Minecraft-synttärit

 

Teemasynttäreiden järjestäminen lapsille on jokavuotinen perinteemme. Meillä on aiemmin juhlittu merenneitoina, merirosvoina, ninjagoina, keijuina sekä Frozen-, yksisarvis- ja partioteemoilla. Tänä kesänä tyttäreni halusi Minecraft-synttärit.

Synttäreiden suunnittelu lähtee yleensä samalla kaavalla. Lapsen kanssa yhdessä ideoidaan teema. Sitten seikkaillaan Pinterestin ihmeellisessä maailmassa, fiilistellään ja tallennellaan sieltä teemaan sopivia ideoita. Annetaan ideoiden hautua. Askarrellaan, hortoillaan kattaus-, karkki- ja keksihyllyillä, leivotaan, koristellaan ja tuunataan. Ja joka vuosi synttäreiden jälkeen totean, että eiväthän ne lapset syöneet juuri mitään leivonnaisia. Lupaan itselleni, että seuraaville synttäreille en kyllä leivo. Leivon kuitenkin. Ja joka vuosi tuo koristeiden ja kattausrekvisiitan nysväys lähtee laukalle. Mutta on se kyllä ihan hirmuisen kivaa puuhaa! 

Tänä vuonna laukkavaihde lähti käyntiin mukien teippauksella. Olin ostanut vihreitä ja pinkkejä karkkikippoja ja pahvimukeja. Tarkoitus oli teippailla vihreisiin kippoihin mustalla teipillä creepereiden naamoja ja pinkkeihin tyyliteltyjä possun naamoja. Mutta... possuihin tarvitsin hiukan pinkkiä teippiä kärsään. Kaivoin esiin koriste- ja washi-teippilaatikkoni ja siitä se ajatus sitten lähti... Kun kerran käytettävissä oli kokonainen värilajitelma erilaisia teippejä, päätin testata miltä näyttäisivät Steven ja Alexin naamat mukeissa teipattuina. Kauhea vähti. Olin jo päättänyt, että, teippaisin mukeihin sittenkin vain creepereitä. Kunnes vierelle istahti eräs melkein 8-vuotias neitokainen. "Äiti mikä hahmo seuraavaksi tehdään?"

Sain pikakurssin Minecraft-hahmoista. Sain kuulla, että Alex on tyttö ja hänellä kuuluisi olla ponnari (oikeasti luulin Alexia pojaksi). 🙈 Tyttäreni korjasi tekemääni hahmoa lisäämällä tälle ponnarin (ponnarin kanssa tuli kyllä paljon hienompi!). Tutustuin myös Endermaniin. Ja skeletoneihin. Ja zombeihin. Ja valkoiseen tulta syöksevään hahmoon, jonka nimeä en enää edes muista. Ja yhtäkkiä olimme yhdessä teipanneet ne kaikki. Sitten tuli mieleen, että jospa teippaisi jokaiselle vieraalle ihan omanlaisensa hahmomukin! Jollain toisellahan olisi saattanut käydä mielessä mukien nimikointi ihan vain vaikka kirjoittamalla tussilla nimi mukin kylkeen...

Aloimme teippailla eläinhahmoja. Aluksi ihan vain helppoja ja nopeita; kana, lammas... 

Kunnes melkein huomaamatta olimmekin teippailleet kokonaisen eläintarhan kissoista, ketuista, jääkarhuista, pandoista ja oseloteista lähtien. Yhtäkkiä teippailtuja hahmomukeja oli enemmän kuin synttäreille kutsuttuja vieraita! 😂 Äiti-tytär -laatuaikaa parhaimmillaan. 💕

Koska leivonnaisia jää AINA synttäreiden jälkeen yli, minimoin leivonnan. En leiponut kakkua. Siis kaverisynttäreille, koska synttärivieraat eivät sitä kuitenkaan syö. (Onkohan meidän lapset jotenkin outoja, kun tykkäävät täytekakusta..?) Ja koska omat lapseni rakastavat kakkua, täytyihän ennen kaverisynttäreitä ihan oikeana synttäripäivänä toki kakku leipoa. Pitäydyin Minecraft-teemassa ja samalla pystyin tekemään testiversiot parista kaverisynttäreille aikomistani tarjoiluista. Kakku oli sankarin toiveiden mukainen: suklaa-mansikkakakku kermavaahtoreunuksin. Tuohon kakkuun päätyi koristeiksi testileivontani, josta ohje alempana.

Eräs vieraista on moniallergikko ja piti keksiä maidoton, munaton ja vehnätön tarjoiltava. Ajattelin testata Pinterestistä bongattuja vaahtokarkki-riisimuroleivoksia. Muuten ihan kiva Pinterest-poiminta, paitsi että tuo video ei aukene. Ainesosat on kuitenkin lueteltu tuohon sivupaneeliin ja koska taipumukseni on olla ohjeiden noudattamisen suhteen muutenkin suurpiirteinen niin kokeilin vaahtisriisimurominecraftleivoksia, mutta pienemmillä mittasuhteilla. Tavoilleni uskollisena about mitoin, jotain sinne päin. Voin korvasin kookosrasvalla, jotta sain leivoksista maidottomia.

Sulatin aluksi kökön kookosrasvaa kattilassa, lisäsin siihen vaahtokarkit ja sulatin massan tahmeaksi mössöksi. Lisäsin riisimurot. Aika tahmaista puuhaa. Massa tarttui kiinni lusikkaan. Vuorasin pienen lasivuuan leivinpaperilla ja kaavin massan siihen. Tasoitus lusikalla ei onnistunut, koska tahmasi kiinni. Pahasti. Kaikkeen. Repäisin toisen palan leivinpaperia ja aloin sillä painella massakekoa levyksi. Toimi, ja lopulta massan muotoilu olikin leivinpaperin avulla tosi helppoa.

Sitten tuli mieleen, että sama ideahan voisi toimia ihan perinteisellä riisisuklaatekniikalla. Tekisinkin nuo muut värikerrokset alimman vaahtokarkkimassan päälle riisisuklaamaisesti. Ala-asteella leivoin riisisuklaata ja muistelin sen olleen suht helppoa. Jep. Kokeiluni perusteella voisin melkein kirjoittaa reseptikirjan miten riisisuklaata EI kannata tehdä. Listasin pahimmat mokat tähän. Ihan vaan vastaisuuden varalle:

VIRHE NRO 1: Älä kuumenna kookosrasvaa liian kuumaksi! -> tomusokeri/kaakao paakkuuntuu tiukaksi rakeiseksi kököksi, joka tarraa kattilan pohjaan kiinni kuin tauti.

VIRHE NRO 2: Jos haluat VIHREÄÄ massaa, älä mene hätäpäissäsi nakkaamaan tomusokerin sekaan kaakaojauhetta.

VIRHE NRO 3: Katso elintarvikevärin päiväys. Vanhaksi menneestä vihreästä väripullosta saat sinistä.

VIRHE NRO 4: Älä nakkaa elintarvikeväriä suoraan kookosrasvalitkuun. -> Väri ei sekoitu, vaan jää palluroina kellumaan sulaneen kooskosrasvan pintaan.

Ruskea riisisuklaakerros meni siis tokalla yrittämällä maaliin, vihreä neljännellä. Eli aika monta välitiskausta. Tuossa onnistuneessa vihreästä kokeiluerässä värjäsin muuten riisimurot vihreäksi ennen kattilaan laittoa. Imaisi aika paljon väriä, mutta eipä jääneet väripallurat kellumaan kookosrasvan pintaan. Testierä näytti hyvältä. Massa jähmettyi kivasti jääkaapissa ja "kerroskakku" maistui hyvältä. Sai synttärisankarilta peukun ja leveän hymyn. Kun sitten käytin tuota testierääni kakun koristeena ja leikkelin siitä miniblockeja, huomasin, että vaahtokarkkipohja pysyi hyvin kasassa, mutta riisisuklaakerroksilla oli taipumus murtua ja kerrokset lähtivät helposti irtoilemaan. Eli... lopulta tein kaverisynttärileivokset pelkästään vaahtokarkkireseptillä. Sääennuste lupaili tähän mennessä kesän kuuminta päivää ja näin sieluni silmin, miten riisisuklaaperiaatteella kasatut kerrokset lähtisivät valumaan kookosrasvan sulaessa auringon paahteessa. Tässä siis resepti noihin vaahtokarkkiversioihin:

Vaahtokarkki-riisimuroleivokset (vehnätön, maidoton, munaton)

1. kerros:

n. 8 rkl kookosrasvaa (sulata kattilassa miedolla lämmöllä)

n. 6 kourallista vaahtokarkkeja (ehkä n. 200 g) (lisää kattilaan ja hämmennä kunnes vaahtokarkit ovat sulaneet kookosrasvan joukkoon.

4 - 5 muumimukillista riisimuroja (sekoita vaahtokarkkimassan joukkoon)

Levitä massa leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Käytä massan levityksessä apuna leivinpaperia. Massa tahmaa kiinni likipitäen kaikkeen muuhun, paitsi ei leivinpaperiin. Kun olet painellut massan tasaiseksi kerrokseksi, ripottele pinnalle "louhittavia jalokiviä" eli haluamasilaisia irtokarkkeja.

2. kerros 

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookosrasvaan 3 rkl kaakaojauhetta. Kaakaojauhe tuntui imevän hieman tuota kookosrasvaa itseensä, joten lisäilin rasvaa muutaman kökön kattilaan vaahtokarkkeja hämmentäessäni.

Levitä ruskea massa ensimmäisen kerroksen päälle leivinpaperin avulla.

 

3. kerros

Kuten 1. kerros, mutta lisää sulaneeseen kookos-vaahtokarkkimassaan vihreää elintarvikeväriä. Jos haluat ärtsymmän vihreän, värjää vielä osa riisimuroista elintarvikevärillä vihreäksi ennen massaan laittamista (riisimurot imaisevat aika paljon väriä).

Levitä vihreä massa leivinpaperin avulla ruskean kerroksen päälle. Laita vuoka jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa lopuksi haluamasi kokoisia neliöitä ja kokoa niistä minemaisema.

Summa summarum. Huoneenlämmössä tekisin päällimmäisen kerroksen varmaan edelleen riisisuklaaperiaatteella (vaahtisversio tahmaa ihan pikkuisen sormiin, riisisuklaa ei niinkään), mutta hellepäivän ratkaisuna vaahtiskerrokset ehdottomasti parempi ratkaisu. Pidimme ulkosynttärit kesän kuumimpana hellepäivänä ja vaahtis-riisimuro-Minecraft-maisema pysyi muodossaan, eivätkä palaset juurikaan edes tahmanneet toisiinsa kiinni! 

Kaiken testileivontasekoilun jälkeen päätin minimoida kaiken muun leivonnan. Aluksi piti leipoa mokkapaloja, jotka koristelisin sokerimassalla possuiksi. En leiponut. Ostin pussillisen Fasupaloja. Puolitin keksipatukan keskeltä kahtia kahdeksi kuutioksi ja kuorrutin ne sokerimassalla possuiksi. Ei olla sokerimassan kanssa oikein tavattu olla kavereita, joten sikälikin tämä pienemmän mittakaavan sokerimassanäpertely oli hermoja säästävämpi ratkaisu. Näistä miniminepossuista tuli kyllä aika söpöjä. 😁

Kaikki muu tarjoiltava painottuikin karkki/napostelulinjalle. Tulostin netistä valmiita Minecraft-symboleja, jotka liimailin karkkikippojen kylkeen (mm. täältä ja täältä). Suomeksi en jaksanut alkaa noita tekstejä enää vääntämään. Enkku alkaa nykyään jo ekalla, joten vieraat opetelkoon uutta sanastoa. 😁

Lopulta juurikin nämä karkki- ja napostelukulhot tyhjenivät vieraiden suihin ensimmäisinä.

Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin myös Minecraft-bingon. Koska lapsillamme on tuollainen bingoarvontahärveli, tulostin myös bingopohjat. Kaverilahjapussukoiden sijaan vieraat saivat tänä vuonna bingossa voittamiaan pieniä karkkinössäköitä...

...joiden antaminen ihan sellaisenaan olisi tietenkin ollut ihan liian yksinkertaista. Aivoni tuntuvat suoltavan ehtymättömän määrän erinäisiä aikaa vieviä nypertelyä ja nysväämistä vaativia tuunauksia, niinpä tälläkin kertaa tyttären synttärilahjaksi saamasta Littlest PetShop -pakkauksesta, syntyi pöhkö idea. Päätin tuunata lelupakkauksen karkkiautomaatiksi. Pakkauksen alkuperäisidea kun on toimia jonkinlaisena onnenpyöränä, josta pyöräytetään yksi yllärilelu kerrallaan. Nyt siitä sai pyöräyttää voittamansa bingopalkinnon. Paikkoja onnenpyörässä tosin on vain seitsemän, joten sitä piti aina välillä täyttää.