Pääsiäisen gluteeniton juustokakku

Vietimme pääsiäistä tänä vuonna ihan vain kotona ja kutsuimme vanhempani pääsiäisaterialle. Olin päättänyt tehdä pitkästä aikaa lammaspataa. Kauppaan tosin menin vasta pitkäperjantaina, jolloin lihatiskit olivat tottakai kiinni. Onneksi lihahyllystä löytyi kuitenkin vielä marinoimatonta karitsan paistia, josta tomaattisessa liemessä pitkään haudutettuna tuli erinomaista. Jälkkäriksi leipaisin erilaisia reseptejä soveltaen mangosuustokakun, jonka reseptin kirjaan taas itselleni tänne blogiin ylös.

Pohja:

160 g gluteenittomia digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

3.3 dl kuohukermaa
1 tl vanilijasokeria
265 g Philadelphia tuorejuustoa
100 g vanilijatuorejuustoa
1 dl Skyr vanilijajogurttia
1,5 dl mangososetta
5 liivatelehteä
3 rkl appelsiinimehua

Kiille:

3,5 dl mangososetta
4 liivatelehteä
2 rkl vettä

Koristelu:

tummaa suklaata
valkosuklaata tai tomusokeri-vesi -kuorrutetta

Valmistus:

1. Murskaa Digestivekeksit. Sulata rasva ja sekoita keksimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan  pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon vanilijasokeri. Sekoita keskenään tuorejuustot sekä jogurtti. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna miksrossa appelsiinimehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan mehuun yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna mikrossa vesitilkka. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan veteen. Kaada liivateseos mangososeen joukkoon samalla sekoittaen. Valuta kiille hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vielä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
    
4. Koristele hyytynyt juustokakku suklaasta tehdyin pajunkissakoristein. Sulata mikrossa muutama pala tummaa suklaata. Valuta sula suklaa pieneen Minigrip-pussiin ja leikkaa kulmasta pieni pala pois. Pursota suklaasta kiekurat kakun reunoille. Koristele kakkuun pajunkissoja sulasta valkosuklaasta tai tomusokeri-vesi-kuorrutteesta.

Kakusta tuli ihan kaunis, eikä makukaan ollut pöllömpi. Itse käytin pajunkissojen pursottamisessa tomusokeri-vesi-kuorrutetta, koska unohdin ostaa valkosuklaata. Huomasin kuitenkin, että jääkaapissa säilyttäessä nuo sokerikuorrutteet jotenkin imeytyivät mangoseseen, joten mikäli on tarve säilyttää koristeltua kakkua jääkaapissa pidempään, kannnattaa pajunkissat pursottaa valkosuklaasta.

Lasten odottamaksi pääsiäisperinteeksi on muodostunut lähimetsän munajahti. Olen jo useampana pääsiäisenä käynyt kätkemässä suklaamunia omille ja naapurin lapsille läheiseen metsään.  Munia kätkiessä teen Google Mapsiin uuden listan, jonne merkitsen paikkamerkkeinä munien kätköpaikat. Lopuksi jaan listan kotiryhmässämme ja lapset suuntaavat kännykän kanssa navigoiden munakätköille. Hauskaa puuhaa lapsille ja itselle rentoutavaa luonnossa liikkumista.

Joulun makeita herkkuja

Miksailin tänä jouluna pieniksi jouluviemisiksi D.I.Y. keksipurnukoita, jotka sitten koristelin jouluisesti. Leivijauhe ja sooda sekoitettiin vehnäjauhoihin, jonka jälkeen purnukkaan ladottiin kuivat aineet kerroksittain seuraavassa järjestyksessä:

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl fariinisokeria

1,5 dl sokeria

n. 1 dl minisuklaarakeita

Purnukan kylkeen liitun pienen lappusen, jossa luki keksien valmistusohje:

Lisää 1 kananmuna ja 100 g voisulaa. Sekoita hyvin ja pyörittele massasta pieniä palleroita. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia.

Omaan joulupöytään leivoin perinteisen glögikakun, tällä kertaa gluteenittomana versiona.

Pohja:

150 g gluteenittomia digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

4 dl vispikermaa
1 rkl tomusokeria
265 g Philadelphia tuorejuustoa (laktoositon)
100 g Viola vanilijatuorejuustoa
2 dl Skyr vanilijajogurttia (laktoositon)
1 tl kardemummaa
½ - 1 tl piparkakkumaustetta 
5 liivatelehteä
4 rkl glögiä

Kiille (huom. jos teet 26 cm vuokaan, tee kiillettä hiukan reilumpi annos):

3 liivatelehteä
1,5 dl vettä
2,5 dl glögitiivistettä

Koristelu:

granaattiomenan siemeniä
tuoreita kirsikoita
talvisia nomparelleja

Valmistus:

1. Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan  pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon tomusokeri ja mausteet. Sekoita keskenään tuorejuustot sekä jogurtti. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna glögi. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan glögiin yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta 0,5 dl vettä kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan veteen. Kaada glögi ja loput vedet liivateseokseen samalla sekoittaen. Lusikoi kiille hyytyneen kakun päälle erittäin varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vielä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli. Koristele glögijuustokakku juuri ennen tarjoilua granaattiomenan siemenillä, kirsikoilla ja talvisilla nomparelleilla.

Ostin joulun alla Tokmannilta uuden kannellisen irtopohjavuoan. Muuten oikein kätevä, mutta vuoka oli halkaisijaltaan 26 cm ja näköjään tuo 4 dl glögikiillettä jäi tuon kokoiseen vuokaan hiukan knaftiksi, sillä vaalea juustoreos kuultaa hiukan kiilteestä läpi. Ensi kerralla täytyy tehdä reilumpi annos kiillettä, jotta tulee riittävän paksu kerros kakun pintaan. Maun puolesta kakku onnistui erinomaisesti.

Halloweenjuhlat

Kävimme syyslomalla Halikossa kurpitsaviikoilla, josta ostimme tuliaisiksi muutaman erilaisen kurpitsan, sillä tyttäreni halusi pitää ystävilleen halloweenjuhlat. Kurpitsat jalostettiin tällä viikolla keitoksi ja muffinseiksi, kuorista koversimme lyhdyt perjantain juhliin. Tyttäreni suunnitteli mallit ja minä koversin. 

Sekä keitto, että muffinsit olivat oikein maukkaita, hiukan työlästähän tuo kurpitsojen työstäminen toki on, varsinkin, kun halusi säilyttää tuon kuoren ehjänä. Mutta ehkä halloweenin ulkopuolella tuo työstäminenkin olisi nopeampaa, kun ei tarvitsisi säilyttää kuorta ehjänä. Muffinsien visuaalinen ilme ei ihan vastaa alkuperäistä visiotani. Päällisestä tuli jotenkin liian jämäkkää, eikä se levittynyt muffinsin päälle niin tasaisesti kuin olisin halunnut. Kiireinen aikataulu ei kuitenkaan antanut myöden alkaa modailemaan viimeistellympää ilmettä. Tällä kertaa tuli nyt tällaisia.

Gluteenittomat kurpitsamuffinsit

2 kananmunaa

1 dl fariinisokeria

1 dl sokeria

1,5 dl gluteenitonta kaurajauhoa

1,5 dl riisijauhoa

0,5 dl mantelijauhetta

2 tl vanilijasokeria

1,5 tl ruokasoodaa

1 tl kanelia

ripaus suolaa

100 g voita

2 dl kurpitsasosetta

1 dl luonnonjogurttia

Kuorrute

200 g vanilijatuorejuustoa

1 dl tomusokeria

75 g voisulaa

Valmista ensin kurpitsasose höyryttämällä koverrettua kurpitsan sisustaa (poisa ensin siemenet ja "rihmasto") kunnes kurpitsa on pehmennyt. Soseuta höyrytetty kurpitsa sauvasekoittimella.

Sulata voi. Vatkaa munat, fariinisokeri ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos muna-sokerimassaan. Lisää seokseen kurpitsasose, jogurtti ja voisula. 

Jaa taikina muffinipellille paperisiin muffinivuokiin. Pyörittele foliosta pieniä palleroita ja aseta kaksi palleroa muffinivuokien reunoille, jotta saat muotoiltua muffinista pääkallon muotoisen (alhaalta kapeampi kuin ylhäältä). Paista muffinseja 200 asteessa n. 15 minuuttia.

Sekoita keskenään tuorejuusto, tomusokeri ja voisula.

Kuorruta jäähtyneet muffinsit tuorejuustomassalla ja koristele pääkalloiksi mustalla geelivärillä (esim. Dr Ötker) ja tummalla suklaalla.

Halloweenjuhlien tarjoilujen tuli olla gluteenittomia, joten leivoin lisäksi kummitusmarenkeja. Marenkien silmät piirtelin geelimäisellä elintarvikevärillä. Marengit ovat sinänsä helppoja leivottavia, että paistoa lukuunottamatta leivosten aktiivinen valmistusaika on aika nopea. Paistoon toki kannattaa varata paljon aikaa. Mitä miedommalla lämmöllä marenkien antaa paistua, sitä vaaleamman lopputuloksen saa. Itse paistelin näitä 80-100 asteessa kolmisen tuntia. Pursotuspussin aukko olisi voinut olla hiukan isompikin, nyt kummitukset tulivat vähän turhankin monelle kiemuralle.

Instassa vastaan tuli halloweenpizza, jossa pääkallot on muotoiltu herkkusienistä. Toisessa instasyötteessä näin juustosta muotoiltuja kummituksia pizzan päällä. Päätin yhdistää ajatuksen. Pääkallot onnistuivat ihan hyvin, mutta näköjään kummitusten juustoksi ei kannata valita mozzarellaa. Mozzarellakummitukset olivat uunissa kadonneet tyystin (instavideossa oli muistaakseni käytetty jotain kovempaa juustoa). Pizzapohjaksi kokeilin tätä Valion hiivatonta ja gluteenitonta pizzareseptiä. Tein taikinan tuplakoossa, joka riitti pellilliseen. Taikina oli nopea valmistaa ja helppoa työstää, mutta lopputulos muistutti mielestäni enemmän suolaista piirakkaa kuin pizzapohjaa. 

Koska olin selaillut ja tallentanut instassa halloweenaiheisia tarjoiluja, feediini tuli myös Oreo-lepakot. Löysin kaupan keksihyllyltä Oreoita muistuttavia gluteenittomia keksejä, joten näpertelin tarjoilupöytään niistä, pyöreistä suklaakonvehdeista ja valmiista elintarvikesilmistä lepakkoja. Tuo gluteeniton keksi murtui kuitenkin aika helposti, joten siipien kanssa joutui vähän kikkailemaan. Loppupeleissä mielestäni nuo pienet siivet (joita tuli vahingossa, koska keksi mureni niin helposti), näyttävät melkein isoja siipiä kivemmilta. Täyte yksinään ei kuitenkaan riittänyt liimaamaan siipiä pohjana olevaan suklaakondehtiin. Ja itse asiassa täyte teki keksistä niin raskaan, että siivet helposti valahtivat alas. Päädyin lopulta rapsuttamaan täytteen kokonaan pois ja käytin siipien ja silmien liimaamiseen muffinseista yli jäänyttä kuorrutemassaa.

Tarjoilupöydän karkkikippoina hyödynsimme muovisia pääkalloja, joita on kertynyt lasten edellisten vuosien halloweenherkutteluista.

Gluteeniton banaanikakku

Varsinainen leivontablogihan tämä ei ole, mutta vähän harvakseltaan tänne on tänä keväänä tipahdellut käsityö- ja askartelupostauksiakin. Tapana on ollut kirjoittaa tänne ylös itselle muistiin myös niitä reseptejä, jotka ovat sattuneet menemään suht onnistuneesti maaliin. Usein modaan tavallisista resepteistä milloin minkäkinlaisella kaavalla gluteenittomia ja saatan lisäillä taikinaan vähän omianikin. Niinpä en yleensä muista, mitä kulloiseenkin leivontaerään sattui tulemaan, ellei niitä kirjaa itselle muistiin. 

Tämä banaanikakku lähti hetken mielijohteesta, kun mieheni oli heittämässä pöydällä lojuneet kuorestaan vähän tummuneet banaanit biojätteisiin. Päätin leipaista banaaneista vielä kakun ja googlettelin erilaisia banaanikakkureseptejä. Yhdistelin niistä sitten jonkinlaisen fuusion gluteenittomaksi modattuna. Jauhoseoksen kokoonpano määräytyi aika lailla sen mukaan, mitä kaapeista sattui löytymään, pussin jämä sitä, toinen tätä. Itse valmistusprosessi oli nopea. Ideasta uuniin taisi kestää vartin verran. Toki kakku paistuu uunissa tunnin verran, mutta aktiivinen valmistusaika on verrattain nopea.

Kakku

2,25 dl sokeria
1,5 dl riisijauhoa
1 dl gluteenitonta kaurajauhoa
½ dl Semper vaalea jauhoseosta
½ dl mantelijauhetta
2 tl ruokasoodaa
2 tl vanilijasokeria
2 tl kardemummaa
0,5 tl kanelia
125 g voita
2 kypsää banaania
2 dl kermaviiliä
2 kananmunaa

Kuorrute

n. 15 g voita
2-3 rkl tomusokeria
1 tl vettä

Voitele ja kuorruta kakkuvuoka gluteenittomilla korppujauhoilla. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Muussaa banaani. Sekoita banaanisose, kermaviili ja kananamunat keskenään. Sekoita kuivat aineet banaaniseokseen. Valuta massaan lopuksi voisula. Sekoita sekoita tasaiseksi ja kaada kakkumassa kakkuvuokaan. Paista 175 C n. tunti. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla.

Kuorrutteen mitat ovat aika suurpiirteiset. En punninnut voita, mutta silmämääräisesti sanoisin n. 15 g. Sulata voi kattilassa ja lisäile asteittain tomusokeria, kunnes koostumus näyttää hyvältä. Lopuksi lisäsin tilkan vettä. Kuumenna ja sekoita massa tasaiseksi. Pursottele lämpimänä jäähtyneen kakun päälle.

Kakusta tuli oikein maukas ja mehevä. Muistuttaa maultaan ehkä vähän tuota äidiltäni saamaa mummun herkkukakkua, joka on noussut yhdeksi blogini suosituimmista teksteistä. Ja kieltämättä tässä aika paljon samoja elementtejä onkin. Kermaviili tuo kakkuun mehevyyttä ja molemmissa kakuissa on myös mausteita.

Suklainen appelsiinijuustokakku

 
Jossakin instan feedissä tuli vastaan hirmuisen kivannäköinen video, jossa cake pops -massasta ja mantelilastuista muovailtiin nopeasti ja helposti suklaaseen dipattava käpy. Tuli heti ajatus, että sellaistahan piti kokeilla joulupöydän juustokakun koristeeksi. Kokeilinkin, joskaan lopputulos ei ollut ollenkaan yhtä viimeistellyn oloinen, eikä prosessi lopulta käynyt ollenkaan niin sukkelasti kuin videolla. Alunperin näitä käpyjä piti tulla kaksi. Mutta toisesta tuli niin susiruma, ettei se koskaan päätynyt kakkuun asti.

Kävyn pohja on muovailtu murennetusta maustekakun siivusta, johon sekoitin hiukan tuorejuustoa. Palluraan tökin mantelilastuja (jotka muuten murenivat tai katkeilivat heposti käsiin, mitä sitäkään ei tapahtunut videolla). Kun käpy oli saavuttanut ulkomuotonsa, dippasin sen sulassa suklaassa, kuten videolla ...paitsi, että minulla sulaa suklaata oli liian vähän, eikä käpy kokonaan mahtunut suklaasulaan. Kävyn paino sulan suklaan myötä muodostui myöskin niin isoksi, että käpy tipahti tuosta grillitikkuvartaastaan suklaaseen ja ongin sen sitten sieltä. Ehkä suklaamassani oli liian paksuakin, ei sitä tasaisesti ja peittävästi mennyt noihin kaikkiin kolosiin. Kikkailin puolisuklaisen kävyn takaisin grittikun nokkaan, josta se tuppasi pyörähtämään koko ajan pois. Tässä kohtaa tarvitsin jo apukädenkin. Pitelemään toisella coctailtikulla käpyä vastaan estäen käpyä luiskahtamasta pois tikun nokasta. Kaadoin suklaata noihin paljaaksi jääneisiin kohtiin. Ja lopputuloksen kannalta suklaata on varmaan kävyssä vähän liiankin paksu kerros. Ja mitä tulee siihen toiseen käpyyn... Tämän ensimmäisen ähräyksen jälkeen ajattelin, että kai tähän olisi jokin helpompikin tapa. Hätäpäissäni turailin tomusokerista, vedestä ja kaakaomassata ruskean tahnan, jossa dippasin käpyä. Tahna jäi koloihin, mutta manteleiden huipuilta se hiljalleen valui pois. Kävystä tuli epätasainen. Ja vaaleampi kuin yltiösukalinen parinsa. Dippailin uudelleen. Ja uudelleen. Koko saamarin käpy mureni lopulta kahteen osaan. Olkoon. Luovutin. Yksi käpy riittäköön. Ja seuraavaan kakkuun keksisin mahdollisesti jonkin muun koristelutavan. Tai... kokeilisin suklaakäpyjä esim. tämän videon mukaan (jonka bangasin vasta tätä postausta tehdessä). Tähän konstiin ehkä jopa minä kykenisin ilman suurempiä sähläyksiä. Ehkä.

Mutta ellei ähräämistäni suklaakävyn osalta lasketa, muilta osin kakku onnistuin vallan hyvin. Tyypilliseen tapaani vilkaisin reseptiä ja otin siitä osia, mutta sävelsin loput. Pohjareseptinä käytin Kinuskikissan suklaacrisp-apppelsiinikakkua.

Pohja:

1 pkt (180 g) Fazerina-täytekeksejä
2 dl riisimuroja
40 g voita

Täyte:

3,5 dl kermaa
1 tl vanilijasokeria
2 tl tomusokeria
200 g appelsiinituorejuustoa
200 g vanilijatuorejuustoa
n. 1,5 -2 dl vanilijajogurttia (Skyr)
muutama (maun mukaan) murskattu suklaacrispkarkki (löytyy irtokarkkihyllystä)
5 liivatelehteä
0,5 dl mandariinimehua

Koristelu:

vajaa paketillinen Fazerina suklaapiparkakkuja
suklaakäpyjä? Suositellaan valmistettavaksi jollakin muulla menetelmällä, kuin minun tekeleeni :D
granaattiomenan hippusia
rosmariinin oksa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla pohjasta. Leikkaa leivinpaperista suikaleet myös reunoille. Murskaa täytekeksit. Sekoita murskaan riisimurot ja voisula. Painele massa irtopohjavuuan pohjalle ja laita se jääkaappiin jähmettymään.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä ainakin 5 min. Vatkaa kerma. Mausta vanilijasokerilla ja tomusokerilla. Sekoita tuorejuustot, kerma ja jogurtti keskenään. Mikrota mandariinimehu kuumaksi. Purista liotetut liivatelehdet mehuun yksi kerrallaan. Valuta liivatemassa tasaisesti sekoittaen kakkumassaan. Lisää suklaacrispit. Kaada massa tasaisesti kakkuvuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään. Mieluiten seuraavaan päivään.

Vuoraa reunat Fazerina suklaapiparkakuilla. Koristele kakun päälliosa haluamallasi tavalla.

Petteri Punakuono -kuppikakut

 

Tyttäreni halusi järjestää kavereilleen pikkujoulut. Tyttö alkaa olemaan jo siinä iässä, että pyörittävät kavereidensa kanssa pikkujoulujen ohjelmatoimistoa sujuvasti keskenään. Oli jouluista pantomiimia, tikkarin piilotusta, tietovisaa ja jos vaikka mitä. Valmisteluihin ja leipomiseen osallistettiin kuitenkin äitiäkin. Seurueessa oli monenlaista allergiaa: piti olla gluteenitonta ja vehnätöntä, laktoositonta, soijatonta, sitrushedelmätöntä ja mielellään vielä suht perunatontakin...

Tuli idea Petteri Punakuono -teemaisista kuppikakuista. Olen kokeillut monenlaisia muffinssireseptejä enemmän tai vähemmän onnistunein lopputuloksin. Välillä koostumus pakkaa jäämään kuivahkoksi, välillä taas on tullut turhan rasvaisensorttinen. Lähdin siis selailemaan erilaisia reseptejä ja tein niistä jäälleen jonkinlaisen yhdistelmän gluteenittomana versiona ottaen osasia vähän sieltä ja täältä. Tästä koostumuksesta tuli mielestäni melko hyvä. Jos siis tykkää tuhdin suklaisesta mausta ja koostumuksesta. Kirjasin sen tähän itselleni ylös, josko joskus toistekin soveltaisi samaa pohjaa uudelleen.

Pohja:

100 g laktoositonta voita

2,5 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta

1 dl kaakaojauhetta

2 dl sokeria

1 tl vanilijasokeria

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1,5 dl laktoositonta luonnonjogurttia

2 munaa

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa kevyesti keskenään munat, jogurtti ja hieman jäähtynyt voisula. Yhdistä muna-jogurtti-voi -massa jauhoseokseen. Sekoita taikina nuolijalla tasaiseksi ja annostele muffinssivuokiin (12 kpl). Paista 175 asteessa n. 15-20 min (Kokeile kypsyys tikulla).

Kuorrute:

2 dl laktoositonta kermaa

100 g Laktoositonta vanilijatuorejuustoa

1 tl tomusokeria

1 tl vanilijasokeria

Koristelu:

N. 75 g laktoositonta suklaata (Esim. Brunberg, Huom! Sisältää soijalesetiiniä, eli jos tarvitsee olla täysin soijaton, sarvet voi jättää pois.)

Tuoreita vadelmia

Mustia koristerakeita

Sulata suklaa ja pursota leivinpaperille sarvia (sula suklaa Minigrip-pussiin ja pieni aukko kulmaan). Jäähdytä suklaasarvet jääkaapissa. Pursota kerma-tuorejuustoseos jäähtyneiden kuppikakkujen päälle. Koristele nenä vadelmista, silmät koristerakeista ja sarvet jähmettyneistä suklaapursotuksista.

Pursotuksia tehdessä huomasin, ettei huushollista löytynyt ainuttakaan pursotuspussia. Onneksi sellaisen saa turailtua myös Minigrip-pusseista. Sulan suklaan annostelin minikokoiseen pussukkaan ja tyttäreni kanssa pursottelimme leivinpaperin päälle poronsarvia, jotka laitettiin jääkaappiin jähmettymään.

En ole mikään superkondiittori, joten tyllavarastonikin näytti olevan melko kepuli tähän tarkoitukseen. Oli lähinnä tähtikuviota, isoa ja pientä, minikokoista pyöreää, tulppaani- ja ruusutyllaa. Mikään niistä ei oikein tuntunut soveltuvan Petterin pursotukseen. Päädyin annostelemaan kerma-tuorejuustomassan tällä kertaa hieman isompaan Minigrip-pussiin, josta leikkasin vain sopivankokoisen kulman auki. Lopuksi tursotin keon päälle pienet korvat, jotka kyllä vähän virheellisesti sijoitin hiukan liian lähelle toisiaan, jäävät nyt paljolti sarvien taakse piiloon. Olisi saanut olla hieman reunempana. Ja perfektionistimpi olisi vaihtanut korvien tursotukseen lituskamman tyllan.

Petterin nenäksi pohdin ensin erilaisia karkkeja. Mutta suklaarakeet eivät olisi olleet laktoosittomia. Candy King -hyllyjen punaiset viinikumivalikoimatkin olivat jotenkin liian isoja ja kökön muotoisia tähän tarkoitukseen (ja jokaisen karkkilaarin tuoteselostuksen lukemisessa hirveä vähti). Sitten tuli mieleen tuttu ja toimiva suklaan ja vadelman liitto. Marssin HeVi-osastolle, josta löytyi tuoreita vadelmia, suklaisen Petterin nenäksi juuri täydellisiä.

Parastettu mustikkapiiras

 
Syystä jota en oikein itsekään tiedä, käsitöiden tekeminen on viime aikoina ollut jollain tapaa nihkeää. Eipä ole siis tänne blogin puolelle kovin taajaan tahtiin postattavaakaan ollut. No ei tule käsitöitä nytkään, mutta tapana on ollut kirjata tänne itseäni (ja ehkä vähän muitakin) varten onnistuneet reseptit. Tällä kertaa onnistuin varioimaan mielestäni mielettömän hyvän mustikkapiirakan. 

Olimme isommalla porukalla mökkeilemässä ja olin pakannut kotoa mukaan hieman perusleivontatarvikkeita (sokeria, gluteenittomia jauhoja, leivinjauhetta ja vanilijasokeria), sillä tiesin, että mökin lähimaasto olisi tähän aikaan pullollaan mustikoita ja mielessä kyti mustikkapiirakan leipominen. Tapani mukaan kävin kaupassa ennen kuin olin ehtinyt selailla sopivaa reseptiä, joten täydensin mutulla leivontarepertuaariini munia, voita ja vanilijarahkaa. Vanilijarahkan viereen oli ilmestynyt uusi tuttavuus: vanilijakreemi, vieläpä laktoosittomana versiona. Nappasin senkin mukaani. Hetken mielijohteesta suuntasin myös maustehyllylle hakemaan kardemummaa. Eiköhän näistä aineksista yhden piirakan saisi varioitua.

Mustikkapiirakkareseptejä selaillessa silmiin osui Valion vaniljainen mustikkapiiras. Gluteenittomaan leivontaan sopi enemmän kuin hyvin, että pohja koostui pääosin kaurahiutaleista (joita ostin mökkireissulle kylläkin lähinnä aamupalaa ajatellen). Juoksevaa margariinia ei ollut, joten korvasin sen voisulalla - jauhoina käytin gluteenittomia jauhoja. Täytteen varioin aika lailla omannäköisekseni, sen mukaan mitä materiaaleja oli tullut mukaan napattua. Koska mökkiväkeä oli aika paljon, päätin leipoa pohjan suosiolla kaksinkertaisena isompaan vuokaan. Näin ollen myös täytettä sai olla reilusti. 

Piirakasta tuli menestys. Hankalin vaihe oli painella hieman tahmainen taikina vuokaan, mutta lopputulos oli erinomainen. Kaurainen pohja oli ihana! Gluteenittomaksi muunnellut tavalliset piirakkataikinat ovat aina vähän arvoitus, helposti pakkaa tulemaan liiankin hapertuvaa. Tämä oli rapsakka, mutta jämäkkä. Ja tuo maitohyllyn uusi tuttavuus vanilijakreemi toimi mustikan kanssa täytteessä täydellisesti. Ehdottomasti jatkoon!

Piirakasta tuli niin hyvää, että kotiin päästyä leivoin sitä heti uudelleen, joskin pienemmän version. Näin syntyi versiot 1 ja 2, joissa täytteissä hieman eri koostumus. Variaatio 1 on siis isomman seurueen (tai oman perheen isomman herkkunälän) kokoinen ja variaatio 2 tavallisen piirakkapohjankokoinen. 

Variaatio 1 isompaan vuokaan:

Pohja:

100g voita
1 dl sokeria
2 kananmunaa
n. 1,5 dl jauhoja (itse käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta)
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilijasokeria
7 dl pikakaurahiutaleita (tai tavallisia kaurahiutaleita)

Täyte:

n. 200-300 g mustikoita
1 prk vanilijakreemiä (Valio)
1 prk vanilijarahkaa
2 kananmunaa
½ dl sokeria
1 tl kardemummaa

Voitele reilun kokoinen vuoka (itse käytin isointa lasagnevuokaa).

Sulata voi. Sekoita sokeri voisulaan. Sekoita muut kuivat aineet keskenään. Yhdistä rasvaseos kuiviin aineisiin. Lisää kananmunat ja sekoita massa tasaiseksi. Mikäli massa tuntuu kovin tahmaiselta, lisää tarvittaessa vähän jauhoja tai kaurahiutaleita, jotta saat taikinan paineltua vuokaan. Vuokaan painelussa auttaa myös jauhotetut sormet.

Ripottele mustikat taikinan päälle. Sekoita loput täytteen aineksista keskenään ja kaada massa mustikoiden päälle. Paista 175 asteessa n. 35-40 minuuttia. Nauti sellaisenaan tai tarjoile vanilijakastikkeen kanssa.

Siihen pienempään vuokaan leipomaani oman perheen versioon ajattelin tuossa ensimmäisessä variaatiossa olevan liikaakin täytettä, joten järkeilin aluksi, että jätän vain täytteestä rahkan pois. Täytteen määrä näyttikin yhtäkkiä kovin knaftilta, joten hetken mielijohteesta päätin lorauttaa täytemassaan vielä pastakastikkeesta yli jääneen kerman jämän (tarkkaa mittaa en mitannut, mutta silmämääräisesti sanoisin lorauttaneeni täytteeseen noin desin verran kermaa). Toimi hyvin. Nyt täytteestä tule ehkä hitusen juoksevampi, mutta kananmuna hyydytti sen uunissa tasaiseksi. Tämä piirakkaversio oli melkeinpä parempi seuraavana päivänä jääkaappikylmänä, kun kermainen mustikkatäyte oli lähes hyytelömäinen.  

Variaatio 2 normaalikokoiseen piirakkavuokaan:

Pohja:

50g voita
½ dl sokeria
1 kananmuna
vajaa 1 dl jauhoja (itse käytin Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta)
1 tl leivinjauhetta
½ tl vanilijasokeria
3,5 dl pikakaurahiutaleita (tai tavallisia kaurahiutaleita)

Täyte:

mustikoita
1 prk vanilijakreemiä (Valio)
n. 1 dl kermaa
1 kananmuna
½ dl sokeria
½-1 tl kardemummaa

Työskentelyohjeet samat kuin edellä.

Mustikkapiirakkani saavutti niin suuren suosion, että esipuberteetti-iän kynnyksellä olevat lapseni suuntasivat vapaaehtoisesti itse hyttysten keskelle marjametsään, jotta saisivat lisää mustikkapiirakkaa. Piti siis leipoa kolmas piirakka viikon sisään. Leivoin taas suosiolla tuon isomman version. En vain osaa päättää, kumpi täytevariaatio lopulta on parempi. 

Tontonton-mustikkapiirakka

 

Tyttäreni hyvä ystävä on moniallergikko, mikä välillä aiheuttaa päänvaivaa tarjoilujen suhteen, etenkin leivonnassa, joskin niitä allergioita piisaa täällä kyllä omasta takaakin ihan riittävästi. Tyttö oli meillä tällä viikolla yökylässä ja ehdotti, että leipoisimme mustikkapiirakan. Sinänsä hyvä idea, sillä juhannuksen jäljiltä jääkaapista löytyi vielä puolilleen jäänyt vanilijakastikkeen jämäkin. Ensireaktioni oli kuitenkin Hmmm... Mistä ihmeestä keksisin munattoman, maidottoman ja gluteenittoman piirakkareseptin? Vaan ei hätää, tytöllä oli puhelimessaan kuva tädiltään saamasta ruutupaperille kirjoitetusta piirakkareseptistä. Sillä siis, varsinkin kun lähes kaikki tykötarpeet sattuivat löytymään omista kaapeista (pois lukien kauramaito ja soijajogurtti, eli nopea kauppareissu täytyi silti tehdä).

Innokkaiden apuleipureiden kanssa ryhdyimme toimeen. Vaikka blogini tosiaan on enemmän käsityöpäiväkirja, taltioin tänne aina silloin tällöin myös joitakin reseptejä, lähinnä itseäni varten, mutta josko tästä reseptistä jollekin allergioiden kanssa pähkäilevälle on jotakin iloa, niin laitetaan se tänne talteen myös.

***

Pohja:

2 banaania
2 rkl pellavansiemeniä
2 rkl vettä
3 dl kaurahiutaleita
2 dl mantelijauhetta
1 dl kaurajuomaa
½ tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa

Muru (aika reilu annos):

1 dl kookosöljyä
1 dl hunajaa
3 dl kaurahiutaleita
(kanelia)

Täyte:

400 g vanilija soijajogurttia
mustikoita
(ripaus sokeria)

Laita uuni lämpenemään 175°C. Turvota pellavansiemeniä hetken vesitilkassa. Pilko banaanit ja lisää sekaan loputkin pohjan ainekset. Soseuta koko massa sauvasekoittimella tahnaksi. Voitele piirakkavuoka (itse käytin maidotonta margariinia). Lusikoi pohjamassa vuokaan ja painele tasaiseksi. Levitä päälle soijajogurtti ja ripottele pintaan haluamasi määrä mustikoita (itse käytin ihan pakastimen aarteita). Ohjeessa ei varsinaisesti käsketty lisäämään pintaan sokeria, mutta koska olen sokerihiiri ja pohjassakaan ei ollut yhtään lisättyä sokeria (joo banaaneista ja hunajasta kyllä tulee makeutta), sirotin mustikoiden päälle hieman sokeria.

Sekoita keskenään muruainekset (itse unohdin tuon kanelin murutäytteestä, mutta ei oikeastaan haitannut) ja ripottele murumassa tasaisesti piirakan pintaan mustikoiden päälle. Paista 175 asteessa n. 45 min. Anna jäähtyä hieman. Halutessaan piirakan voi tarjoilla vanilijakastikkeen kanssa (näitäkin löytyy jo kaura- tai soijapohjaisina aika kivasti), mutta piirakka toimii mainiosti myös ihan ilmankin kastiketta.

***

Pohja ei tokikaan ole aivan yhtä rapsakka, mitä se olisi ehkä perinteisen leivonnan myötä, mutta banaaninen pohja ja mustikat toimivat hyvin yhteen. Itse rakastan myös kardemummaa ja se maistuu kivasti pohjassa. Murumassan kookosöljy tuo piirakkaan niin ikään kivan lisäsäväyksen. Jos siis tykkää kookoksesta, se kun tuppaa vähän jakamaan mielipiteitä. Kookoksen maku ei mielestäni kuitenkaan häiritsevästi puske läpi.

Jouluinen glögikakku

 

Blogini ei varsinaisesti ole mikään leivontablogi, eikä siihen taitaisi evääni riittääkään. Viime aikoina tosin suosituimmaksi yksittäiseksi blogitekstiksi on muodostunut äitini rusinakakkuresepti, jonka olen nimennyt Mummun herkkukakuksi, joten oletettavasti blogiani lueskelee myös leivonnasta kiinnostuneita henkilöitä. Ennen muuta blogini on kuitenkin muistikirja minulle itselleni, taltioin tänne vastaisuuden varalle käyttämäni käsitöiden kaavat, ohjeet ja tekniikat, välillä myös onnistuneimmat reseptit. Niin käsitöissä kuin leivonnassakin minulla on usein vaikeuksia pysyä yhdessä ohjeessa. Saatan aloittaa jollakin ohjeella tai reseptillä ja sitten lähden soveltamaan omiani. Resepteissä usein silmäilen erilaisia vaihtoehtoja ja lähden sitten yhdistelemään niistä fiilispohjalta jonkinlaisen uuden version. Joskus se kannattaa, joskus ei. Tällä kertaa kombinaatio osoittautui varsin toimivaksi, joten päätin kirjata sen blogiin muistiin. Kuvat eivät nyt ole mitään järisyttävän upeita, sillä alunperin ei ollut tarkoitus tästä edes blogipostausta tehdä, 9-vuotias tyttäreni räpsi kuitenkin valmiista kakusta juuri ennen tarjoilupöytään viemistä muutaman kuvan, näistä kännykkäräpsyistä valitsin postaukseen pari otosta.

Glögikakun pohjana käytin K-Ruoka -sivuston Mausteisen glögijuustokakun ohjetta, jota sitten fiilispohjalta soveltelin.

Pohja:

150 g piparkakkuja
60 g voita

Täyte:

3,3 dl kermaa
265 g Philadelphia tuorejuustoa (laktoositon)
100 g Viola maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria
1 tl vanilijasokeria
1 tl kardemummaa
½ - 1 tl piparkakkumaustetta  
5 liivatelehteä
4 rkl mustaherukkamehua

Kiille:

5 liivatelehteä
1,5 dl vettä
2,5 dl glögitiivistettä

Koristelu:

tuore viikuna
granaattiomenan siemeniä
rosmariinin oksa

Valmistus:

1. Murskaa piparkakut. Sulata rasva ja sekoita piparimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija 24 cm) pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita tuorejuuston joukkoon tomusokeri ja mausteet. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna mustaherukkamehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet mehuun yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte piparipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kiehauta 1 dl vettä kattilassa. Liuota hyvin puristetut liivatteet veteen. Kaada liivateseos ohuena nauhana glögitiivisteen ja lopun veden joukkoon samalla sekoittaen. Anna seoksen jäähtyä hetken aikaa välillä sekoittaen. Lusikoi mehuseosta puoliksi hyytyneen kakun päälle erittäin varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli. Koristele glögijuustokakku juuri ennen tarjoilua viikunalla, granaattiomenan siemenillä ja pienellä rosmariinin oksalla. Itse laitoin rosmariinin oksan halkaistun viikunan päälle, sillä en halunnun rosmariinin voimakkaan maun imeytyvän kiilteeseen.

Minecraft-synttärit

 

Teemasynttäreiden järjestäminen lapsille on jokavuotinen perinteemme. Meillä on aiemmin juhlittu merenneitoina, merirosvoina, ninjagoina, keijuina sekä Frozen-, yksisarvis- ja partioteemoilla. Tänä kesänä tyttäreni halusi Minecraft-synttärit.

Synttäreiden suunnittelu lähtee yleensä samalla kaavalla. Lapsen kanssa yhdessä ideoidaan teema. Sitten seikkaillaan Pinterestin ihmeellisessä maailmassa, fiilistellään ja tallennellaan sieltä teemaan sopivia ideoita. Annetaan ideoiden hautua. Askarrellaan, hortoillaan kattaus-, karkki- ja keksihyllyillä, leivotaan, koristellaan ja tuunataan. Ja joka vuosi synttäreiden jälkeen totean, että eiväthän ne lapset syöneet juuri mitään leivonnaisia. Lupaan itselleni, että seuraaville synttäreille en kyllä leivo. Leivon kuitenkin. Ja joka vuosi tuo koristeiden ja kattausrekvisiitan nysväys lähtee laukalle. Mutta on se kyllä ihan hirmuisen kivaa puuhaa! 

Tänä vuonna laukkavaihde lähti käyntiin mukien teippauksella. Olin ostanut vihreitä ja pinkkejä karkkikippoja ja pahvimukeja. Tarkoitus oli teippailla vihreisiin kippoihin mustalla teipillä creepereiden naamoja ja pinkkeihin tyyliteltyjä possun naamoja. Mutta... possuihin tarvitsin hiukan pinkkiä teippiä kärsään. Kaivoin esiin koriste- ja washi-teippilaatikkoni ja siitä se ajatus sitten lähti... Kun kerran käytettävissä oli kokonainen värilajitelma erilaisia teippejä, päätin testata miltä näyttäisivät Steven ja Alexin naamat mukeissa teipattuina. Kauhea vähti. Olin jo päättänyt, että, teippaisin mukeihin sittenkin vain creepereitä. Kunnes vierelle istahti eräs melkein 8-vuotias neitokainen. "Äiti mikä hahmo seuraavaksi tehdään?"

Sain pikakurssin Minecraft-hahmoista. Sain kuulla, että Alex on tyttö ja hänellä kuuluisi olla ponnari (oikeasti luulin Alexia pojaksi). 🙈 Tyttäreni korjasi tekemääni hahmoa lisäämällä tälle ponnarin (ponnarin kanssa tuli kyllä paljon hienompi!). Tutustuin myös Endermaniin. Ja skeletoneihin. Ja zombeihin. Ja valkoiseen tulta syöksevään hahmoon, jonka nimeä en enää edes muista. Ja yhtäkkiä olimme yhdessä teipanneet ne kaikki. Sitten tuli mieleen, että jospa teippaisi jokaiselle vieraalle ihan omanlaisensa hahmomukin! Jollain toisellahan olisi saattanut käydä mielessä mukien nimikointi ihan vain vaikka kirjoittamalla tussilla nimi mukin kylkeen...

Aloimme teippailla eläinhahmoja. Aluksi ihan vain helppoja ja nopeita; kana, lammas... 

Kunnes melkein huomaamatta olimmekin teippailleet kokonaisen eläintarhan kissoista, ketuista, jääkarhuista, pandoista ja oseloteista lähtien. Yhtäkkiä teippailtuja hahmomukeja oli enemmän kuin synttäreille kutsuttuja vieraita! 😂 Äiti-tytär -laatuaikaa parhaimmillaan. 💕

Koska leivonnaisia jää AINA synttäreiden jälkeen yli, minimoin leivonnan. En leiponut kakkua. Siis kaverisynttäreille, koska synttärivieraat eivät sitä kuitenkaan syö. (Onkohan meidän lapset jotenkin outoja, kun tykkäävät täytekakusta..?) Ja koska omat lapseni rakastavat kakkua, täytyihän ennen kaverisynttäreitä ihan oikeana synttäripäivänä toki kakku leipoa. Pitäydyin Minecraft-teemassa ja samalla pystyin tekemään testiversiot parista kaverisynttäreille aikomistani tarjoiluista. Kakku oli sankarin toiveiden mukainen: suklaa-mansikkakakku kermavaahtoreunuksin. Tuohon kakkuun päätyi koristeiksi testileivontani, josta ohje alempana.

Eräs vieraista on moniallergikko ja piti keksiä maidoton, munaton ja vehnätön tarjoiltava. Ajattelin testata Pinterestistä bongattuja vaahtokarkki-riisimuroleivoksia. Muuten ihan kiva Pinterest-poiminta, paitsi että tuo video ei aukene. Ainesosat on kuitenkin lueteltu tuohon sivupaneeliin ja koska taipumukseni on olla ohjeiden noudattamisen suhteen muutenkin suurpiirteinen niin kokeilin vaahtisriisimurominecraftleivoksia, mutta pienemmillä mittasuhteilla. Tavoilleni uskollisena about mitoin, jotain sinne päin. Voin korvasin kookosrasvalla, jotta sain leivoksista maidottomia.

Sulatin aluksi kökön kookosrasvaa kattilassa, lisäsin siihen vaahtokarkit ja sulatin massan tahmeaksi mössöksi. Lisäsin riisimurot. Aika tahmaista puuhaa. Massa tarttui kiinni lusikkaan. Vuorasin pienen lasivuuan leivinpaperilla ja kaavin massan siihen. Tasoitus lusikalla ei onnistunut, koska tahmasi kiinni. Pahasti. Kaikkeen. Repäisin toisen palan leivinpaperia ja aloin sillä painella massakekoa levyksi. Toimi, ja lopulta massan muotoilu olikin leivinpaperin avulla tosi helppoa.

Sitten tuli mieleen, että sama ideahan voisi toimia ihan perinteisellä riisisuklaatekniikalla. Tekisinkin nuo muut värikerrokset alimman vaahtokarkkimassan päälle riisisuklaamaisesti. Ala-asteella leivoin riisisuklaata ja muistelin sen olleen suht helppoa. Jep. Kokeiluni perusteella voisin melkein kirjoittaa reseptikirjan miten riisisuklaata EI kannata tehdä. Listasin pahimmat mokat tähän. Ihan vaan vastaisuuden varalle:

VIRHE NRO 1: Älä kuumenna kookosrasvaa liian kuumaksi! -> tomusokeri/kaakao paakkuuntuu tiukaksi rakeiseksi kököksi, joka tarraa kattilan pohjaan kiinni kuin tauti.

VIRHE NRO 2: Jos haluat VIHREÄÄ massaa, älä mene hätäpäissäsi nakkaamaan tomusokerin sekaan kaakaojauhetta.

VIRHE NRO 3: Katso elintarvikevärin päiväys. Vanhaksi menneestä vihreästä väripullosta saat sinistä.

VIRHE NRO 4: Älä nakkaa elintarvikeväriä suoraan kookosrasvalitkuun. -> Väri ei sekoitu, vaan jää palluroina kellumaan sulaneen kooskosrasvan pintaan.

Ruskea riisisuklaakerros meni siis tokalla yrittämällä maaliin, vihreä neljännellä. Eli aika monta välitiskausta. Tuossa onnistuneessa vihreästä kokeiluerässä värjäsin muuten riisimurot vihreäksi ennen kattilaan laittoa. Imaisi aika paljon väriä, mutta eipä jääneet väripallurat kellumaan kookosrasvan pintaan. Testierä näytti hyvältä. Massa jähmettyi kivasti jääkaapissa ja "kerroskakku" maistui hyvältä. Sai synttärisankarilta peukun ja leveän hymyn. Kun sitten käytin tuota testierääni kakun koristeena ja leikkelin siitä miniblockeja, huomasin, että vaahtokarkkipohja pysyi hyvin kasassa, mutta riisisuklaakerroksilla oli taipumus murtua ja kerrokset lähtivät helposti irtoilemaan. Eli... lopulta tein kaverisynttärileivokset pelkästään vaahtokarkkireseptillä. Sääennuste lupaili tähän mennessä kesän kuuminta päivää ja näin sieluni silmin, miten riisisuklaaperiaatteella kasatut kerrokset lähtisivät valumaan kookosrasvan sulaessa auringon paahteessa. Tässä siis resepti noihin vaahtokarkkiversioihin:

Vaahtokarkki-riisimuroleivokset (vehnätön, maidoton, munaton)

1. kerros:

n. 8 rkl kookosrasvaa (sulata kattilassa miedolla lämmöllä)

n. 6 kourallista vaahtokarkkeja (ehkä n. 200 g) (lisää kattilaan ja hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet kookosrasvan joukkoon.

4 - 5 muumimukillista riisimuroja (sekoita vaahtokarkkimassan joukkoon)

Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Käytä massan levityksessä apuna leivinpaperia. Massa tahmaa kiinni likipitäen kaikkeen muuhun, paitsi ei leivinpaperiin. Kun olet painellut massan tasaiseksi kerrokseksi, ripottele pinnalle "louhittavia jalokiviä" eli haluamasilaisia irtokarkkeja.

2. kerros 

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookosrasvaan 3 rkl kaakaojauhetta. Kaakaojauhe tuntui imevän hieman tuota kookosrasvaa itseensä, joten lisäilin rasvaa muutaman kökön kattilaan vaahtokarkkeja hämmentäessäni.

Levitä ruskea massa ensimmäisen kerroksen päälle leivinpaperin avulla.

 

3. kerros

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookos-vaahtokarkkimassaan vihreää elintarvikeväriä. Jos haluat ärtsymmän vihreän, värjää vielä osa riisimuroista elintarvikevärillä vihreäksi ennen massaan laittamista (riisimurot imaisevat aika paljon väriä).

Levitä vihreä massa leivinpaperin avulla ruskean kerroksen päälle. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa lopuksi haluamasi kokoisia neliöitä ja kokoa niistä minemaisema.

Summa summarum. Huoneenlämmössä tekisin päällimmäisen kerroksen varmaan edelleen riisisuklaaperiaatteella (vaahtisversio tahmaa ihan pikkuisen sormiin, riisisuklaa ei niinkään), mutta hellepäivän ratkaisuna vaahtiskerrokset ehdottomasti parempi ratkaisu. Pidimme ulkosynttärit kesän kuumimpana hellepäivänä ja vaahtis-riisimuro-Minecraft-maisema pysyi muodossaan, eivätkä palaset juurikaan edes tahmanneet toisiinsa kiinni! 

Kaiken testileivontasekoilun jälkeen päätin minimoida kaiken muun leivonnan. Aluksi piti leipoa mokkapaloja, jotka koristelisin sokerimassalla possuiksi. En leiponut. Ostin pussillisen Fasupaloja. Puolitin keksipatukan keskeltä kahtia kahdeksi kuutioksi ja kuorrutin ne sokerimassalla possuiksi. Ei olla sokerimassan kanssa oikein tavattu olla kavereita, joten sikälikin tämä pienemmän mittakaavan sokerimassanäpertely oli hermoja säästävämpi ratkaisu. Näistä miniminepossuista tuli kyllä aika söpöjä. 😁

Kaikki muu tarjoiltava painottuikin karkki/napostelulinjalle. Tulostin netistä valmiita Minecraft-symboleja, jotka liimailin karkkikippojen kylkeen (mm. täältä ja täältä). Suomeksi en jaksanut alkaa noita tekstejä enää vääntämään. Enkku alkaa nykyään jo ekalla, joten vieraat opetelkoon uutta sanastoa. 😁

Lopulta juurikin nämä karkki- ja napostelukulhot tyhjenivät vieraiden suihin ensimmäisinä.

Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin myös Minecraft-bingon. Koska lapsillamme on tuollainen bingoarvontahärveli, tulostin myös bingopohjat. Kaverilahjapussukoiden sijaan vieraat saivat tänä vuonna bingossa voittamiaan pieniä karkkinössäköitä...

...joiden antaminen ihan sellaisenaan olisi tietenkin ollut ihan liian yksinkertaista. Aivoni tuntuvat suoltavan ehtymättömän määrän erinäisiä aikaa vieviä nypertelyä ja nysväämistä vaativia tuunauksia, niinpä tälläkin kertaa tyttären synttärilahjaksi saamasta Littlest PetShop -pakkauksesta, syntyi pöhkö idea. Päätin tuunata lelupakkauksen karkkiautomaatiksi. Pakkauksen alkuperäisidea kun on toimia jonkinlaisena onnenpyöränä, josta pyöräytetään yksi yllärilelu kerrallaan. Nyt siitä sai pyöräyttää voittamansa bingopalkinnon. Paikkoja onnenpyörässä tosin on vain seitsemän, joten sitä piti aina välillä täyttää.

Keijusynttärit

 

Kesäsynttärit ovat parhaita, kun voi kestitä koko lapsikatraan ulkona. Tyttäremme kaverisynttäripäivän sää ei pettänyt tänäkään vuonna. Vaikkei varsinaista hellettä ollutkaan, päivä oli silti mukavan lämmin ja saimme viettää keijusynttäreitä auringon paisteessa luonnon keskellä.

Tein juhannuksena mansikka-raparperijuustokakun, johon tyttäreni ihastui ja ilmoitti haluavansa sellaisen myös synttärikakuksi. Synttärikakku tosin tuunattiin keijumetsäksi sienin, sudenkorennoin ja etanoin. :) Tuollaisiin mansikkakärpässieniin törmäsin jossakin Pinterestissä, samoin näin marmorikuulista ja askartelumassasta muovailtuja etanoita. Keijusynttäreille tein omanlaiseni etanaversion kirsikoista ja sokerimassasta. Fabulous Fingers suklaatikut muuntautuivat sudenkorennoiksi tuunaamalla niihin vaahteran lenninsiivet ja strösselisilmät. :)

 

Mansikka-raparperijuustokakku

 Pohja:

200 g Digestive-keksejä

75 g voita

Täyte:

200 g vanilija tuorejuustoa

175 g maustamatonta Philadelphia tuorejuustoa

2 dl kreikkalaista jogurttia

3,3 dl kuohukermaa

5 liivatelehteä

1,5-2 dl raparperikiisseliä

1,5-2 dl mansikkakuutioita

2 raparperin vartta

1 dl sokeria 

1 tl maissitärkkelystä

Raparperikiille:

3-4 raparperin vartta

1,5 dl vettä

1,5 - 2 dl sokeria

4 liivatelehteä

Pohja: Murskaa keksit tehosekoittimessa. Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon keksimurska. Levitä seos irtopohjavuoan pohjalle. (Helpottaa, jos pohjan vuoraa ensin leivinpaperilla). Laita pohja jäähtymään.

Täyte: Kuori raparpereista ulommainen kerros ja leikkaa ne paloiksi. Laita raparperit kattilaan yhdessä sokerin kanssa. Keitä noin 5 minuuttia, kunnes raparperit ovat pehmenneet. Lisää maissitärkkelys ja keitä vielä hetki hiljalleen. Anna kiisselin hieman jäähtyä. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoomaan. Vatkaa kerma. Sekoita tuorejuustot, jogurtti ja kermavaahto keskenään. Ota tilkka (n 0,5 dl) raparperikiisseliä erilliseen kuppiin. Sekoita muu kiisseli ja mansikkakuutiot massaan. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria. Kuumenna erottamasi kiisselitilkka mikrossa ja puristele sen sekaan liivatelehdet yksi kerrallaan. Valuta seos kakkumassaan ja sekoita tasaiseksi. Vuoraa kakun reunus mansikkasiivuilla ja kaada täyte vuokaan. Laita jäähtymään muutamaksi tunniksi.

Kiille: Laita liivatteet kylmään veteen. Pilko kuoritut raparperit hienoksi. Lisää kattilaan vesi ja raparperit, keitä kunnes pehmenneet. Lisää sokeri ja anna sen sulaa. Puristele liivatelehdet kuuman kiisselin joukkoon. Anna seoksen jäähtyä hieman. Kaada kiille jähmettyneen täytteen päälle. Laita jääkaappiin jäähtymään muutamaksi tunniksi tai seuraavaan päivään.

Kakun lisäksi varsinaisia leivonnaisia synttäreillä ei ollut paljoakaan. Suurin osa tarjoiluista koostui enemmänkin keijuteemaan sopivista naposteltavista. Myönnettäköön, että omenan puolikkaaseen rakennettu retiisi-kaalilajitelmakeijumetsä ei ehkä kulinaristiselta ominaisuuksiltaan ole kohderyhmän ykkössuosikki, mutta itselleni visuaalisen maiseman rakentaminen lasten synttäreillä on melkein yhtä tärkeää kuin tarjoilujen maku.

Keijumetsässä tarjoiltiin myös toukka-Tuc-keksejä sekä minicroissantkotiloita. Minicroissantit ovat kyllä hirmu helppoja tarjoiltavia lastenkutsuilla. Näissä käytin täytteenä kinkkua ja juustoa. Kotilojen silminä käytin pihamaalta kerättyjä aronian marjoja. Vähän ovat marjat vielä raakoja, mutta raa'atkin kelpaavat rekvisiitaksi.

Perhosia keijumetsään pyrähti kahdenlaisia: valmiskekseistä ja sokerimassasta tuunattuja pinkkejä päiväperhosia ja ananaksesta askarreltuja yökkösiä.

Noihin ananasperhosiin löysin tutorialin Tuubista. Itselläni ei tosin aivan noin kätevästi homma sujunut, mutta perhosia näistäkin tuli.

Olen sovellellut osia erilaisista muffinssiresepteistä vähän sieltä ja täältä. Viime aikoina olen tykästynyt tällaiseen variaatioon:

Porkkanamuffinssit

200 g voita

3 dl sokeria

4 munaa

4 dl porkkanaraastetta

2 dl maustamatonta kreikkalaista jogurttia

1,5 dl mantelijauhetta

3,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

1,5 tl soodaa

1 tl vanilijasokeria

2 tl kardemummaa

ripaus suolaa

Sekoita sokeri ja voisula keskenään. Lisää jogurtti. Sekoita joukkoon kanamunat yksitellen. Lisää porkkanaraaste. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinamassaan. Sekoita hyvin. Annostele muffinssivuokiin ja paista 225 asteessa n. 15 min. 

Sellaisenaan taivaallisen hyviä vielä hieman lämpinä ollessaan tai jäähtyneinä voit halutessasi kuorruttaa mielesi mukaan. Nämä muffinssit kuorrutin voikreemillä.

 Juhlakoristeluissa on ihana käyttää luonnosta lötyviä materiaaleja. Kun päästää mielikuvituksen valloilleen, arkiset asiat näkeekin yhtäkkiä aivan uudella tavalla. Kotipihalla kulkiessa vaahteran "nenät" muuntautuivat mielikuvissani sudenkorennon siiviksi ja jonoon asetetut herneet toukiksi. Aronian marjat kasvoivat hauskasti pareittain -ilmiselvät ötökän mulkosilmät! Kirsikkaetanoita väkertäessä kirsikan "varresta" sai taitettua oivalliset tuntosarvet. Terassipöydän ylle kuuluva päivänvarjomme oli niin auringon polttama ja kulahtanut, etten halunnut virittää sitä juhlapöydän ylle, sillä suurta auringon paahdetta ei illalla enää ollut. Varjon varsi oli kuitenkin jumittunut paikoilleen ja tönötti esiin keskeltä juhlapöytää. Kipaisin lähimetsästä hakemassa kuivuneen karahkan auringonvarjon tyhjänä tönöttävään varteen. Karahkaan sai oivallisesti viriteltyä riippuvia koristeita. Sitä mitä ei voi peittää, täytyy korostaa. :)

Keijusynttäreillä sai halutessaan myös keijun siivet poskiinsa. Tuota glitteriä löytyykin sitten nurkista varmaan vielä joulunakin. :D

Synttärisankarin toiveiden mukaan lahjat annettiin pullon pyörityksen yhteydessä. Myös pyöritettävään pulloon sujautin ripauksen keijupölyä.

Synttärisankarin mekko on ommeltu tyttären itsensä valitsemasta Paapiin ilveskankaasta. Kaava sovellettu jonkin H&M:n valmismekon pohjalta.