Plan B, mekosta puseroksi

Tämä on tarina siitä miten suunnitelmat muuttavat muotoaan ja joskus suunnitelman eläessä lopputulos pääsee yllättämään tekijän itsensäkin. Tyttärelläni oli viime viikolla esiintyminen musiikkiopiston kevätkonsertissa. Viime vuonna ompelin itse esiintymisasun ja ajatus itse tehdystä esiintymisasusta alkoi viime metreillä kutkuttamaan, vaikka periaatteessa esiintymisasu olisi tällä kertaa löytynyt jo valmiiksikin. Lähdin kangaskauppaan fiilistelemään, josko sieltä joku kangas huhuilisi niin, että haluaisi lähteä matkaan. Huhuilikin. Jätti-Rätistä mukaan tarttui vähän lycrantapaista hitusen kiiltävää marjapuuronväristä kangasta. Valmista kaavaa ei ollut etukäteen mietittynä, joten päätin ottaa kangasta reilummin, hinta kun ei päätä huimannut. Kankaan leikkuuvaiheessa siitä paljastui 10 cm ennen antamaani mittaa suurehko reikä. Leikattu aukko keskellä kangasta. Kuulemma kankaan laaduntarkistusta varten kankaasta leikataan keskeltä palanen. Myyjä leikkasi kankaan poikki reiän jälkeen ja oli aloittamassa uutta mittausta. Ehdotin, että ottaisin tuon jo leikatun osion, koska mitta jäi niin vähän vajaaksi sattumanvaraisesti päästäni heittämästä kankaan menekkiarviosta ja reiän mitalta kangasta tulisi nyt puolisen metriä lisää, joskin tuossa osiossa oli keskellä iso aukko. Järjestely sopi myyjälle, sain kankaan vielä palalaarihinnoittelulla, eli lopulta koko lystille hintaa kertyi alle 5 euroa.

Reiluhko kagasmäärä ja varsin huokea hinta madalsivat kynnystä lähteä kokeilemaan uutta kaavaa. Epäonnistumisen pelkokaan ei ollut suuren suuri, sillä varasuunnitelma esiintymisasusta löytyi valmiina kaapista. Ensimmäinen YRITELMÄ oli Star Night-mekko (OB 6/2020). Kaavan ja kyseisen kankaan yhdistelmä alkoi epäilyttää jo ompeluvaiheessa, ensimmäinen sovitus vahvisti epäilyn: Ei jatkoon! Mekko muistutti enemmän mummolan yöpaitaa kuin konsertin esiintymismekkoa. Jonkin aikaa sitten instassa näkemäni vinkkivideo saumuriompeleen nopeasta ja helposta purkamisesta pääsi testiin. Lopulta alkuperäisestä mekosta jatkoon pääsivät vain hihat. 

Yli jääneestä kankaasta leikkelin mutulla improvisoiden uudet etu- ja takakappaleet. Mekko vaihtui väjähköön puseroon. Kangas laskeutui nätisti ja päätin ommella myös helmaan samankaltaisen leveän resorikaitaleen kuin hihansuissakin.

Periaatteessa paita valmistui juuri ennen konserttia, mutta toinen esiintymisasu (itse ommeltu mekko rakkaan villatakin kanssa) olivat jo valmiiksi silitettyinä, joten tällä ei lopulta koserttiin päädytty, kiva ja käyttäjälleen mieluinen pusero kuitenkin.

Romukoppaan päätyneestä mekkoideasta tyttärelleni jäi kuitenkin kytemään ajatus prinsessa Tähkäpään asusta. Pois ratkotusta mekon helmasta tulee kuulemma työstää prinsessamekko. Kutkuttava ajatus sekin. Tavallaan hauska improvisoida silloin, kun suuria paineita epäonnistumisestakaan ei ole. Kuka tietää, ehkä tästä hetken mielijohteesta käteen jääneestä kankaasta päätyy toteutukseen vielä Plan C, prinsessa Tähkäpään mekko. :)

Kolmas visio toden sanoo

Tyttäreni aloitti syksyllä viulunsoiton. Esiintymiset ovat oleellinen osa musiikkiharrastusta ja siksi esiintymistäkin harjoitellaan heti alusta asti. Mutta koska korona, musiikkiopiston perinteisiä joulu- ja kevätkonsertteja ei tänä vuonna järjestetty. Esiintymiskokemusta treenailtiin kuitenkin videoitavin etäkonsertein. Salissa olivat ainoastaan minijouset, säestäjä ja viulunsoitonopettaja. Liveyleisöä ei saanut olla paikalla ja vanhemmat saimme ainoastaan videotallenteen konsertista. Toisaalta videotallenteesta jää muisto pitkäksi aikaa. Pukukoodi videokonsertissa oli kuten olisi ollut tavallisessakin konsertissa. Ja koska sattuneesta syystä kuluneen vuoden aikana ei ole juurikaan juhliin osallistuttu, olivat kaikki juhlavaatteetkin jääneet jo pieniksi. -Hyvä syy ommella! 

Lähestyin tällä kertaa juhlavaateasiaa kangas edellä. Päätin mennä kangaskauppaan palloilemaan ilman selkeää etukäteisvisiota ja katsoa mitä sieltä matkaan lähtee. Palloilun päätteksi käteen jäi pallokuosi, ehkä viskoosia..? Jättirätissä juuri koskaan ei kankaista saa liiemmälti tuotetietoja, niin kangasostosten materiaaliarpominen jää useimmiten pitkälti hypistelyn ja mutun varaan. Kangas oli joka tapauksessa kevyttä ja joustamatonta. Joustamattomien kankaiden ompelun suhteen hypättiin aika lailla mukavuusalueen ulkopuolelle, lähinnä kun olen vaatteita joustavista matskuista ommellut. 

Joku fiksumpi olisi ennen kauppaan menoa päättänyt kaavan valmiiksi, jotta tietää paljonko kangasta varata. Tällä kertaa en lukeutunut näitten fiksumpien joukkoon. Mekon ajattelin tehdä ja kivan kankaan löytyessä sen enempää ajattelematta ostin sitä metrin. Joustavista materiaaleista metri riittäisi mekkoon hyvinkin. Kaavoja selaillessa aika nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei metristä  joustamatonta kangasta mekkoa ommeltaisi. Varasuunnitelmana järkeilin sitten jonkinlaista joustavan ja joustamattoman hybridimallia niin, että yläosa olisi joustavaa ja alaosa tuota ostamaani pallokuosia. Löysin pallokuosin väriin mätsäävää trikootakin, mutta ei... Tuo visio lensi aika nopeasti romukoppaan. Sitten tuli mieleen, että pakkokos sen juhlavaatteen oli mekko olla...

Hylkäsin mekkoajatuksen kokonaan ja selailin kaavalehtiä nyt aivan uudesta näkökulmasta. 2019/6 Ottobresta löytyi kiva Hidden Deer -puserokaava. Lehden ohjeistuksena oli tosin varata tähänkin malliin 125 cm kangasta. Koska pallokuosissa ei kuitenkaan kankaan suunnalla olisi väliä, arvelin metrin riittävän. Oikeassa olin ja kangasta jäi vähän ylikin.

Puserosta tuli kyllä tosi kiva, vaikka ei se tainnut joka kohdassa ihan ohjeiden mukaan mennä. Hihansuiden ja pääntien ohje ei aivan täysin minulle kristalisoitunut ja sovelsinkin sitten oman järjen mukaan. Pääntiellä eri tavalla kuin hihansuissa, enkä lopulta tiedä oliko kumpikaan tapa aivan sellainen kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt olla. Mutta harvoin asioihin on vain yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Hihansuiden halkion koko oli niin ikään hiukan epäselvästi selitetty, eikä sitä mielestäni ollut kaavaan piirretty. Liian isoksihan minä sen sitten lopulta leikkelin ja jouduin fiksaamaan halkion reunoja käsin tikkaamalla. Tuotakaan ei lopulta rypytysten lomasta huomaa.