Totoro-sukat

Ghibli-animaatioista Tororo on yksi suosikeistani, joten pitihän minun tehdä itselleni Totoro-sukat. Aiemmin olen käyttänyt Ghibli-teemaa Jiji-lapasissa, jotka neuloin pojalleni. Pinterestistä löytyi mukavasti erilaisia Totoro-variaatioita ruutupiirroksina. Yhdistin sukkiini parin eri Totoro-kaavion ideat muokaten hieman kumpaakin. Lähtökohtana oli Hairykrishnan Totoro washcloth -malli, jossa minua kuitenkin häiritsi tuo sateenvarjo, tai se, että sateenvarjo ei ollut kädessä, vaan lähti mystisesti keskeltä päälakea. Ehkä Totoro pitää sateenvarjosta kiinni selkänsä takana? Asia vaivasi minua siinä määrin, että päätin muokata kuviota sateenvarjon osalta. Löysin Pinterestistä toisen kuvan, Dovasdivan Totoro in the snow, jossa Totoro piti kädessään sateenvarjoa. Tässä kuva jäi kuitenkin mielestäni toispuoleiseksi, ja sateenvarjo näytti jotenkin suhteettoman suurelta. Sitäkin pitäisi muokata.  Ryhdyin luonnostelemaan näistä kahdesta kuvasta jonkinlaista fuusiota, aluksi hyvinkin perinteiseen tapaan ruutupaperille. Lopulta naputtelin lopullisen version Stitch Fiddlellä sähköiseen muotoon.

Lankana käytin Novitan Nallea, puikot nro 2,5. Loin 80 silmukkaa, joilla neuloin 1o, 1n joustinneuletta 13 kerroksen verran. Ruutupiirrokseni on 40 silmukan levyinen, toiselle puolelle sukan vartta toistin tuota kaavion yläosan sadepisarakuviota, Totoro ja ystävänsä seikkailevat siis vain toisella puolen sukan vartta. Itselläni on melko paksut pohkeet ja halusin sukista pitkävartiset, tuo 80 silmukan määrä tuntui siis passelilta, mutta periaatteessa sukan varsi on muokattavissa pienemmällekin silmukkamäärälle kaventamalla tuota toisen puolen sadepisaraosuutta. Kunhan silmukoiden kokonaismäärä on jaollinen viidellä, jotta sadepisarat toistuvat tasaisesti.

Kuvio-osan jälkeen kaventelin sukan vartta aina joka viidennellä kierroksella 4 silmukan verran (1 kavennus jokaiselle puikolle) kunnes silmukkamääräksi jäi 56 silmukkaa. Kantalappua aloitellessa jaoin silmukat puikoille siten, että iso Totoro asettuisi säären ulkosivulle ja pikkuhahmot säären etuosaan.

Kuviossa on paikoin melko pitkiä langanjuoksuja, joista harmillisesti jää tuo takalangan sitomiskohta hitusen paistamaan läpi valkoisesta taustasta. Toisaalta tässä tapauksessa nuo valkoisen läpi kuultavat langansidonnat tavallaan sopivatkin kuvioon esittäen taustalle jääviä kaukaisempia sadepisaroita. Aloitettuani nämä sukat, törmäsin Maikin kontti -blogissa menetelmään, jossa nuo pitkät langanjuoksut sidottaisiin nurjalle nurjien silmukoiden avulla. Ehkä seuraavaan kinkkiseen kirjoneuleeseen koittaisin tätä tapaa. Näissä sukissa en viitsinyt enää kesken kuvion vaihtaa langansidontatapaa. Paistakoon pisarat sateenvarjon alla läpi. 

Tein sukista sinivalkoiset, en siksi, että tuo alkuperäinen Hairykrishnan malli oli juurikin sinivalkoinen, vaan koska halusin sukista parin syksyllä ompelemalleni sadepisaramekolle. Mekosta on tullut yksi lempivaatteistani, mutta harmillisesti en omista yksiäkään tummansinisiä villasukkia. Ja minähän en varsinkaan tähän vuodenaikaan selviä päivääkään ilman villasukkia. Projektia aloittaessa en oikein osannut arvioida paljonko tummansinistä lankaa kuluisi. Varastoissani oli jo pitkään marinoitunut yksi kerä tummansinistä Nallea, arvelin sen riittävän, vaan eipä riittänyt. Kuvittelin pikaisesti hakevani sitä lisää kaupasta, mutta selvisikin, että väri oli juuri poistumassa valikoimasta. Jouduin kiertämään useammankin kaupan, kunnes lopulta löysin haluamani värin. Olisihan sitä toki sosiaalisen median kautta joltain joku nyssäkkä löytynyt, mutta olisi tuskallista jäädä odottelemaan postipakettia viittä vaille valmiiden sukkien kanssa. :)