Helmeilyä

Tyttäreni on innostunut erilaisten helmikorujen tekemisestä ja helmityömaa onkin meillä ollut esillä viikottain. Eräänä iltana opetin tyttärelleni, miten tuollaisista metallipiikeistä saa pihdeillä taiteltua korujen osia ja jämähdin itsekin helmityömaan äärelle. Kaivelin oman korutarvikelaatikkoni esiin ja malliksi tein valkoiset helmikorvakorut. Helmet ovat peräisin katkenneesta vanhasta kaulanauhasta -Mikälie lehden tilaajalahja ollut aikoinaan. Tyttäreni näperteli samaisella idealla nuo vaaleansiniset korvikset.

Koska omaksikin yllätyksekseni olen tänä syksynä töihin lähtiessä jopa muistanut vaihdella asun värien mukaan korviksia, päätin samalla näperrellä toisetkin korvikset. Kaivelin esiin tilpehöörilaatikostani vuosia sitten Fimo-massasta näpertelemiäni helmiä. Kyseiset Fimo-massahelmet on askarreltu aikoinaan Espanjassa eräässä Erasmus+ -reissulla toteutetussa työpajassa. Helmien jatkojalostus koruiksi asti otti näköjään useamman vuoden. Kierteiset Fimo-helmet eivät olleet keskenään aivan identtisiä, mutta eipä tuo haittaa. Näkyypähän ainakin yksilöllinen käsityön leima.

Ja sitten teimme kolmannet. Ja neljännet. Korujen tekeminen yhdessä tyttären kanssa oli tosi kivaa yhteistä puuhaa. Nyt tosin täytyisi sitten varata aika lävistäjälle, jotta tyttärenikin saisi vihdoin pitkään toivomansa korvikset. Jotenkin sitä on muka aina ollut huono aika korvien rei'itykselle. Kesällä menisi rei'ityksen vuoksi uimiset mönkään. Kesän jälkeen puolestaan cheerleading-harrastus haittaa reikien ottamista, sillä harkkoihin ei saisi mennä korvisten kanssa. Joskus ne on kuitenkin otettava, eikä sellaista "hyvää aikaa" kai koskaan oikein tule. Ehkä sitten vain käymme lävistäjällä ja teippaamme hoitokorvikset harkkoihin jonkin aikaa. Nyt on ainakin valmiiksi askarreltuna repertuaaria korvisvalikoimaan.

Kohta täytyy varmaan alkaa miettiä jotain järkevää säilytysjärjestelmää näille koruille, mikäli korviksia alkaa tulemaan sarjatuotantona. :)

Pieni käsveska

 

Joskus jonkun suht simppelin ompeluksen tekeminen ottaa aikansa. Iskee laiskuus ja edellisen pussukan kulahtaessa nuhjuiseksi tarttuu siihen helpompaan vaihtoehtoon: Ostaa uuden. Näin on käynyt tällaisen pienen kännykkäpussukan kanssa useammankin kerran. Mutta nyt tuli eteen myös toiminnallinen pulma, Muumi-pussukan mitoitus kävi liian knaftiksi. Puhelimen vaihdon jälkeen jo entuudestaan pinkeä oman ja työpuhelimen sovitus ei enää luontevasti onnistunutkaan. Oli aika vihdoin toteuttaa jo vuosia ompelulistalla ollut visio: pieni käsveska/kännykkäpussukka.

Kaavojan ei luonnollisestikaan tällaiseen illalla tulleeseen ompeluinspiraatioon ollut. Tai varmaan olisi netistä löytynyt, jos olisi jaksanut etsiä. Mutta päätin soveltaa itse mutulla. Mallailin puhelimen mittoja, halusin suht kompaktin, mutta ei pinkeää. Sellaisen, mihin solahtaa hyvin kaksi puhelinta (kuvassa rekvisiittana vielä se vanha puhelin), mutta ei liikaa hukkatilaa.

Aivan täydellinen ei tuosta yläosan mitoituksesta tullut. Vetoketjun yläpuolella oleva osa jäi vähän turhan matalaksi, kun lennosta ompeluvaiheessa päätinkin muuttaa pussukan mallia. Aluksi ajattelin tuollaista "kulmasyvennystä" (mikäköhän tuon ratkaisun nimi oikeasti on?) vain pohjaan. Mutta "Tuosta nuin vain surautan" -moodissani en tullut ajatelleeksi, että tuolloin kaava olisi pitänyt piirtää hieman (tuon kulmakäännöksen verran) ylöspäin kapenevana, ellei sitten halunnut pussukan levenevän ylöspäin. No en halunnut, halusin suorakaiteen mallisen. Niinpä lennosta päätin leikellä nuo kulmakolot myös yläreunaan, niihinhän saisi sitten kätevästi kiinni myös nuo hihnan kiinnityslenkit. Mutta koska mitoitus oli kanfti, oli noiden kiinnityslenkkien ja yläkulmien ompelu vähän kikkailemista, sillä tila oli kovin pieni ja kangasta saumakäännöksiin hintsusti. Siistimmät ja symmetrisemmät olisi tullut, kun olisi tämän kulmaratkaisun huomioinut heti kaavoitusvaiheessa. Ehkä ensi kerralla. 

Kaikin paikoin ei ehkä salonkikelpoista tullut. Mutta omaan käyttöön varmaan asiansa ajaa. Toisen yläkulman sain asettumaan nätisti, toinen aavistuksen vinossa. Varmuuden vuoksi vahvistin hihnakiinnityksiä myös käsin tehdyillä piilopistoilla, sillä tiedän saumavarojen olevan noissa kohdissa turhankin hintsut. Tietääpä ainakin miten seuraavan tekisi, jos käytössä alkaa tuosta hihnankiinnityksestä irvistellä.

Materiaaleina laukussa palalaaripoimintana matkaan tarttunut pellavasekoite sekä mustan vuorikankaan jämät tilkkulaatikon kätköistä. Nahkainen hihna on kierrätetty yhdestä niistä repaleiseksi asti käytetyistä Muumi-pussukoistani. Kässämessuilta on usein tarttunut matkaan tuollaisia pieniä ompelumerkkejä, mutta jostain syystä kovin harvoin niitä on tullut käytettyä. Tähän muuten mustaan ja simppeliin käsveskaan sellainen mielestäni sopi aika kivasti. Yksityiskohta toimii myös tuon kierrätetyn nahkahihnan kaverina. 

Näin jälkeenpäin ajatellen mallia olisi voinut parannella tekemällä tuonne taakse vaikka vielä sujautustaskun, mutta ehkä sitten siihen 2.0 versioon. Jahka sellaisen joskus saan aikaiseksi.

Räsymattokynttilöitä

 
Syyslomalla järjestelin ulkovarastoa ja vastaan tuli värjäysprojekteissa käyttämäni keittolevy. Yhtään lankavärjäystä ei tullut tälle kesälle tehtyä. Harmitti oma saamattomuus. Vaikka toisaalta ihan järkevää kai sekin, että yrittää välillä keskittyä myös niiden värjättyjen tuotteiden jalostamiseen. Hiljalleen puikoilta on tipahdellut värjätyistä langoista neulottuja sukkia. Olen taustalla aloitellut myös ikuisuusprojektiani nro 3, Kalevalapeittoa värjätyillä langoilla. Koko kesän käyttämättömänä lojuneen keittolevyn takaa pilkisti edellisen kynttiläprojektini tarvikkeita: kirpputorilta ostamani pikkukattila, muodottomaksi sulanut iso ulkokynttilän raato, tyhjiä Pringles-purkkeja sekä eräänlainen "Jonain päivänä" -pussukka, jonne olen jemmaillut poltettujen kynttilöiden jämiä. Päätin että nyt oli se joku päivä. Kukkapenkkien syyslaiton lomassa käynnistin takapihalle pienen räsymattokynttiläpajan.

Jonain päivänä -pussukan värimaailman perusteella kynttilöiden polttoni painottuu näköjään hyvin pitkälti jouluun ja itsenäisyyspäivään: lähinnä erisävyisiä punaisia sekä niitä sinivalkoisia pitkiä itsenäisyyspäivän kynttilöitä, joissa vain pinta kynttilän alaosasta on siniseksi värjätty. Kun sellaisen sulatti, massa värjäytyi vaaleansiniseksi. Sulattelin erivärisiä massoja vesihauteessa omissa purnukoissaan (auki leikatuissa maitotölkeissä), ulkovarastosta kun sattui löytymään myös kierrätykseen menossa oleva vanha paistinpannu, jolle mahtui kätevästi hautumaan neljä tölkkiä kerrallaan. Hidastahan tämä vesihauteessa sulattelu oli, mutta olipahan aikaa turailla siinä lomassa niitä syksyisiä kukkapenkkejä. Prosessivaiheesta ei tällä kertaa tullut napsittua yhtään kuvaa, mutta valamisprosessiin hyviä kuvallisia vinkkejä löytyy mm. Kotohippusia-blogista.

Joulun ja itsenäisyyspäivän fuusioista tuli aika kivoja räsymattokynttilöitä. Joulun alla on lasten harrastusten puitteissa tiedossa ainakin paritkin joulumyyjäiset, päätynevät aikanaan jompaan kumpaan myyjäispöytään. Semisti harmittaa, että tuo keskiosa jäähtyessään painui sydänlangan ympäriltä alas, ehkä olen kaatanut viimeisen kerroksen turhan hätäisesti edellisen päälle, mutta toisaalta käsin tehdyissä kynttilöissä saa pieni epätäydellisyys näkyäkin. Ainakin ovat unikkeja.

Lisää sytykkeitä

Tein aiemmin poikani jalkapallojoukkueen joulumyyjäisiin munakennoista vesivärein tuunattuja sytykkeitä. Tuunattuja sytykkeitä lähti myös muutamien ystävien ja sukulaisten joulupaketteihin. Isojen munakennojen "leikkuujätteet" alkoivat muistuttaa kovasti Star Warsista tuttua hahmoa. Niinpä tuunasin ylijäämäpalaset Yodaksi.

Tavallisten munakennojen palasista piti tulla kettuja. Nämä ketut taitavat kylläkin muistuttaa enemmän Muumilaakson Nipsua. 😄

Isojen munakennolevyjen "kupit" ovat tavallisia kennoja matalampiprofiilisia. Näistä pyöreämmistä muodoista tuunasin pandakarhuja. Valkoista pohjaväriä joutui tosin sutimaan useamman kerroksen, jotta alkuperäinen kellanvihreä kenno peittyi.

Steariiniin dippaaminen onkin näissä se nopein vaihe, eniten aikaa kuluu leikkaamiseen ja yksityiskohtien maalaamiseen. Ajallisestihan näiden tuunaamisessa ei varmastikaan ole järjen häivääkään, mutta tulihan näistäkin nyt aika söpöjä.

Tuunatut sytykkeet

Jokin aika sitten bongasin Facen Kierrätysideoita-ryhmässä Sirpan huippuhienoiksi tuunaamiin hiiri- ja kettuaiheisiin sytykkeisiin. Ajatus sytykkeiden teosta on kytenyt jo pidemmän aikaa ja varastoon olin erimallisia munakennoja jo jonkin aikaa jemmannutkin inspiraatiota odottelemaan. Sirpan tekemät eläinhahmoiset sytykkeet ja poikani jalisjoukkueen joulumyyjäiset olivat tuo kipinä ryhtyä vihdoin tuumasta toimeen. 

Leikkelin kennoista käyttötarkoitukseen kelpaavat osat ja yhdessä 9-vuotiaan tyttäreni avustuksella tuunailimme hahmoja akvarellivärein sopivansävyisiksi. Erimuotoisista osista lähti muotoutumaan vähän eri hahmoja. Työläin vaihehan näissä on tuo leikkaaminen, koristelu onkin sitten ihan kevyttä ja mukavaa puuhastelua.

Siitä normikennosta syntyivät ensimmäiset hiirihahmot. Näistä en pohjaväriä edes maalaillut, vaan kennon oma väri toimi hiiren pohjavärinä. Korvien sisustat ja valkeat silmänympärykset maalattu. Silmät ja kuono viimeistelty mustalla tussilla.

Perusmunakennon kansiosan reunoilta (ei kaikissa malleissa) löytyy tuollainen pieni muotoilu. Huutelivat haluavansa muuntautua pupujen muotoon, joten kannen suorasta osasta leikkelin niille korvat.

Niiden kaupan peruskennojen lisäksi jemmasta löytyi muutama iso munakennolevy (entinen työkaverini toimitti niissä välillä munia omasta kanalastaan). Näissä levyissä tuo profiili on kaupan kennoja matalampi ja pyöreämpi. Kennolevyjen reunat kolmiomaisine muotoiluineen kertoivat halauvansa possuiksi.

Kennolevyjen keskiosat tuli tuunattua pyöreänaamaisiksi nallekarhuiksi.

Isojen kennolevyjen rakenne oli muutamista reunakohdista tuettu tuollaisella reunaan ulottuvalla tukirakenteella. Tuo tukirakenne näytti aivan leijonien tai karhujen kuonolta. Näistä tuli omia lemppareitani. Harmi vain, että näihin materiaalia oli kaikkein vähiten, sillä yhdestä isosta kennostosta löytyi aina neljä tuollaista tukiuloketta.

Koristelun jälkeen dippasin hahmot valkoisista kynttilänjämistä sulatetussa steariinissa. Leikkuujätettä rullailien hiirten kuonon sisään lisäsytykkeeksi. Steariinin kanssa "liimailin" lisäkiemuroita myös noiden muiden hahmojen nurjalle puolelle, jotta palavaa materiaalia on pelkkää koristeltua etuosaa enemmän. Steariinin sulatuksessa käytin kirpparilta askartelutarkoitukseen ostamaani pikkukattilaa, jota käytin viime vuonna myös räsymattokynttilöiden valamisessa.

Valmiit tuotteet pussitin joulumyyjäisiä varten pieniin lahjapussukoihin. Etiketteihin pätkät tutuista joululauluista, Nisse-polkassa  kun on mainittu melkoinen repertuaari eläinkuntaa aina hiiristä pupuihin ja nalleihin. Possupussien kylkeen printtailin tietenkin Porsaita äidin oomme kaikki -katkelmat. Hyvin olivat tehneet kauppansa.

Kestorättejä joulumyyjäisiin

 

Poikani jalkapallojoukkueella oli eilen joulumyyjäiset Prisman käytävällä. Jokaisen perheen oli kannettava kortensa kekoon. Leipomusten lisäksi täydensin osuuttamme tytökaverilta saamallani vinkillä: kestoräteillä. Tilkkulaatikkoni kun tuntuu kroonisesti pursuavan yli äyräidensä, tämä oli näppärä keino saada hukattua myös aikansa marinoituneita jämätilkkuja.

Matskuina käytin joustofroteeta, joustocollaria ja trikoota. Myyntiä varten niputin kestorätin kahden liinan pakkauksiin, joihin printtasin etiketin pienen värssyn kera. Värssyidea muokattuna Kangaskorjaamon blogista, josta nappasin myös näppärän vinkin pyöristettyjen kulmien viimeistelyyn. 

Johannan ohjeiden mukaan valmistin pahvisen 20 cm x 20 cm sabloonan, josta pyöristin yhden kulman. Sabloonan avulla tilkut oli helppo leikata oikeaan kokoonsa (jätin leikkuuvaiheessa aika reilut saumanvarat). Pahvilärpäkkeestä oli myös oiva apu itse ompeluvaiheessa. Tarkemmat kuvalliset vinkit sabloonan käyttöön siis tuolla Kangaskorjaamon blogissa. 

Mukavasti tuli tilaa tilkkulaatikkoon. Ja mukavasti sai hetkessä taas kaaoksen aikaiseksi, kun ompelurupeaman jälkeen ruokahuoneen pöytä näytti tältä. :D

Räsymattokynttilät

Ajatuksen tasolla tämä projekti on kytenyt jo pitkään. Olen jemmaillut kynttilän jämiä, keräillyt kynttilätarjottimelta ne isoimmat jäähtyneet valumat samaan jämäpussiin. Säilönyt vinoksi valahtanutta ulkolyhdyn jättikynttilää. Jemmaillut tyhjiä Pringles-purnukoita. Ihan vain sillä ajatuksella, että jonain päivänä haluan kokeilla räsymattokynttilöiden valamista. 

Viritin takapihalle oman sulatuspisteeni. Eri tölkkeihin sulattelin vesihauteessa erivärisiä kynttilöitä. Aluksi tässä oli käytössä isompi kattila, johon mahtui useampi tölkki kerrallaan, värjäyskattilani. Kunnes tajusin, että steariinia tihkui pikkuhiljaa maitotölkin läpi ja alkoi kertyä kattilan reunaan. En halunnut pilata värjäyskattilaani ja vaihdoin kattilaksi pienemmät askartelukattilani, jolla ei oikeastaan olisi mitään väliä. Jo valmiiksi hidas puuhastelu hidastui entisestään. Toisaalta edellisen värikerroksen tuli jäähtyä, ennen kuin uutta kerrosta valutti pintaan, joten sinä aikana ehti tosin noita jäähtyneempiäkin tölkkejä sulatella vesihauteessa uudelleen. Huomasin, että jos lieriöön kaatoi liian vilpoisan kynttilämassan, se ei kiinnity kunnolla edelliseen kerrokseen. Toisaalta jos edellinen kerros ei ehdi riittävästi jähmettyä ennen uutta kerrosta, värikerrokset sekoittuvat.

Mieheni tuli seuraamaan puuhastelujani. Hän kehitti vaihtoehtoisen strategian, jotenkin miehekkäämmän. Steariinin pystyi sulattamaan tohon avulla hetkessä. Sulatusastiana toimi alumiinitölkki, kynttilää valettiin toiseen alumiinitölkkiin, sillä jemmatut Pringles-purkit loppuivat. Kynttilämassan kaataminen pihtien avulla tulikuumasta tölkistä valuastiaan oli tosin jonkin verran hankalampaa kuin massan valuttaminen vesihauteessa lilluneesta maitotölkistä. Pidemmän päälle myös tuo ohut alumiinitölkki alkoi kärsiä kuumuudesta ja sulatusastiaa tuli uusia vähän väliä. Lopulta mieheni hitsasi metalliputkesta sulatusastian. 

Ja tulihan näitä... Näköjään punaisia, harmaita ja valkoisia kynttilöitä tullut polteltua eniten. Toisaalta värimaailma sointuu lähestyvään joulun aikaan. Valkoisella pystyi miksaamaan olemassa olevasta isommasta muodottomaksi valuneesta punaisesta kynttilästä vaaleampia sävyjä. Osa jämistä oli tuoksukynttilöitä. Yritin miksata vain yhtä tuoksua yhteen kynttilään.

Kynttilän jämiä jäi tosin vieläkin. Ehkäpä kokeilen joku päivä vielä sytykeruusujen tekemistä. Niitäkään kun en ole koskaan tehnyt, vaikka valmistusperiaatteen ainakin kuvittelen tietäväni.

Korviksia leikkuujätteestä

Työkaverini jäi keväällä eläkkeelle, kesäloman alkaessa saimme häneltä jokainen kukkaset ja kortin, johon oli kirjoitettu kullekin oma mietelauseensa. Omassani luki "Ei sellast ol, etteikö sataan vuoteen tarttis." Osui ja upposi. 😂 Tämänkertaisen postaukseni materiaalit ovat sarjassamme kaikkea sitä ihminen kaappeihinsa haalii ja kaapeissaan säilöö.

Pussillinen nahkatilkkuja. Suikaleita, soiroja, riekaleita... Glitteriä, pinkkiä, pilkkua... On tilkkua joka lähtöön. Ihan tarkoituksella ostin tämän leikkuujätepussin nahkarukkasia myyvältä torikauppiaalta joitakin vuosia sitten. Sillä ajatuksella, että jos joku päivä tarttisi. Ja kun halvalla sai. Nyt tartti.

Siskoni kanssa kiertelimme Vanhassa Raumassa ja piipahdimme sadetta pakoon pikkuputiikkiin, jossa oli myynnissä erilaisia itse tehtyjä korviksia. Muun muassa nahkaisia tasseleita. Ullakon kätköihin jemmattu leikkuujätepussukka juolahti mieleen. Pikkusisko oli jäämässä yökylään, joten voisimme pitää illalla oman askartelupajan.  Itse tein pienemmät mustat tasselit. Kaupassa näyttivät kovin yksinkertaisesti toteutettavilta, joten pakko oli kokeilla. Ensimmäinen yritelmä jäi jotenkin liian ohueksi. Oli lisättävä suikaleita, etteivät näyttäisi niin köpösiltä. Lyhensinkin suikaleita. Ehkä liikaakin. Siskoni teki hieman rouheamman mallin. Pidemmillä ja paksummilla suikaleilla. Vaaleanpunainen nahkasuikale sopi aika kivasti tummanharmaiden tasseleiden sidontaan.

Siskoni teki myös sulkamallisen laukkukorun, johon nahan lisäksi yhdisteli myös heijastinkangasta. Jälkiviisaana tuli mieleen, että tuon heijastinkankaan olisi voinut liimata kaksipuoleiseksi. Ehkä ensi kerralla sitten.

Sulista inspiroituneena tein valkoiset sulkakorvikset. Hätäpäissäni iskin niihin naskalilla kiinnitysreiät ja muistin vasta sitten, että olin päivällä varta vasten ostanut tuollaisia nipsumallisia kiinnittimiä. Halusinkin sulkakorviksiin nuo nipsukiinnikkeet, joten leikkelin toiset sulat. 

Sitten tuli mieleen, että noihin rei'itettyihin sulkiin voisi lisätä toiset hieman pienemmät sulat kaveriksi. Tein ensin mustat, mutta sitten halusinkin vaaleanpunaiset. Joten tein molemmat. Rinkulaa hieman vääntämällä rei'itettyihin sulkakorviksiin pystyy nyt fiiliksen tai asun mukaan vaihtamaan joko mustat tai vaaleanpunaiset glittersulat.

Kun noiden mustien tasseleiden hapsut tuli lyhennettyä hieman turhankin lyhyiksi. päätin kokeilla vielä pelkistetympää hapsumallia vähän pidemmillä hapsuilla. Kangasliimalla lisäsin pienet blingblingit hapsujen kärkiin.

Nuo turkoosivalkoiset rinkulat tein aivan ensimmäisenä. Paitsi isoin rinkula oli niissä aluksi musta. Mutta sitten korvikset alkoivat kyseisellä väriyhdistelmällä näyttää silmiltä. En halunnut niistä silmiä ja vaihdoin taustaksi turkoosin glitterin. Jos värit olisi alunperin suunnitellut tällaisiksi, järkevämpää olisi ollut laittaa tuo glitter pienimmäksi rinkulaksi etualalle, koska glitternahan tausta on valkoinen ja turkoosin nahan tausta on turkoosi. Nyt korviksen kääntyessä tuo tausta valkoisena näyttää vähän pöljältä. Asia ei kuitenkaan niin paljoa häirinnyt, ettäkö olisin jaksanut lähteä säätämään tätä mallia enää toista kertaa.

Aika monet korut sitä näköjään tuli tehtyä leikkuujätteestä. Nyt täytyisi vain oppia vaihtelemaan noita korviksia. Kuulun vähän ihmistyyppiin, joka ei meikkaa, eikä pahemmin koruilla stailaa (koska on helpompaa pitää koko ajan niitä samoja pieniä hopeisia korviksia, joiden kanssa voi nukkua ja käydä suihkussa). Mutta jospa nyt opettelisin vaikka asujen mukaan vähän vaihtelemaankin korviksia. Ainakin niitä on kiva tehdä. 😊

Olipa kerran leggarit

Järjestelin lasten vaatelipastoa ja laatikon pohjalta vastaan tuli peräti kolmet polvesta puhki olevat legut. Kun laiskuuttaan ei viitsi paikata puhki menneitä leggareiden polvia, voi päätyäkin tekemään leguista kotishortseja ja barbien maximekkoja.

Aluksi oli tarkoitus ihan vain pätkäistä puhki menneet polviosat poikki ja muuntaa legut kesäisiksi kotishortseiksi. Olin jo heittämässä leikatut osat pois, kun mieleen tuli ajatus tuunata niistä yhdellä saumurin saumalla barbien mekkoja. Lahkeen suusta kun löytyi päärmäyskin jo valmiiksi. Toki tuon mekon helman olisi voinut vielä kääntää ja kaksarilla viimeistellä, mutta tokkopa kukaan leikkijöistä kiinnittää minkäänlaista huomiota siihen, ettei helmaa ole huoliteltu.

Trikoo joustaa sen verran hyvin, että mekko on helppo pujottaa barbien päälle. Kun yläosan kaventaa riittävän pieneksi mekko pysyy napakasti nuken päällä ilman olkaimiakin.

Nuo shortisen lahkeetkin meinasin ensin jättää huolittelematta, mutta päätin lopulta kääntää niistä kuitenkin reunukset ja surauttaa kaksarilla. Nyt on sitten elvytetty vielä käyttöön kolmet risat leggarit ja samalla saivat barbiet uusia mekkoja. Kerrankin oikeasti sellainen 5 minuutin pikatuunaus. :D