Värjäyskurssin antimia

 

Värjäyksiä on tullut omatoimisesti tehtyä jo muutaman vuoden ajan -Strategiana yritys-erehdys. Tällä kertaa päätin kuitenkin mennä kansalaisopiston värjäyskurssille kurkistamaan miten ihan oikeasti näitä värjäyshommia tulisi tehdä. Suurimpana erona omatoimivärjäyksiini oli lankojen puretus alunalla. Itse olen aina purettanut luonnonpurettein, esimerkiksi oksaalihappoa tai tanniineja sisältävin kasvein. Varmasti jatkossakin tulen edelleen käyttämään luonnonpuretteita, mutta kynnys käyttää jatkossa myös alunaa madaltui kovasti. Täytynee laittaa tilaukseen. Jotenkin olin aiemmin siinä käsityksessä, että alunan kanssa touhaaminen olisi pilkun tarkkaa puntarin kanssa grammamäärien punnitsemista. Mutta näköjään myös alunan kanssa sai olla suurpiirteinen. Tuollainen fiilispohjalta suurpiirteisesti häärääminen istuu jotenkin omiin toimintatapoihini paljon luontevammin kuin tarkkojen "reseptien" orjallinen noudattaminen. 

Suurin osa kurssilla käytetyistä kasveista tai sienistä oli toki minulle entuudestaan tuttuja, mutta toki muutamia uusiakin kasveja tuli vastaan. Ja kun samaan aikaan porisi useita eri liemiä, ehti viikonlopun aikana kokeilla aika paljon erilaisia yhdistelmiä. Yläkuvan langat on värjätty veri- sekä verihelttaseitikein. Osa oli liemissä pidempään kuin toiset. Pelkissä hattuliemissä muhineet langat ovat punertavia, jalkaliemistä nousi oranssia lankaa. Testailimme myös rauta- ja teräspatojen eroja. Rautapadassa punainen väri nousi voimakkaampana. Yhden vyyhdin boostasin vielä kotona uudella verihelttaseitikkikylvyllä, jolloin punainen väri voimistui entisestään. Veriseitikkejä oli melko pieni määrä, jolloin näiden sävy jäi vaaleammaksi. Kaunis vaaleanpunainen silti niistäkin. 

Kielo oli itselleni uusi värjäystuttavuus. Tai toki olin värjäysryhmissä lukenut, että kuivilla kielon lehdillä pystyi värjäämään, mutten ollut koskaan itse kokeillut. Sävy on mielestäni aika kauniin oranssi. Kun langat muhivat yhdessä lehtien kanssa, lankaan tarttui väriä hieman epätasaisesti, jolloin tulos on kauniin eläväinen.

Nokkosilla olin kokeillut värjäillä aikaisemminkin, mutta ilman alunapuretusta väri on jäänyt aina melko bliisuksi. Räväkkähän tämä nokkosen väri ei ole nytkään, mutta mielestäni kauniin sävyinen harmahtavan vihreä. Nokkosiakin oli iso määrä ja testasimme värin käyttäytymistä sekä teräs- että alumiinipadoissa. Opettajamme ennakko-oletus oli, että alumiinapata söisi väriä, eikä sitä tarttuisi lankoihin yhtä hyvin kuin teräspadassa. Tämä oletus osoittautui kuitenkin täysin vääräksi, sillä lopulta nimenomaan alumiinipadan keitoksista nousi paremmat värit. Itselläni oli vyyhti aluksi molemmissa padoissa, mutta koska teräspadan väri jäi kovin laimeaksi, uitin sen lopuksi vielä alumiinipadan liemessä.

Omenapuun lehdet olivat itselleni uusi tuttavuus. Iloinen sellainen. Niillä tuli tosi kauniin keltainen sävy. Itse olen aiemmin värjännyt omapuun kuorilla, mutta lehdillä en ole tullut värjänneeksi, vaikka materiaalia olisi kyllä riittänyt omassa kotipihassakin yllin kyllin. Pietaryrteillä värjäsimme sekä kukilla, että lehdillä. Muutamia vuosia sitten värjäsin itse pietaryrtin kukilla, joten tällä kertaa päätin laittaa vyyhdin pietaryrttien lehtien/varsien liemeen. Tuloksena oli melko kaunis vihreä. Langan hieman beige pohjaväri tosin varmasti vaikutti sävyyn.

Hyvin räväkkä keltainen syntyi kurkumalla. Laitoin kurkamaliemeen valkoisen ja harmaan vyyhdin. Vyyhdit saivat melkein neonvärejä muistuttavat keltaisen ja vihreän sävyt. Huuhdellessa keltaista väriä tosin irtosi pitkään ja kurkumavyyhdit täytyi pestä useaan otteeseen.

Krappi oli itselleni niin ikään uusi tuttavuus. Värit olisivat varmasti syvemmät, jos langat olisivat saaneet lillua liemessä pidempään. Huomasin krappiliemet melko myöhäisessä vaiheessa ja nämä vyyhdit ehtivät olla liemessä melko vähän aikaa. Kauniit sävyt silti.

Punasipulilla tiesin saatavan vihreää, mutta koska mieheni on allerginen sipulille, ei sipulin kuoria juurikaan huushollissamme kerry, enkä ollut punasipulivärjäystä koskaan aiemmin itse tehnyt. Niinpä uitin vyyhtini myös värjäyskurssin punasipulien kuoriliemeen. Aluksi langat näyttivät olevan ruskeita, mutta huuhtelun jälkeen niistä tuli esiin melko voimakas vihreä sävy.

Aronian marjoja oli paljon. Liemestä nousikin varsin voimakkaan violetteja lankoja. Kokemukseni mukaan sävy tulee ajan saatossa tosin muuttamaan muotoaan harmaan tai rusehtavan suuntaan. Mutta tavallaan ihan hauskaa tuo värin eläminenkin ajan saatossa.

Kokemukseni mukaan tateilla värjätessä lanka jää jotenkin laikukkaaksi. Niin kävi tälläkin kertaa. Kangastatti antoi aika kivan keltaisen sävyn. Pinta on hyvin elävä, sillä vyyhdissä on tummempia ja vaaleampia kohtia.

Indigo on varmasti yksi niistä värjäyksistä, joita ei ainakaan ihan heti tulisi kotona itsekseen tehtyä. Ensinnäkin indigovärjäys vaatii enemmän kemikaaleja ja erillisen kyyppiliemen valmistuksen. Toiseksi indigoliemi tuoksui (haisi) todella voimakkaalle. Haju tarttui hyvin tiukasti lankoihin. Lopulta useiden pesukertojen jälkeen lillutin indigovyyhdit laventelintuoksuisessa pyykkietikassa. Nyt tuoksuvat siis voimakkaasti laventelilta. Indigovärjäys erosi muusta värjäyksestä myös tekniikaltaan. Lankoja ei nimittäin keitelty liemessä vaan dippailtiin väriliemeen. Langat jäivät mielestäni melko karheiksi.

Kaiken kaikkiaan alunapuretetuissa langoissa sävyt ovat ehkä jonkin verran kirkkaampia ja heleämpiä kuin aiemmin luonnonpurettein purettamissani langoissa. Toisaalta itse tykkään kovasti myös noista luonnonpurettein syntyvistä hieman pastellinsävytteisemmistä väreistä.