Oppilaiden kanssa mietittiin tulevan viikonlopun isänpäivälahja-askarteluja. Sosiaalisessa mediassa tuntuu tällä hetkellä olevan buumina erilaiset heijastinkampanjat. Sen innoittamana kannoimme mekin kortemme kekoon Taikaviitta -Siistii olla nolo! -kampanjaan. Isit saavat tänä vuonna lapsensa suunnittelemat ja askartelemat heijastimet. Ideoita virittelemään askartelin ensin itse muutaman heijastimen malliksi. Ilokseni huomasin kuitenkin, että suurin osa oppilaista ei halunnut mallejani käyttää, vaan suunnitteli mieluummin itse omanlaisensa heijastimen.
Pohjaksi ommeltiin yhteen kaksi samanlaista huopatilkkua, väliin pieni ripustuslenkki. Heijastinkankainen hahmo ja yksityiskohdat liimattiin Erikeeperillä huopaan (huopa imaisee yllättävän paljon liimaa!). Vaikka Erikeeper itsessään kuivuu värittömäksi, kannattaa silti olla tarkkana liiman kanssa. Vaikka liima on läpinäkyvää, peittää se silti ylitursutessaan heijastinkankaan heijasteominaisuuden ja väärissä paikoissa ollessaan jää siten näkyviin.
Nämä kuvat nähtyään 4-vuotias poikani ilmoitti heti innosta puhkuen haluavansa tuollaisen batmanin! Mielelläni annan pojalleni batmanheijastimen. Toivottavasti heijastimen käyttö on hänen mielestään siistii vielä muutaman vuoden päästäkin.
Heijastimet pakattiin pieniin itsekääräistyihin pussukoihin. Isänpäiväkorttitehtailua varten olin monistanut oppilaille sivun Muumipapan muistelmista. Isänpäiväkortti-idea kuitenkin muuttui matkan varrella ja nuo muumipappasivut jäivät käyttämättä. Kääräisimme niistä pienet pussukat. Painoimme mustalla pullovärillä isän nimikirjaimen pussukkaan ja suljimme pussin pätkällä hamppunarua.
