lauantai 1. kesäkuuta 2024

3D-tulostetut korvikset


Tänä vuonna kävi niin, että oppilaan lukuinnostus yllätti opettajan. Olin määritellyt etukäteen rajat  pronssisen, hopeisen ja kultaisen lukudiplomin saavuttamiselle. Mutta kun lukuinnostus ylitti roimasti kultaiseen lukudiplomiin vaaditun kirjamäärän, päätin luoda vielä ylimääräisen timanttisen lukudiplomin. Koska kevään aikana sain otettua itseäni niskasta kiinni ja perehdyin vihdoinkin 3D-tulostamisen saloihin, tuli viime hetken idea printata lukuinnostuksen saaneelle oppilaalle palkinnoksi timanttikuvioiset korvikset.

Sopivan timanttikuvion löysin Pixabaysta. Jpg-kuvion muuntamiseen STL-muotoon löytyy netistä useitakin selainpohjaisia sovelluksia, itse käytin nyt AnyConvia. Tinkercad-suunnitteluohjelmalla modasin timantteihin vielä ripustusrinkulat. Koska kuvio oli verrattain pieni suoralinjainen tasokuvio, jossa ylimääräisiä tukirakenteita ei tarvittu, korvisten printtausaika oli nopea.


Rehtorillamme on tapana aina loman alkaessa muistaa henkilökuntaa pienillä lahjoilla, usein herkuilla. 3D-printauksen alkuun kun pääsin, printtasin samalla vitsinä myös hänelle kesäkorvikset. Näissä tulostusjälki tosin ei ole aivan parhaasta päästä, mutta ajatus ehkä tärkein.

perjantai 31. toukokuuta 2024

Perhosmekko

Kauppojen kesämekkovalikoimat olivat tänä keväänä jotenkin tosi rupuiset. Toissa viikonloppuna shoppailimme tyttäreni kanssa Hämeenlinnassa, mutta mieleistä kevätjuhlamekkoa ei löytynyt. Viime viikonloppuna kävimme läpi Rauman valikoimat. Tuloksetta. Jossain vaiheessa tyttäreni jo itsekin turhautui ja kysyi, miksi ylipäätään edes kouluamme kauppoja, miksi en vain tee mekkoa? Niinpä. Maanantaina käytiinkin sitten kangaskaupassa. Toiveissa oli vaaleanpunainen mekko (vaikka taitaa tuo kangas kääntyä vähän laventeliksi).

Kaavoista ei ollut mitään ajatusta. Päätin järkeillä kaavoitusta sitten, kun sopiva kangas löytyy. Tyttäreni piirsi aluksi kuvan mekosta, jossa olisi röyhelökaulus. Sitten visio muuttui. Haluttiinkin perhoshihat. Aluksi toivottiin myöskin vyötärölinjalta katkeavaa mallia, jossa olisi leveämpi helma. Mutta koska mekkoon haluttiin ehdottomasti myös tuo kapea vyö, olisi vyötärölinjan katkaisu näyttänyt hölmöltä. Lisäksi A-linjainen malli sopi tiukkaan aikatauluuni paremmin. Mekkoa kun ommeltiin tietenkin juuri viimeisenä iltana ennen kevätjuhlaa, eikä töpeksintään ja varasuunnitelmiin ollut kauheasti varaa. 

Koska kaavoja ei ollut, piirtelin joulujuhlamekosta suuntaa-antavia mittoja mekon yläosaan sekä helman pituuteen. Alaosan levensin A-linjaisena niin leveäksi, mitä kankaan leveys antoi myöden. Lopputulos kelpasi neidille.

Itse juhlassa äiti sai olla ylpeä tyttärestään, joka kävi pokkaamassa itselleen hymytyttöpatsaan. Toki arvostamme kaikenlaisia huomionosoituksia ja stipendejä, mutta koska hymypatsaat määräytyvät koulutovereiden äänestyksen perusteella, on patsaalla aivan erityinen arvo.

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Gluteeniton banaanikakku

Varsinainen leivontablogihan tämä ei ole, mutta vähän harvakseltaan tänne on tänä keväänä tipahdellut käsityö- ja askartelupostauksiakin. Tapana on ollut kirjoittaa tänne ylös itselle muistiin myös niitä reseptejä, jotka ovat sattuneet menemään suht onnistuneesti maaliin. Usein modaan tavallisista resepteistä milloin minkäkinlaisella kaavalla gluteenittomia ja saatan lisäillä taikinaan vähän omianikin. Niinpä en yleensä muista, mitä kulloiseenkin leivontaerään sattui tulemaan, ellei niitä kirjaa itselle muistiin. 

Tämä banaanikakku lähti hetken mielijohteesta, kun mieheni oli heittämässä pöydällä lojuneet kuorestaan vähän tummuneet banaanit biojätteisiin. Päätin leipaista banaaneista vielä kakun ja googlettelin erilaisia banaanikakkureseptejä. Yhdistelin niistä sitten jonkinlaisen fuusion gluteenittomaksi modattuna. Jauhoseoksen kokoonpano määräytyi aika lailla sen mukaan, mitä kaapeista sattui löytymään, pussin jämä sitä, toinen tätä. Itse valmistusprosessi oli nopea. Ideasta uuniin taisi kestää vartin verran. Toki kakku paistuu uunissa tunnin verran, mutta aktiivinen valmistusaika on verrattain nopea.

Kakku

2,25 dl sokeria
1,5 dl riisijauhoa
1 dl gluteenitonta kaurajauhoa
½ dl Semper vaalea jauhoseosta
½ dl mantelijauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vanilijasokeria
2 tl kardemummaa
0,5 tl kanelia
125 g voita
2 kypsää banaania
2 dl kermaviiliä
2 kananmunaa

Kuorrute

n. 15 g voita
2-3 rkl tomusokeria
1 tl vettä


Voitele ja kuorruta kakkuvuoka gluteenittomilla korppujauhoilla. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Muussaa banaani. Sekoita banaanisose, kermaviili ja kananamunat keskenään. Sekoita kuivat aineet banaaniseokseen. Valuta massaan lopuksi voisula. Sekoita sekoita tasaiseksi ja kaada kakkumassa kakkuvuokaan. Paista 175 C n. tunti. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla.

Kuorrutteen mitat ovat aika suurpiirteiset. En punninnut voita, mutta silmämääräisesti sanoisin n. 15 g. Sulata voi kattilassa ja lisäile asteittain tomusokeria, kunnes koostumus näyttää hyvältä. Lopuksi lisäsin tilkan vettä. Kuumenna ja sekoita massa tasaiseksi. Pursottele lämpimänä jäähtyneen kakun päälle.

Kakusta tuli oikein maukas ja mehevä. Muistuttaa maultaan ehkä vähän tuota äidiltäni saamaa mummun herkkukakkua, joka on noussut yhdeksi blogini suosituimmista teksteistä. Ja kieltämättä tässä aika paljon samoja elementtejä onkin. Kermaviili tuo kakkuun mehevyyttä ja molemmissa kakuissa on myös mausteita.

torstai 9. toukokuuta 2024

Taitellut äitienpäiväkortit

Juhlistimme äitienpäivää vanhempieni kanssa jo etukäteen viime viikonloppuna. Tyttäreni kanssa askartelemamme äitienpäiväkortit voi siis huoletta julkaista jo tänne, sillä kortti toimitettiin perille tällä kertaa etuajassa. Inspiraatio korttiin lähti Instassa vastaan tulleesta @katharina_tarta_craftsin korttitutorialista.


Kortin taitokset näyttivät hauskoilta ja Katharinan tutorialvideon avulla taittelukin oli lopulta aika simppeliä. Merkkasin lyijykynällä pienet täpät keskitaitteelle 2 ja 3 cm:n päähän reunoista. Viivaimen ja kudinpuikon kanssa uursin/painoin korttiin taitoskohdat merkeistä kulmiin. Uurteita pitkin kortin taitteet asettuivat aika nätisti (sisempi taitetiin kortin sisustaa kohti, ulompi käännettiin kortin ulkoreunaa kohti). 

Testasin kortin tekoa eripaksuisilla kartongeilla/papereilla. Tässä tapauksessa melkein tuo ohuempi (joka normaalisti yksinään olisi mielestäni liian lötkö taitetuksi kortiksi) oli melkeinpä parempi. Paksumpikin kartonki (se, jota normaalisti käytän korttien tekoon) toki toimi, mutta taitosten kanssa sai askarrella hieman enemmän ja paksummasta kartongista tehty kortti tuppasi aukeamaan turhankin leveälle. Ohuempi (vihreä kortti) asettui nätimmin ja taitokset sekä etuosaan liimattu koristepaperi toivat tarvittavaa jämäkkyyttä korttiin.


 

perjantai 26. huhtikuuta 2024

Eurajoki-sukat

Työnantajani Eurajoen kunta järjesti alkuvuodesta neulesuunnittelukilpailun, jossa oli omat kategoriat villasukille ja lapasille. Tässä on tullut vuosien saatossa neulottua muutamatkin sinivalkoiset sukat koulussamme vierailleille Erasmus+ -vieraille. Niinpä päätin osallistua tuohon neulesuunnittelukisaan sillä ajatuksella, että seuraavat ulkomaan vieraat saisivat lahjaksi kenties minun suunnittelemani kunnan nimikkosukat. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että voitin tuon sukkakategorian.

Sukkien ensimmäinen versio valmistui jo helmikuussa, mutta ohjeen hienosäätö ja virallinen julkaiseminen on ottanut aikansa. Jostain syystä myös postauksen teko otti aikansa, vaikka ohje ja kuvat olivatkin valmiina. Alkuperäisessä versiossa Eurajoki-tekstin takaosassa oli tuollaisia valkoisia tipluja. Sittemmin neuloin vielä toiset sukat, joihin testineulojan palautteen pohjalta vaihdoin tekstin taakse virtaavan joen.

Kun kisa julkaistiin, syntyi heti ajatus rapukuviosta. Jokirapu on itse asiassa peräisin Eurajoen vanhasta vaakunasta ajalta ennen kuntaliitosta. Vaikka nykyisessä vaakunassa rapua ei enää ole, on rapu säilynyt tunnuksena edelleen monissa eurajokisten yhdistysten logoissa. Keskustan liikenneympyrässä komeilee niin ikään iso rapuveistos. Myös koulumme maskotti Mr Krapu on tottakai rapu.


Jokirapukuvion valintaan vaikutti myös henkilökohtaiset syyni. Vaikka itse en eurajokinen olekaan, olen asunut lapsuuteni joen varrella ja jo pienestä pitäen isäni opetti minut ravustamaan. Ravustuskauden alku oli aina odotettua aikaa, sillä saimme veljeni kanssa pitää rapujen myynnistä kertyneet tuotot. Ala-asteikäisinä rapukaupalla saamamme tienistit olivat meille lapsille vuoden "päätulonlähde". Muistan ravustuksen olleen aina myös hyvin jännää. Meillä oli muutamia rapumertoja, mutta niistä puuttui jännitys. Enimmäkseen ravustimme tikuilla, joihin oli sidottu n. parin metrin kalastajalanka. Langan päähän sidottiin syötti, yleensä palanen pakastettua särkeä (aiemmin kesällä ongituista kaloista särjet aina pakastettiin ravunsyöteiksi, petokalat eivät tähän virkaan käyneet). Syöttilanka heitettiin rantaveteen ja tikku iskettiin kiinni rantaheinikkoon. Tällaisia tikkusyöttejä laitettiin illan hämärtyessä jokirantaan paljon. Rannassa kierrettiin kokemassa tikkuja lipon kanssa (lippo oli pitkän puuvarren päässä oleva pyöreä kehikko, jonka sisällä oli verkko). Kun langan nosti, siitä pystyi sormien välissä tuntemaan oliko syötissä rapuja ruokailemassa. Jos oli, piti varovaisesti kauhaista lipolla syötin alta samalla kun lankaa nostaa varovasti. Jos ajoitus oli pielessä tai lipolla kolhaisi kiviin, karkasivat ravut syötin ääreltä eikä saalista sillä kierroksella tullut. Kierroksia jatkettiin usein yömyöhään ja saman syötin äärelle saattoi tulla aina uusia rapuja. Saaliiksi saadut ravut mitattiin ja alamittaiset (alle 10 cm) ravut päästettiin takaisin jokeen kasvamaan.

Muistan, miten isosetäni opetti minua punomaan kalaverkkoa, jotta sain valmistettua ravustuslippoja itse. Hän vuoli puusta sukkulan, jota käytettiin verkon tekemiseen. Enää en tosin taitaisi osata kalaverkkoa punoa. Vaikka äkkiäkös sellaisenkin taidon nykyään varmaan Tuubista uudelleen mieleen palauttaisi. 


Ohje on suunniteltu Novitan Nalle-langalle nron 2,5 puikoilla. Koot löytyy niin naisten kuin miesten sukkiinkin. Ohje löytyy PDF-muodossa täältä



tiistai 2. huhtikuuta 2024

Puu-Käpylä-sukat

Olin pääsiäisen alla viikon sairaslomalla ja kotona istuskellessa oli aikaa tarttua kutimeen. Somessa vastaan tuli vähän aikaa sitten juskaistujen Rauma-villasukkien ohje. Ryhdyin penkomaan värjäämiäni lakoja ja laitoin puikoille hiukan sovelletuin värein Vanha Rauma -sukat. Ensimmäistä sukkaa neuloessa mieleen tuli kuitenkin ajatus vastaavantyyppisten sukkien neulomisesta Puu-Käpylä-teemalla. Olin pääsiäiseksi menossa Käpylässä asuvan siskoni luokse ja järkeilin, että ehtisin vielä nipin napin suunnitella ja neuloa synttärilahjaksi myös Puu-Käpylä-sukat. Vanha Rauma -sukista valmistui siis vain toinen, toinen pari valmistuu sitten joskus myöhemmin.

Siinä missä Vanha Rauma on melko pastellinsävyinen, Puu-Käpylän perusilmeenä on mielestäni enemmän maanläheiset värit. Koska värjäyskopassani oli melko pieni nössäkkä veriseitikillä saatua tiilenpunaista väriä (mikä sinällään olisi ollut aivan loistava värivalinta Puu-Käpylän värimaailmaan), jouduin päävärin osalta turvautumaan marketin värivalikoimaan. Värjäämäni langat olivat pääosin Nallea, joten hakusessa oli maanläheinen punaisen sävy, mutta kävikin niin, että Prisman hyllyiltäpä ei näin keväällä löytynytkään ainuttakaan punasävyistä sukkalankaa sopivan vahvuisena. Päädyin sitten ostamaan sukkien pääväriksi oranssia. Toimii sekin. Ja tavallaan antoi ihan pirteän ilmeen muuten pehmeämmille kasvivärjäyssävyilleni. Todettakoon, että sukissa musta, tummanharmaa ja vaaleansininen ovat myöskin markettivärejä, muut itse värjäämiäni sävyjä.


Olin siis neulonut jo yhden sukan Rauma villakista, joissa mustat ikkunat silmukoitiin. Tiesin silmukoinnin olevan hidasta ja aikataulu tiukka. Päätin näissä Käpylä-sukissa tehdä ikkunatkin kirjoneuloen. Ainoastaan ovet on jälkikäteen silmukoitu, koska niissä olisi tullut tarpeettoman pitkiä langanjuoksuja ja toisaalta mukana kuljetettavia värejä olisi tuolloin parhaimmillaan tullut jo neljä. Sukista tuli ainakin lämpimät, nyt kun kierroksilla on paikoin kuljetettu kolmeakin väriä.

Rauma-villasukat on suunniteltu 60 silmukalle, kolmosen puikoilla. Itse käytän Nallessa mieluummin nron 2,5 puikkoja ja tällöin 60 silmukkaa kirjoneulesukissa (joiden jousto on vähäisempi kuin yksiväristen) tuntui liian pieneltä silmukkamäärältä. Modasin siis jos Rauma-sukkiini 72 silmukkaa ja totesin, ettei se ainakaan liikaa ollut. 72 silmukalla aloitin nämäkin Puu-Käpyläsukat. Tuo 72 silmukkaa määrittikin sitten varren kuvioiden jaot. Suunnittelin varteen siis 12 silmukalla jaolliset talot. Silmukkamäärämatematiikalla talojen julkisivuun tuli 5 ikkunaa. Näin jälkikäteen ajatellen semisti harmittaa, olisi pitänyt tehdä tarkempi taustatyö. Pääsiäisenä Käpylässä kävellessä panin nimittäin merkille, että talojen julkisivuissa oli yleensä parillinen määrä ikkunoita (2, 4, 6 tai jopa 8). Toki onhan noissa sukissa ikkunamäärältään parillisiakin taloja ja varsinkin jalkateräosiossa, jossa kantapääkavennusten jälkeen kierroksella on enää 64 silmukkaa. Toisaalta tuossa jalkateräosiossa talojen kuviojakojen ei tarvinnut mennä aivan tasan, sillä kierroksen vaihtumiskohta on pohjassa ja tein joidenkin talomallien kohdalla vaihtumiskohtaan kapeamman talon kuin muualle.

Tein jonkinlaista talojen luonnostelua etukäteen, mutta lopulta päädyin muuttamaan niitä lennosta, eikä purkuhommiltakaan aina vältytty, kun intoa oli enemmän kuin logiikkaa tai malttia. Sukat kuitenkin valmistuivat juuri ja juuri ajallaan.

maanantai 1. huhtikuuta 2024

Kotoilupaituli

Pikkusisko täytti joku aika sitten 40. Piti mennä yhdessä juhlistamaan synttäreitä, mutta ärsyttävästi suunnitelmat menivätkin uusiksi sairastelun vuoksi. Tämäkin postaus on siis viivästynyt lahjan toimituksen siirryttyä. Ompelin hänelle synttärilahjaksi itse suunnittelemallani printillä kotoilupaitulin. Käyttääköhän kukaan enää missään sanaa paituli? Mutta siis se sellainen pitkähkö teepparin ja yöpaidan välimalli, joka on omiaan vaikkapa kutimien kanssa kotoiluun. Siskoni on intohimoinen neuloja, joten Knit Happens -teksti oli mielestäni passeli juuri hänelle. Sinänsähän tuo Knit Happens -slogan ei tietenkään ole omakeksimäni, mutta printin layoutin suunnittelin itse ilmaisella Adobe Express -ohjelmalla. Marraskuun kässämessuilla Kotoa-kangaskaupalla oli messutarjous, jossa sai käydä printtaamassa silityskalvolle etukäteen suunnittelemiaan kuvia. Oletin, että Cricut-pisteelle olisi ollut jonoa, mutta mitä vielä, pääsin printtaamaan lähes heti. Mielessä on toki ollut kirjoittaa joulupukillekin, josko jonain päivänä saisi itselleenkin ihan oman Cricutin tai vastaavan elektronisen leikkurin. 😁

En ole kauheasti silityskalvoja käyttänyt, joten vähän aluksi jännitti, miten saisin kaivettua nuo kaikki lankakerän kolot nätisti pois, mutta homma sujui yllätävänkin sutjakasti ja kuvasta tuli mielestäni siisti. Tähän hommaan toki myydään ihan omia erillisiä työvälineitäkin, jotka muistuttavat ulkonäöltään lähinnä hammaslääkärin instrumentteja (ehkä myös hinnaltaan?), mutta itse käytin ihan vain nupparia.

Kaavana paitulissa käytin Suuressa Käsityö -lehdessä (11-12/2023) julkaistua Jujunan yöpaitakaavaa. Vähän modattuna tottakai. Halusin helmasta pitkähkön ja kaarevan, mutta en aivan niin pitkää, millainen pitkän yöpaidan mallissa oli. Lyhensin siis pitkän yöpaidan kaavaa helmastaan lyhemmäksi, vaikka itse helman muoto aika lailla samanlainen onkin, kuin alkuperäiskaavassa.

Hihaan kiinnitin vielä pienen diy-merkin lähinnä sillä ajatuksella, että vaate sinällääm on toki itse tehty, mutta pystyn näkemään siskoni myös käyttävän paitaa jatkossa lukuisten diy-projektien äärellä kutimet sylissään.

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Torkkuvat pantterit

Blogin alkuvuosi näyttää kovin tyhjältä. Onneksi tämä ei kuitenkaan käsitöiden osalta ole koko totuus. Sattumalta on vain viime aikoina tullut tehtyä sellaisia käsitöitä, joiden julkaisemista on täytynyt/täytyy syystä tai toisesta odottaa. Tämä siskontytölle synttärilahjaksi ompelemani tunikamekko on yksi niistä.

Lasten ompeluksissa projekti käynnistyy usein siitä, että käyn kertaalleen läpi olemassa olevat kangasvarastot ja tilkkulaatikot. Käyn ensin läpi potentiaalisenkokoiset tilkut ja etsin niille mahdollisesti yhteen sointuvia väripareja. Välillä löytyy hieman yllättäviäkin komboja, kuten kävi tässä vaaleanpunaisen pantterin ja oliivin vihreän vohvelitrikoon yhdistelmässä. Sattumoisin molemmat kankaat on kyllä alunperin ostettu samaisilta toissa vuoden kässämessuilta, mutta ostovaiheessa ei ollut vielä pienintäkään ajatusta siitä, että kyseiset kankaat päätyisivät joskus samaan vaatteeseen. Molemmat olivat muistaakseni alkujaan metrin palasia. Molemmista on jo ommeltu lastenkokoiset hupparit, mutta jäljelle jääneistä soiroista sai vielä tetristeltyä 8-vuotiaalle sopivan tunikan. 


 Käytössä olevat jämäkankaat ohjasivat kaavan valinnassa. Mieleen tuli ensimmäisenä vanha tuttu Roses on Grey, jolla olen ommellut useammankin tunikamekon. Kyseisen kaavan koot tosin loppuvat 116 senttiin. Samaisesta lehdestä (OB4/2016) löytyi kuitenkin isommassa koossa idealtaan vastaavanlainen kaava Falling Leaves. Sillä siis. Kankaasta todettakoon, että tuo vohvelitrikoo on sen verran paksua, että noissa olkapään kaarteissa ei ehkä laskeudu maksimaalisen pehmeästi ainakaan näissä henkariotoksissa, mutta luulisin tämän olevan asia, joka varmasti käytön ja pesujen myötä asettuu ihan luontevasti kohdilleen.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Nalletunika

 
Ompelin veljentytölle 2-vuotissynttärilahjaksi nalletunikan/mekon. Shy Bear neulosmekon kaava on vuoden 2017 Ottobresta (4/2017) ja muistan ihastuneeni ideaan jo tuolloin. Aika monta vuotta näköjään kuitenkin kului, ennen kuin sain kyseistä kaavaa testattua. Kaava on alunperin suunniteltu svetarineulokselle, mutta itse käytin joustocollaria. Yksi syy, miksi kaavaa ei ole aikaisemmin tullut testattua, on varmaan se, että olen järkeillyt kaavan olevan sellainen, johon saisi näppärästi hyödynnettyä kahta eriväristä jämäjoustocollaria ja sitten olen kai vain odotellut sopivaa väriparia tilkkulaatikkoon. 

Marjapuuronvärinen yläosa on jouluksi ompelemani kissatunikan jämäkankaita. Harmaa väripari marjapuuronsävyiselle joustocollarille löytyi eurolla kirpparilta. Tilkku oli vähän hassun mallinen, vajaan metrin korkea, mutta ei täyslevyinen, joten huppareiden tai collarihousujen ompeleminen siitä olisi jäänyt liian knaftiksi. Juuri omiaan tämän projektin helmaan.

Shy Bearin kaavaan on aluperin suunniteltu hieman vajaamittaiset hihat. Itse en oikein ole sellaisten fani, ainakaan lastenvaatteissa. Tuo ilmiöhän tapahtuu lastenvaatteiden osalta aina ajan myötä ihan itsestään, kun lapsi kasvaa ulos paidasta, ensimmäisenä knaftiksi jäävät hihat. Niinpä jatkoin mutulla hihojen mittaa modaamalla niihin resorikaitaleet hihansuihin.

Muilta osin kaava oli kiva. Mitä nyt etuosan läpän/taskuosion kanssa sai vähän kikkailla, ettei pönötä kulmista, tämä lienee kuitenkin enemmän ompelijan taitamattomuutta, kuin itse kaavan vika. Jäin kuitenkin pohtimaan nalleaplikoinnin jatkojalostusideaa. Vastaavanlainen nalleaplikaatio toimisi (ainakin omassa päässäni ajatuksen tasolla) raglanhihaisessa collaripaidassa/-hupparissa niin, että nuo korvat sijoittaisi hihojen saumaan. Päätynee ehkä joskus kokeiluun tämäkin ajatus.

perjantai 16. helmikuuta 2024

Villapaita retrolangoista

 
Talviloman viettoon päästiin uuden retrolankapaidan kanssa. Paidan lähtökohtana toimivat vuosia laatikossa marinoituneet perintölangat. Omissa jemmoissa nuo ovat lojuneet kymmenkunta vuotta, sitä ennen edesmenneellä anopillani jonkin verran kauemmin. Patonsin Jumper Wool sekä Rondo lienevät peruja aina 80-luvun alkupuolelta asti. Vyötteestä päätellen Novitan Woolkin vanhempaa erää, sillä se uudemmalla vyötteellä varustettukin on jo ehtinyt poistua tuotannosta.

Mieheni perhe asui 80-luvun alkupuolella Libyassa, lankoja antaessaan anoppini epäili beigen Jumper Woolin olevan peruja noilta ajoilta. Ainakaan vyötteessä ei ole sanaakaan suomea, joten voi pitää hyvinkin paikkansa. Lankojen tarina tekee paidasta itselleni erityisen tärkeän. Paidan ohjeeksi valikoitui Drops Designin Heim. Lähinnä siitä syystä, että kyseinen malli osui edes jotenkuten lähelle langantiheyksiä, mutta etenkin siksi, että kaarrokkeen yläosa on tässä mallissa tyystin eri värillä kuin paidan pohjaväri. En nimittäin ollut alkuunkaan varma, miten pitkälle Jumper Woolia riittäisi. Kasarivyötteessä kun ei ollut halaistua sanaakaan esim. siitä, montako metriä lankaa kerässä on. Päätin, etten ostaisi paitaa varten yhtään uutta lankakerää (eipä silti, ettäkö noita lankoja enää mistään olisi lisää saanut ostettuakaan). Kaarrokkeen raitalangat ovat turkoosia alpacaa lukuun ottamatta yksittäisiä nössäköitä. Hjertegarnin alpacaa löytyi useampi kerä. Varasuunnitelmana järkeilin, että jos beige pohjaväri loppuisi kesken, tekisin resorit turkoosilla alpacalla ja tarvittaessa voisin soveltaa kuvioita myös hihansuihin ja helmaan. Varasuunnitelmaa ei kuitenkaan tarvittu, sillä lanka riitti hyvin. Jäi vielä vähän ylikin.

Koska langat olivat keräilyerä vähän sitä sun tätä, eivät ne olleet vahvuudeltaan aivan identtisiä. Saati, että neuletiheys olisi prikulleen osunut ohjeeseen. Lisäilinkin kaarrokkeeseen silmukoita vähän fiilispohjalta. Siihen nähden istuvuus yllätti itsenikin. 12-vuotias poikani totesi paitaa sovittaessani: "Aika hyvä. Teiks perstuntumalla?" Otin kohteliasuutena. :D En ole mikään erityinen konkari villapaitojen neulomisessa, mutta onnistunut projekti antaa kyllä lisää itsevarmuutta lähteä soveltamaan ohjeen vierestä myös tällä saralla.


Piipahdimme joulun välipäivinä Tallinnassa, itselleni pakollinen etappi tuolla oli visiitti Karnaluksissa. Ostokset sinällään jäivät yllättävänkin maltillisiksi, sillä en ostanut yhtään lankaa enkä kangasta. Sen sijaan päivitin pyöröpuikkovarastoni uusiin. Täytyy kyllä sanoa, että kannatti. Neuletuntuma Knit Pro Zingeillä oli tosi hyvä! Kyseinen paita neulottu kolmosen Zingeillä.

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Sinivalkoisia jämälankoja

Koulullemme on jälleen viikon päästä saapumassa Erasmus+ -vieraita Ranskasta ja Espanjasta. Perinteeksi on jo käynyt neuloa ulkomaalaisille vieraille talkoilla villasukkia, joten kaivelin jälleen sinivalkoisia jämälankojani. Löytyi ainakin Nallea ja jotakin sarjaa Jukolan Veljeksistä. Ei siis sitä perinteistä Seiskaveikkaa, vaan olisiko tuo nyt Aapoa. Mielestäni ei ole enää edes tuotannossa, joten jämänöttösistä aikakin hankkiutua eroon.

Kirjoneuleen pohjana käytin Drops Designin Highland Hikersia. Tapani mukaan soveltaen tottakai. Halusin sukista hieman mallia pitkävartisemmat ja vaihdoin alaosaan tummemman sinisen, sillä tuota Aapoa(?) ei olisi koko sukkien matkalta kuitenkaan riittänyt. Värin vaihtumiskohdan alle lisäilin vielä omasta päästäni yhden valkoisen raitakuvion.

Alkuperäisohje on ohuemmalle langalle ja pienemmin puikoin (käytin 3,5), joten tein 39 koon sukat 35/37 koon silmukkamäärin.  Kuvioinnin alaosassa ja yksivärisen osuuden alkaessa kaventelin mutulla varresta silmukoita. jotta ei jää liian lörpöksi.



maanantai 8. tammikuuta 2024

Huppari vohvelitrikoosta

 
Lempikankaan vihertävää vohvelitrikoota on tullut hillottua ainakin pari vuotta. Tästä piti kai ajatuksissani alunperin tulla nappilistallinen pitkähihainen paita pojalleni. Mutta syystä tai toisesta en koskaan sellaista saanut aikaiseksi ja sittemmin alkoi epäilyttää, mahtaisiko kangasmääräni edes enää riittää poikani pitkähihaisen paitaan. Todennäköisesti ei riittäisi. Vaihdoin suunnitelmaa. Surautin vohvelitrikoosta hupparin kummipojalle 5-vuotislahjaksi. Tai ehkä tätä ei aivan surautukseksi parane sanoa. Tiukalla aikataululla kun ompelee, yleensä aina tulee jotain mutkia matkaan, eikä tämä ollut asian suhteen poikkeus. Ensinnäkin en tahtonut oikein millään saada saumurini säätöjä kohdilleen tämän vohvelitrikoon kanssa. Aivan priimaa ei sisäsauma mielestäni nytkään ole, mutta lopulta meni hermo ja päätin, että olisi erinäisten säätöjen jälkeen riittävän hyvä. Toinen ongelma tuli, kun säätöturhaumassani yritin saada lopulta nopeasti valmista. No... tuo vohvelitrikoohan näyttää prikulleen samalta molemmin puolin. Hupun laskokset ommeltuani tajusin, että olin ommellut laskokset niin, että lakisaumaa yhdistellessä olikin sitten kaksi saman puolen huppukappaletta. Ratkottava matka ei onneksi ollut suuri. Ärsytys kylläkin, sillä noiden saumasäätöjen kanssa oli jo aikaa tuhraantunut ihan riittämiin.

Hupun vuoriksi valikoitui tilkkulaatikon robottikuosinen jemmakangas, josta riitti mallailemalla nipin napin palaset huppukappaleisiin. Kaavaksi valikoitui Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019), joka on alunperin kylläkin vetoketjullinen malli, mutta pelkistin tähän perushuppariksi. Ihan hyvä niin. Todennäköisesti olisin tässä projektissa saanut sen vetoketjunkin jotenkin vinoon röklättyä.

lauantai 6. tammikuuta 2024

Kännykkäpusseja korkkisomisteella


Ompelin aiemmin syksyllä itselleni uuden kännykkäpussin. Tarpeeseen tuli, sillä olen käyttänyt sitä nyt päivittäin töissä. Näppärä pikku veska, johon mahtuu juuri parikin puhelinta, työpuhelin ja oma. Ajattelin sitten surauttaa joululahjaksi samantapaiset kännykkäpussit siskolle ja parille opeystävälleni. Nyt on vihdoin viimeisetkin joululahjat toimitettu perille asti ja jatkossa siis postauksissa vaihteeksi jotakin muutakin kuin joululahjadokumentaariota


Tuon oman pussukan tosin leikkelin ja ompelin fiilispohjalta sen enempiä miettimättä. Pari kohtaa tekisin nyt toisin. Ja teinkin. Nämä versiot ompelin pelkistetymmällä kaavalla (jonka peräti piirtelin itselleni mahdollista jatkokäyttöä varten muistiinkin!). Ostin kässämessuilta puoli metriä korkkikangasta ja päätin kokeilla korkkikangassomisteita kännykkäpusseihin. Palalaarista ostettua mustaa pellavasekoitetta löytyi varastoista edelleen, samoin mustaa vuorikangasta. Eikä niitä oikeastaan tällaisiin pikkuprojekteihin paljoa kulukaan. Parit mustat vetoketjut ostin ja muutaman metrin tuollaista lituskaista nauhaa olkahihnaksi.

Korkkisomisteita tein kahta mallia. Pelkistetymmän vinokaitaleen ja pilvenhattaraversion. Pilvenhattaraiseen malliin idea ammennettu Punatukka ja kaksi karhua -blogista, josta pilevenhattarasomisteella toteutettu astetta monimutkaisempi olkalaukku.