tiistai 30. kesäkuuta 2020

Vihreän sävyjä


Lupiinien kukinta alkaa olla jo ohi, mutta tässä vielä tämän kesän viimeiset lupiinivärjäykset. Hain tietoisesti tällä kertaa vihreitä ja turkooseja sävyjä, joten käytin puretukseen raparperin lehtiä, jolloin langan pohjaväri muuttuu keltaiseksi. Etualalla näkyvä ohuempi lanka (Novitan Venla) on itse asiassa jäänne viime kesästä, raparperilla puretettu sekin. Lanka pyöri vuoden verran vaaleankeltaisena vyyhtinä, kun en osannut ensin päättää, pidänkö keltaisen sävyn vai päällevärjäänkö raparperin päälle. Päätin värjätä.


Taaempi vihreä sävy on puretettu raparperin lehdissä ensimmäisenä, jolloin se sai voimakkaimman keltaisen pohjavärin. Kun ensimmäinen vyyhti on vienyt lehdistä suurimman keltaisuuden, laitoin raparperin lehtien jälkiväriin etualalla olevan langan, jolloin jälkimmäisen erän puretuksen pohjaväri jäi vaaleamman keltaiseksi. Vastaavasti laitoin vaaleamman keltaisen vyyhdin lupiininkukkapataan ensimmäisenä, jolloin sinistä väriä oli runsaimmin jäljellä. Sinisen ja vaaleankeltaisen yhdistelmänä sain mintunvihreää. Jälkimmäiseen erään laitoin alunperin pohjaväriltään keltaisemman vyyhdin. Tuloksena melko raikkaan vihreä väri.


Kaikkein vihrein lanka sai pelkän raparperinlehtikäsittelyn. Langan pohjaväri oli harmaa, jolloin raparperin lehtien keltainen taittoi värin voimakkaan vihreäksi.

sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Virkatut tawashit


Tiedättekö sen tunteen, kun intoa on enemmän kuin ajatusta? Niin minäkin. Tämä saunatuliainen on esimerkki sellaisesta ja pesusienten syntytarina on oikeastaan monen yhteensattumuksen summaa.


Tässä hyvää vauhtia keski-ikäistyessä sitä alkaa ihmisellä ilmetä jos jonkinlaista kolotusta. Tällä kertaa issias alkoi vihoittelemaan ja ajattelin rauhallisen kävelyn tekevän hyvää. Päädyin Vanhaan Raumaan höntsäilykierrokselle ilman sen ihmeellisempää päämäärää tai aikataulua. Eräässä lahjatavaraputiikissa silmäni osuivat virkattuihin pesusieniin. Melkein jo sellaisen ostinkin työkaverilleni mökkiviemisiksi. Mutta sitten ei luonto antanut periksi ostaa valmiina sellaista, minkä osaisin itsekin tehdä. Hypistelin hetken pesusieniä ja päässäni alkoi tekeytyä visio, siitä miten sellaisen saisi virkattua. Jatkoin höntsäkierrostani ja päädyin lopulta käsityöputiikkiin. Esille oli nostettu erivärisiä juuttilankoja. Malliksi juuttilankojen viereen oli virkattu yksinkertainen pesukinnas. Vähän puolivahingossa huomasin poistuvani kaupasta juuttilankojen kanssa. Epämääräinen visio pesusienestä alkoi puskea päässä läpi entistä vahvemmin. Vielä ehtisi improvisoida seuraavaksi päiväksi mökkiviemisen.


Ja koska vielä lankoja ostaessakaan luotto pesusienen onnistumiseen tiukalla aikataululla improvisoiden ilman ohjetta, ei ollut itsellekään aivan taattu, päädyin etsimään vielä varasuunnitelmana terassikukkaa mökkiviemisiksi, mutta koska puutarhamyymälässä myytiin myös kaikenlaista lahjatavaratilpehööriä, jäikin sieltä käteen tuollainen juuttilankojen värimaailmaan sointuva sokerikuorinta. Nyt tuo epämääräinen visio virkatuista pesusienistä oli ainakin pantava täytäntöön.


Juuttilangat oli keritty 30 metrin mitalta tuollaisten puupalikoiden ymäpäri. Yhteen pesusieneen meni juurikin tuo 30 metriä. Kun intoa aloittaa oli enemmän kuin suunnitelmallisuutta, tartuin vain 3,5 virkkuukoukkuun ja lähdin improvisoimaan. Päädyin aloittamaan 21 silmukan ketjusilmukkaketjulla, johon ryhdyin toisesta silmukasta lukien virkkaamaan seuraavanlaista kaavaa:
2 kiintosilmukkaa,
2 puolipylvästä,
3 pylvästä,
6 pitkää pylvästä,
3 pylvästä,
2 puolipylvästä,
2 kiinteää silmukkaa ja
1 ketjusilmukka 
...ja käännös (kierroksen alussa ensimmäinen silmukka jätetään aina virkkaamatta).

Virkkasin silmukat vuorokierroksin etureunastaan ja takareunastaan, jotta sain toiselle puolelle pintaan hieman kohoefektiä. Kohosilmukoitakin kokeilin, mutta se ei oikein tuntunut toimivan tässä. Muutaman kierroksen jälkeen aloin kierroksen alussa korvata tuon ensimmäisen kiintosilmukan piilosilmukalla.

Kun kerroksia tulee riittävästi, alkaa pesusieni pituussuunnassa taitettuna luonnostaan hakeutua tuollaiseen ympyrämäiseen muotoon. Lopulta virkkasin tuon rinkulan piilosilmukoin yhteen aloitusreunan kanssa. Jätin aika pitkän "hännän" langasta, pujottelin lankaa keskiaukon ympärille ja kiristin aukon umpeen kummaltakin puolelta erikseen. Jäljelle jääneestä "hännästä" virkkasin ketjusilmukoilla lenkin toiselle puolelle pesusientä.


Aamuteetä siemaillessa otin asiakseni tutkailla, olisiko netistä löytynyt ihan valmista ohjettakin tuollaiseen pesusienen virkkaamiseen. Olisihan siellä, mutta ei tullut illalla mieleen etsiä. Menipä tuo näin improvisoidenkin. Mutta jos nyt joku kaipaa täsmällisempää ohjetta tällaisten pesusienten tekemiseen, niin tässä vaihtoehtoinen ohje sellaiseen. Ohjeenhakukierroksella kävi myös selväksi, että tämän malliselle pesusienelle on olemassa hienompikin japanilainen nimi: tawashi.

Seuraavaksi lähdinkin tutkailemaan, että millaisesta materiaalista tuollaista pesusientä OLISI KANNATTANUT virkata... No eipä tullut osumia juuttilankaan. Puuvillaan, hamppu- tai bambulankaan kylläkin. Koska no... taitavat kyseiset matskut kestää paremmin ainakin konepesua ja toisekseen tuo juutti on melko karkeaa. Joskin saa kai se tuossa virassa vähän karkeaa ollakin. MUTTA... koska käyttämäni juuttilanka (olkoonkin, että käsityöliikkeessä siitä oli malliksi virkattu juurikin pesukinnas) alkoi materiaalinsa puolesta arveluttamaan, päädyin automatkalla apukuskin paikalta virkkaamaan vielä yhden tawashin puuvillalangasta. Ihan vaan varmuuden vuoksi, jos tuo juuttinen pesusieni päätyykin sitten laiturin tai lauteiden pesuun paremmin soveltuvaksi. :D Tuosta puuvillaversiosta ei nyt sitten kuvaa tullut, koska valmistui aika tiukalla aikataululla automatkalla mökille,

lauantai 27. kesäkuuta 2020

Tilkuista kesäpaita


Käsitöiden saralla siniset sävyt saivat jatkoa. Selailin vanhoista Ottebreistä uusia paitakaavoja. Testiin lähti Spaceman (OB 4/2019), jossa pystyy hihoihin hyödyntämään melko pieniäkin tilkkuja. Kaavat olivat sekä pitkille että lyhyille hihoille.


Mallissa on pääntieltä hihansuihin muutaman sentin levyiset "suikaleet", jolloin hihojen etu- ja takaosiin pystyy hyödyntämään tosi pieniä tilkkuja. Tätä rataskangasta minulla on alunperinkin ollut vain ihan pikkuruinen palanen jonkin tilkkupussin mukana tulleena. Tein siitä vuosia sitten jo yhden tilkuista kasatun paidan pojalleni, mutta vielä sitä oli pieni palanen jäljellä.


Paidasta tuli melko reilun kokoinen, mutta onpahan ainakin kasvun varaa. Kaava sinänsä on kiva ja sen kanssa pystyy yhdistelemään erilaisia kangastilkkuja. Varmasti tulee tehtyä paitoja toistekin tällä kaavalla. 

maanantai 22. kesäkuuta 2020

Sininen hetki


Koska tien penkereet tällä hetkellä suorastaan pursuavat lupiineja, en vain malta olla käyttämättä niitä, vaikka toivomiani sinisiä sävyjä sainkin jo edellisessäkin värjäyserässä. Reunimmaiset pikkukerät yläkuvassa ovat edellisvuoden vähän pilalle menneiden epätasaisten hailakan vaaleanharmaiden päällevärjäyksiä. Sävy muuuttui nyt sinisemmäksi ja väri tasoittui. Jossakin valossa nuo päällevärjätyt pikkukerät saavat hieman lilaan taittavan sävyn.


Keräsin kaksi ämpärillistä lupiinin kukintoja ja riivin niistä kukat irti, jolloin pelkät kukat tiivistyivät yhdeksi ämpärilliseksi. Kattilaan kaikki kukat eivät kerralla mahtuneet, mutta lisäilin kukkia sitä mukaa, kun keitos tiivistyi. En mittaillut lämpötiljoja, mutta pidin lämmön alhaisena (reilu pari tuntia vanhan keittolevyni 1 ja 2 "pykälillä"). Sammutin levyn ja annoin keitoksen hautua vielä muutamia tunteja. Siivilöin kukat pois ennen lankojen laittoa, sillä viime vuonna osa vyyhdeistä värjäytyi hieman epätasaisesti kukkien ollessa liemessä samaan aikaan lankojen kanssa. Nämä siniset sävyt esipuretin raparperin varsilla.


Raparperin lehti antaa voimakkaan keltaisen värin, mutta koska keltaisia sävyjä löytyy melko hyvin vielä viime vuodestakin, lähdin tavoittelemaan voimakasta vihreää. Valitsin pohjalangaksi keskiharmaan Seiskaveikan ja nakkasin sen raparperinlehtipataan. Annoin vyyhdin hautua aika pitkään ja jätin sen raparperiliemeen jäähtymään vielä yön yli. Tuloksena oli melko voimakas metsänvihreä sävy.


Lähdin kokeilemaan vielä toisenlaista vihreää yhdistellen värioppia: keltainen + sininen = vihreä. Puretin luonnonvalkoisen Seiskaveikka-vyyhdin raparperin lehdillä, jolloin siitä tuli keltaista. Nakkasin tuon keltaisen vyyhdin yöksi lillumaan lupiinin kukkien jälkiväriin. Ja kyllä, aamulla ämpäristä nousi aika kivan vihreä vyyhti. Luonnossa kirkkaamman vihreä kuin näissä kuvissa.


Kummatkin yllä olevat kerät siis lupiinin kukilla värjättyjä. Vasemmanpuoleinen puretettu raparperin lehdillä, oikeanpuoleinen raparperin varsilla.


...ja värjäyspostauksiin kyllästyneille blogin seuraajille pahoittelut jo etukäteen: uusi erä turkooseja ja vihertäviä sävyjä on jo kuivumassa. 😁

lauantai 20. kesäkuuta 2020

Juhannuspuuhia


Tänä vuonna tuli vietettyä hieman erilainen juhannus. Jätimme mökkeilyn väliin ja vietimme juhannusta ihan oman perheen kesken kotona. Kotoillessa ja kotipihalla puuhastellessa laitoin lupiineja pataan ja sain vihdoin kerittyä myös viime viikkoisen mustapapuvärjäyskokeiluni.


Mustapapujen suhteen odotukset olivat korkealla. Kylmävärjäyksellä olin nähnyt pavuilla saatavan upeita sinisen sävyjä. Liottelin papuja ensin vuorokauden ja laitoin sitten langan liotusveteen tekeytymään muutamaksi päiväksi. Liemi oli lilaa ja niin tuntui olevan liemessä lilluva lankakin. Kylmävärjäyslangan kanssa kävi kuitenkin niin, että pieni osa vyyhtiä oli jossain vaiheessa jäänyt vesipinnan yläpuolelle. Tämä pinnan yläpuolinen osa oli värjäytynyt siniseksi, liemessä lilluva lanka oli puolestaan heleän lilaa. Sikses kivat värit olisivat olleet kummatkin, mutta erikseen, eikä niin, että lilassa vyyhdissä on pöljästi täplä sinistä yhdessä kohdassa. Kokeilin langan huolellista huuhtomista ja tymäkkää etikkavesikylpyä, josko saisin värieroja tasoittumaan. Väeriero ei korjaantunut mainittavammin. Tuo kylmävärjäysvyyhti myös tuoksahti aika voimakkaalta ja pesin vyyhdin vielä kertaalleen pyykinpesuaineella. Pesuaineliemessä lilluminen kadottikin heleän lilan sävyn ja lila alkoi taittua siniharmaaksi. Sen sijaan nuo aiemmin heleän siniset laikut muuttuivat hieman vihertävänharmaiksi. Eli laikukas lanka on edelleen.


Pavut keittelin ruuaksi ja koska myös keitinvesi näytti olevan aika värikylläistä, kokeilin laittaa vyyhdin myös yli jääneeseen papujen keitinliemeen. Lilan sävyjä tuli kuumavärjäykselläkin, joskaan ei yhtä heleää kuin kylmävärjäyksen lila (joka sittemmin katosi ja muuttui siniharmaaksi, joten kuvaa tuosta välivaiheen lilasta sävystä ei ole). Jälkiväriin laitoin vielä toisen vyyhdin, siitä tuli astetta vaaleampaa tai hieman beigeen taittavaa lilahtavaa. Kuivuessaan väri alkoi muistuttaa enemmän vanhaa roosaa. Viime vuonna sain vaaleanpunaisilla lupiinin kukilla kivan roosaa väriä, joten järkeilin, että voimistaisin tuota roosaa väriä nakkaamalla toisen roosahtavan vyyhdin vaaleanpunaisista lupiininkukista keiteltyyn liemeen. Virhe. Ei voimistunut liila eikä roosa. Lupiiniliemeen nakattu vyyhti alkoi taittaa harmaaseen, jossakin valossa beigeen. Tuo kerimätön vyyhti yläkuvissa. Kerimätön siksi, etten ole vielä päättänyt jätänkö tuollaiseksi vai koitanko edelleen päällevärjätä jollakin.

Eipä näistä mustapapukokeiluistani nyt mainittavampia sinisiä sävyjä tullut. Ehkäpä ph-kikkailuilla olisi tullut enemmän sinistä esiin. Puretin kaikki langat etukäteen raparperiliemessä, joten olisivatko olleet sitten hapahkoja..? Ja sitten tuo pesuainekylpy muutti kylmävärjäysvyyhdin ph:ta ehkä emäksisempään ja alkoi taittaa sinisempään..? Mene ja tiedä. Ehkä joskus vielä otan asiakseni ihan mittaillakin näitä ph-arvoja, mutta toistaiseksi on menty ihan yritys-erehdys -tekniikalla.


Mutta koska siniset sävyt jäivät mustapavuilla nyt vähän puolitiehen ja tien varret notkuvat paljon parjattuja lupiineja, tein omalta osaltani ympäristöteon ja kävin keräämässä sangollisen sinisiä lupiinin kukkia pataan porisemaan. Vasemmanpuolimmaisin kerä on ensimmäisestä keitoksesta, keskimmäinen jälkiväristä ja oikeanpuolimmaisin on toisen jälkivärin tuotoksia (oli myös pisimpään liemessä). Lämpötiloja en mittaillut, mutta koitin pitää lämmöt maltillisina, jotta sävyt pysyisivät sinisinä eivätkä muuttuisi vihreiksi. Kukat olivat liemessä parisen tuntia, jonka jälkeen siivilöin liemen. 1. ja 2. vyyhdit olivat liemessä parisen tuntia, kolmas vyyhti muutaman tunnin.

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Modatut Riikinkukot


Itse värjättyjä lankoja alkaa olemaan jo aikamoinen lajitelma. Tykkään yhdistellä niitä mustan langan kanssa, sillä musta tuo mielestäni nämä teollisia värejä hennommat kasvivärien sävyt hyvin esiin.

 
Mustan ja pronssin sävyjen yhdistämiseen etsin jotakin geometrista kirjoneulemallia. Villit villasukat lehdestä löysin Riikinkukot-sukat, paitsi etten tykännyt siitä riikinkukon päästä, enkä liiemmälti siitä siipikuviostakaan. Päätin napata mallista ainoastaan tuon sulkien kuvioinnin. Ravelryssa kuvat tuosta alkuperäisestä sukkamallista päineen siipineen.


Sukkien yläosassa on käytetty vaaleampaa pihlajan kuorella värjättyä lankaa. Nilkkojen kohdalla vaihdoin värin liukuen verihelttaseitikillä värjättyyn lankaan. Neuloin vähän vuorokerroksia pihlajan kuorella ja verihelttaseitikilla. Verihelttaseitikkilanka oli hieman eläväpintaista niin, että siinä oli paikoin hieman vaaleampia ja tummempia sävyjä. Sukan kärkiä kohden vaihdoin vielä kolmannen langan, verihelttaseitikkiä sekin, mutta astetta tummempi ja väriltään tasaisempi sävy kuin tuo edellinen lanka. Kaiken kaikkiaan värisävyjen erot ovat aika pienet, mutta varsi on jalkaosaa astetta vaaleampi ilman värisävyjen tarkkaa vaihtumiskohtaa.


Sukat on neulottu Seiskaveikasta 3,5 puikoilla. Varren silmukkaluku on 60. Kuvio olisi mennyt 60 silmukalla varren ympäri tasan, mutta 60 silmukkaa nilkkaa kohti vaikutti jotenkin paljolta tällä lankavahvuudella ja näillä puikoilla, joten tein taakse tuollaisen raidan, jonka sivuilta ajattelin tarpeen mukaan kaventavani silmukoita nilkkaa kohti. Paitsi etten kaventanut. Kirjoneule olikin yllättävän napakkaa ja menin 60 silmukalla kantalappuun asti. Alkoi harmittaa koko tuo takaraita, mutten jaksanut enää purkaakaan. Kauniimpi olisi kyllä ollut yhtenäisenä riikinkukkosulkakuviona. Jalkaosaa kavensin kantapääkavennuksilla niin, että jalkaterän silmukkamääräksi jäi 56. Koska kirjoneule ei anna niin paljoa joustoa, näistä tuli melko napakasti istuvat slim fit -sukat.

lauantai 13. kesäkuuta 2020

Plussapaita


Seikkailimme perjantaina Kankaanpäässä tutustuen Taidekehän teoksiin. Kaupunkimiljööseen on vuosien saatossa ujutettu yli 100 taideteosta. Yksi suosikeistamme oli tämä tiilimuuri, jonka erilaisissa palasissa riitti tutkittavaa. Kaupunki on perinteisesti tunnettu punatiilien valmistuksesta ja sikälikin sieltä löytyy useampiakin tiiliaiheisia teoksia.


Läheskään kaikkiin teoksiin emme ehtineet päiväretkemme aikana tutustumaan, mutta koska kummipoikamme asustaa kyseisessä kaupungissa, teemme varmasti vielä lisää retkiä taidekehän teoksiin tutustuen.


Lasten mielestä hauska teos oli nämä musiikkiopiston viereiseltä puistikolta löytyvät kiviset pianon koskettimet. Minua huomattavasti musikaalisempi ystäväni intoutui laulamaan säveliä lasten hyppyjen mukaan. :)


Lapset viihtyivät keskustan tuntumasta löytyvässä Leijonapuistossa. Myös Leijonapuiston läheisyydestä löytyi useampiakin veistoksia, mm. tämä jättiläiskokoinen valokuvakehys muhkuraisella metallisella peilillä.


Poikani kesäpaidat alkavat jäädä hieman knafteiksi ja ompelin hänelle uuden teepparin. Plussapaita pääsi ensi kertaa käyttöön Kankaanpään retkellemme. Kaavana toimi Plain Basic Ottobre 1/2019. Simppeli peruspaita, kaava tulee varmasti käyttöön jatkossakin, joskin saatan helmaa hieman lyhentää. Tässä paidassa helma on sen verran pitkä, että se kääntyy silloin tällöin alareunastaan.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Kummipojan kesäsetti


Saimme viikonlopuksi kutsun kummipojan kotikaupunkiin "valmiiksi järjesteltyyn turistipäivään". Satakunnan Kansa on kokoamassa artikkelisarjaa maakuntamatkailun edistämiseksi. Kankaanpään kaupunki on omalta osaltaan mukana projektissa ja yhteistyöhön etsittiin lapsiperhettä seikkailemaan pikkukaupungissa. Koska itselläni kesäloma alkaa aina muutamaa viikkoa mieheni kesälomaa aikaisemmin, olen usein tehnyt lasten kanssa alkukesästä omatoimisia päiväretkiä eri kaupunkeihin. Kankaanpäässä olemme kyllä kyläilleet, mutta itse kaupunkiin emme ole koskaan sen tarkemmin tutustuneet, joten valmiiksi järjestellyn ja erityisesti lapsille suunnatun turistipäivän viettäminen siellä kuulosti hauskalta. Ja samalla pääsemme moikkaamaan ihanaa kummipoikaamme.

Koska saimme kutsun turistipäivään ystäväni kautta, päätin kiitokseksi ommella hänen pojalleen viemisiksi pienen kesäsetin. Sain myös hyvän syyn jälleen penkoa läpi tilkkulaatikkoa ja tutkia, löytyisikö sieltä mitään käyttökelpoista jämäpalaa tähän tarkoitukseen. Löytyi.


Teeppari on ommeltu Verson puodin Pulu-kuosin jämistä Ottobren Seashell-kaavan pohjalta (OB 3/2018). Jotain hämärää tuossa kaavassa mielestäni oli, sillä omaan silmääni kaavat näyttivät huikean isoilta. Vertasin leikkaamaani koon 86 kaavaa tyttäreni vanhan teeppariin ja kaava tuntui olevan mileti samaa kokoa Henkkamaukan 110 koon tyttöjen teepparin kanssa. Tilkkulaatikosta penkomallani kangastilkulla ei ollut hirveästi korkeutta, joten lyhensin paitaa surutta sen verran, että sain kankaan riittämään. Leikkuuvaiheessa nipistelin tasapainon vuoksi myös leveyttä pois saumavaroista. Saumurointivaiheessa kavensin sivusaumoista vielä lisää leveyttä pois. Ainakin silmämääräisesti sain mielestäni aikaan suht sopusuhtaisen teepparin, vaikkei ihan kaavojen mukaan olekaan tehty.


Teepparin kaveriksi surautin samaisen lehden kaavoilla Waves-shortsit. Jämäpaloista nekin. Shortsien ja paidan istuvuus jää toistaiseksi arvoitukseksi, sillä sovituskappaletta ei ollut käsillä. Päänvaivaa meinasi aiheuttaa sirkkojen laitto vyötärökaitaleelle. Sain mieheltäni joululahjaksi sirkkapihdit ja paketin mukana oli myös pussillinen sirkkoja. Monta kertaa olen ollut sirkkoja housun vyötäröön tai hupun reunukseen laittamassa, mutta sitten se on aina jäänyt. Tähän shortsimalliin tuli vyötärölle nyöri, joten päätin vihdoin kokeilla sirkkapihtejäni. Valitettavasti paketin mukana ei ollut kuitenkaan minkäänlaista ohjetta sirkkojen kiinnitykseen, joten googletin vain jonkin tutorialin. Kyseisessä tutorialissapas olikin sitten käytetty erilaisia sirkkoja kuin omani. Niissä oli varsinaisen sirkan taakse vastakappale, minun sirkkavalikoimassani oli ainoastaan yhdenlaisia sirkkoja. Ryhdyin testailemaan erilliseen tilkkuun sirkkojen kiinnitystä. Jotenkin videolta oli fiksoitunut päähäni, että sirkka tuli olla kankaan molemmin puolin ja koska pussissa oli ainoastaan yhdenlaisia sirkkoja asettelin ne vastakkain ja puristin pihdeillä kiinni. Kyllä ne siihen kiinnittyivät, mutta... Eihän siitä hyvä tullut. Eikä toisesta eikä kolmannestakaan testikappaleesta. Olin jo heivaamassa koko ajatuksen sirkkojen kiinnityksestä, kunnes päähäni välähti, että eihän tässä minun sirkkamallissani tule mitään vastakappaletta. Tulee vain yksi sirkka ja pihdit liiskaavat sen nurjan puolen muotoonsa. Tunsin itseni melko pöljäksi kun olin aluksi ajatellut asiaa jotenkin liian vaikeasti. Ennen sirkan kiinnitystä silitin nurjalle tukikankaan. Jotenkin tuo resori oli kuitenkin sen verran venyvää sorttia, että testiversioissani sain venytellessä tukikankaan liimaukset osin irtoilemaan. Varmuuden vuoksi ompelin nyörireikien reunoille vielä tiheät siksakit ennen sirkan kiinnitystä. Toivottavasti nyt pysyvät.


Olisi tuo teeppari saanut mittasuhteiltaan olla ehkä inan pidempi, mutta tällä kertaa kankaan korkeus riitti tuohon helman pituuteen. Vastapainona shortsit näyttävät puolestaan olevan melko lailla korkeavyötäröistä sorttia eli jos paidan pituus jää knaftiksi, voi tasapainon vuoksi pöksyjen vyötäröä nostaa kainaloita kohti. :D

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Olipa kerran leggarit


Järjestelin lasten vaatelipastoa ja laatikon pohjalta vastaan tuli peräti kolmet polvesta puhki olevat legut. Kun laiskuuttaan ei viitsi paikata puhki menneitä leggareiden polvia, voi päätyäkin tekemään leguista kotishortseja ja barbien maximekkoja.


Aluksi oli tarkoitus ihan vain pätkäistä puhki menneet polviosat poikki ja muuntaa legut kesäisiksi kotishortseiksi. Olin jo heittämässä leikatut osat pois, kun mieleen tuli ajatus tuunata niistä yhdellä saumurin saumalla barbien mekkoja. Lahkeen suusta kun löytyi päärmäyskin jo valmiiksi. Toki tuon mekon helman olisi voinut vielä kääntää ja kaksarilla viimeistellä, mutta tokkopa kukaan leikkijöistä kiinnittää minkäänlaista huomiota siihen, ettei helmaa ole huoliteltu.


Trikoo joustaa sen verran hyvin, että mekko on helppo pujottaa barbien päälle. Kun yläosan kaventaa riittävän pieneksi mekko pysyy napakasti nuken päällä ilman olkaimiakin.


Nuo shortisen lahkeetkin meinasin ensin jättää huolittelematta, mutta päätin lopulta kääntää niistä kuitenkin reunukset ja surauttaa kaksarilla. Nyt on sitten elvytetty vielä käyttöön kolmet risat leggarit ja samalla saivat barbiet uusia mekkoja. Kerrankin oikeasti sellainen 5 minuutin pikatuunaus. :D

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Avainnauhoja


Viisi vuotta sitten virkkaamani avainnauha alkoi tulemaan tiensä päätökseen. Virkattu avainnauha on siis usean vuoden ajan ollut työavaimillani päivittäisessä käytössä. Muutamaan otteeseen se on ajan saatossa avainrenkaan kohdalta jo hiertynyt poikki ja olen sitä välitunneilla pikaisesti kursinut kasaan. Päätin, että olisi ehkä aika päivittää avainnauha uuteen.


Prismasta löytyi tuollainen ruskeasävytteinen helmikokoelma ja lähdin pujottelemaan niistä kolminyöristä avainnauhaa. Helmet on ryhmitelty solmuilla tuollaisiin kolmen helmen osioihin. Jokaisessa osiossa on keskenään eri kokoiset ja eri väriset helmet.


Pujotellessani helmiavainnauhaa tyttäreni halusi tehdä myös avainnauhoja. Teimme samalla eskarin tädeille avainnauhat kiitokseksi kuluneesta eskarivuodesta.


Tässä mallissa helmet on "lukittu" paikoilleen solmuilla molemmin puolin helmeä. Puuha oli hyvää solmuharjoittelua tulevalle koululaiselle.


Isoveli innostui myös avainnauhoista ja sanoi haluavansa antaa tuollaisen ruskean myös omalle opettajalleen. Lopulta aika (tai pitkäjänteisyys) ja myös helmet loppuivat pojaltani kesken ja hätäpäissäni annoin luvan, että hän voi antaa tuon minun tekemäni avainnauhan opettajalleen, koska tykästyi siihen niin kovasti. Toukokuun lopun avainnauhatehtailuista huolimatta itselläni ei siis edelleenkään ole pätevää avainnauhaa ensi syksyksi, mutta toisaalta, kukapa sitä lomalla työavaimiaan tarvitsisikaan.