Kummipojan kesäteepparit

Kummipojan perinteinen kesäteeppari antoi odottaa toteutustaan jopa tavanomaistakin pidemmälle kesää. En aio kuitenkaan lainata tähän väliin erään porilaisen bändin puhkikulutettua kesäbiisiä, vaikka sen kertosäe ehkä tähän paikkaan sopisikin. Olen kuitenkin vannonut kyseisen biisin ikuiseen soittokieltoon, joten jääköön tuo kertsi siteeraamatta. Ja todettakoon vain, että ehtihän nämä vielä hyvinkin tämän kesän helteille. 

Koska kesäteepparin toimitus viivästyi, päätin hyvitykseksi surautella teeppareita jopa kaksin kappalein.Tai pikemminkin vielä parempi syy ommella teeppareita kaksin kappalein, oli jämätilkkujen rajallinen koko. Tuo hämähäkkimiesteepparin kangas on jämäpala muutamia vuosia sitten pojalleni ompelemasta kesäpaidasta. Tilkku riitti juuri ja juuri 128 koon teeppariin. Tai ei edes koko teeppariin, mutta etu- ja takakappaleet siitä sai. Tilkkulaatikosta sattui kuitenkin löytymään lähes täydellisesti hämppymiehen naamion väriin sointuva punainen trikootilkku, joten päätin ommella hihat siitä. Erivärisistä hihoista lähti ajatus raglanhihaisesta mallista. Raglanhihaisen paidan valmiiksi piirrellyt kaavat sattuivat jopa löytymään kaavakansiostani haluamassani koossa. Ottobren (1/2016) Blaa Blaa -paita on tosin alkujaan pitkähihainen paita, mutta äkkiäkös sen lyhythihaiseksi modaa. Tuli aika kiva.

Kangastilkkuja läpi käydessä vastaan tuli  myös tuollainen kellertävä apinakuosinen kangas. Tarttui joskus matkaan Kankaiselta (mistä taitaa olla peräisin myös tuo hämppykangaskin). Printin toinen reuna oli valkokeltaraidoidettu, toinen reuna yksivärinen. Tuon yksivärisen keltaisen osion keskellä oli apinaprintti. Kaksiväristä kesäteepparia olin siitä alunperinkin kaavaillut, mutta vasta tilkkua mallaillessa tajusin, ettei siitäkään palasesta kovin isoa paitaa saisi, että parempi surauttaa sekin pois alta nyt tämän kesän paidaksi. 

Printtipalanen oli sen verran matala, ettei siitä olisi riittänyt hihoja kokonaan keltaisesta eikä kokonaan raidallisesta osiosta. Niinpä tuo raglanhihamalli oli ratkaisu tähänkin pulmaan. Mallailin hihojen kaavat kankaalle siten, että väri vaihtuisi yksivärisestä raidalliseen keskellä olkalinjaa. Keskityin asettelemaan hihojen keskilinjaa tarkasti tuohon värityksen vaihtumiskohtaan -Ja kieltämättä siinä aika hyvin onnistuinkin... Mutta... Siinä samalla unohdin tyystin kohdistaa hihojen raidoitusten värit. Vahingossa tuo ensimmäinen hiha sattui kuitenkin osumaan hyvin liki takakappaleen raitoja. Paitsi että värit olivat väärinpäin. Tarkoituksella leikkelin sitten tuon toisenkin hihan vastakkaisin värein.

Mallailu jotenkin pääsi unohtumaan myös tuon apinan suhteen. Taaskin keskityin mallailemaan apinaa tarkasti etukappaleen keskilinjaan ja unohdin miettiä, mikä olisi sopiva korkeus apinalle. Liian alashan tuo apina lopulta sitten valahti, kun en älynnyt apinan korkeuteen leikkuuvaiheessa kiinnittää edes huomiota. Ärsyttävän harmillinen aivopieru.

Kesätanttuja

 
Jätti-Rätin konkurssimyynnistä jäi käteen tällaista söpöä ja aika kevyttä sinertävää trikoota (muun muassa... jäi sieltä toki metritolkulla kaikkea muutakin kangasta, mutta niistä sitten ehkä tuonnempana, jahka projektit ensin valmistuvat). Arvelin, että alle kouluikäiset veljentyttöni arvostaisivat näitä leikkipuistossa temmeltäviä pupuja, kissoja ja mitä lie oravia, joten surautin trikoosta heille kepeät kesätantut.

Kaavaksi valikoitui vuoden 2022 Ottobresta (3/2022) simppeli perusmekko Holiday Smile. Itselleni ihan uusi kaavatuttavuus. Omaan silmään näyttää ehkä hitusen leveältä mallilta, mutta paha sanoa, miltä sitten päällä näyttää, kun sovituskappaleet asuvat parin tunnin päässä. Toisaalta saahan tuollainen kevyt kesätanttu ollakin hiukan väljempää mitoitusta. Ja aika söpöthän näistä samistelumekoista kyllä tuli. Nyt saisi sitten tulla ne helteet!

Timanttihuppari

Siskontyttö sai kymppisynttärilahjaksi Kimmin mintunvihreästä joustocollarista timanttihupparin. Idea huppariin lähti tuosta kirpparilta ostetusta timanttitrikoosta. Kirpparilöytö ei ollut mikään kovin iso palanen, mutta hupun vuoriksi juuri passeli. Ehkäpä jämistä saisi vielä juuri ja juuri pienen teepparinkin ommeltua. 

Timanttikuvioisesta vuorista lähti puolestaan idea timanttiseen silityskuvaan. Timanttikuvio on ladattu svgrepo.com-sivustolta, josta löytyy ilmaisia valmiiksi svg-muotoisia printtejä. Taisin hieman työstää tuota alkuperäisen timantin muotoa ja tuikkivien tähtien kokoa/sijoittelua Canvas Workspacessa ennen kuvion leikkurille ajamista. 

Hupparin kaveriksi askartelimme tyttäreni kanssa vielä huppariin väreihin sointuvia korviksia. Koruaskartelu on kyllä aika rentouttavaa yhteistä äiti-tytärlaatuaikaa.

Nallehuppari

Jostain syystä tämän vuoden ompelut ovat jääneet melko vähiin. Sain kuitenkin surautettua veljentytölle hupparin 4-vuotislahjaksi. Roosanvärinen joustocollari löytyi omasta takaa kangasvarastoistani. Lisäsin yksiväriseen huppariin hieman yksityiskohtia silitettävällä nallebrodeerauksella ja tekonahkaisella nalleompelumerkillä.

Tuon brodeerausmerkin olen ostanut kauan sitten tyttäreni ollessa vielä päiväkodissa. Oli varmaan aikomus tuunata sillä jotakin päikkyvaatetta. Tällä hetkellä neiti käy viimeistä vuotta alakoulua, eli tuskin on pahoillaan, vaikka käytinkin merkin nyt serkkutytön hupparin koristeeksi. Tekonahkaisia nallemerkkejä tarttui taannoin matkaan kädentaitomessuilta.

Hupun vuorikankaana käytin vanhoista ompeluksista ylijäänyttä trikoon palasta, joka löytyi jämätilkkulaatikosta. Vuorin väri osui aika täydellisesti tuohon joustocollarin väriin.

Kaavaksi valitsin Ottobren (OB 1/2019) Safari Wildsin, sillä se sattui olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Muokkasin kuitenkin kaavaa tekemällä siitä pelkistetymmän vetoketjuttoman ja taskuttoman mallin.

Hupparin kaveriksi askartelin simppelin yksisarviskortin.

Aarniometsä-huppari

Kässämessujen tuliaisina matkaan tarttui Verson puodilta Aarniometsä-joustocollaria. Perinteisesti olen ommellut alkuvuodesta syntyneelle kummipojalleni synttärilahjaksi uuden hupparin. Poikkeusta en tehnyt tälläkään kertaa. Myös kaavaksi valikoitui tuttu Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019) perushuppariksi modattuna. Samaisella kaavalla olen tainnut ommella kummipojan pari aiempaakin hupparia ja ovat olleet mieluisia. Mitäpä sitä siis hyväksi havaittua kaavaa vaihtamaan. 

Safari Wilds on tosin alkujaan taskullinen takkimallinen huppari, mutta joulunajan sarjaompeluksia tehdessä olen yksinkertaistanut mallin perushuppariksi ja tällä kertaa jätin myös tuon etutaskun pois. Kuosi oli jotenkin niin kiva, etten malttanut rikkoa miehustan yhtenäistä pintaa taskulla. Koska olen jättänyt hupparista vetoketjun pois, olen modannut huppukappaleita hieman alkuperäistä leveämmäski, jotta saan hupun menemään edestä hieman ristikkäin.

Messutarjouspalanen oli hiukan isompi, kuin olisin tarvinnut (1,2 m), joten kuosista jäi vielä sellainen hassunkokoinen palanen. Kuka ties hyödynnän tilkun vielä joskus johonkin toiseen huppariin mustan joustocollarin kaverina...

Siskosten söpistelypaidat

 
Tänä vuonna kässämessujen söpöimmät kuosit löytyivät mielestäni Kotoa Kangaskaupan loossilta. Olin jo ostamassa Kisut ja kausivalot -trikoota, kun bongasinkin samaisen kissamirrin myös silityskuvista -Ilman jouluvaloja! Kisumisu, Hattara -kuosissa tuo samainen kissa olisi myös ollut ilman niitä jouluvaloja, mutta kyseisen printin kisumisu oli pienemmässä koossa kuin Kausivalot-kuosissa. Niinpä päätinkin ostaa kisumisun silityskuvana ja koska messuilla oli tarjous kahdesta silityskuvasta edullisempaan hintaan, pitihän sitä valita myös toinen silityskuva. Näistä tuli aika ihanat paidat veljentytöille.

Omasta kangaslaatikostani löytyi valmiiksi sopivan sävyiset yksiväriset trikoot näiden söpöjen silityskuvien kaveriksi, joten samalla tuli hiukan tilaa pullollaan olevaan kangaslaatikkoon. Tuo nuoremman neidin vaaleanpunainen trikoo tuli käytettyä koko lailla viimeistä piirua myöten. Kankaan korkeus riitti juuri 110-kokoisen pitkähihaisen paidan ompeluun. Oli siis aikakin käyttää kangas pois, sillä ensi jouluna olisi jo jäänyt tuo palanen kanftiksi.

Paidat ommeltu Ottobren Pikkuveli-kaavalla (OB 1/2024). Vaikutti hyvin simppeliltä peruspaitakaavalta. Toisaalta, kun paitojen juju on juurikin tuo söpö silityskuva, mitäpä siitä kaavassa kikkailuja tarvitaankaan.

Agnes-merinoneule

 
Neuloin taannoin 6-vuotiaalle tyttärelleni Dropsin Agnes-neuleen ja tykästyin malliin. Niinpä lähes heti kohta perään tyttäreni ollessa nyt 6.-luokalla neuloin uuden Agnes-neuleen. Langaksi valikoitui Dropsin Merino Extra Fine, lähinnä siksi, että sitä sattui olemaan tarjouksessa Puuilossa ja kyseinen lanka oli vahvuudeltaan riittävän liki tuota alkuperäisen ohjeen ehdottamaa Sky-lankaa. Lasten ollessa pieniä, neuloin tuosta Dropsin Merino Extra Fine langasta parit villahousut ja tuntuivat ainakin silloin kestävän käytössä aika kivasti nuhjuuntumatta. Muistaakseni taisin myös konepestä kyseisiä pöksyjä. Nyt en ole ihan varma raaskinko kuitenkaan laittaa tätä neuletta konepesuun, vaikka lanka superwash-ominaisuudella onkin varustettu.

Neuletakki neulotaan ylhäältä alas neuleena, mikä onkin itselleni ehdottomasti mieluisampi suunta neuloa villapaitaa. Likimain pitäydyin ohjeessa, joskin alkuvaiheessa vilkuilin ilmeisesti ohjetta turhan harvakseltaan, sillä tuohon pääntielle lipsahti enemmän ainaoikein kierroksia kuin ohjeessa.

Muistaakseni tein langan menekkiä varten oikein laskelmiakin sen suhteen, että ostamani lankamäärän piti periaatteessa riittää. Periaatteessa. 50 gramman Sky-kerällä näytti olevan lankaa n. 190 metriä, kun taas Merino Extra Fine -kerällä n. 105 metriä. Kun ohjeessa käskettiin 200 gramma Sky-lankaa, ostin omalla matemaattisella logiikallani 400 grammaa merinoa. Jostain syystä 8 kerää ei kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin jälkimmäistä hihaa varten ostamaan vielä yhdeksännen kerän. Onneksi sattui olemaan samanlaista värierää. En tiedä, jostain syystä näitten villapaitojen osalta langanmenekkiarvioni tuntuvat heittävän aina häränpyllyä, teen sitten laskelmat tai en. Yleensä on käynyt juurikin näin päin, että arvioin langan menekin hiukan alakanttiin, joskin edellistä villapaitaani Hallasuomua neuloessa tilasin sitten lankaa rutkasti enemmän kuin oli tarve.

Ohje Drops Agnes-neule
Lanka Drops Merino Extra Fine (9 kerää kokoon 152)
Puikot nro 4

Taskucollari

 

Poikani halusi collaripaidan ilman huppua. Aloin siis etsiä kaavaa, jossa olisi kuitenkin jokin pieni juju. Löysin viisi vuotta vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä (8/2020) kaavan raglanhihaiseen miesten huppariin, jossa oli edessä tuollainen vinoleikkaus ja tasku. Jätin kaavasta hupun pois ja modasin siihen perus resoripääntien (avarsin ihan vähän pääntietä isommaksi). Tein lisäksi pienen muokkauksen taskuun, sillä alkuperäiskaavassa tasku oli melko pieni. Tuntuu, että poikani ei taida juuri penaaleja käyttää, sillä housun taskuista löytyy yhtenään lyijykyniä, pyyhekumeja ym. tavaraa. Vetoketjullinen tasku on myös hyvä puhelimelle ja nappikuulokkeiden kotelolle. Päätin siis suurentaa taskun kokoa koko tuon alaosan levyiseksi eli hyödynsin etukappaleen alaosan kaavaa sellaisenaan taskupussin kaavaksi.

Koko tuon vetoketju/taskuosan ompelu oli ohjeessa mielestäni jotenkin epäselvästi kirjoitettu, joten päätin unohtaa ohjeen lukemisen ja ompelin paidan mutulla järkeillen. Sen verran monta kertaa olen vetoketjuja ommellessa kironnut venyvää kangasta ja epäsiistiä lopputulosta, että päätin silittää tukikankaasta kaistaleet kohtiin, joihin vetoketju ommellaan, vaikka ohjeessa ei tällaista mainittukaan. Oli varmasti fiksu veto, sillä vetoketjun ompelu sujui suht nätisti. Ohjeesta poiketen tein tuohon etukappaleen vinoon saumaan myös tikkaukset koko leveydeltä. 

Koulussa kavereilta oli tullut paidasta kehuja ja oli kyselty, mistä paita on ostettu. Poika oli näyttänyt helmaan ommeltua "Can't Buy This" -ompelumerkkiä. Mukavaa, että teinillekin vielä kelpaa äidin ompelukset. Keltainen joustocollari on ostettu vuosia sitten kässämessuilta, mutta ei hajuakaan kenen valikoimista on tarttunut matkaan. Tuolloin pojallani oli haave keltaisista collegehousuista, mutta olevinaan en löytänyt sopivaa collegehousujen kaavaa ja housut ovat jääneet ompelematta. Tällaiseen huputtomaan collegepaitaan palanen riitti juuri sopivasti. Hyvä että toiveissa oli nimenomaan huputon paita, sillä hupullisen kanssa olisi materiaali loppunut kesken.

Olemme poikani kanssa nykyään aika samankokoiset ja niinpä sovitin itsekin paitaa sillä ajatuksella, josko ompelisi vaikka itsellekin joskus samaisella kaavalla paidan. Kotitöitä tehdessä kuuntelen usein äänikirjaa, ja ympäri taloa suhatessa välillä puhelimen kantama loppuu, kun puhelin on eri kerroksessa tai kokonaan eri puolella taloa. Tällainen taskullinen collari olisi siis varsin kätevä kotoilupaidaksikin, kun puhelin kulkisi tuossa taskussa aina mukana. Lisäksi paita tuntui istuvan päälle aika kivasti.

Palomiespaita

Loppukesällä poikkesin Nappinjan myymälässä ja silmiini osui tällainen palomieskuosi, sillä poikani harrastaa VPK:ta. Fire fighter -trikoosta syntyi perusteeppari. Pojan kasvaessa edelliset perusteeppareiden kaavat alkavat käydä knafteiksi. Ajatuksena oli löytää toimiva kaava miesten peruspaitaan. Otin kokeiluun Ottobren (7/2017) pitkähihaisen Every Man's Basic -paidan kaavat. Alkuperäiskaavassa on hieman tyylihifistelyä olkalinjoissa ja siinä on myös rintatasku. Tein paidasta kuitenkin tällaisen hyvin pelkistetyn "karvalakkimallin" ja jätin siitä pois olkapäiden koristeleikkaukset, rintataskun ja modasin hihat lyhyiksi. Ilman tyylikikkailuja halusin siis ensin testata kaavan istuvuuden. Jatkossa kaavaa voisi sitten hifistellä noilla olkalinjan persoonallisilla leikkauksilla, mikäli osoittutuu istuvaksi. Pojan mukaan tuntuma oli perusteeppari. Jotenkin mielestäni nuo hihat jäävät kuitenkin hiukan kaposiksi. En ole varma päätyykö kaava sittenkään jatkoon.

Kangasta jäi sen verran, että surautin jämistä vielä kalsarit. Kaavana näissä vanha tuttu Ottobren Mr Leopard (6/2016). Näissäkin tuo poikien suurin koko alkaa käymään jo hiukan knaftiksi, joten perstuntumalla lisäsin kaavaan hiukan lisää leveyttä sivusaumoihin. Typistin hiukan myös lahkeiden pituudesta.

Hedwig-paita

Kesäkelit antavat odottaa itseään, toisaalta koleahko kesäsää kutsuu kaivamaan esiin ompelukoneet. Kankaisen pöllötrikoon pöllöt muistuttivat kovasti Harry Potterin Hedwigiä, joten ompelin siitä kesäpaidan Potterista pitävälle siskontytölleni. Perusteeppari Osma-kaavalla (Paapiin kaavakirja lapsille).

Kesävermeitä tilkuista

Tämän viikon ylimääräinen vapaapäivä, helatorstai, sattui olemaan sadepäivä, joten ryhdyin tekemään inventaariota tilkkulaatikkoon. Pienistä riekaleista ei enää omille lapsille riitä vaatteiden materiaaliksi, mutta onneksi lähipiiristä löytyy vielä pieniä ihmisiä, joille näistä jämätilkuista sai ommeltua kesävermeitä.

Ensimmäisenä silmiin osui muistaakseni Paapiin kuosi, josta on tuntunut riiittävän materiaalia ikuisuuden. Tämä kangas lienee yksiä ensimmäisiä verkkokaupoista tilaamiani kankaita, silloin kun tyttäreni oli ehkä taaperoikäinen. Nyt neiti jää kesälomille viidenneltä luokalta, eli lienee aika vihdoin ommella loputkin jämät tästä kankaasta. Aiemmin siitä on tainnut tulla bodya, shortsia ja mekkoa... Vielä riitti materiaalia 3-vuotiaan teeppariin. Kaavana Paapiin Osma (Paapiin Kaavakirja lapsille).

Pieni aivopieru pääsi kankaan leikkuuvaiheessa. Huomasin leikanneeni etukappaleen kuosin kannalta väärin päin. Ero kankaan suunnalla ei kuitenkaan onneksi ole kovin radikaali. Antaa olla. Takakappaleen leikkelin toiseen suuntaan. Ehkä eroa ei välttämättä edes tule noteeranneeksi, ellei tiedä. No nyt tosin tietää, jos lukee tämän postauksen. Mutta eipä ollut enää ylimääräistä materiaalia korjata tätä virhettä, kun tuli vihdoin käytettyä tämän kuosin viimeisetkin tilkkujen jämät.

Paljettijäljitelmätrikoon alkuperää en edes muista. Sen muistan, että siitä on aikanaan ommeltu legginsit tyttärelleni. Jämäpaloista syntyi tunikamekko neljävuotiaalle. Kaava on modattu muunnelma Paapiin pitkähihaisesta Siiri-tunikasta. Sellaisen kaavat nyt sattuivat olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Joskin tässä hieman kavensin mallia ylhäältä, jotta olkaimet eivät laske liikaa olkapäille. Uursin kädenteitä niin ikään hiukan syvemmälle ja kavensin samalla hiukan mekkoa kädenteiden alta, sillä malli näytti melko leveältä. Taisin hieman myös suurentaa pääntietä. Istuvuus jää nähtäväksi.

Seuraavaksi käsiin osui edellis joulun kalakuosin jämät. Perinteeksi on muodostunut ommella joululahjaksi samistelupaidat papalle ja pojalle. Tuon projektin ylijäämäkankaasta ompelin vielä kalastuspaidan kummipojalle. Jospa paita toisi kalaonnea mökkirantaan. Kaavana tässäkin Paapiin Osma.

Palloyökkäri

Tyttärelläni oli selkeä visio kesäpyjamasta -Sen mallista, materiaalista sekä siitä, että haluaa ehdottomasti ommella sen itse. Kun neiti oli valinnut materiaaliksi liukkaan ja plurun lycran, alkoi äitiä hiukan jännittää. Lisäksi valitun kankaan kuosi meni niin, että molemmilla hulpioreunoilla oli isot pallot. Kankaan keskustaa kohti pallot asteittain pienenivät pilkuiksi. Tämä tarkoitti sitä, että koska isot pallot haluttiin topin helmaan, tuli kangas leikata ns. väärään langansuuntaan. Jännitysmomenttia toi lisäksi se, etten itsekään ole koskaan ommellut spagettiolkaimia, saati sitten tällaisesta liukkaasta luirusta.

Shortsien kaavaksi valittiin Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Sammal-shortsit. Koska hinku itse tekemiselle oli kova, tyttäreni sai itse alusta asti piirtää kaavat paperille ja myös leikellä kankaat. Kankaan keskustan pilkkuosion leveys riitti onneksi juuri sopivasti shortsien osuudeksi. Lahkeen käänteitä lukuunottamatta shortsit saumuroitiin, joten niiden ompelu sujui neidiltä suht mutkattomasti. Lahkeen käänteisiin testasimme uudesta ompelukoneestani jousto-ommelta, joka sekin toimi aika kivasti.

Toppiin en löytänyt neidin visioon sopivaa valmiskaavaa, joten sellainen piti itse piirrellä vanhan topin pohjalta. Sitten alkoikin spagettiolkainpähkäily. Totesin, että vaikka topin kaavoitusta lukuun ottamatta olin melko pitkälti pitäytynyt tässä pyjamaprojektissa lähinnä työnjohdollisessa roolissa, olisi tuo spagettiolkainten ompelu kuitenkin minun tehtäväni. Helpoin tie olisi ehkä ollut käyttää valmista foe-nauhaa, jolla olisi sitten samalla kantannut nuo topin reunukset, mutta tätä metodia en valinnut. Sen sijaan leikkelin hulpioiden reuna-alueilla olevista vaaleanpunaisista kaistaleista (lähinnä hukkakaistaleet ennen varsinaisen pallokuvioinnin alkamista) n. 3-4 cm leveät pitkät kaistaleet, jotka saumuroin topin yläosan reunoihin. Kaula-aukolla ja selkäpuolella tuon kaistaleen sai melko kivasti taiteltua ensin takapuolelle ja vielä kertaalleen kankaan reuna taitteen alle piiloon. Ompelin taitteet kiinni etupuolelta läheltä saumaa suoralla ompeleella samalla kangasta hieman venyttäen. Totesin tuon kaistaletta kiinnittävän saumurisauman antavan aika kivasti tukea taitoksille, joten järkeilin, että käyttäisin sitä hyödyksi myös noissa spagettiolkaimissa, vaikkei olkaimen rakenne sinällään saumurisaumaa tarvitsisikaan. Olkaimia tehdessä ompelin siis ensin kaistaleen sopivanmittaiseksi rinkulaksi, jonka kiinnitin saumuoimalla kädentielle. Jatkoin saumuriommelta kaistaleen reunaa pitkin myös tuossa olkainosuudessa. Näin sain tukevammin taiteltua käänteet saumuriompeleen ympärille. Kangas on siis kauttaaltaan nelin kerroin taiteltu, niin että kankaan reunat jäävät taitteelle piiloon. Yllättävän hyvä tuli, vaikken alussa ollut itsekään ollenkaan vakuuttunut idean toimivuudesta. Vanhalla ompelukoneella ei olisi tarvinnut edes yrittää näin kapean ja liukkaan soiron nelinkerroin ompelua.

Yhteistuumin topin helmaan päätettiin vielä lisätä leveä resorikaitale. Tämän sai neiti jälleen itse toteuttaa.

Ihan ei ollut projektia aloittaessa itselläkään selvillä, miten tulisimme sen maaliin saattaamaan, mutta toisaalta tavallaan lohtua antoi se, että kun otin topin kaavoitukseen suuntaa antavaa osviittaa neidin vanhasta H&M:n topista, totesin kyseisen topin olevan kaikkea muuta kuin symmetrinen. Ostotoppi tuntui vetävän joka saumasta kieroon, eivätkä mitat vastapuolella olleet likimainkaan identtiset. Vaan onpa tuo ostotoppikin päälle asettunut, ehkä se ei siis olisi niin justiinsa tämänkään yökkärin topin kanssa. Ja hyvähän tästä lopulta tuli. Ja on käyttäjälleen mieluinen, kun sai itse visioida ja toteuttaa.

Kissahuppari

Ompelin siskontytölle synttärilahjaksi hupparin hyväksi havaitulla Ottobren See You Soon -kaavalla (OB 1/2019). Jätin hupparista tietoisesti pois etutaskun, sillä halusin enemmän huomiota metallinhohtoiselle kissasilityskuvalle. Kissakuvio on ladattu ilmaisia vektorikuvia sisältävältä SVGrepo.com -sivustolta. Modasin kuviosta haluamani kokoisen CanvasWorkspacella.

Metallinhohtoinen silityskalvo on marraskuun kässämessujen tuliaisia, muistaakseni Kimmin kojulta. Hupparin vuorin väri puolestaan valikoitui silityskalvon väriin parhaiten sointuvasta tilkusta. Pinkki Räsymatto-kuosi on ostettu vuosia sitten Versonpuodista. Hupparin narut ovat puolestaan kierrätettyjä ja ovat peräisin omasta vanhasta hupparistani. Yleensä en ole jaksanut huppareihin juurikaan naruja edes laittaa, mutta tällä kertaa oli pakko kokeilla, sillä uudesta ompelukoneestani löytyi automaattitoiminto napinläpien ompeluun. Älyttömän helppoa ja nopeaa! Ehkäpä alan jatkossakin lisäämään huppareihin naruja.

Huppari tuntui olevan lahjan saajalle mieluinen, sillä paita meni heti käyttöön. ja oli juuri sopivankokoinen.

Pääsiäisen gluteeniton juustokakku

Vietimme pääsiäistä tänä vuonna ihan vain kotona ja kutsuimme vanhempani pääsiäisaterialle. Olin päättänyt tehdä pitkästä aikaa lammaspataa. Kauppaan tosin menin vasta pitkäperjantaina, jolloin lihatiskit olivat tottakai kiinni. Onneksi lihahyllystä löytyi kuitenkin vielä marinoimatonta karitsan paistia, josta tomaattisessa liemessä pitkään haudutettuna tuli erinomaista. Jälkkäriksi leipaisin erilaisia reseptejä soveltaen mangosuustokakun, jonka reseptin kirjaan taas itselleni tänne blogiin ylös.

Pohja:

160 g gluteenittomia digestivekeksejä

75 g voita

Täyte:

3.3 dl kuohukermaa
1 tl vanilijasokeria
265 g Philadelphia tuorejuustoa
100 g vanilijatuorejuustoa
1 dl Skyr vanilijajogurttia
1,5 dl mangososetta
5 liivatelehteä
3 rkl appelsiinimehua

Kiille:

3,5 dl mangososetta
4 liivatelehteä
2 rkl vettä

Koristelu:

tummaa suklaata
valkosuklaata tai tomusokeri-vesi -kuorrutetta

Valmistus:

1. Murskaa Digestivekeksit. Sulata rasva ja sekoita keksimurujen kanssa. Kiinnitä leivinpaperi irtopohjavuoan  pohjan ja reunojen väliin. Painele keksiseos vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Nosta vuoka jääkaappiin.
2. Upota liivatteet runsaaseen, kylmään veteen ja anna liota vähintään 10 minuuttia. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon vanilijasokeri. Sekoita keskenään tuorejuustot sekä jogurtti. Nostele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. Kuumenna miksrossa appelsiinimehu. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan mehuun yksitellen. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon samalla hyvin sekoittaen. Levitä täyte keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 3 tuntia.
3. Liota kiillettä varten liivatteita noin 10 minuuttia kylmässä vedessä. Kuumenna mikrossa vesitilkka. Liuota hyvin puristetut liivatteet kuumaan veteen. Kaada liivateseos mangososeen joukkoon samalla sekoittaen. Valuta kiille hyytyneen kakun päälle varovasti, jotta juustotäyte ei sekoitu. Hyydytä jääkaapissa vielä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
    
4. Koristele hyytynyt juustokakku suklaasta tehdyin pajunkissakoristein. Sulata mikrossa muutama pala tummaa suklaata. Valuta sula suklaa pieneen Minigrip-pussiin ja leikkaa kulmasta pieni pala pois. Pursota suklaasta kiekurat kakun reunoille. Koristele kakkuun pajunkissoja sulasta valkosuklaasta tai tomusokeri-vesi-kuorrutteesta.

Kakusta tuli ihan kaunis, eikä makukaan ollut pöllömpi. Itse käytin pajunkissojen pursottamisessa tomusokeri-vesi-kuorrutetta, koska unohdin ostaa valkosuklaata. Huomasin kuitenkin, että jääkaapissa säilyttäessä nuo sokerikuorrutteet jotenkin imeytyivät mangoseseen, joten mikäli on tarve säilyttää koristeltua kakkua jääkaapissa pidempään, kannnattaa pajunkissat pursottaa valkosuklaasta.

Lasten odottamaksi pääsiäisperinteeksi on muodostunut lähimetsän munajahti. Olen jo useampana pääsiäisenä käynyt kätkemässä suklaamunia omille ja naapurin lapsille läheiseen metsään.  Munia kätkiessä teen Google Mapsiin uuden listan, jonne merkitsen paikkamerkkeinä munien kätköpaikat. Lopuksi jaan listan kotiryhmässämme ja lapset suuntaavat kännykän kanssa navigoiden munakätköille. Hauskaa puuhaa lapsille ja itselle rentoutavaa luonnossa liikkumista.