torstai 30. syyskuuta 2021

Värjäyskurssin antimia

 

Värjäyksiä on tullut omatoimisesti tehtyä jo muutaman vuoden ajan -Strategiana yritys-erehdys. Tällä kertaa päätin kuitenkin mennä kansalaisopiston värjäyskurssille kurkistamaan miten ihan oikeasti näitä värjäyshommia tulisi tehdä. Suurimpana erona omatoimivärjäyksiini oli lankojen puretus alunalla. Itse olen aina purettanut luonnonpurettein, esimerkiksi oksaalihappoa tai tanniineja sisältävin kasvein. Varmasti jatkossakin tulen edelleen käyttämään luonnonpuretteita, mutta kynnys käyttää jatkossa myös alunaa madaltui kovasti. Täytynee laittaa tilaukseen. Jotenkin olin aiemmin siinä käsityksessä, että alunan kanssa touhaaminen olisi pilkun tarkkaa puntarin kanssa grammamäärien punnitsemista. Mutta näköjään myös alunan kanssa sai olla suurpiirteinen. Tuollainen fiilispohjalta suurpiirteisesti häärääminen istuu jotenkin omiin toimintatapoihini paljon luontevammin kuin tarkkojen "reseptien" orjallinen noudattaminen. 

Suurin osa kurssilla käytetyistä kasveista tai sienistä oli toki minulle entuudestaan tuttuja, mutta toki muutamia uusiakin kasveja tuli vastaan. Ja kun samaan aikaan porisi useita eri liemiä, ehti viikonlopun aikana kokeilla aika paljon erilaisia yhdistelmiä. Yläkuvan langat on värjätty veri- sekä verihelttaseitikein. Osa oli liemissä pidempään kuin toiset. Pelkissä hattuliemissä muhineet langat ovat punertavia, jalkaliemistä nousi oranssia lankaa. Testailimme myös rauta- ja teräspatojen eroja. Rautapadassa punainen väri nousi voimakkaampana. Yhden vyyhdin boostasin vielä kotona uudella verihelttaseitikkikylvyllä, jolloin punainen väri voimistui entisestään. Veriseitikkejä oli melko pieni määrä, jolloin näiden sävy jäi vaaleammaksi. Kaunis vaaleanpunainen silti niistäkin. 


Kielo oli itselleni uusi värjäystuttavuus. Tai toki olin värjäysryhmissä lukenut, että kuivilla kielon lehdillä pystyi värjäämään, mutten ollut koskaan itse kokeillut. Sävy on mielestäni aika kauniin oranssi. Kun langat muhivat yhdessä lehtien kanssa, lankaan tarttui väriä hieman epätasaisesti, jolloin tulos on kauniin eläväinen.


Nokkosilla olin kokeillut värjäillä aikaisemminkin, mutta ilman alunapuretusta väri on jäänyt aina melko bliisuksi. Räväkkähän tämä nokkosen väri ei ole nytkään, mutta mielestäni kauniin sävyinen harmahtavan vihreä. Nokkosiakin oli iso määrä ja testasimme värin käyttäytymistä sekä teräs- että alumiinipadoissa. Opettajamme ennakko-oletus oli, että alumiinapata söisi väriä, eikä sitä tarttuisi lankoihin yhtä hyvin kuin teräspadassa. Tämä oletus osoittautui kuitenkin täysin vääräksi, sillä lopulta nimenomaan alumiinipadan keitoksista nousi paremmat värit. Itselläni oli vyyhti aluksi molemmissa padoissa, mutta koska teräspadan väri jäi kovin laimeaksi, uitin sen lopuksi vielä alumiinipadan liemessä.


Omenapuun lehdet olivat itselleni uusi tuttavuus. Iloinen sellainen. Niillä tuli tosi kauniin keltainen sävy. Itse olen aiemmin värjännyt omapuun kuorilla, mutta lehdillä en ole tullut värjänneeksi, vaikka materiaalia olisi kyllä riittänyt omassa kotipihassakin yllin kyllin. Pietaryrteillä värjäsimme sekä kukilla, että lehdillä. Muutamia vuosia sitten värjäsin itse pietaryrtin kukilla, joten tällä kertaa päätin laittaa vyyhdin pietaryrttien lehtien/varsien liemeen. Tuloksena oli melko kaunis vihreä. Langan hieman beige pohjaväri tosin varmasti vaikutti sävyyn.


Hyvin räväkkä keltainen syntyi kurkumalla. Laitoin kurkamaliemeen valkoisen ja harmaan vyyhdin. Vyyhdit saivat melkein neonvärejä muistuttavat keltaisen ja vihreän sävyt. Huuhdellessa keltaista väriä tosin irtosi pitkään ja kurkumavyyhdit täytyi pestä useaan otteeseen.


Krappi oli itselleni niin ikään uusi tuttavuus. Värit olisivat varmasti syvemmät, jos langat olisivat saaneet lillua liemessä pidempään. Huomasin krappiliemet melko myöhäisessä vaiheessa ja nämä vyyhdit ehtivät olla liemessä melko vähän aikaa. Kauniit sävyt silti.


Punasipulilla tiesin saatavan vihreää, mutta koska mieheni on allerginen sipulille, ei sipulin kuoria juurikaan huushollissamme kerry, enkä ollut punasipulivärjäystä koskaan aiemmin itse tehnyt. Niinpä uitin vyyhtini myös värjäyskurssin punasipulien kuoriliemeen. Aluksi langat näyttivät olevan ruskeita, mutta huuhtelun jälkeen niistä tuli esiin melko voimakas vihreä sävy.


Aronian marjoja oli paljon. Liemestä nousikin varsin voimakkaan violetteja lankoja. Kokemukseni mukaan sävy tulee ajan saatossa tosin muuttamaan muotoaan harmaan tai rusehtavan suuntaan. Mutta tavallaan ihan hauskaa tuo värin eläminenkin ajan saatossa.

Kokemukseni mukaan tateilla värjätessä lanka jää jotenkin laikukkaaksi. Niin kävi tälläkin kertaa. Kangastatti antoi aika kivan keltaisen sävyn. Pinta on hyvin elävä, sillä vyyhdissä on tummempia ja vaaleampia kohtia.


Indigo on varmasti yksi niistä värjäyksistä, joita ei ainakaan ihan heti tulisi kotona itsekseen tehtyä. Ensinnäkin indigovärjäys vaatii enemmän kemikaaleja ja erillisen kyyppiliemen valmistuksen. Toiseksi indigoliemi tuoksui (haisi) todella voimakkaalle. Haju tarttui hyvin tiukasti lankoihin. Lopulta useiden pesukertojen jälkeen lillutin indigovyyhdit laventelintuoksuisessa pyykkietikassa. Nyt tuoksuvat siis voimakkaasti laventelilta. Indigovärjäys erosi muusta värjäyksestä myös tekniikaltaan. Lankoja ei nimittäin keitelty liemessä vaan dippailtiin väriliemeen. Langat jäivät mielestäni melko karheiksi.


Kaiken kaikkiaan alunapuretetuissa langoissa sävyt ovat ehkä jonkin verran kirkkaampia ja heleämpiä kuin aiemmin luonnonpurettein purettamissani langoissa. Toisaalta itse tykkään kovasti myös noista luonnonpurettein syntyvistä hieman pastellinsävytteisemmistä väreistä.

lauantai 25. syyskuuta 2021

Lempirikkaruohoni

 

Nykyisin tarhakäenkaali on ehdottomasti lempirikkaruohoni. Sitä kasvaa meillä talon nurkalla, eikä eroonkaan pääse. Toisaalta sen värjäysominaisuuksien vuoksi olen nykyään alkanut siirtää sitä tietoisesti jopa kukkapenkkiin. Osallistuin viime viikonloppuna kansalaisopiston järjestämälle värjäyskurssille ja ylpeänä esittelin juuri kerimiäni sinertävän vihertäviä tarhakäenkaalivärjäyksiäni. Kanssavärjärit innostuivat ja saivat kuin saivatkin haalittua kasvia seuraavalle päivälle. Kovin odotuksin ohjeistusteni mukaan keiteltiin tarhakäenkaalia sinertävien lankojen toivossa. Itse en vyyhtiä tuohon liemeen laittanut, sillä olin juuri kotona keitellyt tämän kuvissa näkyvän erän. Vaan kuinka sitten kävikään. Yksikään kurssilla keitellyistä langoista ei muuttunut siniseksi eikä vihreäksi, vaan pitäytyivät lilan punertavina kuten kasvi itsessäänkin. Itsellänikin liemi on aina aluksi ollut punertavaa, mutta väri on alkanut sinertää aina heti, kun olen laittanut langat liemeen. Mystisiä ovat siis joskus värjäystouhut. Kokeiltiin puretettuja ja purettamattomia lankoja (itse olen käyttänyt aina tarhakäenkaalin kanssa purettamattomia, koska kasvissa itsessään luonnonpuretteena toimivaa oksaalihappoa), mutta langat pysyivät molemmissa tapauksissa punertavina.

Tällä viikolla sain sitten kuulla, että eräs värjäri oli kotona onnistunut saamaan tuosta kansalaisopistolla keitellystä tarhakäenkaaliliemestä vihertäviä lankoja lisäämällä liemeen soodaa. Nähtävästi nuo sinisen/vihertävän sävyt tulevat esiin lievästi emäksisessä liemessä ja happamampi liemi puolestaan pitää värin punertavana.


Sinisin lanka on ensimmäisestä värjäyserästä. Lanka ei ollut kovinkaan pitkään liemessä, ehkä 45 minuuttia. Lämmöt pidin maltillisina enkä keittänyt lientä missään vaiheessa. Kokemukseni mukaan ensimmäisestä satsista saa sinertävämpää ja mitä pidempään lankaa liemessä uittaa, sitä enemmän se alkaa saada vihertäviä sävyjä. Turkoosi lanka sai lillua ensimmäisesen jälkivärin liemessä jäähtymässä toista päivää. Kaunis vaaleanvihreä sävy on puolestaan toisesta jälkiväristä, jossa ei näyttänyt olevan väriä jäljellä enää nimeksikään. Tämä vyyhti uiskenteli liemessä muutamia päiviä.

Koitan saada aikaiseksi päivityksen myös viime viikonlopun värjäyskurssilla syntyneistä langoista, jahka saan ne ensin kerittyä tai edes kuvattua. Jonkinasteinen värjäyshulluus taisi kurssillakin iskeä, sillä lopulta viikonlopun aikana kertyi aikamoinen värisuora, kun keitoksia oli porimessa samaan aikaan useita.

perjantai 24. syyskuuta 2021

Sienikorin antimet kerityssä muodossa

Blogipäivitykset värjäysten suhteen laahaavat vähän perässä. Nämäkin langat on värjätty parisen viikkoa sitten. Juuri muuta päivitettävää käsitöiden saralta ei sitten ole kertynytkään, sillä kiukutteleva kyynärpää ei edelleenkään ole täysin kunnossa, eikä kutimiin tai ompeluhommiin näin ollen ole tarvinnut tarttua.

Tämän värjäyserän kaikki sävyt ovat peräisin sienistä. Nykyään sienimetsälle lähtiessä sullon jo lähes joka kerta tyhjän muovipussin taskuun siltä varalta, että ruokasienten lisäksi vastaan tulee värjäyssieniä. Sieniretken sivutuotteina poimittuja samettijalkoja ja verihelttaseitikkejä en viitsi ruokasienten kanssa samaan koriin sekoittaa. Joskaan edes tuo jälkimmäinen pahalta kuulostavasta nimestään huolimatta ei taida olla myrkkysienistä ollenkaan pahinta sorttia. Käsittääkseni samettijalka ei ole myrkyllinen laisinkaan, karvaan makunsa puolesta ruokasieneksi kelpaamaton kuitenkin.

Verihelttaseitikkejä en löytänyt kovinkaan paljoa. Sieni antaa kuitenkin melko kivasti väriä jo pienestäkin määrästä. Punertavat sävyt ovat peräisin verihelttaseitikkien lakeista, vaaleampi on jälkiväri. Rusehtavaan/oranssiin lankaan on sekoitettu lakkien jälkiliemi sekä verihelttaseitikkien jaloista keitetty liemi.


Samettijalka on hauska värjäyssieni. Varsinkin nuoremmista sienistä olen saanut usein harmaan sävyjä, jotka kuitenkin sittemmin (ehkä valon vaikutuksesta?) alkavat muuntua vihertävemmiksi. Vanhoista sienistä saa heti alkuunsa vihertävämpää tai ruskahtavaa. Nämä sienet olivat melko nuoria ja harmaatahan sieltä padasta nousi. Tummempi ensimmäisestä värjäyserästä, vaalea jälkiväri. Keitoksen liemi näyttää aluksi lilalta ja vaikka langat sisätiloissa ovat selkeästi harmaat, tuli tuo lilan sävy esiin lankoja kuvatessa luonnon valossa vihreää taustaa vasten. 

torstai 9. syyskuuta 2021

Pokemon Go -synttärit

 

Vaikka käsityöt ovat olleet kiukuttelevan kyynärpään vuoksi tauolla, sain sentään järjesteltyä poikani toivomat Pokemon Go -synttärit. Näitä synttäreitä varten tulikin samalla opiskeltua aimo annos kokonaan uudesta maailmasta. Eläissäni en ole kyseistä peliä pelannut, mutta jälkikasvuni opasti pelin saloihin suurella tarmolla ja samaiseen peliin hurahtanut työkaverini sitten paikkaili loput aukot sivistyksessäni.


Päätin pitää synttärit tällä kertaa työpaikallani, sillä koulun piha tarjosi oivan miljöön pokejahdille (pihasuunnistus), poketornin valloitukselle (kaupunkisota ministadikalla) ja loppuraidille, joka pidettiin luokassani Pokemon-teemaisen pakohuoneen merkeissä. Vieraat kisailivat leikkimielisesti toisiaan vastaan väritiimeissä kuten oikeassakin Pokemon Go pelissä toimitaan. Loppuraidissa eli pakohuoneosiossa tiimit toimivat yhdessä yhteistä "vihollista" vastaan eli yrittivät saada kukistettua jättikokoisen Mewtwo-hahmon.


Peli alkoi pihasuunnistuksella. Tai oikeastaan kyse ei ollut varsinaisesta suunnistuksesta, sillä karttaa ei ollut. Olin kätkenyt koulun ympäristöön 25 Pokemon-hahmon kuvat ja tiimien piti etsiä niistä mahdollisimman monta tiimikorttiinsa. Jokaisessa hahmokortissa oli myös tarkistuskirjain, joka tuli ilmoittaa pelin ohjaajalle eli minulle saapuessaan tiimikortille. Jos hahmon löytäjä osasi nimetä hahmolle oikean tarkistuskirjaimen, kirjasin heidän tiimikorttiinsa hahmolle CP-pisteet. Hahmolle sai isommat CP-pisteet, jos onnistui löytämään kyseisen hahmon ensimmäisenä. Eri hahmoilla oli myös erilaisia CP-pisteitä, legendaarisista hahmoista sai isommat pisteet, mutta ne olivat myös vaikeammissa piiloissa. Normihahmoista oli tarjolla pienempiä pisteitä, mutta hahmot oli helpompi löytää.

Monien vieraiden mielestä juuri pihasuunnistus oli hauskin osio synttäreistä. Eniten pihasuunnistuksessa pisteitä kerännyt tiimi sai vallattua pokesalin (eli ministadikan). Hävinnyt tiimi sai haastaa voittajajoukkueen kaupunkisotaan, mutta suunnistuksen voittaneella joukkueella oli etulyöntiasema salin puolustuksessa, sillä he saivat pallojen lisäksi käyttöönsä myös kilvet.


Kaupunkisotimisen jälkeen siirryimme luokkaani, jonne olin rakentanut Pokemon-teemaisen pakohuoneen. Pöytä oli katettu, mutta kaikki tarjoilut oli kätketty numerokoodattujen lukkojen taakse. Lasten tuli ratkoa erilaisia nokkeluutta vaativia pulmatehtäviä saadakseen tarjoilut yksi kerrallaan esille.


Pokedexistä oli iso apu pihasuunnistuskortteja ja erilaisia pakohuoneen vihjelappuja valmistellessa. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löytyi myös melko paljon kaikenlaista Pokemon-aiheista valmista matikkamatskua, mm. tällainen Pokemon-koordinaatisto, jonka ympärille kehittelin yhden pulmatehtävistä.

Puzzlemakerin Cryptogramilla valmistelin pokehahmojen nimiin perustuvan tehtävän, joka antoi eri kirjaimille erilaisia numeroarvoja. Lähes kaikille vieraille Pokemon Go oli tuttu peli, joten tiesivät aika paljon pokehahmojen nimiä ja osasivat muutamien vihjeiden perusteella päätellä oikeiden hamojen nimet.

Ilmoitustaululle oli aseteltu "koristeeksi" erivärisiä pokepalloja. Vieraiden täytyi hoksata, että pokepallon yläosa kääntyi ja sen alta paljastui sanallinen matikkatehtävä.

Muutamiin ilmapalloihin oli niin ikään kätketty sisälle numerolappu.


Eräässä lukossa oli kiinni iso avain, jolla pääsi luokkani ullakkokomeroon. Ullakkokomerossa oli kätkettynä limut sekä iso pahvinen Mewtwo-hahmo (poikani lempihahmo Pokemon Go -pelissä). Olin jemmannut tuota isoa pahvilaatikkoa aina joulusta asti sillä ajatuksella, että siitä voisi johonkin askarteluprojektiin vielä joskus olla hyötyä. Nyt oli. Monta kertaa olin sitä kyllä jo pois heittämässäkin, onneksi en heittänyt! Nyt se sai toimia tarkkuusheiton maalitauluna -hieman tuunattuna tosin. Seinällä oli lappu, jossa kerrottiin, että kakku tuotaisiin pöytään, kun vieraat olisivat onnistuneet heittämään 50 000 pistettä. Ainoastaan pallot puuttuivat. Nekin piti ansaita.


Jokaiseen laukkuun oli kätketty herkkujen (karkit, sipsit, keksit...) lisäksi yksi magneettikirjain. Kun kaikki lukot oli avattu, vieraat saivat muodostettua keräämistään kirjaimista salasanan, jolla saivat viimeiseen Mewtwo-hahmoa vastaan käytävään taistoon pallot.


Kattausta varten tulostelin Pokemon-kuvioisia kuppikakkujen koristeita, joita sitten liimailin punaisiin pahvimukeihin ja valkoisiin karkkikulhoihin. Jokaiselle vieraalle oli oma hahmonsa, jolloin mukit ja karkkikipot eivät menneet vieraiden kesken sekaisin.



Jotta oman paikan löytäminen ei olisi liian helppoa, oli vieraiden istumapaikat nimetty Pokemon-nimien mukaan.


Kaverilahjapussukat koristelin tulostetuin pokepalloin. Pussukan sisällä oli tottakai pieni superpallo ja karkkia!





keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Tilkkulaatikon tyhjennystä

Tämä setti tuli ommeltua kyllä jo melkein kuukausi sitten, mutta postaus on jäänyt. Tuli työkiireet ja pian sen jälkeen kyynärpää irtisanoi yhteistyösopimuksensa. Niinpä viime viikkoina on jäänyt kaikki käsityöt ja kirjoittamisetkin olen pyrkinyt pitämään vain pakollisissa työjutuissa, eli blogin päivitys on totaalisesti jäänyt. Toisaalta eipä tänne paljon olisi ollut päivitettävääkään. 

Turkoosinsävyinen setti päätyi veljentytölle 1-vuotislahjaksi. Toiveena oli baggy-tyyliset housut. Muistelin, että joitakin vuosia sitten Noshin Baggyt olivat pinnalla ja googletuksella löysin ainakin jonkinlaisen kaavan tällaisiin. Lahkeensuiden resorit ja leveä vyötäröresori omaa modaustani.

 

Tunikan kaavana Bunny's balloon (OB 6/2017). Pääntiestä tuli kiva, joskin itse tunikasta tuli ehkä hiukan leveämpi kuin odotin. Hihat olivat niin ikään valtavan pitkät, joten aika paljon tunikassa oli käyttäjälle kasvun varaa. Helmaa olisin ehkä kaavasta muutoin mutulla pidentänyt, mutta tällä kertaa kangasta riitti juuri ja juuri tuohon kaavan osoittamaan mittaan. Kaikki settiin käytetyistä kankaista on peräisin tilkkulaatikon kätköistä eli yli jääneitä palasia vanhoista projekteista.

keskiviikko 11. elokuuta 2021

Pellavacaprit

Kangasta ostaessa ajatus oli alunperin ommella pellavaiset caprit pojalleni kesän rippijuhliin (ei siis poikani vaan ihan vieraina olimme). Mutta kävipä niin, että molemmat kesän rippijuhlista olivat ja menivät ennen kuin nämä housut päätyivät ompelun alle. No. Päätin nyt kuitenkin ommella, kun kangaskin oli ostettuna. Ja toisaalta vähän nakotti ylipäätään tuo pellavaisen vaatteen ompelu. Se kun on hyvin paljon mukavuusalueeni ulkopuolella. Tai eipä tämäkään ihan täyttä pellavaa ole, mutta jonkin sortin pellavasekoitetta kuitenkin. Jospa näitä nyt vaikka koulujen alkaessa vielä muutaman päivän koulussa pitäisi ennen kuin kelit muuttuvat totaalisen syksyisiksi. Sen verran knaftit tulivat, että tuskinpa enää ensi kesänä tarvitsee näitä housuja käyttää. Tai ehkä joku muu, jos löytyy jatkokäyttäjä, mutta poikani tuskin käyttää.


 Kaavana näissä Ottobren Everyday (OB 3/2021), sama jolla aiemmin kesällä ompelin trikoiset caprit. Ne olivat aika väljät ja sillä ajattelin, että kaava toimisi tässäkin. Mene ja tiedä, ehkä alitajuisesti ajelin aika reiluin saumuroinnein, kun muistelin nuo toiset housut olleen turhankin reilut joistain paikoin, mutta taisi olla iso virhe, tässä kun on kyseessä joustamaton materiaali, väljyyttää olisi saanut olla hyvinkin reilusti. Kuulemma eivät kinnaa, mutta omaan silmääni saisi väljyyttä olla enemmän.

lauantai 7. elokuuta 2021

Hellemekko


 Tänä kesänä on ollut hellemekoille käyttöä. Muutama vuosi sitten Gardajärveltä ostamani viskoosiplurumekko onkin ollut ahkerassa käytössä. Materiaali on juuri oivallisen kevyt helteille ja malli sopivan väljä, niin että sen on voinut lähes kirjaimellisesti heittää päälle. Tuo Italiasta ostettu mekko on ollut niin kovassa käytössä, että toinen sivusauma on jo alkanut hieman ratketa ja pääntien kanttaukset paikoin irvistävät. Ajatuksen tasolla koko kesän on ollut työn alla myös uuden hellemekon aloittaminen. Kuukauden päivät siihen on ollut jo kangaskin ostettuna, mutta taisi mennä kesän viimeiseen hellepäivään sen valmistuminen. No, onpahan valmiina ensi kesän helteitä (?) varten.

Materiaali tässäkin kevyttä ja laskeutuvaa viskoosia. Joustamattomista materiaaleista vaatteiden ompelu menee aina vähän mukavuusalueeni ulkopuoliseen sektoriin, mutta tässä malli oli onneksi perin simppeli. Tuon italialaismekon pohjalta piirtelin kaavat jotain sinne päin. Vähän jouduin soveltamaan, sillä ei ollut järki mukana (tälläkään kertaa) kangasta ostaessa ja helman leveydestä joutui aavistuksen sniiduilemaan. Laiskuuttani jätin myös niskahalkion kokonaan pois. Pääntien ja hihansuiden huolitteluun kokeilin tällä kertaa tuollaista reunuskuminauhaa (onkohan se sen oikea nimitys?), samanlaista taidetaan käyttää alusvaatteiden huolitteluun. Ihan hyvin toimi tähänkin virkaan. 

Pääntie taisi tässä mekossa lipsahtaa tosin vähän turhankin leveäksi, vastaavasti olkapäiltä/kädenteiltä voisi linjaa kaventaa, mutta eiköhän tämä käyttöön tule, jahka helteitä vielä riittää.





torstai 5. elokuuta 2021

Lempihousut

Minä, joka päärynävartaloni kanssa rakastan mekkoja, löysin vihdoin täydellisen housukaavan! Tämä ompelemani ensimmäinen versio ei ehkä ole virheetön tai täydellinen, mutta itsessään kaava on loistava. Jotenkin housujen ompeleminen on haasteellisempaa kuin mekkojen ompelu. Tai ei välttämättä oikeasti ole, mutta ennakkoon ajatellen luulen sen aina olevan hankalampaa. Johtuu varmaankin siitä, että ylipäätään inhoan housujen sovittamista kaupassa. Kun on tottunut mekkoihin, tuntuu että väkisinkin housut jostain kohtaa aina ahdistavat, kinnaavat, pussittavat, lököttävät, tai saavat vartalon muuten vain näyttäytymään vähintäänkin ei niin edullisesta vinkkelistä. Ja koska oikeanlaisten ostohousujenkin löytäminen on tuskaisaa, en ole aiemmin tohtinut edes yrittää ommella itselleni housuja (tai ehkä juuri siksi olisi pitänyt ommella ne housut itse jo aikoja sitten!). Joka tapauksessa, kun sovituskopissa keskimäärin yhdeksän kymmenestä sovittamistani housuista päätyy Ei missään tapauksessa -kategoriaan, olen ajatellut, etten viitsi lähteä täysin sokkona arpomaan housukaavoja. Harmittaisi nähdä kova vaiva ja ostaa kangas housuihin, jotka eivät sitten ollenkaan istuisi jalkaan. 

Mutta kerrankin sain tilaisuuden sovittaa housuja ennen kuin itse ompelen niitä! Tuo jo aiemmin hehkuttamani Ommellisen reissu oli aivan mainio siitäkin syystä, että liikkeestä saa ostettua paitsi kankaita myös valmiita vaatteita ja niiden kaavoja! Itsehän en tietenkään valmista vaatetta ostanut (koska haluan ommella itse), mutta mahdollisuus etukäteen sovittaa tietyllä kaavalla ommeltua valmista vaatetta oli mahtavaa! Lähtökohtaisesti en ollut ollenkaan housuja sovittamassa saati ompelemassa, mutta satuinpa kuitenkin liikkeessä ollessani sovittamaan Lempihousuja (ja vieläpä kokoa pienempänä kuin normaalisti, sillä rekissä ei ollut etsimääni kokoa). Ja wooo... Housut istuivat täydellisesti. Ja jep, myöskin Lempihousujen KAAVOJA oli myynnissä. Tietenkin ostin siis kaavat. Niillähän voisi tehdä useammat ja ehkä eri väreissä, eri pituisin lahkein, vyön kanssa tai ilman...


Jotta housujen ompelu ei jäisi odottamaan sitä Sitten joskus -inspiraatiota, ostin saman tien myös kankaan Ommelliselta, tuollaista aika jämäkkää trikoota. Mielestäni mustaa, mutta jossakin valossa näyttää taittavan aika paljon tummansiniseen. Lempihousut eivät ole aivan täysimittaiset, mutta ehkäpä kaavaa voisi työstää ja ommella seuraavat housut vaikkapa täyspitkinä. Vyö/rusetti on kiva yksityiskohta ja tuo housuille ilmeikkyyttä, mutta yhtä lailla housut toimisivat varmasti ilman tuota vyötä.


Kankaan menekki oli kaavaan merkattu aika knaftisti. Mielestäni ostin kangasta 10 cm ylikin, mutta jouduin lopulta todella sovittelemaan palasia, että sain osat leikeltyä (tai sitten kangas kutistui esipesussa odottamaani enemmän). Lopulta jouduin leikkaamaan vyön kaitaleet n. 5 cm lyhempinä kuin kaavassa (ei kyllä haittaa yhtään) ja taskupussit aavistuksen matalampina (eikä sekään haitannut), jotta sain kankaan riittämään. Kaavat olivat sikälikin aika jännät, että niihin oli piirretty jokainen palanen erikseen, kun yleensä on tottunut jäljentämään useimmista osista vain yhden kappaleen ja sen avulla leikkaamaan kankaasta peilikuvana esim. toisen lahkeen. Näin tein toki tälläkin kertaa eli jäljentelin kaavoista kaavapaperille aina vain toisen puoliskon. Kaavoihin oli myös valmiiksi lisätty saumanvarat, mitä useimmissa kaavoissa ei valmiina ole. Kaiken kaikkiaan iso peukku Ommellisen Lempihousujen kaavalle, kerrankin osuva nimi. :)

tiistai 3. elokuuta 2021

Frisbeegolfaajan huppari

Ystäväporukkani järjesti jokin aika sitten "elämysmatkan" Jyväskylään. Kaksi ihanaa naista suunnitteli ja järjesti ohjelman ja meille muille vain ilmoitettiin varustelista sekä paikka ja aika, minne ja milloin tulisi ilmaantua. Elämysmatkamme sisälsi mm. koskiseikkailun Varjolan tilalla (kosken laskua kumiveneellä, kosken ylitys vaijerilla kävellen ja vaijerilla liukuen), ystävien kanssa rentoutumista kylpylässä, pakohuonepelin ja vaikka mitä. Koko reissu oli ihan huippu, niin ohjelma kuin seurakin. Kuinka ollakaan itselleni yksi reissun kohokohdista oli shoppailuretki Ommelliselle. 😆

Ihanien kuosien keskellä oli jopa vaikea valita, mitä kangasta matkaan lähtisi. Yksi kuosi erottui kuitenkin ylitse muiden. Poikani on tänä kesänä innostunut frisbeegolfauksesta. Vaatteissa hän on kovasti tykästynyt erilaisiin camokuoseihin. Varsinainen camokuosihan tämä Ommellisen Frisbeegolf ei ole, mutta jotenkin muotokielessä ja värimaailmassa on kovasti camohenkisyyttä. Niinpä näin kankaan heti hupparina pojalleni.


Ja oikeassahan äiti oli kuosia valitessaan, hupparin valmistumista ehdittiin jo pariin otteeseen perään kuuluttaa. Viimein tuli valmista ja kivahan tätä oli ommella, kun tiesi jo etukäteen, että paidasta tulisi käyttäjälleen mieluinen. Kaavana lempikaavani Ottobren See You Soon (1/2019). Collarihupparin kanssa kelpaa frisbeegolfailla syksyn viileämmilläkin keleillä.

maanantai 2. elokuuta 2021

Jämäkangashuppari

 

Jämäkangashuppari kummipojalle syntyi vähän puoli vahingossa. Oikeastaan aloin ompelemaan omalle pojalleni hupparia aivan eri kankaasta, kun kesken ompelun tuli mieleen, että olisimme seuraavana päivänä menossa tapaamaan kummipoikaani. Mökkiviemiset olivat vähän vähissä ja päätin kurkistaa tilkkulaatikon uumeniin. Sattumoisin tilkuista löytyi värimaailmoiltaan yhteen sopivat palaset petroolinväristä joustocollaria ja raidallista neulosta. Yksiväristä collaria oli sen verran, että siitä saisi nipin napin 98 koossa hupparin etu- ja takakappaleet. Raidallista neulosta sen verran, että se riittäisi hyvinkin hihoihin, huppuun ja vielä taskuunkin. Neulos oli kaksipuoleista, joten hupun vuori on niin ikään raidallinen, mutta vaaleammassa sävyssä.


Poikani hupparin ompelu jäi niille sijoilleen ja ryhdyin piirtelemään hupparikaavoja pienemmässä koossa. Ehdoton suosikkihupparikaavani on Ottobren See You Soon, harmillisesti siitä ei vain ole näin pientä kokoa. Selailin kaavalehdet läpi ja valitsin ensimmäisen äkkiseltään samantyyliseltä näyttävän kaavan, Drops (OB 4/2016). Tällä kaavalla ompelin keväällä myös hupparin siskontytölle, mutta isommassa koossa. Muistelin tuon hupparin olleen melko reilun  kokoinen, mutten ollut ihan varma olinko lähtenyt tuolloin tapani mukaan sooloilemaan ja tietoisesti pidentänyt kaavaa enemmän mekkomaiseksi. Päätin tällä kertaa pitäytyä kaavassa. Omaan silmääni hupparista tuli aika reilu 98-kokoiseksi. Vertasin sitä nimittäin tyttäreni 128-kokoiseen Addun huppariin, eikä kokoeroa ollut kovinkaan paljon. Sivusaumoja ommellessa niistin saumurilla aika reilulla kädellä leveyttä pois. Ompelu ilman sovituskappaletta on aina hiukan haastavaa. Toisaalta, jos huppari on liian iso, asia korjaantuu aika varmasti ajan kanssa.

Tuo pääntie näyttää tässä kaavassa kyllä aika reilulta, toivottavasti ei valahda kokonaan olkapäiltä. Huppukin vaikuttaa tässä Dropsissa jotenkin raskaammalta kuin tuossa lempparikaavassani See You Soonissa, jolla tuosta samaisesta raitaneuloksesta tein alunperin hupparin pojalleni. Resorin väri ei tässä aivan täydellisesti natsaa pohjaväriin, mutta riittävän lähellä kelvatakseen jämäkangashuppariin. Tuossa pojalleni ompelemassa raitahupparissa käytin aikoinaan valkoista resoria ja no... Huppari on ommeltu pari vuotta sitten, neulos itsessään on pysynyt tosi hyvänä ja on huppari edelleen käytössä, mutta alkujaan valkoiset hihansuut eivät todellakaan ole enää valkoiset.

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Pinkki camopaita


Poikani on mieltynyt camokuoseihin, tämä kangas jäi käteen täysin ennalta suunnittelematta ruokakauppareissulla. Ei siis ruokakaupasta, mutta viereisestä kangaskaupasta, jonne ihan vain piipahdin ostamaan tietyn väristä tikkauslankaa. Lasten kanssa. Tikkauslangan lisäksi molemmat lapset olivat valinneet mieleisensä kankaan, josta äidin piti ommella. Tämä pinkki camotrikoo oli poikani valinta.


Hihat ja pääntien kanttauksen tein pienestä jämätilkusta, samaa kangasta, josta aiemmin kesällä ompelin tyttärelle röyhelökauluspaidan. Itse en ole mikään erityinen camokuosifani, mutta sitä ommellaan, mitä poika toivoo. Mielestäni yksiväriset hihat hieman rauhoittavat tuota camokuosin vilinää. Kaavana tässä jälleen luottokaavaksi muodostunut lyhythihaiseksi modattu Plain Basic (OB 1/2019). Olen varmaan vähän laiska kaavojen piirtelijä, kun tuntuu että jämähdän tuttuihin moneen kertaan käytettyihin kaavoihin. Toisaalta tietää mitä tulee.