maanantai 18. helmikuuta 2019

Pari paitaa


T-paitavaraston täydennykseksi syntyi pari peruspaitaa, jotka ovat olleet suunnitteilla jo hyvän aikaa. Toteutus on taas vain antanut odottaa. Kummatkin kuosit Jätti-Rätistä poikani itsensä valitsemia.


Kesään on toki vielä aikaa, mutta toivon mukaan karavaanaripaita sopii vielä kesällä asuntoauton startatessa matkaan. Hassua, miten sitä vuosien saatossa ajatukset muuttuvat. En koskaan kuvitellut että viettäisimme joskus "karavaanarielämää". Nuorempana reppureissut Aasiaan olivat kova juttu. Lasten myötä matkustus noista ajoista on aika tavalla muuttunut. Nykyään reissuille tulee pakattua mukaan ihan järjetön määrä tavaraa ja vaatetta. -Ihan vaan varmuuden vuoksi. Tuon tavaramäärän sullominen on huomattavasti helpompaa asuntoautoon kuin rinkkaan.


Matikkapaidasta luvattiin luntata vastauksia matikan tunnilla. Tätä ei ehkä kannata pukea päivänä, jolloin on matikan koe. :D


Matikkapaidan kaavan pohjana Graphic Prints (OB 3/2017). Muokkasin helmaa hieman lyhyemmäksi ja leveämmäksi poistaen siitä sivuhalkiot.


Karavaanaripaidan kaava Blaa Blaa (OB 1/2016) lyhythihaiseksi muunneltuna.


sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Tiplusukat


Näköjään pukkaa lisää perussukkaa. Tämä jämälankaprojekti oli tarkoitus postittaa ystävänpäiväyllätyksenä lahjaksi ystävälle, jonka toiveissa on ollut pitkävartiset villasukat. Ihan eivät nyt ystävänpäiväksi ehtineet, mutta lämmittävät toivottavasti ystävänpäivän jälkeenkin.


Edellisen raidan tiplut on neulottu aina seuraavan raidan värillä. Idea ei ole omani, jossain muistan nähneeni sukat tähän tyyliin tehtynä, mutten löytänyt mallille mitään nimeä tai ohjetta, vaan improvisoin oman muistikuvani varassa. Tai tuskinpa sitä ohjetta olisin lukenut, vaikka sen olisin löytänytkin. :D Sukat on neulottu Seiskaveikan jämistä nelosen puikoilla. Varressa aluksi 60 silmukkaa, nilkkaa kohden vähentelin silmukoita siten, että nilkassa ja jalkaosassa silmukkamäärä oli 54.

Neuloin näihin jälleen tiimalasikantapään, nyt kun tuokin tekniikka alkaa tulla jo soljuvasti selkäytimestä. Melkein sanoisin silti, että tuo tiimalasikantapää istuu paremmin noissa aiemmin pienemmillä puikoilla ohuemmasta langasta neulomissani sukissa. Kärkikavennukset tein joka toisella kierroksella sukan reunoille. Jäljelle jääneet silmukat päättelin neuloen silmukoimalla.


Melko joutuisasti valmistuivat paksusta langasta isoilla puikoilla, vaikkei nyt ihan ystävänpäiväksi ehtineetkään. Omaan jalkaan sovitettuna ovat hiukan liian pienet, mutta eipä ollut kuviin sopivankokoista koipea sovituskappaleeksi. Poikani tosin sovitti näitä myös ja tilasi saman tien itselleenkin pitkävartiset värikkäät villasukat. :) Uudet sukat ovat siis jo puikoilla.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Perusraitaa


Luistimiin tarvittiin uudet sukat. Pitää valmistua nopeasti. Ei saa olla liian paksut. Eipä näissä sitten mitään ihmeellistä jujua olekaan. Perusraitaa. Helppoa ja nopeaa. Tulipa tehtyä.


Lankana Venla, pukot nro 3 (tai 2,5... enpäs muistakaan enää), ois voinut olla pykälää pienemmät. Mutta koska no... isommilla puikoilla saa nopeammin valmista. Ei nyt mikään mestarisuoritus, mutta kaipa nämäkin asiansa ajaa.

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Liljaa sarjatuotantona


Tulevan kummipojan myötä viimeaikaiset ompelukset ovat kovasti painottuneet vauvanvaateosastolle. Sillä välin oman tyttären leggareiden lahkeet ovat alkaneet käydä harmillisen lyhyiksi. Oli aika päivittää leguvarastoja astetta suurempaan.


 Täydellistä legukaavaa etsiessä olen saanut Ompeluelämää-ryhmästä yleensä aina suositukseksi Paapiin leggarikaavan. Tampereen kässämessuilta viimein ostin itse itselleni joululahjaksi Paapiin kaavakirjan. Asetin testiin tuon suositellun kaavan. Luotin vakaasti suosituksiin ja ompelin heti kerralla sarjatuotantona Lilja-leggareita kolmin kappalein. Perusmalli on ihan ok, tyttäreni vain sattuu olemaan sen verran kaposta mallia, että seuraavalla kerralla taidan hiukan kaventaa lahkeita. Etenkin reiteen jää mielestäni hiukan turhaa väljyyttä.


Kohdistustakin täytyy vielä opetella, ei tuosta nyt ihan katastrofia tullut, mutta on takapuolessa edelleenkin toivomisen varaa, edestä osui aika hyvin. Vaikka taitaa tuollainen siksak-kuvio olla aika mahdoton saada kohdistettua aivan nappiin...


Muuten kovin pelkistettyihin petroolinvärisiin leggareihin ompelin vuodenaikaan sopien pienen Frozen-aiheisen aplikoinnin toiseen lahkeeseen.


Kuvista ei kaksisia tullut. Kuvauspäivä oli suhruisen lumisateinen ja mallikaan ei järin innostunut kuvaussessiosta. Mutta tulipa dokumentoitua nämäkin ompelukset tähän kässäpäiväkirjaan.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Värillä on väliä


Välillä sitä miettii, että mikä ihme siinä oikein on, että se ohjeessa pysyminen on niin hankalaa. Näiden sukkien kohdalla olin päättänyt pitäytyä kerrankin ohjeessa. Paitsi että olin jo lähtökohtaisesti vaihtanut langan Seiskaveikasta Venlaan eli aika paljon ohuempaan ja sitä myötä toki puikkokoko ja silmukkamäärä muuttuivat. Mutta noin niin kuin muuten oli vakaa aikomus pitäytyä ohjeessa. Ihan olin sukkalehdenkin ostanut sitä varten. Mutta ei. Näköjään päädyin silti taas soveltamaan omalla tavallani.


Näistä piti tulla myös paljon pidemmät. Mutta sitten meni moti. Olin mielestäni ostanut tummanharmaata Venlaa. Sukista piti tulla harmaakeltaiset. Ja yhtäkkiä lanka ei enää ollutkaan harmaata. Äitini katsoi neulomustani ja alkoi puhua vihreästä langasta. Miten niin vihreästä? Eihän näissä sukissa ollut kuin harmaata ja keltaista. Ja kas, yhtäkkiä harmaa väri oli kadonnut. Nyt myös minä aloin nähdä tuon värin vihreänä. Aivan selvästi. Harmahtavan tummanvihreä. Ihan niin kuin sillä olisi sinällään ollut mitään merkitystä oliko lanka harmaata vai vihreää, mutta jotenkin ajatus koko sukista muuttui tyystin nyt kun väri ei ollutkaan se, minkä olin alunperin mielessäni kuvitellut. En enää halunnutkaan näistä pitkävartisia sukkia. Ja siitä se soveltaminen sitten alkoi. Taas.


Etäisesti Parhaat Sukat & lapaset -lehden Vartta pitkin mallia mukaillen. Paitsi että lanka on eri. Ja silmukkamäärä on eri. Ja osa kuvoinnista on omasta päästä improvisoitua. Ja näissä on tiimalasikantapää eikä ohjeenmukaista vahvennettua kantapäätä. Eikä nuo kärkikavennuksetkaan ole tehty siten kuin ohjeessa.

Lankana Venla, puikot nro 2. Varren yläosassa 88 silmukkaa, jalkaosaa kohti kaventelin silmukkaluvuksi 80.

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Jälleen yksi jämäkangasprojekti


Päästyäni eroon ompelujumista aloin ammentamaan tilkkulaatikkoa. Ruskeaa joustofroteeta löytyi reilumpi pala kapeana soirona. Totesin sen riittävän hyvin Raggae jumpsuitiin (OB 1/2016). Aikanaan tein samaisella kaavalla siskontytölle jumpsuitin jämätilkuista.


Hupun ja taskujen vuorikangas löytyivät niin ikään tilkuista. Vielä noista joustofroteen jämistä saisi ehkä pehmokarhun jumpsuitin kaveriksi, joten jemmasin tuonkin kangasriekaleen vielä takaisin tilkkulaatikkoon siltä varalta, että se pehmoleluinspiraatiokin vielä jonain päivänä iskee. Ehkä. Tai sitten ei.


Kaavan mukaan peppuun olisi tullut sellainen kaarrokepala. Laiskuuttani en alkanut kaarroketta askartelemaan. Se olisi pitänyt tehdä tuosta keltaisesta trikoosta, joka oli kuitenkin aika lailla ohuempaa kuin joustofrotee. Jätin pois. Olisihan siitä ehkä voinut tehdä laiskemman version aplikoimalla kaarrokkeen vain tuohon päälle. Mutta nyt on tällainen pelkistetympi versio.


Näin jälkeen päin miettien tuosta olisi ehkä tullut söpömpi lisäämällä huppuun pienet nallen korvat ja peppuun pienen töpöhännän... Mutta eipä tullut ommellessa mieleen.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Bambiyökkärit


Selätin ompelujumin minikoisella jumpsuitilla. Bambi-kangas on ostettu kässämessuilta Verson Puodin kojulta, kaavana tässä on Ottobren Pumpulipilvi (OB 1/2018). Tapani mukaan eksyin paikoin ohjeen viereen. Ohjeessa lahkeen- ja hihansuut on kantattu, minä surautin resorit. Jotenkin mittasuhteiltaan kädet näyttivät hieman töpöiltä ja resoreilla tuli hihoihin pientä lisäpituutta. Silmämääräinen arvioni voi toki mennä metsäänkin, kun ei ole sovituskappaletta, mutta pikkuisen pitkät tai pussittavat hihat on silti parempi vaihtoehto kuin pikkuisen knaftit hihat. Haarakappaleen ompelukaan ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja mitä ilmeisemmin tästä syystä myöskään lahkeensuut eivät sivusaumoja kohdistaessa osuneet aivan tasan. Jouduin hieman tasaamaan lahkeiden pituutta, jolloin resorilla sai paikkailtua tuotakin tilannetta.


Vetoketjun suojakappaleen muoto ja ompeluohje eivät oikein käyneet järkeeni. Päädyin hieman googlettelemaan ja löysin suojapalaongelmaan selkeän tutorialin Nurkassa hurisee -blogista. Tein sitten sen ohjeen mukaisen suojapalan. Olisihan tuon voinut resoristakin tehdä, että uppoaisi paremmin tuohon valkoisen vetoketjun ja valkoisen kanttauksen väliin, mutta jostain syytä tein näköjään bambikankaasta. No, ehkäpä tuohonkaan epäkohtaan ei kiinnitä huomiota kukaan muu kuin minä.


Vetoketjun laittamisessa onkin sitten aina oma jännityksensä. Usein tulen suosiolla valikoineeksi ohjeita, joissa ei vetoketjua edes ole. Tähän lähdin sellaista nyt laittamaan. Ei tuo kohdistus nyt ihan kiville karahtanut, mutta jäi siihen silti hieman toivomisen varaa. Oppiikohan tämän homman joskus, jos oikein paljon harjoittelee?