Neulosmekko pallokuosista

Vähän hitaasti nämä kangasostokseni päätyvät ompeluun, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Puuvillaneulos on peräisin marraskuun kässämessuilta, mutta koska ostohetkestä on vierähtänyt jo aikaa, olin tyystin unohtanut miltä kojulta kankaan edes ostin. Onneksi messuilla mukana ollut pikkusiskoni muisti, että olin ostanut tämän Ehta Dream Circuksen kojulta.  

Muistan kovasti ostohetkellä arponeeni, tekisinkö neuloksesta mekon vai neuletakin ("messutädeillä" taisi olla kyseisestä kuosista neuletakit ja näyttivät hyvältä kyllä nekin. Mielestäni päädyin oikeaan ratkaisuun, kun tein lopulta mekon. Kaavaksi valitsin vanhasta Ottobrestä (5/2017) Ladder Stripesin, joka näyttää toimivan neuloksen kanssa mainiosti. Innostuksissanihan koitin samaista kaavaa myös trikoon kanssa (josta kerroin tuossa edellisessä postauksessa), mutta trikoon kanssa helma ei laskeutunutkaan ollenkaan noin nätisti.

Mekko on kyllä ihanantuntuinen päällä. Kun materiaali on puuvillaneulosta, sen voi huoletta heittää myös pesukoneeseen, eikä tarvitse miettiä sen enempää kutistumisia tai huopumisia. Veikkaan, että tästä taitaa tulla yksi ensi syksyn ja talven luottovaatteistani. :)

Vanamo-mekko

Näköjään menee vähän sykleittäin tämä allekirjoittaneen ompeluinnostus. Välillä sitä saa kaivaa puoli väkisin esiin, mutta kun jumin yli pääsee, lähteekin ompeluksia tulemaan useampi yhteen putkeen. Kaivoin oikeastaan ensin esiin kässämessuilta ostamani puuvillaneuloksen, johon testasin itselleni uutta (joskin jo vuoden 2017 Ottebressä ilmestynyttä) Ladder Stripes -kaavaa. Kaava toimi oikein hyvin neulosmekossa (jonka postaus tulee myöhemmin, sillä tähän hätään ei sitten ollutkaan oikeanväristä kanttauslankaa). Päätin sitten samaan syssyyn ommella samaisella kaavalla niin ikään kässämessuilta ostamani Nuppu Printin Vanamo-kankaan. Mutta. Ei sittenkään. Kangasta olikin vain 1,5 metriä, mikä ei kyseiseen leveähelmaiseen malliin riittänyt. Ei alkuunkaan. Edes lyhythihaisena versiona.

Kun nyt kaavan siinä kuitenkin olivat valmiiksi levällään, päädyin modaamaan sitä. Aika roimastikin. Ensin ajattelin selviäväni pelkillä hihojen lyhentämisellä. Mutta helma oli liian leveä, eikä kangas riittänyt sellaisenaan. Päätin kaventaa helmaa, jotta saisin soviteltua rinnakkain/limittäin etu- ja takakappaleet. Ei riittänyt siltikään. Pituuttakin piti helmasta karsia. Mutta ei. Sovitusvaiheessa totesin, ettei trikoo laskeutunut helmassa ollenkaan niin nätisti kuin neulos. A-linjaisen mekon leveä helma näyttikin pöljätä. Kavensin helmaa entisestään. Että tiedä sitten paljonko tästä nyt loppupeleissä edes jäi alkuperäisestä kaavasta jäljelle. Eipä juuri mitään. Etu- ja takakappaleiden yläosa. Ja niistäkin vähän pääntietä sovellettu.

Oikeastaan modauksen jälkeen näyttää aika samalta, mitä olen aiemminkin omilla kaavamodauksilla päätynyt A-linjaisista mekoista tekemään. No eiköhän tämä käyttöön tule kuitenkin. Kangaslaatikossa on pitkälti toista vuotta odotellut roosanvärinen vohvelitrikoo neuletakiksi päätymistään. Jospa saisin senkin vihdoin ommeltua, sillä vaaleanpunaiset vanamot kaipaavat talven tullen selvästi kaverikseen juuri roosanväristä neuletakkia.

Kankaan jämistä ompelin jälleen yhdet pikkarit. Tälle kertaa itselle. Eipähän jää nämäkään riekaleet tilkkulaatikkoon pyörimään. Tai pienen palan sinnekin sentään jemmasin. Joulumyyjäisiä on jälleen luvassa kahdenkin joukkueen taholta, joten ehkäpä surauttelen sitten taas niistä pienimmistä tilkuista kestotiskirättejä myyjäisiin.

Hukkapalat hyötykäyttöön

Ompelun ohessa syntyy pidemmän päälle hirveä määrä epämääräisen kokoista ja muotoista tilkkua, joita sitten ainakin allekirjoittaneella tulee jemmattua tilkkulaatikkoon sillä ajatuksella, että jonain päivänä näistä ehkä jotakin... Tuo jonain päivänä harvemmin koittaa ja niinpä tilkkulaatikko pursuaa kroonisesti yli äyräidensä.

Olen pyrkinyt tietoisesti tekemään asialle jotakin, niin että ainakin yritän miettiä jo ompeluprojektien aikana, pystynkö hyödyntämään "leikkuujätteenä" syntyneet jämätilkut heti pois, jotta ne eivät koskaan edes tilkkulaatikon tukkeeksi asti päätyisi. Parissa edellisessä projektissa onnistuin jopa toteuttamaan visioni. Molempien kankaiden jämistä riitti vielä materiaalit alushousuihin, jotka syntyivät lopulta hyvinkin nopeasti, kun asian teki saman tein samoilla koneissa jo valmiiksi olevilla langoilla.

Kaavat piirrelty jotain sinne päin -periaatteella vanhojen roskiin menevien alushousujen pohjalta. Aeva hyvät tuli.

Astetta fiinimpi sporttipaita

Kesäkuun Ommel-festariostokseni jäivät melko maltillisiksi, Ikuisuus-kuosi Ommellisen kojulla osui kuitenkin heti silmään. Näin sen Sporttipaitana. Joustocollaria olisin halunnut, mutta kuosia ei ollut kuin trikoona. Otin sitten sitä. Äsken katsoin, että kullanvärisenä kuosia löytyisi nyt verkkokaupassa joustocollarinakin. Ehkäpä löytyi jo silloin kesäkuussakin, mutta ruskea trikoo tuolta nyt lähti matkaan. Jostain syystä vaatteisiini on tupannut pukkaamaan viime aikoina kovasti ruskean sävyjä. Toisaalta äsken tuolla Ommellisen sivuilla seikkaillessa kyseinen kuosi viininpunaisena näytti melkeinpä vielä paremmalta. Olikohan tuota viininpunaisena jo Ommel-festareilla? Ehkäpä ruskeakauteni on vähitellen kääntymässä viininpunaisen suuntaan, sillä eilen nyörinostoreissulla JättiRätistä jäi puoli vanhingossa käteen viininpunainen kaavantestaustrikoo. 

Tykkään kyllä paidasta kovasti. Ja tuosta väristäkin, vaikkakin jossain kohtaa paitaa sovittaessa tuli vähän sellaiset Myrna-fibat. Vaikka eihän kuosissa ole sama kukka ensinkään. Ehkä se on tuo värimaailma. Muistan miten lapsena kaverini mummilla oli Myrna-kupit. En oikein koskaan kauheasti tykännyt niistä. Mutta jollain kummallisella tavalla olen melkein alkanut pitää niistäkin. En sillä tavalla, ettäkö sellaisia välttämättä itselle haluaisin, mutta jotain merkillistä nostalgiaa niissä on. Niin se maku muuttuu. Olihan ylipäätään ruskea lapsena inhokkivärini.

Muokkasin paidan kauluskaavan matalammaksi. Osin siitä syystä, että kangasta oli vain 1,5 metriä, mutta myös siksi, että mielestäni matalampikin kaulus toimii tässä mallissa varsin hyvin. Matalamman kauluksen tein edelliseenkin Sporttipaitaan. Tiedä sitten kuinka paljon tätä tulee varsinaisena sporttipaitana käytettyä, vaikka mallin nimi sellainen onkin. Ehkäpä tämä on pikemminkin sellainen astetta fiinimpi sporttipaita. Ohjeen mukaan tuohon kaulukseen kuuluisi nyöri. Nyörikujan sinne kyllä ompelin, mutta jätin lopulta nyörin pois, koska halusin vähentää paidan hupparimaisuutta.

Draped-paita

 
En taida olla mikään muodin edelläkävijä, sillä huomaan valikoivani ompelukaavoja usein muutaman vuoden takaisista lehdistä. Tämänkin paidan kaava on vuoden 2017 Ottobresta. Jostain syystä uusimpien Ottobre-lehtien kaavat eivät ole nyt viime aikoina oikein sytyttäneet. Tai sitten ehkä lämpenen niillekin vasta muutaman vuoden viiveellä.

Aluksi en oikein lämmennyt tälle kankaallekaan. Vaikka itse lankoja värjäilenkin (paitsi että sekin homma on jostain syystä tänä vuonna jäänyt tyystin), jotenkin nämä batiikkivärjäykset eivät ole olleet minun juttu. Kangas on kuitenkin tyttäreni itsensä valitsema, mielestäni oli aika bliisun värinen ja plurun tuntuinenkin. En oikein keksinyt siitä mitään järkevää, yökkäriä kai alunperin ajattelin, mutta kangas jäi lopulta laatikkoon odottelemaan inspiraatiota. Vanhoja kaavalehtiä selaillessa silmä osui Draped-kaavaan. Siinä etu- ja takakappale ovat periaatteessa yksi palanen, niin että toinen sivu on alaosastaan "taitettu" toiselle puolelle peilikuvaksi. Oli sen oloinen kaava, että tulee joko kiva tai sitten ihan susi. Päätin, että juuri tuohon kaavaan sopisi tyttäreni valitsema pluru batiikkivärjäys. Ei oikeastaan hirveästi harmittaisi, vaikka sitten kaava olisikin aivan susi ja toisaalta juuri tuohon malliin pluru kangas ehkä sopisikin. Laskeutuisi ainakin jouhevasti kaavan epäsymmetrisyydestä muodostuvat sivulaskokset. 

Pienin muokkauksin lopputulos on ihan ok. Alkuperäiskaavassa ei ollut helmaresoria, yllättävän pitkä helma kylläkin. Pelkän epäsymmetrisen leikkauksen kanssa pitkä roikkuva helma näytti jotenkin vähän pöljältä. Odotin epäsymmetrisen kaavan saavan aikaan voimakkaammat sivulaskokset (vaikka totta puhuen sellaisia ei kyllä Ottobren mallikuvissakaan ollut, toisin kuin kuin sitten taas ohjeen "piirrosversiossa". Sivuun tuli kyllä joitakin poimuja, mutta kovin vähän ja toisaalta sivusaumaan jäi  hölmösti "törölle" etu- ja takakappaleen sivutaitoskohta. Päätin korjata asian helmaresorilla. Mutulla kaavoitin samaisesta kankaasta helmaresorin, jolloin pussittuu koko helma. Parempi, joskin en tiedä paljonko siihen nyt sitten enää jää efektiä tuosta alkuperäisestä epäsymmetrisyydestä. Ehkä toisenlaisen kuosin kanssa kaavan vino epäsymmetrisyys tulisi paremmin esiin.

Resorikaitaletta leikatessa bongasin kankaassa ensin yhden reiän (onneksi ei ollut osunut paitakohtaan), joka harmillisesti rajoitti jäljellä olevan kankaan määrää. Jouduin reiän vuoksi tekemään resorikaitaleesta lyhemmän kuin olin ajatellut. Onneksi kangas on kuitenkin hyvin venyvää ja sain lyhemmänkin palasen riittämään. Bongasin jäljelle jääneistä tilkuista vielä toisenkin pienen pienen reiän alun. Tämän jälkeen tutkin paidan tarkasti. Kuin ihmeen kaupalla olin onnistunut kohdistamaan kaavat siten, ettei reikiä ollut osunut paidan kohtaan. Mutta jäi kyllä pieni epävarmuus kankaan laadusta... No kestää minkä kestää. Tulipahan ainakin nyt kaava testattua. Ja kangas oli alunperinkin hinnaltaa hyvin huokea -syystäkin. 

Mikään ihan varsinainen teepparisesonkihan nyt syyskuun kohta koittaessa ei ole, mutta jospa tuo nyt mahtuisi vielä ensi kesänäkin ja voihan tuota neuleen kanssa pitää tässä syksymmälläkin. 

Vielä kerran Liljaa

Pari kesää sitten ostin Nappinjasta lilansävyistä joustavaa farkkujoustocollaria.  Syystä, jota en tiedä, kangas on pesun jälkeen jäänyt odottamaan toteutustaan. Oli jo aikakin ottaa se työn alle. Samalla tajusin, että leggareiden luottokaavani Paapiin Liljan koot loppuvat 140 senttiin. Kääk! Tyttärelläni toki on edelleen 140-senttisiä vaatteita käytössä, mutta melkeinpä kallistun nykyään jo kokoa suurempaan. Ryhdyin selailemaan kaavalehtiä. Luulin että peruslegujen kaava löytyisi jos ei nyt jokaisesta, niin vähintäänkin joka toisesta kaavalehdestä. Vaan ei löytynyt. Vuosikertoja selaillessa löytyi toki jokunen vaihtoehto, joista randomilla valitsin yhden ja piirtelin kaavat 146 koossa.

Availin kankaan levälleen. Uusi KÄÄK! Luulin ostaneeni farkkujostocollaria metrin, mutta nuukuuspäissäni olinkin näköjään aikoinaan ostanut sitä vain 80 cm. Tuo 80 cm olisi toki vielä pari kesää sitten hienosti riittänytkin leggareihin. Vaan ei enää. Mitäs piti marinoida kangasta... Leviteltyäni Flamingo Laken (leggarikaava jonka vuoden 2021 Ottobrestä piirtelin) kaavan kankaalle, totesin, ettei kangas riittäisi alkuunkaan. Toisaalta Flamingo Laken kaava itsessään näytti hurjan isolta. Hain vertailun vuoksi parit tyttäreni legut. Jep. Flamingo Lake -legujen kaavat olivat valtavat. Ööö... ehkä ei näillä. Päätin turvautua vielä kerran tuttuihin hyväksi testattuhin Liljoihin. Kangas oli varsin venyvää, eli jousto kyllä antaisi myöden ja no... kankaan knaftius joka tapauksessa määritteli sitä kuinka pitkät lahkeet saisin. Pituus jäi vähän vajaaksi jopa tuosta 140 koosta. Leikkelin niin pitkät kuin sain.

Sovitusvaiheessa tilanne ei näyttänyt kovin pahalta. Periaatteessa lahkeen pituus olisi sellaisenaankin saattanut juuri ja juuri riittää. Juuri nyt. Mutta hyvin pian olisivat aavistuksen liian lyhyet. Päätin ommella legujen lahkeensuihin samaisesta trikoosta resorikaitaleet pidentämään lahkeita ja pidentämään housujen käyttöikää.

Ihan hyvät tuli. Mutta... Pian, hyvin pian, on edessä uuden leggariluottokaavan metsästys. Saa vinkata napakaksi ja hyväksi havaittuja tyttöjen leggarikaavoja.

Olipa kerran ompelujumi

Koko kesä on mennyt melkoisessa ompeluhorroksessa. Olevinaan ei ole muka saanut otettua aikaa ompelulle ja tuotoksena onkin ollut vain muutama teeppari ja parit kalsarit. Sellaista varsinaista kutsumusta ompelukoiden äärelle ei tullut nytkään, mutta veljentytön 3-vuotissyntymäpäivästä sain vähän puoliväkinäisen kimmokkeen kaivaa koneet esiin pölyttymästä. Tosin tähänkin täytyi olevinaan ihan katsoa kalenterista aika, milloin olisi sellainen ilta, ettei olisi pakollisia muita keskeytyksiä (kuten esim. harkkakuskauksia). Pitkän ompelutauon jälkeen on jostain syystä vaikea virittää aivonsa ompeluasentoon, jos projektiin on luvassa keskeytyksiä. Jospa tämä nyt tästä lähtisi taas hiljalleen alkuun.

Jo perinteeksi on käynyt selättää ompelujumia leggareilla. Tartuin tähän toimintamalliin ja tuttuihin Paapiin Lilja-leggareiden kaavaan nytkin. Löysin jämäpalan tummanviininpunaista vähän stretch-farkunnäköistä joustavaa trikoota, josta riitti materiaaliksi juurikin pienen tytön legginseihin.

Halusin ommella laggareiden kaveriksi myös yläosan, mutta seuraava potentiaalinen jumi voi syntyä kaavojen piirtämisestä. Niinpä selailin valmiiksi leikellyt kaavani, josko sieltä löytyisi haluamassani koossa sopiva kaava. Turvauduin jälleen aiemminkin käyttämääni Happy Rainy Day -tunikamekkoon. Selkeä A-linjainen olisi ompelujumin jälkeen helppo vaihtoehto. Kaavasta poiketen sijoitin taskut sivusaumaan (alkuperäiskaavassa edessä). Taskukaavan nappasin senkin valmiiksi piirrellystä Raggae-jumpsuitin kaavasta.

Itse ompelu sujui itse asiassa aika simppelisti, työläintä taaskin oli päästä yli päänsisiäisestä ompelujumista ja jahkaamisesta.