Timanttihuppari

Siskontyttö sai kymppisynttärilahjaksi Kimmin mintunvihreästä joustocollarista timanttihupparin. Idea huppariin lähti tuosta kirpparilta ostetusta timanttitrikoosta. Kirpparilöytö ei ollut mikään kovin iso palanen, mutta hupun vuoriksi juuri passeli. Ehkäpä jämistä saisi vielä juuri ja juuri pienen teepparinkin ommeltua. 

Timanttikuvioisesta vuorista lähti puolestaan idea timanttiseen silityskuvaan. Timanttikuvio on ladattu svgrepo.com-sivustolta, josta löytyy ilmaisia valmiiksi svg-muotoisia printtejä. Taisin hieman työstää tuota alkuperäisen timantin muotoa ja tuikkivien tähtien kokoa/sijoittelua Canvas Workspacessa ennen kuvion leikkurille ajamista. 

Hupparin kaveriksi askartelimme tyttäreni kanssa vielä huppariin väreihin sointuvia korviksia. Koruaskartelu on kyllä aika rentouttavaa yhteistä äiti-tytärlaatuaikaa.

Nallehuppari

Jostain syystä tämän vuoden ompelut ovat jääneet melko vähiin. Sain kuitenkin surautettua veljentytölle hupparin 4-vuotislahjaksi. Roosanvärinen joustocollari löytyi omasta takaa kangasvarastoistani. Lisäsin yksiväriseen huppariin hieman yksityiskohtia silitettävällä nallebrodeerauksella ja tekonahkaisella nalleompelumerkillä.

Tuon brodeerausmerkin olen ostanut kauan sitten tyttäreni ollessa vielä päiväkodissa. Oli varmaan aikomus tuunata sillä jotakin päikkyvaatetta. Tällä hetkellä neiti käy viimeistä vuotta alakoulua, eli tuskin on pahoillaan, vaikka käytinkin merkin nyt serkkutytön hupparin koristeeksi. Tekonahkaisia nallemerkkejä tarttui taannoin matkaan kädentaitomessuilta.

Hupun vuorikankaana käytin vanhoista ompeluksista ylijäänyttä trikoon palasta, joka löytyi jämätilkkulaatikosta. Vuorin väri osui aika täydellisesti tuohon joustocollarin väriin.

Kaavaksi valitsin Ottobren (OB 1/2019) Safari Wildsin, sillä se sattui olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Muokkasin kuitenkin kaavaa tekemällä siitä pelkistetymmän vetoketjuttoman ja taskuttoman mallin.

Hupparin kaveriksi askartelin simppelin yksisarviskortin.

Aarniometsä-huppari

Kässämessujen tuliaisina matkaan tarttui Verson puodilta Aarniometsä-joustocollaria. Perinteisesti olen ommellut alkuvuodesta syntyneelle kummipojalleni synttärilahjaksi uuden hupparin. Poikkeusta en tehnyt tälläkään kertaa. Myös kaavaksi valikoitui tuttu Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019) perushuppariksi modattuna. Samaisella kaavalla olen tainnut ommella kummipojan pari aiempaakin hupparia ja ovat olleet mieluisia. Mitäpä sitä siis hyväksi havaittua kaavaa vaihtamaan. 

Safari Wilds on tosin alkujaan taskullinen takkimallinen huppari, mutta joulunajan sarjaompeluksia tehdessä olen yksinkertaistanut mallin perushuppariksi ja tällä kertaa jätin myös tuon etutaskun pois. Kuosi oli jotenkin niin kiva, etten malttanut rikkoa miehustan yhtenäistä pintaa taskulla. Koska olen jättänyt hupparista vetoketjun pois, olen modannut huppukappaleita hieman alkuperäistä leveämmäski, jotta saan hupun menemään edestä hieman ristikkäin.

Messutarjouspalanen oli hiukan isompi, kuin olisin tarvinnut (1,2 m), joten kuosista jäi vielä sellainen hassunkokoinen palanen. Kuka ties hyödynnän tilkun vielä joskus johonkin toiseen huppariin mustan joustocollarin kaverina...

Taskucollari

 

Poikani halusi collaripaidan ilman huppua. Aloin siis etsiä kaavaa, jossa olisi kuitenkin jokin pieni juju. Löysin viisi vuotta vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä (8/2020) kaavan raglanhihaiseen miesten huppariin, jossa oli edessä tuollainen vinoleikkaus ja tasku. Jätin kaavasta hupun pois ja modasin siihen perus resoripääntien (avarsin ihan vähän pääntietä isommaksi). Tein lisäksi pienen muokkauksen taskuun, sillä alkuperäiskaavassa tasku oli melko pieni. Tuntuu, että poikani ei taida juuri penaaleja käyttää, sillä housun taskuista löytyy yhtenään lyijykyniä, pyyhekumeja ym. tavaraa. Vetoketjullinen tasku on myös hyvä puhelimelle ja nappikuulokkeiden kotelolle. Päätin siis suurentaa taskun kokoa koko tuon alaosan levyiseksi eli hyödynsin etukappaleen alaosan kaavaa sellaisenaan taskupussin kaavaksi.

Koko tuon vetoketju/taskuosan ompelu oli ohjeessa mielestäni jotenkin epäselvästi kirjoitettu, joten päätin unohtaa ohjeen lukemisen ja ompelin paidan mutulla järkeillen. Sen verran monta kertaa olen vetoketjuja ommellessa kironnut venyvää kangasta ja epäsiistiä lopputulosta, että päätin silittää tukikankaasta kaistaleet kohtiin, joihin vetoketju ommellaan, vaikka ohjeessa ei tällaista mainittukaan. Oli varmasti fiksu veto, sillä vetoketjun ompelu sujui suht nätisti. Ohjeesta poiketen tein tuohon etukappaleen vinoon saumaan myös tikkaukset koko leveydeltä. 

Koulussa kavereilta oli tullut paidasta kehuja ja oli kyselty, mistä paita on ostettu. Poika oli näyttänyt helmaan ommeltua "Can't Buy This" -ompelumerkkiä. Mukavaa, että teinillekin vielä kelpaa äidin ompelukset. Keltainen joustocollari on ostettu vuosia sitten kässämessuilta, mutta ei hajuakaan kenen valikoimista on tarttunut matkaan. Tuolloin pojallani oli haave keltaisista collegehousuista, mutta olevinaan en löytänyt sopivaa collegehousujen kaavaa ja housut ovat jääneet ompelematta. Tällaiseen huputtomaan collegepaitaan palanen riitti juuri sopivasti. Hyvä että toiveissa oli nimenomaan huputon paita, sillä hupullisen kanssa olisi materiaali loppunut kesken.

Olemme poikani kanssa nykyään aika samankokoiset ja niinpä sovitin itsekin paitaa sillä ajatuksella, josko ompelisi vaikka itsellekin joskus samaisella kaavalla paidan. Kotitöitä tehdessä kuuntelen usein äänikirjaa, ja ympäri taloa suhatessa välillä puhelimen kantama loppuu, kun puhelin on eri kerroksessa tai kokonaan eri puolella taloa. Tällainen taskullinen collari olisi siis varsin kätevä kotoilupaidaksikin, kun puhelin kulkisi tuossa taskussa aina mukana. Lisäksi paita tuntui istuvan päälle aika kivasti.

Kissahuppari

Ompelin siskontytölle synttärilahjaksi hupparin hyväksi havaitulla Ottobren See You Soon -kaavalla (OB 1/2019). Jätin hupparista tietoisesti pois etutaskun, sillä halusin enemmän huomiota metallinhohtoiselle kissasilityskuvalle. Kissakuvio on ladattu ilmaisia vektorikuvia sisältävältä SVGrepo.com -sivustolta. Modasin kuviosta haluamani kokoisen CanvasWorkspacella.

Metallinhohtoinen silityskalvo on marraskuun kässämessujen tuliaisia, muistaakseni Kimmin kojulta. Hupparin vuorin väri puolestaan valikoitui silityskalvon väriin parhaiten sointuvasta tilkusta. Pinkki Räsymatto-kuosi on ostettu vuosia sitten Versonpuodista. Hupparin narut ovat puolestaan kierrätettyjä ja ovat peräisin omasta vanhasta hupparistani. Yleensä en ole jaksanut huppareihin juurikaan naruja edes laittaa, mutta tällä kertaa oli pakko kokeilla, sillä uudesta ompelukoneestani löytyi automaattitoiminto napinläpien ompeluun. Älyttömän helppoa ja nopeaa! Ehkäpä alan jatkossakin lisäämään huppareihin naruja.

Huppari tuntui olevan lahjan saajalle mieluinen, sillä paita meni heti käyttöön. ja oli juuri sopivankokoinen.

Klainarihuppari

Perinteitä kunnioittaen ompelin tänäkin vuonna kummipojalle synttärilahjaksi hupparin. Klainarikangas on valittu syksyn kässämessuilta Kankaisen kojulta. Pitkään pohdin tummansinisen ja oranssin vaihtoehdon välillä, mutta lopulta oranssi pohjaväri näytti jotenkin pirteämmältä. Mielestäni sopii pienen pojan huppariin oikein kivasti.

Kirjaimellisesti kaavoihin kangistuen valitsin kaavaksi saman kuin viime vuodenkin synttärihuppariin eli Ottobren Safari wildsin (OB 1/2019) (tosin isommassa koossa). Alkuperäinen kaava on vetoketjullinen malli, mutta tähän hätään ei nyt ollut sopivanmittaista ja -väristä takkihupparia, joten viimevuotiseen tapaan modasin kaavan perushuppariksi.

Joulun alla tuli ommeltua joululahjoja melko paljonkin. Jotenkin tuli jo vähän sellainen ompeluähky ja hetken jo järkeilin synttärihuppariperinteen skippaamista tänä vuonna. Lopulta ompelu tuntui kuitenkin oikein mukavalta, kunhan vain sai ensin piirreltyä kaavat ja leikeltyä kankaat. Se on mielestäni aina kaikkein "työläin" vaihe. Kaavojen piirtely- ja leikkuuvaiheessa kissanpentumme oli juuri niin innokas apuri, kuin ennakkoon aavistelinkin. Katti näyttäisi siis olevan paljon kiinnostuneempi rapisevista kaavapapereista kuin kutimista.

Huppari vohvelitrikoosta

 
Lempikankaan vihertävää vohvelitrikoota on tullut hillottua ainakin pari vuotta. Tästä piti kai ajatuksissani alunperin tulla nappilistallinen pitkähihainen paita pojalleni. Mutta syystä tai toisesta en koskaan sellaista saanut aikaiseksi ja sittemmin alkoi epäilyttää, mahtaisiko kangasmääräni edes enää riittää poikani pitkähihaisen paitaan. Todennäköisesti ei riittäisi. Vaihdoin suunnitelmaa. Surautin vohvelitrikoosta hupparin kummipojalle 5-vuotislahjaksi. Tai ehkä tätä ei aivan surautukseksi parane sanoa. Tiukalla aikataululla kun ompelee, yleensä aina tulee jotain mutkia matkaan, eikä tämä ollut asian suhteen poikkeus. Ensinnäkin en tahtonut oikein millään saada saumurini säätöjä kohdilleen tämän vohvelitrikoon kanssa. Aivan priimaa ei sisäsauma mielestäni nytkään ole, mutta lopulta meni hermo ja päätin, että olisi erinäisten säätöjen jälkeen riittävän hyvä. Toinen ongelma tuli, kun säätöturhaumassani yritin saada lopulta nopeasti valmista. No... tuo vohvelitrikoohan näyttää prikulleen samalta molemmin puolin. Hupun laskokset ommeltuani tajusin, että olin ommellut laskokset niin, että lakisaumaa yhdistellessä olikin sitten kaksi saman puolen huppukappaletta. Ratkottava matka ei onneksi ollut suuri. Ärsytys kylläkin, sillä noiden saumasäätöjen kanssa oli jo aikaa tuhraantunut ihan riittämiin.

Hupun vuoriksi valikoitui tilkkulaatikon robottikuosinen jemmakangas, josta riitti mallailemalla nipin napin palaset huppukappaleisiin. Kaavaksi valikoitui Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019), joka on alunperin kylläkin vetoketjullinen malli, mutta pelkistin tähän perushuppariksi. Ihan hyvä niin. Todennäköisesti olisin tässä projektissa saanut sen vetoketjunkin jotenkin vinoon röklättyä.

Astetta fiinimpi sporttipaita

Kesäkuun Ommel-festariostokseni jäivät melko maltillisiksi, Ikuisuus-kuosi Ommellisen kojulla osui kuitenkin heti silmään. Näin sen Sporttipaitana. Joustocollaria olisin halunnut, mutta kuosia ei ollut kuin trikoona. Otin sitten sitä. Äsken katsoin, että kullanvärisenä kuosia löytyisi nyt verkkokaupassa joustocollarinakin. Ehkäpä löytyi jo silloin kesäkuussakin, mutta ruskea trikoo tuolta nyt lähti matkaan. Jostain syystä vaatteisiini on tupannut pukkaamaan viime aikoina kovasti ruskean sävyjä. Toisaalta äsken tuolla Ommellisen sivuilla seikkaillessa kyseinen kuosi viininpunaisena näytti melkeinpä vielä paremmalta. Olikohan tuota viininpunaisena jo Ommel-festareilla? Ehkäpä ruskeakauteni on vähitellen kääntymässä viininpunaisen suuntaan, sillä eilen nyörinostoreissulla JättiRätistä jäi puoli vanhingossa käteen viininpunainen kaavantestaustrikoo. 

Tykkään kyllä paidasta kovasti. Ja tuosta väristäkin, vaikkakin jossain kohtaa paitaa sovittaessa tuli vähän sellaiset Myrna-fibat. Vaikka eihän kuosissa ole sama kukka ensinkään. Ehkä se on tuo värimaailma. Muistan miten lapsena kaverini mummilla oli Myrna-kupit. En oikein koskaan kauheasti tykännyt niistä. Mutta jollain kummallisella tavalla olen melkein alkanut pitää niistäkin. En sillä tavalla, ettäkö sellaisia välttämättä itselle haluaisin, mutta jotain merkillistä nostalgiaa niissä on. Niin se maku muuttuu. Olihan ylipäätään ruskea lapsena inhokkivärini.

Muokkasin paidan kauluskaavan matalammaksi. Osin siitä syystä, että kangasta oli vain 1,5 metriä, mutta myös siksi, että mielestäni matalampikin kaulus toimii tässä mallissa varsin hyvin. Matalamman kauluksen tein edelliseenkin Sporttipaitaan. Tiedä sitten kuinka paljon tätä tulee varsinaisena sporttipaitana käytettyä, vaikka mallin nimi sellainen onkin. Ehkäpä tämä on pikemminkin sellainen astetta fiinimpi sporttipaita. Ohjeen mukaan tuohon kaulukseen kuuluisi nyöri. Nyörikujan sinne kyllä ompelin, mutta jätin lopulta nyörin pois, koska halusin vähentää paidan hupparimaisuutta.

Modattu sporttipaita

 

Syksyn kässämessujen viimeisimpänä ostoksena matkaan tarttui aivan sulkemisajan kynnyksellä Ainolan Protea-joustocollaria. Kuvittelin ompelevani siitä tyttärelleni mekon tai hupparin. Jostain syystä tyttäreni ei kuitenkaan innostunut kuosista kovinkaan paljoa, joten päätin lopulta ommella siitä itselleni collaripaidan. Kaavaksi valitsin hyväksi testaamani Ommellisen Sporttipaidan, joskin kaavaa joutui vähän taas justeeraamaan, sillä kangasta oli ainoastaan 1,5 m, kun ohjeen mukaan sitä olisi tarvittu 1,90 m. Aiemmasta Sporttipaidasta tiesin kuitenkin kauluksen olevan varsin hulppea ja sen korkeudesta oli varaa nipistää. Niin ikään tiesin hihojen olevan turhankin pitkät omalle kropalleni, joten pystyin nipistämään kankaan menekkiä myös hihojen osalta. Lopulta pienin justeerauksin sain kuin sainkin kankaan riittämään.

Ompelin tuohon kaulukseen kyllä kaavanmukaisen nauhakujan, mutta lopulta päädyin olla laittamatta nyöriä kaulukseen. En oikein keksinyt mikä nyörin väri tuohon olisi parhaiten sopinut ja toimii näköjään ilmankin. Helmaan pujotin mustan nyörin, sillä järkeilin käyttäväni paitaa todennäköisimmin mustien housujen kanssa.

Samishupparit

Poikani valitsi kesällä itselleen Nappinjasta hupparikankaat. Hupparin toteutus on vain ottanut aikansa. Nyt kun vanhat hupparit alkavat kaikki olemaan aika kittanoita, sain vihdoin aikaiseksi ommella hupparin valmiiksi. Jämäkankaista sai sopivasti leikeltyä 4 vuotta täyttäneelle kummipojallemme samisteluhupparin.

Paidan huppu, hihat ja tasku on autokuvioista joustocollaria, miehusta vihertävää harjattua collaria. Resorit ja hupun vuori varastoista löytynyttä limenvihreää trikoota, jonka väri sattui osumaan ralliautojen tehosteväreihin aika sopivasti.

Kaavana isommassa hupparissa huppareiden luottokaavaksi muodostunut See you soon (OB 1/2019).

Pienemmän hupparin kaava samaisesta lehdestä takkimallinen Safari Wilds perushuppariksi modattuna. Käytännössä tein siis etukappaleen vain yhdestä osasta ja jätin tuon vetskarin pois. Huppuosia modasin hieman alaosastaan leveämmiksi, jotta sain ne edestä hieman ristiin kuten tuossa See you soon -hupparimallissakin.

Omaan silmääni tuo pienempi huppari olisi näyttänyt ehkä einen verran tyylikkäämmältä ilman tuota etutaskua, niin että edessä olisi ollut keinonahkainen ompelumerkki, mutta poikani halusi kummipoikamme kanssa samankaltaiset hupparit. Ja ehkäpä nelivuotias hupparin saaja arvostaa enemmän noita autoja kuin keinonahkaista ompelumerkkiä. 

Kun hetkeä ennen synttäreille lähtöä tajuaa, ettei ole muistanut askarrella korttia, täytyi käydä tyttären joululahja washiteippien kimppuun ja turailla pikamallilla nelivuotiskortin. Idea napattu Pinterestiin poimitusta Madam BC:n blogista.

Foxboxeja

 

Hieman haikein mielin pengoin Foxbox-kuosin jämiäni. Tämä kettukuosi, kuten monet muutkin Majapuu on päättänyt poistaa valikoimastaan Majapuu Original -kuosit. Tähän projektiin menivät lähes viimeistä piirua myöden tilkut keltaista Foxboxia. Myös musta joustocollari oli jokin jämäpala edellisistä ompeluksista. 

 Eskarilainen siskontyttöni sai siis joululahjaksi mustan collarihupparin, johon aplikoin eteen kettuboxin, sama kuosi toistuu hupun vuorissa. Kaavana tässä Suuren käsityön (1/2022) huppari. Hupparin kaava oli mielestäni aika leveä. En ollut siitä aluksi järin vakuuttunut, mutta 9-vuotias tyttäreni ihastui nimen omaan kaavan malliin ja kertoi haluavansa samalla kaavalla myös itselleen hupparin.

Samaisesta kuosista ompelin Paapiin luottokaavalla Liljalla (Paapiin kaavakirja lapsille) leggarit.

Pantterihuppari

 

Tämän vuoden joululahjaompeluksissani toistuvat näköjään vahvasti kaksi teemaa: Kankainen ja Ottobren vuoden 2016 kaavat. Kädentaitomessuilla Kankaisen kojulta tuntui lähtevän materiaalit aika moniin joululahjoihin. Pantterikuosinen joustocollari oli jotenkin älyttömän symppis. Ja vielä kun sattui olemaan tarjouskorissa niin lähtihän se matkaan. Järkeilin siitä kai ensin tuota edellisen postaukseni jumppista nuorimmalle veljentytölleni, mutta sitten aloin miettimään, että valkoinen kangas konttausikäisen jumpsuitissa ei ehkä sittenkään ole se kaikkein käytännöllisin värivalinta. Päädyin siis tekemään siitä isosiskolleen hupparin. Aika arka värihän tuo on parivuotiaallekin, mutta... Tulihan tästä nyt aika söpö. 😊

Kaavaksi kokeilin Ottobren Doggya (OB 4/2016). Hupparissa on helmaresorin sijaan leveä käänne, jossa sivuhalkiot. Sivuhalkioiden ompeluohje kyseisessä lehdessä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen selkeä, joten palautin mieleen halkio-ompelun periaatteet Ommellisen opasvideosta, sillä Sporttipaitaa varten olin juuri Ommellisen älyttömän selkein ohjein sivuhalkion onnistuneesti ommellut. Tuonne helmakujaanhan saa sitten halutessaan ujutettua vaikka nyörin, jos helman haluaa jostain syystä "sumputtaa".

Sporttipaita

Syysloman viime metreillä sain vielä ommeltua terrakotanvärisestä joustocollarista Ommellisen Sporttipaidan itselleni. Satuin juuri pari päivää sitten törmäämään artikkeliin syksyn trendiväreistä. Kuulemma ruskea on se tämän syksyn juttu. Eli ainakin värivalinnan puolesta aivan trendien harjalla mennään, joskin täysin sattumalta, sillä kangas oli tilattu jo jonkin aikaa sitten onnellisen tietämättömänä vallitsevista trendiväreistä.

Kaava oli tosi kiva ja ohjeet selkeät. Ommellisen kaavoissa kivana lisänä on videotutorial, joka helpottaa kummasti silloin, kun sanallisten ohjeiden kanssa menee ajatus solmuun. Paidassa on nyöritys kauluksessa sekä helmassa.  Helman suhteen koinkin AHAA-elämyksen sivuhalkion tekemisessä. Muistan, miten olen joskus aiemmin taistellut nätin sivuhalkion kanssa (koska olen yrittänyt tehdä sitä aivan väärällä tavalla), tässä ohjevideolla opastetulla tavalla toteutus oli helppo ja simppeli. Saatanpa tehdä sivuhalkioita siis jatkossakin, kun tähän asti olen usein skipannut sivuhalkioiden tekemisen, ellei sellainen ole kaavan toimivuuden kannalta ollut aivan välttämätön.

Helman voi pitää joko suorana hieman pidempänä mallina tai sen voi nyörin avulla "pussittaa" vyötärölle lyhemmäksi versioksi.

Paidan kaulus on todella korkea, jolloin sitä voi käyttää myös ikään kuin hupun tapaan. Tai sitten vain antaa kauluksen poimuttua rutulle luoden lisäilmettä muuten suht simppeliin peruspaitaan. Kaulus tuntui toimivan vallan mainiosti myös ilman tuota nyöriäkin, ehkä modailen tällä kaulusmallilla vielä jonkin fiinimmänkin paidan tai mekon ilman nyöriä.

Kaavapakettiin kuului myös Sporttimekko, joka on yläosaltaan samanlainen  Sporttipaidan kanssa, sellaista työn alle ehkä seuraavaksi. Hairahdin Kankaiden yöstä tilaamaan lisää kankaita, vaikka kangaslaatikot pursuavat jo nykyiselläänkin, joten syytä olisi ennen postipaketin saapumista ommella lisätilaa uusille ostoksille.

Rentoiluhuppari

Jonkin aikaa sitten ostin heräteostona Lidlistä sovittamatta pitkän collegehupparin -Halvalla kun sai. Hupparista muotoutui yksi tämänhetkisistä lempivaatteistani. Äkkiseltään tutkailtuna kaava näytti jokseenkin simppeliltä. Levittelin Lidlin hupparin lattialle kaavapaperin päälle ja aloin luonnostella sen pohjalta kaavaa. Hupun modasin Puuhakaspajan Pinja-kaavasta. Hetkeksi tuo itse piirrelty kaava aiheutti päänvaivaa, sillä mallailuista huolimatta en saanut saksimaani etukappaleen kaavaa asettumaan enää symmetrisesti alkuperäismallina toimineen hupparin päälle. Järkeilin, että ehkäpä olin asettanut keskietulinjan jotenkin vinoon. Mallailin ja mallailin ja aina keskilinjasta kiepauttaessa näytti vasemman ja oikean olkapään korkeudessa olevan parin sentin heitto. Lopulta tuli mieleen ottaa ristimittoja itse mallihupparista. Vika selvisi. Ei ollut tuo alkuperäinen mallina toiminut huppari linjojen suhteen niin justiinsa. Heittoa löytyi vähän sieltä ja täältä. Toivon mukaan tämä jäljitelmä on linjoiltaan alkuperäismallia symmetrisempi.

Tällaisia jotain sinne päin kokeiluja varten on hyvä olla olemassa kaavantestauskankaita. Syksyn kässämessuilta sellaista jäi käteen parin metrin palanen muistaakseni Kankaisen kojulta. Taisi olla jonkin sortin II-laatua, huokean hintaista joka tapauksessa. Palasia leikellessä spottasin parista kohtaa pienen värivirheen, toisen mallailin huppuosaan, joka tulisi joka tapauksessa olemaan runtullaan, joten eikös sinne pieni virhekin poimujen sekaan mahdu. Toisen pikkuruisen värivirheen löysin vasta ompeluvaiheessa melko läheltä helmaa, mutta sen verran kirjavaa oli tuokin paikka, että tuskin kenenkään silmään osuu, ellei varta vasten ala kangasta syynäämään. 

 Kaavasta tykkään kovasti. Voi pitää joko pitkänä tai kääntää lyhemmäksi. Malli on väljä ja rento. Tämä testikappale tuli nyt surautettua trikoosta, mutta ehdottomasti aion joskus kokeilla myös collariversiota. Ja voisihan tuohon kaavaan taskutkin vielä modata.