Kuusisukat

Päätin neuloa jouluiset villasukat hyödyntäen Seiskaveikan jämälankanössäköitä. Aika pian lankojen värimaailman pohjalta ideaksi nousi vartta kiertävä kuusikuvio, joten ryhdyin selailemaan Pinterestistä erilaisia kuusikaavioita. Kivoimmat mallit eivät kuitenkaan oikein tuntuneet sopivan tuohon villasukkani 56 silmukan kehälle, joten lopulta päätin luoda ideakuvien pohjalta omanlaiseni fuusion kuusesta. Piirtelin ilmaisella Stitch Fiddle -ohjelmalla kahdeksan silmukan levyisen kuusen mallipiirroksen. Pitkiä langanjuoksuja minimoidakseni suunnittelin riveille 3, 5 ja 14 silmukan noston, jolloin näillä kierroksilla ei tarvitse kuljettaa mukana tuota vihreää lankaa ollenkaan. 

Sukat on neulottu Seiskaveikasta 3,5 nron puikoilla. Varren yläosaan neuloin 12 kierrosta 1 oikein, 1 nurin joustinta, mallipiirroksen jälkeen neuloin muutaman rivin vielä sileää ja nilkkaan 15 kerrosta  2 oikein, 2 nurin joustinta ennen kantapääkavennuksia. Kantapääkavennusten yhteydessä kavensin jalkaosan silmukkamääräksi 52.

Palokuntasukat

Poikani liittyi vuoden vaihteessa vapaaehtoiseen palokuntaan. VPK tarjoaa varusteet, mutta kengissä käytettävät villasukat tulevat omasta takaa. Villasukkiahan meidän taloudesta toki löytyy, silti uuden harrastuksen myötä poikani esitti toiveen nimenomaan palokunta-aiheisista villasukista. Koko alkuvuosi on vain sattunut olemaan pokkeuksellisen kiireinen ja niinpä käsityötkin ovat tältä vuodelta jääneet tosi vähiin. Kauaa ei enää villasukkia saappaissa tarvitakaan, mutta onneksi juuri ja juuri ehtivät valmistua vielä tälle kaudelle.

Sukkiin haluttiin paloauto. Selailin aluksi Pinterestistä potentiaaliset paloautokaaviot, mutta mikään valmiista malleista ei oikein tuntunut iskevän, niinpä ryhdyin suunnittelemaan omaa paloautokuviota. Valitettavasti neulomissuuntaa ajatellen piirtelin tuon kaavion väärinpäin (siis jos neuloo sukat varresta varpaaseen periaatteella, kuten itse tein.) Suht helposti tuon kuvion kuitenkin pystyi meuloessa vinksauttamaan mielessään, niin että kuvion seuraaminen onnistui, vaikka väärinpäin onkin.

Näin jälkiviisaana täytyy todeta, että sukkien varressa olisi saanut olla muutama lisäsilmukka tai isompi puikkokokokin olisi auttanut asiaa. Kirjoneule, jossa on suht pitkiäkin langanjuoksuja, ei ihan hirveästi jousta ja niinpä tuo varsi on 66 silmukalla vähän turhankin napakka. Kuvio asettuisi nätimmin, jos väljyyttä olisi hitusen enemmän. Sukat on neulottu Nallesta nron 2,5 puikoilla. Veikkaan, että kolmosen puikot olisivat tuoneet tarvittavan väljyyden. 

Nyt kun postausta kirjoittaessa katson tuota mallipiirrosta, huomaan, että olen unohtanut silmukoida sukkiin ajo- ja hälytysvalot! 

Nilkan liekkiosan mallin bongasin Pinterestistä ja sattui osumaan melko hyvin silmukkajakoonkin. Sukkiin käytetyt langat löytyivät kaikki jämälankakorista, joten projektia varten ei tarvinnut ostaa yhtään uutta lankaa.

Takatalven ruska

Viime kesän raparperinlehtivärjäykset halusivat asettua puikoille syksyisinä viiniköynnöksen (?) lehtinä. Aihepiiriltään ei ehkä vuodenaikaan nähden se aivan ajankohtaisin neulomus, mutta lämmittävät nämä varmasti jalkoja keväälläkin, vaikka kirjoneulemalli onkin syksyinen.

Sukat on neulottu Nallesta kakkosen puikoilla. Varressa silmukkamääränä on 90, jalkaosaa kohden kaventelin tasaisesti silmukkamääräksi 66. Viiniköynnöslehtikaavion alle yhdistin tuollaisen tirppukuvion, jossa sain värin vaiheittain vaihtumaan keltaisesta mustaan.

Alunperin olin ajatellut neulovani koko matkaltaan keltamustat kirjoneulesukat. Tuossa itse värjätyssä keltaisessa on aika kaunis kiilto, melkein kullanhohtoinen sävy. En kuitenkaan ollut varma, riittäisikö kullan sävy koko sukkien neulomiseen, enkä varmastikaan onnistuisi värjäämään toista tismalleen samanlaista sävyä, jos lanka sitten loppuisikin kesken, joten päätin pelata varman päälle ja neuloin kuvion vain sukkien yläosaan. Nythän tuota kullankeltaista lankaa sitten jäi edelleenkin ehkä toinen mokoma.

Totoro-sukat

Ghibli-animaatioista Tororo on yksi suosikeistani, joten pitihän minun tehdä itselleni Totoro-sukat. Aiemmin olen käyttänyt Ghibli-teemaa Jiji-lapasissa, jotka neuloin pojalleni. Pinterestistä löytyi mukavasti erilaisia Totoro-variaatioita ruutupiirroksina. Yhdistin sukkiini parin eri Totoro-kaavion ideat muokaten hieman kumpaakin. Lähtökohtana oli Hairykrishnan Totoro washcloth -malli, jossa minua kuitenkin häiritsi tuo sateenvarjo, tai se, että sateenvarjo ei ollut kädessä, vaan lähti mystisesti keskeltä päälakea. Ehkä Totoro pitää sateenvarjosta kiinni selkänsä takana? Asia vaivasi minua siinä määrin, että päätin muokata kuviota sateenvarjon osalta. Löysin Pinterestistä toisen kuvan, Dovasdivan Totoro in the snow, jossa Totoro piti kädessään sateenvarjoa. Tässä kuva jäi kuitenkin mielestäni toispuoleiseksi, ja sateenvarjo näytti jotenkin suhteettoman suurelta. Sitäkin pitäisi muokata.  Ryhdyin luonnostelemaan näistä kahdesta kuvasta jonkinlaista fuusiota, aluksi hyvinkin perinteiseen tapaan ruutupaperille. Lopulta naputtelin lopullisen version Stitch Fiddlellä sähköiseen muotoon.

Lankana käytin Novitan Nallea, puikot nro 2,5. Loin 80 silmukkaa, joilla neuloin 1o, 1n joustinneuletta 13 kerroksen verran. Ruutupiirrokseni on 40 silmukan levyinen, toiselle puolelle sukan vartta toistin tuota kaavion yläosan sadepisarakuviota, Totoro ja ystävänsä seikkailevat siis vain toisella puolen sukan vartta. Itselläni on melko paksut pohkeet ja halusin sukista pitkävartiset, tuo 80 silmukan määrä tuntui siis passelilta, mutta periaatteessa sukan varsi on muokattavissa pienemmällekin silmukkamäärälle kaventamalla tuota toisen puolen sadepisaraosuutta. Kunhan silmukoiden kokonaismäärä on jaollinen viidellä, jotta sadepisarat toistuvat tasaisesti.

Kuvio-osan jälkeen kaventelin sukan vartta aina joka viidennellä kierroksella 4 silmukan verran (1 kavennus jokaiselle puikolle) kunnes silmukkamääräksi jäi 56 silmukkaa. Kantalappua aloitellessa jaoin silmukat puikoille siten, että iso Totoro asettuisi säären ulkosivulle ja pikkuhahmot säären etuosaan.

Kuviossa on paikoin melko pitkiä langanjuoksuja, joista harmillisesti jää tuo takalangan sitomiskohta hitusen paistamaan läpi valkoisesta taustasta. Toisaalta tässä tapauksessa nuo valkoisen läpi kuultavat langansidonnat tavallaan sopivatkin kuvioon esittäen taustalle jääviä kaukaisempia sadepisaroita. Aloitettuani nämä sukat, törmäsin Maikin kontti -blogissa menetelmään, jossa nuo pitkät langanjuoksut sidottaisiin nurjalle nurjien silmukoiden avulla. Ehkä seuraavaan kinkkiseen kirjoneuleeseen koittaisin tätä tapaa. Näissä sukissa en viitsinyt enää kesken kuvion vaihtaa langansidontatapaa. Paistakoon pisarat sateenvarjon alla läpi. 

Tein sukista sinivalkoiset, en siksi, että tuo alkuperäinen Hairykrishnan malli oli juurikin sinivalkoinen, vaan koska halusin sukista parin syksyllä ompelemalleni sadepisaramekolle. Mekosta on tullut yksi lempivaatteistani, mutta harmillisesti en omista yksiäkään tummansinisiä villasukkia. Ja minähän en varsinkaan tähän vuodenaikaan selviä päivääkään ilman villasukkia. Projektia aloittaessa en oikein osannut arvioida paljonko tummansinistä lankaa kuluisi. Varastoissani oli jo pitkään marinoitunut yksi kerä tummansinistä Nallea, arvelin sen riittävän, vaan eipä riittänyt. Kuvittelin pikaisesti hakevani sitä lisää kaupasta, mutta selvisikin, että väri oli juuri poistumassa valikoimasta. Jouduin kiertämään useammankin kaupan, kunnes lopulta löysin haluamani värin. Olisihan sitä toki sosiaalisen median kautta joltain joku nyssäkkä löytynyt, mutta olisi tuskallista jäädä odottelemaan postipakettia viittä vaille valmiiden sukkien kanssa. :)

Pitkävartiset palikkasukat

Monessa paikassa on näkynyt nyt kuplalapasia ja kuplasukkia. Tutkittuani Kuplien kaaviota, totesin että ehkä ei sittenkään. Koska kaksivuotias tyttäreni on innokas irrottelemaan puikkoja neuletöistäni, saan poimia pudonneita silmukoita sukkatekeleistäni tämän tuostakin. Ajatus siitä, että pudottelisin itse silmukoita joka viidennellä kierroksella, ei tuntunut houkuttelevalta. Toisaalta halusin kuviostani jotain isompaa kuin tuo Kupla-lapasten 3 silmukan levyinen pallo. Päätin lähteä soveltamaan. Palikat ovat siis Kuplien innoittamat, mutta lopulta omanlaisensa. Niin yksinkertaiset neuloa, että nimensä mukaan, jopa neuletöissä melko "palikkakin" osaa tällaiset tehdä.

Sukat on neulottu 48 silmukalla Seiskaveikasta. Pohkeessa käytin aluksi nelosen puikkoja. Neljännen täyskorkean palikkarivin jälkeen vaihdoin 3,5:n puikot. Kirjoneulevaikutelma on luotu pelkästään silmukoita nostamalla, joten neulominen on nopeaa, kun kerroksen saa neuloa aina samalla värillä eivätkä langat kierry toisiinsa. Viiden silmukan levyinen palikka tuntui sukan varressa sopivalta. Se vaati 6 kerrosta korkean palikkarivistön. Aluksi hieman jännitti, miten monta kerrosta yhtä silmukkaa voi nostaa, ettei työ ala näyttää muodottomalta ruttukasalta. Näköjään ainakin 6 kerrosta.

Jalkaterässä neuloin palikkakuviota ainoastaan jalkaterän päälle kahdella puikolla. Pohjan neuloin kokonaan sileää neuletta silmukoita nostelematta, joten kiilakavennuksissakaan ei tarvinnut laskea ja miettiä kuvion asettumista. Helppoa ja nopeaa.

Lopputulos on aika kiva. Ja tykkään väriyhdistelmästä. Tunikoideni harmaa-musta-valkokauteen passeli. Värimaailmaltaan sointuu myös uuteen vaaleanharmaaseen villakangastakkiini.

Kukonaskeleet vol 2

Sairausloman aikana valmistuivat kukonaskelsukat vol 2. Eilen tosin oli olotila sen verran heikko, ettei edes puikkoja kyennyt kalisuttamaan! Kuumeen kera iskenyt vatsapöpö sai aikaan man fluhun verrattavan olon, joka kaatoi totaalisesti sohvan pohjalle. Tänään olo oli jo sen verran kohentunut, että sain valmiiksi viime viikolla aloittamani sukat, vaikka tehoton on ollut tämäkin päivä.

Kukonaskelsukkia suunnitellessani alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä ne tällaisella perinteisellä kirjoneuletekniikalla. Houndstooth-hakusanalla mallikertoja löytyi Pinterestistä muutamiakin variaatioita, tässä linkki tuohon minun käyttämääni kaikkein yksinkertaisimpaan malliin. Nuo ensimmäiset kukonaskelsukkani tuli kuitenkin tehtyä ihan eri tekniikalla. Pinta niissä on kieltämättä elävämpi, mutta täytyihän se alkuperäinenkin visio toteuttaa, varsinkin kun nuo ensimmäiset kukonaskeleet jäivät varreltaa mielestäni vähän turhan lyhyiksi.

Mallikerta on neljällä jaollinen. Kuvio asettui melko huomaattomasti myös noissa kantapään kiilakavennuksissa. Sukat neulottu kolmosen puikoilla 68 silmukalla, jalkaterässä kavensin silmukkamääräksi 64. Lankoina musta Novitan Nalle sekä valkoinen TeeTeen Pallas.

Vertailun vuoksi rinnakkain kahdet erilaiset kukonaskeleet.

Up and down

Jossakin Pinterestin tai Ravelryn syövereissä näin tällaiset ylös-alas -nuolisukat. Idea oli hauska. Luulin laittaneeni kuvan itselleni talteen, vaan enpä ollut laittanut. Kahlasin läpi Pinterestini kuvat sekä Ravelryn jonon ja suosikit. Ei löytynyt.

Idea jäi kuitenkin vaivaamaan. Free knitting chart editor -haulla löysin Stitch Fiddlen kaavioeditorin. Päätin kokeilla hataran muistikuvani varassa jotain samantapaista. Tällainen tuli.

Ohjelma vaikutti ihan näppärältä. Tulee varmasti leikittyä toistekin. Aiemmin olen tehnyt nämä ruutupirrokseni kynällä ruutupaperille. Palmikkomallejani en ole juuri jaksanut ylös kirjata, vaan edennyt mutu-tuntumalla ja pähkäillyt sitten jälkimmäisen sukan kanssa, että mitenkähän oikein tein ensimmäisen. Ehkä viimein saan kirjattua myös palmikkoneulekokeilujen mallit ylös tämän editorin avulla.

Sukat neulottu 54 silmukalla Seiskaveikasta 3,5 puikoilla.

Kuvat otettu omia jalkoja mallina käyttäen, vaikka sukat ovat miesten koossa. Hieman jäävät makkaralle. :)

Nappisukat

Harmaa-musta-valko -kausi sukissa sai hetkeksi väistyä. Luokassani on tällainen Ikean värikäs nappimatto. Sitä päivästä toiseen katsellessani mieleen tuli tehdä värikkäät nappisukat.

Seiskaveikasta on vuosien saatossa kertynyt jos jonkin kokoisia kerännyssäköitä. Jämälankaprojektiksi nappisukat ovat siis passelia puuhaa. Valkoinen pohjavärikin oli melko tarkasti arvioitu, sillä kerästä jäi jäljelle vain pienen pieni nyssäkkä.

Mallikerran suunnittelin itse 48 silmukalle sopivaksi. Varsi neulottu kolmosen puikoilla, jalkaosaan vaihdoin 3,5 puikot. Kantapääkavennuksissa joutui hieman laskelmoimaan tuota mallikerran sijoittumista, jotta kavennuskohdan sai mahdollisimman huomamattomasti osumaan nappien väliin. Ensimmäinen kantalappu meni purkuun. Mielestäni oikein laskin ja laskelmoin, että saisin kavennuskohdan sovitettua nappien väliin. Harmi vain, etten laskelmointivaiheessa huomioinut nappirivien limittäistä sijoittelua. Kavennuskohta, jonka piti osua nappien väliin, sijoittuikin keskelle nappia. Niin paljon pisti silmään epäsymmetria ja harmitti, että pakko oli purkaa koko kantalappu. Purkuhommissa ärsyttävintä on silmukoiden takaisin poimiminen. Tässä asiassa parivuotias tyttäreni on kylläkin harjaannuttanut minua useaan otteeseen. Kutimeni löytäessään, tyttö tulee tämän tuostakin hymy korvissa tuomaan minulle kutismesta irrottamiaan puikkoja.

Sukista tuli ainakin lämpimät. Toinen väri kulkee käytännössä koko ajan mukana työn nurjalla puolella, joten ovat melkein tuplapaksuiset normaalisukkiin verrattuna. Nyt vain saisi tulla niitä pakkasia...

Muumikassi

Molla Millsin Virkkuri-kirjan myötä päätin kokeilla kuviovirkkausta. Innostuinkin siitä. Tavoilleni uskollisena en kuitenkaan kokeillut valmista ohjetta kirjasta, vaan päätin lähteä soveltamaan omaa projektia. Halusin tehdä kassin. Sellaiselle tarve löytyi tarhavaatteiden roudauksesta. Syksyn arvaamattomissa keleissä tulee usein roudattua takkeja ja muuta kamaa edestakaisin kodin ja tarhan välissä. Varmuuden vuoksi huppari, varmuuden vuoksi takki. Kaikki kertaa kaksi. Yritä niitä sitten pieniin reppuihin sulloa. Helpompaa, kun on yksi isompi kassi, johon saan aamulla sullottua kummankin tarhalaisen varmuuden vuoksi vaatekerrat.

Langoiksi kuviovirkkauskokeilulleni olin jo hankkinut mustaa ja valkoista. Sirdarin Cotton DK. Noista väreistä syntyi ajatus mustavalkoisesta muumikassista. Kokeilin muuntaa muumipeikon kuvan kaavioksi KnitPron kaaviogeneraattorilla. Runko syntyikin näppärästi generaattorilla, sitä hieman fiksailin ruutupaperille saadakseni mieleiseni. Lankaa kului 3 mustaa kerää, valkoista vajaa puolikas.

Kassin päällinen virkattu pylväillä 3,5 nron koukulla. Aluksi häiritsi tuo valkoisen langan läpi paistaminen, sitten se alkoikin näyttää aika kivalta. Pinta on elävämpi kuin kokonaan mustana. Virkkasin päällisen suljettuna rinkulana 130 silmukalla. Pohjaksi virkkasin kiintosilmukoilla sopivankokoisen ovaalin. Ensin koitin tehdä pohjasta neliönmallista, mutta se näytti kovin tönköltä ja meni purkuun. Ovaalin pohjan kanssa kassi laskeutui nätimmin. Kantohihnoiksi virkkasin kaksi putkiloa pylväillä, 15 pylvästä kierroksella.

Vuorin ompelin mustasta pellavakankaasta. Viime aikoina on tullut ommeltua pääasiassa joustavia materiaaleja, joten joustamaton materiaali tuntui pitkästä aikaa oudolta. Tavallaan helpompaa, kun ei tarvitse temppuilla koneen säätöjen kanssa ja se Lidlistä ostettu halvempi lankakin, jolla ei joustavia materiaaleja ommella, kävi tähän työhön. Toisaalta, kun tekee ilman kaavoja suunnilleen mitoilla, tuo joustamaton materiaali ei myöskään anna anteeksi heittoja mitoissa. Kertaalleen jouduin pienentämään pohjaksi leikkaamaani ovaalia, kun leikkaamani reunuskankaan mitta ei aivan riittänytkään.

Kruunukortti

Näen pitkästä aikaa hyvän ystäväni. Tyttärensä täyttää ihan pian 6 vuotta! Ajattelin, että viemme samalla tyttärelle pienen synttärilahjan. Ja olihan siihen korttikin tehtävä. Mutta millaisista jutuista kuusivuotiaat tytöt pitävät? Vaaleanpunaisesta, prinsessoista ja blingblingeistä kai... Tuli ajatus sellaisesta kruunukortista.

Jostain syystä lapsuudesta tutut ristipistotyöt ovat alkaneet taas kiehtoa minua. Ei niinkään sellaiset perinteiset liinat, vaan ennemminkin modernimpi versio ristipistoista. Sellaiset isot ristipistoin koristellut rahit, isoista reikälevyistä tehdyt sisustustaulut tai suoraan seinälle maalatut ristipistokuviot... Sellaiset mitä näkee aina välillä sisustuslehdissä. Mitään sellaista en ole saanut toteutukseen asti. Päätin aloittaa ristipistoilun  paljon, paljon pienemmällä projektilla.

Piirsin ensin ruutupaperille kaavion kruunusta. Leikkasin ohuesta puuvillakankaasta sopivankokoisen tilkun (varastoista kun ei löytynyt tähän hätään mitään varsinaista kirjailukangasta). Kangas oli niin ohut, että kuvion pystyi jäljentämään ruutupaperilta kankaan läpi. Kirjailin kangastilkkuun ensin kruunun. Sen jälkeen kiinnitin kangastilkun ristipistoin pahvikorttiin kiinni. Jos ristipistoista jo sinänsä tulikin lapsuus mieleen, tästä pahviin kirjailusta vasta tulikin! Sellainen tuttu rahina, joka syntyy langan hangatessa pahvia. Tunsin melkein itsenikin jälleen kuusivuotiaaksi, suunnilleen sen ikäisenä aloittelin kai käsityöharrastustani pahvisilla ompelukuvilla. Mikähän niiden oikea nimi on? Saakohan niitä vielä jostain? Kirjaillessa istuin hiekkalaatikon reunalla, katselin samalla lasten leikkejä ja fiilistelin omia lapsuusmuistojani. Voi kai kesäpäivän hullumminkin käyttää. :)

Maatuskasukat

 

Inspiraatio maatuskakuvion tekemiseen lähti Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta (Delage-Calvet, Sohier-Fournel, Brunet & Ritz), jossa näin söpöjä maatuskoja ristipistomalleina. Kirjan maatuskakaaviot olivat kuitenkin sellaisenaan liian isoja sukan varteen, joten niiden pohjalta olen soveltanut oman pienemmän maatuskakuvion. Jalkaterän kiertävä kukkakuvio on niin ikään mukailtu samaisen kirjan ristipistomallista. Sitäkin joutui toki työstämään, jotta sai kuvion täsmäämään silmukkamäärään. Nilkan ruusukuvion alla oleva pieni kukkaraita on sellaisenaan kirjan ristipistomalleista.

Varren ruusukuvio on Lumoavat Ruusukirjailut -kirjasta (Eggimann-Jonsson & Toresdotter). Vihreäpohjaiset leveämmät raidat on toteutettu Random Squares Pattern Generatorilla.

Alkuperäinen ajatus oli neuloa tyttärelle tunika, jonka helmassa kiertäisi tuo maatuskakuvio. Halusin kuitenkin testata ensin pienemmällä (?) projektilla miltä tuollainen maatuskaraita näyttäisi. Kuviosta tuli kyllä korkeampi kuin alkuperäinen visioni oli, joten katsotaan nyt pääseekö tuollainen maatuskatunikaidea koskaan toteutukseen asti. Mahdollisesti ainakin muokkaan tuota kaaviota pienemmäksi.

Pitkään mietin, tekisinkö maatuskakuvion jälkeen kokonaan mustalla loppuosan sukasta. Maatuskassa tuo kirjoneulominen tuntui kuitenkin taas pitkästä aikaa varsin mukavalta, joten päätin tehdä koko sukasta kuviollisen. Toisaalta jännitysmomenttina oli myös mustan langan riittävyys, se kun oli ostettu taannoin Tallinnan reissulta Karnaluksin tuliaisina ja lisää ei aivan heti saisi, jos lanka kesken loppuisi.

Kukkasukissa kesää odottelemaan!

Puikot nro 2,5. Varren maatuskakuviossa 80 silmukkaa (5*16). Alempana varressa ja jalkaterässä silmukkamääräksi kavennettu 70.

Langat: Teetee Pallas sekä Schoeller + Stahl Fortissima.

Jiji-lapaset

Pikkusiskolle tehdyt Hello Kitty -lapaset aiheuttivat isoveljessä lapaskateuden. Velipojankin oli saatava kissalapaset. Ja nimen omaan punaiset sellaiset. Mutta Hello Kitty ei oikein tuntunut poikamaiselta aihepiiriltä. Ostin vähän aikaa sitten Prismasta läjän Studio Ghiblin leffoja. Halvalla kun sai. Nyt on sitten pyörinyt telkkarissa Ghibli-maraton. Siitä lähti ajatus Jiji-lapasiin.

Kikin lähettopalvelussa seikkailleen Jiji-kissan huumori ja veikeä ulkonäkö upposivat ainakin äitiin. Pinterestiin laitettu hakusana Jijistä tuotti ihan mukavasti osumia. Tällaisesta hamahelmikaaviosta muunsin lopulta Jijin paremmin pikkupojan lapasiin sopivaan mittakaavaan.

Itse kissa on jälleen tehty lapasiin jälkikäteen kirjailemalla. Hännästä tein lopulta pidemmän kuin tuossa piirtämässäni kaaviossa. Olisi ehkä saanut olla sittenkin lyhempi, mutta olkoon nyt näin. Jälkikäteen kun katsoo lapasia rinnakkain, olisi tuon hännän voinut toisessa lapasessa tehdä vastakkaiselle puolelle... Mutta tällaiset näistä nyt tuli ja pääasia että omistaja oli tyytyväinen.

Lapaset neulottu Novitan Nallesta kolmosen puikoilla. Silmukkamääränä 36. Kissa on kirjailtu Seiskaveikasta.