Sienikorin antimet kerityssä muodossa

Blogipäivitykset värjäysten suhteen laahaavat vähän perässä. Nämäkin langat on värjätty parisen viikkoa sitten. Juuri muuta päivitettävää käsitöiden saralta ei sitten ole kertynytkään, sillä kiukutteleva kyynärpää ei edelleenkään ole täysin kunnossa, eikä kutimiin tai ompeluhommiin näin ollen ole tarvinnut tarttua.

Tämän värjäyserän kaikki sävyt ovat peräisin sienistä. Nykyään sienimetsälle lähtiessä sullon jo lähes joka kerta tyhjän muovipussin taskuun siltä varalta, että ruokasienten lisäksi vastaan tulee värjäyssieniä. Sieniretken sivutuotteina poimittuja samettijalkoja ja verihelttaseitikkejä en viitsi ruokasienten kanssa samaan koriin sekoittaa. Joskaan edes tuo jälkimmäinen pahalta kuulostavasta nimestään huolimatta ei taida olla myrkkysienistä ollenkaan pahinta sorttia. Käsittääkseni samettijalka ei ole myrkyllinen laisinkaan, karvaan makunsa puolesta ruokasieneksi kelpaamaton kuitenkin.

Verihelttaseitikkejä en löytänyt kovinkaan paljoa. Sieni antaa kuitenkin melko kivasti väriä jo pienestäkin määrästä. Punertavat sävyt ovat peräisin verihelttaseitikkien lakeista, vaaleampi on jälkiväri. Rusehtavaan/oranssiin lankaan on sekoitettu lakkien jälkiliemi sekä verihelttaseitikkien jaloista keitetty liemi.

Samettijalka on hauska värjäyssieni. Varsinkin nuoremmista sienistä olen saanut usein harmaan sävyjä, jotka kuitenkin sittemmin (ehkä valon vaikutuksesta?) alkavat muuntua vihertävemmiksi. Vanhoista sienistä saa heti alkuunsa vihertävämpää tai ruskahtavaa. Nämä sienet olivat melko nuoria ja harmaatahan sieltä padasta nousi. Tummempi ensimmäisestä värjäyserästä, vaalea jälkiväri. Keitoksen liemi näyttää aluksi lilalta ja vaikka langat sisätiloissa ovat selkeästi harmaat, tuli tuo lilan sävy esiin lankoja kuvatessa luonnon valossa vihreää taustaa vasten.