitä ehkä minun lisäkseni kukaan huomaisikaan. Kärjet improvisoin myös omalla tyylilläni. Olisi ehkä kannattanut tehdä sileänä neuleena kuten ohjeessa, sillä kuvio sinällään on aika reikäistä ja tottakai juuri pottuvarpaan kohdalle osuu tuollainen reikä. Kärjen kestävyys jää nähtäväksi.

Malli: Coocie A; Pomatomus
Lanka: Cascade Yarns® Heritage Sock Yarn
Puikot: 2,25

Salmiakit

Mustien sukmkien kuvaaminen on aina yhtä hankalaa. Joko pakkaa jäämään tummaksi tai sitten kuva palaa läpi. Eipä näistäkään sukista kovin kummoisia kuvia saanut. Lieneekö ne itse sukatkaan kovin kummalliset. Malli perin simppeli, omasta päästä sovellettu.

Etuosassa langankierroin toteutetut salmiakkireikäkuviot, reunoilla tuollainen verkkokuvio. Jonkun aikaa olleet jo valmiina, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata. Lankana tuo Pirtan sukkalanka, jota haksahdin joskus Cittarista ostamaan kympillä kolme kerää. Ei kai langassa sinällään mitään vikaa ole, mutta ei silti suosikkini. 3,5 puikoilla neulotut, aloituksessa muistaakseni 52 silmukkaa ja siitä kaventelin nilkkaa kohden muutamia silmukoita.

Sukkajumista eroon

Siinä missä edelliset sukat kesti valmistua kolme kuukautta, nämä valmistuivat parissa päivässä. Cittarissa oli sellainen kolme kerää kympillä sukkalankatarjous. Pirtan sukkalankaa..? 75% villaa ja 25 polyamidia... Ei siis mitään Novitan höpöhöpöakryylipirtaa vaan ihan kunnollista villasekoitelankaa. Pirta? Mikäs se sellainen lankavalmistaja edes on? Edes Ravelry ei antanut osumia tuolle Pirtan sukkalangalle.

Paksuhko lanka ja isot puikot (tai no, 3,5) olivat passeli ratkaisu tähän pitkään vallinneeseen sukkajumiin. Malliksi valitsin Mossy Cottagen simppelin langakierroin ja 2 oikein yhteen -toistoin toteutettavan Dublin Bay -sukkamallin. Paikoin tuo lanka oli mielestäni vähän "klomppista", mutta kyllä siitä ihan passelit perussukat syntyi. Nähtäväksi jää sitten sukkien nukkaantumisnopeus. Ainakin seiskaveikat tuntuvat nykyään nukkaantuvan todella nopeasti.

Loin aluksi 52 silmukkaa. Varressa kaventelin silmukkamääräksi pikku hiljaa 48. Kerästä jäi sukkien jälkeen jäljelle vielä kohtalaisen koikoinen nyssäkkä.