sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Hukkapalasetti

 

Jämäkankaiden laatikko on ääriään myöten täynnä. Niinpä yritän keksiä ompeluksista yli jääneille tilkuille mahdollisimman pian hyötykäyttöä. Tämä 1-vuotiaalle veljentytölleni ommeltu setti on turailtu kokoon pelkästään hukkapalasista. Paapiin Lilja-kaavalla ommeltuihin leggareihin on käytetty omaa mekkokangastani. Aivan ei tilkuissa koko sellaisenaan riittänyt täyspitkiin lahkeisiin, joten surautin lahkeensuihin jatkopaloiksi resorit samaisesta kankaasta. 


Myös paita on leikelty melkoisella Tetris-periaatteella tyttäreni rusettipaidasta yli jääneistä tilkuista. Ostin syksyn kässämessuilta metrin palan tuota Lempikankaan ribbineulosta, mallailemalla siitä sai siis ommeltua kaksi pitkähihaista rusettipaitaa. Vaikka paidan idea on tässäkin Lillalumin Ilonasta, paidan peruspohjana on tässä käytetty kuitenkin Paapiin Myyryä. Ihan vain siitä syystä, että Myyrystä sattui olemaan valmiiksi piirreltynä pitkähihaisen paidan kaavat sopivassa koossa. Setistä tuli aika kiva, ja erityisen ilahduttavaa on, kun hukkapalaset saa hyötykäytettyä käyttökelpoisiksi vaatteiksi.

tiistai 11. tammikuuta 2022

Jokapaikan arkimekko


Musta ja harmaa ovat aika varmoja värejä, joiden kanssa on helppo yhdistellä erivärisiä neuleita. Tai villasukkia, sillä äärimmäisen huonolla ääreisverenkierrolla varustettuna käytän villasukkia oikeastaan aina. Poislukien ehkä heinäkuun. Ehkä. Niinpä neutraalikuvioinen ja neutraalin värinen kangas tarttui syksyn kässämessuilta mukaani Poppanavakan kojulta. Hakusessa oli oikeastaan jokin tämän tapainen puuvillamodaali, sillä Poppanavakan puuvillamodaalikankaat ovat käytössä olleet äärimmäisen laadukkaita, eivätkä ole pesussa menneet juuri miksikään. No, tämä nyt ei ollut sitä puuvillamodaalia, vaan pääosin puuvillaa, jonka mukana on hitunen elastaania.

 

Kaavana tässäkin Paapiin Solinan ja Puron yhdistelmä (Paapiin kaavakirja Naisille) hieman alkuperäiskaavaa pidemmällä helmalla. Taskut jätin tästä mekosta pois. Kuvat ovat suhruja, mutta itse mekosta tuli ihan kelpo perus jokapaikan arkimekko.

perjantai 31. joulukuuta 2021

Ilona-paita olkarusetilla


 Vuoden viimeisimpinä ompeluksina valmistui LillaLumin Ilona-paita olkarusetilla. Kankaana kässämessuilta ostettu Lempikankaan ribbineulos. Lempikangas oli itselleni aivan uusi tuttavuus. Samaiselta kojulta jäi käteen myös vohvelitrikoita, joiden ompeluista sitten ehkä ensi vuoden puolella. Visiot vohvelitrikootöihinkin ovat valmiina, mutta eivä ole päässeet toteutuksen asteelle.

Aluksi vähän jännitti, miten tuo rusetti asettuisi pääntien kanttauksessa, mutta aika kivuttomasti lopulta sujahti tuohon. Tein ompelukoneella aputiukkaukset rusetin reunoille pääntielle ja kädentielle, vaikka ohjeessa ei näin neuvottukaan.


torstai 30. joulukuuta 2021

Puron ja Solinan yhdistelmä


Kyseinen tunikamekko tuli ommeltua jo tovi sitten, mutten ole saanut kuvattua. Kaavana tässä Paapiin Puron ja Solinan yhdistelmä. Syksyn kässämessuilta ostin itselleni pitkään harkinnassa olleen Paapiin kaavakirjan naisille. Tuo lasten versio hyllystäni on löytynytkin jo pitkään ja kaavat ovat olleet selkeitä ja toimivia. Tässäkin tykkään mekon muodosta ja se istuu aika kivasti, mutta taskun suut jäävät melko ahtaiksi. Lisäksi tuo Muumitrikoo Rocks (95% puuvillaa, 5% elastaania) on ainakin pakkaspäivänä tosi sähköinen, joten taskut pakkaavat asettua jotenkin pöljään asentoon. Lämpöleggareiden kanssa kangas tarraa harmillisesti leguihin kiinni. Tanttu odotelkoon kesäisempiä kelejä. Seuraavan Puron tai Solinan, tai niiden yhdistelmän taidan tehdä kokonaan ilman taskuja.


Tykkään kyllä Janssonin alkuperäiskuvituksista kuosissa, joskin se kokonaan yksivärinen mekko itselle taisi sitten jäädä tänäkin vuonna ompelematta. Asetin itselleni vuoden alussa kässätavoitteita ja yksi niistä oli ommella itselle yksivärinen mekko. Ehkä ensi vuonna. 

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Kranssikortit

 

Somen ja sähköisten tervehdysten lisääntyessä perinteiset joulukortit ovat harventuneet vuosi vuodelta. Minulle itse tehdyt joulukortit ovat kuitenkin perinne, josta ainakin toistaiseksi olen halunnut pitää kiinni. Yleensä olen myös kunkin vuoden joulukorttimallista tehnyt jonkinlaisen pienen postauksen (ihan vain itsellekin muistin tueksi, ettei ihan samaa teemaa valitse peräkkäisiin vuosiin). Tämäkin postaus on siis enemmän dokumentaarinen kuin uutta mullistavan idean esittely.


Tänä vuonna kortteihin päätyi akvarellin ja tussauksen sekapläjäys kranssiaiheella. Suht simppeli ja nopea toteuttaa. Kurkistus viime vuoden postaukseen paljasti, että itse asiassa tämänkaltainen malli oli harkinnassa jo viime vuonna, joskin silloin tein testikappaleen pelkästään tussiversiona. Viime vuoden tuotantoon päätyi lopulta solmussa olevat valosarjat, joten tänä vuonna sitten niitä kransseja.



sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Räsymattokynttilät

Ajatuksen tasolla tämä projekti on kytenyt jo pitkään. Olen jemmaillut kynttilän jämiä, keräillyt kynttilätarjottimelta ne isoimmat jäähtyneet valumat samaan jämäpussiin. Säilönyt vinoksi valahtanutta ulkolyhdyn jättikynttilää. Jemmaillut tyhjiä Pringles-purnukoita. Ihan vain sillä ajatuksella, että jonain päivänä haluan kokeilla räsymattokynttilöiden valamista. 



Viritin takapihalle oman sulatuspisteeni. Eri tölkkeihin sulattelin vesihauteessa erivärisiä kynttilöitä. Aluksi tässä oli käytössä isompi kattila, johon mahtui useampi tölkki kerrallaan, värjäyskattilani. Kunnes tajusin, että steariinia tihkui pikkuhiljaa maitotölkin läpi ja alkoi kertyä kattilan reunaan. En halunnut pilata värjäyskattilaani ja vaihdoin kattilaksi pienemmät askartelukattilani, jolla ei oikeastaan olisi mitään väliä. Jo valmiiksi hidas puuhastelu hidastui entisestään. Toisaalta edellisen värikerroksen tuli jäähtyä, ennen kuin uutta kerrosta valutti pintaan, joten sinä aikana ehti tosin noita jäähtyneempiäkin tölkkejä sulatella vesihauteessa uudelleen. Huomasin, että jos lieriöön kaatoi liian vilpoisan kynttilämassan, se ei kiinnity kunnolla edelliseen kerrokseen. Toisaalta jos edellinen kerros ei ehdi riittävästi jähmettyä ennen uutta kerrosta, värikerrokset sekoittuvat.


Mieheni tuli seuraamaan puuhastelujani. Hän kehitti vaihtoehtoisen strategian, jotenkin miehekkäämmän. Steariinin pystyi sulattamaan tohon avulla hetkessä. Sulatusastiana toimi alumiinitölkki, kynttilää valettiin toiseen alumiinitölkkiin, sillä jemmatut Pringles-purkit loppuivat. Kynttilämassan kaataminen pihtien avulla tulikuumasta tölkistä valuastiaan oli tosin jonkin verran hankalampaa kuin massan valuttaminen vesihauteessa lilluneesta maitotölkistä. Pidemmän päälle myös tuo ohut alumiinitölkki alkoi kärsiä kuumuudesta ja sulatusastiaa tuli uusia vähän väliä. Lopulta mieheni hitsasi metalliputkesta sulatusastian. 

Ja tulihan näitä... Näköjään punaisia, harmaita ja valkoisia kynttilöitä tullut polteltua eniten. Toisaalta värimaailma sointuu lähestyvään joulun aikaan. Valkoisella pystyi miksaamaan olemassa olevasta isommasta muodottomaksi valuneesta punaisesta kynttilästä vaaleampia sävyjä. Osa jämistä oli tuoksukynttilöitä. Yritin miksata vain yhtä tuoksua yhteen kynttilään.



Kynttilän jämiä jäi tosin vieläkin. Ehkäpä kokeilen joku päivä vielä sytykeruusujen tekemistä. Niitäkään kun en ole koskaan tehnyt, vaikka valmistusperiaatteen ainakin kuvittelen tietäväni.

lauantai 20. marraskuuta 2021

Kellohelma

 

Käsitöiden saralla on ollut takkuista koko syksyn. Kiukuttelevan kyynärpään myötä myös moti on ollut kateissa. Kävin hakemassa vauhtia kässämessuilta. Kaikki lankakojut kiersin kaukaa. Niistä ei tulisi kuin paha mieli, kun ei ole tietoa missä vaiheessa puikkoihin tai koukkuun tarttuminen onnistuu. Sen sijaan kankaita lähti matkaan. Tänäkin vuonna. Maltillisissa määrin ompelusta ei aiheudu käden kuntoumisessa isompia takapakkeja. Lähdin liikkeelle todella matalan kynnyksen projektilla. Kankaisen kojulta jäi käteen pupuprintti joustocollaria (muun muassa). Kellohelmahameen kaava oli hämmentävästi printattu suoraan kankaalle. Sen kun leikkasi valmiiksi printatun ympyrän irti ja leikkeli keskelle pyöreän aukon.


Piirsin kaavan kankaalta toki myös kaavapaperille jatkokäyttöä varten. Jostain syystä en ole tainnut aiemmin edes puolihametta ommella. Nyt on sitten kaava valmiina seuraavillekin projekteille.

Pupuprintti oli käyttäjälleen mieluinen. Pehmolelukorista käytiin valikoimassa kuvien ottoa varten kaikki pupupehmot. Kellohelma toimii kätevästi myös pehmojen kantoapuna.