Huovutetut Laavu-vanttuut

Villapaitojen jämälangoista neuloin Neulova Kettu - Värikkäitä neuleita -kirjan ohjeella Laavu-vanttuut. Kävi vain niin hassusti, että vahingossa huovuttelin näitä vähän turhankin reippaasti. Tarkoitus oli siis neuloa itselle tiiviit talvilapaset. Laitoin valmiit lapaset 40 asteen konepesuun muun pyykin joukkoon. Tungin lapasten sisään pienet muovipussit, jotta eivät huovu keskeltä kiinni. Ajatus oli huovutusvaiheessa pysäyttää kone suht pienin väliajoin tarkastaakseni huopumistilanteen. Ensimmäinen tarkastus oli 15 minuutin konepesun jälkeen -Tuolloin ei ollut tapahtunut vielä juurikaan mitään. Sitten tapahtui herpaantuminen. Ryhdyin varmaan johonkin arkiseen askareeseen ja yhtäkkiä huomaankin edellisestä huopumistsekkauksesta kuluneenkin jo melkein 30 minuuttia. Hups. Pienethän näistä tuli. Tai muuten hyvät, mutta korkeuden puolesta jää vähän kanftiksi. Peukku tuntuu hyvältä, mutta tuo kärkiosa jää liian lyhyeksi, eivätkä sormet mahdu ihan suoristumaan. 

Jo neulomisvaiheessa mielessä kävi, että pitäisiköhän varmuuden vuoksi neuloa tuohon kärkiosaan vielä vähän lisää pituutta, kun jotenkin näyttivät hiukan töpösiltä. Pitäydyin kuitenkin ohjeessa. Näin jälkiviisaana voi todeta, että tuon huovutusnukahduksen olisi ehkä pystynyt paikkaamaan sillä, että olisin alunperin neulonut kärkeen muutaman rivin lisää. Noh... Aika nopeastihan nämä valmistuivat. Ehkä neulon vielä toiset niin, että lisään kärkeen kerroksia -Ja vahdin konehuovutusta tarkemmin!

Joka tapauksessa pääsivät huopumaan varmaan enemmän kuin ohjeessa oli tarkoitettu, sillä Neulovan ketun kirjassa nuo varren raidat ja "tiplut" näkyvät selkeästi vielä huovutuksen jälkeenkin, itsellänihän nuo sekoittuvat huovutuksen jälkeen aika tavalla mustaan pohjaväriin. Saattaa olla toki niinkin, että käyttämäni Vikingin Hobbygarn huopuu ärhäkämmin kuin ohjeen Alafosslopi.

Huopaperhonen äidille

Tänä vuonna äitienpäiväkortin siivitti matkaan pieni huopaperhonen. Piirsin ensin paperille perhosen kaavan, jonka mukaan leikkelin perhosen pohjan Taito Shopista ostamalleni paksulle kierrätyshuovalle. Pohjan päälle neulahuovutin lilaa villaa ja pinkkiä hahtuvalankaa. Ompelin vielä ompleukoneen suoralla ompeleella siipiin lisää juonteita. Vartalo on ommeltu tiheällä mustalla siksakilla, josta lankojen päät jätin tarkoituksella perhosen tuntosarviksi. Lopuksi ompelin käsin vielä muutamia helmiä koristeeksi.

Perhosen taakse ompelin käsin pienen rintakorun pohjan, jolloin perhosen saa kortista irti rintakoruksi käyttöön.

Ihanaa äitienpäivää! 💗

Lampaantuoksuiset tohvelit

Vierailin joulun alla Ali-Unkin lammastilalla, jonka tilapuodista ostin vyyhdin tummanharmaata hahtuvalankaa. Lampaantuoksuisesta langasta loin vitosen puikoille 40 silmukkaa. Neuloin ainaoikeaa silmämääräisesti sopivanpituiselta näyttävät suorakaiteenmuotoiset palaset. Kärjessä neuloin kertaalleen kaikki silmukat 2 yhteen, jolloin silmukkamääräksi kaventui 20. Neuloin pari välikerrosta ja taas kaikki silmukat 2 yhteen, jolloin pyöröpuikoille jäi 10 silmukkaa. Vedin langan läpi lopuista silmukoista ja kiristin kärjen suppuun. Lopuksi ompelin käsin saumat päältä sekä kantapäiden takaa. Viimeistelyn suoritti pesukone. Konehuovutin tossut 40 asteessa.

Tilapuodista ostettu lanka tuntui käsiin hieman vahapintaiselta. Tossuista lähti pestessä myös aika paljon irtokarvaa muuhun pyykkiin, paljon enemmän kuin "teollisemmasta" langasta.  Värjäämätön ja käsittelemätön lanka tuoksui aidosti lampaalta. Tuli ihan lapsuus mieleen. Ollessani pieni, meillä oli muutamia lampaita. Muistan, miten äitini keritsi niitä isoilla rautaisilla keritsimillä. Villasäkit vietiin pieneen paikalliseen kehräämöön, josta ne jonkin ajan kuluttua haettiin lankavyyhteinä takaisin.

Koska tossut kutistuvat huopuessaan melko paljon, liittyy konehuovuttamiseen aina tietynlainen jännitysmomentti, kun yrittää arvailla kuinka reiluiksi tossut tulisi neuloa ennen huovutusta. Näitä jättitossuja testattiin ennen huovutusta mm. hullunkurisina myssyinä. Huovutettuina olivat passelit papan 46-numeroiseen jalkaan.

Kun lopputulos ei vastaa visiota...

Mielessä on ollut jo pitkään kokeilla joskus onteloneuletekniikkaa. Tekniikalla neulotaan siis samanaikaisesti kahdella eri värillä niin että neule tulee tuplapaksuisena. Etupuolta ja takapuolta neulotaan samalla kierroksella samaan aikaan. Tällä tekniikalla kuvion taakse ei tule lainkaan langanjuoksuja ja kuvio toistuu toisella puolella tismalleen samanlaisena, värit peilikuvina.

Järkeilin, että olisin tehnyt nopeita pikkuprojekteja joulupakettiin. Onteloneuleena neulottuja ja konehuovutettuja paksuja villaisia pannunalusia. Väärin. Ensinnäkin huomasin, että onteloneuleen neulominen itsessään on sen verran hidasta, ettei näitä ainakaan kovin montaa päätyisi joulupakettiin. Konehuovutuksen jälkeen totesin, ettei taitaisi päätyä sitä ensimmäistäkään joulupakettiin. Reunat aaltoilivat eikä paksuuskaan ollut aivan niin paksu kuin olisin pannunaluseksi toivonut. Virkkasin reunat lopulta vielä kertaalleen mustalla ja tein ripustuslenkin. Pannunalusesta tuli patalappu, sillä omat joululaatikot uunista nostelisi.

Jos nyt tekisin vastaavanlaisen projektin uudelleen, tekisin toisin. Neuloisin kaksi erillistä puolta, jotka virkkaisin yhteen ja antaisin huovutuksen kiinnittää keskiosat toisiinsa. Langanjuoksut kappaleiden välissä jäisivät joka tapauksessa piiloon ja kahden erillisen kappaleen neulominen olisi huomattavasti joutuisampaa kuin onteloneuleen toteutus.

...TAI vaihtoehtoisesti käyttäisin huomattavasti paksumpaa villalankaa, jotka neuloisin onteloneuleena, mutta jättäisin huovutuksen tekemättä, jolloin taso pysyy nätimmin muodossaan.

Lankana tässä Kotikulta Villainen, puikot nro 4.

Huopatossut

Mieheni ei ole mikään villasukkaihminen. Jokunen vuosi sitten tein hänelle kuitenkin konehuovutetut tossut, joita pidettiin ahkerasti. Koska täysvillaisen tossun kulutuskestävyys ei ole parhaimmasta päästä, ovat nuo muutaman vuoden vanhat tossut jo puhki kuluneet. Silloin tällöin on esitetty toive uusista tossuista. Nuo vanhat tossut neuloin aikoinaan paksusta hahtuvalangasta. Tuota kyseistä hahtuvalankaa myyvää liikettä ei kuitenkaan ole ollut olemassakaan enää muutamaan vuoteen. Varmasti netistä olisi saanut kehräämöiltä suoraan tilattua vastaavaa tuotetta, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Varastoista löytyi kuitenkin sekalainen erä Novitan Huopasta. Ja Ullan sivuilta vastaan tuli Huopaselle suunniteltu huopatossuohje. Olisin halunnut tehdä kokonaan vihreät, mutta yksi kerä ei riittäisi ja kauppakierros osoitti, ettei Huopanen enää kuulu Novitan valikoimiin. Oli pärjättävä tuolla sekalaisella varastoista löytyvällä erällä. Vihreää löytyi yksi kerä ja valkoista hieman toista kerällistä. Tossuista tuli siis raidalliset.

Aiemmin hahtuvalangasta neuloessani tein tossut eri tekniikalla. Suljettuna neuleena sileää neuletta. Kuten varretonta sukkaa kutoisi, mutta vain isommassa koossa. Tämän ohjeen mukaan tossut neulottaisiin tasona aina oikein tekniikalla. Tossut kursittaisiin vasta lopuksi kasaan. Ohje oli koolle 38. Näistä piti tulla kokoa 45. Mutu-tuntumalla siis sovelsin ohjetta isommaksi. Välillä meinasi kyllä asian suhteen omakin usko loppua, kun tossuista tuntui tulevan HERVOTTOMAT. Tässä kuvassa nelivuotiaan jalkaan sovitettuna hieman mittakaavaa ennen huovutusta.

Mutta niin vain pesukone teki ihmeitä. Sulloin pari muovipussia kummankin tosuun sisään ja laitoin vajaaksi pariksi tunniksi pyörimään muun pyykin joukkoon 40 asteessa. Konehuovutus on aina yhtä jännittävää, kun koskaan ei voi olla ihan varma lopputuloksesta. Tällä kertaa kävi ihan hyvin. Aluksi näyttivät kutistuneen jopa niin paljon, että jo hetkisen mietin, saiko äitini sittenkin ennenaikaisen joululahjan. Mutta niin vain kosteana muotoutuivat aika passeliksi siroon 45 kokoiseen jalkaan.

Lankana Novitan Huopanen (arviolta vähän yli kaksi kerää). Puikot nro 8.