Pomona-sukat

Ostin aikoinaan äidilleni lahjaksi Novitan Arabia-lehden. Tarkoitus oli ostaa lehti myöhemmin myös itselleni, mutta sittemmin painos näyttikin kaupoista loppuneen ja jäi lehti hankkimatta. Äidille ostamastani lehdestä kopioin kuitenkin itselleni Pomona-sukkien ohjeen. Erityisesti tuo malli jäi äidin lehteä selaillessa mieleen, sillä siinä toistui värikirjo, jollaisen olin juuri Kansalaisopiston värjäyskurssilla saanut aikaiseksi. Itse sukkien aloitus tosin vei aikansa, vaikka ajatus olikin kytemässä ja langatkin siihen valmiiksi värjättyinä.

Sitten alkoi sitkeä kyynärpäävaiva, joka jäädytti neulomisharrastuksen lähes tyystin melkein vuodeksi. Viime kesänä aloin vihdoin varovasti pienissä erissä tarttumaan taas puikkoihin. Totesin, että etenkin kirjoneuleen neulomista käsi kesti paremmin. Ehkä kuviointien vuoksi puikot heiluvat hitaammalla tahdilla kuin simppeliä yksiväristä neuloessa ja kirjoneuleen tekeminen tuntui siksi kyynärpäälle armeliaammalta.

Heinäkuussa sain Barcelonan-tuliaisina koronan. Eristäydyin muusta perheestä yläkertaan ja kun aika alkoi käydä pitkäksi, päätin vihdoin aloittaa pitkään mielessä kyteneet Pomona-sukat. Lankavarastoista löytyi myös melko reilulta näyttävä kerä valkoista merinosekoitesukkalankaa. Kerä oli kyllä toiseen projektiin korkattu, mutta jotenkin ajattelin sen silti riittävän, koska sukissa olisi niin paljon kuvioita. Karanteeniviikon aikana sukat etenivät yllättävänkin vauhdikkaasti, eikä kyynärpääkään pahemmin vihoitellut. Kunnes loppui tuo valkoinen pohjalanka. Siihen tyssäsi se projekti.

Valkoinen pohjalanka oli taannoin kässämessuilta ostettu. Vyyhdin vyöte kerintävaiheessa hukattu. Eikä mitään hajuakaan, minkä firman kojulta olin sen mahdollisesti ostanut. Jostain syystä en ollut kirjannut langan tietoja Ravelryyn tai tänne blogiinkaan sen edellisen projektin yhteyteen. Muistin ainoastaan sen olevan nylonilla vahvistettua merinosukkalankaa. Kaksisäikeistä sellaista. Ja tuo kaksisäikeisyys sitten osoittautuikin melko kinkkiseksi. Loppukesän ja syksyn aikana yritin kierrellä eri lankakauppoja pieni lankanyssäkkä mukanani vertaillen kaksisäikeisten merinosekoitelankojen -tai lopulta ylipäätään kaksisäikeisten sopivanvahvuisten sukkalankojen värisävyjä. Uskomattoman monta erilaista valkoisen sävyä tuli niissäkin vastaan, mutta ei oikeaa. Aina oli joko pykälän liian kellertävä tai sitten liian valkea sävy. Kun marraskuun kässämessuiltakaan ei tullut vastaan täydellistä osumaa, olin jo luovuttaa. Kertaalleen tilasin jo sokkona eräästä nettikaupastakin sopivanoloista kaksisäikeistä, kun olevinaan sain jonkun harmaan muistikuvan, että vyöte ehkä etäisesti soitti kelloja. Pieleen meni se ostos. Sävy oli selvästi liian kellertävä.

Alkuvuodesta Nurjassa käydessäni tuli toinen mielenhäiriö (tuo kaksisäikeinen lankanyssäkkä kun kulki aina lankakaupoissa mukanani). Luulin löytäneeni täydellisen matchin. Oikea värisävy ja näppituntumalla oikea vahvuus, kaksisäikeinen, jossa 75% villaa ja 25% vahviketta. Tai sitten ei. Kotona vyötettä tarkemmin tutkiessa tuo 25 %, minkä jostain syystä olin lankakaupassa katsonut "vahvikkeeksi", olikin romney villaa. Varressa tuo varmasti meniskin, mutta koska puuttuva osio oli juurikin toinen jalkaterä, ei olisi mitään järkeä neuloa suuritöistä kirjoneuletta 100%:lla villalla, joka sitten hiutuisi puhki hyvinkin nopeasti.

Lopulta sukat olivat siis toista jalkaosaa vaille valmiina useita kuukausia, kunnes vihdoin päätin ottaa härkää sarvista. Vastaus löytyi vähän yllättäin paljon lähempää kuin kuvittelinkaan. Omasta lankakorista löytyi vajaa kerällinen sukkalankaa, jonka väri ja vahvuus osuivat hyvin liki tuota kesken loppunutta valkoista lankaa. Ei ole tosin kaksisäikeistä. Eikä merinoa. Mutta tähän hätään sai nyt kelvata. Nilkan luumujen kohdalla vaihdoin langan vuorokerroksin gradiantisti uudeksi. Itse tiedän, ettei tuo toinen jalkaterä ole samaa lankaa kuin muut osat sukista (ja tuntumasta tietää, ettei ole merinoa), mutta jos ei tiedä, ei tuota langan vaihtumista todennäköisesti kukaan muu huomaa. Parempi kai lopulta valmiina hieman epätäydellisinäkin kuin keskeneräisinä kuukausi- tai vuositolkulla.

Käyttämäni langat ovat ohjetta ohuempaa laatua ja neuloin sukat 2,5 puikoilla, joten rukkasin suosiolla silmukkamääriä vähän isommiksi (aloitus 106 silmukkaa), jolloin jouduin toki modaamaan hieman noita ruutupiirroksen mallikertoja tai leveimmissä kuvioissa levensin kuvioiden välejä. Pohkeeseen olisi näköjään saanut lisätä silmukoita vieläkin reilummalla kädellä, sillä näyttävät paikoin vähän pinkeiltä appelsiinikerroksessa (tai sitten olen vain neulonut tuon kuvio-osuuden liian kireänä, harjoituksen puutetta pitkän neulomistauon jälkeen). Ohuempi lanka teki myös sen, että jalkaterässä mallin kuviorivit näyttivät loppuvan vähän kesken. Mansikoiden ja mustikoiden väliin päätin siis lisätä ohjeen ulkopuolelta oman hatusta vedetyn karviaiskerroksen. Karviaisiakin kun Arabian Pomona-sarjasta löytyy.

Valkoista pohjaväriä lukuunottamatta kaikki kuvioinnissa käytetyt värisävyt ovat itse värjäämiäni. Mukana ainakin veriseitikkiä ja verihelttaseitikkiä, samettijalkaa, aroniaa, lupiinia, omenapuun lehteä, tarhakäenkaalia ja järviruokoa.