Huppari vohvelitrikoosta

 
Lempikankaan vihertävää vohvelitrikoota on tullut hillottua ainakin pari vuotta. Tästä piti kai ajatuksissani alunperin tulla nappilistallinen pitkähihainen paita pojalleni. Mutta syystä tai toisesta en koskaan sellaista saanut aikaiseksi ja sittemmin alkoi epäilyttää, mahtaisiko kangasmääräni edes enää riittää poikani pitkähihaisen paitaan. Todennäköisesti ei riittäisi. Vaihdoin suunnitelmaa. Surautin vohvelitrikoosta hupparin kummipojalle 5-vuotislahjaksi. Tai ehkä tätä ei aivan surautukseksi parane sanoa. Tiukalla aikataululla kun ompelee, yleensä aina tulee jotain mutkia matkaan, eikä tämä ollut asian suhteen poikkeus. Ensinnäkin en tahtonut oikein millään saada saumurini säätöjä kohdilleen tämän vohvelitrikoon kanssa. Aivan priimaa ei sisäsauma mielestäni nytkään ole, mutta lopulta meni hermo ja päätin, että olisi erinäisten säätöjen jälkeen riittävän hyvä. Toinen ongelma tuli, kun säätöturhaumassani yritin saada lopulta nopeasti valmista. No... tuo vohvelitrikoohan näyttää prikulleen samalta molemmin puolin. Hupun laskokset ommeltuani tajusin, että olin ommellut laskokset niin, että lakisaumaa yhdistellessä olikin sitten kaksi saman puolen huppukappaletta. Ratkottava matka ei onneksi ollut suuri. Ärsytys kylläkin, sillä noiden saumasäätöjen kanssa oli jo aikaa tuhraantunut ihan riittämiin.

Hupun vuoriksi valikoitui tilkkulaatikon robottikuosinen jemmakangas, josta riitti mallailemalla nipin napin palaset huppukappaleisiin. Kaavaksi valikoitui Ottobren Safari Wilds (OB 1/2019), joka on alunperin kylläkin vetoketjullinen malli, mutta pelkistin tähän perushuppariksi. Ihan hyvä niin. Todennäköisesti olisin tässä projektissa saanut sen vetoketjunkin jotenkin vinoon röklättyä.