Yksi tämän vuoden kässätavoitteistani on villapaidan neulominen itselle. Toinen tavoite on varastojen tyhjennys. Päätin yhdistää nuo kaksi tavoitetta, sillä lankalaatikot tursuavat osin omia hankintoja, osin saatuja lankoja. Aika tarkalleen kahdeksan vuotta sitten kävimme anoppini kanssa haikein mielin läpi hänen lankavarastojaan. Tuolloin oli jo selvää, ettei hän niitä tulisi enää tarvitsemaan. Hän halusi lahjoittaa lankavarastonsa minulle. Surun keskellä en noista langoista oikein mitään osannut silloin tehdä, enkä varmaan vauva-arjen pyörteissä olisi oikein ehtinytkään neulomaan. Sittemmin satunnaisia keriä on noista anopin langoista päätynyt pienempiin projekteihin. Mukana oli paljon uusia lankoja, mutta myös tosi vanhoja keriä. Huolellisesti säilytettyinä nuo vanhatkin langat olivat kuitenkin kaikki hyväkuntoisia ja täysin käyttökelpoisia.
Vyötteen perusteella arviolta vanhimpia lankoja olivat Hyvilla Oy:n Rondo Hertat, 100% montevideo-villaa -Mitä se sitten ikinä lieneekään, ehkä urugualaista alkuperää olevaa lampaanvillaa..? Pikainen googlaus johdatti Rondo Hertta -osumat 60-70 -luvuille. Suurella todennäköisyydellä langat saattavat olla siis jopa itseäni vanhempia.
Tuota vaaleanharmaata Rondo Herttaa oli useita keriä, vain osassa oli enää vyöte tallella ja osa keristä näytti siltä, kuin niistä olisi jo hieman neulottu. Fiksuhan olisi tässä kohtaa punninnut nuo langat, mutta mitäpä tein minä? -Luotin silmämääräiseen noin arvioon ja laskeskelin lankoja olevan suunnilleen 350 - 400 grammaa. Selailin Drops Designin sivuja etsien villapaitamallia, johon kyseinen lankavahvuus ja -määrä täsmäisi. Mitään neuletiheyttähän näihin retrovyötteisiin ei oltu painettu, ilmeisesti sellainen olisi tuohon maailman aikaan ollut turhaa hifistelyä. Ja koska testitilkun neulominen ei kuulu toimintatapoihini (ajan hukkaa, sovelletaan tilanteet sitten sitä mukaa, kun pulmia tulee vastaan), luotin tässäkin langan hypistelyyn perustuvaan kaikkitietävään mutuun toivoen parasta, peläten pahinta. Aivan ylitsevuotavainen itsevarmuuteni ei kuitenkaan ollut, sillä koskaan aiemmin en ollut aikuisten kokoista villapaitaa neulonut. Projektiin lähdettiin työ tekijäänsä opettakoon -mentaliteetilla...
Malliksi valikoitui lopulta Drops Designin Winter Bride. Tuohon kaarrokkeen täyspatenttineuleeseen humpsahti kuitenkin odotettua paljon enemmän lankaa. Jo tässä vaiheessa alkoi olla selvää, etteivät retrolankani tulisi riittämään koko villapaitaan. Piti alkaa miettiä vaihtoehtoja akuuttiin lankapulaan. Mistään kyseistä Rondo Herttaa ei takuulla enää saisi, edes Ravelry ei antanut ainuttakaan osumaa kyseiselle langalle. Yksi vaihtoehto olisi neuloa paidasta lyhythihainen. Öööö... ei. Tästä piti tulla nimenomaan lämmin paita, mihin kääriytyä pakkasella. Mitä ideaa olisi lyhythihaisessa villapaidassa? Toinen vaihtoehto oli neuloa liukuva sävyn vaihto helmaan ja hihansuihin. Tässäkin puntaroin olisiko parempi valita selkeästi pohjaväristä erottuva sävy vai jotain mikä olisi kuitenkin melko lähellä alkuperäistä sävyä. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun, sillä halusin paidan pääfokuksen olevan kaarrokkeen patenttineuleessa enkä helman langanvaihdoksessa. Kerien sävyerioja vertaillessa päädyin ostamaan vaaleanharmaata TeeTee Pallasta.
Helmassa ja hihansuissa neuloin muutamien kerrosten ajan vuorosävyin. Hieman valaistuksesta riippuen langanvaihdoksen kyllä erottaa, mutta mielestäni se ei kuitenkaan liikaa pomppaa silmille. Lopputuloksesta tuli oikeastaan parempi kuin uskalsin edes odottaa.
Malli on kiva ja paidasta tuli ihana. Lankojen tarina tekee siitä erityisen rakkaan. Pääpiirteittäin pitäydyin ohjeessa. Helman alaosaan lisäilin hieman omia silmukoita ohjeesta poiketen. Matkan varrella hieman hämmennystä herätti se, että sileään osuuteen päästyäni laskin, että tuo paidan neuletiheys (27/39) heittää jonkin verrankin ohjeessa annettusta neuletiheydestä (24/32). Niin tai näin ohjeen silmukkamäärillä ja tuolla omalla neuletiheydelläni paidasta tuli kuitenkin ihan passelin kokoinen. Koska paidan mitat ja ohjeessa annetut senttimitat tuntuivat neuletiheyden heitosta huolimatta täsmäävän hyvin lähelle, en lähtenyt kikkailemaan puikkokoolla vaan neuloin paidan loppuun asti kolmosen puikoilla. Jos jotain tekisin toisin, saattaisin seuraavalla kerralla hieman nostaa kainalolinjaa ylemmäs. Ja tietenkin punnitsisin langat etukäteen! Tajuttuani, etteivät langat tulisi millään riittämään, otin vaa'an esiin ja huomasin, että itse asiassa vyötteissä ilmoitettu grammamäärä ei alkujaankaan ollut pitänyt paikkansa, sillä korkkaamattomissakin kerissä oli ainoastaan 46 grammaa ilmoitetun 50 gramman sijaan. Toisekseen, kun punnitsin valmiin paidan, painoa oli 450 g, kun Dropsin ohjeen mukaan M-kokoon olisi riittänyt 350 grammaa. Joten vaikka olisin punninnut retrolangat etukäteen ja vaikka niitä olisi ollut ohjeessa ilmoitettu grammamäärä, olisin todennäköisesti joutunut lankaostoksille joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti