Ullakon kätköihin unohtunut

 
Aiemmin kesällä ompelin Vallilan Helsinki-kuosista lahjakassin virkkaamalleni torkkupeitolle. Järkeilin silloin, että tuollainen reilunkokoinen kangaskassi olisi oikeastaan itsellekin aika näppärä. Sitä kun tulee pakattua mökki- ja rantakamoja usein niihin kaupan muovisiin kestokasseihin. Ullakkoa penkoessa vastaan tuli vanhaa Vallilaa. Veikkaisin. että lähemmän 10 vuotta sitten ostettua Tanja Orsjoen suunnittelemaa Nukkekoti kuosia. Kankaan reunassa vuosiluku 2006. Aivan niin pitkään se ei ole ullakolla marinoitunut, mutta liian kauan joka tapauksessa. Kangas oli laadultaan aika jämäkkää ja järkeilin, että se olisi passelia tuollaisen reilunkokoisen kassin ompeluun. Varmaan sille oli ostaessa ollut joku muu ajatus, mutta tässä vaiheessa ei enää mitään ideaa, miksi olen sen alunperin hankkinut.

Kangasta oli sen verran, että siitä sai juuri kaksi isoa kassia ommeltua. Toisen ompelin jälleen lahjakassiksi ystävälleni. Sinne sai pakattua mukavasti synttärilahjat ystävälle ja kesätuliaiset kummipojalle. 

Kangas on kyllä jämäkkää puuvillaa, mutta ei kuitenkaan ihan markiisikankaan paksuista, että ehkäpä en sitä latoisi aivan täyteen kaikkein painavinta tavaraa. Eiköhän tuo silti uimakamppeiden, kylpytakkien yms. sullomiseen ole aivan passeli kesäkassi. Kaavan pohjana tässä Vallilan sivuilta löytyvä kangaskassiohje, mutta vähän pienemmässä koossa.

Helsinki-kassi

 

Kaupasta ei löytynyt riittävän isoa lahjakassia (paitsi Ryhmä Hau -kuvioisena) 50-vuotislahjaksi virkkaamalleni torkkupeitolle, joten sellainen piti ommella itse. Kassin kankaaksi valitsin Riina Kuikan suunnitteleman Helsinki-kuosin. 

Lahjan saaja ei enää asu Helsingissä, mutta on asunut lapsena Katajanokalla, jonne kuosissa on viittauksia mm. tuossa maailmanpyörässä sekä Uspenskin katedraalin siluetissa. 

Kassi on ommeltu Vallilan sivuilta löytyvän ohjeen mukaan. Mittoja tosin justeerasin vähän itse "paremmin paketointiin sopivaksi". Leikkelin kankaasta 60 cm x 60 cm palaset. Hihnapalasia levensin sentillä eli tein hihnoista 8 cm + 68 cm. Yläreunan taitteen tein leveämpänä kuin ohjeessa (n. 5 cm). Melko iso kassi tuli tästäkin, vaikka ohjeessa korkeutta olisi ollut vielä 10 cm lisää. 

Lopputulos on aika kiva. Juhannuskamoja kaupan muovisiin kestokasseihin pakatessa tuli mieleen, että miksiköhän tällaista isoa kangaskassia (kangaskasseja) ei ole tullut koskaan itselle ommeltua? Ehkä joku päivä. Josko vaikka Vanha Rauma kuosilla. :)

Muumikassi

Molla Millsin Virkkuri-kirjan myötä päätin kokeilla kuviovirkkausta. Innostuinkin siitä. Tavoilleni uskollisena en kuitenkaan kokeillut valmista ohjetta kirjasta, vaan päätin lähteä soveltamaan omaa projektia. Halusin tehdä kassin. Sellaiselle tarve löytyi tarhavaatteiden roudauksesta. Syksyn arvaamattomissa keleissä tulee usein roudattua takkeja ja muuta kamaa edestakaisin kodin ja tarhan välissä. Varmuuden vuoksi huppari, varmuuden vuoksi takki. Kaikki kertaa kaksi. Yritä niitä sitten pieniin reppuihin sulloa. Helpompaa, kun on yksi isompi kassi, johon saan aamulla sullottua kummankin tarhalaisen varmuuden vuoksi vaatekerrat.

Langoiksi kuviovirkkauskokeilulleni olin jo hankkinut mustaa ja valkoista. Sirdarin Cotton DK. Noista väreistä syntyi ajatus mustavalkoisesta muumikassista. Kokeilin muuntaa muumipeikon kuvan kaavioksi KnitPron kaaviogeneraattorilla. Runko syntyikin näppärästi generaattorilla, sitä hieman fiksailin ruutupaperille saadakseni mieleiseni. Lankaa kului 3 mustaa kerää, valkoista vajaa puolikas.

Kassin päällinen virkattu pylväillä 3,5 nron koukulla. Aluksi häiritsi tuo valkoisen langan läpi paistaminen, sitten se alkoikin näyttää aika kivalta. Pinta on elävämpi kuin kokonaan mustana. Virkkasin päällisen suljettuna rinkulana 130 silmukalla. Pohjaksi virkkasin kiintosilmukoilla sopivankokoisen ovaalin. Ensin koitin tehdä pohjasta neliönmallista, mutta se näytti kovin tönköltä ja meni purkuun. Ovaalin pohjan kanssa kassi laskeutui nätimmin. Kantohihnoiksi virkkasin kaksi putkiloa pylväillä, 15 pylvästä kierroksella.

Vuorin ompelin mustasta pellavakankaasta. Viime aikoina on tullut ommeltua pääasiassa joustavia materiaaleja, joten joustamaton materiaali tuntui pitkästä aikaa oudolta. Tavallaan helpompaa, kun ei tarvitse temppuilla koneen säätöjen kanssa ja se Lidlistä ostettu halvempi lankakin, jolla ei joustavia materiaaleja ommella, kävi tähän työhön. Toisaalta, kun tekee ilman kaavoja suunnilleen mitoilla, tuo joustamaton materiaali ei myöskään anna anteeksi heittoja mitoissa. Kertaalleen jouduin pienentämään pohjaksi leikkaamaani ovaalia, kun leikkaamani reunuskankaan mitta ei aivan riittänytkään.