Kolmas visio toden sanoo

Tyttäreni aloitti syksyllä viulunsoiton. Esiintymiset ovat oleellinen osa musiikkiharrastusta ja siksi esiintymistäkin harjoitellaan heti alusta asti. Mutta koska korona, musiikkiopiston perinteisiä joulu- ja kevätkonsertteja ei tänä vuonna järjestetty. Esiintymiskokemusta treenailtiin kuitenkin videoitavin etäkonsertein. Salissa olivat ainoastaan minijouset, säestäjä ja viulunsoitonopettaja. Liveyleisöä ei saanut olla paikalla ja vanhemmat saimme ainoastaan videotallenteen konsertista. Toisaalta videotallenteesta jää muisto pitkäksi aikaa. Pukukoodi videokonsertissa oli kuten olisi ollut tavallisessakin konsertissa. Ja koska sattuneesta syystä kuluneen vuoden aikana ei ole juurikaan juhliin osallistuttu, olivat kaikki juhlavaatteetkin jääneet jo pieniksi. -Hyvä syy ommella! 

Lähestyin tällä kertaa juhlavaateasiaa kangas edellä. Päätin mennä kangaskauppaan palloilemaan ilman selkeää etukäteisvisiota ja katsoa mitä sieltä matkaan lähtee. Palloilun päätteksi käteen jäi pallokuosi, ehkä viskoosia..? Jättirätissä juuri koskaan ei kankaista saa liiemmälti tuotetietoja, niin kangasostosten materiaaliarpominen jää useimmiten pitkälti hypistelyn ja mutun varaan. Kangas oli joka tapauksessa kevyttä ja joustamatonta. Joustamattomien kankaiden ompelun suhteen hypättiin aika lailla mukavuusalueen ulkopuolelle, lähinnä kun olen vaatteita joustavista matskuista ommellut. 

Joku fiksumpi olisi ennen kauppaan menoa päättänyt kaavan valmiiksi, jotta tietää paljonko kangasta varata. Tällä kertaa en lukeutunut näitten fiksumpien joukkoon. Mekon ajattelin tehdä ja kivan kankaan löytyessä sen enempää ajattelematta ostin sitä metrin. Joustavista materiaaleista metri riittäisi mekkoon hyvinkin. Kaavoja selaillessa aika nopeasti kävi kuitenkin ilmi, ettei metristä  joustamatonta kangasta mekkoa ommeltaisi. Varasuunnitelmana järkeilin sitten jonkinlaista joustavan ja joustamattoman hybridimallia niin, että yläosa olisi joustavaa ja alaosa tuota ostamaani pallokuosia. Löysin pallokuosin väriin mätsäävää trikootakin, mutta ei... Tuo visio lensi aika nopeasti romukoppaan. Sitten tuli mieleen, että pakkokos sen juhlavaatteen oli mekko olla...

Hylkäsin mekkoajatuksen kokonaan ja selailin kaavalehtiä nyt aivan uudesta näkökulmasta. 2019/6 Ottobresta löytyi kiva Hidden Deer -puserokaava. Lehden ohjeistuksena oli tosin varata tähänkin malliin 125 cm kangasta. Koska pallokuosissa ei kuitenkaan kankaan suunnalla olisi väliä, arvelin metrin riittävän. Oikeassa olin ja kangasta jäi vähän ylikin.

Puserosta tuli kyllä tosi kiva, vaikka ei se tainnut joka kohdassa ihan ohjeiden mukaan mennä. Hihansuiden ja pääntien ohje ei aivan täysin minulle kristalisoitunut ja sovelsinkin sitten oman järjen mukaan. Pääntiellä eri tavalla kuin hihansuissa, enkä lopulta tiedä oliko kumpikaan tapa aivan sellainen kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt olla. Mutta harvoin asioihin on vain yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Hihansuiden halkion koko oli niin ikään hiukan epäselvästi selitetty, eikä sitä mielestäni ollut kaavaan piirretty. Liian isoksihan minä sen sitten lopulta leikkelin ja jouduin fiksaamaan halkion reunoja käsin tikkaamalla. Tuotakaan ei lopulta rypytysten lomasta huomaa.