Kissahuppari

Ompelin siskontytölle synttärilahjaksi hupparin hyväksi havaitulla Ottobren See You Soon -kaavalla (OB 1/2019). Jätin hupparista tietoisesti pois etutaskun, sillä halusin enemmän huomiota metallinhohtoiselle kissasilityskuvalle. Kissakuvio on ladattu ilmaisia vektorikuvia sisältävältä SVGrepo.com -sivustolta. Modasin kuviosta haluamani kokoisen CanvasWorkspacella.

Metallinhohtoinen silityskalvo on marraskuun kässämessujen tuliaisia, muistaakseni Kimmin kojulta. Hupparin vuorin väri puolestaan valikoitui silityskalvon väriin parhaiten sointuvasta tilkusta. Pinkki Räsymatto-kuosi on ostettu vuosia sitten Versonpuodista. Hupparin narut ovat puolestaan kierrätettyjä ja ovat peräisin omasta vanhasta hupparistani. Yleensä en ole jaksanut huppareihin juurikaan naruja edes laittaa, mutta tällä kertaa oli pakko kokeilla, sillä uudesta ompelukoneestani löytyi automaattitoiminto napinläpien ompeluun. Älyttömän helppoa ja nopeaa! Ehkäpä alan jatkossakin lisäämään huppareihin naruja.

Huppari tuntui olevan lahjan saajalle mieluinen, sillä paita meni heti käyttöön. ja oli juuri sopivankokoinen.

Klainarihuppari

Perinteitä kunnioittaen ompelin tänäkin vuonna kummipojalle synttärilahjaksi hupparin. Klainarikangas on valittu syksyn kässämessuilta Kankaisen kojulta. Pitkään pohdin tummansinisen ja oranssin vaihtoehdon välillä, mutta lopulta oranssi pohjaväri näytti jotenkin pirteämmältä. Mielestäni sopii pienen pojan huppariin oikein kivasti.

Kirjaimellisesti kaavoihin kangistuen valitsin kaavaksi saman kuin viime vuodenkin synttärihuppariin eli Ottobren Safari wildsin (OB 1/2019) (tosin isommassa koossa). Alkuperäinen kaava on vetoketjullinen malli, mutta tähän hätään ei nyt ollut sopivanmittaista ja -väristä takkihupparia, joten viimevuotiseen tapaan modasin kaavan perushuppariksi.

Joulun alla tuli ommeltua joululahjoja melko paljonkin. Jotenkin tuli jo vähän sellainen ompeluähky ja hetken jo järkeilin synttärihuppariperinteen skippaamista tänä vuonna. Lopulta ompelu tuntui kuitenkin oikein mukavalta, kunhan vain sai ensin piirreltyä kaavat ja leikeltyä kankaat. Se on mielestäni aina kaikkein "työläin" vaihe. Kaavojen piirtely- ja leikkuuvaiheessa kissanpentumme oli juuri niin innokas apuri, kuin ennakkoon aavistelinkin. Katti näyttäisi siis olevan paljon kiinnostuneempi rapisevista kaavapapereista kuin kutimista.

Huppari vohvelitrikoosta

 
Lempikankaan vihertävää vohvelitrikoota on tullut hillottua ainakin pari vuotta. Tästä piti kai ajatuksissani alunperin tulla nappilistallinen pitkähihainen paita pojalleni. Mutta syystä tai toisesta en koskaan sellaista saanut aikaiseksi ja sittemmin alkoi epäilyttää, mahtaisiko kangasmääräni edes enää riittää poikani pitkähihaisen paitaan. Todennäköisesti ei riittäisi. Vaihdoin suunnitelmaa. Surautin vohvelitrikoosta hupparin kummipojalle 5-vuotislahjaksi. Tai ehkä tätä ei aivan surautukseksi parane sanoa. Tiukalla aikataululla kun ompelee, yleensä aina tulee jotain mutkia matkaan, eikä tämä ollut asian suhteen poikkeus. Ensinnäkin en tahtonut oikein millään saada saumurini säätöjä kohdilleen tämän vohvelitrikoon kanssa. Aivan priimaa ei sisäsauma mielestäni nytkään ole, mutta lopulta meni hermo ja päätin, että olisi erinäisten säätöjen jälkeen riittävän hyvä. Toinen ongelma tuli, kun säätöturhaumassani yritin saada lopulta nopeasti valmista. No... tuo vohvelitrikoohan näyttää prikulleen samalta molemmin puolin. Hupun laskokset ommeltuani tajusin, että olin ommellut laskokset niin, että lakisaumaa yhdistellessä olikin sitten kaksi saman puolen huppukappaletta. Ratkottava matka ei onneksi ollut suuri. Ärsytys kylläkin, sillä noiden saumasäätöjen kanssa oli jo aikaa tuhraantunut ihan riittämiin.

Hupun vuoriksi valikoitui tilkkulaatikon robottikuosinen jemmakangas, josta riitti mallailemalla nipin napin palaset huppukappaleisiin. Kaavaksi valikoitui Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019), joka on alunperin kylläkin vetoketjullinen malli, mutta pelkistin tähän perushuppariksi. Ihan hyvä niin. Todennäköisesti olisin tässä projektissa saanut sen vetoketjunkin jotenkin vinoon röklättyä.

Astetta fiinimpi sporttipaita

Kesäkuun Ommel-festariostokseni jäivät melko maltillisiksi, Ikuisuus-kuosi Ommellisen kojulla osui kuitenkin heti silmään. Näin sen Sporttipaitana. Joustocollaria olisin halunnut, mutta kuosia ei ollut kuin trikoona. Otin sitten sitä. Äsken katsoin, että kullanvärisenä kuosia löytyisi nyt verkkokaupassa joustocollarinakin. Ehkäpä löytyi jo silloin kesäkuussakin, mutta ruskea trikoo tuolta nyt lähti matkaan. Jostain syystä vaatteisiini on tupannut pukkaamaan viime aikoina kovasti ruskean sävyjä. Toisaalta äsken tuolla Ommellisen sivuilla seikkaillessa kyseinen kuosi viininpunaisena näytti melkeinpä vielä paremmalta. Olikohan tuota viininpunaisena jo Ommel-festareilla? Ehkäpä ruskeakauteni on vähitellen kääntymässä viininpunaisen suuntaan, sillä eilen nyörinostoreissulla JättiRätistä jäi puoli vanhingossa käteen viininpunainen kaavantestaustrikoo. 

Tykkään kyllä paidasta kovasti. Ja tuosta väristäkin, vaikkakin jossain kohtaa paitaa sovittaessa tuli vähän sellaiset Myrna-fibat. Vaikka eihän kuosissa ole sama kukka ensinkään. Ehkä se on tuo värimaailma. Muistan miten lapsena kaverini mummilla oli Myrna-kupit. En oikein koskaan kauheasti tykännyt niistä. Mutta jollain kummallisella tavalla olen melkein alkanut pitää niistäkin. En sillä tavalla, ettäkö sellaisia välttämättä itselle haluaisin, mutta jotain merkillistä nostalgiaa niissä on. Niin se maku muuttuu. Olihan ylipäätään ruskea lapsena inhokkivärini.

Muokkasin paidan kauluskaavan matalammaksi. Osin siitä syystä, että kangasta oli vain 1,5 metriä, mutta myös siksi, että mielestäni matalampikin kaulus toimii tässä mallissa varsin hyvin. Matalamman kauluksen tein edelliseenkin Sporttipaitaan. Tiedä sitten kuinka paljon tätä tulee varsinaisena sporttipaitana käytettyä, vaikka mallin nimi sellainen onkin. Ehkäpä tämä on pikemminkin sellainen astetta fiinimpi sporttipaita. Ohjeen mukaan tuohon kaulukseen kuuluisi nyöri. Nyörikujan sinne kyllä ompelin, mutta jätin lopulta nyörin pois, koska halusin vähentää paidan hupparimaisuutta.

Modattu sporttipaita

 

Syksyn kässämessujen viimeisimpänä ostoksena matkaan tarttui aivan sulkemisajan kynnyksellä Ainolan Protea-joustocollaria. Kuvittelin ompelevani siitä tyttärelleni mekon tai hupparin. Jostain syystä tyttäreni ei kuitenkaan innostunut kuosista kovinkaan paljoa, joten päätin lopulta ommella siitä itselleni collaripaidan. Kaavaksi valitsin hyväksi testaamani Ommellisen Sporttipaidan, joskin kaavaa joutui vähän taas justeeraamaan, sillä kangasta oli ainoastaan 1,5 m, kun ohjeen mukaan sitä olisi tarvittu 1,90 m. Aiemmasta Sporttipaidasta tiesin kuitenkin kauluksen olevan varsin hulppea ja sen korkeudesta oli varaa nipistää. Niin ikään tiesin hihojen olevan turhankin pitkät omalle kropalleni, joten pystyin nipistämään kankaan menekkiä myös hihojen osalta. Lopulta pienin justeerauksin sain kuin sainkin kankaan riittämään.

Ompelin tuohon kaulukseen kyllä kaavanmukaisen nauhakujan, mutta lopulta päädyin olla laittamatta nyöriä kaulukseen. En oikein keksinyt mikä nyörin väri tuohon olisi parhaiten sopinut ja toimii näköjään ilmankin. Helmaan pujotin mustan nyörin, sillä järkeilin käyttäväni paitaa todennäköisimmin mustien housujen kanssa.

Samishupparit

Poikani valitsi kesällä itselleen Nappinjasta hupparikankaat. Hupparin toteutus on vain ottanut aikansa. Nyt kun vanhat hupparit alkavat kaikki olemaan aika kittanoita, sain vihdoin aikaiseksi ommella hupparin valmiiksi. Jämäkankaista sai sopivasti leikeltyä 4 vuotta täyttäneelle kummipojallemme samisteluhupparin.

Paidan huppu, hihat ja tasku on autokuvioista joustocollaria, miehusta vihertävää harjattua collaria. Resorit ja hupun vuori varastoista löytynyttä limenvihreää trikoota, jonka väri sattui osumaan ralliautojen tehosteväreihin aika sopivasti.

Kaavana isommassa hupparissa huppareiden luottokaavaksi muodostunut See you soon (OB 1/2019).

Pienemmän hupparin kaava samaisesta lehdestä takkimallinen Safari Wilds perushuppariksi modattuna. Käytännössä tein siis etukappaleen vain yhdestä osasta ja jätin tuon vetskarin pois. Huppuosia modasin hieman alaosastaan leveämmiksi, jotta sain ne edestä hieman ristiin kuten tuossa See you soon -hupparimallissakin.

Omaan silmääni tuo pienempi huppari olisi näyttänyt ehkä einen verran tyylikkäämmältä ilman tuota etutaskua, niin että edessä olisi ollut keinonahkainen ompelumerkki, mutta poikani halusi kummipoikamme kanssa samankaltaiset hupparit. Ja ehkäpä nelivuotias hupparin saaja arvostaa enemmän noita autoja kuin keinonahkaista ompelumerkkiä. 

Kun hetkeä ennen synttäreille lähtöä tajuaa, ettei ole muistanut askarrella korttia, täytyi käydä tyttären joululahja washiteippien kimppuun ja turailla pikamallilla nelivuotiskortin. Idea napattu Pinterestiin poimitusta Madam BC:n blogista.

Foxboxeja

 

Hieman haikein mielin pengoin Foxbox-kuosin jämiäni. Tämä kettukuosi, kuten monet muutkin Majapuu on päättänyt poistaa valikoimastaan Majapuu Original -kuosit. Tähän projektiin menivät lähes viimeistä piirua myöden tilkut keltaista Foxboxia. Myös musta joustocollari oli jokin jämäpala edellisistä ompeluksista. 

 Eskarilainen siskontyttöni sai siis joululahjaksi mustan collarihupparin, johon aplikoin eteen kettuboxin, sama kuosi toistuu hupun vuorissa. Kaavana tässä Suuren käsityön (1/2022) huppari. Hupparin kaava oli mielestäni aika leveä. En ollut siitä aluksi järin vakuuttunut, mutta 9-vuotias tyttäreni ihastui nimen omaan kaavan malliin ja kertoi haluavansa samalla kaavalla myös itselleen hupparin.

Samaisesta kuosista ompelin Paapiin luottokaavalla Liljalla (Paapiin kaavakirja lapsille) leggarit.

Pantterihuppari

 

Tämän vuoden joululahjaompeluksissani toistuvat näköjään vahvasti kaksi teemaa: Kankainen ja Ottobren vuoden 2016 kaavat. Kädentaitomessuilla Kankaisen kojulta tuntui lähtevän materiaalit aika moniin joululahjoihin. Pantterikuosinen joustocollari oli jotenkin älyttömän symppis. Ja vielä kun sattui olemaan tarjouskorissa niin lähtihän se matkaan. Järkeilin siitä kai ensin tuota edellisen postaukseni jumppista nuorimmalle veljentytölleni, mutta sitten aloin miettimään, että valkoinen kangas konttausikäisen jumpsuitissa ei ehkä sittenkään ole se kaikkein käytännöllisin värivalinta. Päädyin siis tekemään siitä isosiskolleen hupparin. Aika arka värihän tuo on parivuotiaallekin, mutta... Tulihan tästä nyt aika söpö. 😊

Kaavaksi kokeilin Ottobren Doggya (OB 4/2016). Hupparissa on helmaresorin sijaan leveä käänne, jossa sivuhalkiot. Sivuhalkioiden ompeluohje kyseisessä lehdessä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen selkeä, joten palautin mieleen halkio-ompelun periaatteet Ommellisen opasvideosta, sillä Sporttipaitaa varten olin juuri Ommellisen älyttömän selkein ohjein sivuhalkion onnistuneesti ommellut. Tuonne helmakujaanhan saa sitten halutessaan ujutettua vaikka nyörin, jos helman haluaa jostain syystä "sumputtaa".

Sporttipaita

Syysloman viime metreillä sain vielä ommeltua terrakotanvärisestä joustocollarista Ommellisen Sporttipaidan itselleni. Satuin juuri pari päivää sitten törmäämään artikkeliin syksyn trendiväreistä. Kuulemma ruskea on se tämän syksyn juttu. Eli ainakin värivalinnan puolesta aivan trendien harjalla mennään, joskin täysin sattumalta, sillä kangas oli tilattu jo jonkin aikaa sitten onnellisen tietämättömänä vallitsevista trendiväreistä.

Kaava oli tosi kiva ja ohjeet selkeät. Ommellisen kaavoissa kivana lisänä on videotutorial, joka helpottaa kummasti silloin, kun sanallisten ohjeiden kanssa menee ajatus solmuun. Paidassa on nyöritys kauluksessa sekä helmassa.  Helman suhteen koinkin AHAA-elämyksen sivuhalkion tekemisessä. Muistan, miten olen joskus aiemmin taistellut nätin sivuhalkion kanssa (koska olen yrittänyt tehdä sitä aivan väärällä tavalla), tässä ohjevideolla opastetulla tavalla toteutus oli helppo ja simppeli. Saatanpa tehdä sivuhalkioita siis jatkossakin, kun tähän asti olen usein skipannut sivuhalkioiden tekemisen, ellei sellainen ole kaavan toimivuuden kannalta ollut aivan välttämätön.

Helman voi pitää joko suorana hieman pidempänä mallina tai sen voi nyörin avulla "pussittaa" vyötärölle lyhemmäksi versioksi.

Paidan kaulus on todella korkea, jolloin sitä voi käyttää myös ikään kuin hupun tapaan. Tai sitten vain antaa kauluksen poimuttua rutulle luoden lisäilmettä muuten suht simppeliin peruspaitaan. Kaulus tuntui toimivan vallan mainiosti myös ilman tuota nyöriäkin, ehkä modailen tällä kaulusmallilla vielä jonkin fiinimmänkin paidan tai mekon ilman nyöriä.

Kaavapakettiin kuului myös Sporttimekko, joka on yläosaltaan samanlainen  Sporttipaidan kanssa, sellaista työn alle ehkä seuraavaksi. Hairahdin Kankaiden yöstä tilaamaan lisää kankaita, vaikka kangaslaatikot pursuavat jo nykyiselläänkin, joten syytä olisi ennen postipaketin saapumista ommella lisätilaa uusille ostoksille.

Rentoiluhuppari

Jonkin aikaa sitten ostin heräteostona Lidlistä sovittamatta pitkän collegehupparin -Halvalla kun sai. Hupparista muotoutui yksi tämänhetkisistä lempivaatteistani. Äkkiseltään tutkailtuna kaava näytti jokseenkin simppeliltä. Levittelin Lidlin hupparin lattialle kaavapaperin päälle ja aloin luonnostella sen pohjalta kaavaa. Hupun modasin Puuhakaspajan Pinja-kaavasta. Hetkeksi tuo itse piirrelty kaava aiheutti päänvaivaa, sillä mallailuista huolimatta en saanut saksimaani etukappaleen kaavaa asettumaan enää symmetrisesti alkuperäismallina toimineen hupparin päälle. Järkeilin, että ehkäpä olin asettanut keskietulinjan jotenkin vinoon. Mallailin ja mallailin ja aina keskilinjasta kiepauttaessa näytti vasemman ja oikean olkapään korkeudessa olevan parin sentin heitto. Lopulta tuli mieleen ottaa ristimittoja itse mallihupparista. Vika selvisi. Ei ollut tuo alkuperäinen mallina toiminut huppari linjojen suhteen niin justiinsa. Heittoa löytyi vähän sieltä ja täältä. Toivon mukaan tämä jäljitelmä on linjoiltaan alkuperäismallia symmetrisempi.

Tällaisia jotain sinne päin kokeiluja varten on hyvä olla olemassa kaavantestauskankaita. Syksyn kässämessuilta sellaista jäi käteen parin metrin palanen muistaakseni Kankaisen kojulta. Taisi olla jonkin sortin II-laatua, huokean hintaista joka tapauksessa. Palasia leikellessä spottasin parista kohtaa pienen värivirheen, toisen mallailin huppuosaan, joka tulisi joka tapauksessa olemaan runtullaan, joten eikös sinne pieni virhekin poimujen sekaan mahdu. Toisen pikkuruisen värivirheen löysin vasta ompeluvaiheessa melko läheltä helmaa, mutta sen verran kirjavaa oli tuokin paikka, että tuskin kenenkään silmään osuu, ellei varta vasten ala kangasta syynäämään. 

 Kaavasta tykkään kovasti. Voi pitää joko pitkänä tai kääntää lyhemmäksi. Malli on väljä ja rento. Tämä testikappale tuli nyt surautettua trikoosta, mutta ehdottomasti aion joskus kokeilla myös collariversiota. Ja voisihan tuohon kaavaan taskutkin vielä modata.

Frisbeegolfaajan huppari

Ystäväporukkani järjesti jokin aika sitten "elämysmatkan" Jyväskylään. Kaksi ihanaa naista suunnitteli ja järjesti ohjelman ja meille muille vain ilmoitettiin varustelista sekä paikka ja aika, minne ja milloin tulisi ilmaantua. Elämysmatkamme sisälsi mm. koskiseikkailun Varjolan tilalla (kosken laskua kumiveneellä, kosken ylitys vaijerilla kävellen ja vaijerilla liukuen), ystävien kanssa rentoutumista kylpylässä, pakohuonepelin ja vaikka mitä. Koko reissu oli ihan huippu, niin ohjelma kuin seurakin. Kuinka ollakaan itselleni yksi reissun kohokohdista oli shoppailuretki Ommelliselle. 😆

Ihanien kuosien keskellä oli jopa vaikea valita, mitä kangasta matkaan lähtisi. Yksi kuosi erottui kuitenkin ylitse muiden. Poikani on tänä kesänä innostunut frisbeegolfauksesta. Vaatteissa hän on kovasti tykästynyt erilaisiin camokuoseihin. Varsinainen camokuosihan tämä Ommellisen Frisbeegolf ei ole, mutta jotenkin muotokielessä ja värimaailmassa on kovasti camohenkisyyttä. Niinpä näin kankaan heti hupparina pojalleni.

Ja oikeassahan äiti oli kuosia valitessaan, hupparin valmistumista ehdittiin jo pariin otteeseen perään kuuluttaa. Viimein tuli valmista ja kivahan tätä oli ommella, kun tiesi jo etukäteen, että paidasta tulisi käyttäjälleen mieluinen. Kaavana lempikaavani Ottobren See You Soon (1/2019). Collarihupparin kanssa kelpaa frisbeegolfailla syksyn viileämmilläkin keleillä.

Jämäkangashuppari

 

Jämäkangashuppari kummipojalle syntyi vähän puoli vahingossa. Oikeastaan aloin ompelemaan omalle pojalleni hupparia aivan eri kankaasta, kun kesken ompelun tuli mieleen, että olisimme seuraavana päivänä menossa tapaamaan kummipoikaani. Mökkiviemiset olivat vähän vähissä ja päätin kurkistaa tilkkulaatikon uumeniin. Sattumoisin tilkuista löytyi värimaailmoiltaan yhteen sopivat palaset petroolinväristä joustocollaria ja raidallista neulosta. Yksiväristä collaria oli sen verran, että siitä saisi nipin napin 98 koossa hupparin etu- ja takakappaleet. Raidallista neulosta sen verran, että se riittäisi hyvinkin hihoihin, huppuun ja vielä taskuunkin. Neulos oli kaksipuoleista, joten hupun vuori on niin ikään raidallinen, mutta vaaleammassa sävyssä.

Poikani hupparin ompelu jäi niille sijoilleen ja ryhdyin piirtelemään hupparikaavoja pienemmässä koossa. Ehdoton suosikkihupparikaavani on Ottobren See You Soon, harmillisesti siitä ei vain ole näin pientä kokoa. Selailin kaavalehdet läpi ja valitsin ensimmäisen äkkiseltään samantyyliseltä näyttävän kaavan, Drops (OB 4/2016). Tällä kaavalla ompelin keväällä myös hupparin siskontytölle, mutta isommassa koossa. Muistelin tuon hupparin olleen melko reilun  kokoinen, mutten ollut ihan varma olinko lähtenyt tuolloin tapani mukaan sooloilemaan ja tietoisesti pidentänyt kaavaa enemmän mekkomaiseksi. Päätin tällä kertaa pitäytyä kaavassa. Omaan silmääni hupparista tuli aika reilu 98-kokoiseksi. Vertasin sitä nimittäin tyttäreni 128-kokoiseen Addun huppariin, eikä kokoeroa ollut kovinkaan paljon. Sivusaumoja ommellessa niistin saumurilla aika reilulla kädellä leveyttä pois. Ompelu ilman sovituskappaletta on aina hiukan haastavaa. Toisaalta, jos huppari on liian iso, asia korjaantuu aika varmasti ajan kanssa.

Tuo pääntie näyttää tässä kaavassa kyllä aika reilulta, toivottavasti ei valahda kokonaan olkapäiltä. Huppukin vaikuttaa tässä Dropsissa jotenkin raskaammalta kuin tuossa lempparikaavassani See You Soonissa, jolla tuosta samaisesta raitaneuloksesta tein alunperin hupparin pojalleni. Resorin väri ei tässä aivan täydellisesti natsaa pohjaväriin, mutta riittävän lähellä kelvatakseen jämäkangashuppariin. Tuossa pojalleni ompelemassa raitahupparissa käytin aikoinaan valkoista resoria ja no... Huppari on ommeltu pari vuotta sitten, neulos itsessään on pysynyt tosi hyvänä ja on huppari edelleen käytössä, mutta alkujaan valkoiset hihansuut eivät todellakaan ole enää valkoiset.

Keväinen huppari

5-vuotiaalle siskontytölle lähti postissa synnttärilahjaksi Ottobren (4/2016) Drops-kaavalla ommeltu collarihuppari. Kangas on aikanaan tilattu Majapuun alekuoseista (Kuosin nimeä en enää muista, eikä tuota näyttänyt löytyvän enää valikoimista). Tilausvaiheessa tykkäsin kuosista, sitten taas kankaana en niinkään, joten pala on pyörinyt kangaslaatikossa pitkään. Tuo collaripalanen tuli vähä aika sitten uudelleen vastaan ja yhtäkkiä kuosi tuntuikin taas aika kivalta. Valmiissa hupparissa etenkin on minusta ihan hauska. Hassua, miten valmiissa vaatteessa kuosi näyttää usein ihan erilaiselta kuin kangaspakalla.

 

Huppari oli saajalleen vielä vähän reilun kokoinen ja toimii näin aluksi melkeinpä hupparimekkona, myöhemmin sitten perushupparina. Alkuperäisohjeessa hupussa olisi ollut nyöri, mutta en ole oikein noiden sirkkarenkaiden kanssa päässyt ystävystymään, eikä kankaan määrässä ollut tällä kertaa ryssimävaraa, joten jätin nyörit kokonaan pois. Koska jätin nyörin pois, "kiristin" hupun reunaa hieman pienellä saumaan ommellulla kuminauhalla, ettei se lörpöttäisi liikaa takana.

Perushuppari

Tämä huppari tuli ommeltua jo syyslomalla, mutta paidan kuvaaminen jotenkin jäi. Huppari itsessään lähti kyllä heti valmistuttuaan käyttöön ja oli pojalle mieluinen. Kaavana paidassa on huppareiden luottokaavani See You Soon (OB 1/2019).

Punainen collarikangas on muhinut kangaslaatikossa pitkään. Ajatus punaisesta hupparista on siis hautunut mielessä jo kauan, joskus toteutus vain ottaa todella pitkän aikaa, vaikka visio sinällään olisikin päässä valmiina. Ompelusälälaatikosta löysin vuosia sitten Lidlistä ostamani Spiderman-ompelukuvan, sellainen haluttiin rintamukseen.

Päiväkodin pähein rotsi

Ilves on tällä hetkellä se rakkain unikaveri, joten piti saada myös ilveshuppari. Sellainen, jossa on korvat ja silmät. Ja karvaa. Siinäpä sitten taas äidille hieman talviloma-askaretta pähkäiltäväksi. Eipä löytynyt ilveskuosia kauppojen kangasvalikoimista, joten oli pakko soveltaa leopardikankaasta.

Eurokankaasta löytyi tuollaista "lyhytkarvaista" leopardikuosia. Sellaistahan oli sitten saatava. Uuuh... ei ehkä olisi ollut ihan äitinsä ykkösvalinta, mutta...  No... mitäpä sitä ei tyttärensä eteen tekisi. Eurokankaasta suunnistin Henkkamaukkaan ja kappas, puotihan oli puolillaan jos jonkinlaista villieläinjäljitelmää. Nähtävästi on siis tultu jo siihen pisteeseen, että 5-vuotias tytär on pukeutumisasioissa äitiään huomattavasti trenditietoisempi. :D

 

Koska hupparissa piti olla korvat, selailin Ottobreni läpi ja 6/2016 lehdestä löysin pupukorvaisen Dalmatian Rabbit mallin. Äkkiäkös pupun korvat ilveksen korviksi muuttaisi. Ompelin lyhennettyihin pupun korviin mustasta paksusta fleecestä tupsut vuorin ja päällikankaan väliin.

Ilveksillä taitaa kyllä olla kellanoranssit silmät, mutta tämä yksilö sattuu nyt olemaan sinisilmäistä sorttia. Sopivankokoisia lävistettäviä silmiä olisi löytynyt tummanruskeina, mutta ei kellanoransseina. Siniset olivat pirtsakammat. Pyöreät silmät eivät vain olleet kovinkaan kissamaiset, joten ennen silmien kiinnitystä aplikoin niiden ympärystät hieman viirumaisiksi. Silmien kiinnitystapit olivat aika pitkät, joten typistin ne pihdeillä huomattavasti matalammiksi. Itse kiinnitysosat jäivät piiloon tuonne vuorin ja päällikankaan väliin.

Noita korvia ja silmälisäyksiä lukuun ottamatta kuvittelin vielä tässä vaiheessa pitäytyväni ohjeessa, mutta... Ensimmäisessä sovitusvaiheessa totesin hupparin olevan helmasta aika leveä. Pituutta sen sijaan olisi voinut olla hiukan enemmänkin. Alkuperäisohjeessa helma sekä etukappaleiden ja hupun reunat huolitellaan resorikaitaleella. Jotta saisin huppariin hiukan lisää pituutta ja helmaa hieman supulle, päätin laittaa helmaan resorin.

En ollut myöskään kovin innoissani hupun ja etukappaleiden reunojen kanttaamisesta, joten päätin soveltaa hieman lisää. Ompelin vetoketjun suoraan etukappaleisiin ilman tuota reunojen kanttausta. Myös vetoketjun mitta meni uusiksi, koska helmassa oli nyt reilummin pituutta.  

 Ohjeessa hupun kiinnitys ohjeistettiin siten, että sauma jäisi niskaan näkyviin. Halusin sauman jäävän vuorin ja päällikankaan väliin piiloon. Päätin soveltaa ohjetta hieman lisää. Jossain kohtaa huomasin tehneeni taas sen verran monta harha-askelta alkuperäisohjeesta, että lopulta huppua kiinnittäessä meinasivat aivot nyrjähtää, mutta pääsin kuin pääsinkin haluamaani lopputulokseen.

Huomenna päiväkotiin suunnistaa leopardikuosiin pukeutunut iloinen ilves. :D