Taitellut äitienpäiväkortit

Juhlistimme äitienpäivää vanhempieni kanssa jo etukäteen viime viikonloppuna. Tyttäreni kanssa askartelemamme äitienpäiväkortit voi siis huoletta julkaista jo tänne, sillä kortti toimitettiin perille tällä kertaa etuajassa. Inspiraatio korttiin lähti Instassa vastaan tulleesta @katharina_tarta_craftsin korttitutorialista.

Kortin taitokset näyttivät hauskoilta ja Katharinan tutorialvideon avulla taittelukin oli lopulta aika simppeliä. Merkkasin lyijykynällä pienet täpät keskitaitteelle 2 ja 3 cm:n päähän reunoista. Viivaimen ja kudinpuikon kanssa uursin/painoin korttiin taitoskohdat merkeistä kulmiin. Uurteita pitkin kortin taitteet asettuivat aika nätisti (sisempi taitetiin kortin sisustaa kohti, ulompi käännettiin kortin ulkoreunaa kohti). 

Testasin kortin tekoa eripaksuisilla kartongeilla/papereilla. Tässä tapauksessa melkein tuo ohuempi (joka normaalisti yksinään olisi mielestäni liian lötkö taitetuksi kortiksi) oli melkeinpä parempi. Paksumpikin kartonki (se, jota normaalisti käytän korttien tekoon) toki toimi, mutta taitosten kanssa sai askarrella hieman enemmän ja paksummasta kartongista tehty kortti tuppasi aukeamaan turhankin leveälle. Ohuempi (vihreä kortti) asettui nätimmin ja taitokset sekä etuosaan liimattu koristepaperi toivat tarvittavaa jämäkkyyttä korttiin.

 

Huopaperhonen äidille

Tänä vuonna äitienpäiväkortin siivitti matkaan pieni huopaperhonen. Piirsin ensin paperille perhosen kaavan, jonka mukaan leikkelin perhosen pohjan Taito Shopista ostamalleni paksulle kierrätyshuovalle. Pohjan päälle neulahuovutin lilaa villaa ja pinkkiä hahtuvalankaa. Ompelin vielä ompleukoneen suoralla ompeleella siipiin lisää juonteita. Vartalo on ommeltu tiheällä mustalla siksakilla, josta lankojen päät jätin tarkoituksella perhosen tuntosarviksi. Lopuksi ompelin käsin vielä muutamia helmiä koristeeksi.

Perhosen taakse ompelin käsin pienen rintakorun pohjan, jolloin perhosen saa kortista irti rintakoruksi käyttöön.

Ihanaa äitienpäivää! 💗

Ledillä tuunattu äitienpäiväkortti

Mitä syntyy pienistä värikkäistä ledeistä, foliosuikaleista ja nappiparistoista? Äitienpäiväkortteja tietenkin. Kun tuntuu, että Pinterestin äitienpäiväkortti-ideat on koluttu loppuun, voi lähteä kokeilemaan kortin tuunaamista led-valoin. Toteutus ja idea ovat lopulta perin yksinkertaisia. Ei silti, ettäkö tämä lamppu olisi syttynyt ihan omaan päähäni. Idea on lainattu eräältä minua välkymmältä kollegaltani. Korttia väkertäessä mieleen kuitenkin palautui mukavasti yläasteen fysiikan tunnit ja virtapiirikytkentäkaaviot.

Ennen kuin uskaltauduin askartelemaan oppilaiden kanssa led-kortteja, piti prototyyppi ensin väkertää kotona. Proton taiteellisesta toteutuksesta vastasi 5-vuotias tyttäreni. Merenneidon kädessä oleva simpukan helmi alkaa loistaa sydäntarrasta painettaessa.

Mutta miten kaikki sitten toimii?

- Piirrä ja väritä korttiin tuleva kuva taitetun korttipohjan kanteen.
- Kuvan valmistuttua kohta, johon led halutaan sijoittaa, lävistetään neulalla. Aukkoa suurennetaan varovasti juuri ledin kokoiseksi.
- Taita kortti kiinni ja piirrä lediä varten tekemästäsi aukosta ledin oikea kohta kortin sisäosaan (oikeanpuoleiselle sivulle).
- Aseta piirtämäsi merkin molemmin puolin foliosuikaleet alla olevan kuvan mukaisesti.
- Avaa ledin "viikset" ja teippaa se piirtämäsi merkin päälle, niin, että pidempi "viiksi" menee vasemmanpuoleisen foliosuikaleen päälle.
- Teippaa paristo hieman alemmas oikeanpuoleisen foliosuikaleen päälle siten, että vain pieni osa pariston pintaa jää auki. (Katso kuva). Vasemmanpuoleinen suikale kannattaa kääntää hieman sivummalle, ettei tässä vaiheessa teippaa vahingossa myös sitä kiinni. Mieheni saa hepulin aina, jos nappiparistoon koskee sormin, koska samalla kuulemma suurin osa pariston tehosta häipyy. Niinpä kiinnitin tuon pariston teippiä apuna käyttäen koskematta pariston pintaan.

- Kun paristo on kiinnitetty, vasemmanpuoleinen foliosuikale käännetään pariston päälle, jolloin virtapiiri sulkeutuu pariston kohdalta painaessa. Jos kytkökset menivät oikein, lampun pitäisi syttyä. Ellei syty, tarkista menivätkö "viikset" ja paristo oikein päin ja ovatko teippaukset pitäviä.
- Lopuksi folioita voi varovasti kiinnitellä vielä muutamin lisäteipein. Käännettyä suikaletta ei kannata kuitenkaan teipata kiinni suoraan pariston päälle, ellei sitten halua että lamppu palaa ihan koko ajan. Liian pitkät foliot voi lopuksi typistää lyhemmiksi.

- Kun virtapiiri toimii, kortin kansi käännetään paikoilleen niin, että led pujotetaan aukosta läpi.
- Kortin sisus liimataan reunoilta kiinni, jolloin teippaukset eivät vahingossa irtoa eivätkä foliot repeile. (Tässä tapauksessa teippasimme kortin kiinni taitettuna vielä paspakehyksiin.)
- Kortin etupuolelle merkataan kohta, jota painamalla lamppu syttyy.

Ja sitten vain kokeilemaan! Materiaalikustannukset eivät lopulta päätä huimaa, joten kovin korkealta ei putoa, vaikka fysiikan oppitunti kiville jostain syystä karahtaisikin. Ledejä ei ole pakko ostaa tuollaista isoa pakkausta, vaan niitä voi ostaa vaikka yksittäisinä kappalaina. Neljän pariston pakkaus maksoi Prismassa alle euron, jolloin virtalähteenkin rahallinen osuus on varsin pieni.

Minikutimet

OMG... Pinterestiä selaillessa törmäsin niiiiiin kivaan ideaan, että sitähän oli pakko testata heti. Näistä rintaneuloista tuli ihan hillittömän söpöjä. Alkuperäisidea kaulakoruna on bongattu täältä. Joskus yksinkertaiset ideat ovat niitä parhaita. Ja näiden tekoon kului maksimissaan vartti.

Tällainen ylisöpö pikkulahja vaatii toki ylisöpön paketin. Kuinka ollakaan, bongasin tänään kauppareissulla minikokoisia peltisiä matkalaukkuja! Pakkohan niitäkin oli ostaa. :) Yksi tällainen matkalaukullinen pieniä itsetehtyjä juttuja lähtikin jo samana päivänä reissuun myöhästyneenä syntymäpäivälahjana neulomista rakastavalle pikkusiskolleni. <3

Kun inspiraatio iskee, on hyvä, että kaikki tykötarpeet löytyivät valmiiksi omista kaapeista: muutama lainahelmi tyttären puuhelmivalikoimasta, helmien sävyihin sopivia puuvillalankoja, isoja nappeja, coctailtikkuja ja rintaneulan pohjia.

Pyörittelin puuvillalankaa napin ympärille kunnes nappi ei enää paistanut läpi. Viimeisten kierrosten avulla "sidoin" rintaneulanpohjan napin takapuolelle. Lopuksi taustaan hieman erikeeperkäsittelyä varmistamaan neulan paikallaan pysymisen. Napsaisin coctailtikut toisesta päästä poikki ja kastoin tylpän pään erikeeperiin, helmi paikoilleen ja "puikot lankakeriin". Ta-daa!

Napit vastakkain

Kaikenlaista kun hamstraa, niille keksii aina joskus käyttöäkin. Tähän nappikorukokeiluuni kulminoituu kaiken maailman hamstrausten yhdisteleminen. Jostain on joskus tullut ostettua pussillinen nappeja. Yhtään saman parin nappia sieltä ei löydy, mutta värit rimmaavat keskenään. Tällaiseen projektiin juuri omiaan. Tiimarin loppuunmyynnistä kahmin aikoinaan kympillä muovikassin täyteen tavaraa. Tuossa Tiimarikassillisessa mukana oli mm. vaaleanpunaista ja beigeä nahkanauhajäljitelmää. Nyt tuli niillekin viimein käyttöä.

Viime talvena kävin Prahassa. Eräässä matkamuistoputiikissa oli niin ihana lasihelmiesillepano, etten vain voinut vastustaa kiusausta, vaikken oikein koskaan ole mikään korutehtailija ollutkaan. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka innostuu... Isoissa ruukuissa oli värimaailmoittain lajiteltuja lasihelmiä. Niistä sai tuollaiseen karamellipussukkaa muistuttavaan tötteröön kauhoa mieleisensä määrän. Olo oli kuin karkkikaupassa. Olisi tehnyt mieli kauhoa pussillinen vähän jokaisesta ruukusta. Lopulta toppuuttelin itseni pitäytymään yhdessä pussukassa. Valitsin pinkkiä. Kun ajattelin, että tyttären kanssa askarrellaan. Taisikin päätyä äidin askarteluihin. :)

Nyt tuli sitten korutehtailtua oikein urakalla. Oikeastaan aika koukuttavaa. :) Kädentaitomessuilta otin asiakseni pysähtyä korukojuillekin. Löytyi sellaisia tarvikkeita, joiden olemassa olosta en tähän asti tiennytkään. Osa niistä päätyi messukassiini. Sellaista paksun siiman näköistä läpinäkyvää melko jämäkkää kuminauhaa. Ja puristushelmia. En niistäkään tiennyt, kun en ollut koskaan tarvinnut. Epäilen, että jatkossa tarvitsen. Aika monessakin projektissa. :) Tämä ideakin jäi kytemään messuilta. Muistan jossain nähneeni tämän nappi-idean. Näköjään jäi alitajuisesti vaivaamaan enemmän kuin arvasinkaan, koska kotona piti asiaa kokeilla.

Aluksi lähdin vain kokeilemaan tällaista nappikaulakorua. Napit on pujotettu juurikin sellaiseen siimannäköiseen paksuun ja jämäkkään kuminauhaan. Alku suljettu puristushelmellä. Ja tyveen muotoilin pienen silmukan niin ikään puristushelmeä käyttäen. Kuinka kätevää!

...Sitten tuli ajatus kokeilla korvakorujakin samalla idealla. Tulipas niistäkin aika kivat! ...Ja koska näiden tekoon koukuttui ja materiaalejakin oli yllin kyllin, tuli ajatus, että tällaisiahan voisi antaa joskus vaikkapa lahjaksikin. Postipaketissa kulkeutuisi kätevästi tällainen pieni itse tehty juttu. Ja taas muistin jotain mitä olin joskus jostakin poistomyynnistä pilkkahintaan hamstrannut "jos vaikka joskus tarvitsisi" -ajatuksella. Sellaisia pieniä soivia rasioita. No eivät enää soineet. Tarpeeksi kauan kun kaapeissaan panttaa, menee niistä näköjään patterit. Aikoinaan soivat, kun kannen avasi. Söpöjä ne silti olivat. Ja juuri passelin kokoisia korurasioiksi.

Voisi kai tällaisen setin askarrella vaikkapa äitienpäivälahjaksikin?

Melkein kesä

 Säät ovat todellakin hellineet viime päivinä. Eilen jouduin toteamaan, että tällä kelillä villasukat ovat auttamattomasti liian lämpimät -jopa minulle. :) Parasta kuitenkin, että sattui aurinkoisten päivien putki samaan aikaan neljän perättäisen vapaapäivän kanssa! Tuli melkein kesäfiilis, vaikka kuukausi varsinaiseen kesäloman alkuun vielä onkin. Oli pakko avata olohuoneen pariovet ja ulkoistaa koko ompelupiste terassille. Ei ollenkaan hullumpi ompeluhuone! Pakko nauttia jokaisesta auringonsäteestä, Suomen kesä kun on arvaamaton, eikä koskaan tiedä montako lämmintä ja aurinkoista päivää siihen osuu. Tuntuu ihan huikealta ajatella, että vain alle kaksi viikkoa sitten kaivoin auton aamulla 10 cm lumikerroksen alta.

Ompelun ohella pelailtiin välillä jalkapalloa ja puhalleltiin saippuakuplia. Mummun äitienpäiväkorttikin tuli askarreltua kauniissa auringonpaisteessa. Samalla innostuin itsekin askartelemaan kortin pienelle miehelle.

Hyvä ystäväni sai pari päivää sitten pojan. Vauvauutiset ovat erinomainen syy penkoa tilkkulaatikkoa. Epämääräisenkokoisista ja -muotoisista palasista kun saa vastasyntyneen koossa yhdisteltyä vielä kaikenlaista. Pikkusiskoni kertoi aiemmin ompelemani medaljonkibodyn olevan ihan passelin mallinen, joten käytin tuota samaa netistä löytyvää ilmaiskaavaa tähänkin bodyyn. Käytössäni oleva kangaspala oli vain sen verran pieni, ettei kangasta riittänyt pitkiin hihoihin. Auringon mukavasti lämmittäessä päätin tehdä tästä luhythihaisen mallin. Toivottavasti lämpimiä ja aurinkoisia päiviä riittäisi siis vielä kosolti tälle keväälle ja kesälle.

DIY Fenkolijalkakylpysuola

 

Tajusin viikonloppuna, että tällä viikolla olisi tasan kolme koulupäivää. Se tarkoitti myös sitä, että oppilaiden kanssa tehtäviin äitienpäivävalmisteluihin käytettävä aika olisi rajallinen. Äitienpäiväkortit aloittamatta. Lahjoihin ei ideaakaan, saati sitten tarveaineita hankittuna. Puntaroinnin jälkeen tulin siihen lopputulemaan, että tekisimme oppilaiden kanssa äitienpäivälahjaksi kotitekoisia kylpysuolapurkkeja. Pilttipurkkeja löytyisi siivosukomeron lattialta yllin kyllin ja muut tarveaineet saisi hankittua lauantaina marketista.

Googlettamalla netistä löytyy useampiakin reseptejä. Käyttämämme kylpysuolaseoksen mittasuhteet ovat viitteellisiä.

Fenkolijalkakylpy (5 pilttipurkillista)

800 g merisuolaa

loraus oliiviöljyä

muutama tippa elintarvikeväriä

muutama tippa eteeristä öljyä (fenkoli)

Aluksi ajattelin käyttää eteerisenä öljynä kylppäristämme löytyvää eukalyptus-saunatuoksua. Lueskeltuani nettiä, en ollut kuitenkaan varma saunatuoksujen sopivuudesta kylpysuolaan, joten käväisin luontaistuotekaupasta ostamassa Frantsilan fenkolintuoksuista eteeristä öljyä.

Etiketin kääntöpuolelle kirjoitimme fenkolin vaikutuksista seuraavaa:

Fenkoli on aniksen tuoksuinen öljy, 

joka on antiseptinen ja lihasjännityksiä laukaiseva. 

Se on nesteitä poistava ja aineenvaihduntaa kiihdyttävä öljy.

Frantsilan sivut lupaavat tuotteelle myös yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista terveysvaikutusta mm. selluliittiin, liikalihavuuteen sekä ikääntyvän ja veltostuvan ihon hoitoon. Luontaistuotekaupassa valitsin tuotteen kuitenkin ihan puhtaasti tuoksun perusteella. Mutta mikäli nuo terveysvaikutukset ovat sinne päinkään soveltunee kai oivallisesti jalkakylpyihin.

Pilttipurkkien kannet maalasimme spray-pohjamaalilla. Yllätyksenä tuli, kuinka monta kertaa käsittelyn joutui uusimaan. Onneksi oli lämmin päivä ja auringonpaisteessa spay-käsittelyn sai uusittua muutaman minuutin välein. Mieheni mukaan tuo valkoinen väri on juurikin se kaikkein heikoiten peittävä. Huomattiin. Lopulta lukuisten maalikerrosten jälkeen Bonan nalle saatiin vihdoin peittoon.

Kannet tuunattiin vielä kangastilkuilla tai ohuilla kuviopapereilla. Etikettejä varten printtasin kuvat täältä.

Teimme annoksia aina merisuolapaketillinen kerrallaan (5 pilttipurkillista). Viimeisestä erästä jäi aika reilusti yli ja tein samalla itselleni muutaman purkillisen kesäloman alkajaisiksi tarhan tädeille annettavaksi. 

Kutistemuovikokeiluja

 

Ensi sunnuntain äitienpäivä lähenee ja paketti oli saatava postiin pikaisella aikataululla. Vesirokkopotilaan kanssa ei pahemmin lähdettäisi kaupungille äitienpäivälahjoja ostelemaan. Sellainen oli siis tehtävä itse. Laiska nainen innostuu -blogin innoittamana ostin viime kesänä kutistemuovia. Levyt ovat nyt monta kuukautta odottaneet askartelukaapissa inspiraatiota. Nyt sellainen tuli siinä toivossa, että kokeiluprojektista syntyisi jotain pientä äidille menevään postipakettiin.

Printtasin muutamia kuvia netistä ja piirsin niiden avulla kutistemuovin mattapuolelle ääriviivat. Tosi helppoa oli kutistemuovin työstäminen, kuin piirtoheitinkalvoa leikkaisi.

Sitten palaset uuniin 150C n.3-4 min. Jännitys oli suuri, kun uuniluukun läpi seurasi kutistumisprosessia. Aluksi taittuivat vain reunat sisään päin. Sitten koko kuva meni pienelle mykkyrälle. Hetken jo epäilytti, että niistä koskaan mitään selkeitä muotoja enää palautuisikaan, kunnes vähitellen mytyt alkoivat jälleen hiljalleen avautua paljastaen täysin alkuperäisenkaltaisen kuvan. Joskin pajon, paljon alkuperäistä pienempänä ja paksumpana. Kerrassaan hauskaa puuhaa!

Pikku Myyhyn tein ennen paistoa rei'ittimellä reiän yläreunaan. Sen voisi sitten ripustaa vaikkapa pikkuneidin repun koristeeksi.

Mukavasti onnistuivat kaikki kokeiluni. Äidille menevään kissaan liimasin taustalle kuumaliimalla hakaneulan, niitä oikeita rintaneulan taustoja kun ei tietenkään tähän hätään varastoistani löytynyt. Täytynee käydä täydentämässä askarteluvarastoja ainakin rintaneulantaustoilla ja avaimenperien osilla. Pieniä magneetteja varastosta löysin, voisihan näistä tehdä vaikka jääkaappimagneettejakin!

Suosikkini kaikista kuvista taitaa olla tuo pikkuruinen bambi! :)

Lasten kanssa taidetta

Varsin virkeän vesirokkopotilaan kanssa kotipäiviä viettäessä täytyi kehitellä askartelupuuhaa niin lapsille kuin äidillekin. 3-vuotias poikani halusi maalata. Vähintään yhtä innostunut maalauspuuhista oli 1-vuotias pikkusiskonsa. Tuottoisa taidemaalarikaksikko saikin käden käänteessä maalattua äitienpäiväkortit niin mummulle kuin isomummeillekin.

Äidin tehtäväksi jäi kehystää taideteokset. Kauan sitten Lidlistä ostamani värikkään kuosilliset kartongit olivat juuri omiaan lasten taideteosten kehyksiksi.

Isoveljen kettumaalauksesta tuli niin hieno, että taidan pitää sen itselläni äitienpäivälahjana. :)

Aurinkoisen päivän iloksi

Eilen sattui ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Luokassa puuhastelimme lasten kanssa tulevan viikonlopun äitienpäivälahjoja. Suurella antaumuksella pieniä saviruukkuja koristeltiin oljilla ja mosaiikkipaloilla. Liiman kuivuttua niihin kylvettäisiin vihanneskrassia kasvamaan. Ehtivät ehkä juuri sunnuntaiksi itää pintaan.

Oppilaiden puuhastellessa saviruukkujen parissa etsin Pinterestissä ideoita äitienpäiväkorttiin. Törmäsin tällaiseen ihanaan kuvaideaan. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta idea lähti heti toteutukseen. Teimme tällaisen muunnoksen kuvaideasta. Kuva pahvikehyksiin ja taustapahviin terveiset tai runo äidille. Tässä kuvassa kylläkin ope itse, lasten varjokuvista saparoineen tuli kieltämättä paljon hellyyttävämpiä. :)

DIY Beauty-kori polttareihin

Valmistin siskoni polttareihin minibudjetin tee-se-itse -kauneudenhoitotuotteita, joiden kaikki tarveaineet löytyivät joko omalta pihamaalta tai marketin ruokaosastolta. Kaikki ovat helppoja ja suht nopeita valmistaa. Postauksestani löydät ohjeet mm. kahteen eri kasvoveteen (ruusuvesi + piharatamouute), koivunlehdistä valmistettuun hiusveteen, selluliittikuutioihin sekä neljään erilaiseen sokeripohjaiseen kuorintavoiteeseen. Etikettien tekoon käytin tätä ilmaisohjelmaa, jolla editoin pulloihin ja purnukoihin halutut tekstit ja fontit.

Alunperin ajatuksena oli Hesarin artikkelin innoittamana kokeilla vain paria luonnon antimista valmistettavaa kauneudenhoitotuotetta. Pieni seikkailu Pinterestissä kuitenkin paljasti netin olevan pullollaan mitä ihanampia DIY beauty -tuotteita. Omaksi hämmästyksekseni huomasin innostuvani aiheesta yhä enemmän, MINÄ, joka olen maailman huonoin käyttämään ylipäätään yhtään mitään kauneudenhoitotuotteita! Täysin huumorimielellä lähtenyt kokeilu, jossa lähtötavoitteenani oli valmistaa halvalla kauniita ja persoonallisia, mutta vaikutukseltaan enemmän tai vähemmän huuhaata olevia kauneustuotteita polttariseurueen iloksi, sai uuden käänteen, kun aloin testailemaan "keitoksiani". Kotiäidin kotikokkailut todella toimivat! Wooo! Nyt viikon verran rasvojen ja kasvovesien kanssa lutranneena voin todeta, etten edes muista (puhutaan vuosista), milloin kasvojeni iho olisi ollut yhtä pehmeä ja hyvässä kunnossa (voi toki osin selittyä myös sillä, että nyt olen ylipäätään käyttänyt JOTAIN rasvoja naamaani ;)).

Jos siis yhtään innostuit ja omaat hitusen huumorimieltä ja kokeilunhalua, suosittelen lämpimästi kokeilemaan itse valmistettuja kauneudenhoitotuotteita. Tähän olen kirjannut tuotteiden "reseptit" sekä linkit alkuperäisille sivuille, joista reseptit on bongattu. Linkkien alta löytyy tarkempia ohjeita ja lisää kyseisen tuotteen vaikutuksista. Pulloihin liimasin taakse etiketit, joihin googletin tietoa kunkin kasvin terveysvaikutuksista luvaten yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Uskokoon ken haluaa ja kokeilkoon ken uskaltaa.

Ensimmäinen keitokseni oli piharatamouute. Muistelin jo mummoni aikoinaan kehuneen piharatamon lehtien terveysvaikutuksia haavanhoidossa, joten tähän aineeseen suhtauduin ehkä vähiten skeptisesti. Kasvovesi oli äärettömän helppo ja nopea valmistaa, eikä raaka-aineesta ole pulaa ainakaan meidän pihamaalla. Kasvoveden ja hiusveden reseptit ovat tässä desilitran suuruisia, itselläni käytössä olevat pullot olivat kuitenkin 5 dl:n pulloja, joten tein uutteet viisinkertaisena, materiaaleista kun ei syntynyt mitään kuluja. Ratamaonlehtiä ja koivunlehtiä käytin aika ronskilla kädellä

Piharatamouute (kasvovesi)
 
1 rkl piharatamon lehtiä
1 dl vettä

Etsi pihasta piharatamon lehtiä, ja pilko ne saksilla.
Kiehauta vesi kattilassa. Ota sitten kattila pois liedeltä.
Lisää pilkotut lehdet ja anna hautua 20 minuuttia kannen alla.
Kun neste on jäähtynyt, suodata se harsokankaan tai kahvinsuodatinpussin läpi purkkiin. Laita kansi päälle tai pullota.

Kasvovesi säilyy jääkaapissa ainakin kolme päivää. Levitä sitä vanulapulla kasvoille pesun jälkeen tai kun tarvitset virkistystä.

Testatessa piharatamouutteen viilentävä vaikutus tuntuu heti. Tunne kestää hämmentävän pitkään eli ei voi selittyä pelkällä jääkaapin viilentämällä vedellä. Myös kaulallani ollut hyttysenpisto lakkasi kutiamasta. Hämmentävää, eivät tainneet isoäidit olla täysin väärässä käyttäessään ratamoa jos mihinkin vaivaan. Itselläni tuo uute on ollut nyt viikon jääkaapissa eikä ole mennyt pahaksi. Kaikista tässä esitellyistä tuotteista tämä on ehkä suosikkini. Nyt olen sipaissut piharatamouutetta kasvoille aamuin illoin, iho tuntuu heleämmältä ja kasvot vähemmän turvonneelta kuin aiemmin. Täysin ilmainen ja helppo valmistaa, ehdottomasti kokeilemisenarvoinen tuote!

Samasta hesarin artikkelista bongasin hiustenhoitoon tarkoitetun nokkoshiusveden, josta tein muunnelman koivunlehtiuutteeksi. Ihan vain siksi, että mielestäni koivunlehdet tuoksuvat paremmilta kuin nokkoset -ja taas kerran alitajunnasta harhaili muistikuva lapsuuden shampoosta, joka tuoksui koivulle. Oletin siinäkin olevan siis ainakin jotain hiuksia helliviä ainesosia. Varmistin asian googlettamalla.

Koivunlehtiuute (hiusvesi)

1 rkl koivun lehtiä
1 dl vettä
 
Kiehauta vesi kattilassa ja ota kattila pois liedeltä. 
Lisää koivun lehdet. 
Anna hautua 20 minuuttia kannen alla. 
Kun neste on jäähtynyt, suodata neste suppilon ja suodatinpussin avulla pulloon ja laita neste jääkaappiin. 
Kaada kylmä neste hiuksiin pesun jälkeen. Älä huuhtele pois.

Uuttaminen oli niin helppoa ja vaivatonta, että päätin kokeilla valmistaa vielä ruusuvettä, sillä pihamaalla juhannusruusut olivat juuri puhjenneet kukkaan ja tokihan morsiussaunaan aina ruusuntuoksua mahtuu. Siltä varalta, että polttaripäivä olisi kovin aurinkoinen, ruusuvettä olisi hyvä olla myös viilentämään auringon porottamaa ihoa. Ruusuveteen käytin seuraavaa reseptiä:

Ruusuvesi (kasvovesi)

5dl vettä
5dl ruusun terälehtiä

Kerää tarvittava määrä ruusun terälehtiä. Mikä tahansa ruusu sopii, mutta varmista, ettei niihin ole ruiskutettu torjunta-aineita. 
Keitä 10min. 
Anna seoksen jäähtyä ja anna tekeentyä kannen alla jääkaapissa yön yli. 
Siivilöi ruusuvesi suppilon avulla pulloon. 
Säilyy jääkaapissa pari viikkoa.


Tuoksu oli huumaava. Iholla tuntui rauhoittavalta. Ilmeisesti ruusuvettä voisi käyttää myös vaikkapa leivonnaisissa, mutta itse en ainetta testannut muuten kuin ulkoisesti.

Selluliittikuutioita päätin tehdä, koska ne näyttivät niin herkullisilta! Kofeiinin pitäisi tehota selluliittiin samalla kun kookosöljy ravitsee ja kosteuttaa ihoa. Kahvinpuruilla on myös ihoa kuoriva vaikutus. Selluliittiä vähentävä teho tuskin tulee näkymään yhden polttarisaunassa tehdyn ihokuorinnan perusteella, mutta saapahan silläkin siloisen pyllyn :)

Kahvi-kookosöljy selluliittikuutiot

Aloita valmistus keittämällä kahvia. Kahvin voit nauttia samalla kun valmistat näitä hauskoja kuutioita :). 
Sekoita kuumiin kahvinpuruihin kookosöljyä fifty-fifty -suhteella.
Lusikoi massa silikoniseen jääpalamuottiin. 
Laita muotti jääkaappiin jähmettymään. 
(Huom! Öljy on huoneenlämpöisenä jähmeää, mutta kuumat kahvinpurut notkistavat öljyn niin että massasta tulee juuri sopivan notkeaa. Jos kuumennat öljyn nestemäiseksi etukäteen, kahvinpurut laskeutuvat kuutioiden pohjalle ja pintaan nousee öljykerros. Tasaisemman tuloksen saat siis kun sekoitat jähmeän öljyn kuumiin puruihin.) 

Hiero kuutioita iholle. 
Anna vaikuttaa n. 10 min ja pese pois.

 

 
Selluliittikuutioiden sanotaan vähentävä selluliittia, raskausarpia ja jopa kasvojen turvotusta! Itse en kylläkään testannut kuin reisiin ja pyllyyn. Ihon lämpö alkoi sulattaa jähmeää kookosöljyä, kahvinpurujen karkeus tuntui hyvältä ja toimii varmasti ihoa kuorien. Kookosöljyn imeytyminen iholle kestää melko pitkään. Tuoksuu erinomaiselta! Alkuperäinen englanninkielinen resepti ja lisää kofeiinin ja kookosöljyn vaikuttavuudesta täältä.

Seuraavaksi kokeilin valmistaa erilaisia sokeripohjaisia kurintavoiteita. Hyvät peruseväät kuorintavoiteiden valmistuksen saloihin löytyy täältä. Sivu tarjoaa mielenkiintoista tietoa erilaisten öljyjen sekä hedelmien ja vihannesten vaikutuksista. Kookosöljyyn olin jo tutustunut, nyt oli aika laajentaa öljytuntemusta avokadoöljyyn, joka maistui muuten erinomaiselta myös salaatinkastikkeena! Vihanneksista lähdin liikkeelle kurkusta, jolla tiesin olevan turvotusta laskeva vaikutus.

Kurkku-avokado -kuorintavoide

Kaada aineet pienen lasipurkin pohjalle seuraavan suhdetaulukon mukaan:
1/4 avokadoöljyä
2/4 ruokosokeria. Sekoita.
1/4 soseutettua kurkkua. Sekoita (älä liian voimakkaasti).

Sulje kansi ja laita jääkaappiin. 
Voiteen pitäisi säilyä jääkaapissa parisen viikkoa.

Itse tein tosin ensimmäisen version hieman fiilispohjalta ja luin vasta sitten tarkemmin ainesosien oikeat suhteet. Ensimmäiseen versiooni soseutin aluksi 10cm kurkkua ja lorottelin soseeseen vapaalla kädellä silmämääräisesti sopivalta tuntuvan määrän avokadoöljyä. Lopuksi lisäsin "sopivalta tuntuvan määrän" ruokosokeria. Tuossa versiossa kurkkua oli huomattavasti enemmän ja sokeria taas vähemmän kuin ohjeessa. Väri oli paljon vihreämpi kuin alkuperäisen reseptin kuvissa, joten aloin epäillä ainesosien suhteita. Testasin kuitenkin tätäkin ja kyllä, ainakin turvotusta laski, kuorivasta vaikutuksesta en ole niin varma. Annoin seoksen vaikuttaa kasvoilla n. 15min ennen kuin pesin sen pois. Voiteen ollessa kasvoilla sokeri hieman tahmaa ja kiristää, mutta pesun jälkeen iho tuntuu todella pehmeältä ja sileältä. Avokadoöljy imeytyy hyvin iholle eikä jätä ihoa rasvaisentuntuiseksi. Muutamassa tunnissa laskee myös turvotusta (ainakin tämä minun reilusti kurkkupitoinen versio).

Kiivi-avokado -kuorintavoide

1/4  avokadoöljyä
2/4 kidesokeria. Sekoita.
1/4 soseutettua kiiviä. Sekoita.

Sulje kansi ja laita jääkaappiin.

Alkuperäisessä reseptissä öljynä oli safflower oil (en edes tiedä mitä se on suomeksi, eli käytin tässäkin jo hyväksi havaittua avokadoöljyä). Kiivin siemenet tuovat voiteeseen mukavasti rakennetta ja tehostaa ihoa kuorivaa vaikutusta. Käsittelyn jälkeen iho tuntui pehmeältä. Herkullinen väri. Purkissa ollessaan ainekset laskeutuvat kerroksittain eli kunnon sekoitus lusikalla ennen käyttöä.

Lime-kookos -kuorintavoide

1/4 dl kookosöljyä
1 dl kidesokeria
1 rkl kookoshiutaleita
puriustettua limen mehua

Sulata kookosöljy mikrossa nestemäiseksi. Sekoita öljyyn sokeri ja kookoshiutaleet. Lisää lopuksi hieman limen mehua (alkuperäisessä ohjeessa käytetty limen tuoksuista öljypohjaista aromia, itse puristin tuoreesta limestä muutaman tipan tuomaan limen aromia.)

Tuoksuu erinomaiselta. Kookoshiutaleet tehostavat ihoa kuorivaa vaikutusta. Kookosöljy kosteuttaa. Omaa versiotani en kuitenkaan käyttäisi esim. vastahöylätyille säärille, epäilen että lime ei välttämättä tuntuisi hyvältä...

Ruusun terälehti-kookos+manteliöljy -kuorintavoide näytti äärettömän söpöltä täällä, omastani ei tullut aivan yhtä nätti. Tarkkoja mittoja ei ollut, joten katsoin kuvasarjasta ja arvioin sen perusteella määrät. Manteliöljyä en löytänyt ihan perusmarketista, mutta Punnitse ja Säästä -kaupasta sitäkin löytyi, eikä ollut edes kallista. Toimii niin ikään myös salaatinkastikkeena.

Kookos-ruusu-manteliöljy -kuorintavoide

Laita iso lusikallinen kookosöljyä lasipurkin pohjalle.
Asettele ruusun terälehdet kookosöljyn päälle.
Laita reilusti ruokosokeria terälehtien päälle. 
Kaada manteliöljyä ruokosokerin päälle, anna laskeutua ja lisää manteliöljyä uudelleen.
Älä sekoita vaan anna kerrosten jäädä näkyviin.
Juuri ennen käyttöä ainekset sekoitetaan lusikalla keskenään.


Tätä voidetta en itse testannut... mutta tuoksu oli mitä erinomaisin. :)

Mukavaa kesää!