Hedwig-paita

Kesäkelit antavat odottaa itseään, toisaalta koleahko kesäsää kutsuu kaivamaan esiin ompelukoneet. Kankaisen pöllötrikoon pöllöt muistuttivat kovasti Harry Potterin Hedwigiä, joten ompelin siitä kesäpaidan Potterista pitävälle siskontytölleni. Perusteeppari Osma-kaavalla (Paapiin kaavakirja lapsille).

Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Palloyökkäri

Tyttärelläni oli selkeä visio kesäpyjamasta -Sen mallista, materiaalista sekä siitä, että haluaa ehdottomasti ommella sen itse. Kun neiti oli valinnut materiaaliksi liukkaan ja plurun lycran, alkoi äitiä hiukan jännittää. Lisäksi valitun kankaan kuosi meni niin, että molemmilla hulpioreunoilla oli isot pallot. Kankaan keskustaa kohti pallot asteittain pienenivät pilkuiksi. Tämä tarkoitti sitä, että koska isot pallot haluttiin topin helmaan, tuli kangas leikata ns. väärään langansuuntaan. Jännitysmomenttia toi lisäksi se, etten itsekään ole koskaan ommellut spagettiolkaimia, saati sitten tällaisesta liukkaasta luirusta.

Shortsien kaavaksi valittiin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Sammal-shortsit. Koska hinku itse tekemiselle oli kova, tyttäreni sai itse alusta asti piirtää kaavat paperille ja myös leikellä kankaat. Kankaan keskustan pilkkuosion leveys riitti onneksi juuri sopivasti shortsien osuudeksi. Lahkeen käänteitä lukuunottamatta shortsit saumuroitiin, joten niiden ompelu sujui neidiltä suht mutkattomasti. Lahkeen käänteisiin testasimme uudesta ompelukoneestani jousto-ommelta, joka sekin toimi aika kivasti.

Toppiin en löytänyt neidin visioon sopivaa valmiskaavaa, joten sellainen piti itse piirrellä vanhan topin pohjalta. Sitten alkoikin spagettiolkainpähkäily. Totesin, että vaikka topin kaavoitusta lukuun ottamatta olin melko pitkälti pitäytynyt tässä pyjamaprojektissa lähinnä työnjohdollisessa roolissa, olisi tuo spagettiolkainten ompelu kuitenkin minun tehtäväni. Helpoin tie olisi ehkä ollut käyttää valmista foe-nauhaa, jolla olisi sitten samalla kantannut nuo topin reunukset, mutta tätä metodia en valinnut. Sen sijaan leikkelin hulpioiden reuna-alueilla olevista vaaleanpunaisista kaistaleista (lähinnä hukkakaistaleet ennen varsinaisen pallokuvioinnin alkamista) n. 3-4 cm leveät pitkät kaistaleet, jotka saumuroin topin yläosan reunoihin. Kaula-aukolla ja selkäpuolella tuon kaistaleen sai melko kivasti taiteltua ensin takapuolelle ja vielä kertaalleen kankaan reuna taitteen alle piiloon. Ompelin taitteet kiinni etupuolelta läheltä saumaa suoralla ompeleella samalla kangasta hieman venyttäen. Totesin tuon kaistaletta kiinnittävän saumurisauman antavan aika kivasti tukea taitoksille, joten järkeilin, että käyttäisin sitä hyödyksi myös noissa spagettiolkaimissa, vaikkei olkaimen rakenne sinällään saumurisaumaa tarvitsisikaan. Olkaimia tehdessä ompelin siis ensin kaistaleen sopivanmittaiseksi rinkulaksi, jonka kiinnitin saumuoimalla kädentielle. Jatkoin saumuriommelta kaistaleen reunaa pitkin myös tuossa olkainosuudessa. Näin sain tukevammin taiteltua käänteet saumuriompeleen ympärille. Kangas on siis kauttaaltaan nelin kerroin taiteltu, niin että kankaan reunat jäävät taitteelle piiloon. Yllättävän hyvä tuli, vaikken alussa ollut itsekään ollenkaan vakuuttunut idean toimivuudesta. Vanhalla ompelukoneella ei olisi tarvinnut edes yrittää näin kapean ja liukkaan soiron nelinkerroin ompelua.

Yhteistuumin topin helmaan päätettiin vielä lisätä leveä resorikaitale. Tämän sai neiti jälleen itse toteuttaa.

Ihan ei ollut projektia aloittaessa itselläkään selvillä, miten tulisimme sen maaliin saattaamaan, mutta toisaalta tavallaan lohtua antoi se, että kun otin topin kaavoitukseen suuntaa antavaa osviittaa neidin vanhasta H&M:n topista, totesin kyseisen topin olevan kaikkea muuta kuin symmetrinen. Ostotoppi tuntui vetävän joka saumasta kieroon, eivätkä mitat vastapuolella olleet likimainkaan identtiset. Vaan onpa tuo ostotoppikin päälle asettunut, ehkä se ei siis olisi niin justiinsa tämänkään yökkärin topin kanssa. Ja hyvähän tästä lopulta tuli. Ja on käyttäjälleen mieluinen, kun sai itse visioida ja toteuttaa.

Kissahuppari

Ompelin siskontytölle synttärilahjaksi hupparin hyväksi havaitulla Ottobren See You Soon -kaavalla (OB 1/2019). Jätin hupparista tietoisesti pois etutaskun, sillä halusin enemmän huomiota metallinhohtoiselle kissasilityskuvalle. Kissakuvio on ladattu ilmaisia vektorikuvia sisältävältä SVGrepo.com -sivustolta. Modasin kuviosta haluamani kokoisen CanvasWorkspacella.

Metallinhohtoinen silityskalvo on marraskuun kässämessujen tuliaisia, muistaakseni Kimmin kojulta. Hupparin vuorin väri puolestaan valikoitui silityskalvon väriin parhaiten sointuvasta tilkusta. Pinkki Räsymatto-kuosi on ostettu vuosia sitten Versonpuodista. Hupparin narut ovat puolestaan kierrätettyjä ja ovat peräisin omasta vanhasta hupparistani. Yleensä en ole jaksanut huppareihin juurikaan naruja edes laittaa, mutta tällä kertaa oli pakko kokeilla, sillä uudesta ompelukoneestani löytyi automaattitoiminto napinläpien ompeluun. Älyttömän helppoa ja nopeaa! Ehkäpä alan jatkossakin lisäämään huppareihin naruja.

Huppari tuntui olevan lahjan saajalle mieluinen, sillä paita meni heti käyttöön. ja oli juuri sopivankokoinen.

Pääsiäisen gluteeniton juustokakku

Vietimme pääsiäistä tänä vuonna ihan vain kotona ja kutsuimme vanhempani pääsiäisaterialle. Olin päättänyt tehdä pitkästä aikaa lammaspataa. Kauppaan tosin menin vasta pitkäperjantaina, jolloin lihatiskit olivat tottakai kiinni. Onneksi lihahyllystä löytyi kuitenkin vielä marinoimatonta karitsan paistia, josta tomaattisessa liemessä pitkään haudutettuna tuli erinomaista. Jälkkäriksi leipaisin erilaisia reseptejä soveltaen mangosuustokakun, jonka reseptin kirjaan taas itselleni tänne blogiin ylös.

Pohja:

160 g gluteenittomia digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

3.3 dl kuohukermaa
1 tl vanilijasokeria
265 g Philadelphia tuorejuustoa
100 g vanilijatuorejuustoa
1 dl Skyr vanilijajogurttia
1,5 dl mangososetta
5 liivatelehteä
3 rkl appelsiinimehua

Kiille:

3,5 dl mangososetta
4 liivatelehteä
2 rkl vettä

Koristelu:

tummaa suklaata
valkosuklaata tai tomusokeri-vesi -kuorrutetta

Valmistus:

1. Murskaa Digestivekeksit. Sulata rasva ja sekoita keksimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan  pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon vanilijasokeri. Sekoita keskenään tuorejuustot sekä jogurtti. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna miksrossa appelsiinimehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan mehuun yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna mikrossa vesitilkka. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan veteen. Kaada liivateseos mangososeen joukkoon samalla sekoittaen. Valuta kiille hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vielä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
    
4. Koristele hyytynyt juustokakku suklaasta tehdyin pajunkissakoristein. Sulata mikrossa muutama pala tummaa suklaata. Valuta sula suklaa pieneen Minigrip-pussiin ja leikkaa kulmasta pieni pala pois. Pursota suklaasta kiekurat kakun reunoille. Koristele kakkuun pajunkissoja sulasta valkosuklaasta tai tomusokeri-vesi-kuorrutteesta.

Kakusta tuli ihan kaunis, eikä makukaan ollut pöllömpi. Itse käytin pajunkissojen pursottamisessa tomusokeri-vesi-kuorrutetta, koska unohdin ostaa valkosuklaata. Huomasin kuitenkin, että jääkaapissa säilyttäessä nuo sokerikuorrutteet jotenkin imeytyivät mangoseseen, joten mikäli on tarve säilyttää koristeltua kakkua jääkaapissa pidempään, kannnattaa pajunkissat pursottaa valkosuklaasta.

Lasten odottamaksi pääsiäisperinteeksi on muodostunut lähimetsän munajahti. Olen jo useampana pääsiäisenä käynyt kätkemässä suklaamunia omille ja naapurin lapsille läheiseen metsään.  Munia kätkiessä teen Google Mapsiin uuden listan, jonne merkitsen paikkamerkkeinä munien kätköpaikat. Lopuksi jaan listan kotiryhmässämme ja lapset suuntaavat kännykän kanssa navigoiden munakätköille. Hauskaa puuhaa lapsille ja itselle rentoutavaa luonnossa liikkumista.

Tunika itse valitusta kuosista

 

Tyttäreni on kokenut kasvupyrähdyksen ja monet lempitunikoista on käynyt auttamattomasti pieniksi. Tai ovat alkujaan olleet tunikamallisisa, mutta ovat pikkuhiljaa muuttuneet enemmän paidoiksi kuin tunikoiksi. Mutta vaikka tunikamallissa helma antaisikin anteeksi kasvupyrähdystä, jäävät niissä hihat auttamattomasti lyhyiksi. Vanhoista lempivaatteista luopuminen ottaa kuitenkin joskus koville. Lupasin ommella uuden samanlaisen tunikan itse valitsemastaan kankaasta.

Neiti valitsi kässämessuilta kankaaksi Versonpuodin joustocollarin. Valitettavasti kuosin nimestä ei ole hajuakaan. En löytänyt kyseistä kuosia enää postausta kirjoittaessani Versonpuodin sivuilta. Lupaus samanlaisen tunikan ompelusta pieneksi jääneen tilalle osoittautui sekin mutkikkaammaksi kuin oletin. Tyttö oli nimittäin kasvanut ulos Paapiin Kaavakirja lapsille -kirjan mitoituksista, jotka päättyivät kokoon 140. Kaavoja selaillessa päätin sitten soveltaa jotain vähän samantapaista, joskin suunnitelma vähän muotoutui  matkan varrella. 

Leikkelin kankaan aluksi A-linjaiseksi Siiri-tunikan tavoin. Lopulta päädyimme kuitenkin yhteistuumin tuollaiseen pidempään paitaan, jossa on alhaalla alaresori. Olin leikannut alunperinkin helman sen verran pitkänä, että lyhensin helmaa roimasti ja lyhensin pois leikatusta siivusta helmaresorin.

Klainarihuppari

Perinteitä kunnioittaen ompelin tänäkin vuonna kummipojalle synttärilahjaksi hupparin. Klainarikangas on valittu syksyn kässämessuilta Kankaisen kojulta. Pitkään pohdin tummansinisen ja oranssin vaihtoehdon välillä, mutta lopulta oranssi pohjaväri näytti jotenkin pirteämmältä. Mielestäni sopii pienen pojan huppariin oikein kivasti.

Kirjaimellisesti kaavoihin kangistuen valitsin kaavaksi saman kuin viime vuodenkin synttärihuppariin eli Ottobren Safari wildsin (OB 1/2019) (tosin isommassa koossa). Alkuperäinen kaava on vetoketjullinen malli, mutta tähän hätään ei nyt ollut sopivanmittaista ja -väristä takkihupparia, joten viimevuotiseen tapaan modasin kaavan perushuppariksi.

Joulun alla tuli ommeltua joululahjoja melko paljonkin. Jotenkin tuli jo vähän sellainen ompeluähky ja hetken jo järkeilin synttärihuppariperinteen skippaamista tänä vuonna. Lopulta ompelu tuntui kuitenkin oikein mukavalta, kunhan vain sai ensin piirreltyä kaavat ja leikeltyä kankaat. Se on mielestäni aina kaikkein "työläin" vaihe. Kaavojen piirtely- ja leikkuuvaiheessa kissanpentumme oli juuri niin innokas apuri, kuin ennakkoon aavistelinkin. Katti näyttäisi siis olevan paljon kiinnostuneempi rapisevista kaavapapereista kuin kutimista.

Kissapyjama

 
Joululoman ensimmäisenä päivänä meille muutti uusi perheenjäsen, lemmikkikissa Bob. Bob on joululahja vanhemmiltani. Heillä on maatilalla useampiakin ulkokissoja, mutta Bob halusi heti pienestä pitäen sisäkissaksi. Syksyn pentuna ulkoilmat alkoivat varmasti käydä viileiksi ja niinpä sisäkissaksi päästyään Bobia ei kummemmin ulkoilut enää kiinnostaneet. Lapset ovat halunneet lemmikkiä jo pitkään ja meillä onkin aiemmin ollut pari kissavanhusta, joskin nyt on vierähtänyt jo useampi vuosi ilman lemmikkejä. Bobin meille muuton pidimme lapsilta salassa aivan loppuun saakka, vaikka Bobia olimmekin toki käyneet mummulassa useita kertoja katsomassa.

Kissanpennun myötä kissa-aihe on syksyn mittaan ollut meillä paljon esillä ja niinpä valikoin tyttären pyjamakankaaksi kissakuvioisen viskoositrikoon.  Housut niin ikään mustaa viskoositrikoota.

Paita on ommeltu Ottobren Rauhaa-kaavalla ((OB 1/2024). Laskeutuvalle viskoositrikoolle Rauhaa-kaava toimi oikein hyvin rennon väljäksi yöpaidaksi. Pyjamahousujen kaavaksi valitsin Ottobren Ralaxed Leopard -joogahousut (OB 6/2022). Muutoin kiva malli, mutta vyötärökaitaleesta sai kaventaa aika reilusti ja jäi siltikin vyötäröltä löysäksi. Ei kuulemma yökkäreissä haittaa. Ohjeessa tosin ohjeistettiin ompelemaan vyötärölle kuminauhan. En halunnut sellaista yökkäreihin laittaa, koska mallissa on korkea vyötärökaitale, jonka ajattelin sellaisenaan riittävän pitämään yökkärit ylhäällä. Kavensin kaitaletta siis jo lähtökotaisesti surutta, mutta olisi saanut kaventaa vieläkin reilummalla kädellä.

Traktoripaita

Poikani on viimeaikoina innostunut kovasti maatalouteen liittyvistä asioista. Hyvä ystävänsä asuu maatilalla ja pelailevat yhdessä usein mm. Farming Simulator -peliä. Itse olen aikanaan myös maatilalla kasvanut ja vaikka vanhempani ovatkin jättäneet maanviljelyksen jo useita vuosia sitten, on kotitilallani edelleen navettarakennukset ja työkoneet olemassa. Kuluneen vuoden aikana papan kanssa onkin tutkittu työkoneita aivan uudella innostuksella. Tilukset ja metsäpalstat on kävelty läpi ja juteltu maanviljelykseen liittyvistä käytännön asioista ja työtavoista. Tähän maatalousinnostukseen liittyen ostin kässämessuilta Lempikankaan kojulta traktoriaiheisen silityskuvan.

Surautin pojalle joululahjaksi perusteepparin (Simply Basic, OB 1/2021), johon kiinnitin etumukseen tuon traktorin kuvan. Olisihan tuon varmasti suoraankin voinut laittaa, mutta näköjään ei tällä kertaa. Ehkäpä otan tulevan vuoden tavoitteeksi opetella kiinnittämään silityskuvan ja ompelumerkit suoraan. Ne kun tuppaavat näköjään aina jotenkin vinksahtavan vinoon, kun  iitä jälkeenpäin tarkastelee. Poika olisi varmasti toivonut joululahjaksi oikeaa traktoria, mutta joutuu nyt tällä kertaa tytyymään pelkkään traktoripaitaan. :D 

Squishmellow-paita

 
Squishmellows-hahmot vetoavat tällä hetkellä kovasti alakouluikäisiin tyttöihin. Kässämessuilla Lempikankaan kojun silityskuvavalikoimasta jäikin käteen Squishmellows-hahmoarkki, josta käytin yhden siskontyttöni joululahjapaitaan. Paidan kaavaksi valitsin tutun Lilla Lumin Ilona-kaavan, josta tein tällä kertaa olkfrillaversion.

Olkafrillojen kanssa olikin hiukan ohjelmaa. Lähinnä omaa huolimattomuuttani. Kangas oli melko ohutta ja ohjeesta poiketen ompelin frillat kaksinkertaisina, sillä en halunnut frillojen reunoihin päärmettä. Ompelin paitaa iltamyöhään hiukan huonossa valossa. Jälkimmäistä frillaa framilonnauhalla poimuttaessa tajusin ommelleeni frillan toisen puolen kankaan nurinpäin. Periaatteessa asia ei varmasti olisi juurikaan haitannut frillan alapinnassa, sillä eron nurja ja etupuolen välillä huomaa ainoastaan kankaan pintastruktuurin hienoisesta erosta. Asia kuitenkin häiritsi itseäni suunnattomasti. Päätin purkaa molemmat frillat. Molemmat sen vuoksi, että toisen frillan uudelleenompelu pienensi frillan kokoa. Onneksi en sentään ollut ehtinyt vielä ommella tuota toista frillaa kiiinni olkasaumaan. 

Toisen puolen frillan poimutus ei ole aivan symmetrisesti. Vaivaa semisti. En kuitenkaan jaksanut enää purkaa, sillä muilta osin hiha istui paikoilleen nätisti. Todennäköisesti asiaa ei välttämättä edes huomaa kukaan muu kuin minä.

Paidan kankaana roosanvärinen Poppanavakan perustrikoo, jota sattui kangaslaatikosta valmiiksi löytymään. Silityskuva-arkille jäi vielä käyttämättä pienempiä hahmoja, joilla voi sitten koristaa tulevaisuudessa kenties muita projekteja. 

Edellisen vuoden kässämessuilta jäi käteen erilaisia ompelumerkkejä. Mielestäni tuo yksisarvismerkin tunnelma sopi tähän paitaan täydellisesti, joten ompelin vielä lopuksi helmaan pienen yksityiskohdan. Ompelujäljeltään ei ole tuon epäsymmetrisen frillapoimutuksen vuoksi aivan priimaa, mutta tulihan tästä silti aika söpö. Eikä ole tuo ompelumerkkikään aivan suorassa. Söpöys antanee anteeksi pari stiblua...

Pipsa Possu -pyjamat

 
Veljentyttöni fanittavat Pipsa Possua ja koska bongasin kädentaitomessuilta Kankaisen kojulta Pipsa Possu -trikoota, ompelin tytöille joululahjoiksi possupyjamat. Metrin palasta riitti paitaosat molempien yöasuihin. Housuja varten kävin ostamassa Jätti-Rätistä possujen väriin sointuvaa pinkkiä trikoota, jota käytin niin ikään paidan resorina. Järkeilin, että metri riittäisi housuosiinkin. No eipä riittänyt piti tehdä uusi reissu kangaskauppaan lisäostoksille. Olisi tullut helpommaksi ja edullisemmaksi ottaa suoraa isompi palanen. Legginseissä olen muistaakseni saanut metrin palasta kahdet housut, mutta eipä riittänytkään näihin pöksyihin.

Paidat on ommeltu vanhalla tutulla Crazy Frog -kaavalla (OB 6/2006), housut surautettu hiemna uudemmalla Pinecone Gnome -kaavalla (OB 6/2022). 

Ompelin paitojen päänteille kaksoisneulalla tikkauksen, joka kiinnitti resorin sauman paidan miehustaan. Etupuolelle puolasin vaaleansiniset langat mutta nurjalle päätin käyttää valkoista alalankaa, sillä kangas on nurjalta vaalea. Huono päätös. Ommel tuntui takkuavan koko ajan. Järkeilin, että kaksoisneulani ei ehkä tykännyt tuosta saumuriompeleen päällä kulkemisesta. Yhden kaksarin sain poikkikin. Laiskuuttani ajattelin surauttaa pyjamapaitojen helmakäänteetkin tuolla vaalealla alalangalla, kun en jaksanut puolata toista vaaleansinistä lankaa. Ompeleen takkuaminen jatkui edelleen. Vasta tuossa vaiheessa lamppu syttyi. Tahiminen pääntien tikkausten kanssa ei johtunutkaan saumurisauman päältä ompelusta, vaan erimerkkisestä alalangasta! Ylälangat olivat Coatsia ja vaalea alalanka Gütermannia. Tiedän koneeni olevan tarkka kaksoisneulan kanssa lankalaaduista (ja neulamerkeistä), mutta molemmat lankamerkit ovat aiemmin toimineet kaksoisneulaompeleella. -Joskaan ei näköjään ristiin! Ommel toimii vain, mikäli ala- ja ylälangat ovat samaa laatua. Kun puolasin alalangaksi Coatsia, koneen temppuilu loppui siihen paikkaan. 

Ninjago-pyjama

 
Joululahjaompelukseni taitavat noudattaa kovin tutuksi käynyttä kaavaa. Jo kolmantena jouluna peräkkäin ompelin kummipojalle joululahjaksi pyjaman. Ymmärtääkseni edelliset pyjamat ovat kuitenkin olleet pojalle mieluisia, joten miksipä rikkoa hyväksi havaittua kaavaa. Äidiltään nappasin jostakin sivulauseesta talteen kommentin siitä, että Lego Ninjagot ovat tällä hetkellä kova juttu. Niinpä päätin leikellä koulumme elektronisella leikkurilla silityskalvosta Ninjagon pään pyjamaan. Paidan väriksi valikoin ärhäkän vihreän, joka mielestäni osui lähimmäksi Lego Ninjagon värimaailmaa. Kankaan valinta perustui tällä kertaa puhtaasti väriin, laadusta en mene ollenkaan takuuseen. Jo kangasta esipestessä trikoo tuntui märkänä oudon karhealta. Pehmeni onneksi kuivaessaan. Toinen ylläri sattuikin sitten kuvaa silittäessä. Nähtävästi kankaassa on mukana melko reilustikin keinokuituja, sillä se ei tykännyt korkeista lämpötiloista. Kankaan pintaan tuntui tulevan helposti pieni kiilto. Alimmalla lämmöllä silityskuva ei puolestaan tarttunut, joten tässä kohtaa piti hiukan tinkiä jälleen laadusta. Silitin etuosan kovemmalla lämmöllä (jolloin siihen tuli pieni kiilto), jotta sain silityskuvan tarttumaan. Järkeilin kuitenkin, etttä  pientä kiiltoa enemmän kummipoikaani harmittaisi ninjagon puuttuminen.

Alaosan värimaailmaa tasapainotin ompelemalla sen perus mustalla pehmeällä viskoositrikoolla. Paidan kaavana tuttuun tapaan hyväski havaittu Ottobren Crazy Frog (OB 6/2016). Housukaavoissa lähdin sen sijaan hurjastelemaan itselleni uudella aiemmin testaamattomalla Pinecone Gnome -kaavalla. (OB 6/2022).

Perinteiset kalapaidat

Ensimmäisinä joululahjaompeluksina surautin jo useamman vuoden jouluperinteen mukaisesti samanlaiset kalastuspaidat isälleni ja pojalleni. Saavat sitten ensi kesänä jälleen kalastella papan kanssa samanlaisissa teeppareissa. Tällä kertaa Tampereen kässämessuilta valikoitui kuosiksi Versonpuodin Aaltojen aarteet. Kyseinen trikoo tuntui ainakin ompeluvaiheessa ihanan pehmeältä. Tykkään myös kuosin vähän rustiikkisesta värimaailmasta.

Pojan paitakaavana Ottobren Simply Basic (OB 1/2021). Joskin poika alkaa kasvaa jo ulos noista Ottobren lastenkokoisiksi mitoitetuista malleista. En kuitenkaan jaksanut lähteä etsimään uutta kaavaa miesten kaavoista (joita  itse asiassa omistan ylipäätään tosi vähän), joten suurentelin paitaan hiukan mutulla lisää leveyttä. Isäni paidan ompelin niin ikään vanhalla tutulla mieheni paidasta suurpiirteisesti piirrellyllä teepparikaavalla. Mutta täytyisi varmaan ottaa ihan asiakseen etsiä jokin hyvä ja toimiva miestenkokoinen peruspaidan kaava.

Peruspaita

Kässämessuviikonlopun lähestyessä sitä alkaa penkoa varastoista edellisen vuoden ompelematta jääneitä messuostoksia. Yksi tällaisista oli tuo turkoosi "graffitikuvioinen" kangas, josta vihdoin sain nyt ommeltua pojalle perusteepparin. Kangas on mahdollisesti tarttunut matkaan Kankaisen kojulta (?) suht huokeaan hintaan. Ehkä. Täysin varma en asiasta ole, mutta etäinen muistikuva viittaisi tuohon suuntaan.

Kaavana tässä Ottobren Simly Basic. Konstailematon paitakaava, johon tosin lisäsin mutulla hiukan leveyttä. Väljä t-paita kun on tällä hetkellä mieleinen. Pääntien keltaisen tehostevärin poika sai valita itse. Välillä oikein mukava ommella jotain aivan yksinkertaista perusvaatetta ilman mitään kikkailuja. Lähinnä tämä on kai tällainen dokumentaarinen postaus, josta pystyy tarvittaessa tarkistamaan  millä kaavalla ja milloin paita on tullut ommeltua.

Elektronisen leikkurin testailua

Kyllä kaikkea sitä päätyykin ompelemaan... Porilainen työkaverini sai lapsen ja päätimme työporukan kesken muistaa häntä Ässät-aiheisella lahjalla. Eräs kollegani ompeli mustat pöksyt, toinen neuloi punamustat töppöset. Minun osuudekseni tuli ommella teemaan sopiva body. Oli siis aika tarttua härkää sarvista ja ottaa vihdoinkin ottaa haltuun koululle tilaamani Brotherin elektroninen ScanNCut-leikkuri, jonka käyttöönotto on syksyn kiireissä viivästynyt.

Työkaverini kanssa päätimme hypätä heti syvään päätyyn ja leikkurin logiikkaan perehdyttyämme kokeilimme printin tekemistä samantien kaksivärisenä. Ihan kivastihan tuo onnistuikin. Aihe nyt toki on mitä on, mutta... No, onneksi itselläni ei kuitenkaan ole mitään kovin fanaattista fanisuhdetta Rauman Lukkoon, eli sikäli pystyin tämänkin printin suht vaivattomasti sulattamaan.

Bodyn kaavana käytin Paapiin Hippua, jolla olen aiemminkin bodeja ommellut. Aluksi hieman harmitti, ettei Raumalta löytynyt neppareita mustina. Mutta lopulta nuo kirkkaat nepparit eivät sitten kuitenkaan häirinneet ollenkaan niin paljon, kuin alunperin ajattelin. 

Printin kiinnitys sujui melko kivasti. Ensin prässäsimme tuon mustan ja sen päälle valkoisen reunuksen. Prässäyksen suhteen oli vain oltava riittävän kärsivällinen. Aluksi näytti, ettei kuvio tarttuisi, mutta kuvion pitikin antaa kunnolla jäähtyä ennen suojakalvon poistamista. Toinen jännityksen aihe tuli, kun punainen trikoo näytti tummuvan tosi paljon lämpöprässin alla. Onneksi kankaan väri kuitenkin pikku hiljaa jäähtyessään tasoittui, eikä prässistä jäänyt rajoja, vaikka aluksi lämpöprässin rajat näyttivät todella selkeiltä. 

Satumetsä-setti

Viikonloppuna juhlittiin veljentytön nelivuotissynttäreitä. Perinteisesti olen aina ommellut pienille synttärisankareille jotain, mihin saa hyödynnettyä kangastilkkuja. Levittelin tälläkin kertaa tilkkulaatikosta potentiaalisenkokoiset ja -näköiset palaset esille ja aloin etsiä yksiväristen trikoiden joukosta kuoseihin sopivia väripareja. Esiin nousi Mira Malliuksen suunnittelema Satumetsä ja sille pariksi pitkään kangaslaatikossa pyörinyt petroolinvärinen trikoo.

Ompelin viime vuonna tästä samasta kuosista siskontytölle tunikan, mutta silloin pinkein tehostevärein. Hassua, miten koko kankaan ilme muuttuu, kun vaihtaa tehosteväriä. Muistan, miten jo viime vuonna yritin etsiä kuosille nimeä. En löytänyt, sillä kuosi oli jo ehtinyt poistua Majapuun valikoimista. Hakuammuntana koitin jälleen googlailla Mira Malliuksen kuoseja, kun 11-vuotias tyttäreni tuli selän taakse kurkkimaan. Ihmetteli mitä oikein teen ja pyöritteli silmiään: "Mikset sä vaan laita tota kuvaa Google Lensiin?" Aivan. Niinpä. Eipä tullut mieleen. Ja oikeassahan tyttäreni oli, kuosin nimi löytyi hetkessä: Satumetsä!

Paidan kaavaksi valikoitui tällä kertaa Paapiin kaavakirjasta Varpu. Olisin tykännyt tuosta Blå Blommasta, millä tein viimevuotisen tunikankin, mutta kangasta ei ollut riittävästi. Oikeastaan Satumetsä-kuosi kului jopa niin loppuun, ettei siitä riittänyt enää taskuihin tai kaulukseen. Taskuissa petroolin väri näyttää melkeinpä harkitulta yksityiskohdalta, vaikka todellisuudessa yksiväriset taskut ovat siksi, ettei kangasta riittänyt. Hihansuuresoritkin ovat hieman alkuperäiskaavaa pidemmät, koska jouduin sniiduilemaan tuossa kankaassa.

Varpu-kaavaa en ollut aiemmin testannut. Taskut ovat kyllä kivat ja pikkuihmiset yleensä aina arvostavat vaatteissa taskuja. En ole ihan varma, mitä mieltä olen tuosta kauluksesta. Jos Satumetsää olisi ollut enemmän, olisin ehkä tehnyt kauluksen kuosillisesta kankaasta. Tällä kertaa ei tarvinnut miettiä, kun kuosia ei ollut. Sinällään niin Satumetsä-kuosi kuin korkeampi kauluskin sopivat varmasti syksyyn, mutta nähtäväksi jää, mitä mieltä itse käyttäjä on tuosta korkeasta kauluksesta. Melko löysältä tuo kyllä vaikuttaa, eli tuskin ainakaan pahasti kinnaa.

Petroolinväristä trikoota oli aika reilusti, joten surautin siitä vielä paidalle kaveriksi leggarit Lilja-kaavalla. Tuokin kaava löytyy samaisesta Paapiin kaavakirjasta. Koska itse ommeltujen leggareiden kanssa joutuu usein vähän pähkäilemään, miten päin tulevat jalkaan, ompelin legujen takasaumaan ompelumerkin helpottamaan tyttöä laittamaan housut oikein päin jalkaan.