Helmikorvikset osana synttärikorttia

Viime viikonloppuna tapasin vanhan opiskelukaverini, jolla sattui olemaan juuri parin päivän päästä syntymäpäivä. Halusin antaa hänelle lahjaksi jotain pientä, mikä sujahtaisi illan ajaksi kätevästi käsilaukkuun. Niinpä värkkäsin pika-askarteluna hänelle lahjaksi helmistä korvikset. Korvikset ripustin pienillä silikonitateilla osaksi itse askartelemaani syntymäpäiväkorttia. 

Olen ostanut tämän helmipussukan vuosia sitten Prahasta. Putiikki oli kuin karkkikauppa! Isot lasimaljat olivat täynnä väreittäin lajiteltuja lasi- ja kivihelmiä, joista pienellä kauhalla sai koota punnittavaan pussukkaan haluamansalaisen helmilajitelman.

Korvistehtailua

Äidin ja tyttären korupajassa lähti syntymään useampiakin korviksia, kun yhdistelimme molempien korutarvikkeet. Oppilaani yleensä aina kiinnittävät huomiota uusiin korviksiini, joten turailin tyttären helmistä opekorvikset.

Nämä avocado-osat tarttuivat puolestaan matkaan taannoin kässämessuilta. Jalostus korviksiksi asti on vain ottanut aikansa.

Valkoiset silikonihelmet ovat pyörineet korutarvikelaatikossani vielä paljon avocadojakin kauemman, vuosikausia. Jotain tällaisia varmaan visioin alunperinkin, mutta jostain syystä toteutus on jäänyt roikkumaan vuosiksi.

Nämä helmikoristeiset nappikorvakorut ovat puolestaan kokonaan tyttäreni käsialaa. Tai autoin korupiikin lenkin muotoilussa, mutta muilta osin visio ja toteutus tyttäreni.

Kun näitä korviksia tässä nyt lähti syntymään useampiakin, piti miettiä korujen säilytystäkin uusiksi. Ikeassa silmään osuivat tuollaiset pinottavat matalat keramiikkakupit -Alunperin kai kissan ruokakupeiksi tarkoitettuja, mutta minusta näyttivät pinottuna tornina aika kivalta. Ostin kolme ja tein niistä keraamisen korusäilytystornin.

Timanttihuppari

Siskontyttö sai kymppisynttärilahjaksi Kimmin mintunvihreästä joustocollarista timanttihupparin. Idea huppariin lähti tuosta kirpparilta ostetusta timanttitrikoosta. Kirpparilöytö ei ollut mikään kovin iso palanen, mutta hupun vuoriksi juuri passeli. Ehkäpä jämistä saisi vielä juuri ja juuri pienen teepparinkin ommeltua. 

Timanttikuvioisesta vuorista lähti puolestaan idea timanttiseen silityskuvaan. Timanttikuvio on ladattu svgrepo.com-sivustolta, josta löytyy ilmaisia valmiiksi svg-muotoisia printtejä. Taisin hieman työstää tuota alkuperäisen timantin muotoa ja tuikkivien tähtien kokoa/sijoittelua Canvas Workspacessa ennen kuvion leikkurille ajamista. 

Hupparin kaveriksi askartelimme tyttäreni kanssa vielä huppariin väreihin sointuvia korviksia. Koruaskartelu on kyllä aika rentouttavaa yhteistä äiti-tytärlaatuaikaa.

Korupajan antia

 
OAJ:n paikallisyhdistys järjesti Muotoiluhuone Tuokion pitämän korupajan. Täydellisen meditatiivinen hetki pysähtyä kiireisen arjen keskellä nypeltämään koruja. Ja mikäs koruja nypeltäessä, kun kaikki materiaalit ja työkalut olivat käden ulottuvilla. Ajatella, että jopa korupiikeille oli olemassa oma työkalunsa, minkä olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt. Nips vain ja piikkiin sai muotoiltua valmiin juuri oikeankokoisen lenkin. Korviksen kiinnikkeitä oli joka lähtöön ja kolmessa värissä: hopea, kulta ja ruusukulta. Ja jopa nuo pienet osia yhdistelevät rinkulat oli koruaskartelijoille valmiiksi väännetty avonaiseen asentoon. 

Pajassa oli mahdollista tehdä kaksi korua. Valittavana oli korvakorut, kaulakoru, avainnauha tai vaikka rannekoru. Päätin tehdä kahdet korvikset. Ihania korun osia oli niin monenlaisia, että hankalinta oli päättää, millaiset korvikset tekisi.

Pajassa oli valmiina joitakin inspiraatiokoruja. Nuo mustat helmikorut ovat saaneet inspiraationsa mallina olleista korviksista. Pitsikaupungissa kun asuu, puuosista tuo pitsikuvio puhutteli heti. Pyörittelin ensin pitkään käsissäni roosanvärisiä ja ruusukullanhohtoisia pitsipalasia. Myös mustat palaset olivat harkinnassa. Lopulta päädyin kuitenkin sinapinkeltaisiin pitsikorviksiin, sillä muutama vuosi sitten neulomassani Rauma-neuleessa pitsikuvio on juurikin sinapinkeltaisella. Nämä uudet korvikset olkoon parina Rauma-neuleelleni.

Hassua, miten korupajaan mennessä olin päättänyt tekeväni jotkin väreillä leikittelevät moniväriset korvakorut. No... eipä näissä nyt mitään ihan hirmuista väreillä leikittelyä ole, mutta kivat näistä silti tuli.

Säätöjen sivutuotteina korviksia

Testailin 3d-tulostimelle jälleen erilaisia tulostussäätöjä kokeilemalla mm. miten lämpötilojen säätäminen vaikuttaa tulostusjälkeen. Alustan lämpötilan nosto tasoitti jonkin verran tuota pohjan struktuuria, vaikkei se vieläkään aivan tasainen ole. Säätötestailujen yhteydessä tulostin siskontytölle kissahuppariin sointuvat korvikset samaisella kissakuviolla, josta aiemmin leikkasin huppariin silityskalvon. Kovasti mieluisat tuntuivat olevan nämäkin kisut. 

Mustan filamentin sain jo toimimaan suhtkoht ok, mutta läpikuultavan keltaisen filamentin kanssa on vielä harjoiteltavaa. Läpikuultava materiaali tuntuu jotenkin käyttäytyvän hieman eri tavalla kuin nuo peittävät materiaalit. Jostain syystä noihin keltaisella läpikuultavalla filamentilla tulostettuihin töihin tuntuu jäävän aina hirveästi tuollaisia hiuksenhienoja huituja. Testisäätöjä tehdessä printtasin keltaisella läpikuultavalla filamentilla lankakeräkorvikset. Näidenkin mallikuva svgrepo-sivustolta ladattu.

3d-printatut kissakorvikset

Kirjoittelin alkuviikosta koulun 3d-printterin käyttöön step-by-step ohjeistusta siinä toivossa, että laitteen käyttökynnys madaltuu, kun työvaiheet voi vaihe vaiheelta tarkistaa listasta. Sitä tulee välillä sokeaksi omille ohjeilleen ja unohtaa merkitä jonkin työvaiheen, jos itse entuudestaan tietää prosessin vaiheet ja niinpä päätin vielä testata kirjoittamani ohjeet etenemällä ohjeissa vaihe vaiheelta. Printtasin siinä samalla kissakorvikset. 

Korvikset eivät nyt varsinaisesti tulleet mihinkään akuuttiin korvistarpeeseen, vaan ovat ennemminkin sellainen ohjeistuksen kirjoittamisen sivutuote. Niinpä kuten kuvistakin näkyy, reunojen viimeistelyyn olisi toki voinut käyttää enemmän aikaa. Nyt niissä näkyy vielä paikoin pientä huitua, mutta kylläpä nuo asiansa ajaa.

Prosessin aikana tuli samalla palauteltua mieleen viime kesän Building digital competenses -kursilla vinkattua Doodle3d-sovellusta. Yleensä olen operoinut 3d-suunnitelmia tehdessä Tinkercadilla, mutta varsinkin lasten kanssa tuo Doodle3d vaikuttaa jotenkin simppelimmältä käyttöliittymältä. Valmiin kuvan muuntaminen kolmiulotteiseen STL-muotoon sujuu Doodle3d:llä varsin näppärästi. Doodle3d on selainpohjainen ilmainen sovellus, jolla pääsee mallintamaan 3d-suunnitelmia ilman kirjautumista. Näihin korviksiin nappasin kissan png-muotoisen siluettikuvan Pixabaysta. Doodle3d:n kamerakynä-toiminnon avulla latasin kuvan sovelluksen vasemmanpuoleiseen ikkunaan ja kun kamerakynä-painikkeen ollessa aktivoituna ladatun kuvan päällä "maalaa" kursorilla, piirtyy kuvasta oikeanpuoleiseen ikkunaan kolmiulotteinen kuva, jota voi sitten muokata ja lopuksi sen voi ladata koneelle stl-muodossa. Jos asia kiinnostaa, googlaamalla Doodle3d:stä löytyy helposti näppäriä tutorialeja.

Pinkit päivät

Helmikorviksien tehtaileminen sai jatkoa, kun kaivoin esiin vuosia sitten Prahasta ostamani lasi- ja kivihelminössäkän. 2016 kävimme mieheni kanssa Prahassa. Muistelin, että jossakin vanhan ja uuden kaupungin rajamailla oli tuolloin putiikki, jossa myytiin lasi- ja kivihelmiä karkkikauppamaiseen tyyliin. Putiikissa oli isoissa lasimaljoissa väreittäin lajiteltuja helmiä, joita sai pienellä karkkikauppakauhalla lastata kolmionmuotoisiin pusseihin. Pussukka punnittiin ja hinta määräytyi painon mukaan. Heinäkuisella Prahan reissullani yritin kovasti löytää tuota samaista putiikkia. En löytänyt. Ehkäpä koko putiikkia ei enää ole edes olemassa. Onhan tässä välissä ollut koronavuodetkin, jotka varmasti ovat olleet melkoinen koitos turistiputiikeille. Harmi. Kyseinen putiikki kun ei ollut mikään perus souvenir shop, vaan pikemminkin tyylikäs käsitöiden ja askartelun ystävän karkkikauppa, melkeinpä kirjaimellisesti.

Pussukan helmivalikoima on melko kirjavaa, vaikkakin värimaailma onkin suht yhtenäinen. Veikkaan, että vastaavia pussukoita olisi heinäkuisella Prahan reissullani lähtenyt matkaani useampaakin väriä, jos vain olisin kyseisen putiikin bongannut.

Lasi- ja kivihelmet ovat muovisia versioita jonkin verran painavampia, mutta mielestäni myös persoonallisempia. Näistä kuutionmallisista helmistä kootuista korviksista tuli lempparini.

Sydämenmuotoisia helmiä pussukasta löytyi muutamia. Jokainen niistä oli kuitenkin hieman erisävyinen tai raidoitukseltaan erilainen. Tämäkin toi mielestäni vain lisää persoonallisuutta ja korostaa käsityön leimaa.

Helmeilyä

Tyttäreni on innostunut erilaisten helmikorujen tekemisestä ja helmityömaa onkin meillä ollut esillä viikottain. Eräänä iltana opetin tyttärelleni, miten tuollaisista metallipiikeistä saa pihdeillä taiteltua korujen osia ja jämähdin itsekin helmityömaan äärelle. Kaivelin oman korutarvikelaatikkoni esiin ja malliksi tein valkoiset helmikorvakorut. Helmet ovat peräisin katkenneesta vanhasta kaulanauhasta -Mikälie lehden tilaajalahja ollut aikoinaan. Tyttäreni näperteli samaisella idealla nuo vaaleansiniset korvikset.

Koska omaksikin yllätyksekseni olen tänä syksynä töihin lähtiessä jopa muistanut vaihdella asun värien mukaan korviksia, päätin samalla näperrellä toisetkin korvikset. Kaivelin esiin tilpehöörilaatikostani vuosia sitten Fimo-massasta näpertelemiäni helmiä. Kyseiset Fimo-massahelmet on askarreltu aikoinaan Espanjassa eräässä Erasmus+ -reissulla toteutetussa työpajassa. Helmien jatkojalostus koruiksi asti otti näköjään useamman vuoden. Kierteiset Fimo-helmet eivät olleet keskenään aivan identtisiä, mutta eipä tuo haittaa. Näkyypähän ainakin yksilöllinen käsityön leima.

Ja sitten teimme kolmannet. Ja neljännet. Korujen tekeminen yhdessä tyttären kanssa oli tosi kivaa yhteistä puuhaa. Nyt tosin täytyisi sitten varata aika lävistäjälle, jotta tyttärenikin saisi vihdoin pitkään toivomansa korvikset. Jotenkin sitä on muka aina ollut huono aika korvien rei'itykselle. Kesällä menisi rei'ityksen vuoksi uimiset mönkään. Kesän jälkeen puolestaan cheerleading-harrastus haittaa reikien ottamista, sillä harkkoihin ei saisi mennä korvisten kanssa. Joskus ne on kuitenkin otettava, eikä sellaista "hyvää aikaa" kai koskaan oikein tule. Ehkä sitten vain käymme lävistäjällä ja teippaamme hoitokorvikset harkkoihin jonkin aikaa. Nyt on ainakin valmiiksi askarreltuna repertuaaria korvisvalikoimaan.

Kohta täytyy varmaan alkaa miettiä jotain järkevää säilytysjärjestelmää näille koruille, mikäli korviksia alkaa tulemaan sarjatuotantona. :)

Peikonlehtikorvikset

Osallistuin heinäkuussa Prahassa Building Digital Competences -kurssille, jossa yhtenä harjoitustyönä suunnittelin ja 3d-printtasin peikonlehtikorvikset. Aika kauan tosin kesti, että sain viimein askarreltua korviksiin nuo kiinnikkeet. Joka syksy taidan päättää, että tänä vuonna alan oikeasti panostamaan asusteisiin ja vaihtelen korviksia fiiliksen ja asun mukaan. -Olen tuon jopa kahtena aamuna töihin lähtiessä nyt muistanut ja sain heti asiasta oppilailta palautettakin. Joskin pahoin pelkään, että ensimmäisen viikon jälkeen kuljen taas niissä samoissa jokapaikan korviksissa, joita ei tarvitse ottaa yöksi pois.

Kurssilla käytetty printteri oli eri mallinen kuin koulumme printteri. Tulostusjälki alapinnastaan on näissä Prusalla tulostetuissa sileämpi kuin koulumme Adventurer 4 -tulostimella. Mielestäni tuo Prusan tulostusalusta oli myöskin sileämpi kuin koulumme laitteessa ja tulostustyö lähti siitä jokseenkin vaivattomasti irti. Päällipinta kutakuinkin samanlaista kuin koulumme tulostimella. Kurssin vetäjä Petra vinkkasi, että tuota päällipintaa, jossa tulostusjälki paremmin näkyy, voisi koittaa tasoittaa jollakin liuottimella (sikäli kun kielimuurin yli asian oikein ymmärsin). En kokeillut... Riittävän hyvät näinkin.

Olen jo jonkin aikaa haaveillut juuri näiden korvisten sävyisestä vihreästä viskoosimekosta. Täytynee varmaan laittaa tanttukangaskin tilaukseen, kun mekkoon sopivat korviksetkin tuli kerran jo printattua. Melko lähellä tätä väriä löytyy jo valmiiksi kangaslaatikon kätköistä, mutta trikoona. Jospa saisin viimein tuon useamman kuukauden marinoituneen Utuliinin Metsä-trikoonkin nyt ommeltua.
 

3D-tulostetut korvikset

Tänä vuonna kävi niin, että oppilaan lukuinnostus yllätti opettajan. Olin määritellyt etukäteen rajat  pronssisen, hopeisen ja kultaisen lukudiplomin saavuttamiselle. Mutta kun lukuinnostus ylitti roimasti kultaiseen lukudiplomiin vaaditun kirjamäärän, päätin luoda vielä ylimääräisen timanttisen lukudiplomin. Koska kevään aikana sain otettua itseäni niskasta kiinni ja perehdyin vihdoinkin 3D-tulostamisen saloihin, tuli viime hetken idea printata lukuinnostuksen saaneelle oppilaalle palkinnoksi timanttikuvioiset korvikset.

Sopivan timanttikuvion löysin Pixabaysta. Jpg-kuvion muuntamiseen STL-muotoon löytyy netistä useitakin selainpohjaisia sovelluksia, itse käytin nyt AnyConvia. Tinkercad-suunnitteluohjelmalla modasin timantteihin vielä ripustusrinkulat. Koska kuvio oli verrattain pieni suoralinjainen tasokuvio, jossa ylimääräisiä tukirakenteita ei tarvittu, korvisten printtausaika oli nopea.

Rehtorillamme on tapana aina loman alkaessa muistaa henkilökuntaa pienillä lahjoilla, usein herkuilla. 3D-printauksen alkuun kun pääsin, printtasin samalla vitsinä myös hänelle kesäkorvikset. Näissä tulostusjälki tosin ei ole aivan parhaasta päästä, mutta ajatus ehkä tärkein.

Asusteita korkkikankaasta

 
Ostin kässämessuilta korkkikangasta ja joulun alla aloin googlata ideoita erilaisiin korkkikangasprojekteihin. Silmään osui Ruususuu ja Huvikumpu -blogista ohje korkkikangasrusetteihin. Sellaisia piti kokeilla. Tein aluksi ohjeen mittojenmukaisen rusetin. Omaan silmääni siitä tuli aika reilun kokoinen. Tulkoon siitä miehen rusetti. Pienensin seuraavaan projektiin mittoja paremmin lasten rusetiksi sopivaksi. Lasten rusetin mitat 21 x 7 cm. Keskiosan pienensin vain silmämääräisesti mutulla tuosta alkuperäisohjeen koosta. Ohjeessa rusetin kääntöaukko ommellaan umpeen käsin. Näin teinkin. Ensimmäisen osalta. Lastenkokoisissa ruseteissa oikaisin. Kääntöaukko jää joka tapauksessa piiloon tuon keskiosan alle, joten surautin kääntöaukon (tai pikemminkin koko sauman) siksakilla. 

Ompelin pienempiä rusetteja kaksi. Toisesta turailin kummipojalle rusetin ja toisen pujotin keskiosastaan mustaan ostopantaan. Ruususuu ja Huvikumpu -blogissa vinkataan yksinkertaisempi versio rusetin kiinnityksestä: hakaneulalla kiinni paidan kaulukseen. Jotenkin tuo tuntui lahjaksi tarkoitettuihin rusetteihin liian "kototekoiselta hätäratkaisulta". Halusin kunnollisen kiinnitysmekanismin. Ongelmaksi vain muodostui noiden pienten klipsien hankkiminen. Kotikaupungistani sellaisia kun ei kangaskaupasta löytynyt. Hetken jo mietin vanhojen rintsikoiden uhraamista, mutta päädyin kuitenkin jouluostosreissulla piipahtamaan vielä naapurikaupungin Nappi ja nauha liikkeessä, josta sitten onneksi löytyikin klipsejä, kiristimiä ja kiinnikkeitä useampaakin leveyttä. 

Ajatus oli ommella korkkikankaiset somisteet siskoni perheelle. Isille oli nyt rusetti ja tyttärelle rusettipanta, vielä piti siskolle keksiä jotakin. Ehkä korkkikangassomisteinen pieni käsveska... Sitten bongasin Madame BC:n blogista hauskat korkkikankaiset korvikset. Päätin kokeilla sellaisia. 

Yksinkertaisena pisaraläpyskät tuntuivat jotenkin tosi heppoisilta. Ei sillä, ettäkö korvisten nyt kovin massiiviset täytyisi ollakaan, mutta kokeilin silti liimata kaksi korkkipalasta vastakkain. Parempi. Korvikset kaipasivat kuitenkin vähän lisää särmää. Tai ehkä vain väriä. Rusetissa ja pannassa toistuvaa mustan ja korkin teemaa jatkaen päätin lisätä hieman mustaa korviksiinkin. Kaivoin esiin mustan tekonahkatilkkuni ja leikkelin siitä samanlaiset vastakkain liimatut kaksipuoleiset pisarat, korkkisia hieman isompina tosin. Kuvista nyt vähän huonosti käy ilmi, mutta pisarat oavt siis pienen ketjun päihin kiinnitetyt ja ketju roikkuu keskiosastaan korviskoukuissa, jolloin pisarat heiluvat ketjun päissä erillään toisistaan, vaikka näissä kuvissa hämäävästi näyttääkin melkein kuin korkkipisarat olisi liimattu mustalle taustalle.

Huopaperhonen äidille

Tänä vuonna äitienpäiväkortin siivitti matkaan pieni huopaperhonen. Piirsin ensin paperille perhosen kaavan, jonka mukaan leikkelin perhosen pohjan Taito Shopista ostamalleni paksulle kierrätyshuovalle. Pohjan päälle neulahuovutin lilaa villaa ja pinkkiä hahtuvalankaa. Ompelin vielä ompleukoneen suoralla ompeleella siipiin lisää juonteita. Vartalo on ommeltu tiheällä mustalla siksakilla, josta lankojen päät jätin tarkoituksella perhosen tuntosarviksi. Lopuksi ompelin käsin vielä muutamia helmiä koristeeksi.

Perhosen taakse ompelin käsin pienen rintakorun pohjan, jolloin perhosen saa kortista irti rintakoruksi käyttöön.

Ihanaa äitienpäivää! 💗

Joulukorvikset lahjaksi

Viime hetken ideana ja viimeisen illan näpertelynä askartelimme tyttäreni kanssa joulukorviksia kiitokseksi opettajalle ja iltiksen tädeille. Näistä tuli aika kivoja pienellä vaivalla ja nopeasti.

Taittelimme korviksille pienet talviset kortit, joiden sisään ekaluokkalainen raapusti jouluntoivotukset sydämien kera. Oikeanlaisen korttitaustan ja kimallepallon valitseminen oli tarkkaa puuhaa. Piti huolellisesti puntaroida millainen tyyli kenellekin sopii. :)

Korvispohjina käytimme hopeoituja korviskoukkuja. Jostain kuulin, että tuo hopeapinnoite ei välttämättä ole kestävyydeltään kaikkein paras mahdollinen, mutta toisaalta nämä taitavat olla aika sesonkikorvikset, joten pinnoite kestänee varmasti sen mitä pitääkin. Itse korvis valmistui nopeasti minikokoisista joulupalloista. Napsautimme tuon ripustushärvelin ulos pallosta, pujotimme korviskoukun lenkkiin ja ripustin takaisin palloon. Done! Korvikset aseteltiin roikkumaan korttiin kiinni ja taustapuolelle napsautettiin tuollainen pieni silikonilukko pitämään koukun paikoillaan.

Sulovileniyksissäni ostin vuosi tai kaksi sitten Lidlistä joulun jälkeisestä poistomyynnistä pilkkahintaan tuollaisen DIY-joulukalenterisetin. Kalenteria siitä ei näköjään koskaan tule, sillä valmiiksi rasian muotoon stanssatut kuviokartongit päätyivät korvisten lahjapakkauksiksi. Olivat juuri täydellisen kokoisia.