Culottes-housut joustocollarista

 
Hellemekkoa varten ostettu vihreä viskoosikangas saa edelleen odotella ihan rauhassa lämpimämpiä kelejä. Sen sijaan kaivoin kangaslaatikosta esiin hiekanväristä joustocollaria ja surautuin niistä itselleni culottes-housut, jotka sopivat paremmin tämän kesän vilpoisille ja sateisille ilmoille.

Kaavana näissä luottokaavani Ommellisen Lempihousut. Parit Lempihousut olen jo aiemminkin ommellut, molemmat trikoosta. Ensimmäistä kertaa koitin kaavaa joustocollarille. Tuntuipa tuo toimivat ihan kivasti ohuen joustocollarinkin kanssa. Takaa malli on simppeli ja taskuton.

Kun kolmannet housut ompelee samalla kaavalla, luulisi sitä ompelun luonnistavan jo suht sujuvasti, varsinkin kun Ommellisten kaavojen tukena tulee aina lisänä videotutorial, joka ohjeistaa työvaiheissa eteenpäin. Luulisi, vaan kylläpä sitä purkuhommiin päästiin tämänkin projektin parissa. Surauttelin housuja menemään ehkä liiankin itsevarmoin elkein ja unohdin näköjään hetkeksi aivot narikkaan. Sovitusvaiheessa tajusin ommelleeni vyötärökaitaleen väärinpäin. Vyön solmiminen housujen sisäpuolelle ei vaikuttanut kovin käytännölliseltä ratkaisulta. Jeejee... ja ratkoja käteen. Ehkäpä seuraavalla kerralla muistan tässä kohtaa myös tarkistaa, että nuo solmimisnauhat asettuvat ulospäin eikä housujen sisään.

Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kivat näistä tuli. Nyt vähän nakottelisi ommella näiden kaveriksi musta yksivärinen teeppari, jossa saisi olla kuitenkin jokin pieni juju... Mikäköhän sellainen kaava voisi olla?

Kissapyjama

 
Joululoman ensimmäisenä päivänä meille muutti uusi perheenjäsen, lemmikkikissa Bob. Bob on joululahja vanhemmiltani. Heillä on maatilalla useampiakin ulkokissoja, mutta Bob halusi heti pienestä pitäen sisäkissaksi. Syksyn pentuna ulkoilmat alkoivat varmasti käydä viileiksi ja niinpä sisäkissaksi päästyään Bobia ei kummemmin ulkoilut enää kiinnostaneet. Lapset ovat halunneet lemmikkiä jo pitkään ja meillä onkin aiemmin ollut pari kissavanhusta, joskin nyt on vierähtänyt jo useampi vuosi ilman lemmikkejä. Bobin meille muuton pidimme lapsilta salassa aivan loppuun saakka, vaikka Bobia olimmekin toki käyneet mummulassa useita kertoja katsomassa.

Kissanpennun myötä kissa-aihe on syksyn mittaan ollut meillä paljon esillä ja niinpä valikoin tyttären pyjamakankaaksi kissakuvioisen viskoositrikoon.  Housut niin ikään mustaa viskoositrikoota.

Paita on ommeltu Ottobren Rauhaa-kaavalla ((OB 1/2024). Laskeutuvalle viskoositrikoolle Rauhaa-kaava toimi oikein hyvin rennon väljäksi yöpaidaksi. Pyjamahousujen kaavaksi valitsin Ottobren Ralaxed Leopard -joogahousut (OB 6/2022). Muutoin kiva malli, mutta vyötärökaitaleesta sai kaventaa aika reilusti ja jäi siltikin vyötäröltä löysäksi. Ei kuulemma yökkäreissä haittaa. Ohjeessa tosin ohjeistettiin ompelemaan vyötärölle kuminauhan. En halunnut sellaista yökkäreihin laittaa, koska mallissa on korkea vyötärökaitale, jonka ajattelin sellaisenaan riittävän pitämään yökkärit ylhäällä. Kavensin kaitaletta siis jo lähtökotaisesti surutta, mutta olisi saanut kaventaa vieläkin reilummalla kädellä.

Satumetsä-setti

Viikonloppuna juhlittiin veljentytön nelivuotissynttäreitä. Perinteisesti olen aina ommellut pienille synttärisankareille jotain, mihin saa hyödynnettyä kangastilkkuja. Levittelin tälläkin kertaa tilkkulaatikosta potentiaalisenkokoiset ja -näköiset palaset esille ja aloin etsiä yksiväristen trikoiden joukosta kuoseihin sopivia väripareja. Esiin nousi Mira Malliuksen suunnittelema Satumetsä ja sille pariksi pitkään kangaslaatikossa pyörinyt petroolinvärinen trikoo.

Ompelin viime vuonna tästä samasta kuosista siskontytölle tunikan, mutta silloin pinkein tehostevärein. Hassua, miten koko kankaan ilme muuttuu, kun vaihtaa tehosteväriä. Muistan, miten jo viime vuonna yritin etsiä kuosille nimeä. En löytänyt, sillä kuosi oli jo ehtinyt poistua Majapuun valikoimista. Hakuammuntana koitin jälleen googlailla Mira Malliuksen kuoseja, kun 11-vuotias tyttäreni tuli selän taakse kurkkimaan. Ihmetteli mitä oikein teen ja pyöritteli silmiään: "Mikset sä vaan laita tota kuvaa Google Lensiin?" Aivan. Niinpä. Eipä tullut mieleen. Ja oikeassahan tyttäreni oli, kuosin nimi löytyi hetkessä: Satumetsä!

Paidan kaavaksi valikoitui tällä kertaa Paapiin kaavakirjasta Varpu. Olisin tykännyt tuosta Blå Blommasta, millä tein viimevuotisen tunikankin, mutta kangasta ei ollut riittävästi. Oikeastaan Satumetsä-kuosi kului jopa niin loppuun, ettei siitä riittänyt enää taskuihin tai kaulukseen. Taskuissa petroolin väri näyttää melkeinpä harkitulta yksityiskohdalta, vaikka todellisuudessa yksiväriset taskut ovat siksi, ettei kangasta riittänyt. Hihansuuresoritkin ovat hieman alkuperäiskaavaa pidemmät, koska jouduin sniiduilemaan tuossa kankaassa.

Varpu-kaavaa en ollut aiemmin testannut. Taskut ovat kyllä kivat ja pikkuihmiset yleensä aina arvostavat vaatteissa taskuja. En ole ihan varma, mitä mieltä olen tuosta kauluksesta. Jos Satumetsää olisi ollut enemmän, olisin ehkä tehnyt kauluksen kuosillisesta kankaasta. Tällä kertaa ei tarvinnut miettiä, kun kuosia ei ollut. Sinällään niin Satumetsä-kuosi kuin korkeampi kauluskin sopivat varmasti syksyyn, mutta nähtäväksi jää, mitä mieltä itse käyttäjä on tuosta korkeasta kauluksesta. Melko löysältä tuo kyllä vaikuttaa, eli tuskin ainakaan pahasti kinnaa.

Petroolinväristä trikoota oli aika reilusti, joten surautin siitä vielä paidalle kaveriksi leggarit Lilja-kaavalla. Tuokin kaava löytyy samaisesta Paapiin kaavakirjasta. Koska itse ommeltujen leggareiden kanssa joutuu usein vähän pähkäilemään, miten päin tulevat jalkaan, ompelin legujen takasaumaan ompelumerkin helpottamaan tyttöä laittamaan housut oikein päin jalkaan.

Vielä kerran Liljaa

Pari kesää sitten ostin Nappinjasta lilansävyistä joustavaa farkkujoustocollaria.  Syystä, jota en tiedä, kangas on pesun jälkeen jäänyt odottamaan toteutustaan. Oli jo aikakin ottaa se työn alle. Samalla tajusin, että leggareiden luottokaavani Paapiin Liljan koot loppuvat 140 senttiin. Kääk! Tyttärelläni toki on edelleen 140-senttisiä vaatteita käytössä, mutta melkeinpä kallistun nykyään jo kokoa suurempaan. Ryhdyin selailemaan kaavalehtiä. Luulin että peruslegujen kaava löytyisi jos ei nyt jokaisesta, niin vähintäänkin joka toisesta kaavalehdestä. Vaan ei löytynyt. Vuosikertoja selaillessa löytyi toki jokunen vaihtoehto, joista randomilla valitsin yhden ja piirtelin kaavat 146 koossa.

Availin kankaan levälleen. Uusi KÄÄK! Luulin ostaneeni farkkujostocollaria metrin, mutta nuukuuspäissäni olinkin näköjään aikoinaan ostanut sitä vain 80 cm. Tuo 80 cm olisi toki vielä pari kesää sitten hienosti riittänytkin leggareihin. Vaan ei enää. Mitäs piti marinoida kangasta... Leviteltyäni Flamingo Laken (leggarikaava jonka vuoden 2021 Ottobrestä piirtelin) kaavan kankaalle, totesin, ettei kangas riittäisi alkuunkaan. Toisaalta Flamingo Laken kaava itsessään näytti hurjan isolta. Hain vertailun vuoksi parit tyttäreni legut. Jep. Flamingo Lake -legujen kaavat olivat valtavat. Ööö... ehkä ei näillä. Päätin turvautua vielä kerran tuttuihin hyväksi testattuhin Liljoihin. Kangas oli varsin venyvää, eli jousto kyllä antaisi myöden ja no... kankaan knaftius joka tapauksessa määritteli sitä kuinka pitkät lahkeet saisin. Pituus jäi vähän vajaaksi jopa tuosta 140 koosta. Leikkelin niin pitkät kuin sain.

Sovitusvaiheessa tilanne ei näyttänyt kovin pahalta. Periaatteessa lahkeen pituus olisi sellaisenaankin saattanut juuri ja juuri riittää. Juuri nyt. Mutta hyvin pian olisivat aavistuksen liian lyhyet. Päätin ommella legujen lahkeensuihin samaisesta trikoosta resorikaitaleet pidentämään lahkeita ja pidentämään housujen käyttöikää.

Ihan hyvät tuli. Mutta... Pian, hyvin pian, on edessä uuden leggariluottokaavan metsästys. Saa vinkata napakaksi ja hyväksi havaittuja tyttöjen leggarikaavoja.

Olipa kerran ompelujumi

Koko kesä on mennyt melkoisessa ompeluhorroksessa. Olevinaan ei ole muka saanut otettua aikaa ompelulle ja tuotoksena onkin ollut vain muutama teeppari ja parit kalsarit. Sellaista varsinaista kutsumusta ompelukoiden äärelle ei tullut nytkään, mutta veljentytön 3-vuotissyntymäpäivästä sain vähän puoliväkinäisen kimmokkeen kaivaa koneet esiin pölyttymästä. Tosin tähänkin täytyi olevinaan ihan katsoa kalenterista aika, milloin olisi sellainen ilta, ettei olisi pakollisia muita keskeytyksiä (kuten esim. harkkakuskauksia). Pitkän ompelutauon jälkeen on jostain syystä vaikea virittää aivonsa ompeluasentoon, jos projektiin on luvassa keskeytyksiä. Jospa tämä nyt tästä lähtisi taas hiljalleen alkuun.

Jo perinteeksi on käynyt selättää ompelujumia leggareilla. Tartuin tähän toimintamalliin ja tuttuihin Paapiin Lilja-leggareiden kaavaan nytkin. Löysin jämäpalan tummanviininpunaista vähän stretch-farkunnäköistä joustavaa trikoota, josta riitti materiaaliksi juurikin pienen tytön legginseihin.

Halusin ommella laggareiden kaveriksi myös yläosan, mutta seuraava potentiaalinen jumi voi syntyä kaavojen piirtämisestä. Niinpä selailin valmiiksi leikellyt kaavani, josko sieltä löytyisi haluamassani koossa sopiva kaava. Turvauduin jälleen aiemminkin käyttämääni Happy Rainy Day -tunikamekkoon. Selkeä A-linjainen olisi ompelujumin jälkeen helppo vaihtoehto. Kaavasta poiketen sijoitin taskut sivusaumaan (alkuperäiskaavassa edessä). Taskukaavan nappasin senkin valmiiksi piirrellystä Raggae-jumpsuitin kaavasta.

Itse ompelu sujui itse asiassa aika simppelisti, työläintä taaskin oli päästä yli päänsisiäisestä ompelujumista ja jahkaamisesta. 

Lempihousut täyspitkin lahkein

 
Aika harvoin tulee käytettyä housuja. Olen enemmän sellainen mekkoihminen ja housujen ostaminen on ehkä tuskaisinta ikinä. Tai no, heti kenkien ostamisen jälkeen. Mutta pari kesää sitten bongasin Ommellisen Lempihousut-kaavan, joka tuntuu istuvan jalkaan varsin mukavasti. Ompelin kyseisellä kaavalla toissakesänä kaavanmukaiset culottesmittaiset housut. Kävi tuolloin jo mielessä, että ompelisin kaavaa soveltaen myös täyspitkän version. Ihan nyt jo sain aikaiseksi.

Viime kesästä asti mielessä on ollut myös konjakinväristen housujen ompeleminen. Tähän projektiin sain nyt yhdistettyä nuo kaksi pitkään jahkailun alla olevaa ajatusaihiota. Jotenkin tuntuu, että näissä postauksissa toistan itseäni, tai ainakin niissä tuntuu toistuvan kaksi teemaa: Ohjeen vierestä soveltaminen ja materiaalin kesken loppuminen. Molemmat tutuksi käyneet teemat toistuivat tässäkin projektissa. Tai no tuon jälkimmäisen sain kikkailtua soveltamalla kaavaa vielä vähän enemmän. Olin ilmeisesti tilannut tuota konjakinväristä trikoota culottesmittojen mukaan, mutta nyt kun päätinkin haluta täsypitkät, kangashan näytti jäävän knaftiksi. Pienellä tetristelyllä ja vyön lyhentämisellä sain kuitenkin osat leikeltyä ja housuista tuli ihan kelvolliset.

Rusetti tuo trikoohousuihin pienen lisätvistin ja näyttääpä tuo toimivan hieman lyhemmilläkin solmimisnyöreillä.

Foxboxeja

 

Hieman haikein mielin pengoin Foxbox-kuosin jämiäni. Tämä kettukuosi, kuten monet muutkin Majapuu on päättänyt poistaa valikoimastaan Majapuu Original -kuosit. Tähän projektiin menivät lähes viimeistä piirua myöden tilkut keltaista Foxboxia. Myös musta joustocollari oli jokin jämäpala edellisistä ompeluksista. 

 Eskarilainen siskontyttöni sai siis joululahjaksi mustan collarihupparin, johon aplikoin eteen kettuboxin, sama kuosi toistuu hupun vuorissa. Kaavana tässä Suuren käsityön (1/2022) huppari. Hupparin kaava oli mielestäni aika leveä. En ollut siitä aluksi järin vakuuttunut, mutta 9-vuotias tyttäreni ihastui nimen omaan kaavan malliin ja kertoi haluavansa samalla kaavalla myös itselleen hupparin.

Samaisesta kuosista ompelin Paapiin luottokaavalla Liljalla (Paapiin kaavakirja lapsille) leggarit.

Liikennepyjama

Tämä liikennekuosi huuteli kässämessuilla Kankaisen kojulta kummipoikani nimeä. Surautin siitä joulupakettiin pyjaman vannoutuneelle autopojalle. Isi kun sattuu olemaan autokauppias, kaikenlaiset menopelit tuntuvat kiehtovan poikaa kovasti.

Palautekin tuli aattona kummipojan suusta: "Mä tykkään näistä. Nää on mun parhaat!" 💝 Voi ihanuus... Ilmeisesti kuosivalinta oli siis osunut oikein.

Ilmeisesti uusimmassa tai toiseksi uusimmassa Ottobressa olisi ollut yökkäreiden kaavoja, mutta nuo aivan uusimmat lehdet minulta puuttuvat, niinpä ryhdyin selailemaan vanhoja vuosikertoja sillä silmällä, mikä kaava toimisi yöpuvussa. Paidan suhteen kaavaksi valikoitui Crazy Frog (OB 6/2016) ja housujen kaavaksi samaisesta lehdestä Super Basic, tosin yksinkertaisemmaksi modattuna. Koska tarkoitus oli ommella pyjaman housut, jätin tuosta Super Basicista suosiolla kaikki taskut pois. Valehalkion ompelin eteen, jotta "laputtomat" pöksyt olisi helpompi kohdistaa jalkaan oikein päin. 

Raitaa ja kimalletta

Raidallinen joustocollari on odottanut laatikossa pitkään inspiraatiotaan.  Kyseinen joustocollari on muistaakseni alkujaan erään Kankaiden Yön alennushuumassa ostettu palanen. Kangasta tilatessani kuvittelin tilanneeni jotain ihan muuta. Äkkiseltään näytöltä tihrustaessa olin katsonut kuosin ihan tavalliseksi sinivalkoraitakuosiksi. Tilasin metrin, ajatuksena surauttaa pojalle perushuppari. Kangaspakettia avatessa tuli ylläri. Simppelin sinivalkoraidoituksen sijaan sinisen ja valkoisen raidan välissä olikin ohut kultaglitterraita. Ei tullut pojalle hupparia siitä kankaasta ja harmituksissani nakkasin kankaan laatikon pohjalle odottamaan inspiraatiota. 

Laatikkoon tarvittiin tilaa, joten vanhoista kankaista oli syytä keksiä jotakin ommeltavaa. Glitterraitainen kangas palasi käsiini pyörimään ja päätin, että oli aika vihdoin ommella siitä jotakin. Talven lähestyessä päätin ommella siitä PaaPiin simppelillä Siiri-kaavalla tunikan.

En halunnut raitacollarin jämiä enää tilkkulaatikkoon pyörimään, joten surauttelin lopuista palasista vielä veljentytölle collaripöksyt Ottobren Wau Up High -kaavalla (OB 1/2021). Vähän joutui kaavaa modaamaan lennosta, sillä kankaanjämien korkeus pakkasi olemaan hiukan knafti. Lahkeiden resorikaitaleet ovat näissä housuissa korkeammat kuin alkuperäisessä kaavassa. Näin sain jatkettua muuten liian lyhyiksi jääviä lahkeita.

 

Ihan ei ollut ajatus kasassa palasia leikellessä, sillä ajattelemattomuuksissani leikkelin etu- ja takakappaleet kahteen osaan, vaikka kaavan mukaan tulisivat yhdestä yhtenäisestä palasesta keskitaitteella. Tämän tajusin vasta saksittuani. Semisti harmittaa, tuo keskilinja kun olisi kivempi ilman saumaa, vaikka keskiasauman raidat kohdilleen kohdistuivatkin (toisin kuin näissä kuvissa, joissa vyötärörypytyksen vuoksi kangas kupruilee ja raitojen kohdistus näyttää menevän aivan miten sattuu.)

Tilkkutalkoot

Kun on taipumus jemmailla niitä melko pieniäkin epämääräisen muotoisia jämäriekaleita, tilkkulaatikko tuntuu pursuavan kroonisesti yli äyräiden. Tällä kertaa ammensin tilkkulaatikon uumenia sillä ajatuksella, että joistakin kuoseista ja riekaleista pääsisi vihdoin lopullisesti eroon.

Pilkkutrikoo, joka jo alunperinkin tarttui matkaan Eurokankaan palalaarista heräteostoksena, tuli tällä kertaa koko lailla hyödynnettyä. Riekaleesta sai taiteiltua parit pikkarit ja yhden topin.

Pikkarikaava on piirrelty vanhoista käytöstä jo poistuneista housuista. Ennen roskiin laittamista leikkelin vanhat hyvin istuvat pikkarit palasiksi ja jäljensin niistä kaavat talteen. Niin ikään topin kaava itse piirrelty uikkarin topin pohjalta.

Samanlaisen palasiksi leikeltyjen vanhojen alkkareiden kaavajäljennöksen tein myös itselleni. Materiaalina plurun tuntuinen joustava ribbineuloksen jämä toimi pikkareissa yllättävän hyvin. Istuvat kivasti jalkaan, vaikkakin kuvassa näyttää reunoiltaan lörpöttävän.  

Farkkucollarit

Poikani ei ole oikein koskaan tykännyt pitää farkkuja. Ovat kuulemma liian jäykät ja joustamattomat. Mutta kun likipitäen kaikki housut ovat verkkareita tai vähintäänkin collareita, sitä äitinä kaipaa joskus edes jotakin vaihtelua housuvalikoimaan. Tein kompromissin. Ompelin taskulliset pitkät housut joustavasta farkkucollarista. Nosh ei ole enää vuosiin myynyt kankaita, mutta kangasmyyntejä lopettaessaan tuli tilattua farkkucollaria.

Farkkucollarin pitkän jemmaamisen taustalla on oikeastaan eräänlainen kaavapelko. Toimivan housukaavan testaaminen jännittää jotenkin enemmän kuin uuden paita- tai mekkokaavan kokeileminen. Ja kaikesta housukaavapelosta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, päätin sitten lopulta lähteä leikkelemään pitkään marinoidun kankaan omaa kaavasovellusta käyttäen. Viime kesänä modasin Ottobren Sporty Day -bermudakaavasta (OB 3/2017) caprimittaiset housut. Caprit ovat olleet kovassa käytössä ja kaavamodaukseni siis ilmeisen toimiva. Alkuperäiskaavaa modattu siis paitsi lahkeen pituuden, myös vyötärön osalta, sillä alkuperäiskaavaan on lisätty vyötärökaitale, jonka sisään leveä kuminauha on jemmattu. Tuosta omasta modauksestani pidensin edelleen lahkeita täyspitkäksi asti. Lopputuloksena suoralahkeiset taskuilla varustetut collarit. Housujen etuosassa farkkuja mukaillen valehalkio. Muilta osin farkkucollarit olivat kuulemma hyvät, mutta lahkeiden leveys sai kritiikkiä pyöräillessä.
 

Treenisetti tyttärelle

 

Tyttäreni palaili kesätauon jälkeen jälleen lasten tankotanssin pariin. Treenivaatteet vain kaipasivat päivitystä tähän kauteen. Löysin varastoistani kauan sitten kässämessuilta matkaan tarttuneen 50 cm:n palasen harmaata kuositrikoota. Alunperin ostin tuon muistaakseni lasten teepparikankaaksi. Paitsi ettei 50 cm ole enää hetkeen korkeutensa puolesta oikein riittänyt edes teepparin materiaaliksi. Niinpä palanen on jäänyt jouten pyörimään, enkä ole oikein keksinyt siitä mitään järkevää ommeltavaa.

Lopulta tuo aina ennen liian knaftilta tuntunut palanen riittikin sekä housuihin että toppiin. Lyhensin vanhasta tutusta PaaPiin Lilja-legginsien kaavasta lahkeet mutulla sen mitä kankaan korkeus antoi myöden. Toisaalta tankotanssissa ei olisi haitannut, vaikka olisivat lahkeet olleet vieläkin astetta lyhyemmät.

Topin kaavan piirtelin vanhan uikkarin topin pohjalta luonnostellen jotain sinne päin. Ompelin leveän kuminauhan sekä legujen vyötärölle että topin alareunaan. Topin muut reunat kanttailtu mustalla foe nauhalla.

Kesäcaprit joustocollarista

Caprimittaiset housut eivät taida tänäkään vuonna olla kovin trendikkäät, sillä en sellaisia ainakaan kaupoissa näe. Eikä näy niiden kaavojakaan lehdissä. Tykkään kuitenkin caprimittaisista housuista, Suomen kesä kun on arvaamaton ja nämä ovat passelit kesähousut vaikka sattuisi sitten vähän viileämpikin päivä. Koska sopivaa kaavaa ei taaskaan mistään löytynyt, päätin modata itse Ottobren Sporty Day -bermudahousuista (OB 3/2017) haluamanilaiset kesähousut.

Sporty Day on alkujaan ehkä sporttisempi malli, selkeästi lyhemmät lahkeet ainakin. Alkuperäisessä kaavassa vyötärölle on ommeltu leveä kuminauha, halusin astetta fiinimmät housut, joten ompelin tuosta tummansinisestä joustocollarista vyötärökaitaleen, jonka sisään sitten pujotin leveän vyötärökuminauhan.

Etutaskuja suurensin hieman, sillä kaavan taskut näyttivät omaan silmääni melko matalilta. Ja kun taskut ovat kovin matalat, on niillä taipumus pullahtaa ikävästi ulos. Etutaskujen "sisävuori" on melko ohutta trikoota, sillä pelkäsin taskuosita tuleva liian paksut joustocollarista ommeltuina.  

Tuli aika kivat, saatan ommella tällä kaavalla toisetkin kesähousut. Muistiinpanona itselleni, lisätyn vyötärökaitaleen ansiosta housujen yläosaa on varaa hitusen laskea.

Sporttileguja

 

Perinteeksi on käynyt selättää kässäjumeja leggariompelulla. Tätä kikkaa koitin nytkin, asialle kun sattui akuutti tarvekin, sillä cheerleadingin kevätnäytökseen tarvittiin yksivärisen mustat trikoot. Sellaisia kyllä lipastosta löytyi. muttei ainoitakaan ehjiä tai lahkeistaan riittävän pitkiä. Vilkaisu kangaslaatikoihin tuotti laihan tuloksen, mustaa lycraa löytyi, mutta liian knaftisti, joten matka vei kangaskauppaan. Olin melko ylpeä itsestäni, sillä kerrankin selvisin ulos kaupasta täsmäostoksella pelkästään musta lycra mukanani!

Kaavaksi valitsin Paapiin luottokaavan Liljan. Pyörittelin edessäni myös kangaslaatikosta kaivamaani liian knaftia lycrapalasta. Turhautti sulloa sitä takaisin tilkkulaatikkoonkaan. Pienellä miettimisellä päätin, että saisihan siitäkin legut, kunhan jatkaisi lahkeita leveillä resorikaitaleilla. Lopulta surautin siis mustia sporttileguja kaksin kappalein.

Tilkkulaatikosta ammennettua osa 1

 

Veljentytön nimiäisten kynnyksellä innostuin inventoimaan tilkkulaatikkoa. Kaikenlaistahan sieltä löytyikin, soiroa ja kaistaletta, joista sai kuin saikin ommeltua vielä vauvan vaatteita. Ensimmäisenä käsiin tarttui Nappinjan Romantic bambin jämät, joista ompelin Paapiin Hippu-kaavalla bodyn.

Seuraavaksi pengoinkin tilkkulaatikkoa sillä ajatuksella, että löytyisi jonkinlainen väripari Romantic bambin sävyihin. Vaalean lilasta trikoosta ompelin Wau up high (OB 1/2021) pohjakaavaa käyttäen pöksyt. Viimeaikoina on tullut ommeltua LillaLumin rusettipaitoja ja niinpä lähti ajatus kokeilla samantapaista rusetti-ideaa myös housujen vyötäröön. Tein vyötärökappaleeseen molemmille sivuille saumat. Sivusaumoihin upotin housujen etuosaan tulevan rusettikappaleen. Vyötärökaitale itsessään oli ehkä aavistuksen lörpän tuntuista ja tuo etuosan rusetti toi oikeastaan aika mukavasti myös jämäkkyyttä housujen vyötäröön. Erillistä kuminauhaa en näihin enää lisännyt. Alkuperäinen vyötärökaitale tuntui rusetin kanssa liian korkealta, joten madalsin tuota resoriosaa alkuperäiskaavasta.